ikävä äitisuhde

Aloin miettiä asian toista puolta vastauksesi myötä ja olet oikeassa. Tuli heti parempi olo. Kiitos.

Vaikka hän vastentahtoisesti antoikin minulle elämän se ei tarkoita sitä että minulla olisi äitiä sanan varsinaisessa merkityksessä ollut.
Enkä ole valinnut vanhempiani enkä myöskään maailmaan tuloani.
(En ole se jolle vastasit).
En muista olleeni äidin sylissä koskaan, myös isä inhosi minua kun luuli että en ole hänelle (vaikka olen aivan hänen näköisensä).
Leipää ja margariinia oli kaapissa, lämmintä ruokaa harvoin.
Äiti syötti erikseen isääni ja veljeäni, katselin vesi kielellä vierestä.
En pidä äidistäni ihmisenä enkä äitinä.
En ole käynyt kuukausiin enkä myöskään soita.
Tunnen vain inhoa ja syvää vastenmielisyyttä.
Vaikka lastenkodissa olisi ollut parempi olla.

Olen jo ikä-ihminen, äiti on 86-vuotias.
Hän on henkisesti ja fyysisesti erinomaisessa kunnossa.
Lapsuuden traumat ovat pilanneet elämäni.
Kuulin päivittäin että en ole mitään eikä minusta mitään tule joten mitättömyyden tunne seurasi minua viime vuosiin asti.
Olen jotenkin selvinnyt, olosuhteisiin nähden hyvinkin.
Tunnen viimeinkin olevani yhtä hyvä kuin muutkin.
Läheisriippuvuus ei minusta parane, olen alkoholistimieheni omaishoitaja kun hän joi jalat altaan.

Kyllä varhaislapsuuden kokemukset ovat perustavaa laatua. Itselläni on ollut ongelmallinen äitisuhde. On hyvä kuitenkin hyväksyä vanhempansa virheellisinä ihmisinä, eikä yrittää muutta heitä. Syyttäminen on helppoa, mutta siitä on vain itselle vahinkoa. Vaikea uskoa, että sinulla ei olisi varhaislapsuudessa hellyyden kokemuksia äidistäsi, muuten et osaisi kaivata niitä. Mielestäni rakkautta on otettava vastaa hyvin puutteellisella tavalla. Vanhemat ovat aina myös kateellisia lapsilleen, mikä peittää rakkautta.

Tuohan on itse asiassa aika hyvä vinkki :) Itse tekisin tällaisen kasvotusten, jos pokkaa riittää. Rehellisyys ja tunteet ovat mainio yhdistelmä: se paljastaa hyväksikäytön ja manipulaation ihmisissä helposti, sillä tunteista ei voi väittää vastaan.

Kuvauksen perusteella väittäisin kuitenkin että et halua olla tekemisissä tämän rikkinäisen ihmisen kanssa. Kannattaa muistaa, että sinulla ei ole mitään velvollisuuksia äitiä, tai ketään muutakaan kohtaan.

vastata!
Mieluummin olisin ollut syntymättä entä syntynyt sellaiselle hullulle äidille mikä minulla oli!
En voisi koskaan kenenkään lapsen haluavan syntyä samanlaiseen tilanteeseen kuin minä.
Ja olisin todellakin itse paljon mieluummin ollut syntymättä jos olisin saanut (jos sen voisi tiedostaa ensinnäkään) päättää synnynkö vai en.
Äitini on päättänyt että minä synnyn ja hänen jos jonkun pitäisi ottaa siitä vastuu. Sairas hän on, ei suostu edes juttelemaan asiasta kun kysyin kerran asiasta. Halusi vain kääntää asiat minuun ja alkoi vain jatkamaan syyttelyä ja että kaikki vaika on minussa.
Kuka äiti voi tehdä omalle, pienelle lapselleen niin?
EI muu kuin tunnekyvytön ääliö.

Itse ei voi päättää muuta kuin jatkaako samaan malliin vai katkaiseeko sen paskan.
Parempi on välttää tuollaista ihmistä mahdollisimman paljon ja asua kaukana.