Avainsana: yhteisöllisyys

Psykopatologia

-
Avainsana: yhteisöllisyys

Yhteiskunnan uudenaikaistumisen myötä saksalaisen Ferdinand Tönnies'in (1855–1936) esitämä (1887) Gemeinschaft ("yhteisö") on hävinnyt, ja tilalle on tullut Gesellschaft ("yhteiskunta"), jossa byrokratia ja rationaalisuus (Weber) vallitsevat. "Maalaismaisema" on mennyt, ja sen hyviä puolia kaivataan. Mutta vaikka perinteisessä yhteisössä oli myönteistä yhteisyyttä, se saattoi olla julma poikkeaville, eikä se välttämättä ollut paras kasvualusta luovuudelle. Kysymys kuuluu: Miten voisimme elvyttää modernissa yhteiskunnassa traditionaalisen yhteisön parhaat puolet, kuten positiivisen yhteisyyden?

Kyse ei ole siitä, että nyt loisimme hyviä asuinalueita ja auttaisimme heikompia. Kyse on lapsen ja ihmisen kehityksestä mahdollisimmat kypsäksi aikuiseksi, so. kokonaisvaltaisesta kasvusta läpi vuosikymmenten ja täten myös panostamisesta tulevaisuuteen. Sosiaalitieteille asetettavia kysymyksiä ovat mm: Miten on vaikuttanut peruskouluun siirtyminen (1970–1978 Hki)? Miten on vaikuttanut peruskoulun "vapautuminen" 1980-luvun lopulta, jolloin kunnat saivat vapaammin laatia opetussuunnitelmat? Miten ovat vaikuttaneet 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun pankkikriisi ja taloudellinen lama?

Yhteisöllisyyteen ja kypsyyteen kasvussa lapsuudenperhe luo pohjan, minkä päälle koulu rakentaa. Jo pikkulasten kasvatusvastuu on yhä enemmän siirtynyt perheistä yhteiskuntaan mm. päiväkotijärjestelmän myötä; sehän tuli 1970-luvulla miltei normiksi. Kun nykyään yli puolet ikäluokasta – 1950-luvulla viitisen prosenttia – suorittaa ylioppilastutkinnon, mikä merkitsee nuorille pitkää koulutietä ja yhteiskunnalle kallista ja usein turhaakin koulutusta. Nykyään lukion läpäisevät helposti monet sellaiset, jotka eivät olisi selvinneet entisestä keskikoulusta. Näin olleen vaatimuksia on täytynyt helpottaa. Lukio lamaa lahjattomia ja turhauttaa lahjakkaita.

Luulen, että monet peruskoulun ja uudistetun lukion vahvat puolet ovat kaatuneet siihen, että ns. rahapulan vuoksi koulu- ja opetussuunnitelmissa olleita hyviä asioita – yksilöllistä tukea ja ohjausta yms. – ei ole voitu toteuttaa. Tällöin vika olisi osin rahanjaossa, so. poliittisessa tahdossa.
.

25

1136

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kunhan Jauhan (huono nimime...

      Englannissa ihmiset taitavat pikkasen enemmän harrastaa kaikenlaisia kohteliaisuuksia, kuin Suomessa. Tavallaan se, että joutuu koko ajan tilanteisiin, joissa pitäisi hymyillä tuntemattomalle, paljastaa voimansa loppuun asti polttaneet, jotka eivät jaksa osallistua kohteliaisuuksien vaihtoon. Vaikeuksiaan on vaikeampi kätkeä. Tällaisista asioista tulee hiven sellaista tunnetta, että välinpitämättömyys saattaisi olla Englannissa hivenen alhaisemmalla tasolla kuin Suomessa.

      Täälaistakin asiaa pohdin äskettäin, ja minusta se sivuaa yhteisöllisyyttä hivenen:

      Olen kerran hakenut töitä sellaisessa tilanteessa, että oli aika paljon työelämän ulkopuolella vietettyä aikaa takana, mielenterveysdiagnoosin kera. Ainakin yhdessä paikassa sitten kävi niin ihan selvästi, että töiden aloittamisesta oli melkein jo sovittu, kun rehellisyyden nimissä halusin vielä kertoa, että olen ollut poissa työelämästä em. syistä -- ja sitten näki oikeastaan jo yrittäjän välittömästä reaktiosta kertomaani, että se paikka nyt kuitenkin jää saamatta. Varmaan siinä oli jotain sellaista taustalla, että yrittäjä olisi ollut pulassa, jos olisin jäänyt sairaslomalle. Saattoi tietty olla yleistä ennakkoluuloisuuttakin. Tavallaan, voisi ajatella, vallitsi (ja vallitsee yleisemminkin) luottamuspula työnantajan (yrittäjä) suunnalta mielenterveyspotilaiden suuntaan (joita edustin minä). Jos olisin jäänyt sairaslomalle, hän olisi kai joutunut maksamaan vaikka mitä ja tekemään työnsä yksin, tai hankkimaan lisärahalla uuden työntekijän. Sairaushan ei liene irtisanomisperuste, niin hän olisi voinut olla jumissa mahdollisen sairauslomakierteeni kanssa aika pitkäänkin, jos olisi mennyt vakinaistamaan minut (Luoja varjelkoon häntä sellaisilta tilanteilta).

      Kun tietää, miten epähaluttua ainesta on työmarkkinoilla, niin kyllähän siinä syntyy vastaavasti tiettyä epäluottamusta myös mielenterveysihmisistä (edustajana minä) työnantajiin päin. "Ei ne mua halua..."

      Oli miten oli, ja asiasta toiseen. Nyt, viime aikoina, on valitettavasti päässyt käymään niin, että luottamus pankkien kykyyn maksaa takaisin niille annettuja lainoja on syistä tai toisista romahtanut. Pankit eivät uskaltaneet (toivottavasti mennyt aikamuoto on oikeutettu) lainata toisilleen, kun pelättiin, että lainan saaja saattaa pudota pois talouselämän kovasta pelistä, ja lainan antaja sitten jäädä vaille lainanlyhennyksiään. Eli on siis vallinnut epäluottamus pankkeja kohtaan, erityisesti toisten pankkien, mutta myös kaikkien muiden taholta.

      Mutta ei hätää (toivottavasti) -- peliin ovat astuneet valtiot, nuo oivallisten edustajiemme ylevien arvojen ohjaamina johtamat suurenmoiset elävät ja kuolemattomat yhteenliittymät. Ne ovat sanoneet tiukan "EI!":n tällaiselle kansalaistensa elämää uhkaavalle epäluottamukselle, ja sankarillisesti taanneet pankkien välistä lainoitusta (ja tukeneet vakavaraisuutta), jotta luottamus saisi kaikesta huolimatta mahdollisuuden palata, ja taloudellinen kanssakäyminen mahdollisimman monien nykyisin vaikuttavien organisaatioiden välillä mahdollisuuden jatkua. Rahat voivat ehkä taas virrata pankista pankkiin ilman kohtuuttoman huolen häivää, ja puolikuntoisille pankeille kenties kuitenkin tarjoutuu reilu mahdollisuus, jollaisia valtiot kovasti haluavat taata, jaloilleen nousemiseen. Heikot pankit voivat kuin voivatkin saada virheitään anteeksi, ja mahdollisuuden palata elävien pankkien joukkoon, keskinäisen luottamukseen panostamisen pelastaessa heidät!

      Mutta koskahan valtiot kohdistavat samanlaisen määrän päättäväisyyttä mt-ihmisten ja työmarkkinoiden välisiin luottamusongelmiin?

      Luottamuspula on valitettavasti asia, joka tahtoo vahvistaa itse itseään. Jos työnantaja epäilee, ettet kykene hoitamaan tehtävääsi, ja aiheutat sitä kautta hänelle merkittäviä kustannuksia ja vaikeuksia, herkästi (ja syystä) epäilet työnantajasi halukkuutta pitää sinua töissä vaikeuksien sattuessa kohdalle. Tällaisessa tilanteessa molemmat osapuolet ovat taipuvaisia vetäytymään yhteistyösuhteesta, mikä on omiaan vahvistamaan epäluottamusta ja tekemään uusia epäonnistumisia yhä todennäköisemmiksi. Tällaisessa tilanteessa saatettaisiin tarvita tukitoimia kolmansien tahojen suunnalta, jotta luottamuksen tasoa voitaisiin nostaa korkeammalle.

      Minusta kolmansien tahojen (valtio) toimilla yrittäjien riskin vähentämiseksi sairausloma-alttiiden ihmisten suhteen voisi ehkä yrittää kasvattaa yhteisöllisyyttä, jos se on käytännössä mahdollista. Vaikeuksissa olevien sulkeminen normaalista elämästä ulos voisi vähentyä, ja kynnys normaalin ja vaikeuksissa olemisen välillä madaltua ja liudentua. Luultavasti on niin, että korjaukset aikuisten elämän kriisitilanteiden turvaverkoissa vaikuttaisivat myös siihen, millaista turvallisuudentunnetta lapset voivat kokea.

      Jotta oltaisiin tieteellisiä, laitan myös tieteellisiä viittauksia. Niklas Luhmann (1927-1998) on kirjoittanut luottamuksesta järjestelmäominaisuutena. J. Jalava (s. ????) on esimerkki sosiaalipoliitikosta, joka on pohtinut asiaa Suomessa. En tiedä, onko hänen lähestymistavallaan mitään yhteyttä omaani. Sosiaalisen pääoman teoriassa (jota itse pidän kukkuna) luottamuksella on tärkeä rooli. Sitä on kehittänyt Robert Putnam (s. 1941). Kaikista päättömyyksistä yllä olen tietenkin vastuussa yksin minä.

    • Lette

      Hyvä aihe, johon kannataa paneutua. Yhteiskunnasta puuttuu juuri yhteisöllisyyttä inhimillisesti katsottuna.

      Yhteiskunnasa vallitsee institutionalisuus eri tieteiden välillä, ihmiset ovat eristäytyneet toisistaan; kerrostaloissa asuvat eivät juuri tunne toisiaan ja asumalähiöt ovat paljolti muodostuneet sosiaalisen varallisuuden mukaan.

      Yhteiskunnasa valitsee myös jyrkkä jako ikäryhmien välillä, joka lisää eristäytymistä: vanhukset, murrosikäiset, leikki-ikäiset, vanhukset jne.
      Esim. murrosikäiset ja vanhukset pitävät toisiaan omituisina, koska vuorovaikutus puuttuu eli ihmistuntemus ei pääse kehittymään.

      Lisäksi koko yhteiskuntaa hallitsee kilpailu, joka luokitttelee ihmiset häviäjiin ja voittajiin.

      Psykologian alueelta kuulin amerikkalaisesta filosofista ja psykologista Ken Wilbergistä, joka on luopunut positivismista ja kehittänyt Integraalisen psykologian, joka sisältää henkisyyttä ja ottaa yhteiskunnan mukaan. Hänestä on luento Helsingissä Porthaniassa 29.10. klo. 18.00.

      • _ihanaa_

        jos kaikki sukupolvet viettäisivät aikaa yhdessä, lapsesta vaariin. Köyhissä maissa ihmiset ovatkin onnellisempia, koska heidän koko suku asuu lähellä ja he viettävät aikaa yhdessä.

    • lukiohan

      on vain jatke peruskoululle.

    • ritalin

      "Mutta vaikka perinteisessä yhteisössä oli myönteistä yhteisyyttä, se saattoi olla julma poikkeaville, eikä se välttämättä ollut paras kasvualusta luovuudelle."

      Minusta tuntuu, että tämä piirre on säilynyt vanhasta yhteisöstä monelta osin. Yhteiskunnallisen "tuotannon" vastustaminen on poikkeavuutta.


      "Jo pikkulasten kasvatusvastuu on yhä enemmän siirtynyt perheistä yhteiskuntaan mm. päiväkotijärjestelmän myötä; sehän tuli 1970-luvulla miltei normiksi."

      Olen tätä miettinyt, kun nykyään kuulee monesti, että lapsi laitetaan jo vuoden täytettyään(ehkä aiemmin) päivähoitoon. Kuitenkin joidenkin lähteiden mukaan vanhemman pitäisi olla lapsen kanssa 2-vuotiaaksi asti juuri mm. persoonallisuuden terveen kehittymisen kannalta.
      Usein kuulee, että äiti esim. halveksuu työttömyyttä ja pitää äitiyslomaa laiskuuteena, laittaa lapsensa vauvasta hoitoon, vauva saa persoonallisuushäiriön ja kehittyy "tulipunakapitalistiksi".
      Yhteiskunta on näin tehnyt lapsistaan kaltaisiaan.


      "Nykyään lukion läpäisevät helposti monet sellaiset, jotka eivät olisi selvinneet entisestä keskikoulusta. Näin olleen vaatimuksia on täytynyt helpottaa. Lukio lamaa lahjattomia ja turhauttaa lahjakkaita."

      Itselle tuli lukiosta sellainen olo, että haastavin asia siinä oli se, että piti käydä kamalan nopeasti asioita läpi. Asioiden käsittely oli kovin pinnallista, mutta helvetin kiireellistä. Eli vähän sellainen tyyli, että täytyy armeijamaisesti tehdä jotain byrokratian/säännösten mukaista, jotta saataisiin papereihin merkinnät. Typeriä ovat kai ne, jotka edes tosissaan yrittävät, tai ovat kiinnostuneita jostain.(koska todellinen kiinnostushan hidastaisi puhtaasti pinnallisen ja byrokraattisen operaation suorittamista)

      Mielestäni myöskin talous ja insinööriopiskelu eivät ole yliopistoon kuuluvia asioita. Tuntuu, että pinnallisbyrokraattinen koulutusjärjestelmä pyrkii valtaamaan yliopiston ja tekemään siitä työluvan suorittamislaitoksen.

      Nykyään(en tiedä, kuinka oli ennen) on todellinen opiskelu jäänyt sivuseikaksi ja kaikenlaisten nimikkeiden suorittaminen on noussut tavoitteeksi. Yleensä pidetäänkin naurettavana, jos nimike sisältää jotain, sillä niidenhän kuuluukin olla täysin tyhjiä ja nimellisiä. Mielestäni tässä nimike-taloudessa Suomi on ihan ykkösiä koko maailmassa, ellei ykkönen.

      Suuri kummastus on siinä, että jos kerran opiskelu on ihan yleisesti niin vastenmielistä, kuin minä sitä pidetään, niin miksi sitten näiden ihmisten täytyy opiskella... Menisivät töihin, eivätkä tuhoaisi opiskelulaitoksia ymmärtämättömyydellään niitä kohtaan. Monet tutkinnot ovat mielestäni yhtä tyhjän kanssa. Pelkkiä nimiä, ilman sisältöä.
      Helpompaa olisi, jos tällaiset koulut korvattaisiin leimaamoilla, joista saa otsaansa leiman, missä lukee joku tietty nimike. Sisältöhän on molemmissa identtinen.

      • kellastunut

        -
        ritalin kirjoitti:

        "... Usein kuulee, että äiti esim. halveksuu työttömyyttä ja pitää äitiyslomaa laiskuuteena..."

        Vai että oikein u s e i n olet tuollaista kuullut!
        Eiköhän USEIN ole kyse siitä, että jos nainen (tai mies) haluaa asuntolainansa maksaa, hänen on pakko mennä töihin ja laittaa ipana päivähoitoon.

        Jos nainen (huom. nimenomaan nainen!) haluaa urallaan edetä, ei pitkien hoitovapaiden pitäminen siihen kuvioon istu.

        En ole pitkän elämäni aikana muista tavanneeni ainoatakaan äitiä jonka mielestä äitiysloma olisi laiskottelua! Minkälaisissa piireissä sinä ritalin olet tuollaisia mielipiteitä kuullut.

        Työttömyys on toinen juttu, ja mielestäni sinun kirjoituksestasi haisee kauas se ajatus, että sinä pyrit nyt puolustelemaan vapaamatkustamistasi vetäytymällä kaikenmaailman tekosyiden taakse. Ymmärtääkseni sinulla kun ei omia lapsia ole, että voisit käyttää heitä lusmuilusi verukkeena.


        "... laittaa lapsensa vauvasta hoitoon, vauva saa persoonallisuushäiriön ja kehittyy "tulipunakapitalistiksi".
        Yhteiskunta on näin tehnyt lapsistaan kaltaisiaan..."

        Olipa raju yleistys. Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi saada kotoaankin vaikka mitä vaikutteita ja häiriöitä?


        " ... Mielestäni myöskin talous ja insinööriopiskelu eivät ole yliopistoon kuuluvia asioita..."

        Jaa, mihinkäs sinä ne sijoittaisit?


        "... Tuntuu, että pinnallisbyrokraattinen koulutusjärjestelmä pyrkii valtaamaan yliopiston ja tekemään siitä työluvan suorittamislaitoksen..."

        Höpö höpö! Tiedätkö kuinka monta humanistia on vailla koulutustaan vastaavaa työtä? Yliopiston helmasyntihän on se, että sieltä ei valmistu mihinkään ammattiin (ts. mainitsemasi "työlupa")!
        Olet täysin väärillä jäljillä.

      • Varjolilja
        kellastunut kirjoitti:

        -
        ritalin kirjoitti:

        "... Usein kuulee, että äiti esim. halveksuu työttömyyttä ja pitää äitiyslomaa laiskuuteena..."

        Vai että oikein u s e i n olet tuollaista kuullut!
        Eiköhän USEIN ole kyse siitä, että jos nainen (tai mies) haluaa asuntolainansa maksaa, hänen on pakko mennä töihin ja laittaa ipana päivähoitoon.

        Jos nainen (huom. nimenomaan nainen!) haluaa urallaan edetä, ei pitkien hoitovapaiden pitäminen siihen kuvioon istu.

        En ole pitkän elämäni aikana muista tavanneeni ainoatakaan äitiä jonka mielestä äitiysloma olisi laiskottelua! Minkälaisissa piireissä sinä ritalin olet tuollaisia mielipiteitä kuullut.

        Työttömyys on toinen juttu, ja mielestäni sinun kirjoituksestasi haisee kauas se ajatus, että sinä pyrit nyt puolustelemaan vapaamatkustamistasi vetäytymällä kaikenmaailman tekosyiden taakse. Ymmärtääkseni sinulla kun ei omia lapsia ole, että voisit käyttää heitä lusmuilusi verukkeena.


        "... laittaa lapsensa vauvasta hoitoon, vauva saa persoonallisuushäiriön ja kehittyy "tulipunakapitalistiksi".
        Yhteiskunta on näin tehnyt lapsistaan kaltaisiaan..."

        Olipa raju yleistys. Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi saada kotoaankin vaikka mitä vaikutteita ja häiriöitä?


        " ... Mielestäni myöskin talous ja insinööriopiskelu eivät ole yliopistoon kuuluvia asioita..."

        Jaa, mihinkäs sinä ne sijoittaisit?


        "... Tuntuu, että pinnallisbyrokraattinen koulutusjärjestelmä pyrkii valtaamaan yliopiston ja tekemään siitä työluvan suorittamislaitoksen..."

        Höpö höpö! Tiedätkö kuinka monta humanistia on vailla koulutustaan vastaavaa työtä? Yliopiston helmasyntihän on se, että sieltä ei valmistu mihinkään ammattiin (ts. mainitsemasi "työlupa")!
        Olet täysin väärillä jäljillä.

        Yliopistosta valmistuu pääosin tutkijoita. Lisäksi sieltä valmistuu ainakin lääkäreitä ja eläinlääkäreitä sekä farmaseutteja, luokanopettajia ja kotitalous- ja käsityönopettajia, jos en aivan väärin muista. Yliopistokoulutus on aivoille sama kuin tekisi paperille ruudut, jolloin paperista tulee "käyttökelpoinen". Yliopisto-opetus muokkaa suuresti siellä opiskelevan ajatustoimintaa. Mitä syvällisemmin tutustuu johonkin asiaan, sitä vähemmän tuntee todella osaavansa jotain, sitä paremmin tajuaa, miten paljon tietoa maailmassa oikeastaan on. Pinnallinen opiskelu antaa ihmiselle luulon, että hän tietää ja on asiantuntija, vaikka todellinen asiantuntemus tulee vasta pitkän ajan kuluessa. Tämän saattoi havaita viime viikolla radiosta kuulemastani pianonvirittäjä Matti Kyllösen (muistaakseni noin) haastattelusta.

      • ritalin
        kellastunut kirjoitti:

        -
        ritalin kirjoitti:

        "... Usein kuulee, että äiti esim. halveksuu työttömyyttä ja pitää äitiyslomaa laiskuuteena..."

        Vai että oikein u s e i n olet tuollaista kuullut!
        Eiköhän USEIN ole kyse siitä, että jos nainen (tai mies) haluaa asuntolainansa maksaa, hänen on pakko mennä töihin ja laittaa ipana päivähoitoon.

        Jos nainen (huom. nimenomaan nainen!) haluaa urallaan edetä, ei pitkien hoitovapaiden pitäminen siihen kuvioon istu.

        En ole pitkän elämäni aikana muista tavanneeni ainoatakaan äitiä jonka mielestä äitiysloma olisi laiskottelua! Minkälaisissa piireissä sinä ritalin olet tuollaisia mielipiteitä kuullut.

        Työttömyys on toinen juttu, ja mielestäni sinun kirjoituksestasi haisee kauas se ajatus, että sinä pyrit nyt puolustelemaan vapaamatkustamistasi vetäytymällä kaikenmaailman tekosyiden taakse. Ymmärtääkseni sinulla kun ei omia lapsia ole, että voisit käyttää heitä lusmuilusi verukkeena.


        "... laittaa lapsensa vauvasta hoitoon, vauva saa persoonallisuushäiriön ja kehittyy "tulipunakapitalistiksi".
        Yhteiskunta on näin tehnyt lapsistaan kaltaisiaan..."

        Olipa raju yleistys. Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi saada kotoaankin vaikka mitä vaikutteita ja häiriöitä?


        " ... Mielestäni myöskin talous ja insinööriopiskelu eivät ole yliopistoon kuuluvia asioita..."

        Jaa, mihinkäs sinä ne sijoittaisit?


        "... Tuntuu, että pinnallisbyrokraattinen koulutusjärjestelmä pyrkii valtaamaan yliopiston ja tekemään siitä työluvan suorittamislaitoksen..."

        Höpö höpö! Tiedätkö kuinka monta humanistia on vailla koulutustaan vastaavaa työtä? Yliopiston helmasyntihän on se, että sieltä ei valmistu mihinkään ammattiin (ts. mainitsemasi "työlupa")!
        Olet täysin väärillä jäljillä.

        "Vai että oikein u s e i n olet tuollaista kuullut!
        Eiköhän USEIN ole kyse siitä, että jos nainen (tai mies) haluaa asuntolainansa maksaa, hänen on pakko mennä töihin ja laittaa ipana päivähoitoon."

        Kyllä olen. Varsinkin yleistä on nykyään nuorilla, että tehdään lapsia, mutta sitten koitetaan kiireellä päästä niistä eroon. Äitiysapuja halveksitaan ja niitä pidetään työttömyyteen verrattavina.
        Toisaalta jotkut naiset sitten kaiketi jäävätkin äitiysvapaa-putkeen. :)
        Ei voi olla sellaista asuntolainaa, minkä hintana on lapsen mieli. Vastuuttomampaa on maksaa asuntolaina tällaisessa tilanteessa.


        "Jos nainen (huom. nimenomaan nainen!) haluaa urallaan edetä, ei pitkien hoitovapaiden pitäminen siihen kuvioon istu."

        Mielestäni tuollainen ajattelu on tyhmyyttä. Pitää hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan. Ei pitäisi elää minkään välttämättömän kustannuksella. Uraa voi luoda myös muuten, kuin lapsen kustannuksella.


        "En ole pitkän elämäni aikana muista tavanneeni ainoatakaan äitiä jonka mielestä äitiysloma olisi laiskottelua!"

        Ehkäpä näin 263 päivän vapaan kohdalla, mutta kun aletaan puhua pidemmästä vapaasta, kuten mainitsemastani kahdesta vuodesta, harva varmaan ottaa sitä kovin myönteisesti. Myöskään toistuvia äitiyslomia ei katsota kovin hyvällä silmällä.
        Monella on kova hinku töihin jo kesken äitiysloman. Ehkei puhtaasta tahdosta työhön, vaan sellaisen kulttuurin vuoksi, joka arvostaa työntekoa jopa silloin, kun sen tekeminen on vahingollista.

        Näin voidaan kuvitella teon olevan moraalinen, vaikka todellisuudessa se on vastuuton.


        "Työttömyys on toinen juttu, ja mielestäni sinun kirjoituksestasi haisee kauas se ajatus, että sinä pyrit nyt puolustelemaan vapaamatkustamistasi vetäytymällä kaikenmaailman tekosyiden taakse."

        "Ymmärtääkseni sinulla kun ei omia lapsia ole, että voisit käyttää heitä lusmuilusi verukkeena."

        Vastasit näköjään itse itsellesi, eli kuten ehkä huomasitkin, niin en ajanut omaa etuani siten kuin ajattelit. En ajatellut helpottaakseni omaa elämääni, en antaakseni äidille lepoa, vaan lapselle mahdollisimman terveen kasvualustan.


        "Olipa raju yleistys. Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi saada kotoaankin vaikka mitä vaikutteita ja häiriöitä?"

        No äidin toimintahan tässä sen häiriön tietyllä tavalla aiheuttaa, mutta äiti toimii yhteiskunnan arvojen mukaan. Lainasin lähinnä Nietzscheä, annetaan yleistys anteeksi, kun hänellä oli kuitenkin aivokuppa.


        "Jaa, mihinkäs sinä ne sijoittaisit?

        Ammattikorkeaan, tai vastaavaan korkeampaan. Tarkoitan, että yliopiston ei pidä ollakaan käytännön oppilaitos, vaan tiedekeskus.


        "Tiedätkö kuinka monta humanistia on vailla koulutustaan vastaavaa työtä?"

        Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja. Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle.


        "Yliopiston helmasyntihän on se, että sieltä ei valmistu mihinkään ammattiin (ts. mainitsemasi "työlupa")!"

        Ei erityisesti valmistukaan, mutta on hyvin suuri vaihtelevuus niistä ammateista, missä voidaan toimia.
        Toisaalta onhan ammattikouluissakin jonkinlaista vaihtelevuutta.
        Todellinen helmasynti lienee se, että yliopistoja pyritään viemään ammattikoulumaiseen suuntaan, missä on keskeistä hankkia jokin nimike, ei niinkään opiskelu.

        Mielestäni kaikkiin ammatteihin ei pitäisikään olla yliopistokoulutusta, joka siis pitäisi olla tiedekoulutus.

        Alunperin yliopiston idea oli maailman ymmärtäminen. Nykyään se tuntuu olevan jotain päinvastaista.


        "Olet täysin väärillä jäljillä."

        Olemme yllättävän samoilla jäljillä.

      • kellastunut
        ritalin kirjoitti:

        "Vai että oikein u s e i n olet tuollaista kuullut!
        Eiköhän USEIN ole kyse siitä, että jos nainen (tai mies) haluaa asuntolainansa maksaa, hänen on pakko mennä töihin ja laittaa ipana päivähoitoon."

        Kyllä olen. Varsinkin yleistä on nykyään nuorilla, että tehdään lapsia, mutta sitten koitetaan kiireellä päästä niistä eroon. Äitiysapuja halveksitaan ja niitä pidetään työttömyyteen verrattavina.
        Toisaalta jotkut naiset sitten kaiketi jäävätkin äitiysvapaa-putkeen. :)
        Ei voi olla sellaista asuntolainaa, minkä hintana on lapsen mieli. Vastuuttomampaa on maksaa asuntolaina tällaisessa tilanteessa.


        "Jos nainen (huom. nimenomaan nainen!) haluaa urallaan edetä, ei pitkien hoitovapaiden pitäminen siihen kuvioon istu."

        Mielestäni tuollainen ajattelu on tyhmyyttä. Pitää hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan. Ei pitäisi elää minkään välttämättömän kustannuksella. Uraa voi luoda myös muuten, kuin lapsen kustannuksella.


        "En ole pitkän elämäni aikana muista tavanneeni ainoatakaan äitiä jonka mielestä äitiysloma olisi laiskottelua!"

        Ehkäpä näin 263 päivän vapaan kohdalla, mutta kun aletaan puhua pidemmästä vapaasta, kuten mainitsemastani kahdesta vuodesta, harva varmaan ottaa sitä kovin myönteisesti. Myöskään toistuvia äitiyslomia ei katsota kovin hyvällä silmällä.
        Monella on kova hinku töihin jo kesken äitiysloman. Ehkei puhtaasta tahdosta työhön, vaan sellaisen kulttuurin vuoksi, joka arvostaa työntekoa jopa silloin, kun sen tekeminen on vahingollista.

        Näin voidaan kuvitella teon olevan moraalinen, vaikka todellisuudessa se on vastuuton.


        "Työttömyys on toinen juttu, ja mielestäni sinun kirjoituksestasi haisee kauas se ajatus, että sinä pyrit nyt puolustelemaan vapaamatkustamistasi vetäytymällä kaikenmaailman tekosyiden taakse."

        "Ymmärtääkseni sinulla kun ei omia lapsia ole, että voisit käyttää heitä lusmuilusi verukkeena."

        Vastasit näköjään itse itsellesi, eli kuten ehkä huomasitkin, niin en ajanut omaa etuani siten kuin ajattelit. En ajatellut helpottaakseni omaa elämääni, en antaakseni äidille lepoa, vaan lapselle mahdollisimman terveen kasvualustan.


        "Olipa raju yleistys. Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi saada kotoaankin vaikka mitä vaikutteita ja häiriöitä?"

        No äidin toimintahan tässä sen häiriön tietyllä tavalla aiheuttaa, mutta äiti toimii yhteiskunnan arvojen mukaan. Lainasin lähinnä Nietzscheä, annetaan yleistys anteeksi, kun hänellä oli kuitenkin aivokuppa.


        "Jaa, mihinkäs sinä ne sijoittaisit?

        Ammattikorkeaan, tai vastaavaan korkeampaan. Tarkoitan, että yliopiston ei pidä ollakaan käytännön oppilaitos, vaan tiedekeskus.


        "Tiedätkö kuinka monta humanistia on vailla koulutustaan vastaavaa työtä?"

        Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja. Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle.


        "Yliopiston helmasyntihän on se, että sieltä ei valmistu mihinkään ammattiin (ts. mainitsemasi "työlupa")!"

        Ei erityisesti valmistukaan, mutta on hyvin suuri vaihtelevuus niistä ammateista, missä voidaan toimia.
        Toisaalta onhan ammattikouluissakin jonkinlaista vaihtelevuutta.
        Todellinen helmasynti lienee se, että yliopistoja pyritään viemään ammattikoulumaiseen suuntaan, missä on keskeistä hankkia jokin nimike, ei niinkään opiskelu.

        Mielestäni kaikkiin ammatteihin ei pitäisikään olla yliopistokoulutusta, joka siis pitäisi olla tiedekoulutus.

        Alunperin yliopiston idea oli maailman ymmärtäminen. Nykyään se tuntuu olevan jotain päinvastaista.


        "Olet täysin väärillä jäljillä."

        Olemme yllättävän samoilla jäljillä.

        -
        ritalin kirjoitti:

        "... Kyllä olen. Varsinkin yleistä on nykyään nuorilla, että tehdään lapsia, mutta sitten koitetaan kiireellä päästä niistä eroon..."

        Liikumme ilmeisesti täysin erilaisissa piireissä. En tiedä ketään nuorta tai edes "nuorta" jolla olisi kova kiire päästä lapsestaan eroon. Pikemminkin päinvastoin.


        "... Äitiysapuja halveksitaan ja niitä pidetään työttömyyteen verrattavina..."

        Mitä tarkoitat "äitiysavuilla"?


        "... Toisaalta jotkut naiset sitten kaiketi jäävätkin äitiysvapaa-putkeen. :)...

        Sitä kutsutaan hoitovapaaksi - jota voisi isäkin ottaa.


        "... Ei voi olla sellaista asuntolainaa, minkä hintana on lapsen mieli..."

        Turhaa dramatisointia väittää, että lapsen mieli väistämättä tuhoutuu päivähoidossa.
        Toisaalta, omat lapseni ovat olleet vain yksityisellä perhepäivähoitajalla.
        Väitän kuitenkin, että päivähoito ei ole niin suuri ongelma kuin mitä sinä ritalin yrität maalailla.

        Ja koska asuakin täytyy, ei perheillä ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa asuntolainaa. Vai ajattelitko, että lapsilla on kivaa teltassa tai veneen alla?

        "... Vastuuttomampaa on maksaa asuntolaina tällaisessa tilanteessa..."

        Vastuutonta olisi olla huolehtimatta perheensä elämästä, asumisesta ja hyvinvoinnista. Lapsellista haihattelua kuvitella, ettei talousasiat vaikuttaisi perheen hyvinvointiin (enkä nyt ajattele mitään luksusasuntoja)


        "... Mielestäni tuollainen ajattelu on tyhmyyttä. Pitää hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan..."

        Olet siis sitä mieltä, että naisen (äidin) paikka on vain kotona?


        "... Ei pitäisi elää minkään välttämättömän kustannuksella..."

        Asuminen ei näillä leveysasteilla onnistu teltassa.


        "... Uraa voi luoda myös muuten, kuin lapsen kustannuksella..."

        Kerro ihmeessä kaikille niille naisille jotka yrittävät tasapainoilla lastensa ja uransa välillä miten tuollainen temppu tehdään!


        "... Ehkäpä näin 263 päivän vapaan kohdalla, mutta kun aletaan puhua pidemmästä vapaasta, kuten mainitsemastani kahdesta vuodesta, harva varmaan ottaa sitä kovin myönteisesti..."

        Puhut täyttä pötyä! Moni olisi kotona hoitamassa lastaan/lapsiaan pitempäänkin kuin mitä laki sallii, mutta talous ei vain yksinkertaisesti kestä sellaista järjestelyä.


        "... Myöskään toistuvia äitiyslomia ei katsota kovin hyvällä silmällä...

        Puhutko nyt työnantajan näkökulmasta?


        "... Monella on kova hinku töihin jo kesken äitiysloman..."

        HÄH? Tuollainen on aniharvinaista, ei missään tapauksessa voi yleistää tuon olevan "monien" hinku.


        "... Ehkei puhtaasta tahdosta työhön, vaan sellaisen kulttuurin vuoksi, joka arvostaa työntekoa jopa silloin, kun sen tekeminen on vahingollista..."

        Ei työnteko ole vahingollista - vaikka sinä sitkeästi yritätkin sellaista väittää.


        "... Näin voidaan kuvitella teon olevan moraalinen, vaikka todellisuudessa se on vastuuton..."

        Vastuutonta on ryhtyä vapaamatkustajaksi ja kuvitella, että on olemassa jokin pohjaton sammio josta kaikille voidaan jakaa rahaa ja tukea niin paljon kuin kukin sattuu tarvitsemaan.


        "... Vastasit näköjään itse itsellesi...

        Ei, en vastannut.

        "... eli kuten ehkä huomasitkin, niin en ajanut omaa etuani siten kuin ajattelit..."

        Joko et ymmärrä lainkaan mitä ajattelen - tai sitten vääristelet tahallasi.


        "... En ajatellut helpottaakseni omaa elämääni, en antaakseni äidille lepoa, vaan lapselle mahdollisimman terveen kasvualustan..."

        Tuskin ajattelit. Näyttää siltä, että sinä ajattelet vain itseäsi.


        "... No äidin toimintahan tässä sen häiriön tietyllä tavalla aiheuttaa, mutta äiti toimii yhteiskunnan arvojen mukaan...."

        Mihin olet unohtanut isät? Eikö heillä ole mitään hoitovelvollisuutta tai vastuuta lapsistaan? Miksi kaadat kaiken vastuun äitien niskaan?


        "... Ammattikorkeaan, tai vastaavaan korkeampaan. Tarkoitan, että yliopiston ei pidä ollakaan käytännön oppilaitos, vaan tiedekeskus..."

        Tekniikka ja talous ovat myös tieteitä - ellet ole sattunut asiaa tähän mennessä itse oivaltamaan.


        "... Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja..."

        Mihin taksikuski, kaupan kassa tai tarjoilija tarvitsee FM-papereita?


        "... Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle..."

        Höpö höpö taaskin. Etkö tiedä, että esim. rakennusalan ammattilaisista on kova pula?


        "... Ei erityisesti valmistukaan, mutta on hyvin suuri vaihtelevuus niistä ammateista, missä voidaan toimia..."

        Miten luulet FM:n pärjäävän sähkö- tai LVI-töissä?


        "... Todellinen helmasynti lienee se, että yliopistoja pyritään viemään ammattikoulumaiseen suuntaan, missä on keskeistä hankkia jokin nimike, ei niinkään opiskelu..."

        Todellinen helmasynti on se, ettei käytännön ammatteja arvosteta tarpeeksi vaan kuvitellaan, että vain yliopisto-opintojen antavan eväät omaan ajatteluun.


        "... Mielestäni kaikkiin ammatteihin ei pitäisikään olla yliopistokoulutusta, joka siis pitäisi olla tiedekoulutus..."

        Mihin olet suunnitellut rajan vedettävän? Onko lääkäri vain ihmismekaanikko?

        Ja kuka maksaisi viulut? Yliopistokoulutus on kallista ja sen hyötysuhde humanistisissa aineissa surkea.


        "... Alunperin yliopiston idea oli maailman ymmärtäminen. Nykyään se tuntuu olevan jotain päinvastaista..."

        Ilman "maailman ymmärtämistäkin" pärjää. Ilman leipää ja asuntoa tulee vilu ja nälkä.


        "... Olemme yllättävän samoilla jäljillä."

        Onneksi olet tuossa(kin) väärässä.

      • Varjolilja
        kellastunut kirjoitti:

        -
        ritalin kirjoitti:

        "... Kyllä olen. Varsinkin yleistä on nykyään nuorilla, että tehdään lapsia, mutta sitten koitetaan kiireellä päästä niistä eroon..."

        Liikumme ilmeisesti täysin erilaisissa piireissä. En tiedä ketään nuorta tai edes "nuorta" jolla olisi kova kiire päästä lapsestaan eroon. Pikemminkin päinvastoin.


        "... Äitiysapuja halveksitaan ja niitä pidetään työttömyyteen verrattavina..."

        Mitä tarkoitat "äitiysavuilla"?


        "... Toisaalta jotkut naiset sitten kaiketi jäävätkin äitiysvapaa-putkeen. :)...

        Sitä kutsutaan hoitovapaaksi - jota voisi isäkin ottaa.


        "... Ei voi olla sellaista asuntolainaa, minkä hintana on lapsen mieli..."

        Turhaa dramatisointia väittää, että lapsen mieli väistämättä tuhoutuu päivähoidossa.
        Toisaalta, omat lapseni ovat olleet vain yksityisellä perhepäivähoitajalla.
        Väitän kuitenkin, että päivähoito ei ole niin suuri ongelma kuin mitä sinä ritalin yrität maalailla.

        Ja koska asuakin täytyy, ei perheillä ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa asuntolainaa. Vai ajattelitko, että lapsilla on kivaa teltassa tai veneen alla?

        "... Vastuuttomampaa on maksaa asuntolaina tällaisessa tilanteessa..."

        Vastuutonta olisi olla huolehtimatta perheensä elämästä, asumisesta ja hyvinvoinnista. Lapsellista haihattelua kuvitella, ettei talousasiat vaikuttaisi perheen hyvinvointiin (enkä nyt ajattele mitään luksusasuntoja)


        "... Mielestäni tuollainen ajattelu on tyhmyyttä. Pitää hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan..."

        Olet siis sitä mieltä, että naisen (äidin) paikka on vain kotona?


        "... Ei pitäisi elää minkään välttämättömän kustannuksella..."

        Asuminen ei näillä leveysasteilla onnistu teltassa.


        "... Uraa voi luoda myös muuten, kuin lapsen kustannuksella..."

        Kerro ihmeessä kaikille niille naisille jotka yrittävät tasapainoilla lastensa ja uransa välillä miten tuollainen temppu tehdään!


        "... Ehkäpä näin 263 päivän vapaan kohdalla, mutta kun aletaan puhua pidemmästä vapaasta, kuten mainitsemastani kahdesta vuodesta, harva varmaan ottaa sitä kovin myönteisesti..."

        Puhut täyttä pötyä! Moni olisi kotona hoitamassa lastaan/lapsiaan pitempäänkin kuin mitä laki sallii, mutta talous ei vain yksinkertaisesti kestä sellaista järjestelyä.


        "... Myöskään toistuvia äitiyslomia ei katsota kovin hyvällä silmällä...

        Puhutko nyt työnantajan näkökulmasta?


        "... Monella on kova hinku töihin jo kesken äitiysloman..."

        HÄH? Tuollainen on aniharvinaista, ei missään tapauksessa voi yleistää tuon olevan "monien" hinku.


        "... Ehkei puhtaasta tahdosta työhön, vaan sellaisen kulttuurin vuoksi, joka arvostaa työntekoa jopa silloin, kun sen tekeminen on vahingollista..."

        Ei työnteko ole vahingollista - vaikka sinä sitkeästi yritätkin sellaista väittää.


        "... Näin voidaan kuvitella teon olevan moraalinen, vaikka todellisuudessa se on vastuuton..."

        Vastuutonta on ryhtyä vapaamatkustajaksi ja kuvitella, että on olemassa jokin pohjaton sammio josta kaikille voidaan jakaa rahaa ja tukea niin paljon kuin kukin sattuu tarvitsemaan.


        "... Vastasit näköjään itse itsellesi...

        Ei, en vastannut.

        "... eli kuten ehkä huomasitkin, niin en ajanut omaa etuani siten kuin ajattelit..."

        Joko et ymmärrä lainkaan mitä ajattelen - tai sitten vääristelet tahallasi.


        "... En ajatellut helpottaakseni omaa elämääni, en antaakseni äidille lepoa, vaan lapselle mahdollisimman terveen kasvualustan..."

        Tuskin ajattelit. Näyttää siltä, että sinä ajattelet vain itseäsi.


        "... No äidin toimintahan tässä sen häiriön tietyllä tavalla aiheuttaa, mutta äiti toimii yhteiskunnan arvojen mukaan...."

        Mihin olet unohtanut isät? Eikö heillä ole mitään hoitovelvollisuutta tai vastuuta lapsistaan? Miksi kaadat kaiken vastuun äitien niskaan?


        "... Ammattikorkeaan, tai vastaavaan korkeampaan. Tarkoitan, että yliopiston ei pidä ollakaan käytännön oppilaitos, vaan tiedekeskus..."

        Tekniikka ja talous ovat myös tieteitä - ellet ole sattunut asiaa tähän mennessä itse oivaltamaan.


        "... Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja..."

        Mihin taksikuski, kaupan kassa tai tarjoilija tarvitsee FM-papereita?


        "... Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle..."

        Höpö höpö taaskin. Etkö tiedä, että esim. rakennusalan ammattilaisista on kova pula?


        "... Ei erityisesti valmistukaan, mutta on hyvin suuri vaihtelevuus niistä ammateista, missä voidaan toimia..."

        Miten luulet FM:n pärjäävän sähkö- tai LVI-töissä?


        "... Todellinen helmasynti lienee se, että yliopistoja pyritään viemään ammattikoulumaiseen suuntaan, missä on keskeistä hankkia jokin nimike, ei niinkään opiskelu..."

        Todellinen helmasynti on se, ettei käytännön ammatteja arvosteta tarpeeksi vaan kuvitellaan, että vain yliopisto-opintojen antavan eväät omaan ajatteluun.


        "... Mielestäni kaikkiin ammatteihin ei pitäisikään olla yliopistokoulutusta, joka siis pitäisi olla tiedekoulutus..."

        Mihin olet suunnitellut rajan vedettävän? Onko lääkäri vain ihmismekaanikko?

        Ja kuka maksaisi viulut? Yliopistokoulutus on kallista ja sen hyötysuhde humanistisissa aineissa surkea.


        "... Alunperin yliopiston idea oli maailman ymmärtäminen. Nykyään se tuntuu olevan jotain päinvastaista..."

        Ilman "maailman ymmärtämistäkin" pärjää. Ilman leipää ja asuntoa tulee vilu ja nälkä.


        "... Olemme yllättävän samoilla jäljillä."

        Onneksi olet tuossa(kin) väärässä.

        Niin, onko yliopisto-opiskelija vapaamatkustaja? Olen aivan läheltä seurannut yliopisto-opiskelijan elämää. Havaintoni ovat tuoreita. Jotta voisi opiskella, pitää saada keskittyä opiskeluun. Siitä on yhteiskunta huolehtinut oiken hyvin. Opiskelija saa yhteiskunnalta opintorahaa ja asumistukea, riihikuivaa suoraan tilille. Tuntemassani tapauksessa tuo tuki kattaa aika hyvin säästäväisen opiskelijan tarpeet. Yhteiskunta huolehtii, että opiskelija saa lämmintä ruokaa joka päivä syödäkseen, jotta hän jaksaa ahkerasti opiskella. Yhteiskunta maksaa osan aterian hinnasta. Yhteiskunta järjestää myös asumisen, on opiskelija-asuntosäätiöiden asuntoja opiskelijoille sekä yhteiskunnan antamaa asumistukea. Kaikki tämä on järjestetty, jotta opiskelija voi keskittyä opiskeluun, valmistua ja alkaa tehdä työtä ja maksaa veroja yhteiskunnalle, maksaa saamansa tuen vähitellen takaisin.

        Minusta on naurettavaa haukkua ritalinia vapaamatkustajaksi. Hän on opiskelija, joka tehtävänä on opiskella, jotta voisi valmistuttuaan tehdä työtä. Pitää olla tutkinto, jotta voi saada kunnollisen työpaikan. On jokaisen oma etu, että on tutkinto, on valmistunut.

        Minäkin tunnen sellaisia nuoria äitejä, joille lapsi on haittatekijä, joka rajoittaa äitinsä vapautta, josta täytyy päästä mahdollisimman vähällä, jonka hoidon mielellään työntäisi jollekin muulle. Suurella ahdistuksella katson noita lapsia. Olen ajatellut juuri kuten ritalin, tärkeintä on se, että lapsella on hyvä olla.

        Kyllä pienelle lapselle on aika suuri stressi kokea ero äidistään hoitopäivän aikana. Tietysti, jos lapsen kiintymyssuhde äitiinsä on huono, voi tälle olla parempi olla erossa äidistään, ikään kuin "turvassa" äidistään päivähoidossa. Miten päivähoidon täti voi rakastaa kaikkia niitä vaihtuvia hoitolapsia kuten lapsen äiti voi parhaimmillaan rakastaa omaa lastaan? Miten lapsi voi kiintyä hoitajaansa. Perhepsykoterapeutti-psykologi on sanonut minulle, että alla vuoden ikäinen lapsi unohtaa äitinsä hoitopäivän aikana. Lapselle pitäisi näyttää äidin kuvaa, jotta lapsi voisi muistaa äitinsä. Siitä taas olisi seurauksena eroahdistusta.

        Minusta on aivan pöyristyttävää, että esimerkiksi ministeri Paula Lehtomäki pitää ministerinä olemistaan tärkeämpänä kuin olemista omien lastensa kanssa. Hän on valmis luopumaan läheisestä ja katkeamattomasta suhteesta vauvaikäiseen lapseensa, jotta voi olla ministeri. Uskon, ettei hänen ole siinä pakko olla, vaan on muitakin halukkaita siihen tehtävään. Äiti, jolla on hyvin tiivis ja läheinen suhde lapseensa, itkisi verisiä kyyneleitä joutuessaan eroon vauvastaan. Hän ei suostuisi siihen. Joku sanoi minulle, että on parempi, ettei äiti turhaudu lapsensa kanssa, vaan joku toinen hoitaa sitä ja äiti voi totetuttaa itseään. Onko mikään uhraus liian suuri, jos se tehdään lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi? Onko mitään niin arvokaksta, joka on arvokkaampaa kuin oman lapsen hyvinvointi? Kyllä sitä ehtii hankkia hienoja asuntoja ja autoja ja sellaista roinaa vähän myöhemminkin. Ei ole aivan pakko asua kalliisti, jos tyytyy vaatimattomaan elämään. On olemassa vaihtoehtoja. Kaiken tuon sanon kokemuksesta. Olen ollut toisinajattelija ja olen sitä edelleen. Väitän, että eläimet huolehtivat poikasistaan paremmin kuin moni äiti omista lapsistaan, ja senkin olen itse nähnyt. Eläimet eivät hylkää poikasiaan, koska ne kuolisivat. Ihmiset tekevät sitä aivan surutta.

      • kellastunut
        Varjolilja kirjoitti:

        Niin, onko yliopisto-opiskelija vapaamatkustaja? Olen aivan läheltä seurannut yliopisto-opiskelijan elämää. Havaintoni ovat tuoreita. Jotta voisi opiskella, pitää saada keskittyä opiskeluun. Siitä on yhteiskunta huolehtinut oiken hyvin. Opiskelija saa yhteiskunnalta opintorahaa ja asumistukea, riihikuivaa suoraan tilille. Tuntemassani tapauksessa tuo tuki kattaa aika hyvin säästäväisen opiskelijan tarpeet. Yhteiskunta huolehtii, että opiskelija saa lämmintä ruokaa joka päivä syödäkseen, jotta hän jaksaa ahkerasti opiskella. Yhteiskunta maksaa osan aterian hinnasta. Yhteiskunta järjestää myös asumisen, on opiskelija-asuntosäätiöiden asuntoja opiskelijoille sekä yhteiskunnan antamaa asumistukea. Kaikki tämä on järjestetty, jotta opiskelija voi keskittyä opiskeluun, valmistua ja alkaa tehdä työtä ja maksaa veroja yhteiskunnalle, maksaa saamansa tuen vähitellen takaisin.

        Minusta on naurettavaa haukkua ritalinia vapaamatkustajaksi. Hän on opiskelija, joka tehtävänä on opiskella, jotta voisi valmistuttuaan tehdä työtä. Pitää olla tutkinto, jotta voi saada kunnollisen työpaikan. On jokaisen oma etu, että on tutkinto, on valmistunut.

        Minäkin tunnen sellaisia nuoria äitejä, joille lapsi on haittatekijä, joka rajoittaa äitinsä vapautta, josta täytyy päästä mahdollisimman vähällä, jonka hoidon mielellään työntäisi jollekin muulle. Suurella ahdistuksella katson noita lapsia. Olen ajatellut juuri kuten ritalin, tärkeintä on se, että lapsella on hyvä olla.

        Kyllä pienelle lapselle on aika suuri stressi kokea ero äidistään hoitopäivän aikana. Tietysti, jos lapsen kiintymyssuhde äitiinsä on huono, voi tälle olla parempi olla erossa äidistään, ikään kuin "turvassa" äidistään päivähoidossa. Miten päivähoidon täti voi rakastaa kaikkia niitä vaihtuvia hoitolapsia kuten lapsen äiti voi parhaimmillaan rakastaa omaa lastaan? Miten lapsi voi kiintyä hoitajaansa. Perhepsykoterapeutti-psykologi on sanonut minulle, että alla vuoden ikäinen lapsi unohtaa äitinsä hoitopäivän aikana. Lapselle pitäisi näyttää äidin kuvaa, jotta lapsi voisi muistaa äitinsä. Siitä taas olisi seurauksena eroahdistusta.

        Minusta on aivan pöyristyttävää, että esimerkiksi ministeri Paula Lehtomäki pitää ministerinä olemistaan tärkeämpänä kuin olemista omien lastensa kanssa. Hän on valmis luopumaan läheisestä ja katkeamattomasta suhteesta vauvaikäiseen lapseensa, jotta voi olla ministeri. Uskon, ettei hänen ole siinä pakko olla, vaan on muitakin halukkaita siihen tehtävään. Äiti, jolla on hyvin tiivis ja läheinen suhde lapseensa, itkisi verisiä kyyneleitä joutuessaan eroon vauvastaan. Hän ei suostuisi siihen. Joku sanoi minulle, että on parempi, ettei äiti turhaudu lapsensa kanssa, vaan joku toinen hoitaa sitä ja äiti voi totetuttaa itseään. Onko mikään uhraus liian suuri, jos se tehdään lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi? Onko mitään niin arvokaksta, joka on arvokkaampaa kuin oman lapsen hyvinvointi? Kyllä sitä ehtii hankkia hienoja asuntoja ja autoja ja sellaista roinaa vähän myöhemminkin. Ei ole aivan pakko asua kalliisti, jos tyytyy vaatimattomaan elämään. On olemassa vaihtoehtoja. Kaiken tuon sanon kokemuksesta. Olen ollut toisinajattelija ja olen sitä edelleen. Väitän, että eläimet huolehtivat poikasistaan paremmin kuin moni äiti omista lapsistaan, ja senkin olen itse nähnyt. Eläimet eivät hylkää poikasiaan, koska ne kuolisivat. Ihmiset tekevät sitä aivan surutta.

        -
        Varjolilja kirjoitti:

        "Minusta on naurettavaa haukkua ritalinia vapaamatkustajaksi..."

        Lukisit ennen kuin kommentoit!
        En ole HAUKKUNUT OPISKELIJOITA vapaamatkustajiksi, olenpahan vain kritisoinut ritalinin väitettä siitä että työnteko on vahingollista jos sen tekijä ei ko. työn tekemisestä nauti!


        "... Minäkin tunnen sellaisia nuoria äitejä, joille lapsi on haittatekijä, joka rajoittaa äitinsä vapautta, josta täytyy päästä mahdollisimman vähällä, jonka hoidon mielellään työntäisi jollekin muulle..."

        Jaa. Minä ei tunne äitejä jotka noin ajattelisivat. Enkä vieläkään usko, että tuollainen yleistä tai tavallista on.

        Olen kyllä kuullut äideistä jotka hankkiutuvat raskaaksi lähinnä vain siksi, että lapsi takaa toimeentulon ainakin kolmeksi vuodeksi.


        "... Suurella ahdistuksella katson noita lapsia. Olen ajatellut juuri kuten ritalin, tärkeintä on se, että lapsella on hyvä olla..."

        Suurella ahdistuksella minä katson niitä lapsiperheitä jotka joutuvat kamppailemaan paitsi oman perheensä toimeentulon kanssa, myös maksamaan veroja niin, että vapaamatkustajatkin pysyvät leivässä.


        "... Kyllä pienelle lapselle on aika suuri stressi kokea ero äidistään hoitopäivän aikana..."

        Mihin sinäkin olet isät unohtanut? Äiditkö ne niitä lapsia yksin saavat?


        "... Tietysti, jos lapsen kiintymyssuhde äitiinsä on huono, voi tälle olla parempi olla erossa äidistään, ikään kuin "turvassa" äidistään päivähoidossa. Miten päivähoidon täti voi rakastaa kaikkia niitä vaihtuvia hoitolapsia kuten lapsen äiti voi parhaimmillaan rakastaa omaa lastaan? Miten lapsi voi kiintyä hoitajaansa..."

        Kahden lapsen äitinä ja yhden perhepäivähoitajan palveluja käyttäneenä voin vakuuttaa, että kykenee ja voi.


        "... Perhepsykoterapeutti-psykologi on sanonut minulle, että alla vuoden ikäinen lapsi unohtaa äitinsä hoitopäivän aikana. Lapselle pitäisi näyttää äidin kuvaa, jotta lapsi voisi muistaa äitinsä. Siitä taas olisi seurauksena eroahdistusta...

        Aniharva äiti vie lapsensa hoitoon alle vuoden ikäisenä.

        Ja kahden lapsen äitinä voin vakuuttaa, että lapsi kestää päivähoidon (ainakin perhepäivähoidossa) jos hoito muuten on lapsen mittakaavaan sopivaa. Ts. en usko suurien päiväkotiryhmien olevan pikkulapselle sopivia paikkoja.

        "... Minusta on aivan pöyristyttävää, että esimerkiksi ministeri Paula Lehtomäki pitää ministerinä olemistaan tärkeämpänä kuin olemista omien lastensa kanssa..."

        Siinähän pöyristelet; ulkopuolelta kun on niin helppo arvostella ja tuomita toisten tekemisiä.


        "... Hän on valmis luopumaan läheisestä ja katkeamattomasta suhteesta vauvaikäiseen lapseensa, jotta voi olla ministeri. Uskon, ettei hänen ole siinä pakko olla, vaan on muitakin halukkaita siihen tehtävään..."

        Oletko koskaan tullut ajatelleeksi minkälainen taakka marttyyriäiti (kaikesta olen lapseni/lasteni vuoksi luopunut) saattaa lapsilleen olla?

      • Meikäläinen2008
        Varjolilja kirjoitti:

        Yliopistosta valmistuu pääosin tutkijoita. Lisäksi sieltä valmistuu ainakin lääkäreitä ja eläinlääkäreitä sekä farmaseutteja, luokanopettajia ja kotitalous- ja käsityönopettajia, jos en aivan väärin muista. Yliopistokoulutus on aivoille sama kuin tekisi paperille ruudut, jolloin paperista tulee "käyttökelpoinen". Yliopisto-opetus muokkaa suuresti siellä opiskelevan ajatustoimintaa. Mitä syvällisemmin tutustuu johonkin asiaan, sitä vähemmän tuntee todella osaavansa jotain, sitä paremmin tajuaa, miten paljon tietoa maailmassa oikeastaan on. Pinnallinen opiskelu antaa ihmiselle luulon, että hän tietää ja on asiantuntija, vaikka todellinen asiantuntemus tulee vasta pitkän ajan kuluessa. Tämän saattoi havaita viime viikolla radiosta kuulemastani pianonvirittäjä Matti Kyllösen (muistaakseni noin) haastattelusta.

        Kyllähän yliopistosta valmistuu ihmisiä ihan oikeastikin ihan oikeisiin ammatteihin. Mutta valitettavan paljon on myös niitä, ketkä ei valmistu oikein mihinkään. Mun kaveripiirissä on niitä, jotka selkeesti on valmistumassa johonkin konkreettiseen ammattiin, mutta myös niitä, kenellä ei oo vielä neljän vuoden jälkeenkään tietoa siitä mitä tulevat/voivat tehdä. Ja jos yhtään seuraa uutisia, niin siellä puhutaa paljon "akateemisesta työttömyydestä". Elikä nämä akateemiset ihmiset joutuu ihan perus duunarin hommiin. Ite oon tyytyväinen että valitsin käytännönläheisen peruskoulutuksen. Onpa joku korkeemman tason opiskelija jopa ihaillutkin, kun itellä on sentään ammatti. On myös olemassa kaikenmaailman pohdiskelijoita ja "suuria ajattelijoita" jotka osaa lukea kirjoja mutta joilla ei oikeesti oo käsitystä käytännön asioista.

      • Lette
        Varjolilja kirjoitti:

        Yliopistosta valmistuu pääosin tutkijoita. Lisäksi sieltä valmistuu ainakin lääkäreitä ja eläinlääkäreitä sekä farmaseutteja, luokanopettajia ja kotitalous- ja käsityönopettajia, jos en aivan väärin muista. Yliopistokoulutus on aivoille sama kuin tekisi paperille ruudut, jolloin paperista tulee "käyttökelpoinen". Yliopisto-opetus muokkaa suuresti siellä opiskelevan ajatustoimintaa. Mitä syvällisemmin tutustuu johonkin asiaan, sitä vähemmän tuntee todella osaavansa jotain, sitä paremmin tajuaa, miten paljon tietoa maailmassa oikeastaan on. Pinnallinen opiskelu antaa ihmiselle luulon, että hän tietää ja on asiantuntija, vaikka todellinen asiantuntemus tulee vasta pitkän ajan kuluessa. Tämän saattoi havaita viime viikolla radiosta kuulemastani pianonvirittäjä Matti Kyllösen (muistaakseni noin) haastattelusta.

        Kyllä yliopisto tuottaa monille aloille asiantuntijoita. Yliopistoissa valitsee sama tulosvastuu, kuin muussakin yhteiskunnassa. Se velvoittaa ohjaamaan opiskelijoita, niin että mahdollisimman moni opiskelunsa aloittaneista valmistuisi. Tässä on hyvät ja huonot puolensa, esim. tohtoreiksi väitelleiden määrä on kasvanut tarpeettoman suureksi työmahdollisuuksia ajatellen.

        Tällä hetkellä on muodissa onneksi elinikäinen oppiminen, jota markkinoidaan jo koulussa. Tietoa tule jatkuvasti lisää ja tekniikka kehittyy, eli on varauduttava ikuiseen oppimiseen, mikä itse asiassa on rikkaus.

      • Varjolilja
        kellastunut kirjoitti:

        -
        Varjolilja kirjoitti:

        "Minusta on naurettavaa haukkua ritalinia vapaamatkustajaksi..."

        Lukisit ennen kuin kommentoit!
        En ole HAUKKUNUT OPISKELIJOITA vapaamatkustajiksi, olenpahan vain kritisoinut ritalinin väitettä siitä että työnteko on vahingollista jos sen tekijä ei ko. työn tekemisestä nauti!


        "... Minäkin tunnen sellaisia nuoria äitejä, joille lapsi on haittatekijä, joka rajoittaa äitinsä vapautta, josta täytyy päästä mahdollisimman vähällä, jonka hoidon mielellään työntäisi jollekin muulle..."

        Jaa. Minä ei tunne äitejä jotka noin ajattelisivat. Enkä vieläkään usko, että tuollainen yleistä tai tavallista on.

        Olen kyllä kuullut äideistä jotka hankkiutuvat raskaaksi lähinnä vain siksi, että lapsi takaa toimeentulon ainakin kolmeksi vuodeksi.


        "... Suurella ahdistuksella katson noita lapsia. Olen ajatellut juuri kuten ritalin, tärkeintä on se, että lapsella on hyvä olla..."

        Suurella ahdistuksella minä katson niitä lapsiperheitä jotka joutuvat kamppailemaan paitsi oman perheensä toimeentulon kanssa, myös maksamaan veroja niin, että vapaamatkustajatkin pysyvät leivässä.


        "... Kyllä pienelle lapselle on aika suuri stressi kokea ero äidistään hoitopäivän aikana..."

        Mihin sinäkin olet isät unohtanut? Äiditkö ne niitä lapsia yksin saavat?


        "... Tietysti, jos lapsen kiintymyssuhde äitiinsä on huono, voi tälle olla parempi olla erossa äidistään, ikään kuin "turvassa" äidistään päivähoidossa. Miten päivähoidon täti voi rakastaa kaikkia niitä vaihtuvia hoitolapsia kuten lapsen äiti voi parhaimmillaan rakastaa omaa lastaan? Miten lapsi voi kiintyä hoitajaansa..."

        Kahden lapsen äitinä ja yhden perhepäivähoitajan palveluja käyttäneenä voin vakuuttaa, että kykenee ja voi.


        "... Perhepsykoterapeutti-psykologi on sanonut minulle, että alla vuoden ikäinen lapsi unohtaa äitinsä hoitopäivän aikana. Lapselle pitäisi näyttää äidin kuvaa, jotta lapsi voisi muistaa äitinsä. Siitä taas olisi seurauksena eroahdistusta...

        Aniharva äiti vie lapsensa hoitoon alle vuoden ikäisenä.

        Ja kahden lapsen äitinä voin vakuuttaa, että lapsi kestää päivähoidon (ainakin perhepäivähoidossa) jos hoito muuten on lapsen mittakaavaan sopivaa. Ts. en usko suurien päiväkotiryhmien olevan pikkulapselle sopivia paikkoja.

        "... Minusta on aivan pöyristyttävää, että esimerkiksi ministeri Paula Lehtomäki pitää ministerinä olemistaan tärkeämpänä kuin olemista omien lastensa kanssa..."

        Siinähän pöyristelet; ulkopuolelta kun on niin helppo arvostella ja tuomita toisten tekemisiä.


        "... Hän on valmis luopumaan läheisestä ja katkeamattomasta suhteesta vauvaikäiseen lapseensa, jotta voi olla ministeri. Uskon, ettei hänen ole siinä pakko olla, vaan on muitakin halukkaita siihen tehtävään..."

        Oletko koskaan tullut ajatelleeksi minkälainen taakka marttyyriäiti (kaikesta olen lapseni/lasteni vuoksi luopunut) saattaa lapsilleen olla?

        En mitenkään väheksy isän merkitystä lapsen elämässä. Olenhan itse nähnyt, miten tärkeä hyvä isä on lapsilleen, niin tyttärille kuin pojille, mutta hieman eri tavoin. Kuitenkin aivan pienen lapsen elämässä äiti on tavallisesti tärkein tai läheisin. olen jostain lukenut, että vauva muodostaa yhteen aikuiseen kiinteämmän suhteen kuin muihin. Luonto on tarkoittanut, että nisäkkäät, myös ihmiset, imettävät poikasiaan. Imetys saa aikaan sen, että äidillä on ikään kuin etulyöntiasema suhteen luomisessa, koska hänellä on mahdollisuus imettää. Jos äiti uskaltaa heittäytyä kokonaisvaltaisesti vauvansa äidiksi, vauva "palkitsee" äitinsä sanomattoman hienolla tavalla kiintyen ja luottaen äitiinsä ja vähitellen muihinkin ihmisiin. Vauvan pitää saada tulla äidin lähelle, saada täydellinen turva ja lohdutus, jotta hän voisi luottaa. Vähitellen vauva erottaa äidin muista ihmisistä ja ollessaan turvallisesti kiintynyt hän tahtoo olla äitinsä kanssa kaikkialla erottamatta, myös vessassa ja joka paikassa. Tämä pitää suoda lapselle. Vähitellen vauva tai taapero alkaa päästää irti äidistään. Hän luottaa, ettei äiti ole "lopullisesti" poissa, jos häntä ei voi koko ajan nähdä. Tuolla menetelmällä lapsi oppii myös erottamaan hyvät ihmiset pahoista, turvalliset vaarallisista, suojaamaan itseään, asettamaan rajat itselleen, ettei häntä voi käyttää hyväksi. Mutta jos tuo kehitys rikotaan tai sitä häiritään, se vaikuttaa lapseen.

        Itse en suinkaan ole kasvanut ja kehittynyt tuolla tavalla, vaan suunnilleen päinvastoin. Mutta olen nähnyt tuon kaiken tapahtuvan omissa lapsissamme, kunkin heidän kohdallaan ja suunnilleen noin se on mennyt. Kaikki ovat lopettaneet imemisenkin jossain vaiheessa. Kun en ole osannut muuten heitä hoitaa ja lohduttaa, on rinta ollut helppo keino ja luonto ohjannut heidän kehitystään oikein kuin itsestään. Noin kahden vuoden iässä he ovat alkaneet kiinnostua muista ihmisistä, erityisesti isästään ja ovat aivan luonnollisesti siirtyneet vähän toiminnallisempaan suuntaan omassa tahdissaan, kenenkään heitä siihen pakottamatta tai manipuloimatta. Isä on aivan korvaamaton henkilö lapsilleen. En ymmärrä, miten yksinhuoltajaäiti järjestää neljälle pojalleen isän ja miehen mallia. En siihen pystyisi mitenkään. Jotain jää lapselta puuttumaan, jos hän menettää isänsä liian varhain kuoleman tai muun syyn vuoksi. on kuin aikuiset miehet joskus (ainakin) hakisivat kadonnutta isäänsä ja tämän hyväksyntää erimerkiksi ylettömällä työnteolla tai muulla urheilulla.

        Ei tietenkään ole hyvä, jos äiti kokee itsensä marttyyriäidiksi. Itselleni ei sellainen ajatus ole tullut mieleenikään. Ehkä se johtuu omasta rikkinäisyydestäni, etten ole edes tajunnut ajatella sellaista. Ei, lapsella on oikeus rakastavaan ja uhrautuvaankin äitiin. Kai äidin pitää vain ensin hyväksyä äitiytensä, että hän on äiti jollekin tai joillekin. Äitiyskään ei saisi olla suoritus. Äidiksi kai pitää uskaltaa heittäytyä ja saada lapsen isältä tukea ja muiltakin pitää saada tukea. Olen ajatellut, että on tavallaan kaksi aikaa, aika ennen lapsia ja aika, kun he ovat. Niin suuri mullistus mielestäni on tulla vanhemmaksi, äidiksi. Kun on saanut lapsen, ei ole enää mahdollisuutta perääntyä, ei ole vaihto- tai palautusoikeutta. Voi tietysti antaa lapsen adoptoitavaksi tai huostaanotetuksi, mutta muita vaihtoehtoja ei ole, ja silti on tullut äidiksi. Kirjoitan vähän yksipuolisesti, koska oma kokemukseni äitiydestä on ollut niin voimakas. Miesnäkökulmaa minulla ei sukupuoleni vuoksi ole.

      • voimme korjata
        Varjolilja kirjoitti:

        En mitenkään väheksy isän merkitystä lapsen elämässä. Olenhan itse nähnyt, miten tärkeä hyvä isä on lapsilleen, niin tyttärille kuin pojille, mutta hieman eri tavoin. Kuitenkin aivan pienen lapsen elämässä äiti on tavallisesti tärkein tai läheisin. olen jostain lukenut, että vauva muodostaa yhteen aikuiseen kiinteämmän suhteen kuin muihin. Luonto on tarkoittanut, että nisäkkäät, myös ihmiset, imettävät poikasiaan. Imetys saa aikaan sen, että äidillä on ikään kuin etulyöntiasema suhteen luomisessa, koska hänellä on mahdollisuus imettää. Jos äiti uskaltaa heittäytyä kokonaisvaltaisesti vauvansa äidiksi, vauva "palkitsee" äitinsä sanomattoman hienolla tavalla kiintyen ja luottaen äitiinsä ja vähitellen muihinkin ihmisiin. Vauvan pitää saada tulla äidin lähelle, saada täydellinen turva ja lohdutus, jotta hän voisi luottaa. Vähitellen vauva erottaa äidin muista ihmisistä ja ollessaan turvallisesti kiintynyt hän tahtoo olla äitinsä kanssa kaikkialla erottamatta, myös vessassa ja joka paikassa. Tämä pitää suoda lapselle. Vähitellen vauva tai taapero alkaa päästää irti äidistään. Hän luottaa, ettei äiti ole "lopullisesti" poissa, jos häntä ei voi koko ajan nähdä. Tuolla menetelmällä lapsi oppii myös erottamaan hyvät ihmiset pahoista, turvalliset vaarallisista, suojaamaan itseään, asettamaan rajat itselleen, ettei häntä voi käyttää hyväksi. Mutta jos tuo kehitys rikotaan tai sitä häiritään, se vaikuttaa lapseen.

        Itse en suinkaan ole kasvanut ja kehittynyt tuolla tavalla, vaan suunnilleen päinvastoin. Mutta olen nähnyt tuon kaiken tapahtuvan omissa lapsissamme, kunkin heidän kohdallaan ja suunnilleen noin se on mennyt. Kaikki ovat lopettaneet imemisenkin jossain vaiheessa. Kun en ole osannut muuten heitä hoitaa ja lohduttaa, on rinta ollut helppo keino ja luonto ohjannut heidän kehitystään oikein kuin itsestään. Noin kahden vuoden iässä he ovat alkaneet kiinnostua muista ihmisistä, erityisesti isästään ja ovat aivan luonnollisesti siirtyneet vähän toiminnallisempaan suuntaan omassa tahdissaan, kenenkään heitä siihen pakottamatta tai manipuloimatta. Isä on aivan korvaamaton henkilö lapsilleen. En ymmärrä, miten yksinhuoltajaäiti järjestää neljälle pojalleen isän ja miehen mallia. En siihen pystyisi mitenkään. Jotain jää lapselta puuttumaan, jos hän menettää isänsä liian varhain kuoleman tai muun syyn vuoksi. on kuin aikuiset miehet joskus (ainakin) hakisivat kadonnutta isäänsä ja tämän hyväksyntää erimerkiksi ylettömällä työnteolla tai muulla urheilulla.

        Ei tietenkään ole hyvä, jos äiti kokee itsensä marttyyriäidiksi. Itselleni ei sellainen ajatus ole tullut mieleenikään. Ehkä se johtuu omasta rikkinäisyydestäni, etten ole edes tajunnut ajatella sellaista. Ei, lapsella on oikeus rakastavaan ja uhrautuvaankin äitiin. Kai äidin pitää vain ensin hyväksyä äitiytensä, että hän on äiti jollekin tai joillekin. Äitiyskään ei saisi olla suoritus. Äidiksi kai pitää uskaltaa heittäytyä ja saada lapsen isältä tukea ja muiltakin pitää saada tukea. Olen ajatellut, että on tavallaan kaksi aikaa, aika ennen lapsia ja aika, kun he ovat. Niin suuri mullistus mielestäni on tulla vanhemmaksi, äidiksi. Kun on saanut lapsen, ei ole enää mahdollisuutta perääntyä, ei ole vaihto- tai palautusoikeutta. Voi tietysti antaa lapsen adoptoitavaksi tai huostaanotetuksi, mutta muita vaihtoehtoja ei ole, ja silti on tullut äidiksi. Kirjoitan vähän yksipuolisesti, koska oma kokemukseni äitiydestä on ollut niin voimakas. Miesnäkökulmaa minulla ei sukupuoleni vuoksi ole.

        edellisen viestin tytöt/pojat sanalla lapset, ja naiset/miehet sanalla aikuiset, isät ja äidit saavat olla paikoillaan.

        Muuten komppaan kyllä tätä kirjoitusta. Hyvä Liljus!

        t. epävarma ja äitisuhdekompleksi

      • ritalin
        Lette kirjoitti:

        Kyllä yliopisto tuottaa monille aloille asiantuntijoita. Yliopistoissa valitsee sama tulosvastuu, kuin muussakin yhteiskunnassa. Se velvoittaa ohjaamaan opiskelijoita, niin että mahdollisimman moni opiskelunsa aloittaneista valmistuisi. Tässä on hyvät ja huonot puolensa, esim. tohtoreiksi väitelleiden määrä on kasvanut tarpeettoman suureksi työmahdollisuuksia ajatellen.

        Tällä hetkellä on muodissa onneksi elinikäinen oppiminen, jota markkinoidaan jo koulussa. Tietoa tule jatkuvasti lisää ja tekniikka kehittyy, eli on varauduttava ikuiseen oppimiseen, mikä itse asiassa on rikkaus.

        "ietoa tule jatkuvasti lisää ja tekniikka kehittyy, eli on varauduttava ikuiseen oppimiseen, mikä itse asiassa on rikkaus."

        Tämä tietynlainen oivallus, mutta lopulta liinakin yksinkertainen. Niin oudolta, kuin se kuulostaa, on ikuisen oppimisen idea jopa matemaattisesti virheellinen.

      • ritalin
        ritalin kirjoitti:

        "ietoa tule jatkuvasti lisää ja tekniikka kehittyy, eli on varauduttava ikuiseen oppimiseen, mikä itse asiassa on rikkaus."

        Tämä tietynlainen oivallus, mutta lopulta liinakin yksinkertainen. Niin oudolta, kuin se kuulostaa, on ikuisen oppimisen idea jopa matemaattisesti virheellinen.

        "Tämä tietynlainen oivallus, mutta lopulta liinakin yksinkertainen. Niin oudolta, kuin se kuulostaa, on ikuisen oppimisen idea jopa matemaattisesti virheellinen."

        Ja sama suomeksi: Tämä on tietynlainen oivallus, mutta lopulta liiankin yksinkertainen. Niin oudolta, kuin se kuulostaa, on ikuisen oppimisen idea jopa matemaattisesti virheellinen.

      • Joskus ajattelen minäkin
        kellastunut kirjoitti:

        -
        ritalin kirjoitti:

        "... Kyllä olen. Varsinkin yleistä on nykyään nuorilla, että tehdään lapsia, mutta sitten koitetaan kiireellä päästä niistä eroon..."

        Liikumme ilmeisesti täysin erilaisissa piireissä. En tiedä ketään nuorta tai edes "nuorta" jolla olisi kova kiire päästä lapsestaan eroon. Pikemminkin päinvastoin.


        "... Äitiysapuja halveksitaan ja niitä pidetään työttömyyteen verrattavina..."

        Mitä tarkoitat "äitiysavuilla"?


        "... Toisaalta jotkut naiset sitten kaiketi jäävätkin äitiysvapaa-putkeen. :)...

        Sitä kutsutaan hoitovapaaksi - jota voisi isäkin ottaa.


        "... Ei voi olla sellaista asuntolainaa, minkä hintana on lapsen mieli..."

        Turhaa dramatisointia väittää, että lapsen mieli väistämättä tuhoutuu päivähoidossa.
        Toisaalta, omat lapseni ovat olleet vain yksityisellä perhepäivähoitajalla.
        Väitän kuitenkin, että päivähoito ei ole niin suuri ongelma kuin mitä sinä ritalin yrität maalailla.

        Ja koska asuakin täytyy, ei perheillä ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa asuntolainaa. Vai ajattelitko, että lapsilla on kivaa teltassa tai veneen alla?

        "... Vastuuttomampaa on maksaa asuntolaina tällaisessa tilanteessa..."

        Vastuutonta olisi olla huolehtimatta perheensä elämästä, asumisesta ja hyvinvoinnista. Lapsellista haihattelua kuvitella, ettei talousasiat vaikuttaisi perheen hyvinvointiin (enkä nyt ajattele mitään luksusasuntoja)


        "... Mielestäni tuollainen ajattelu on tyhmyyttä. Pitää hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan..."

        Olet siis sitä mieltä, että naisen (äidin) paikka on vain kotona?


        "... Ei pitäisi elää minkään välttämättömän kustannuksella..."

        Asuminen ei näillä leveysasteilla onnistu teltassa.


        "... Uraa voi luoda myös muuten, kuin lapsen kustannuksella..."

        Kerro ihmeessä kaikille niille naisille jotka yrittävät tasapainoilla lastensa ja uransa välillä miten tuollainen temppu tehdään!


        "... Ehkäpä näin 263 päivän vapaan kohdalla, mutta kun aletaan puhua pidemmästä vapaasta, kuten mainitsemastani kahdesta vuodesta, harva varmaan ottaa sitä kovin myönteisesti..."

        Puhut täyttä pötyä! Moni olisi kotona hoitamassa lastaan/lapsiaan pitempäänkin kuin mitä laki sallii, mutta talous ei vain yksinkertaisesti kestä sellaista järjestelyä.


        "... Myöskään toistuvia äitiyslomia ei katsota kovin hyvällä silmällä...

        Puhutko nyt työnantajan näkökulmasta?


        "... Monella on kova hinku töihin jo kesken äitiysloman..."

        HÄH? Tuollainen on aniharvinaista, ei missään tapauksessa voi yleistää tuon olevan "monien" hinku.


        "... Ehkei puhtaasta tahdosta työhön, vaan sellaisen kulttuurin vuoksi, joka arvostaa työntekoa jopa silloin, kun sen tekeminen on vahingollista..."

        Ei työnteko ole vahingollista - vaikka sinä sitkeästi yritätkin sellaista väittää.


        "... Näin voidaan kuvitella teon olevan moraalinen, vaikka todellisuudessa se on vastuuton..."

        Vastuutonta on ryhtyä vapaamatkustajaksi ja kuvitella, että on olemassa jokin pohjaton sammio josta kaikille voidaan jakaa rahaa ja tukea niin paljon kuin kukin sattuu tarvitsemaan.


        "... Vastasit näköjään itse itsellesi...

        Ei, en vastannut.

        "... eli kuten ehkä huomasitkin, niin en ajanut omaa etuani siten kuin ajattelit..."

        Joko et ymmärrä lainkaan mitä ajattelen - tai sitten vääristelet tahallasi.


        "... En ajatellut helpottaakseni omaa elämääni, en antaakseni äidille lepoa, vaan lapselle mahdollisimman terveen kasvualustan..."

        Tuskin ajattelit. Näyttää siltä, että sinä ajattelet vain itseäsi.


        "... No äidin toimintahan tässä sen häiriön tietyllä tavalla aiheuttaa, mutta äiti toimii yhteiskunnan arvojen mukaan...."

        Mihin olet unohtanut isät? Eikö heillä ole mitään hoitovelvollisuutta tai vastuuta lapsistaan? Miksi kaadat kaiken vastuun äitien niskaan?


        "... Ammattikorkeaan, tai vastaavaan korkeampaan. Tarkoitan, että yliopiston ei pidä ollakaan käytännön oppilaitos, vaan tiedekeskus..."

        Tekniikka ja talous ovat myös tieteitä - ellet ole sattunut asiaa tähän mennessä itse oivaltamaan.


        "... Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja..."

        Mihin taksikuski, kaupan kassa tai tarjoilija tarvitsee FM-papereita?


        "... Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle..."

        Höpö höpö taaskin. Etkö tiedä, että esim. rakennusalan ammattilaisista on kova pula?


        "... Ei erityisesti valmistukaan, mutta on hyvin suuri vaihtelevuus niistä ammateista, missä voidaan toimia..."

        Miten luulet FM:n pärjäävän sähkö- tai LVI-töissä?


        "... Todellinen helmasynti lienee se, että yliopistoja pyritään viemään ammattikoulumaiseen suuntaan, missä on keskeistä hankkia jokin nimike, ei niinkään opiskelu..."

        Todellinen helmasynti on se, ettei käytännön ammatteja arvosteta tarpeeksi vaan kuvitellaan, että vain yliopisto-opintojen antavan eväät omaan ajatteluun.


        "... Mielestäni kaikkiin ammatteihin ei pitäisikään olla yliopistokoulutusta, joka siis pitäisi olla tiedekoulutus..."

        Mihin olet suunnitellut rajan vedettävän? Onko lääkäri vain ihmismekaanikko?

        Ja kuka maksaisi viulut? Yliopistokoulutus on kallista ja sen hyötysuhde humanistisissa aineissa surkea.


        "... Alunperin yliopiston idea oli maailman ymmärtäminen. Nykyään se tuntuu olevan jotain päinvastaista..."

        Ilman "maailman ymmärtämistäkin" pärjää. Ilman leipää ja asuntoa tulee vilu ja nälkä.


        "... Olemme yllättävän samoilla jäljillä."

        Onneksi olet tuossa(kin) väärässä.

        Hyväksytkö sinä yhtään vapaamatkustajaa yhteiskunnassamme? Onko palkkatyö ainut asia, jonka hyväksyt? Eikö jokaiselle ole paikkansa?

        Sinulla varmaan on ratkaisu työttömyysongelmaan, jota viisaat poliitikotkaan eivät ole osanneet ratkaista.

        Mitä tekisit niille ihmisille, jotka eivät muuta tapojaan, vaan elävät jatkuvasti yhteiskuntamme varoilla?

        Minun mielestäni kaikki ongelmat johtuvat siitä, että maapallolla meitä ihmisiä on liikaa. Lapsia ei pitäisi tehdä niin paljoa.

      • Yksinkertainenko
        ritalin kirjoitti:

        "Tämä tietynlainen oivallus, mutta lopulta liinakin yksinkertainen. Niin oudolta, kuin se kuulostaa, on ikuisen oppimisen idea jopa matemaattisesti virheellinen."

        Ja sama suomeksi: Tämä on tietynlainen oivallus, mutta lopulta liiankin yksinkertainen. Niin oudolta, kuin se kuulostaa, on ikuisen oppimisen idea jopa matemaattisesti virheellinen.

        Laitahan se matemaattinen kaava näkyviin.

      • Meikäläinen2008
        ritalin kirjoitti:

        "Vai että oikein u s e i n olet tuollaista kuullut!
        Eiköhän USEIN ole kyse siitä, että jos nainen (tai mies) haluaa asuntolainansa maksaa, hänen on pakko mennä töihin ja laittaa ipana päivähoitoon."

        Kyllä olen. Varsinkin yleistä on nykyään nuorilla, että tehdään lapsia, mutta sitten koitetaan kiireellä päästä niistä eroon. Äitiysapuja halveksitaan ja niitä pidetään työttömyyteen verrattavina.
        Toisaalta jotkut naiset sitten kaiketi jäävätkin äitiysvapaa-putkeen. :)
        Ei voi olla sellaista asuntolainaa, minkä hintana on lapsen mieli. Vastuuttomampaa on maksaa asuntolaina tällaisessa tilanteessa.


        "Jos nainen (huom. nimenomaan nainen!) haluaa urallaan edetä, ei pitkien hoitovapaiden pitäminen siihen kuvioon istu."

        Mielestäni tuollainen ajattelu on tyhmyyttä. Pitää hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaan. Ei pitäisi elää minkään välttämättömän kustannuksella. Uraa voi luoda myös muuten, kuin lapsen kustannuksella.


        "En ole pitkän elämäni aikana muista tavanneeni ainoatakaan äitiä jonka mielestä äitiysloma olisi laiskottelua!"

        Ehkäpä näin 263 päivän vapaan kohdalla, mutta kun aletaan puhua pidemmästä vapaasta, kuten mainitsemastani kahdesta vuodesta, harva varmaan ottaa sitä kovin myönteisesti. Myöskään toistuvia äitiyslomia ei katsota kovin hyvällä silmällä.
        Monella on kova hinku töihin jo kesken äitiysloman. Ehkei puhtaasta tahdosta työhön, vaan sellaisen kulttuurin vuoksi, joka arvostaa työntekoa jopa silloin, kun sen tekeminen on vahingollista.

        Näin voidaan kuvitella teon olevan moraalinen, vaikka todellisuudessa se on vastuuton.


        "Työttömyys on toinen juttu, ja mielestäni sinun kirjoituksestasi haisee kauas se ajatus, että sinä pyrit nyt puolustelemaan vapaamatkustamistasi vetäytymällä kaikenmaailman tekosyiden taakse."

        "Ymmärtääkseni sinulla kun ei omia lapsia ole, että voisit käyttää heitä lusmuilusi verukkeena."

        Vastasit näköjään itse itsellesi, eli kuten ehkä huomasitkin, niin en ajanut omaa etuani siten kuin ajattelit. En ajatellut helpottaakseni omaa elämääni, en antaakseni äidille lepoa, vaan lapselle mahdollisimman terveen kasvualustan.


        "Olipa raju yleistys. Oletko tullut ajatelleeksi, että lapsi voi saada kotoaankin vaikka mitä vaikutteita ja häiriöitä?"

        No äidin toimintahan tässä sen häiriön tietyllä tavalla aiheuttaa, mutta äiti toimii yhteiskunnan arvojen mukaan. Lainasin lähinnä Nietzscheä, annetaan yleistys anteeksi, kun hänellä oli kuitenkin aivokuppa.


        "Jaa, mihinkäs sinä ne sijoittaisit?

        Ammattikorkeaan, tai vastaavaan korkeampaan. Tarkoitan, että yliopiston ei pidä ollakaan käytännön oppilaitos, vaan tiedekeskus.


        "Tiedätkö kuinka monta humanistia on vailla koulutustaan vastaavaa työtä?"

        Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja. Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle.


        "Yliopiston helmasyntihän on se, että sieltä ei valmistu mihinkään ammattiin (ts. mainitsemasi "työlupa")!"

        Ei erityisesti valmistukaan, mutta on hyvin suuri vaihtelevuus niistä ammateista, missä voidaan toimia.
        Toisaalta onhan ammattikouluissakin jonkinlaista vaihtelevuutta.
        Todellinen helmasynti lienee se, että yliopistoja pyritään viemään ammattikoulumaiseen suuntaan, missä on keskeistä hankkia jokin nimike, ei niinkään opiskelu.

        Mielestäni kaikkiin ammatteihin ei pitäisikään olla yliopistokoulutusta, joka siis pitäisi olla tiedekoulutus.

        Alunperin yliopiston idea oli maailman ymmärtäminen. Nykyään se tuntuu olevan jotain päinvastaista.


        "Olet täysin väärillä jäljillä."

        Olemme yllättävän samoilla jäljillä.

        "Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja. Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle."

        En tätä "vain" 2.asteen tutkinnon suorittajana täysin allekirjoita. Nykyään yliopisto-opiskelijatkin joutuu hakemaan duunarin töitä, kun työtä ei omalla alalla ole. Oman alan työt on usein myös näitä sijaisuuksia ja muita pikkupestejä, niin kuin meillä muillakin. Opinto-polku on monella hyvin sekava, jolloin ei tiedä mihin työllistyy. Jos lukisit lehtiä, tietäisit miten Suomessa on ennätysmäärä maistereita työttöminä ja asia on juuri päinvastoin mitä annoit ymmärtää. Maisterin paperitkaan ei takaa tämän päivän suomessa työtä ja juuri noi moninaiset ja hajanaiset aine-yhdistelmät takaa ettei mitään oikein kunnolla hallita.

        Esim. lähihoitajan tai sosionomin (amk) tutkinnot voivat työllistää hyvin moniin eri työtehtäviin, eikä vain yhdelle kapealla alalle. Samoin kaupallinen ala. Puutetta on myös mm. metallityöntekijöistä ja raksa-miehistä. Ite oon tehny joitain töitä, missä yliopisto-ihmiset on tehny ihan samoja hommia, kun omaa hommaa ei oo ollu tiedosssa.

      • ritalin
        Yksinkertainenko kirjoitti:

        Laitahan se matemaattinen kaava näkyviin.

        Kaava on siis Gödelin epätäydellisyyslause, mutta en sitä googlella löytänyt. Eräällä saksankielisellä sivulla se kuitenkin muistaakseni oli saatavilla. Siinä oli valokopio lehtiartikkelista, missä epätäydellisyyslause julkaistiin 20-luvun alussa.

        Ikuinen oppiminen on typerimpiä väitteitä, mitä voi olla. Oppiminen on toki ääretöntä merkkien tasolla, mutta ihminen ei olekaan pelkkä sieluton kone, joka omaksuu päättymättömiä merkkijonoja. Ihminen, joka ymmärtää ylipäätään mitään, ei "opi äärettömästi". Kaiken voi oppia mistä tahansa.

        Jokainen merkki itsessään sisältää kaiken tiedon. Äärettömyyttä ei ole mahdollista pukea ilmaisuksi, koska ilmaisu itse sisältää äärettömyyden. Ikuinen oppinen on traumaattista käyttäytymistä ja viittaa sisäisen torjumiseen.

        Ymmärtää voi ilman sanoja, mutta sitä, mitä ymmärretään on mahdotonta sanoa!

        Suosittelen etenkin Wittgensteinin tractatuksen lukemista, se selittää, miksi oppia ei voi äärettömästi, mutta äärettömyyden voi oppia.

      • ritalin
        Meikäläinen2008 kirjoitti:

        "Miten niin? Eiköhän se työllistyminen ole sen verran laajaa näistä koulutuksista, että on vaikeaa puhua siitä, ettei työ vastaa koulutusta. Tällainen koulutus sentään kattaa hyvin monenlaisia ammatteja. Pahempaa on se, että ammattikouluista ei työllisty omalle kapealle käytännön alalle."

        En tätä "vain" 2.asteen tutkinnon suorittajana täysin allekirjoita. Nykyään yliopisto-opiskelijatkin joutuu hakemaan duunarin töitä, kun työtä ei omalla alalla ole. Oman alan työt on usein myös näitä sijaisuuksia ja muita pikkupestejä, niin kuin meillä muillakin. Opinto-polku on monella hyvin sekava, jolloin ei tiedä mihin työllistyy. Jos lukisit lehtiä, tietäisit miten Suomessa on ennätysmäärä maistereita työttöminä ja asia on juuri päinvastoin mitä annoit ymmärtää. Maisterin paperitkaan ei takaa tämän päivän suomessa työtä ja juuri noi moninaiset ja hajanaiset aine-yhdistelmät takaa ettei mitään oikein kunnolla hallita.

        Esim. lähihoitajan tai sosionomin (amk) tutkinnot voivat työllistää hyvin moniin eri työtehtäviin, eikä vain yhdelle kapealla alalle. Samoin kaupallinen ala. Puutetta on myös mm. metallityöntekijöistä ja raksa-miehistä. Ite oon tehny joitain töitä, missä yliopisto-ihmiset on tehny ihan samoja hommia, kun omaa hommaa ei oo ollu tiedosssa.

        Eipä kukaan ole kieltänyt tekemästä töitä siinä tiedeharrastuksen sivussa. Voihan myös harrastaa tieteitä, vaikka ei sille alalle pääsisikään töihin. Tiedeharrastusta voi rahoittaa sitten töiden teolla. Eiköhän se harrastus pian johda tiedeammattiinkin.

        Ylikouluttamista en tosiaan kannata. Se että siivoojan täytyy käydä tohtorikoulu, jotta saa paikan, ei toimi.

      • Meikäläinen2008
        ritalin kirjoitti:

        Eipä kukaan ole kieltänyt tekemästä töitä siinä tiedeharrastuksen sivussa. Voihan myös harrastaa tieteitä, vaikka ei sille alalle pääsisikään töihin. Tiedeharrastusta voi rahoittaa sitten töiden teolla. Eiköhän se harrastus pian johda tiedeammattiinkin.

        Ylikouluttamista en tosiaan kannata. Se että siivoojan täytyy käydä tohtorikoulu, jotta saa paikan, ei toimi.

        Siis kysehän oli nimenomaan siitä, miten mielestäsi työllistyminen yo:n koulutuksista on laajaa. Ja miten ammattikouluista työllistyy vain kapealle alalle. Yleinen työttömyyshän on jonkun verran laskenut, mutta akateemisten ihmisten osuus määrästä on noussut. Suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, miten duunarit työllistyy entistä paremmin ja akateemikot huonommin. Se johtaako joku tiede"harrastus" oikeaan tiedeammattiin, on ihan hakuammuntaa. Siis kun nää tilastothan todistaa ihan toista. Ja kyl jokaisella yo-opiskelijalla on varmaan tarkotus saada ammatti ja sitä varten opiskella, eikä pidä opiskeluaan vain harrastuksena.

        Ja esim. mainitsemani lähijoitaja pystyy toimimaan todella monessa eri paikassa ja eri tehtävissä. Samoin sosionomi. Myös kaupallinen työllistää todella moniin erilaisiin tehtäviin.

        Ylitarjontaa on mm. myös insinööreistä.

    • ritalin

      Avaus kuulostaa ehkä myös kokoomuksen vaaliteemalta. :)

    • ritalin

      Eilisessä Aamulehdessä oli juttu lukion luokattomuudesta. Väiteltiin siitä, onko luokaton, vaiko luokallinen parempi yhteisöllisyyden edistäjä.

      Oma kokemus on sellainen, että luokattomassa lukiossa oli luokalliseen peruskouluun nähden olematon luokkahenki. Käytännössä mitään luokkahenkeä ei siis ollut. Monet luokkalaiset olivat etäisiä, eikä niihin tullut juuri tutustutta koko lukion aikana.

      Sen sijaan, kun joutui olemaan tekemisissä useiden eri ryhmien ja ihmisten kanssa, syntyi melko laaja koulukaveripiiri. En tavannut näitä kavereita koulun ulkopuolella, mutta koulussa oli siis paljon tuttuja.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?

      Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa
      Sinkut
      101
      2900

    2. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      36
      1839

    3. Ei ole kyllä mennyt

      Kovin hyvin kun alussa pieni sekoaminen hänestä 😏
      Ikävä
      10
      1834

    4. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      386
      1692

    5. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      21
      1621

    6. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1457

    7. Olet muutenkin tyhmä

      Ja käyttäydyt epäasiallisesti siinä työssäsi.
      Ikävä
      119
      1267

    8. Se sinun kaipauksen kohde

      Ei todellakaan käy täällä höppänä mies.
      Ikävä
      13
      1186

    9. En muuttaisi sinusta mitään

      Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul
      Ikävä
      9
      1156

    10. Et katso sitä

      Niinkuin minua. Ehkä se luo toivetta
      Ikävä
      20
      1039
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt