Huono omatunto

halutaan kutsua, voi olla myös kulttuurinen ominaisuus. Tällaista tavataan niin Suomessa, Amerikoissa, Japanissa, Espanjassa. Hyvin tyypillistä inhimillistä käyttäytymistä siis. Kohteliasta kulttuuria myös.

En ymmärrä, miksi aitous tarkoittaisi pään hakkaamista seinään oman mielipiteen ja käsityksen kanssa, jota muut eivät ymmärrä. Mielestäni se on turhaa, saattaa aiheuttaa turhia negatiivisia reaktioita. Joskus se ehkä on ainoa mahdollisuus, mutta en sitä oikeasti kyllä suosittelisi. Oman mielipiteen voi perustella ymmärrettävästi ja hyvässä hengessä. Jos ei toimi, voi vaihtaa paikkaa.

Ymmärrän kyllä, että aitoa ystävyyttä kannattaa etsiä ja siihen pyrkiä. Silloin ei tarvitse olla epävarma, tai potea luottamuspulaa.

Oikeassa olet, että miellyttämisen tarve on varmasti yksi iso ongelma. Ja inhoan kaikkea epäsopua ja tappelua. En voi sietää, että ihmiset kärtyää/tappelee turhista asioista. Otan jopa muidenkin sanaharkat itseeni ja voin suorastaan pahoin jos joudun olemaan sellaisessa seurassa joka valittaa ja komentelee kokoajan, vaikka se ei siis olisi minuun kohdistettua. Ristiriitaista on myös se että kaikista "ärsyttävimmille" auktoriteeteille uskallan laittaa jauhot suuhun, enkä välitä paskan vertaa niiden mielipiteestä koska hekin on ärsyttäviä niin minunkaan ei tarvi olla niille kiva :D Hehe, moni mutkainen on ihmisen aivotoiminta.


Omia mielipiteitä en muuta muiden mielipiteiden mukaan, vaan päinvastoin kuin voisi luulla, niin olen aika kova tuomaan omia mielipiteitä ulos ja teen selväksi, jos olen erimieltä asiasta. En omasta mielestä kuitenkaan ns. häpeä allekirjoittaa mielipiteitäni, mutta sitte toisaalta saatan tosiaan jäädä päiväkausiksi miettimään: "voi kauheaa, tajusikohan se nyt pointin ja enhän ollut epäkohtelias ja blaa blaa". Tiedostan että se on täysin typerää energianhukkaa, sillä todennäköisesti, vastapuoli ei edes muista koko keskustelua. mutta en saa omaa aivotoimintaa hallintaan. Yritän kovasti siirtää aina ajatuksen johonki muuhun aiheeseeen ja kohta huomaan taas jauhavani samaa ajatusta.

Tukku kirjoitti:

Oikeassa olet, että miellyttämisen tarve on varmasti yksi iso ongelma. Ja inhoan kaikkea epäsopua ja tappelua. En voi sietää, että ihmiset kärtyää/tappelee turhista asioista. Otan jopa muidenkin sanaharkat itseeni ja voin suorastaan pahoin jos joudun olemaan sellaisessa seurassa joka valittaa ja komentelee kokoajan, vaikka se ei siis olisi minuun kohdistettua. Ristiriitaista on myös se että kaikista "ärsyttävimmille" auktoriteeteille uskallan laittaa jauhot suuhun, enkä välitä paskan vertaa niiden mielipiteestä koska hekin on ärsyttäviä niin minunkaan ei tarvi olla niille kiva :D Hehe, moni mutkainen on ihmisen aivotoiminta.


Omia mielipiteitä en muuta muiden mielipiteiden mukaan, vaan päinvastoin kuin voisi luulla, niin olen aika kova tuomaan omia mielipiteitä ulos ja teen selväksi, jos olen erimieltä asiasta. En omasta mielestä kuitenkaan ns. häpeä allekirjoittaa mielipiteitäni, mutta sitte toisaalta saatan tosiaan jäädä päiväkausiksi miettimään: "voi kauheaa, tajusikohan se nyt pointin ja enhän ollut epäkohtelias ja blaa blaa". Tiedostan että se on täysin typerää energianhukkaa, sillä todennäköisesti, vastapuoli ei edes muista koko keskustelua. mutta en saa omaa aivotoimintaa hallintaan. Yritän kovasti siirtää aina ajatuksen johonki muuhun aiheeseeen ja kohta huomaan taas jauhavani samaa ajatusta.

Lue lisää

paikalleen jääminen, jumiutuma. Tästä kirjoitti Daniel Schachter teoksessaan "Miten aivot muistavat ja unohtavat?" tai jotain sinne päin. Sieltä voi löytyä myös rohtoja. jatkan myöhemmin

Tukku kirjoitti:

Oikeassa olet, että miellyttämisen tarve on varmasti yksi iso ongelma. Ja inhoan kaikkea epäsopua ja tappelua. En voi sietää, että ihmiset kärtyää/tappelee turhista asioista. Otan jopa muidenkin sanaharkat itseeni ja voin suorastaan pahoin jos joudun olemaan sellaisessa seurassa joka valittaa ja komentelee kokoajan, vaikka se ei siis olisi minuun kohdistettua. Ristiriitaista on myös se että kaikista "ärsyttävimmille" auktoriteeteille uskallan laittaa jauhot suuhun, enkä välitä paskan vertaa niiden mielipiteestä koska hekin on ärsyttäviä niin minunkaan ei tarvi olla niille kiva :D Hehe, moni mutkainen on ihmisen aivotoiminta.


Omia mielipiteitä en muuta muiden mielipiteiden mukaan, vaan päinvastoin kuin voisi luulla, niin olen aika kova tuomaan omia mielipiteitä ulos ja teen selväksi, jos olen erimieltä asiasta. En omasta mielestä kuitenkaan ns. häpeä allekirjoittaa mielipiteitäni, mutta sitte toisaalta saatan tosiaan jäädä päiväkausiksi miettimään: "voi kauheaa, tajusikohan se nyt pointin ja enhän ollut epäkohtelias ja blaa blaa". Tiedostan että se on täysin typerää energianhukkaa, sillä todennäköisesti, vastapuoli ei edes muista koko keskustelua. mutta en saa omaa aivotoimintaa hallintaan. Yritän kovasti siirtää aina ajatuksen johonki muuhun aiheeseeen ja kohta huomaan taas jauhavani samaa ajatusta.

Lue lisää

Ilmeisesti olet jotenkin yli-herkkä ristiriidoille. Maailmassa on kyllä niin paljon riitaa ja tappelua muutenkin, että on vain positiivista pyrkiä sopuun ja rauhaan. Ei riita koskaan rakenna ja riita syö aina sen osapuolia.

Itse tarkoitin lähinnä miellyttämisellä juuri sitä, että ei uskalletta enää olla omia itsejään omine mielipiteineen ja ajatuksineen. Mutta ilmeisesti et olekaan siinä suhteessa miellyttäjä mitä takoitin, vaan liikutaan ihan terveellä pohjalla, lukuunottamatta tuota syyllisyyttä.

Ilmeisesti syyllistyt(?) itsekin herkästi tai ainakin koet sitä pahaa oloa riita-tilanteissa. Mulle tuli semmoinen olo, että koska itse koet tilanteet hyvin ahdistavina, niin ehkä ajattelet että muut kokee samoin. Ja sen takia pyrit välttää näitä tilanteita keinolla millä hyvänsä, ettei toisen tarvi kokea sinun vuoksesi samaa ahdistusta. Siis mietit päiväkausia, koska pelkäät sitä, ettet vain ole aiheuttanut samaa huonoa oloa muillekin?

Se on kyllä totta, että on ihmisiä jotka saattaa loukkaantua todella helposti ja sitten niitä, kenen kanssa voi käyttäytyä ronskimmin. On fiksua välttää asioita, mistä tietää, että se voi loukata jotakin. Mutta jos todellista aihetta syyllisyydelle ei ole, niin miksi piinata itseään?
Terveen itsetunnon omaava kestää myös pientä harmia, ja luulenpa että jokainen meistä on joskus loukannut täysin tietämättään jotakin toista. Sinä myös. Mutta pieni harmistuminen kuuluu elämään. Aikuisuuteen kuuluu myös oppia sietämään loukkaantumisia ja ristiriitoja ja oppia taito päästä niistä yli. Loppujen lopuksi jokaisella on vastuu omista tunteistaan.

Rajatilaisen ongelma, tai ehkä paremminkin hänen läheistensä ongelma on se, että rajatilainen kokee vainoharhaisesti kaikesta jotain syyllisyyttä. Hänelle sellainen kaikesta syyllisyyden tunteminen ei ole ongelma, sillä hän siirtää nämä tunteet muihin ihmisiin, sopiviin uhreihin, joihin hän siitten siirtää loputtoman syyllisyytensä syyllistämällä. Tuolloin kaikkeen tekemiseen liittyy siis syyllisyys. Rajatilainen kuitenkin nauttii ja ylpeilee kaikella tekemisellään, koska hän siirtää syyllisyyden muihin, jolloin onkin niin, että kaikkien muiden tekemiseen liittyy pahuus. Näin ollen jotenkin muiden tekemisestä tulee rajatilaisen silmissä tekemättömyyttä, koska he eivät voi koskaan toimia rajatilaisen silmissä oikein. Rajatilaisen silmissä hänen omasta tekemättömyydestäänkin tulee vastapainoksi ahkeruutta.

jatkoa
Tällä meneteimällä ihminen torjuu tietoisuuden kielteisistä tarkoitusperistään ja siten mahdollisuuden vapautua ja kehittyä.