Kerran alkoholisti

Ihmisen kroppa on itsestään korjautuva. Pitkään juodessa se mukautuu alkoholiin. Kun juominen lakkaa, kroppa alkaa normalisoitua, eli korjailla itsekseen niitä vahinkoja joita juominen on aiheuttanut.

Henkinen puoli alkoholismista jää sille tasolle jossa se on juomisen katketessa ja pysyy siellä. Jos juominen jatkuu vaikka vuosien jälkeenkin, psyyke vaatii sen jatkamista sieltä missä se loppuikin.

Kroppa on tällä välin tehnyt hommia: korjannut maksat, haimat, verenpaineet, aivoja sen verran mitä on voinut yms. ja saavuttanut normaali-ihmisen tason. Siihen kun paiskaat parinkin viikon kossuputken käytännössä syömättä, niin takuulla vaikuttaa.

Tentström-PAV-OPT kirjoitti:

Ihmisen kroppa on itsestään korjautuva. Pitkään juodessa se mukautuu alkoholiin. Kun juominen lakkaa, kroppa alkaa normalisoitua, eli korjailla itsekseen niitä vahinkoja joita juominen on aiheuttanut.

Henkinen puoli alkoholismista jää sille tasolle jossa se on juomisen katketessa ja pysyy siellä. Jos juominen jatkuu vaikka vuosien jälkeenkin, psyyke vaatii sen jatkamista sieltä missä se loppuikin.

Kroppa on tällä välin tehnyt hommia: korjannut maksat, haimat, verenpaineet, aivoja sen verran mitä on voinut yms. ja saavuttanut normaali-ihmisen tason. Siihen kun paiskaat parinkin viikon kossuputken käytännössä syömättä, niin takuulla vaikuttaa.

Lue lisää

Alkoholi on mulle yhtä tärkeä mitä rakkaus tai seksi. Itseasiassa tärkeämpi.
Kuvitelkaa, jos pitäisi ajatella elävänsä loppu elämänsä selibaatissa.
Ihan sama asia mitä alkoholista kieltäytyminen.

En todellakaan tiedä, että jaksanko yrittää löytää elämästä jotakin positiivista ilman alkoholia, koska se tuntuu siltä, kuin kieltäisi itsensä.

Syvällä möyrii kirjoitti:

Alkoholi on mulle yhtä tärkeä mitä rakkaus tai seksi. Itseasiassa tärkeämpi.
Kuvitelkaa, jos pitäisi ajatella elävänsä loppu elämänsä selibaatissa.
Ihan sama asia mitä alkoholista kieltäytyminen.

En todellakaan tiedä, että jaksanko yrittää löytää elämästä jotakin positiivista ilman alkoholia, koska se tuntuu siltä, kuin kieltäisi itsensä.

Lue lisää

Pohjaan ja olet alkoholisti mutta et ole yksin, tästäkin maasta löytyy muutama satatuhatta samanlaista sairautta sairastavaa kuin sinäkin.

Tuosta retkahtamisesta tuli mieleeni. Itse kävin vapaaehtoisesti muutaman viikon "alkoholin parannuskuurin" ja myönsin olevani alkoholisti. Pitkä historia takana.

Mieleni ei tehnyt ko ainetta ja olin hyvilläni, että kävipä tuuri. Aika kului, rupesi kuitenkin vaivaamaan tuo asia niin paljon, että päätin tehdä kokeen. Onko tosiaan totta, että en voi hallita juomistani kuten normaalit ihmiset.

Menin siis sydän pamppaillen Alkoon ja retkahdin. Ennen ensimmäistäkään ryyppyä kotona päätin kuitenkin, vain tänä iltana, jatkoa ei saa seurata.

Ei seurannut joten jatkan raittiuttani edelleen. Useita viikkoja on kulunut. Joskus tekee mieli, joskus ei kuten ennenkin. Todistin kuitenkin itselleni sen, että mielitekojaan ja halujaan voi hallita. Siihen on löydettävä aina itselle henkilökohtaisesti sopivat työkalut.

Yksi asia ei ole mulle vielä selvinnyt, joten kysyn kuten Tenkanen (oikea): "Oonko alkoholisti ?"

Rouva Huu kirjoitti:

Tuosta retkahtamisesta tuli mieleeni. Itse kävin vapaaehtoisesti muutaman viikon "alkoholin parannuskuurin" ja myönsin olevani alkoholisti. Pitkä historia takana.

Mieleni ei tehnyt ko ainetta ja olin hyvilläni, että kävipä tuuri. Aika kului, rupesi kuitenkin vaivaamaan tuo asia niin paljon, että päätin tehdä kokeen. Onko tosiaan totta, että en voi hallita juomistani kuten normaalit ihmiset.

Menin siis sydän pamppaillen Alkoon ja retkahdin. Ennen ensimmäistäkään ryyppyä kotona päätin kuitenkin, vain tänä iltana, jatkoa ei saa seurata.

Ei seurannut joten jatkan raittiuttani edelleen. Useita viikkoja on kulunut. Joskus tekee mieli, joskus ei kuten ennenkin. Todistin kuitenkin itselleni sen, että mielitekojaan ja halujaan voi hallita. Siihen on löydettävä aina itselle henkilökohtaisesti sopivat työkalut.

Yksi asia ei ole mulle vielä selvinnyt, joten kysyn kuten Tenkanen (oikea): "Oonko alkoholisti ?"

Lue lisää

monta kertaa onnistuu ottamaan vain sen kerran; mutta alkoholistilla tulee vastaan se kerta kun jää putki päälle, näin se on, olen sen kokenut ja nähnyt.

Rouva Huu kirjoitti:

Tuosta retkahtamisesta tuli mieleeni. Itse kävin vapaaehtoisesti muutaman viikon "alkoholin parannuskuurin" ja myönsin olevani alkoholisti. Pitkä historia takana.

Mieleni ei tehnyt ko ainetta ja olin hyvilläni, että kävipä tuuri. Aika kului, rupesi kuitenkin vaivaamaan tuo asia niin paljon, että päätin tehdä kokeen. Onko tosiaan totta, että en voi hallita juomistani kuten normaalit ihmiset.

Menin siis sydän pamppaillen Alkoon ja retkahdin. Ennen ensimmäistäkään ryyppyä kotona päätin kuitenkin, vain tänä iltana, jatkoa ei saa seurata.

Ei seurannut joten jatkan raittiuttani edelleen. Useita viikkoja on kulunut. Joskus tekee mieli, joskus ei kuten ennenkin. Todistin kuitenkin itselleni sen, että mielitekojaan ja halujaan voi hallita. Siihen on löydettävä aina itselle henkilökohtaisesti sopivat työkalut.

Yksi asia ei ole mulle vielä selvinnyt, joten kysyn kuten Tenkanen (oikea): "Oonko alkoholisti ?"

Lue lisää

Juoda lainkaan! Kyllä se syvältä kirpaisi alussa mutta se on annettava periksi ja hyväksyttävä sairautensa,vaikka menetys tuntui samalta kuin menettäisi parhaan ystävänsä ja sitähän se alkoholi kyllä minulle olikin loppuun asti! Sitä pikkuhiljaa löytää uusia positiivisia asioita elämästään joita juodessa ei tullut mieleenkään!!!Tottakai tulee vieläkin (3 vuoden raittiuden jälkeen) hetkiä jolloin miettii että millaista se olisi jos vielä kerran koittaisi? Mutta ne nyt ovat vaan ONNEKSI ajatuksia jotka eivät johda tekoon jota saisin takuuvarmasti katua katkerasti! Minulla on ihan hyvä elämä nyt raittiina ja olen alkanut lappaa kokoon särjettyjä ihmissuhteita,luottamus on pikkuhiljaa tullut takaisin ja iltaisin menen yleensä hyvillä mielin ja RAITTIINA nukkumaan ja nukun yöni yhteen putkeen ilman heräilyjä ja hulia! Aamulla herään hyvin levänneenä ja RAITTIINA uuteen päivään! Miksi siis edes alkaisin testaamaan jos vielä minustakin tulisi "normaalikäyttäjä"? En tarvitse enään alkoholia elämääni mutta kyllä tuo piru siellä joskus istuu olkapäällä ja kuiskii korvaan houkutellen mutta se on todellinen voiton tunne kun saa iskettyä pirun alas ja tuntea että se olen MINÄ ITSE jolla on kontrolli elämästään!

ettei onnistu kirjoitti:

Juoda lainkaan! Kyllä se syvältä kirpaisi alussa mutta se on annettava periksi ja hyväksyttävä sairautensa,vaikka menetys tuntui samalta kuin menettäisi parhaan ystävänsä ja sitähän se alkoholi kyllä minulle olikin loppuun asti! Sitä pikkuhiljaa löytää uusia positiivisia asioita elämästään joita juodessa ei tullut mieleenkään!!!Tottakai tulee vieläkin (3 vuoden raittiuden jälkeen) hetkiä jolloin miettii että millaista se olisi jos vielä kerran koittaisi? Mutta ne nyt ovat vaan ONNEKSI ajatuksia jotka eivät johda tekoon jota saisin takuuvarmasti katua katkerasti! Minulla on ihan hyvä elämä nyt raittiina ja olen alkanut lappaa kokoon särjettyjä ihmissuhteita,luottamus on pikkuhiljaa tullut takaisin ja iltaisin menen yleensä hyvillä mielin ja RAITTIINA nukkumaan ja nukun yöni yhteen putkeen ilman heräilyjä ja hulia! Aamulla herään hyvin levänneenä ja RAITTIINA uuteen päivään! Miksi siis edes alkaisin testaamaan jos vielä minustakin tulisi "normaalikäyttäjä"? En tarvitse enään alkoholia elämääni mutta kyllä tuo piru siellä joskus istuu olkapäällä ja kuiskii korvaan houkutellen mutta se on todellinen voiton tunne kun saa iskettyä pirun alas ja tuntea että se olen MINÄ ITSE jolla on kontrolli elämästään!

Lue lisää

Mulla putki alkoi jos join muistin pois.Mutta ongelmana oli se,että muisti alkoi mennä aina vain pienemmästä määrästä. Loppujen lopuksi muisti pätki jo 10-keskarista jne.

jos join myöhään lauantai-iltana 6-keskikaljaa eli 2-litraa olutta,aamulla olin selvä ja homma pysyi joten kuten hallinnassa. MUTTA eihän se loppujen lopuksi hallinnassa pysynyt,siihen vaikutti monet seikat,kuten kuinka aikaisin aloitti ja mielentila yleensä.

tämä aihe palstalle, sillä olen viime aikoina miettinyt 1,5:n vuoden raittiudessani, että JOS nyt joisin, niin mitähän tapahtuisi. Mieleni ei edes tee mieli viinaa, ajattelen vain mielessäni. Tuli nimittäin mieleen ennen joulua, kun oltiin porukalla joululauluja kuuntelemassa ja siihen tilaisuuteen liittyi ehtoollinen ja mietittiin, että pitäisiköhän käydä. Onneksi porukka päätti, että ei sittenkään mennä. Jos olisi menty, niin olisinko rehellisesti myöntänyt kaikille olevani alkoholisti, joka ei voi edes sitä määrää ottaa, ettei tulisi putki päälle, vai olisiko tullut? Ehdin jo miettiä, että sanon, että menkää te vain, minä vahdin takkeja sillä aikaa. Jotenkin ahdistava se tilanne kuitenkin oli.

AA:ssakin kävin alkuaikoina ja siellä korostettiin, että retkahdus tulee melko varmasti, jos et pistä säännöllisesti sitä persettäsi penkkiin. En ole puoleen vuoteen pistänyt, mutta mieli ei tee juoda silti.

Siinä mielessä olen päässyt alkoholista eroon, ettei se enää hallitse minua kokopäiväisesti ja olen oppinut tuntemaan tunteita. Raittiuden alkuhuuma on ohi ja elämä tasoittunut. En kaipaa enää nousuja kemiallisessa muodossa, kai siihen vaikuttaa tämä keski-ikäkin.

Sain raittiuteni alkuun myllyhoidossa ja siellä nimenomaan korostettiin täysraittiutta eli ei yhtään kokeilua ja uskon siihen. Eräs, joka tietää hoidostani sanoi, että sinut on aivopesty siellä. Ihan sama, mutta en aio ottaa sitä yhtäkään, ainoastaan joskus tulee mieleen, että JOS. Onneksi se on ajatusleikin tasolla.

just sopivasti kirjoitti:

tämä aihe palstalle, sillä olen viime aikoina miettinyt 1,5:n vuoden raittiudessani, että JOS nyt joisin, niin mitähän tapahtuisi. Mieleni ei edes tee mieli viinaa, ajattelen vain mielessäni. Tuli nimittäin mieleen ennen joulua, kun oltiin porukalla joululauluja kuuntelemassa ja siihen tilaisuuteen liittyi ehtoollinen ja mietittiin, että pitäisiköhän käydä. Onneksi porukka päätti, että ei sittenkään mennä. Jos olisi menty, niin olisinko rehellisesti myöntänyt kaikille olevani alkoholisti, joka ei voi edes sitä määrää ottaa, ettei tulisi putki päälle, vai olisiko tullut? Ehdin jo miettiä, että sanon, että menkää te vain, minä vahdin takkeja sillä aikaa. Jotenkin ahdistava se tilanne kuitenkin oli.

AA:ssakin kävin alkuaikoina ja siellä korostettiin, että retkahdus tulee melko varmasti, jos et pistä säännöllisesti sitä persettäsi penkkiin. En ole puoleen vuoteen pistänyt, mutta mieli ei tee juoda silti.

Siinä mielessä olen päässyt alkoholista eroon, ettei se enää hallitse minua kokopäiväisesti ja olen oppinut tuntemaan tunteita. Raittiuden alkuhuuma on ohi ja elämä tasoittunut. En kaipaa enää nousuja kemiallisessa muodossa, kai siihen vaikuttaa tämä keski-ikäkin.

Sain raittiuteni alkuun myllyhoidossa ja siellä nimenomaan korostettiin täysraittiutta eli ei yhtään kokeilua ja uskon siihen. Eräs, joka tietää hoidostani sanoi, että sinut on aivopesty siellä. Ihan sama, mutta en aio ottaa sitä yhtäkään, ainoastaan joskus tulee mieleen, että JOS. Onneksi se on ajatusleikin tasolla.

Lue lisää

Tuo raittiuden alkuhuuma oli hyvä sanonta. Niin siinä juuri käy kun alkuhuuman jälkeen koittaa arki, tuleekin tenkkapoo. On kuitenkin hyväksi miettiä ottamisasiaa perinpohjaisesti ja tutkia tunnossaan kestääkö retkahduksen ja seuraukset.

Siksipä minuakin pelotti alkoon meno, niin perinpohjaisesti olin päättänyt, etten ikinä...

Ehkä tämä on osa paranemisprosessia ja
hyvä alku raittiudelle kun huomaa itse
pystyvänsä hallitsemaan tunteitaan. Ahdistavia tilanteita syntyy kuitenkin, mutta mieliteon voi korvata jollakin muulla asialla. Minulla se on melkein aina jotakin hyvää makeaa joko kahvin kanssa tai ilman.

Siinä joutuu sitten kroppa koville kun pitää kuluttaa vielä syömänsä kalorit. No, tällaisella vaakalaudalla ollaan, mutta mielestäni se on kuitenkin pienempi pahe kuin alko/terveys-leikki.

Niin, voihan tuokin mennä vielä ohitse joskus, mutta paha minut siinä vaiheessa periköön jos ei enää edes sokeri suussa sula.

Nyt menen kaapille hakemaan...........






Kuivattuja taateleita !

Keskustelun taso jaksaa aina kerta toisensa jälkeen hämmästyttää tällä palstalla!! Tällä kertaa positiivisesti!! Kiitos siitä!! En väitä nostavani tasoa mutta ihmettelyä riittää; mikä alkoholismissa on se tekijä, mikä laittaa ihmiset tällaisessakin tilanteessa, missä ei tietääkseni ole minkäänlaista vaaraa tulla tunnistetuksi, selittelemään ummet ja lammet ja yrittämään olla toinen toistaan fiksumpia?????
Miksi on niin vaikea hyväksyä esim aivotutkimuksen tuloksia, jotka todistavat alkoholismin olevan juomalla aiheutettu sairaus,; johtuen aivojen mielihyväkoneistossa tapahtuneista PYSYVISTÄ RAKENTEELLISISTA MUUTOKSISTA??? Miksi ei hyväksytä sitä, että vaikka juomattomuus korjaa elimistössä paljon asioita, tämä on se, mikä pysyy ja on kaiketi suurimpana syynä siihen, että kerran alkoholisti aina alkoholisti???? Miksi ei haluta myöntää sitä kokemuksen tuomaa tietoa, että alkoholi muuttuu jo kauan ennen kuin alkoholisti on viimeisellä ovella, muuksi kuin "parhaaksi ystäväksi", joka sitten "pettää"??
Miksi saivarrellaan jollain milligrammoilla sielläkin, missä asioista pitäisi olla riittävästi tietoa ja kokemuksia tai "minnesotalaisilla, jotka sitä tai tätä tai tuota....."?? Surkeaa!!!!! Käyn itse silloin tällöin ehtoollisella enkä pidä sitä minkäänlaisena edes esiin nostamisen arvoisena asiana; EN OTA MALJAA!!! Liian helppoako????
Ja jos esim omalla kohdallani minnesotalaisuus tai aa-laisuus ovat olleet aivopesua, niin olen HELVETIN TYYTYVÄINEN siitä enkä todellakaan vaivaa päätäni sillä, mitä joku pastori/mainosmies tai tietonsa minnesotalaisuudesta ammentanut rahankerääjä stanton peele asiasta on mieltä!!!!
Keep it simple!!!! Sinäkin sAAmari!!!!