Haluan vain tietää mihin ihmiset loppujen lopuksi pyrkivät purkaessaan omia murheitaan toisille ihmisille ja miten ja miksi ihmiset luokittelevat ne kenelle voivat kertoa asiansa ja kenelle ei, eikö saman tunteen voi perjaatteessa saada keneltä tahansa kuka vain kuuntelee, tuleeko siitä joenkin parempi olo kun joku kuuntelee ne asiat, laukaiseeko se aivoissa jotain mitä on muuten vaikea saada laukeamaan? Toinen kysymys kuuluu, tarviiko ihminen toisten ihmisten läheisyyttä lainkaan? Eikö kaikki samat tunteet reaktiot ole mahdolista saavuttaa ilman muita ihmisiäkin vaikka huumeilla tai aivojen hallitsemisella. Itselläni on tapana vain puhutella itseäni ja pohtia itseni kanssa asioita. Mitä menetän kun en kerro asioita ihmisille, en näe mitään syytä edes siihen, miksi ihmiset tekevät niin? Haluan vain ymmärtää asian.
Miksi ihmisellä on
13
701
Vastaukset
- Mietelmiä
Jos kysymyksesi oli tarkoitettu jollekkin koulutetulle asiantuntijalle, niin sitä en ole, mutta kirjoittelempa vain maalaisjärjellä, oli se sitten oikein tai ei.
Jos ei ole ketään jolle kertoisi "murheitaan" tai myös ilojaan niin se ei ainakaan ole omiaan vähentämään "murheita". Myös ilojen kertominen toiselle on ihmiselle luontaista.
Kertominen kenelle hyvänsä (joka vain on hyvä kuuntelija) on määrätynlaista terapiaa.
Kyllä ihminen tarvitsee toisen ihmisen läheisyyttä, se on aivan terve ominaisuus.
Jos ei tuota "läheisyyttä" kaipaa koskaan, niin katsoisin sen enemmän sairaudeksi, kun että joku kertoo päinvastaista, ettei tarvitsisi koskaan toisen läheisyyttä.
Jotkut todellakin korvaavat "läheisen puutteen" huumeilla. Siinä onkin hyvä kysymys... Onko humeitten käyttö seuraamusta läheisen puutteesta, vai karkoittaako huumeita käyttävä läheisensä pois ja hän on "onnellinen" huumeensa kanssa eikä läheisiä tarvitse.?
Itsensä kanssa seurusteleminen ei aina ole kovin opettavaista eikä aina sivistävääkään.
Kyllä toinen aina oppii jotain toiselta, mutta omaan napaan tuijottaminen oppii vain sen, minkä o oppinut ennemmin useimmiten toisilta. (Jos ei muuta niin ainakin isältään ja äidiltään.)
"Tee toisille sitä, mitä haluaisit itsellesi tekevän".
Elämäämme kuuluu "antaminen ja saaminen."- Tietämätön nuori
Mutta miten "läheisyyden" tunne eroaa tunteena aivojen kannalta käytettäessä huumeita ja silloin kun tunne tulee jotain perinteisempää reittiä. Onko näillä loppujen lopuksi mitään eroa sen hetken itsensä kannalta?? Tarvitseeko ihminen oikeasti läheisyyttä vai vain reaktion aivoissa? Tätä yritän hakea? Tarvitseeko ihminen vain sen tunteen/reaktion?
- tuottaa ongelmia
Tietämätön nuori kirjoitti:
Mutta miten "läheisyyden" tunne eroaa tunteena aivojen kannalta käytettäessä huumeita ja silloin kun tunne tulee jotain perinteisempää reittiä. Onko näillä loppujen lopuksi mitään eroa sen hetken itsensä kannalta?? Tarvitseeko ihminen oikeasti läheisyyttä vai vain reaktion aivoissa? Tätä yritän hakea? Tarvitseeko ihminen vain sen tunteen/reaktion?
Minä voin kertoa sinulle käytännön kokemuksen, mikä ero on "läheisyyden tunteesta" tai paremmin sanottuna...ei tarvitse ketään läheistä, vaan huume korvaa kaiken.
Ystäväni alkoi käyttämään kannabista suhteellisen vakituisesti ja vähitellen hänen ystäväpiirinsä väheni ja väheni eikä hän edes heitä kaivannut.
Myös suhteet vanhempiinsa ja jopa vaimoonsa ja lapsiinsakin vähitellen mureni.
Kannabis hänen tapauksessaan korvasi kaiken menetetyn ja hän oli omien sanojensa mukaan onnellinen.
Varmaan olikin, mutta muuten elämä meni sekaiseksi. Meni myös työpaikka, tuli sairaseläke suhteellisen nuorena (koska ei työelämä enää kiinostanut, kannabis oli kaikki kaiksessa ja ainoa hänelle todellinen "ystävä".)
Eli sairaseläke oli hänen mielestään vain positiivinen asia, että sai olla "kaverinsa" kanssa enemmän kahdestaan.
Kun kysymyksesi oli... " miten "läheisyyden" tunne eroaa tunteena aivojen kannalta käytettäessä huumeita ja silloin kun tunne tulee jotain perinteisempää reittiä."
Niin vastaus on,... että jos huumeella korvataan "ihmisen luontainen läheisyyden kaipuu" niin huumeiden sivuvaikutukset ovat ihmisen sosiaaliseen elämään lievästi sanottuna...ongelmia tuotavia.
Kaveri ei vain itse sitä huomaa, vaan on vain "onnellinen".
- Moffafaffa
Edellinen kirjoittaja osui asian ytimeen sanoessaan, että toisten läheisyyden hakeminen on ihmiselle luontaista.
Ihminenhän on laumaeläin. Se toimii yhteistyössä muiden kanssa, ja on muutenkin sosiaalinen. Ja nämä piirteet ovat ihmisellä geeneissä, tai ainakin pitäisi olla.
Ja jos joltakulta puuttuu tämä halu ja pyrkimys toisten yhteyteen, niin kyseessä on sairaalloinen tila. Tällainen ihminen on joko joku kumma mutantti, tai sitten jotenkin pipi.- Tietämätön nuori
Jos ajattelemme aivoja vain fyysisenä kapistuksena joka toimii niinkuin toimii. Ihmisellä ei tällöin olisi sielua vaan mielikuvitus loisi tämän sielun joka meillä on. Tarkoitan että ei olisi mitään yliluonnollista vain kaikki olisi vain fysiikkaa. Mitä aivoissa tällöin tapahtuu kun ihminen hakeutuu toisten lähelle ja jos tämä täysin sama reaktio voitaisiin saavuttaa jotenkin muuten niin miksi tarvitaan se läheisyys miten se reaktiona eroaa, miksi se on sairasta? Kuulostaa kyllä omastakin mielestä sairaalta mutta tuli vaan mieleen tällainen ajatus:D
- elämä on lyhyt
Nykyisin ihminen ei tarvitse enään toisia ihmisiä pysyäkseen hengissä. Juuri julkaistussa tutkimuksessa ihmiset eivät enään tarvitse esim. parisuhteita, kun on tullut muitakin aktiviteettejä elämään. Harvoin ihminen viettää aikaansa esim. baareissa. Moni ihminen jopa hakeutuu tarkoituksen omaisesti yksin olemista kaiken tämän ihmisvilinän keskeltä.
Omassa tuttavapiirissä ihmisillä on niin paljon tekemistä, että harvoin tulee vietettyä yhteistä aikaa. Kavereita taisin nähdä viimeksi kuukausi sitten. - Moffafaffa
Tietämätön nuori kirjoitti:
Jos ajattelemme aivoja vain fyysisenä kapistuksena joka toimii niinkuin toimii. Ihmisellä ei tällöin olisi sielua vaan mielikuvitus loisi tämän sielun joka meillä on. Tarkoitan että ei olisi mitään yliluonnollista vain kaikki olisi vain fysiikkaa. Mitä aivoissa tällöin tapahtuu kun ihminen hakeutuu toisten lähelle ja jos tämä täysin sama reaktio voitaisiin saavuttaa jotenkin muuten niin miksi tarvitaan se läheisyys miten se reaktiona eroaa, miksi se on sairasta? Kuulostaa kyllä omastakin mielestä sairaalta mutta tuli vaan mieleen tällainen ajatus:D
Se on kumma, miten eräiden nuorten ajatukset ovat melkein identtisiä, vaikka he eivät tuntisi toisiaan eivätkä olisi vaihtaneet mielipiteitä millään tavalla.
Ja vielä se, että nykyään on sama juttu kuin 40 vuotta sitten. Silloinkin osa nuorista pohti hampaat irvessä tasan samoja "peruskysymyksiä". Ja olivat samalla tavalla kuin nykyäänkin vahvasti ehdolla mielenterveyspotilaan asemaan.
Tämä deterministinen maailmankuva, tai "laplacelaisuus" ymmärretään väärin aina vaan uudelleen. Se on vain yksi filosofian harharetki kymmenien muiden kaltaistensa joukossa. Minkä helskutan tähden nuorten pitää poimia juuri se omaksi totuudekseen?
Determinismi on nykyisessä tekniikkaan keskittyvässä yhteiskunnassa ilmeisesti niin vahvasti tyrkyllä, että ymmärtämättömät nuoret omaksuvat sen joksikin Suureksi Totuudeksi.Siitä ruvetaan sitten kehittelemään kaikenlaisia ongelmia ja paradokseja, kunnes todellisuudetaju menee, ja mielenterveysongelmat tulevat. - Tietämätön nuori
Moffafaffa kirjoitti:
Se on kumma, miten eräiden nuorten ajatukset ovat melkein identtisiä, vaikka he eivät tuntisi toisiaan eivätkä olisi vaihtaneet mielipiteitä millään tavalla.
Ja vielä se, että nykyään on sama juttu kuin 40 vuotta sitten. Silloinkin osa nuorista pohti hampaat irvessä tasan samoja "peruskysymyksiä". Ja olivat samalla tavalla kuin nykyäänkin vahvasti ehdolla mielenterveyspotilaan asemaan.
Tämä deterministinen maailmankuva, tai "laplacelaisuus" ymmärretään väärin aina vaan uudelleen. Se on vain yksi filosofian harharetki kymmenien muiden kaltaistensa joukossa. Minkä helskutan tähden nuorten pitää poimia juuri se omaksi totuudekseen?
Determinismi on nykyisessä tekniikkaan keskittyvässä yhteiskunnassa ilmeisesti niin vahvasti tyrkyllä, että ymmärtämättömät nuoret omaksuvat sen joksikin Suureksi Totuudeksi.Siitä ruvetaan sitten kehittelemään kaikenlaisia ongelmia ja paradokseja, kunnes todellisuudetaju menee, ja mielenterveysongelmat tulevat.Nyt aletaan päästä asiaan. Tosiaan huomasin tuon determinismin(jota en silloin käsittänyt determinisminä) pohdittuani yhden tuntemani henkilön mietteitä, hän ei sitä sanonut tai puhunut muutenkaan fysiikasta tajusin vain sen niistä ja tulin siihen lopputulokseen että tuossahan on järkeä enemmän kuin missään muussa, mutta nyt kun mainitsit tuon determinismin ja käsitän että silloinhan emme pysty millään tavalla kontrolloimaan itseämme ajatuksiamme tai mitään muutakaan, kaikki vain menee niinkuin menee. Sai minut kyllä uudelleen miettimään. Ymmärsinhän nyt determinismin oikein. Kiitos valaisevasta vastauksesta, lisää tuollaisia.
- näin ajattelen
Ihminen vain on laumaeläin kuten koira, rotta, marsu, leijona tms. Se on synnynnäistä, että ihminen kaipaa ja tarvitsee muita ihmisiä. Jos ihminen vain syntyisi ja olisi sen jälkeen eristyksissä muista ihmisistä, hän ei silloin voisi oppia puhumaan tai kävelemään, sillä ne opitaan mallioppimisen kautta. Ensimmäisten elinvuosien kiintymyssuhteet ovat tärkeitä myöhemmälle kehitykselle.
Fysiikasta en tiedä mitään, mutta ei voi ajatella, että ihmisellä ei muka olisi sielua tai mieltä sillä ihmisellä on. Ihmiselle sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä, nykyajasta en tiedä, mutta ihmisen alkuaikoina lauma metsästi yhdessä jne. Kyllähän jokainen tietää että toisen ihmisen seura, kosketus ja hänen kanssaan keskustelu ovat tärkeitä ihmisen mielenterveyttä ajatellen. Jos ihminen asuu jossain erakkona, ei se ainakaan positiivisesti mielenterveyteen vaikuta. Miksi pitäisi miettiä syytä sille, miksi ihminen on laumaeläin, kun se vain on niin? Samahan on muillakin eläimillä: jos se tarvitsisivat lajitoverin eikä sitä ole, eläin ei missään nimessä voi hyvin (yksinäiset marsut, koirat jne.).- monos
oppia elämään yksin, vieläpä viihtyen. Toisilta luonnistuu kivuttomammin kuin toisilta.
Kuoleman hetkellä olemme viimeistään yksin. Mites sitten suu pannaan? Parempi miettia asiat valmiiksi ennen sitä. - bzbb
monos kirjoitti:
oppia elämään yksin, vieläpä viihtyen. Toisilta luonnistuu kivuttomammin kuin toisilta.
Kuoleman hetkellä olemme viimeistään yksin. Mites sitten suu pannaan? Parempi miettia asiat valmiiksi ennen sitä.Uskallanpa väittää että kovin terveenä ei ainakaan pysy elämällä yksin, ja pieni lapsi tarttee aina sen aikuisen pitämään huolta ja opettamaan lasta. Ehkä nuoruus- tai aikuisiästä eteenpäin voi pärjätä yksinkin, mutta raskasta se taatusti on.
-
Kun puhut ongelmistasi ihmisille, katsot itseäsi muiden silmin eli tietoisuutesi lisääntyy. Toisten ihmisten läheisyys on terapiaa sinulle.
Jos puhut ongelmistasi itsellesi, olet oman psykopatologiasi uhri ja voit kiertää kehää.
Huumeiden käyttö on vielä vahingollisempaa, koska voit heittää ongelmat yli laidan ja nousta pilvilinnoihin eli täydelliseen fantasiaan.- kertoa
kertoo ehkäpä siitä,että ihminen ei tunne itseään ja on tehnyt valinnoistaan ja päätösten vaikeuksista ongelmia joihin haluaa jonkun ulkopuolisen neuvoja. Toiset taas ovat niin minäkeskeisiä,että vain haluavat tuoda omaa egoaan esiin;minä haluan sitä ja tätä ja muut eivät ole sellaisia kuin minä haluan.Vapaa ja riippumaton ihminen on sitä yksin ja toisten seurassa. Riippuvuudet ovat kaikki samaa alkuperää on kyseessä sitten kemiallinen tai läheisriippuvuus.
Niin ja todellisuus ei ole luonteeltaan deterministinen vaan probalistinen.Deterministisen maailman kausaalisuhteet eivät päde sellaisenaan kvantti-mekaanisessa maailmassa.=D
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa612280En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos321724- 101534
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3751529Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly141494Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681367- 121118
- 1061101
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91064- 20989