Meistä moni jo pitempään eläneet muistanevat tuon edellisenkin laman. Mitenkä silloin selvittiin ja mitkä asiat nousivat tärkeysjärjästyksessä päällimmäiseksi.
Entäpäs nyt?
Mihin ihminen perustaa identiteettinsä, jos työpaikka menee, koti ja ehkä monelta kapenee sosiaalinen kanssakäyminen? Avioliitot saattavat kariutua ja sukulaisuhteetkin tulehtua.
Jäädäänkö kysymään: Kuka minä oikeasti olen?
Identtiteettikriisi
NainenKirjoittaa
33
924
Vastaukset
ei kait identiteetillä ole mitään tekemistä laman kanssa. Mieluummin voitaisiin kysyä että: mitä minä nyt teen? No tämä oli vain mun mielipide.
Joidenkin oma identiteetti vain saattaa taas joutua koetukselle:-
Lama voi olla jopa hyväkin opettaja, jos tältä kannalta asiaa katsoo.NainenKirjoittaa kirjoitti:
Joidenkin oma identiteetti vain saattaa taas joutua koetukselle:-
Lama voi olla jopa hyväkin opettaja, jos tältä kannalta asiaa katsoo.selitä nyt mulle oikein kongreettisesti miten se vaikuttaa identiteettiin. Niinkuin QP sanoikin jo tuolla että hän on hän ja niin olen minäkin minä vaikka miten lama iskis. Enkä ole huomannut yhdenkään laman vaikuttaneen minun elämääni muutenkaan.
Lama voi opettaa vain niitä jotka ovat haalinneet velkarahaa yli varojensa, muuten en sitä opettajana näe.Nittaminax kirjoitti:
selitä nyt mulle oikein kongreettisesti miten se vaikuttaa identiteettiin. Niinkuin QP sanoikin jo tuolla että hän on hän ja niin olen minäkin minä vaikka miten lama iskis. Enkä ole huomannut yhdenkään laman vaikuttaneen minun elämääni muutenkaan.
Lama voi opettaa vain niitä jotka ovat haalinneet velkarahaa yli varojensa, muuten en sitä opettajana näe.se edellinen lama oli, niin jouduin kohtaamaan paljon silloisen työni puitteissa ihmisiä, joitka todella alkoivat pohtia oman elämänsä tarkoitusta ja joiden elämän arvotkin muuttuivat hyvin olellisesti.
Voisikko sitä nimittää vaikkapa jonkinlaisena ;heräämisenä?
Eli kysymys ei ollut pelkästä leivästä, vaan myös henkisistä näkemyksistä.NainenKirjoittaa kirjoitti:
se edellinen lama oli, niin jouduin kohtaamaan paljon silloisen työni puitteissa ihmisiä, joitka todella alkoivat pohtia oman elämänsä tarkoitusta ja joiden elämän arvotkin muuttuivat hyvin olellisesti.
Voisikko sitä nimittää vaikkapa jonkinlaisena ;heräämisenä?
Eli kysymys ei ollut pelkästä leivästä, vaan myös henkisistä näkemyksistä.alko mennä periaatteessa niihin henkilöihin jotka olivat tavallaan itsemurhan tai sellaisen partaalla. Niinkö?
Ajattelin vain jos henkinen puoli alkaa horjua niin tälläisiähän ihmisiä on muulloinkin kuin vain laman aikana. Ja edelleen jos henkisiin näkemyksiin mennään niin eiköhän näillä ihmisillä ole sitten ollut jo pitkään näkyvissä muutoksia.
Ässs....siis heillä on ollut identiteetti kriisi koko elämänsä ajan. Menipäs tämä nyt monimutkaiseksi :)Nittaminax kirjoitti:
alko mennä periaatteessa niihin henkilöihin jotka olivat tavallaan itsemurhan tai sellaisen partaalla. Niinkö?
Ajattelin vain jos henkinen puoli alkaa horjua niin tälläisiähän ihmisiä on muulloinkin kuin vain laman aikana. Ja edelleen jos henkisiin näkemyksiin mennään niin eiköhän näillä ihmisillä ole sitten ollut jo pitkään näkyvissä muutoksia.
Ässs....siis heillä on ollut identiteetti kriisi koko elämänsä ajan. Menipäs tämä nyt monimutkaiseksi :)Muutuvatko ihmiset monestikkaan, kun vasta pienen, tai ison pakon edessä?
Silloin kun kaikki on hyvin, ja elämä rullaa sen pikkumaailmansa ympärillä, niin mikäs hätä se silloin olisi.
Lama voi olla yksi muutokseen pakoittava tekijä.NainenKirjoittaa kirjoitti:
Muutuvatko ihmiset monestikkaan, kun vasta pienen, tai ison pakon edessä?
Silloin kun kaikki on hyvin, ja elämä rullaa sen pikkumaailmansa ympärillä, niin mikäs hätä se silloin olisi.
Lama voi olla yksi muutokseen pakoittava tekijä.mutta muutoshan tarkoittaa käyttäytymistä, eikö vain? Ei siis muuta omaa minää joka on tullut vaikka kasvatuksen taikka ympäristön muokkaamana. Hienosti pyörität kyssäriä kuin jonglööri joka ei johda mihinkään. Voimme pallotella asiaa vaikka kuinka pitkään. :))
- N-iCeFlower
kerran hössötettiin lamasta, en tajunnut koko asiaa. Nyt kun se on taas päivänsana, en tajua sitä vieläkään. Mun mielestä se on pelkkä ylimainostettu joukkohysteriateema, jolle minä annan piupaut.
Kyllä se tosiasiana näkyy vaikkapa työpaikkojen menetyksinä. Yks asia johtaa toiseen jne.
Ehkä parhaiten pärjäävätkin nämä terveellä itseluottamuksella varustetut.
Ei silti, ei tämä lama nyt enää elämääni muuta, mutta edellisestä oli pitkään velkoja maksaa.
- Adria
Kylläpä osasit vääntää mutkalle.
Muuttuuko sun mielestä identiteetti olosuhteiden mukaan.
Tukeutuisinko johonkin identiteettiin jos duuni menee, entä jos vaimo menee?
Jos veetuttaa niin ei kai se identiteettiä miksikään muuta.olevan identtiteetit kondiksessa:-
Ehkä tämä kriisi koskettaakin eniten heitä, joiden minuus on vielä hakusessa:-D
...Olisi aika suuri jos työttömäksi joutusin.
Monissa perheissä se on taatusti suuri kriisi
jo taloudellisesti kun tulot vähenee.
Nyt pitää hurrata,olla onnellinen siitä on töitä,
vaikka välillä potuttaa se kaakattava kanalauma *hymyilee'että monissa työpaikoissa on tällä hetkellä kireä tunnelma. Ainakin niissä, jossa osa saa kenkää ja osa taas jää.
Mikä kaakattava kanalauma?NainenKirjoittaa kirjoitti:
että monissa työpaikoissa on tällä hetkellä kireä tunnelma. Ainakin niissä, jossa osa saa kenkää ja osa taas jää.
Mikä kaakattava kanalauma?..Jossa suurin osa naisia mahtuu monenlaista kaakattajaa.
Miehiä saisi jokunen lisää se tasoittamaan ilmapiiriä.
Mä voisin varmaan masentua ainakin hetkeksi
jos ympyrät kaventuisi.
Työ on kuitenkin aika iso osa päivittäistä sosiaalista verkostoa.KrisseLinnanneito kirjoitti:
..Jossa suurin osa naisia mahtuu monenlaista kaakattajaa.
Miehiä saisi jokunen lisää se tasoittamaan ilmapiiriä.
Mä voisin varmaan masentua ainakin hetkeksi
jos ympyrät kaventuisi.
Työ on kuitenkin aika iso osa päivittäistä sosiaalista verkostoa.Hyvinkin uskoisin monien surevan työkavereittensa menetystä.
Varmaankin taas miesvaltaisissa porukoissa kaivattaisiin jokusta naista vastavuoroisesti ilmapiirin tasoitukseen:-NainenKirjoittaa kirjoitti:
Hyvinkin uskoisin monien surevan työkavereittensa menetystä.
Varmaankin taas miesvaltaisissa porukoissa kaivattaisiin jokusta naista vastavuoroisesti ilmapiirin tasoitukseen:-...Kehuin miehiä mutta totta on nehän on ihania ,
kuten me naisetkin.
Yksi tuttavani oli 32 vuotta samassa työpaikassa,
nyt saateltiin tehtaan portille puolen vuoden palkka käteen irtisanomisajalta.
En uskalla edes kuvitella niitä tunnelmia mitä siellä perheessä on.
Mistä vähän yli 50 vuotias saa enää töitä lama-aikana.
- Oltsu.L
Kun yhteiskunta tarvitsee "yksilöä", seon kullan arvoinen "sijoitus" monellakin tapaa ja niitä identiteettejä tulee papereille ja nimille numeroista puhumattakaan, mut sittenkun "yksilön" palveluja ei enää tarvita, häneltä viedään se identtiteetti ja sit tavallaan "huudetaan peräänkin", et yritähän pärjäillä "nimetön".
Ja kun noita lehtiä lukee uutiset.. niin valitettavasti joillakin se identiteetti näkyy kivessä jonka vain lähinmäiset muistavat.. aikansa.
Sukututkimuksella voi hyvällä tuurilla löytyä paljonkin identtiteettejä, mut yleensä niitä vain kaipaa yksi ihminen ja yhteiskunnalla ei ole niille käyttöä, ei etes tietonakaan koska sammuneisiin identtiteetteihin ei panosteta eikä niihinkään jotka ovat matkalla sinne.
Valitettavasti joittenkin kohdalla kysytään: Kuka se oli? ja tuntuu et se yleistyy ajoista riippumatta.tuossa tekstissä on totta. Kyllä politiikkojen puheita kuunnellessa tulee monesti miettineeksi, että paljoakos se tuottamaton yksilö enää yhteiskunalle merkitsee.
Kiintoisa käänne nyt tämä eläkeiän nostaminen.
Mitähän järkeä tässäkin nyt on?
Eikös niitä vähiä työpaikkoja tulisi ennemminkin jo nuorille vapauttaa?- Oltsu.L
NainenKirjoittaa kirjoitti:
tuossa tekstissä on totta. Kyllä politiikkojen puheita kuunnellessa tulee monesti miettineeksi, että paljoakos se tuottamaton yksilö enää yhteiskunalle merkitsee.
Kiintoisa käänne nyt tämä eläkeiän nostaminen.
Mitähän järkeä tässäkin nyt on?
Eikös niitä vähiä työpaikkoja tulisi ennemminkin jo nuorille vapauttaa?Nytkun on lama, ni he ovat yli-innoissaan siellä käenpesässä.... ni ne jujut menee helposti pieleen.
aikoihin perustin oman yrityksen :) Uhkarohkeaa ja hullua, mutta kun aloitin hyvin vaatimattomasti ja mahdollisimman vähäisellä vieraalla pääomalla, niin ihan kohtuullisesti laman yli mentiin. Kuulin kyllä koko ajan uutisia miten firmoja meni nurin ja vieläpä kokonainen pankki. Silloin kuitenkin hyppääminen palkkatyöntekijästä itselliseksi työläiseksi oli niin suuri kulttuurishokki itselle ettei ympärillä vellovalle lamalle jäänyt kovin paljoa aikaa ajatuksia uhrata.
Nyt ei oikeastaan kovin paljoa pelota, kuitenkaan, on tullut pidettyä järki päässä eikä hyvinäkään vuosina innostunut halpaa velkaa ottamaan isommasti. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. No, jos sattuisi kuitenkin käymään köpelösti, niin olisipahan ainakin enemmän vapaa-aikaa.suuntausta tarkastelee, niin saattaa hyvinkin olla, että pienille yrityksille löytyisi tämänkin laman aikana markkinarakoa.
Enemmästä vapaa-ajasta tuntuvat monet uneksivan.
Mitä tekisit sillä ylimääräisellä ajalla, oletko miettinyt?NainenKirjoittaa kirjoitti:
suuntausta tarkastelee, niin saattaa hyvinkin olla, että pienille yrityksille löytyisi tämänkin laman aikana markkinarakoa.
Enemmästä vapaa-ajasta tuntuvat monet uneksivan.
Mitä tekisit sillä ylimääräisellä ajalla, oletko miettinyt?kiertäisin sukulaisissa ja tuttavissa, katselisin suomea..ehkä lähtisin kesällä polkupyörällä kiertämään maata.
Laittaisin puutarhan !
Talvet varmaan surffaisin netissä :))
Niin, olen huomannut samaa kehitystä, ehkä pienet yritykset selviävät lamasta helpommin kuin suuret, ainakin omat työni ovat lisääntyneet eikä päinvastoin. Ihmisten arvokäsitykset vähän muuttuvat taantumassa, aletaan vetämään ns kotiinpäin ja sehän on pienen yrityksen etu.
- L...=
Lama on hieno asia. Itsellä jostain syystä mennyt laman akaan aina paremmin kuin nousukausina, ihan öljykriisistä lähtien. Parempaanpäin näyttää nytkin olevan menossa, alkuvuosituhat oli täysin haitarista.
Syytä olen miettinyt useastikin. En muutakaan ole keksinyt kuin, taantumissa ja muutenkin kovemmissa paikoissa jyvät erottuvat akanoista. Turhakkeet ja pehmolelut siivotaan pois nurkista. Tekijämiehille on kysyntää enemmän kuin silloin, kun muutenkin menee hyvin. Hyvinä aikoina tuhkamunatkin pärjäävät.
Olikai tuo itsekehuakin, mutta noin se on mennyt. Ja alkuvuosi ainakin näyttää paremmalta kuin kymmeneen vuoteen.
En oikein tiedä tuosta identiteettikriisistä. Vähän outo ilmaisunakin, jotenkin epämääräinen. Jospa ihminen hyvinä aikoina rqakentaa itselleen jonkin teennäisen minä-kuvan ja imagon. Ja uskoo itsekin siihen. Sitten kun tapahtuu jotain ikävämpää, ihminen joutuu miettimään sitten todellista minäänsä.
Vastoinkäymisiä nyt sattuu kaikille. Vuoristorataahan tämä, pieni hetki huipulla. Suurin osa ajasta menee syöksykierteessä alamäkeen tai tuskaisesti kiivetessään ylämäkeä.
Huonot kokemukset ovat ehdottomasti arvokkaampia oppimisen ja kasvamisen kannalta kuin se, että aina menee hyvin. Nyt en voi olla mainitsematta paperimiehiä. Naurettavaa märinää haalariduunareilta kun tuli lappu luukulle, mersustakin velkaa ja omakotitalot ja kesämökit pudottivat arvonsa. Ei käynyt sääliksi yhtään.
Kaikki mikä ei tapa niin karasee. Ihmisellä nyt kuitenkin on selviämisvaisto. Jossain vaiheessa joko luhistuu tai sitten tulee kovemmaksi. Itse ainakin oletan olevani kovempi kuin moni muu, sen verran mättänyt välillä. Mutta kun on alhaalla, suunta voi vain olla ylöspäin. Tai sitten se olikin siinä.
Ilman lamoja ja muita härdelleitä, jokainen söisi nallekarkkeja ja nostaisi soskusta rahaa ja katselisi kauniita ja rohkeita laajakuvatelkkarista. Pakko tulla huonompuiakin aikoja, että mielikuvitusmaailma saadaan rukattua tosielämää lähemmäs.
Huvittavaa on, kun suuryritykset joutuvat irtisanomaan duunareitaan, kaikki märisevät poispotkittuja. Pitäisikö sitten ihmisiä pitää töissä seisoskelemassa? Vähän kuin se jokin lossibahti jossain sosialistisessa maassa, joka vahti lossia, mitä ei ollut ollut olemassakaan vuosikymmeniin, hah. Kapitalismi ei onneksi toimi noin.
Nyt järjestetään kaikenmaailman yrittäjäkursseja ennätystahtia. Samoin pienyrityksiä rekisteröidään kiihtyvällä vauhdilla. Lama suosii pienyrittäjyyttä, isoilla firmoilla aina hankalampaa. Isot byroot vähentävät väkeä, Hasankin siirsi verkkotuotantonsa intiaan jne. Ja minä olen pitkästä aikaa taas saanut oikein työtarjouksiakin.
Kyllä lama on ihmisen parasta aikaa!
=DW=- voi jospa ihmisellä, ois lama ainainen"
Kysyisin kuitenkin: Onko selviämisen ehtona kovettuminen* ?
Voiskos se myös pehmentää, tarkoitan lähinnä sydäntä?
meni minulta ohi lähes huomaamatta, koska silloinen työnantajani oli poikkeus säännössä ja meillä meni hyvin. Tämän hetkisessä tilanteessa hieman pelottaa muutoksen nopeus ja se, ettei laman pohja edes ole näkyvissä.
Vaatimattomasti elellen hetken nyt rahallisesti pärjäisi työttömyyskorvauksillakin. Toinen on tietty tuo henkinen puoli, työ on sentään aika tärkeä osa elämää. Toisaalta tuossa tilanteessa olisi mahdollisuus panostaa itseensä esim. liikkumalla ja lukemalla. Ja ainahan sitä kotoa jotain ikuisesti lykättyä tekemistäkin löytyy. Syksyisin voisi aikansa kuluksi mennä vaikka marja- ja sienimetsään.
Ihmisuhteisiin työttömyys varmaan vaikuttaisi. Jos sattuu olemaan porukan ainoa työtön, herkästi tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Lisäksi tietty työpaikalla vallinneet ihmissuuhteet helposti katkeavat.Lama ei saisi kuitenkaan lamauttaa ihmistä.
Jäinkin nyt miettimään: Paljonko yhteiskunta on satsannut, tai satsaamassa laman aiheuttamiin henkisiin- ja sosiaalisiin ongelmiin?
Vai jätetäänkös kukin pärjäämään omillaan?NainenKirjoittaa kirjoitti:
Lama ei saisi kuitenkaan lamauttaa ihmistä.
Jäinkin nyt miettimään: Paljonko yhteiskunta on satsannut, tai satsaamassa laman aiheuttamiin henkisiin- ja sosiaalisiin ongelmiin?
Vai jätetäänkös kukin pärjäämään omillaan?Ei ihmiselle ihan riitä, että rahat näkkileipäpakettiin tulee säännöllisesti, jos sen näkkärinsä joutuu järsimään yksinäisyydestä masentuneena itsemurhaa hautoen.
ei se minua muuta. Rahaa voi olla käytössä enemmän tai vähemmän, töitä voi olla paiskittavana enemmän tai vähemmän. Mutta minä olen edelleen minä...
Kyllä ne on muut asiat, jotka saavat kysymään kuka minä olen. Tai ennemminkin, mihin olen menossa ja mihin haluan olla menossa.
Identiteetin teoriaa:
"Ihmisellä on lukuisia mahdollisuuksia määritellä itsensä, muodostaa käsitys siitä kuka hän on. Hän voi määritellä itsensä ammattiryhmän edustajana, vanhempiensa jälkeläisenä, jälkeläistensä vanhempana, harrastajaryhmän jäsenenä, sukupuolen edustajana, maantieteellisen alueen asukkaana, perheensä jäsenenä, työyhteisönsä osana - listaa voisi jatkaa kai loputtomiin. Kaikki määreet, joiden kautta ihminen muodostaa käsityksen itsestään yhdessä muodostavat ihmisen yksilöllisen identiteetin."
Eli eri ihmisten identiteetti voi perustua hyvinkin eri asioihin; sellaisiin, jotka ovat hänelle tärkeitä.
"elämäni arvokkain sisältö ei löydy työpaikalta... eikä sitä voi mitata rahassa."löytyi jotain tietoa tuohon identiteettiin.
Näkisin, että elämämme aikana oma minäkuva muuttuu paljonkin ja kriisit ovat yksi tärkeä muuttaja.NainenKirjoittaa kirjoitti:
löytyi jotain tietoa tuohon identiteettiin.
Näkisin, että elämämme aikana oma minäkuva muuttuu paljonkin ja kriisit ovat yksi tärkeä muuttaja.Minäkuvan muovautuminen on jatkuva prosessi.
Osa siitä tapahtuu ihan huomaamattamme: arvioimme itseämme ja käsityksiämme ympärillämme olevien ihmisten, tapahtumien, kriisien ja jopa luonnonkatastrofien mukaan.
Minäkuvan muovautuminen on sidoksissa arvostuksiimme ja arvoihimme. Jos harrastukset ja perhe ovat minulle tärkeämpiä kuin työ, myös näissä tapahtuvat muutokset muokkaavat minäkuvaa enemmän kuin työ tai sen puute.
Suuria kasvun paikkoja voivat olla niin iloiset kuin surulliset kriisit: lapset ja lasten lapset, vakavat sairastumiset ja läheisten menetykset. Ja joillekin lomautus tai työttömäksi joutuminen voi olla ihan yhtä suuri juttu.
- Putkivalo
monella tavalla.
Kai jokainen kriisi auttaa meitä laittamaan asiat uudestaan arvojärjestykseen. Ymmärtää taas hetken arvostaa perhettä ja ystäviä, kykyä kävellä ja puhua ihan itte :)
Toisaalta identiteetti on paljon mulla ainakin kiinni siitä miten ja missä asun. Hävettää tunnustaa. Nyt kun oma perse jo savuaa, eikä tiedä miten tässä loppujen lopuksi käy, pitää alkaa suunnittelemaan että mitä sitten jos... Jos "jos" käy toteen, pitää luopua rakkaasta asuinpaikasta ja siirryttävä luukulle anelemaan. Pakkohan mä sen tekisin lasten takia, mutta kyllä siinä identiteetti kärsii. Ylpeyteen tulee lommo.asunnon/kodin sijainnilla on merkitystä. Harvapa haluasi huonompaan paikkaan muuttaisi.
Sitten jos vielä joutuisi ns. huonomaineiselle asumisalueelle, niin kyllä se ylpeyden päälle kävisi.
Kuinkahan suuressa määrin mahdammekaan minäkuvaamme rakentaa kotipaikkamme mukaan?
Tässä onkin pohtimista:-- Putkivalo
NainenKirjoittaa kirjoitti:
asunnon/kodin sijainnilla on merkitystä. Harvapa haluasi huonompaan paikkaan muuttaisi.
Sitten jos vielä joutuisi ns. huonomaineiselle asumisalueelle, niin kyllä se ylpeyden päälle kävisi.
Kuinkahan suuressa määrin mahdammekaan minäkuvaamme rakentaa kotipaikkamme mukaan?
Tässä onkin pohtimista:-Vaikka suurin osa on sitä mieltä että ulkoiset puitteet ei vaikuta, niin kyllä ne jotain merkitsee kuitenkin.
Olen aina vannonut ettei autollakaan ole merkitystä, kunnes perheeseen tuli ruostunut vanha poolo. Sitä oli kyllä jotenkin kivempi ajaa pipo päässä kuin ilman ;)) Poliisitkin ajoi kerran mun perässä kun se oli niin kuppasen näköinen.
Asumuksella ja vaatteilla on sama merkitys, sanokoon sitten ihmiset mitä vaan.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa722467En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361799- 101654
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3721587Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly181552Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681407- 1091166
- 121128
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91094- 201009