miten voi oikeasti päättää olla juomatta ja pysyä siinä?
Suunnitelmat oli eilen hyvät mutta menivät pieleen ja ihan pikkusyystä,
En jaksa taas tätä hommaa.
Onko vaan niin ettei mulla ole selkärankaa
auttakaa ny joku
tippaämpäri
16
840
Vastaukset
- Spriten_voimalla
Luulenpa, että meillä kaikilla on useampia yrittämiä takanamme ennenkuin päätös on lopullinen. Ja sen lopullisuudenkin näkee vasta sitten joskus.
Minua on paljon auttanut eteneminen päivä kerrallaan. En ota paineita huomisesta vaan elän tässä hetkessä. Tärkeätä on, että olen juuri nyt juomatta, raitis.
On hyvä miettiä keinoja, joilla selvitä kun juomahimo iskee. Minulla yksi on edelleenkin se, että alkoholitonta juotavaa (mehua, limsaa tms.) pitää olla riittävästi tarjolla koko ajan. Pari isoa mukillista mehua vie kummasti juomaintoa pois. Toinen on se, että hommaa itselleen tekemistä, jotta ajatukset ovat muualla kuin juomisessa. Minulla on niin paljon harrastuksia ja työ vie ihan liikaakin aikaa, että sen puoleen olen jo pitkään voinut olla huoleton. - kaffeemuki
Raitistuminen onnistunee useimmilta vasta sitten, kun tuntee päätyneensä juomisensa kanssa umpikujaan, ts. tulee tunne että "näin ei voi enää jatkua". Puhutaan ns. pohjakokemuksesta, jonka seurauksena herää aito halu saada tilanteeseensa muutos. Siihen saakka raittiuslupaukset on tullut tehtyä ehkä määräaikaisina tai jonkun muun ihmisen / syyn kuin oman itsensä vuoksi, eivätkä ne siksi ole pitäneet. Juopon pää on uskomattoman nokkela kieltämään todellisuuden ja syitä sille, miksi juomista kannattaa jatkaa, vaikka haitat ovat jo ilmiselvät.
Millainen itse kunkin "pohja" sitten on, vaikea sanoa. Yksi herää vasta siinä vaiheessa kun suurin piirtein kaikki (työpaikka, perhe, terveys jne.) on menetetty, toinen aiemmin. Itselläni on onni olla jälkimmäisen tapauksen edustaja.
Omaan juomisuraani (ikää minulla on pian vasta 30 v.) ehti mahtua vuosien ajan mm. hukattuja tavaroita, opiskelu- ja työpoissaoloja, muutama putkareissu sammumisen takia, psykologilla ja AA:ssa käyntiä, velkakierre ja juoppohulluuskohtaus, mutta ne eivät vielä riittäneet vakuuttamaan minua siitä, missä mennään. Lopettamispäätös tuli pahentuvien vieroitusoireiden takia, alkoi tulla pelko- ja ahdistustiloja, jotka alkoivat jo vaikuttaa työntekooni. Olo oli niin kurja, että oli pakko nostaa kädet pystyyn.
Olin kyllä tiennyt jo pitkään juovani liikaa ja suurin piirtein kaikkien vaikeuksieni johtuvan viinasta, mutta luulin juomisen hallinnan olevan kuitenkin vain omasta tahdostani kiinni. Tajusin lopulta, ettei se ole niin, koska olen... alkoholisti. Myönsin sen silloin ITSELLENI, nyt elän sen tosiasian kanssa ihan kohtuullisen tyytyväisenä elämää, joka on laadultaan paljon parempaa kuin juoma-aikoinani. - tippaämpäri
mulla ei ole ns.elämä kuralla mut haluan silti lopettaa.
Vaikeaa on.
Ja hirvittävän pienet jutut muka saa juomaan.Tekosyy.
Enkä haluaisi odottaa sitä että elämän pitää mennä ns.kuralle ennekuin tajuaa.
Voi perse sanon minä! mut kiitos teille!
Pakko ottaa niskasta kii ja kovin ottein- kaffeemuki
Tässä joitain juttuja, jotka ovat auttaneet minua (ja uskoisin, että monia muitakin):
- Alussa kannattaa välttää paikkoja ja tilanteita, joissa on tottunut juomaan. Tarkoittaa myös ihmisiä, joiden kanssa on ollut tekemisissä vain juomisen merkeissä. Ole rehellinen itsellesi: ovatko ne ihmiset oikeasti minulle niin tärkeitä, etten voi olla heistä erossa?
- Millaiset ovat elintapasi noin yleisesti? Minua on auttanut suuresti se, että muistan huolehtia ihan päivittäisistä perusasioita: syön säännöllisesti ja monipuolisesti, sekä harrastan päivittäin itselleni mieluista liikuntaa (ulkoilua reippaan kävelyn muodossa). Riittävä lepokin on tärkeää, eli pyritään pitämään jonkinlainen unirytmi kohdallaan. Nykyään ihan rehellisesti väsyttääkin iltaisin paremmin, kun ravinto- ja liikuntapuoli ovat kunnossa.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mitä se periaatteessa onkin. Ainakin itselläni oli vain niin, että kun juominen oli kuvioissa en jaksanut huolehtia itsestäni muutenkaan kovin hyvin. Kun on koko ajan väsynyt ja usein nälkäinenkin, vaikuttaa se mielialaan ja elämä alkaa vituttaa. Ja silloin ajatukset juomisesta alkavat tuntua houkuttelevilta...
- Nimimerkki "Spriten voimalla" mainitsikin jo viestissään siitä, että raittiina kannattaa olla vain päivä kerrallaan. Niinhän sitä ollaan muutenkin, mutta ajatuksena tuo yksinkertainen nyrkkisääntö on yllättävän hyvä. Ei kannata tehdä loppuikänsä mittaisia valtavia raittiuslupauksia, ne tuntuvat ainakin alussa liian suurilta kannettaviksi. On helpompaa ajatella joka aamu, että "tänään en juo". Huomisesta ei kannata murehtia liikaa, keskity elämään tätä päivää ja hoitamaan raittiuttasi - se on kuitenkin kaikkein tärkein. Jos alat juoda, muutkin asiat elämässä alkavat mennä huonosti ennemmin tai myöhemmin.
Sen sijaan, että istuisit vain kotona ja miettisit juomattomuutta, kannattaa keksiä jotain mielekästä tekemistä jotta saa ajatukset irti muihin asioihin. Se voi olla mitä tahansa, mistä itse sattuu tykkäämään. Omalla kohdallani ulkoilu on ollut se juttu, auttaa moneenkin vaivaan. Viinanjuonnin lopettaminen sillä lailla että raitistuu on erikoinen juttu. Minä olin viinalakossa monta kertaa, lähes vuodenkin kerran, mutta aina se juominen alkoi uudestaan. En ollut raitistunut, olin vain "kuivilla".
Viinaa vastaan on turha taistella, mieliteko voittaa aina kovankin päätöksen. Minulle viinan jättäminen onnistui vasta sitten, kun olin sen edessä täysin aseeton, ja myönsin sen itselleni ja läheisilleni. Se oli heinäkuussa 1998.
Mitä minulle todella tapahtui, sitä en tiedä oikein itsekään. Kirjallisessa muodossa asiaa kuvaa parhaiten Raimo O. Kojo teoksessaan "Eroon viinasta". Suosittelen lämpimästi!- kokeillut ja todennut toimi...
Tentström-PAV-OPT kirjoitti:
Viinanjuonnin lopettaminen sillä lailla että raitistuu on erikoinen juttu. Minä olin viinalakossa monta kertaa, lähes vuodenkin kerran, mutta aina se juominen alkoi uudestaan. En ollut raitistunut, olin vain "kuivilla".
Viinaa vastaan on turha taistella, mieliteko voittaa aina kovankin päätöksen. Minulle viinan jättäminen onnistui vasta sitten, kun olin sen edessä täysin aseeton, ja myönsin sen itselleni ja läheisilleni. Se oli heinäkuussa 1998.
Mitä minulle todella tapahtui, sitä en tiedä oikein itsekään. Kirjallisessa muodossa asiaa kuvaa parhaiten Raimo O. Kojo teoksessaan "Eroon viinasta". Suosittelen lämpimästi!Olin 2kk tyynelän kuntoutuskeskuksella, siellä kärsin rankimmat viekkarit ja sain keskustelu apua. Se oli erittäin suuri apu! Viekkareita en ois tavallisessa elämässä kestänyt päivääkään.
Tyynelästä päästyäni aloitin antabuskuurin mitä pidin yllä puolen vuoden ajan, se oli myöskin suuri apu. Olin sen 8kk täysin selvinpäin mutta eipä mennyt kauaakaan antabusten lopettamisen jälkeen kun alkoi viina taas maistua. Dokasin muutaman viikon, aloitin antabuksen uudestaan, tulin raskaaksi ja olin lähes koko raskauden ajan juomatta. Pari kertaa join koska tuli mielestäni ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä vastaan ja pidin viinaa ainoana lääkkeenä näihin ongelmiin.
Kuitenkin ne asiat selvisi vasta sitten kun minäkin selvisin ja opin sen jälkeen ettei viina ole lääke/ratkaisu mihinkään.
En juurikaan sen jälkeen ole juonut, välillä kylläkin mutta yhtäkään edes kahdenpäivän "lääkekuuria" en ole sen jälkeen pitänyt.
Joku täällä mainitsi,että toisten täytyy oikeesti menettää kaikki, ennenkun ymmärtää oman tilanteensa ja mullehan kävi juuri näin. En uskonut hyvällä, mutta sitten kun kaikki meni niin ymmärsin pyytää apua.
Todella toivon, että saat apua tähän ongelmaan. Pakottamalla juominen ei lopu, mutta jos itse oikeasti haluat olla juomatta niin varmasti siihen pystyt.Hurjasti tsemppiä ja iloa selviin päiviisi :)
- tippaämpäri
Kiitos paljon kaikille! Nyt on tossa kahvimuki vieressä ja suunnittelen kävelylenkkiä ja käyn samalla kaupassa.
Mutta juomaa en osta.Se on nyt varma.
Sen jälkeen siivoan kodin ja luen jotain hyvää kirjaa.
Kyllä se tästä.
Ja arvostan kun sain niin hyviä ja asiallisia vastauksia teiltä.- tippaämpäri
että tuntuu hyvältä kun tietää että saan tätä kautta yhteyden saman ongelman kanssa painiville tai jotka joskus ovat olleet samassa tilanteessa.
Sitä jotenkin aina kuvittelee, että on yksin ja ainoa ja kellään ei ole samanlaista tilnnetta ja senhän tietää miten siinä käy.
Kiitos!
- voipytty
koskaan kerrottu henkilökohtaisesti mahdollisuudesta nimeltä AA.
Alkoholisti juo vaikka on kuinka vahva selkäranka ja tahdonvoima ja menestynyt muissa asioissa. Sinäkin saatat olla alkoholisti.
Miksikä AA ei auttaisi sinua, kun se on auttanut meitä tuhansia tänään päiväkerrallaan -raittiita alkoholisteja.- tippaämpäri
olen kyllä käynyt aa-kokouksissa,mutta en ole ihan vakuuttunut asiasta,tai en viihdy siellä.
Lisäksi elämässäni on tilanne,jonka vuoksi on hankala päästä tai järjestää sinne menoa. - hienoa
tippaämpäri kirjoitti:
olen kyllä käynyt aa-kokouksissa,mutta en ole ihan vakuuttunut asiasta,tai en viihdy siellä.
Lisäksi elämässäni on tilanne,jonka vuoksi on hankala päästä tai järjestää sinne menoa.mutta, mutta, mutta.
SILLOINHAN SINUN ON JUOTAVA !
eli saat tehdä juuri kuten haluat. tekosyyt on keksitty jo ( ennen sinuakin, että näet ihan turhaa vaivaa) ettei niihin tarvii purkaa energiaa.
kippis vaan ja palaa asiaan jos juomisen lopetus ihan oikeasti tulee mieleen. kunhan olet juonut annoksesi loppuun sitten joskus ja jos kuulut siihen vähemmistöön joka jää siitä henkiin.
siihen asti saat lässytellä paskaa vakavasta asiasta. kerran sen jaksaa kuunnella/lukea sitten saat hankkia uuden yleisön. - voipytty
tippaämpäri kirjoitti:
olen kyllä käynyt aa-kokouksissa,mutta en ole ihan vakuuttunut asiasta,tai en viihdy siellä.
Lisäksi elämässäni on tilanne,jonka vuoksi on hankala päästä tai järjestää sinne menoa.kumpaisesta et ole vakuuttunut: raitistumisesi tarpeesta vai aa:n tehosta. Mielestäni aa-kokouksia ei pidetä viihtymistä varten, vaan siksi, että alkoholistit saisivat niissä keskinäistä tukea raittiutensa säilyttämiseksi.
On ikävää, jos et helposti pääse kokouksiin sinne halutessasi. Onneksi on myös aa-kirjallisuutta ja tämä nettikin olemassa.
Kaikkea hyvää sinulle! - tippaämpäri
hienoa kirjoitti:
mutta, mutta, mutta.
SILLOINHAN SINUN ON JUOTAVA !
eli saat tehdä juuri kuten haluat. tekosyyt on keksitty jo ( ennen sinuakin, että näet ihan turhaa vaivaa) ettei niihin tarvii purkaa energiaa.
kippis vaan ja palaa asiaan jos juomisen lopetus ihan oikeasti tulee mieleen. kunhan olet juonut annoksesi loppuun sitten joskus ja jos kuulut siihen vähemmistöön joka jää siitä henkiin.
siihen asti saat lässytellä paskaa vakavasta asiasta. kerran sen jaksaa kuunnella/lukea sitten saat hankkia uuden yleisön.jos en ole aa-kokousten suurkuluttaja, ei silti tietääkseni toinen vaihtoehto ole juomisen suurkulutus.
Vai oletko sitä mieltä että ne jotka eivät käy aa-kokouksissa ovat siis vain ongelmansa kieltäviä juoppoja?
Mielestäni sinä täällä jauhat paskaa ja suhtaudut ikävästi kirjoitukseeni.
Et ainakaan ole kovin kannustava ja ei sinun jatkossa tarvitse kirjoituksiani lukea, jos et halua.
En halua sinulta ainakaan tuollaista sanallista lyömistä. - tippaämpäri
voipytty kirjoitti:
kumpaisesta et ole vakuuttunut: raitistumisesi tarpeesta vai aa:n tehosta. Mielestäni aa-kokouksia ei pidetä viihtymistä varten, vaan siksi, että alkoholistit saisivat niissä keskinäistä tukea raittiutensa säilyttämiseksi.
On ikävää, jos et helposti pääse kokouksiin sinne halutessasi. Onneksi on myös aa-kirjallisuutta ja tämä nettikin olemassa.
Kaikkea hyvää sinulle!eivät ole olleet miellyttäviä, vaikka raitistumiseni tarpeen huomaankin.
Olen suht nuori nainen ja koin että jotkut vanhemmat aa-jäsenet pitävät niitä kokouksia treffipaikkoina ja yrittävät iskeä.
Osa pönkittää siellä omaa egoaan ja leikkii narsistisesti paikan hauskinta.
Olen pahoillani että olen tätä mieltä. - voipytty
tippaämpäri kirjoitti:
eivät ole olleet miellyttäviä, vaikka raitistumiseni tarpeen huomaankin.
Olen suht nuori nainen ja koin että jotkut vanhemmat aa-jäsenet pitävät niitä kokouksia treffipaikkoina ja yrittävät iskeä.
Osa pönkittää siellä omaa egoaan ja leikkii narsistisesti paikan hauskinta.
Olen pahoillani että olen tätä mieltä.joskus tapahtuu. Alkoholismihan on muutakin kuin juomista ja terveyden palautuminen on jokaisella omassa vaiheessaan.
Oletko harkinnut ottaa itsellesi naispuolista aa-tukihenkilöä?
jatketaan vaan päivä kerrallaan. - ninnsku69
tippaämpäri kirjoitti:
eivät ole olleet miellyttäviä, vaikka raitistumiseni tarpeen huomaankin.
Olen suht nuori nainen ja koin että jotkut vanhemmat aa-jäsenet pitävät niitä kokouksia treffipaikkoina ja yrittävät iskeä.
Osa pönkittää siellä omaa egoaan ja leikkii narsistisesti paikan hauskinta.
Olen pahoillani että olen tätä mieltä...useimmissa aa-palavereissa,kaikki on erilaisia.Tiedän että joissain ryhmissä on sellaista pilkettä silmäkulmassa,mutta älä anna sen häiritä,sano että tulit hakemaan apua juomiseen et etsimään miestä.Olen itse ollut 17v raittiina aan avulla ja olen kokenut jos jonkinlaisia ryhmiä,voit
laittaa minulle s-postia,kerron lisää.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271548Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391489Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121345Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3401316Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12998
- 7951
- 20929
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7891- 71826