mm. 2008 tammikuun keskustelut

ovat mielenkiintoisia

...ja löytyvät "Tietoa palstasta" klikkaamalla, ("Avaa uusi keskustelu"n-vierestä). Olen parkkis-omainen ja huomaan, kun taas on vuosi kulunut ja sairaus edennyt miehessäni, ymmärtäväni paremmin myös omaisia.Omaisten kokemuksia on tuotu selkeästi esille ja sain suurta lohtua kun luin noita vanhoja kommentteja. Ongelmat ovat hämmästyttävän samanlaisia. Välillä on oma mielenterveys koetuksella, kun huomaa uupuvansa ja räjähtävänsä yhä useammin, vaikka haluaisi läheiselleen kaikea hyvää.

Jaksamista ja kevätaurinkoa kaikille, kaikesta huolimatta, päivä kerrallaan!

3

2066

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • päivä kerrallaan

      Olen monasti ajatellut jaksamistasi , ja toivonut mielessäni Sinulle voimia. Kirjoittelit vuosi sitten parkinsonpotilaan omaishoitajan näkökulmasta asiaa. Itse olen myös vuoden opetellut lisää tätä luopumisen kovaa koulua, epäkiitollista läheisen, vaimon osaa. Pallo on ollut hukassa jatkuvasti, en jaksa olla tarpeeksi kärsivällinen. Yritän ymmärtää sairautta, mutta itsepäinen etääntyminen ahdistaa ja uuvuttaa henkisesti, koska koko ajan joudun ottamaan vastuuta asioista enemmän ja enemmän. Kuitenkin meillä on vielä paljon hyvää jäljellä, lienenkö vain turhaan huolissani huomisesta?

      • tutun tuntuista tekstiä :( Kuinka kauan omaisenne on sairastanut kys. sairautta, minun mieheni vuodesta -99. Joskus tuntuu etten jaksa, tuntuu ettei omille tunteille ei ole enää sijaa. Mieheni syyllistää minua joka asiasta, mitään mie en osaa tehä oikein, tuntuu kuin syvän käpertyisi rusinaksi - ja kukaan ei ymmärrä - kellekään ei voi kertoa miltä m i n u s t a tuntuu. Pelkään että masennun..


      • Pirre*
        Pirrejuupas kirjoitti:

        tutun tuntuista tekstiä :( Kuinka kauan omaisenne on sairastanut kys. sairautta, minun mieheni vuodesta -99. Joskus tuntuu etten jaksa, tuntuu ettei omille tunteille ei ole enää sijaa. Mieheni syyllistää minua joka asiasta, mitään mie en osaa tehä oikein, tuntuu kuin syvän käpertyisi rusinaksi - ja kukaan ei ymmärrä - kellekään ei voi kertoa miltä m i n u s t a tuntuu. Pelkään että masennun..

        Olisikohan mahdollista, että vaihtaisimma ajatuksia ja kokemuksiamme sähköpostin kauttakin, minulle voi kirjoittaa tuossa profiilissani olevaan osoitteeseen, eli merrit@suomi24.fi


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut

      Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/
      Ikävä
      186
      1395
    2. Miettimisen aihetta.

      Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.
      Ikävä
      123
      1198
    3. Mitkä on 3 viimeistä sanaa

      sun ja kaivattusi viesteilyssä? Ensin sun, sitten kaivatun?
      Ikävä
      49
      921
    4. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      70
      890
    5. Just nyt mä

      En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman
      Ikävä
      53
      800
    6. Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle

      Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva
      Ikävä
      51
      788
    7. Hakeudu hoitoon.

      En oo kiinnostunut susta.
      Ikävä
      56
      772
    8. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      102
      764
    9. Kuinka hyvin tunnet mut?

      Kerro musta mies jotain.
      Ikävä
      33
      712
    10. Piristä mua ystävä

      Hyvä💫...
      Ikävä
      60
      709
    Aihe