Minulla ja tyttöystävälläni on pieni ongelma. Me emme ole koskaan riidelleet oikeasti, aina tyttöystäväni menee lukkoon ja hiljenee jos riita on alkaakseen, ja se saa minut välillä aivan tolaltani kun haluaisin purkaa asian ja sanoa aivan suoraan mielipiteeni. Joskus olen niin tehnytkin, mutta kun tyttö ottaa kilpikonna asenteen ja vaikenee, tulee siltä itku eikä se saa mitään suustansa ulos. ja se alkaa taas vituttamaan. En tahdo pahoittaa hänen mieltään, kun saisin vain vähän vastusta keskusteluun hankalissa asioissa. tosi rasittavaa sitten joskus myöhemmin kun asia tulee esille kuulla tällasia kommentteja: "joo tee vaa niin ku kerta halusit...."
Meillä menee muuten ihan mukavasti, mutta tämä riitelyn jalo taito ei ole meillä hallussa, pystymme keskustelemaan kaikista asioista rationaalisesti, haluaisin kuitenkin joskus päästää paineita ulos. mitähän tässä kannattaa tehdä että sais yllytettyä tytön sanalliseen riitaan ens kerralla, kun epäilemättä riita päättyisi sopuun...... tällaisia tilanteita tulee n. kerran kuussa. mykkäkoulu ei vaan huvita, se ei vie yhtään mihinkään.
Muutamme viikon päästä yhteiseen asuntoon ja uskon muutoksen tuovan potentiaalisia riita-aiheita, ja toivoisin niiden ratkeavan tyhjentävästi.
t. 20v poika, 20v tytön kumppani.
OSAATTEKO RIIDELLÄ?
65
5357
Vastaukset
- kokemusta on
Kyllä tyttösi oppii vielä riitelemään kunhan sisuuntuu tarpeeksi. Silloin vain saattaa tulla vanhoistakin riidoista purkauduttua.
Tyttösi saattaa olla herkkä, eikä uskalla riintaantua sinun kanssasi. Riidellessäkin täytyy muistaa, ettei suolla mitä tahansa toisen naamalle. Vihaisenakin on hyvä osata hillitä itsensä.
Meillä mies ei koskaan riitele kanssani, vaikka olisi varmasti ollut monesti syytäkin. Toisaalta itse suutun ja riitelen melko helposti, mutta lepyn myös nopeasti. Joskus olisi myös mukava kun mies ottaisi osaa yksin jurpattamiseeni, ettei asiat jäisi selvittämättä :) - hmm...
Osaatteko olla riitelemättä?
°°Minulla ja tyttöystävälläni on pieni ongelma. °°
Vähättelet ongelmaa koska et näe sitä.
°°Me emme ole koskaan riidelleet oikeasti °°
Mikä on oikeasti? Se mitä oikeasti on!
°°aina tyttöystäväni menee lukkoon ja hiljenee jos riita on alkaakseen, ja °°
…riita myös alkaa…
°°kun tyttö ottaa kilpikonna asenteen ja vaikenee, ja se alkaa taas vituttamaan. °°
…tehokkaasti…
°°se ei vie yhtään mihinkään.°°
…näyttää vievän huipputuloksiin…
°°se saa minut välillä aivan tolaltani °°
°°riitelyn jalo taito ei ole meillä hallussa°°
Jaa niinkuin urheilussakin, että reilu kilpailu ja voittaminen on jaloa?
Vai niinkö että kärsimys jalostaa?
Mitä jaloa siinä pitäisi nähdä?
°°En tahdo pahoittaa hänen mieltään°°tulee siltä itku eikä se saa mitään suustansa ulos.°°
Onnistut siis saamaan hänet välillä aivan tolaltaan.
°°mykkäkoulu ei vaan huvita,°°
Se on tapa riidellä, eräs toimivimmista keinoista, käyttää valtaa, saada tahtomansa.
Eipä se silloin paljon huvita sillä mestarilla on tapana voittaa.
°°kun haluaisin purkaa asian Joskus olen niin tehnytkin, mutta°°
Omassa lajiassaan voittaisi helpommin, mutta laji vaihtuu kesken kamppailun.
°°mitähän tässä kannattaa tehdä että sais yllytettyä tytön sanalliseen riitaan ens kerralla°°
Sen asian 'hyväksi', ei kannata tehdä mitään!
°°kun epäilemättä riita päättyisi sopuun...... °°
Älä huijaa itseäsi!
°°tosi rasittavaa myöhemmin°°kuulla tällasia kommentteja: "joo tee vaa niin ku kerta halusit...."°°
Riitelynne tuottaa selvää tulosta jo nyt. Huomaa ja tiedosta se!
°°pystymme keskustelemaan kaikista asioista rationaalisesti, °°
Mihin siis riitelyä tarvitset? Huviako se olisi, ja sen huvin hintana toistenne erottaminen?
°°sanoa aivan suoraan mielipiteeni.°°
Tee se siis rationaalisesti!
°°haluaisin kuitenkin joskus päästää paineita ulos.°°
On olemassa huone johon kuninkaatkin menevät yksin. Sitä ilmastoa ei tuuleteta toisten naamalle.
°°kun saisin vain vähän vastusta keskusteluun hankalissa asioissa. °°
Omat mietteeni ovat tasan päinvastaisia. Ihmissuhde ei ole urheilua, siihen ei kaipaa hitustakaan kilpailua, vastustajasta puhumattakaan. Riitelyn voitto on aina häviö ja kuviteltu kaksoisvoitto varma rökäletappio! Minusta on kehittynyt huono voittaja ja hyvä häviäjä, valitettavasti.
°°Meillä menee muuten ihan mukavasti, °°
Kuulostaa aavistamattoman pahaenteiseltä.
°°Muutamme yhteiseen asuntoon ja uskon muutoksen tuovan potentiaalisia riita-aiheita°°
Kannattaa miettiä mitä uskoo… sillä usko siirtää tavaroita.
°°tällaisia tilanteita tulee n. kerran kuussa. °°
Riitoja riidellään yleensä eniten kun on sitä turvallisuudentunnetta, eikä tiedä milloin tulee se viimeinen riita.
°°toivoisin niiden ratkeavan tyhjentävästi.°°
Kannattaa miettiä mitä toivoo… ratkeaako se kämpää tyhjentävästi.- tosi nuija
ja tyhmä! Mietippä nyt asia uudelleen, ota toinen asenne ja kirjoita uudelleen ihan sydämesi pohjasta mitä nuorenparin pitäisi tehdä. Tai jos ei siitä tule mitään niin kirjoita edes oikein isolla ANTEEKSI, että kirjoitin tyhmää paskaa täällä.
Eikö vaan? - lallatilaa
Loistavaa! Harmi vaan että pointtiasi harva tajuaa.
Yleensä tyhmempi osapuoli käyttää suoraviivaisempaa kieltä ja monipuolisemmin ja laajemmin asiat näkevä elämänviisautta omaava osapuoli käyttää ns. kiertotaktiikkaa, joka johtaa hänen omissa silmissään selvästi parempaan tulokseen, jota toinen vain ei osaa nähdä. Lisäksi ihmisten sosiaaliset strategiat voivat olla erilaiset: tökerömpi ei ole tunteiden kanssa yhtä paljon vaan haluaisi hitaalla järjellään järjestellä asiat, mutta tavallisesti onnellisempi elämänviisaampi nainen on tottunut olemaan tunteiden ja tunnelmien kanssa koko ajan, se kun on nautittavaa ja kovin hyväksi havaintokyvylle, joten asioiden selvittämiseksi tapahtuvat tunnelmarikot untuvat kipeiltä. Sen sijaan, ettäs uuttuisit, ymmärrä että elämänviisautesi on erilaista. Kumpikin tarvitsette tilaa omalle tyylille ja mahdollisuuksia oppia mallia ottamalla tuon toisen vahvuuksista, jotka teitä kenties viehättävät. Asiaa koskevan riidan sijasta pitäisi miettiä, miten paljon kulloinkin jaksaa joustaa tuon toisen ihmisen elämänstrategian suuntaan, miten paljon voi tehdä kumpikin omalla tyylillään edes osa aikaa ja missä olisi syytä olla pikemminkin viehättynyt kuin sitoutunut ja missä pikemminkin luotettava ystävä kuin puoliso.
- eikä hänellä
tosi nuija kirjoitti:
ja tyhmä! Mietippä nyt asia uudelleen, ota toinen asenne ja kirjoita uudelleen ihan sydämesi pohjasta mitä nuorenparin pitäisi tehdä. Tai jos ei siitä tule mitään niin kirjoita edes oikein isolla ANTEEKSI, että kirjoitin tyhmää paskaa täällä.
Eikö vaan?ole mitään omintakeista sanottavaa, siksi lainaa toisten tekstejä, aina vaan.
Psykopaatti ei osaa empatian kykyä, Tuo hymistelijä ei ilmeisesti ymmärrä omia tunteitaankaan, mutta haluaa alentuvasti asettaa itsensä korokkeelle, "opettamaan" normaaleja ihmisiä. - vastaa itselleen:DDDDD
lallatilaa kirjoitti:
Loistavaa! Harmi vaan että pointtiasi harva tajuaa.
Jakomielitautisella on monta persoonaa kannustamassa, kun muu maailma kääntää selkänsä.
Joillakin on hullu tarve päteä, mutta ei minkäänlaisia kykyjä siihen.
- olla että
riidellessänne tyttökaverisi menee lukkoon, eikä löydä sanoja vastataksesi sinulle takaisin samalla mitalla. Olet varmaan nopea ja hyvä käyttämään sanoja ja ehkä kaipaisitkin sellaista räväkkää sanansäilän heiluttajaa riitatilanteissa. Tyttökaverisi on varmaan aika herkkä, eikä hän osaa puolustautua samalla tavalla kuin sinä. Vaarana on vain, että hän kasaa riitojenne aiheita itseensä eikä pysty antamaan puheitasi ja tekojasi anteeksi. Jossain vaiheessa ne kaikki voi purkautua hyvinkin kovana katkeruutena päällesi. Se ei välttämättä ole sitten sellaista riitelyä kuin olet odottanut.
Riidellä voi monella tavalla. Voi huutaa kurkku suorana kaikenlaista moskaa päin toisen naamaa, mutta sitä vaikeampaa se on unohtaa ja antaa anteeksi. Riidellä voi myös ihan tavallisella äänen voimakkuudella esimerkiksi kysymällä syitä toiselta miksi hän on tehnyt niin, jne. Tällöin pysytään riideltävässä aiheessa, ei muistella vanhoja riitoja, eikä halveerata toisen henkilökohtaisia ominaisuuksia. Asiasta riitely ei saa naista tuntemaan oloaan fyysisesti uhatuksi, vaan hän voi myös esittää rohkeasti oman näkemyksensä riitaan. - riidellä??
Miksi ihmeessä pitäisi riidellä? Siksi että pääsee harrastamaan sovintoseksiä?
Siinä vaiheessa kun suhteessa aletaan riitelemään, niin se on loppusuoralla. Enää ei ajatella samaan tapaan, joka on toimivan parisuhteen avainasia.
Minä olen riidellyt suhteissani tasan kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla kun avasin suuni niin suhde päättyi siihen. Ensimmäisellä kerralla tavaroita pakattiin seuraavana aamuna, ja toisella kerralla kuukauden sisällä.
Miksi siis pitäisi riidellä, kun asioista voi puhuakkin?- olet paras
esimerkki miksi pitäisi riidellä. Kun riitelee pikkuasiat selviksi niin ei tarvitse käydä sitä viimeistä eroriitaa ja alkaa pakkaamaan tavaroita. Parisuhteessa pitää selvitellä asioita aika ajoin ja kertoa oma näkemyksensä. Sinun tilanteessa sitä ei oltu tehty ja toinen osapuoli oli tehnyt ratkaisunsa jo valmiiksi.
- nuoripari.
olet paras kirjoitti:
esimerkki miksi pitäisi riidellä. Kun riitelee pikkuasiat selviksi niin ei tarvitse käydä sitä viimeistä eroriitaa ja alkaa pakkaamaan tavaroita. Parisuhteessa pitää selvitellä asioita aika ajoin ja kertoa oma näkemyksensä. Sinun tilanteessa sitä ei oltu tehty ja toinen osapuoli oli tehnyt ratkaisunsa jo valmiiksi.
Kiitos hyvistä kommenteista, näköjään te jakaudette kahteen leiriin. Niihin jotka kannattavat riitelyä ja niihin jotka eivät kannata riitelyä. No, aloitinkin koko aiheen että "osaatko riidellä" ja voi sanoa että ei osaa riidellä jos ei saa riitelyllä asioita ratkeamaan ja rikkoo parisuhteen. Tiedän kyllä täysin riitelyn tarpeellisuuden, ja olemme keskustelleet yhdessä siitä, että meidän täytyy opetella riitelemään. en tiedä yhtäkään pitkään kestänyttä liittoa jossa ei koskaan olisi korotettu yhtään ääntä.
- yks vaan
nuoripari. kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista, näköjään te jakaudette kahteen leiriin. Niihin jotka kannattavat riitelyä ja niihin jotka eivät kannata riitelyä. No, aloitinkin koko aiheen että "osaatko riidellä" ja voi sanoa että ei osaa riidellä jos ei saa riitelyllä asioita ratkeamaan ja rikkoo parisuhteen. Tiedän kyllä täysin riitelyn tarpeellisuuden, ja olemme keskustelleet yhdessä siitä, että meidän täytyy opetella riitelemään. en tiedä yhtäkään pitkään kestänyttä liittoa jossa ei koskaan olisi korotettu yhtään ääntä.
Mun mielestäs sun tyttös ei vaan haluu riidellä sun kanssas asioista.. Kannattaa keskustella iha rauhallisesti asia halki ja kysyy tytöltä mielipidettä, jolloin luultavimmin edes jonkinmoinen vastaus tulee. Jos taas on totaalikilpikonna vastaus tulee varmaan maanittelun jälkeen.. Mut älä menetä malttias (huuda etc) se on vaan huonoks parisuhteelle varsinki, jos tyttö (ehkä en tiedä) sen takia alkaa itkeskeleen? Osa on vaan hiljasempii/herkempii/ujompii eikä haluu alkaa riitelee suinpäin, jota sitte katuu seuraavana päivänä ku sano jotain jota ei oikeasti tarkottanu.. Tuntus et tytön suojautumistaktiikka on vaan pysytellä hiljaa ja antaa sun riidellä ittekses. hitsi mun tektit pomppii ihan valtavasti, toivottavasti joku sai ees jotain järkee :S
- riidellä??
nuoripari. kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista, näköjään te jakaudette kahteen leiriin. Niihin jotka kannattavat riitelyä ja niihin jotka eivät kannata riitelyä. No, aloitinkin koko aiheen että "osaatko riidellä" ja voi sanoa että ei osaa riidellä jos ei saa riitelyllä asioita ratkeamaan ja rikkoo parisuhteen. Tiedän kyllä täysin riitelyn tarpeellisuuden, ja olemme keskustelleet yhdessä siitä, että meidän täytyy opetella riitelemään. en tiedä yhtäkään pitkään kestänyttä liittoa jossa ei koskaan olisi korotettu yhtään ääntä.
No nytpä tiedät. Olen ollut aviossa 13v ja sitä ennen asuttiin yhdessä kuusi vuotta, joten yhteensä 19v yhdessäoloa, eikä kertaakaan olla riidelty. Asiat keskustellaan ääntä korottamatta, tosiasioilla perustellen. Tunteet jätetään keskustelujen ulkopuolelle.
En sitten tiedä onko 19 vuotta yhdessä pitkä aika, toisille on, toisille ei. Mutta uskon että nykyisen vaimoni kanssa vietämme vielä yhdessä toisetkin 20v. - riitelyn suhteen
nuoripari. kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista, näköjään te jakaudette kahteen leiriin. Niihin jotka kannattavat riitelyä ja niihin jotka eivät kannata riitelyä. No, aloitinkin koko aiheen että "osaatko riidellä" ja voi sanoa että ei osaa riidellä jos ei saa riitelyllä asioita ratkeamaan ja rikkoo parisuhteen. Tiedän kyllä täysin riitelyn tarpeellisuuden, ja olemme keskustelleet yhdessä siitä, että meidän täytyy opetella riitelemään. en tiedä yhtäkään pitkään kestänyttä liittoa jossa ei koskaan olisi korotettu yhtään ääntä.
Meillä on (ollut) vähän samankaltainen olotila, mutta se olen minä, joka raivoaa sanallisesti ja mieheni, joka on hiljaa. Ollaan oltu yhdessä noin 7 v. Minusta on hienoa, että pystytte keskustelemaan ongelmastanne, siitä voisi varmaan lähteä liikkeelle. Me ainakin olemme opetelleet konfliktinratkaisua siten, että on puhuttu näistä riitelytapojen eroista sillon, kun ei olla suuttuneita ja kerrottu toiselle, mikä on oma tapa toimia ja miksi on vaikeaa suhtautua toisen tapaan toimia ja koetettu sitten pohtia, miten voisimme sovittaa tapamme yhteen. Ehkä myös riidaton ongelmanratkaisukyky on kehittynyt. Nykyisin tulee sanottua alkusuhdetta herkemmin, jos joku, mitä toinen tekee, tuntuu pahalta. Näin asiat eivät paisu enää kovin usein niin isoiksi, että raivostuisimme.
Kannattaa myös tutustua ns. minä-viestintään, se voi parhaimmillaan auttaa omien tuntemusten julkituomista ilman toisen syyllistämistä. (Eli yksinkertaistetusti näin: sen sijaan, että sanoisi SINÄ teet näin näin ja olet tyhmä, kerrotaan, että MINUSTA tuntuu turhauttavalta, kun tällainen asia toistuu, mitenhän voisimme ratkaista ongelman.)
Voin sanoa, että on ollut välillä tosi vaikeaa oppia ymmärtämään toisen tapaa reagoida riitaan, mutta yhdessä keskustellen tässäkin asiassa voi kehittyä. Itse koetan todella vihaisena ottaa aikalisän (lähden esim. juoksemaan puoleksi tunniksi), jotten huutaisi kaikkia kamaluuksia päin toisen naamaa, koska se ei edesauta tilanteen kehittymistä. (Ja koska ärsyynnyn lisää, kun en saa huutooni vastausta, huutaisin vaan lisää...mieheni taas käpertyy entistä enemmän kuoreensa, mikäli huudan.) Kun palaan, mieheni, jonka tapa on prosessoida asioita ensin päässään, ennen kuin ottaa ne puheeksi, on yleensä päässyt siihen pisteeseen, että suostuu puhumaan ja minä taas olen rauhoittunut sen verran, että voin puhua huutamisen sijaan.
Riitelyn tarve lienee pariskuntakohtainen. Hienoa, jos jotkut pystyvät ratkaisemaan ongelmansa riitelemättä, mutta itse en siihen pysty ainakaan tällä hetkellä, enkä koe, että niin kohdallamme pitäisi ollakaan. Lisäksi olen saanut kohta 60v naimisissa olleilta isovanhemmiltani parisuhteeseen ohjeeksi sen, että muistakaan vähän tapella, niin selvittämättömät ja puhumattomat asiat eivät jää kaivertamaan kumpaakaan - ja ennen pitkää suhdetta. :)
Toivottavasti tästä on jotain apua teille. Kommunikaatio-ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta työtä ratkaisu voi vaatia! - riitelyn suhteen
nuoripari. kirjoitti:
Kiitos hyvistä kommenteista, näköjään te jakaudette kahteen leiriin. Niihin jotka kannattavat riitelyä ja niihin jotka eivät kannata riitelyä. No, aloitinkin koko aiheen että "osaatko riidellä" ja voi sanoa että ei osaa riidellä jos ei saa riitelyllä asioita ratkeamaan ja rikkoo parisuhteen. Tiedän kyllä täysin riitelyn tarpeellisuuden, ja olemme keskustelleet yhdessä siitä, että meidän täytyy opetella riitelemään. en tiedä yhtäkään pitkään kestänyttä liittoa jossa ei koskaan olisi korotettu yhtään ääntä.
Meillä on (ollut) vähän samankaltainen olotila, mutta se olen minä, joka raivoaa sanallisesti ja mieheni, joka on hiljaa. Ollaan oltu yhdessä noin 7 v. Minusta on hienoa, että pystytte keskustelemaan ongelmastanne, siitä voisi varmaan lähteä liikkeelle. Me ainakin olemme opetelleet konfliktinratkaisua siten, että on puhuttu näistä riitelytapojen eroista sillon, kun ei olla suuttuneita ja kerrottu toiselle, mikä on oma tapa toimia ja miksi on vaikeaa suhtautua toisen tapaan toimia ja koetettu sitten pohtia, miten voisimme sovittaa tapamme yhteen. Ehkä myös riidaton ongelmanratkaisukyky on kehittynyt. Nykyisin tulee sanottua alkusuhdetta herkemmin, jos joku, mitä toinen tekee, tuntuu pahalta. Näin asiat eivät paisu enää kovin usein niin isoiksi, että raivostuisimme.
Kannattaa myös tutustua ns. minä-viestintään, se voi parhaimmillaan auttaa omien tuntemusten julkituomista ilman toisen syyllistämistä. (Eli yksinkertaistetusti näin: sen sijaan, että sanoisi SINÄ teet näin näin ja olet tyhmä, kerrotaan, että MINUSTA tuntuu turhauttavalta, kun tällainen asia toistuu, mitenhän voisimme ratkaista ongelman.)
Voin sanoa, että on ollut välillä tosi vaikeaa oppia ymmärtämään toisen tapaa reagoida riitaan, mutta yhdessä keskustellen tässäkin asiassa voi kehittyä. Itse koetan todella vihaisena ottaa aikalisän (lähden esim. juoksemaan puoleksi tunniksi), jotten huutaisi kaikkia kamaluuksia päin toisen naamaa, koska se ei edesauta tilanteen kehittymistä. (Ja koska ärsyynnyn lisää, kun en saa huutooni vastausta, huutaisin vaan lisää...mieheni taas käpertyy entistä enemmän kuoreensa, mikäli huudan.) Kun palaan, mieheni, jonka tapa on prosessoida asioita ensin päässään, ennen kuin ottaa ne puheeksi, on yleensä päässyt siihen pisteeseen, että suostuu puhumaan ja minä taas olen rauhoittunut sen verran, että voin puhua huutamisen sijaan.
Riitelyn tarve lienee pariskuntakohtainen. Hienoa, jos jotkut pystyvät ratkaisemaan ongelmansa riitelemättä, mutta itse en siihen pysty ainakaan tällä hetkellä, enkä koe, että niin kohdallamme pitäisi ollakaan. Lisäksi olen saanut kohta 60v naimisissa olleilta isovanhemmiltani parisuhteeseen ohjeeksi sen, että muistakaan vähän tapella, niin selvittämättömät ja puhumattomat asiat eivät jää kaivertamaan kumpaakaan - ja ennen pitkää suhdetta. :)
Toivottavasti tästä on jotain apua teille. Kommunikaatio-ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta työtä ratkaisu voi vaatia! - toiset 20v
riidellä?? kirjoitti:
No nytpä tiedät. Olen ollut aviossa 13v ja sitä ennen asuttiin yhdessä kuusi vuotta, joten yhteensä 19v yhdessäoloa, eikä kertaakaan olla riidelty. Asiat keskustellaan ääntä korottamatta, tosiasioilla perustellen. Tunteet jätetään keskustelujen ulkopuolelle.
En sitten tiedä onko 19 vuotta yhdessä pitkä aika, toisille on, toisille ei. Mutta uskon että nykyisen vaimoni kanssa vietämme vielä yhdessä toisetkin 20v.ootte ollu 19v yhdessä. Millä siitä saa toiset 20v?
Hä? - +
toiset 20v kirjoitti:
ootte ollu 19v yhdessä. Millä siitä saa toiset 20v?
Hä?" Mutta uskon että nykyisen vaimoni kanssa vietämme vielä yhdessä toisetkin 20v."
TOISETKIN 20 vuotta...
joko oot tyhmä tai et osaa suomea - hohhhoijjaa
+ kirjoitti:
" Mutta uskon että nykyisen vaimoni kanssa vietämme vielä yhdessä toisetkin 20v."
TOISETKIN 20 vuotta...
joko oot tyhmä tai et osaa suomeaTarkoitit siis että olet itse tyhmä ja sen lisäksi et ehkä osaa suomea. JOs takana on 19 vuotta, voi viettää vielä toisetkin 19 vuotta, ei kahtakymmentä. Katsos kun ihan oikeasti 19 ja 20 ovat eri lukuja, vaikka ne vaikuttavatkin sinusta samalta.
- ........
hohhhoijjaa kirjoitti:
Tarkoitit siis että olet itse tyhmä ja sen lisäksi et ehkä osaa suomea. JOs takana on 19 vuotta, voi viettää vielä toisetkin 19 vuotta, ei kahtakymmentä. Katsos kun ihan oikeasti 19 ja 20 ovat eri lukuja, vaikka ne vaikuttavatkin sinusta samalta.
Jos on ollu naimisissa 13 v ja asunu yhdessä 6 v, niin kai sitä on seukattukin sitä ennen vaikka vuos? Eli varmaan vähintään 20 vuotta on jo yhteiseloa ;)
Kaikesta täälläkin kiistellään =D
- kokemus on opettanut
Luin sattumalta viestisi ja haluan jakaa oman 22 vuoden kokemuksen kanssasi. Meillä tilanne on aina ollut toisin päin. Minä olen ollut se, joka "riitelee" eli korottaa ääntään ja tuo vaikeatkin asiat esille, koska ne olisi purettava. Mieheni on aina vaiennut ja jättänyt minut tavallaan yksin selvittämään tilanteen. Nyt sitten hän 22 yhteisen vuoden jälkeen 40 v. täytettyään luuli löytäneensä Fabosta sielunkumppaninsa (11 vuotta nuoremman naisen), jolle hän koki voivansa puhua. Tällä naisella on samanlainen väkivaltaisen alkoholistiperheen lapsuus takana kuin miehelläni - heillä oli yhteistä puhuttavaa.
Olemme edelleen yhdessä ja tuo naissuhde on päättynyt. Nyt mieheni ensi kertaa opettelee ilmaisemaan tunteitaan hiljaa olemisen sijaan. Haimme heti kriisin alettua viime syksynä ammattiapua pariterapiasta ja se kannatti. Hän on tunnistanut syyt miksi hänen on vaikea tunnepuolella avautua ja ne juuret johtavat lapsuuteen. Hänen selviytymismekanisminsa on silloin ollut hiljaa oleminen ja myöntyminen. Sitä kaavaa hän on sitten toteuttanut tähän asti myös meidän parisuhteessamme. Ja se lopulta johti pettämiseen. Lisäksi hän on kertonut ja ymmärtänyt, että hän pelkäsi, kun minä rempseänä ihmisenä korotin riidellessämme ääntäni. Koska hänen lapsuudessaan äänen korottaminen merkitsi väkivaltaa ja siihen hän sen ilmeisesti alitajuisesti edelleen yhdisti meidän parisuhteessa, vaikka siitä ei ole koskaan ollut kysymys.
Lyhyesti sanottuna hakekaa apua, sillä jokin perustavaa laatua oleva syy tyttöystävälläsi varmasti on hiljaisuuteen. Ja oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että ei se siitä mihinkään muutu ilman ammattiapua. Älkää odottako ainakaan 22 vuotta, kuten me teimme ja rikoimme itsemme, jotta löysimme uuden tien yhteiseen ilmaisuun myös vaikeissa asioissa. Te voitte löytää tavan ilmaista tunteita vaikeissa asioissa jo taipaleenne alusta alkaen. Älkää siis arastelko hakea apua.- ainaan mias
jos se on hiljainen
- tuli minullekin mieleen
Kun luin kysyjän viestin, niin sama ajatus minullekin tuli mieleen; miksi tyttö vaikee, mitä kokemuksia hänellä liittyy riitelyyn ja miten hän kokee sinun tapasi riidellä. Ei tyttösi jaksa ainiaan sanoa, että tee vain niinkuin haluat, vaan jossain vaiheessa hänenkin on tehtävä/ilmaistava miten haluaa asioiden olevan. Se ei välttämättä tapahdu heti, mutta uskon että jos hän ei käsittele tuota vaikenemistaan niin hänen sisäinen minänsä tulee pintaan vauhdilla ja silloin ei välttämättä ajatella tekojensa seurausta esim. pettäminen, väkivalta, itsetuhoisuus tmv.
Olette vielä nuoria ja hienoa että pystytte puhumaan tästä riitely-asiasta. Nyt vain raapikaa hieman pintaa syvemmältä ja opetelkaa tuntemaan toisenne. Siinä se riitelynkin taito kehittynee teitä molempia tyydyttäväksi =)
- ammiina73
Luultavimmin tyttö on kasvatettu kiltiksi ja kokee suuria tuskia henkisesti, jos painostat häntä liikaa menettämään hermonsa. Todennäköisesti sitä on pidetty hyvin pahana lapsuudenkodissa jo pienestä lähtien, eikä hän tämän vuoksi uskalla suuttua etenkään miehelle. Turvallisuudentunne rikkuu hänellä, jos tulee riitaa josta ei ole kokemusta ja jota ei ole koskaan hyväksytty paineiden purkamiseen kuten oma tapasi on.
Yritä ennemmin asiallista keskustelua ja tarpeen vaatiessa jopa väittelyä, eiköhän hän sille asteelle uskaltaudu ennemmin tai myöhemmin. Mikä pakko sitä on päreitään polttaa, jos se ei kertakaikkiaan luonnistu - kunhan vaikeiden asioiden käsittelyyn pystytään muulla tavalla/ tasolla?- vaan siitä
että naispuolinen ei PUHU MITÄÄN:
EI VASTAA KUN KYSYTÄÄN; MITEN SILLOIN VOISI KESKUSTELLA?
Sama kuin puhuisi yksin.
Kokemusta on mykkyydestä ja yksipuolisesta puhumisesta, neuvona voisin antaa, että anna sille mykälle kaksi vaihtoehtoa: joko opettelee puhumaan suoraan tai suhde on ohi. - raato x15
Veikkaisin, että nainen on oppinut selviytymään mykkäkoululla kotonaan. Mykkäkoulu on "mä en ala"-fiiliksen saattelema reaktio. Siinä pakotetaan toinen luopumaan kannastaan ylenkatsomalla sitä täysin. Samalla odotetaan ja "vaaditaan" vaieten, että toinen myöntää kiukuttelevassa itsesäälissä rypevän mykän kannan oikeaksi. Tyttö ei kunnioita näkökulmaasi tilanteessa. Hän ottaa riidat ja erimielisyydet liian henkilökohtaisesti, jolloin itsetunto on uhattuna. Tällöin hänen täytyy puolustautua - mykkyydellä.
Tärkeintä on, ettei anna periksi epäreilulle käytökselle. Voi toki kokeilla itse mykkäkoulua (kerran), jos se antaisi toiselle kokemuksen siitä miltä se tuntuu. Vaikeneminen on myös myöntymisen merkki, jos hän ei itse kykene esittämään vastaväitteitä, ei hänellä mielestään kelvollisia sellaisia ole. Edellä mainitustikin voi olettaa, jos jokin ratkaisu asiaan tulisi saada. Voit siis ratkaista asian yksin, kun toinen vapaaehtoisesti ei ota osaa (sikäli kun ratkaisu asiaa ratkaisee). Tyttö käyttää vaikenemista keinona vastustaa, mutta voit alkaa käyttää sitä myöntymisen merkkinä, jolloin tytön täytyy murtautua mykkyydestä. Nythän poika näyttää alistuneen mykkäkoululle ja sen vaikutuksille, vaikka yrittääkin pinnistellä vastaan (keskustelemalla). Alistumisesta kertoo hänen omat turhautumisreaktionsakin.
Ja kyllä, rauhallinen kunnioittava keskusteleminen avaa asioita. Ensimmäinen kunnon riita toki vie yhteenkuuluvuuden tunnetta eteenpäin, kun riidasta huolimatta molemmat hyväksyvät edelleen toisensa. Ennen riitaa tästä ei ole varmuutta, kun ei ole kokemusta. - apuwa2
raato x15 kirjoitti:
Veikkaisin, että nainen on oppinut selviytymään mykkäkoululla kotonaan. Mykkäkoulu on "mä en ala"-fiiliksen saattelema reaktio. Siinä pakotetaan toinen luopumaan kannastaan ylenkatsomalla sitä täysin. Samalla odotetaan ja "vaaditaan" vaieten, että toinen myöntää kiukuttelevassa itsesäälissä rypevän mykän kannan oikeaksi. Tyttö ei kunnioita näkökulmaasi tilanteessa. Hän ottaa riidat ja erimielisyydet liian henkilökohtaisesti, jolloin itsetunto on uhattuna. Tällöin hänen täytyy puolustautua - mykkyydellä.
Tärkeintä on, ettei anna periksi epäreilulle käytökselle. Voi toki kokeilla itse mykkäkoulua (kerran), jos se antaisi toiselle kokemuksen siitä miltä se tuntuu. Vaikeneminen on myös myöntymisen merkki, jos hän ei itse kykene esittämään vastaväitteitä, ei hänellä mielestään kelvollisia sellaisia ole. Edellä mainitustikin voi olettaa, jos jokin ratkaisu asiaan tulisi saada. Voit siis ratkaista asian yksin, kun toinen vapaaehtoisesti ei ota osaa (sikäli kun ratkaisu asiaa ratkaisee). Tyttö käyttää vaikenemista keinona vastustaa, mutta voit alkaa käyttää sitä myöntymisen merkkinä, jolloin tytön täytyy murtautua mykkyydestä. Nythän poika näyttää alistuneen mykkäkoululle ja sen vaikutuksille, vaikka yrittääkin pinnistellä vastaan (keskustelemalla). Alistumisesta kertoo hänen omat turhautumisreaktionsakin.
Ja kyllä, rauhallinen kunnioittava keskusteleminen avaa asioita. Ensimmäinen kunnon riita toki vie yhteenkuuluvuuden tunnetta eteenpäin, kun riidasta huolimatta molemmat hyväksyvät edelleen toisensa. Ennen riitaa tästä ei ole varmuutta, kun ei ole kokemusta.Kannatan aiemman kirjoittajan selitystä, että tyttis on kotonaan vaiennettu ja pelästyy riitoja. Katsohan mitä hän käyttäytyy lapsuudenkodissaan, ei taatusti ole koskaan _avoimesti_ eri mieltä kuin vanhempansa!
Ihmisen luonnetyyppi ratkaisee, miten hän reagoi esim. uhkaavassa tai hankalassa tilanteessa. Jos ei ole tottunut käsittelemään kielteisiä tunteita, vaikeat keskustelua vaativat asiatkin ovat uhkia. Joku muuttuu silloin kovaääniseksi ja hyökkääväksi, toinen vetäytyy kuoreensa. Syy on molemmilla kuitenkin sama eli pelko tai kyvyttömyys rauhallisuus keskusteluun.
Tunnistan itseni tuosta vetäytymistyylistä muutaman vuoden takaa. Nyt olen oppinut avautumaan, koska minulla on mies joka on minut siihen opettanut. Ensin hän antaa minun vaieta ja toteaa vain (muistuttaa siis!), että palataan asiaan myöhemmin. Saan silloin aikaa päästä tämän primitiivireaktioni eli vaikenemisen yli ja tiedän, että asiasta puhutaan vielä, joten nyt on hyvää aikaa miettiä sitä rauhassa. Kun ruvetaan "keskustelemaan", vaatijalla on yleensä jo sanansa mietittynä, mutta toiselle juttu tulee uutena. Eli hän on sekä valmistautumaton ja ehkä myös hieman loukkaantunut. Miten niin asiat eivät ole loistavasti, MINÄHÄN olen tässä se toinen osapuoli, onko minussa siis jotain vikaa? Kyse on siis paljolti myös omanarvontunnosta. Vahva ihminen osaa riidellä. Tyttöystäväsi vahvuutta lisäisi sekin, että hän oppisi uusia taitoja ja yksi niistä voi olla vaikeista asioista puhumisen taito.
- ja tunteet
Minusta ei ole tervettä pidättää tunteitaan sisällään ja vaieta.
Riitely on ihan tavallista kanssakäymistä ihmissuhteessa siinä vaiheessa, kun näkemykset eivät kohtaa ja tarvitaan tilanne purkamaan sekä selvittämään konflikti molempia osapuolia kuulemalla.
Riitely on joidenkin mielestä parisuhteen loppu. Parisuhteen loppu on se, että tunteet (mitkä tahansa) tukahdutetaan. Meissä kaikissa on kiukkua, vihaa ja ärtymystä. Niiden jatkuva nieleminen aiheuttaa taatusti terveydellisiä haittoja pitkässä juoksussa.
Tyttöystävälläsi on siis paljon selvitettävää. Hän kyllä varmasti kokee nuo tunteet, ja ne tulevat vielä purskahtamaan kaikki yhdessä ryppäässä ulos jos hän ei osaa tuoda niitä ulos oikeassa tilanteessa.
Vaikeneminen on myös vallankäyttöä. Kommunikoinnista kieltäytyminen on vallan käyttökeino, siinä ikäänkuin nostetaan oma itse riidan yläpuolelle eikä haluta "alentua" samalle tasolle toisen kanssa.
Vaikenemisessa ei ole mitään jaloa ja hienoa silloin, kun ristiriita vaatii julkituomista ja selvittämistä, vaikka monesti vaikenemista pidetään "fiksuuden" merkkinä. Suomalaisessa yhteiskunnassa ainakin, mutta menkääpä katsomaan italialaisia hautajaisia, joissa suru käsitellään avoimesti tunteita näyttämällä.
Itse en sulata vaikenemista, yleensä tuollaiset vallankäyttökeinot ja tunteiden tukahduttaminen kielivät pahoinvoinnista ja omasta kykenemättömyydestä tuntea negatiivisia tunteita, jotka taas johtuvat vääristä uskomuksista. Psykologi voi auttaa murtamaan nämä uskomukset ja auttaa löytämään myös itselle terve tapa kohdata omat negatiiviset tunteet.
Riitely monesti tervehdyttää myös ilmapiiriä, silloin kun se tapahtuu rakentavassa hengessä. - JonnaR
Olette vielä lapsen kengissä molemmat, joten ei kannata riitelyllä vaivat päätään.
Kannatta miettiä enneminkin, että oletteko sopivia toisille.
Nuorena kun menee yhteen niin yleensä ero tulee jossain vaiheessa, koska ei ole kokemusta elämästä, toisista ja tulee houkutuksia mennä niitä etsimään kun vanhentuu. Tämä on yleistä 25v-30v ikäisenä.
Nuoruus kannattaa käyttää vaikka opiskeluun, ei kotisilla olemiseen.- kffffffg
ite oon seurustellut kaksi kertaa vakavasti. Ekassa(olin 18-19) ei riidelty. se oli siis täysin kokeilu. Seuraava alkoi hyvin(olin 20-23) ja mies oli tietenkin niin korokkeella ja ainoa maailmassa ettei sitä auktoriteettia voinut murtaa. Sitten alkoi semmonen riidan haasto sen poijan puolelta. Dissaamista se oikeastaan oli tai jotain kovaa yrittämistä tapella. Mietin aina jälkeen päin että mikä tota pöllöä vaivaa kun ei osaa keskustella kun aikuset vaan pitää huutaa. Molemmat me oltiin masentuneita ja ahistuneita. No yhessä oltiin vaikka en osannut enää luottaa siihen että asiat saatas keskusteltua ja jo yhtesen kämpän ettiminen oli vaikeeta kun kaikki piti ottaa niin arasti esille. Ehkä se oli sitäkin että poikakaveri tajus että haluan mieluummin palvella miestäni kun tuoda sille rohkeutta ja itsenäisyyttä toimimalla itsekkäästi. Sisarusten kanssa on aina ollut helppoa tapella mutta ei semmosen kanssa voi jonka on ite valinnut ja jota pitäs kunnioittaa.
Opinpa siitä ainakin sen etten enää nosta miestä niin korkealle ettenkö sais karjastua että nyt hiljaa rakas ja keskustellaan. Ja onneksi löysinkin semmosen miehen joka ei pahemmin dissaa vaikka kuinka tykkäisin hakea sille kahvia ja tehä leipiä. Mutta onneksi se osaa huutaakkin.. Pääsee helpommalla kun ei tartte joka ilta taktikoida lapsia sänkyyn.
Toisaalta jos nyt mietin mennyttä suhdetta niin luulisin että se riitely ois ollut ihan ok. jos ei oltais alettu dissaamaan mua henkilökohtaisesti tai tekoja. koska lähtökohtaisesti parisuhteessahan on tärkeintä se toisen arvostus. miksi ees pysyä yhessä jos on sitä mieltä että toinen on pöljä tai idiootti.
Miksi haluat riidellä? Luuletko, että kumppani on sitä varten, että hänen niskansa saa syytää kaiken paskan, kun jostain syystä mättää. Jos näin luulet, suhteenne on tuhoon tuomittu. Ei hän ole mikään jäteastia. Jos on ongelmia, niistä puhutaan rauhallisesti ei riitaa haastaen. Jos haluat kehittää suhdettasi, opettele kuuntelemaan ja hillitsemään itsesi. Jos pinna palaa, pura raivosi johonkin muuhun kuin toiseen ihmiseen. Voisit lähteä ihmissuhteiden alkeiskurssille. Jollei sellaista ole kotipikallasi, opettele lukemaan ja käy kirjastossa. Siellä on paljon alan kirjallisuutta. Jos tunnet itsesi vielä kypsymättömäksi parisuhteeseen, tunnusta se reilusti tytöllesi, ettei hän pettyisi liikoja. Ehkä hänkin on vielä lapsellinen raakile. Koko ikä on elämän opettelua.
- moneksi
Olen itse samallainen että riitatilanteissa vetäydyn mielummin mykäksi kuin jatkan riitelyä koska tiedän ns. häviäväni taistelun koska menen liian helposti lukkoon ja sanat karkaavat ja ajatus katkeaa. Ja kyllä, minä myös purskahdan liian helposti kyyneliin joten sekin on syy miksi jätän riitelyn väliin.
Se on vain niin että jotkut eivät vain osaa riidellä, ei kai se nyt niin paljoa ole poissa suhteesta jos kaikki muu on kunnossa. EN ymmärrä miksi joku niin kaipaa riitelyä suhteessa, tai no, en tiedä millaista riitelyä oikein harjoitatte siellä; Väittelyä vai oikein kunnon huutamista missä päästetään kaikki patoutumat ulos. - qåqå
olisit iloinen että on muija ja mahis seksiin, ton ikäiset tyypit on henkisesti vielä ihan pentuja eikä niille ole kehittynyt kovin hyvää asioiden selvittämistaitoa joten siinä syy.
- miehen kanssa.
Ensin oli meilläkin tuota että minä vetäydyin kuoreeni kun mies alkoi korottaa ääntään tai jopa huutaa. En tarvinnut psykologia avuksi vaan järjellä yhdistin tämän edelliseen suhteeseeni, jossa mies kohotti kätensä minua vastaan silloin kun ääni alkoi nousta. Jostain syystä pelkäsin nykyistäkin miestäni tämän huutaessa.
Ja kyllä, itkin herkästi, niin kipeää se sattui jossain sisälläni. En vain saanut avattua suutani ja kerrottua että puhuisin jos toinen rauhottuisi.
Eräänä päivänä sisuunnuin ja aloin huutamaan vastaan, tilanne päättyi siihen että mies lähti ulos sanomatta mitään ja minä jäin tuijottamaan seinää. Pelkäsin kuollakseni sen tunnin jonka mieheni oli poissa, hänellä ei ollut puhelintakaan mukana, joten en voinut kysyä että missä on ja tuleeko takaisin tai mitä aikoo nyt tehdä sitten.
Mieheni sitten palasi rauhoituttuaan tarkastamaan tilannetta, sanoi tajunneensa että huutamiseen johtaneet viimeaikaiset riidat johtuivat hänestä, hän purki omaa pahaoloa minuun, myös sanoi huomanneensa että oli provosoinut minua, jotta minä aloittaisin riidan. Ja kyllä minussakin oli ollut omat vikani, yhtä syyllinen olin.
Asioista puhuttiin useita tunteja, avauduttiin puolin ja toisin.
Nyttemin on sovittu että kun alkaa riehaantua, sulkee suunsa ja laskee kymmeneen. Tämän jälkeen asioista keskustellaan, kuunnellaan toisen kanta asiaan ja esitetään oma kanta perustellen, toista syyttelemättä. Näin ollen on monen monta asiaa ratkennut ilman tunteiden patoamista ja turhaa riehumista.
Negatiivisistakin tunteista on nykyisin helpompi sanoa ääneen. :)
Olen siis 19v. nainen ja mieheni on 20v. Nuoria ollaan kyllä, molemmat kovia kokeneita.
---
Minä myös olen vahvasti sitä mieltä että kannattaa ottaa selville miksi naisesi vaikenee, taustalla voi olla todella vakavia asioita. Onnea yritykseen, pidän peukkuja.
Sitähän sanotaan että myrsky puhdistaa ilmaa. ;)- vakavakaka
Noin nuoria ja noin viisaita! Tässä sen nyt näkee, että elämänkokemus ja asenne kasvattavat, ei pelkät ikävuodet. Onnea teille!
Minä taas kysyisin neuvoa miten pystyisimme olla riitelemättä. Jokaisella on omat ongelmansa ja keinot selviä niistä.
- Bebe
Kuulostaa siltä kuin teillä ei olisi kaikki hallussa. Pintapuolisesti kaikki on hyvin. Tunnetko paineiden kasautuvan? Saatko purettua turhautumisesi? Onko sinulla joku jolle voit puhua? Miksei se joku ole puolisosi?
Riitely on tärkeää. Siis asioista sopiminen ja yhteiseen päätökseen pääseminen. - ymmärsinkö oikein?
Sun tyttökaveri ei halua riidellä? ja sun mielestä se on huono asia?
- muutto takaisin
Miksi helvetissä olette muuttamassa yhteiseen asuntoon, jos ette osaa puhua ensimmäisestäkään eteen tulevasta ongelmasta. Kannattaa ehkä jättää ne kamat eteiseen pahvilaatikkoon, niin poismuuttokin sujuu sitten jouhevammin.
- ryynis
...jos riitelemisellä tarkoitat sitä, että vuorotelleen huudetaan toiselle, mitä sylki suuhun tuo jne.
Mielestäni siinä vain tulee tahattomasti loukattua toista ihan liikaa.
Jos meillä alkaa tulla riitaa jostain asiasta, lähdetään suosiolla hieman omiin oloihin rauhoittumaan.
Sitten kun on verenpaine laskenut, _keskustellaan_ asiasta ilman huutoa. - vähitelleen tuomaan
omankin mielipiteen asioihin hiljaa olemisen sijaan. Jos on tottunut toisenlaiseen asioiden ratkaisuun (esim. huudetaan pää punasena ja sen jälkeen kaikki jatkuu ennallaan), voi tuntua vaikealta ymmärtää rauhallisempaa asioidenkäsittelyä. Ainakaan en ole tullut sanoneeksi mitään todella kamalaa, kun olen ensin miettinyt asioita.
Tämä oman mielipiteen voimakkkaasti esiintuominen on monilla naisilla ongelma ja ulottuu työpaikoillekin. Olen itse nainen ja joskus ihan ällikällä lyöty. En nimittäin halua olla mikaan sylkykuppi tai ottaa vastaa ongelmia ja sanansäilää, joilla ei ole mitään tekemistä työnteon ja siihen liittyvien ihmisten kanssa.- kiinnitti huomion
Miksi porukka rupee NEUVOMAAN aikuisia ihmisiä kun joku yrittää kysyä neuvoa riitelyasiaan? Eiköhän jätkä ole tarpeeksi fiksu (ainakin kirjoituksen perusteella) päättämään suhteensa kohtalosta ihan itse. Aina porukka alkaa puhumaan asioiden vierestä kun joku kysyy apua yhteen ongelmaan! Muakin on viime aikoina alkanut ärsyttämään kun mua neuvotaan jatkuvasti omassa elämässäni vaikka en edes pyydä apua! Miten vanhemmat ihmiset aina kuvittelee olevansa oikeassa? Olkoon teoreettisesti oikeassa omasta mielestään mutta ihmisellä on oma tahto ja luuletteko oikeasti että se jätkä jättää pitkäaikaisen tyttökaverinsa sen takia että joku täällä niin käskee? Muakin neuvotaan television katsomisesta lähtien!
P.S. Ja tämäkin kirjoitus saa varmaan oikean haukkumisryöpyn kirjoitusvirheistä lähtien.
- RIITELEMÄLLÄ LOPU
EIKÄ SODAT SOTIMALLA! Itse riitelin aikoinaan. Mieheni käytti riitelemiseen epäreilua taktiikkaa, eli hänen väitteensä ei perustunut tosiasioihin. Se vain heitti "bensaa tuleen" niin sanoakseni. Ja koska hän käytti tätä taktiikkaa ja on verbaalisesti lahjakkaampi, mulle jäi aina jotain hampaankoloon. Minusta riitelyn pitäisi perustua tosiasioihin, eikä taktikointiin, silloin se "puhdistaisi ilmaa". Jos olet katsonut Dr Phillin ohjelmia, niin olet varmaan huomannut, että oikeassa oleminen ei ole kuitenkaan pääasia. Toinen voi olla aina oikeassa ja toinen alistunut. En usko, että avioliitot ovat tasavertaisia, toinen elää täysillä ja toinen on alistunut. Sen näkee vanhoista pareista kaikkein selvimmin. Itse olen asunut 10 v erillään ja aina kun tapaan puolisoni, huomaan selvästi, miksi lähdin, vaikka meillä menisikin tapaaminen ihan hyvin. Olisi ollut parempi, että olisi jättänyt riidat riitelemättä ja pahat sanat sanomatta sekä hänen puoleltaan että minun. Emma
- herkkänainen
Näin todellakin oman suhteeni tässä. Itse olen se naisosapuoli, ja oli kuin olisin lukenut oman mieheni kirjoittaman tekstin. Hyvä tässä on nyt ymmärtää, että mies tahtoo vain suhteen kestävän ja hyvää, eikä halua takertua pikkuasioihin. Itselläni on tuo möksötystapa, menen lukkoon pienestäkin, jos mieheni on sanonut jotain väärin joka on sitten loukannut minua. Ei se tunnu kivalta, mutta tokihan mies tahtoo tietää syyn miksi olen tälläinen. Yleensä se menee sellaiseksi että mies alkaa urkkimaan asiaa, kaivamaan sitä väkisin ulos minusta. Silloin en saa sanaakaan suustani sillä olen hätääntynyt ja panikoin, alan suorastaan pelkäämään miestä jota rakastan kaikkein eniten. Sitten mieskin hiljenee, ei tee enää elettäkään että saisi minut paremmalle tuulelle. Sitten molemmat ovat toisistaan irti, kannattaa tosiaan antaa molempien rauhoittua. Se, joka on rauhoittunut eniten ja noeammin tulee yleensä toisin luokse käpertyen. Hetki hiljaa yhdessä, sitten voi nätisti mies kysyä että mikä naisella on, sillä on huolissaan ja tahtoo tietää onko tehnyt jotain väärää. Silloin kannattaa antaa naiselle sitä aikaa ja mahdollisuutta aukaista suunsa, vaikka se veisikin aikaa, rauhoitella ja silitellä toista samalla - sillä nainen saattaa yhä olla vauhkoontunut pelokas eläin. Keskustelu on kauhean vaikea asia, joka pitää oppia. Itsekin muutan noin viikon päästä miehen kanssa samaan asuntoon opiskeluiden myötä - ja muutenkin yhteisen elämän takia. Hän on 19 ja minä 1,5 vuotta nuorempi. Nuoria olemme, rakastuneita ja hieman ehkä hölmöjä vielä ettemme osaa tätä kommunikointia täysin, mutta kyllä se siitä. Yleensä tämä kilpikonna asenne tarkoittaa minulla sitä, että minulla on paha olo enkä saa asioita suustani pois - myös senkin takia, että itse pelkään loukkaavani toista osapuolta. Mutta jos ei asiaa sovita, niin yön läpi asia usein unohtuu, silloin kannattaa antaa vain olla. Parempi näin - ei kannata alkaa urkkia liikaa, se tuntuu jo siltä että sinun pitäisi tietää kaikki. Tokihan salaisuuksia ei saisi olla, mut pidetään omat mielemme ominamme. :)
- EN PIDÄ RIIRELYSTÄ
Kaikki fisut ihmiset keskustelevat asioista,eivätkä riitele.Onko sun lapsuuden kodissa selvitelty asiat riitelemällä.
Kun sensijaan kysyisit tyttystäväsi mielipidettä asioihin ja tekisit mieluummin joskus asiat,niinkuin hän toivoo.Mitäpä tyttöystävällä on sanottavaa,jos haluat tehdä aina oman pääs mukaan.Eihän se keskustelukaan huvita,jos tietää,ettei se johda mihinkään.Tyttöystäväsi on ihana ihminen,kun ei riitele,kun vain sinä opit rakastamaan ja olean hienotunteisempi.Ystävyydellä mami - ........
Niin, miksi asioista pitää riidellä - miksei niitä voi ratkaista keskustelemalla?
t. lyhyessä (3v) mutta onnellisessa parisuhteessaan jotain oppinut - Kohta tulee lähtö
Itse en edelleenkään ymmärrä ihmisen sitkeää tarvetta saada toinen reagoimaan, kuten itse tahtoo, vaikka toinen on erilainen. Ei sen tarvitse, kun se ei ole niinkuin sinä. Kysy vaikka naisilta, jotka ovat luulleet nalkuttavansa miehen puhumaan, tai miehiltä jotka ovat pakottamalla yrittäneet saada Rakkautta.
Ei toimi ei.
Jos sinä haluat purkaa, nimenomaan riitelemällä, niin hanki vaikka nyrkkeilysäkki, ja hakkaa sitä ja puhise siinä samalla. Lähde lenkille metsään ja huuda siellä. Mene punttisalille ja revi ittes painoilla sellaseen vimmaan, että lopulta jokainen lihas kramppaa.
Ei toisen ihmisen tehtävä ole olla sun paineittes purkamis kohde!
Ymmärtäkää ihmiset tämä: Ei toisen ihmisen tehtävä ole olla teidän paineitten purkamiskohteenne!!!
Jos riitaa tulee, sitä tulee, tunteita on kaikilla ja kaikilla on oma tapansa reagoida, mutta et voi pakottaa toista reagoimaan kuten juuri itse haluat.
Sua ei huvita mykkäkoulu ja valitat nyt siitä.
Tyttöystävääsi ei todennäköisesti huvita sun paineen purkamis-ideas ja riitelys, tajuatko sen?
Jos sä haluat riidellä, niin sun täytyy kestää sen itku, on ihan turhaa valittaa, kun toinen tuntee, miten tuntee ja reagoi, niinkun reagoi. Lapsellista suorastaan, mutta voin lohduttaa, että siihen syyllistyy niin miehet kuin naisetkin ja vielä vanhempanakin:
Yrität nyt muuttaa tyttöystävääsi mieleiseksi, ennemmin kun hyväksyt hänet sellaisena kun hän on.
Rakkaus on sitä, että opettelee hyväksymään toisen sellaisena kun hän on.
(Ja kyllä, se on vuosien prosessi ja todella vaikeaa)
Lopeta. Ei täydellistä tule, sitten sen kanssa, joka sulle sitä vastusta antaa, sä alat valittaa, kun se aina haastaa riitaa ja yrittää olla oikeassa, riitelee ja pahimmillaan huutaa. Sun seksuaalifantasias siitä sopimisesta kuolee kasaan, kun sä tajuatkin, ettei se loukkaantuneena haluakaan sopia seksillä, vaan pitää sua sikana, kun yrität.. Sehän sulla tässäkin pyörii mielessä: kiihkeä ja intohimoinen suhde, missä riidellään ja rakastellaan kuin elokuvissa konsanaan... Kuule: se on elokuvissa 99% varmuudella.
Sitten sä et muista enää, millainen sä itse olet ja miten ennen kävi. Sitten kolmas ei riitele vaan nalkuttaa ja valittaa. Se antaa vastusta kyllä, mutta sitten sulla menee hermo siihen ja sä vaan yrität riidellä ja päästä purkamaan paineita ja etsiä haastetta... Muuttaa ja muuttaa: sitä toista.
Ja sitä rataa. Ainoa ketä voit muuttaa, on sinä itse, joten aloita siitä ja mieti sen jälkeen uudelleen.
Tyhjentävästi asiat ratkaistaan puhumalla eikä riitelemällä, ja asiat pitäisi yrittää aina sopia järkevästi ja asioissa pitää kuunnella.
Opettele kuuntelemaan. Se on ehkä paljon vaikeampaa ja tylsempää, olla todella läsnä, opetella olemaan empaattinen, kuunnella ennenkun tyrkyttää omia mielipiteitään, kuunnella ja miettiä vain sitä toista, eikä heti olla suuna päänä. Mutta se kannattaa. Ällä suunnittele mitä ovelaa seuraavaksi sanot, sillä välin, kun toinen puhuu, vaan kuuntele ja odota.
Opettele kuuntelemaan, se on hieno taito!- JUST NÄIN...
...kiitos osuvasta kirjoituksesta, joka osui asian ytimeen. Juuri näinhän se on, kiteytit asian hienosti. Ns. paineiden purkaminen toiseen ihmiseen on TÖRKEÄÄ. Kuka haluaa oman parisuhteen olevan taistelukenttä, jossa pärjää jos on riittävän paha suustan - ellei toinen satu olemaan vielä nokkelampi....?
- meillä mies ei puhu
Meillä on mies joka hiljenee kun pitäisi asioista puhua/keskustella. Ei puhu mitään, sulkeutuu, lähtee pois. Ja olen ymmärtänyt että asioista pitäisi puhua, antaa tulla ulos mikä mättää, ei saa pitää sisällään, niin on parisuhdeneuvojat kertoneet. Mutta mitäs teet kun toinen vaikenee? Että sieppaa...Vielä niin olen kuullut että se puhumaton osapuoli sitten yks kaks vaan kertakäikkiaan sekoaa joku kerta ja sitä ei tiedä sitten mitä tapahtuu, saahan niistä sitten lukea lehdistä, kun toinen osapuoli on seonnut??!! Pikkasen olen huolestunut asiasta, miten ihmeessä saan aviomieheni puhumaan kanssani asoista, kertokaa nyt joku viisaampi...
- miettikää nyt vielä
oletteko toisillenne parhaat mahdolliset kumppanit. Jos sinä kaipaat "riitelyä" ja tyttösi taas hiljenee, kun on tällainen tilanne, on siinä aistittavissa jotain epätasapainoa. Ensinnäkin riiteleminen EI OLE mikään kypsän ihmisen tai kypsän suhteen merkki. Toiselle voi toki joutua joskus sanomaan kipakastikin, tämä ei ole vielä riitelyä. Mitä vikaa sitten on "rationaalisessa keskustelemisessa"? Nähdäkseni asiat selviävät HUOMATTAVASTI paremmin keskustelemalla ja kuuntelemalla kuin huutamalla pää punaisena. Olenko käsittänyt asiat perusteellisen väärin, kun olen elänyt tällä tavalla jo yhden aika pitkän ( 20 v) avioliiton? Kyllä meilläkin riidellään, ei kovin usein onneksi. Riidan jälkeen kummallakin on pitkään kurja olo, kun omat ja toisen sanomat häijyt sanat kirvelevät mielessä.
Kumppanissa on AINA piirteitä, jotka ärsyttävät joskus - ja sama toisin päin. Miten tällaisten ärsyttävien asioiden kanssa opitaan elämään, on jo taitolaji. Jos toinen vaikka jättää likaiset sukat toistuvasti lojumaan olohuoneen matolle tai sirottelee meikkipussinsa sisällön pitkin kylppäriä, ei se ole pelkästään mukavaa. Myös toisen ajan- ja/tai rahankäyttö on usein aiheena "näkemyseroihin". Useimmat meistä menettävät ainakin joskus malttinsa ja äyskivät kiukuspäissään sanovat asioita, joita on vaikea ottaa takaisin. Kumppanin hölmöilyistä saa ja pitääkin antaa palautetta, mutta onko riita paras tapa siihen...?
Ihmiset ovat erilaisia ja siksi me usein ihastummekin omaan vastakohtaamme. Jos sinä olet räväkkä verbaalikko ja italiaistyylisellä temperamentilla varustettu ja tyttösi hiljainen pohdiskelija, ette ole samalla viivalla "riidellessänne." Tytöllesi ei jää oikein muita välineitä kuin mykkäkoulu (toisaalta hän voi myös aidosti mykistyä, sen ei tarvitse olla mitään peliä), jos hän ei pärjää sinulle sanasodassa. Mykkäkoulusta voi kehittyä hyvinkin tehokas vallankäytön väline vuosien mittaan, ellette te kumpikin hyväksy erilaisuuttanne.
Ja vielä kerran: mitä hyvää riitelemisessä oikeasti on...? - Tälleen
meni niin, että kumppanini tulkitsi syvällisemmät keskusteluyritykseni riitelyksi ja vaikeni kuin muuli tai häipyi paikalta.
Selvittämättömiä asioita kertyi ja kertyi, vielä niin, että hän olisi ollut tekemisistään selityksen velkaa ihan oma-aloitteisestikin.
Kaikki oikeasti merkittävät asiat piti "painaa villaisella" tai "lakaista maton alle".
Mielestäni AVOIMUUS ja tunteista puhuminen eri tilanteisiin liittyen on suhteen onnistumisen kannalta avaintekijä. Silloin ei synny varsinaisesti "riitaa", mutta ei vihastumistakaan tai pahaa oloa tulisi peitellä! Jos voi avoimesti kertoa ja näyttää miltä tuntuu, ei synny patoutumia, eikä asia silloin etene ainakaan valtavaksi riiaksi tai mykkäkouluksi, joka on pahimmillaan inhoittava vallankäyttökeino.
Tätä suhdetta kesti kahdeksan vuotta kunnes loppui - pakostakin.- Nyt asumme yhdessä
Taaskin hyviä näkökulmia tähän asiaan, joista eniten mieleen jäi tyttöystäväni rooli perheessä. Hänen perheessään tosiaan pärjää jos ei sano liikaa omia mielipiteitä, aika sellainen konservatiivinen perhe jossa lapsista kasvatetaan kilttejä ihmisiä jotka eivät ole kenenkään tiellä.
Tässä nyt selvennystä mitä tarkoitan riitelyllä. Haluan riidellä, tarkoittaen sitä että kun minulle tulee mieleen jokin idea mikä jollain tavalla vaikuttaa molempien menemisiin, niin haluan myös tietää mitä tyttöystäväni on mieltä asiasta, esim. "mennäänkö ensi viikonloppuna mökille?".
Ongelmana oli se että jos tyttöystäväni haluisikin mennä kanssani mökille ja ehdottamani päivällä hänellä oli muuta menoa niin hän aloitti mykkäkoulun jolloin jouduin itse päättelemään mistä kenkä puristi, mistä tiesin vaikka hän ei olisikaan halunnut lähteä ollenkaan?? Tämä johti siihen etten edes kertonut minulle tärkeistä menoista jolloin pahoitin muiden mieliä joutuessani keksimään tekosyitä miksemme voi tulla (koska en viitsinyt edes kysyä kumppaniltani).
Keskustelimme asiasta ja pääsimme hyvään tulokseen siitä.
En todellakaan kaipaa solvausta ja mielenpahoittamista, ainoastaan rehellistä mielipidettä asiaan vaikeammissakin tapauksissa. En koskaan korota ääntä tyttöystävälleni. Kyllä se on myös riitelyä jos sanaillan ja tuodaan esille eriävä mielipide yhteisestä asiasta.
Nyt asumme yhdessä ja toinen päivä menossa, hyvin menee ja olemme nyt törmänneet luonnollisesti todella useasti tilanteisiin joissa joudumme tekemään yhteisiä päätöksiä. - plllw
Nyt asumme yhdessä kirjoitti:
Taaskin hyviä näkökulmia tähän asiaan, joista eniten mieleen jäi tyttöystäväni rooli perheessä. Hänen perheessään tosiaan pärjää jos ei sano liikaa omia mielipiteitä, aika sellainen konservatiivinen perhe jossa lapsista kasvatetaan kilttejä ihmisiä jotka eivät ole kenenkään tiellä.
Tässä nyt selvennystä mitä tarkoitan riitelyllä. Haluan riidellä, tarkoittaen sitä että kun minulle tulee mieleen jokin idea mikä jollain tavalla vaikuttaa molempien menemisiin, niin haluan myös tietää mitä tyttöystäväni on mieltä asiasta, esim. "mennäänkö ensi viikonloppuna mökille?".
Ongelmana oli se että jos tyttöystäväni haluisikin mennä kanssani mökille ja ehdottamani päivällä hänellä oli muuta menoa niin hän aloitti mykkäkoulun jolloin jouduin itse päättelemään mistä kenkä puristi, mistä tiesin vaikka hän ei olisikaan halunnut lähteä ollenkaan?? Tämä johti siihen etten edes kertonut minulle tärkeistä menoista jolloin pahoitin muiden mieliä joutuessani keksimään tekosyitä miksemme voi tulla (koska en viitsinyt edes kysyä kumppaniltani).
Keskustelimme asiasta ja pääsimme hyvään tulokseen siitä.
En todellakaan kaipaa solvausta ja mielenpahoittamista, ainoastaan rehellistä mielipidettä asiaan vaikeammissakin tapauksissa. En koskaan korota ääntä tyttöystävälleni. Kyllä se on myös riitelyä jos sanaillan ja tuodaan esille eriävä mielipide yhteisestä asiasta.
Nyt asumme yhdessä ja toinen päivä menossa, hyvin menee ja olemme nyt törmänneet luonnollisesti todella useasti tilanteisiin joissa joudumme tekemään yhteisiä päätöksiä.ootte kaikki kakapylyjä jauhatte koko ajan kakkaa lololololololl
- mamiksi09
Nyt asumme yhdessä kirjoitti:
Taaskin hyviä näkökulmia tähän asiaan, joista eniten mieleen jäi tyttöystäväni rooli perheessä. Hänen perheessään tosiaan pärjää jos ei sano liikaa omia mielipiteitä, aika sellainen konservatiivinen perhe jossa lapsista kasvatetaan kilttejä ihmisiä jotka eivät ole kenenkään tiellä.
Tässä nyt selvennystä mitä tarkoitan riitelyllä. Haluan riidellä, tarkoittaen sitä että kun minulle tulee mieleen jokin idea mikä jollain tavalla vaikuttaa molempien menemisiin, niin haluan myös tietää mitä tyttöystäväni on mieltä asiasta, esim. "mennäänkö ensi viikonloppuna mökille?".
Ongelmana oli se että jos tyttöystäväni haluisikin mennä kanssani mökille ja ehdottamani päivällä hänellä oli muuta menoa niin hän aloitti mykkäkoulun jolloin jouduin itse päättelemään mistä kenkä puristi, mistä tiesin vaikka hän ei olisikaan halunnut lähteä ollenkaan?? Tämä johti siihen etten edes kertonut minulle tärkeistä menoista jolloin pahoitin muiden mieliä joutuessani keksimään tekosyitä miksemme voi tulla (koska en viitsinyt edes kysyä kumppaniltani).
Keskustelimme asiasta ja pääsimme hyvään tulokseen siitä.
En todellakaan kaipaa solvausta ja mielenpahoittamista, ainoastaan rehellistä mielipidettä asiaan vaikeammissakin tapauksissa. En koskaan korota ääntä tyttöystävälleni. Kyllä se on myös riitelyä jos sanaillan ja tuodaan esille eriävä mielipide yhteisestä asiasta.
Nyt asumme yhdessä ja toinen päivä menossa, hyvin menee ja olemme nyt törmänneet luonnollisesti todella useasti tilanteisiin joissa joudumme tekemään yhteisiä päätöksiä.Ihana kuulla että olette saanut selvitettyä tilanteen :) Jäi niin mieleen tämä keskustelun aloitus että piti palata katsomaan minkälaista keskustelua on herännyt :) Ja millaisen ratkaisuun aloittaja on päätynyt :-)
Onnea naisesi kanssa ja myötätuulta purjeisiin! :D - hmm...
Nyt asumme yhdessä kirjoitti:
Taaskin hyviä näkökulmia tähän asiaan, joista eniten mieleen jäi tyttöystäväni rooli perheessä. Hänen perheessään tosiaan pärjää jos ei sano liikaa omia mielipiteitä, aika sellainen konservatiivinen perhe jossa lapsista kasvatetaan kilttejä ihmisiä jotka eivät ole kenenkään tiellä.
Tässä nyt selvennystä mitä tarkoitan riitelyllä. Haluan riidellä, tarkoittaen sitä että kun minulle tulee mieleen jokin idea mikä jollain tavalla vaikuttaa molempien menemisiin, niin haluan myös tietää mitä tyttöystäväni on mieltä asiasta, esim. "mennäänkö ensi viikonloppuna mökille?".
Ongelmana oli se että jos tyttöystäväni haluisikin mennä kanssani mökille ja ehdottamani päivällä hänellä oli muuta menoa niin hän aloitti mykkäkoulun jolloin jouduin itse päättelemään mistä kenkä puristi, mistä tiesin vaikka hän ei olisikaan halunnut lähteä ollenkaan?? Tämä johti siihen etten edes kertonut minulle tärkeistä menoista jolloin pahoitin muiden mieliä joutuessani keksimään tekosyitä miksemme voi tulla (koska en viitsinyt edes kysyä kumppaniltani).
Keskustelimme asiasta ja pääsimme hyvään tulokseen siitä.
En todellakaan kaipaa solvausta ja mielenpahoittamista, ainoastaan rehellistä mielipidettä asiaan vaikeammissakin tapauksissa. En koskaan korota ääntä tyttöystävälleni. Kyllä se on myös riitelyä jos sanaillan ja tuodaan esille eriävä mielipide yhteisestä asiasta.
Nyt asumme yhdessä ja toinen päivä menossa, hyvin menee ja olemme nyt törmänneet luonnollisesti todella useasti tilanteisiin joissa joudumme tekemään yhteisiä päätöksiä.Mitäs tolkkua tässä nyt on?
°°Haluan riidellä,°°
°°En todellakaan kaipaa solvausta ja mielenpahoittamista, ainoastaan rehellistä mielipidettä°°
°°Kyllä se on myös riitelyä jos sanaillan ja tuodaan esille eriävä mielipide yhteisestä asiasta.°°
Mieleen tulee väittely, mitä ei kai riitelynä pidetä.
°°kun minulle tulee mieleen jokin idea mikä jollain tavalla vaikuttaa molempien menemisiin, niin haluan myös tietää°°
°°Ongelmana oli se että jos tyttöystäväni°°aloitti mykkäkoulun°°
°°Tämä johti siihen etten edes kertonut minulle tärkeistä menoista jolloin pahoitin muiden mieliä°°
Vaikuttaa siltä ettet haluaisikaan riidellä, mutta muut haluavat?
°°olemme nyt törmänneet luonnollisesti todella useasti tilanteisiin joissa joudumme tekemään yhteisiä päätöksiä.°°
Mutta tämähän ei lähtökohtaisesti sitten viittaa riitelyyn ollenkaan??? - hmm..
hmm... kirjoitti:
Mitäs tolkkua tässä nyt on?
°°Haluan riidellä,°°
°°En todellakaan kaipaa solvausta ja mielenpahoittamista, ainoastaan rehellistä mielipidettä°°
°°Kyllä se on myös riitelyä jos sanaillan ja tuodaan esille eriävä mielipide yhteisestä asiasta.°°
Mieleen tulee väittely, mitä ei kai riitelynä pidetä.
°°kun minulle tulee mieleen jokin idea mikä jollain tavalla vaikuttaa molempien menemisiin, niin haluan myös tietää°°
°°Ongelmana oli se että jos tyttöystäväni°°aloitti mykkäkoulun°°
°°Tämä johti siihen etten edes kertonut minulle tärkeistä menoista jolloin pahoitin muiden mieliä°°
Vaikuttaa siltä ettet haluaisikaan riidellä, mutta muut haluavat?
°°olemme nyt törmänneet luonnollisesti todella useasti tilanteisiin joissa joudumme tekemään yhteisiä päätöksiä.°°
Mutta tämähän ei lähtökohtaisesti sitten viittaa riitelyyn ollenkaan???
Kuinkas toi yhteen pötköön nyt meni?
Vaikealukuista kertakaikkiaan.
Jotain teknistä vaikutusta... - keskustelun aloittaja
hmm... kirjoitti:
Mitäs tolkkua tässä nyt on?
°°Haluan riidellä,°°
°°En todellakaan kaipaa solvausta ja mielenpahoittamista, ainoastaan rehellistä mielipidettä°°
°°Kyllä se on myös riitelyä jos sanaillan ja tuodaan esille eriävä mielipide yhteisestä asiasta.°°
Mieleen tulee väittely, mitä ei kai riitelynä pidetä.
°°kun minulle tulee mieleen jokin idea mikä jollain tavalla vaikuttaa molempien menemisiin, niin haluan myös tietää°°
°°Ongelmana oli se että jos tyttöystäväni°°aloitti mykkäkoulun°°
°°Tämä johti siihen etten edes kertonut minulle tärkeistä menoista jolloin pahoitin muiden mieliä°°
Vaikuttaa siltä ettet haluaisikaan riidellä, mutta muut haluavat?
°°olemme nyt törmänneet luonnollisesti todella useasti tilanteisiin joissa joudumme tekemään yhteisiä päätöksiä.°°
Mutta tämähän ei lähtökohtaisesti sitten viittaa riitelyyn ollenkaan???Kiitos mamiksi09 :) Juteltiin muutaman kaverin kanssa tästä asiasta yks ilta ja tuttavapariskunta kerto kokeneensa jokseenkin samanlaisen kauden parisuhteessaan. Monesti luulee että ongelma on vastapuolessa kun jokin ei toimi, ehkä näin, ehkä ei, mutta sain hyvän vinkin: sanon aina heti jos jokin hiertää enkä jää yhtään hautomaan, koska kun tilanne on mennyt ohi, ei tyttöystäväni ymmärrä miksi yhtäkkiä otan vakavasti puheeksi jonkun asian mikä ei ole sillä hetkellä akuutti. tätä toteuttamalla olen huomannut kehitystä; keskustelemme useammin ja olemme päivä päivältä avoimempia toisillemme!
- hmm...
keskustelun aloittaja kirjoitti:
Kiitos mamiksi09 :) Juteltiin muutaman kaverin kanssa tästä asiasta yks ilta ja tuttavapariskunta kerto kokeneensa jokseenkin samanlaisen kauden parisuhteessaan. Monesti luulee että ongelma on vastapuolessa kun jokin ei toimi, ehkä näin, ehkä ei, mutta sain hyvän vinkin: sanon aina heti jos jokin hiertää enkä jää yhtään hautomaan, koska kun tilanne on mennyt ohi, ei tyttöystäväni ymmärrä miksi yhtäkkiä otan vakavasti puheeksi jonkun asian mikä ei ole sillä hetkellä akuutti. tätä toteuttamalla olen huomannut kehitystä; keskustelemme useammin ja olemme päivä päivältä avoimempia toisillemme!
°°keskustelemme useammin ja olemme päivä päivältä avoimempia toisillemme!°°
Ei kuulosta ollenkaan tehokkaalta riidanhaastamiselta. Sulta jää kyllä tota menoo pelkäks haaveeks ne veretseisauttavat riitelyratkeilut – sano mun sanoneen! - LUKENUT MINUN
plllw kirjoitti:
ootte kaikki kakapylyjä jauhatte koko ajan kakkaa lololololololl
Viestiäni.
- runouteen sukellan
- jätä riidoista pois kuppikoko,musiikkivideoiden naisihanteet
- rahariitoja kannattaa lykätä,kunnes muut on sovittu
- ei ulkopuolisia henkilöitä mukaan teijän parisuhdesoppaan.
Että näin.- KUUKAUTISUOJAT
Pitää jättää pois. Niistäkään on turha tehdä riitaa.
- TOTTAKAI KAIKISSA
Pari- ja seurustelushuteissa pitää joskus kinata. Jos et saa tyttökaveriasi hermostumaan millään muulla tavalla niin kosketa seuraavalla kerralla hänen kehoaan, purista vaikka vähän hartioista tai kyljistä, jotta häntä edes pikkuisen sattuu. Siitä ei nimittäin kukaan tyttö pidä. Mutta jos hän alkaa itkeä, sano että hän raukkis. Jos hartioiden puristaminen ei auta niin läimäytä häntä.
- ..................
Mä olen huomannut itsestäni yhä enemmän tuota kilppariasennetta ajan kuluessa. Ja näin ei tosiaankaan ennen ollut. Pystyin hyvin ilmaisemaan mikä kismitti enkä kaatanut "paskaa niskaan", huutanut, loukannut. Sanoin selvästi mikä kismittää ja siitä keskustelu lähti. Mutta minä ja mieheni ollaan tempperamentilta täysin erilaisia. Mies sanoo kiukkuisena mitä sylki suuhun tuo. Se näkyy selvästi, ettei sanomaansa tarkoita, mutta kovasti pyrkii minua loukkaamaan. Hän huutaa ja suuttuu, jos avaan suuni jostain joka painaa mieltäni. Jälkikäteen tulee suuri anteeksi-tulva ja mies kokee, että asia on sillä selvä. Voi kun mä en kaipaa anteeksipyyntöjä, mä kaipaan muutosta tohon käytökseen. Mä kaipaan sitä, että asiat voi selvittää aikuisten ihmisten tavalla. Keskustelemalla, mutta ei solvaamalla ja huutamalla toiselle siten, että ikkunat helskyy.
Mä olen taas täysin erilainen. Mä olen tottunut siihen, että mitä ikinä sanotaankin, niin sitä sitten tarkotetaan eikä päästetä sammakoita suista. Ja se muistetaan riidankin timmellyksessä, että tarkoitus on päästä joskus tämän ylikin. Ne kivat ajat ehkä tulee eikä ole kivaa jättää sanoja elämään toisen päähän. Itse en ole aikaisemmin ikinä kokenut sellaista parisuhdetta tai parisuhdemallia, jossa huudetaan kurkku suorana toiselle. Sellanen käytös saa mut automaattisesti vetäytymään kuoreeni. Toi kaava on alkanut vuosien aikana käymään liian tutuksi. Jos suuni avaan saan huutoryöpyn niskaani. Ja jok ikisestä kerrasta se kynnys avata suunsa kasvaa. Jos mulle tulee vain pahempi mieli sen jälkeen, niin motiivi keskustella ei ole kovin suuri. Mitään konkreettisia muutoksia ei niissä ongelmajutuissa näy.
Ja yksi syy miksi menen lukkoon on se, että tiedän että jos suuni avaan vastaukseen, niin sieltä ei tule sanoja. Sieltä tulee vain ulvontaa ja itkemistä. Josta puolestaan mies sitten ahdistuu. Ja ahdistuttuaan huutaa vain kovemmin.
Ja mä olen nämä kaikki rehellisesti miehelle puhunut. Kertonut syyt ja että miten hänen käytös vaikuttaa muhun. Ja hän on kertonut omista syistään, kuinka menee paniikkiin. Se jääkin sitten kysymysmerkiksi, että onko musta tai hänestä muuttumaan riitelijänä. - Khimaira
"pystymme keskustelemaan kaikista asioista rationaalisesti, haluaisin kuitenkin joskus päästää paineita ulos"
Jos pystytte keskustelemaan asioista fiksusti kuin kaksi nuorta aikuista niin pitäkää siitä kiinni. Jos haluat päästää paineita ulos niin pura niitä vaikka nyrkkeilysäkkiin äläkä tyttöystävääsi. Onnellinen, toisiaan kunnioittava ja rakastava pari ei riitoja väliinsä kaipaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa792545En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361809- 101674
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3711606Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly181562Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681417- 1181214
- 131156
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91126- 201019