Onko sinulla

Sulta meni melkein 3 sekuntia ymmärtää termi, jota et ole koskaan ennen kuullut? Sulla on aivan varmasti asperger.

huh.. kirjoitti:

Sulta meni melkein 3 sekuntia ymmärtää termi, jota et ole koskaan ennen kuullut? Sulla on aivan varmasti asperger.

Seison naisen olohuoneessa. Nainen on laittanut kahvin tippumaan vartin aiemmin. Katselen naisen kirjahyllyä kiinnostuneena.

Nainen lähtee kävelemään keittiöön päin ja sanoo: Niin otatko sinä sitä kahvia?
Minä: Otan.

5 minuutin päästä tajuan että nainen tarkoitti että tule itse hakemaan se kahvisi. Eikä sitä että otanko vai en - minähän häntä pyysin kahvin keittämään. Joten lähden siitä kirjahyllyn luota kävelemään sitä keittiötä päin.

Vastaavaa tapahtuu melkein joka kerran kun olen yli puoli tuntia ihmisen seurassa.

Joskus myös minuutti riittää.

Esimerkki poliisitalolta. Olen hankkimassa henkilökorttia. Nainen tiskillä kysyy henkilötunnustani.

Sanon alkuosan. Odotan että nainen sanoo "niin" tai muuta että voisin sanoa loppuosan. Joka kerta nainen pyytää aloittamaan alusta, 10-15 sekunnin hiljaisuuden jälkeen. Lopulta minun pitää kirjoittaa se henkilötunnukseni paperille.

Tunnin päästä tajuan että eihän sen tarvinnut naputella henkilötunnustani minnekään, vaan se oli syöttänyt nimeni koneelle, ja halusi verrata minun lausumaa henkilötunnusta koneelta näkyvään. Ja kun ei tarvitse naputella mitään minnekään, niin kyllä ihmissilmä kerkeää vauhdissa pysyä jos koko henkilötunnuksen kertoo kerralla.

Satoja muita esimerkkejä olisi. Jossa aivan yksinkertaisesta tilanteesta tulee äärimmäisen haastava, lähes mahdoton.. Koska toinen osapuoli on normaali ihminen, ja toinen osapuoli on minä. ;]

Minulla taitaa olla AS vaikkei mitään virallista diagnoosia ole.. Olen toki tietopankki ja kuulemma älykäskin, mutta kavereita on paskanlaisesti, kaksi vain joita näen todella harvoin.

Jostain syystä pidän erittäin paljon sitten samantyylisistä ihmisistä. Hiljaisista, älykkäistä ja angstisista. :D Muistuttavat varmaan niin paljon mua itseäni että heihin voi luottaa.

"Yleensä aspergerin omaavat ovat hyvin älykkäitä, mutta usein heillä voi olla puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. "


Usein kaikinlaisiin erityispiirteisiin liitetään yhteen "älykkyys". Varmaan Aspergerin kohdalla on yhtä lailla monenkirjavaa porukkaa kuin muidenkin "ongelmien" kohdalla. Tosin kaikkien kohdalla AS ei välttämättä ole ongelma.

No, melkoinen katkeruuden purskaushan edellinen viesti on, mutta koetanpa vastata.

Täällä on nyt esiintynyt lähinnä vain mutu-tietoa, oman loukkaantumisen värittämää kuvausta ja hämäriä mielikuvia jostain lehdestä luetusta. Tässäpä nyt omaa näkemystäni as-persoonana.

Ensinnäkin Aspegerissa ei ole kyse empatiakyvyttömyydestä. Tunnen empatiaa kovastikin ja ajattelen muiden tunteita. Itse asiassa olen jopa liian kiltti, kuten moni AS. Se, miksi minut saatetaan tulkita töykeäksi tai tylyksi johtuu syystä etten osaa/kykene lukemaan sanatonta kommunikaatiota. En osaa tulkita eleitä ja näkymättömiä sosiaalisia rakenteita. Ns. normi-ihmisten viestintähän perustuu pitkälti erilaisiin sosiaalisiin peleihin. Itse en osaa pelata näitä pelejä, en hyvässä enkä huonossa. Olen myös huono valehtelemaan (vaikka se ajaisikin etuani). Normaali ihminen sanoo usein toista, mutta tarkoittaakin muuta, kun minulle sanottu taas on se, mikä on totta (ei jokin piilomerkitys sen takana). Siksi minulle onkin helppo valehdella.

Todellisia AS:n synnyttämiä ongelmia minulle ovat aistien ongelmat, hahmotushäiriö ja sosiaalisten nyanssien ymmärtämisen vaikeus. Kiinnostus kaikkeen pikkuinformaatiosälään ei ole haitannut koskaan enkä todellakaan ole kiinnostunut sprinklerijärjestelmistä. :) Testimielessä olen keskivertoa älykkäämpi, mutta "ulkoisesti" en. En myöskään loukkaa muita tahallani saati ole jonkinlainen sisäsyntyisesti ilkeämielinen ihminen, kuten edellisestä viestistä voisi päätellä.

Todellinen elämäni tragiikka piileekin juuri siinä, että toivon ihmisille hyvää ja ajattelen usein, miten voisin heitä auttaa. Kun sitten yritän olla kohtelias tai hakeutua ihmisten pariin, minut tulkitaan aina väärin. Minua on syytettykin mitä kummallisimmista asioista, joiden taustalla lienee erilainen tapani kommunikoida ja elehtiä. Yleensäkin ajaudun helposti kiusatun asemaan. Syy kiusaamiselle löydetään kuitenkin lähes aina minusta. Minun "töksäyttelyni" on ilkeämielisyyttäni, mutta minuun kohdistuvat loukkaukset ovat aina vain oikeutettua "kurinpalautusta" tai kostoa.

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin: muiden tunteet eivät ole minulle olleet koskaan vitsi. Sen sijaan omat tunteeni on ohitettu aina olemassa olemattomina. Koskaan en ole puolustellut käytöstäni diagnoosillani. Aina olen pyrkinyt paremmaksi ihmiseksi ja yrittänyt ymmärtää niitäkin, jotka eivät minua ymmärrä. AS ei ole mikään kaiken oikeuttava puolustus, muttei sen tule olla sellainen lyömäasekaan, joksi sen itse otit.

AS vaikeuttaa toisten ihmisten viestinnän tulkintaa, muttei normaali-ihminenkään kykene näkemään toisen sisään. Sinä sen sijaan luulet tietäväsi, ettei kyseinen ihminen koe häpeää tai syyllisyyttä. Luulet tietäväsi, koska se ajaa sinun kuvaasi hänestä ja siten omaa minäkuvaasi. Purat vihaasi ja oikeutat sitä, kuten meillä ihmisillä on tapana, mutta epäilenpä syvästi omaa "jalouttasi". Tekstistäsi huokuu kuitenkin sellaista negatiivisuutta, että jospa itse kävisit sen peruskäytössääntölistan lävitse myös itse.

ASteroid kirjoitti:

No, melkoinen katkeruuden purskaushan edellinen viesti on, mutta koetanpa vastata.

Täällä on nyt esiintynyt lähinnä vain mutu-tietoa, oman loukkaantumisen värittämää kuvausta ja hämäriä mielikuvia jostain lehdestä luetusta. Tässäpä nyt omaa näkemystäni as-persoonana.

Ensinnäkin Aspegerissa ei ole kyse empatiakyvyttömyydestä. Tunnen empatiaa kovastikin ja ajattelen muiden tunteita. Itse asiassa olen jopa liian kiltti, kuten moni AS. Se, miksi minut saatetaan tulkita töykeäksi tai tylyksi johtuu syystä etten osaa/kykene lukemaan sanatonta kommunikaatiota. En osaa tulkita eleitä ja näkymättömiä sosiaalisia rakenteita. Ns. normi-ihmisten viestintähän perustuu pitkälti erilaisiin sosiaalisiin peleihin. Itse en osaa pelata näitä pelejä, en hyvässä enkä huonossa. Olen myös huono valehtelemaan (vaikka se ajaisikin etuani). Normaali ihminen sanoo usein toista, mutta tarkoittaakin muuta, kun minulle sanottu taas on se, mikä on totta (ei jokin piilomerkitys sen takana). Siksi minulle onkin helppo valehdella.

Todellisia AS:n synnyttämiä ongelmia minulle ovat aistien ongelmat, hahmotushäiriö ja sosiaalisten nyanssien ymmärtämisen vaikeus. Kiinnostus kaikkeen pikkuinformaatiosälään ei ole haitannut koskaan enkä todellakaan ole kiinnostunut sprinklerijärjestelmistä. :) Testimielessä olen keskivertoa älykkäämpi, mutta "ulkoisesti" en. En myöskään loukkaa muita tahallani saati ole jonkinlainen sisäsyntyisesti ilkeämielinen ihminen, kuten edellisestä viestistä voisi päätellä.

Todellinen elämäni tragiikka piileekin juuri siinä, että toivon ihmisille hyvää ja ajattelen usein, miten voisin heitä auttaa. Kun sitten yritän olla kohtelias tai hakeutua ihmisten pariin, minut tulkitaan aina väärin. Minua on syytettykin mitä kummallisimmista asioista, joiden taustalla lienee erilainen tapani kommunikoida ja elehtiä. Yleensäkin ajaudun helposti kiusatun asemaan. Syy kiusaamiselle löydetään kuitenkin lähes aina minusta. Minun "töksäyttelyni" on ilkeämielisyyttäni, mutta minuun kohdistuvat loukkaukset ovat aina vain oikeutettua "kurinpalautusta" tai kostoa.

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin: muiden tunteet eivät ole minulle olleet koskaan vitsi. Sen sijaan omat tunteeni on ohitettu aina olemassa olemattomina. Koskaan en ole puolustellut käytöstäni diagnoosillani. Aina olen pyrkinyt paremmaksi ihmiseksi ja yrittänyt ymmärtää niitäkin, jotka eivät minua ymmärrä. AS ei ole mikään kaiken oikeuttava puolustus, muttei sen tule olla sellainen lyömäasekaan, joksi sen itse otit.

AS vaikeuttaa toisten ihmisten viestinnän tulkintaa, muttei normaali-ihminenkään kykene näkemään toisen sisään. Sinä sen sijaan luulet tietäväsi, ettei kyseinen ihminen koe häpeää tai syyllisyyttä. Luulet tietäväsi, koska se ajaa sinun kuvaasi hänestä ja siten omaa minäkuvaasi. Purat vihaasi ja oikeutat sitä, kuten meillä ihmisillä on tapana, mutta epäilenpä syvästi omaa "jalouttasi". Tekstistäsi huokuu kuitenkin sellaista negatiivisuutta, että jospa itse kävisit sen peruskäytössääntölistan lävitse myös itse.

Lue lisää

Suhtaudun erittäin negatiivisesti siihen,että aikuinen ihminen ei suostu ottamaan vastuuta omasta käytöksestään ja erityisesti sen vahingollisesta vaikutuksesta toisiin.

En hyväksy As-ihmisille enkä kenellekään muullekaan sitä, että oma törkeä käytös kuitataan naureskelulla.

Tiedän, ettei tuntemani henkilö koe häpeää tai syyllisyyttä sillä perusteella, että hän on kertonut minulle niin olevan. Hänestä muiden aikuisten tehtävänä on ohjata ja ymmärtää häntä sosiaalisissa tilanteissa, hän itse haluaa rentoutua, "haluaa olla oma itsensä" hänen omien sanojensa mukaan.

Kenellekään muulle hän ei tätä kuitenkaan suo, vaan haluaa olla erityisasemassa. Minä en suo tätä erityisasemaa hänelle ja siitä hän ei tykkää.

Hän on huvittunut omasta sosiaalisesta kyvyttömyydestään ja oletan, että se on hänen selviytymiskeinonsa omaa kyvyttömyyttään västaan ("happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" -tyyliin); eli se, mitä ei osaa, sitä ei tarvitakaan.

Haluan edelleenkin korostaa peruskäyttäytymistapojen opettelun merkitystä.

Kyseinen tuntemani henkilö on erittäin herkkätunteinen itseensä kohdistuvien loukkausten suhteen. Ja kokee olevansa erittäin kiltti ja hyvä ihminen. Jos toinen loukkaantuu hänen törkeyksistään, se on hänen sanojensa mukaan loukkaantuneen oma ongelma, josta hän ei halua kuulla. Hän ei halua kuulla tai nähdä palautetta omasta käytöksestään, mutta ei pysty sitä automaattisesti itsekään huomioimaan.

Halusin tuoda oman todellisen, erittäin pahasti loukkaantuneen kokemukseni aspergereiden tietoon, että voisitte opettelemalla opetella asioita, jotka ovat teille vaikeita. En halua kaunistella asioita. En enää odota, että AS-ihminen ymmärtäisi mitään rivin välistä, siksi kirjoitukseni vaikutti mielestäsi niin negatiiviselta.

Loppujen lopuksi: ehkä kirjoitukseni tai minä en ole negatiivinen, vaan kokemukseni.

Sosiaaliset tilanteet vaativat ponnistelua ei-AS -ihmisiltäkin. Kukaan ei voi olla rentona kaiken aikaan esimerkiksi juhlatilanteissa. Jos yksi ottaa itselleen enemmän oikeuksia, muille tulee silloin enemmän velvollisuuksia ja aivan todellista vahinkoakin ihmissuhteissa!

On tärkeää ottaa toisen tunteet huomioon, vaikka ei sitä ymmärtäisikään.
AS-ihminen voi saada valtavaa tuhoa aikaa lähipiirissään ja jäädä lopulta todella yksin ja ihmetellä, miksi kaverit alkavat karttaa. Vaikka itse pitää itseään niin mukavana tyyppinä.

Minusta on positiivista, että myös AS-ihminen voi saada rehellistä tietoa ja palautetta käytöksensä vaikutuksista. Se palautteen vastaanottaminen sosiaalisissa tilanteissa kun on niin vaikeaa, tilanteet ovat niin nopeita ja pitäisi yhdistellä monta asiaa.

Tiedän että tämä on vaikea asia sulattaa ja olisi helpompaa yrittää ottaa asia hassuna asiana. Ihmissuhteissa on kuitenkin tilanteita, että kaikkea ei voi ottaa huumorilla. Oman tuttavani kohdalla on todellinen ongelma se, ettei hän häpeä muille aiheuttamaansa tuskaa. Ja kuten kirjoitin, se on hänen kehittämänsä keino selviytyä ongelmastaan. Mutta se auttaa vain häntä itseään, ei muita hänen lähellään. Häntä ei auta muuttamaan käytöstään se, että hänelle sanotaan hänen saavan tehdä mitä sattuu, pitemmän päälle.

Toivon, että joku AS-ihminen osaa ottaa onkeensa kirjoituksestani niin, että se poikiin muutakin kuin hyökkäävän vastauksen kirjoitukseeni.

Hyvä alku on AS-ihmiselle se, että voisi ymmärtää omalla käytöksellään olevan usein todellista negatiivistakin vaikutusta muihin. Kun sen hyväksyy, voi lähteä opettelemaan keinoja olemaan loukkaamatta.

ASteroid kirjoitti:

No, melkoinen katkeruuden purskaushan edellinen viesti on, mutta koetanpa vastata.

Täällä on nyt esiintynyt lähinnä vain mutu-tietoa, oman loukkaantumisen värittämää kuvausta ja hämäriä mielikuvia jostain lehdestä luetusta. Tässäpä nyt omaa näkemystäni as-persoonana.

Ensinnäkin Aspegerissa ei ole kyse empatiakyvyttömyydestä. Tunnen empatiaa kovastikin ja ajattelen muiden tunteita. Itse asiassa olen jopa liian kiltti, kuten moni AS. Se, miksi minut saatetaan tulkita töykeäksi tai tylyksi johtuu syystä etten osaa/kykene lukemaan sanatonta kommunikaatiota. En osaa tulkita eleitä ja näkymättömiä sosiaalisia rakenteita. Ns. normi-ihmisten viestintähän perustuu pitkälti erilaisiin sosiaalisiin peleihin. Itse en osaa pelata näitä pelejä, en hyvässä enkä huonossa. Olen myös huono valehtelemaan (vaikka se ajaisikin etuani). Normaali ihminen sanoo usein toista, mutta tarkoittaakin muuta, kun minulle sanottu taas on se, mikä on totta (ei jokin piilomerkitys sen takana). Siksi minulle onkin helppo valehdella.

Todellisia AS:n synnyttämiä ongelmia minulle ovat aistien ongelmat, hahmotushäiriö ja sosiaalisten nyanssien ymmärtämisen vaikeus. Kiinnostus kaikkeen pikkuinformaatiosälään ei ole haitannut koskaan enkä todellakaan ole kiinnostunut sprinklerijärjestelmistä. :) Testimielessä olen keskivertoa älykkäämpi, mutta "ulkoisesti" en. En myöskään loukkaa muita tahallani saati ole jonkinlainen sisäsyntyisesti ilkeämielinen ihminen, kuten edellisestä viestistä voisi päätellä.

Todellinen elämäni tragiikka piileekin juuri siinä, että toivon ihmisille hyvää ja ajattelen usein, miten voisin heitä auttaa. Kun sitten yritän olla kohtelias tai hakeutua ihmisten pariin, minut tulkitaan aina väärin. Minua on syytettykin mitä kummallisimmista asioista, joiden taustalla lienee erilainen tapani kommunikoida ja elehtiä. Yleensäkin ajaudun helposti kiusatun asemaan. Syy kiusaamiselle löydetään kuitenkin lähes aina minusta. Minun "töksäyttelyni" on ilkeämielisyyttäni, mutta minuun kohdistuvat loukkaukset ovat aina vain oikeutettua "kurinpalautusta" tai kostoa.

Edelliselle kirjoittajalle sanoisin: muiden tunteet eivät ole minulle olleet koskaan vitsi. Sen sijaan omat tunteeni on ohitettu aina olemassa olemattomina. Koskaan en ole puolustellut käytöstäni diagnoosillani. Aina olen pyrkinyt paremmaksi ihmiseksi ja yrittänyt ymmärtää niitäkin, jotka eivät minua ymmärrä. AS ei ole mikään kaiken oikeuttava puolustus, muttei sen tule olla sellainen lyömäasekaan, joksi sen itse otit.

AS vaikeuttaa toisten ihmisten viestinnän tulkintaa, muttei normaali-ihminenkään kykene näkemään toisen sisään. Sinä sen sijaan luulet tietäväsi, ettei kyseinen ihminen koe häpeää tai syyllisyyttä. Luulet tietäväsi, koska se ajaa sinun kuvaasi hänestä ja siten omaa minäkuvaasi. Purat vihaasi ja oikeutat sitä, kuten meillä ihmisillä on tapana, mutta epäilenpä syvästi omaa "jalouttasi". Tekstistäsi huokuu kuitenkin sellaista negatiivisuutta, että jospa itse kävisit sen peruskäytössääntölistan lävitse myös itse.

Lue lisää

"Tekstistäsi huokuu sellaista negatiivisuutta, että jospa itse kävisit sen peruskäytössääntölistan lävitse myös itse."
- Oliko tuo loppukommenttisi minulle "oikeutettua kurinpalautusta tai kostoa"?

Kerrotko tarkemmin, mikä kirjoituksessani oli negatiivista, epäoikeudenmukaista vihan purkamista?

Otan mielelläni vastaan kommenttisi, mutta asiallisina, kiitos!

Mä olin lapsena ihan normaali enkä ollut vielä törkeä... No sitten kun peruskoulu loppui, vuosia koulukiusaamista yms. kivaa takana niin muutuin sosiaaliseksi eikä tunnu missään haukkua jotakuta vaikka julkisesti. Jos kiusaajat mölyää julkisissa tiloissa pahaa muista, kai mäkin saan, ja kiusaaminenhan on niin yleistä että kuka ees huomaa. Ei ole provo..

Kiitos vastauksesta kirjoitti:

Suhtaudun erittäin negatiivisesti siihen,että aikuinen ihminen ei suostu ottamaan vastuuta omasta käytöksestään ja erityisesti sen vahingollisesta vaikutuksesta toisiin.

En hyväksy As-ihmisille enkä kenellekään muullekaan sitä, että oma törkeä käytös kuitataan naureskelulla.

Tiedän, ettei tuntemani henkilö koe häpeää tai syyllisyyttä sillä perusteella, että hän on kertonut minulle niin olevan. Hänestä muiden aikuisten tehtävänä on ohjata ja ymmärtää häntä sosiaalisissa tilanteissa, hän itse haluaa rentoutua, "haluaa olla oma itsensä" hänen omien sanojensa mukaan.

Kenellekään muulle hän ei tätä kuitenkaan suo, vaan haluaa olla erityisasemassa. Minä en suo tätä erityisasemaa hänelle ja siitä hän ei tykkää.

Hän on huvittunut omasta sosiaalisesta kyvyttömyydestään ja oletan, että se on hänen selviytymiskeinonsa omaa kyvyttömyyttään västaan ("happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" -tyyliin); eli se, mitä ei osaa, sitä ei tarvitakaan.

Haluan edelleenkin korostaa peruskäyttäytymistapojen opettelun merkitystä.

Kyseinen tuntemani henkilö on erittäin herkkätunteinen itseensä kohdistuvien loukkausten suhteen. Ja kokee olevansa erittäin kiltti ja hyvä ihminen. Jos toinen loukkaantuu hänen törkeyksistään, se on hänen sanojensa mukaan loukkaantuneen oma ongelma, josta hän ei halua kuulla. Hän ei halua kuulla tai nähdä palautetta omasta käytöksestään, mutta ei pysty sitä automaattisesti itsekään huomioimaan.

Halusin tuoda oman todellisen, erittäin pahasti loukkaantuneen kokemukseni aspergereiden tietoon, että voisitte opettelemalla opetella asioita, jotka ovat teille vaikeita. En halua kaunistella asioita. En enää odota, että AS-ihminen ymmärtäisi mitään rivin välistä, siksi kirjoitukseni vaikutti mielestäsi niin negatiiviselta.

Loppujen lopuksi: ehkä kirjoitukseni tai minä en ole negatiivinen, vaan kokemukseni.

Sosiaaliset tilanteet vaativat ponnistelua ei-AS -ihmisiltäkin. Kukaan ei voi olla rentona kaiken aikaan esimerkiksi juhlatilanteissa. Jos yksi ottaa itselleen enemmän oikeuksia, muille tulee silloin enemmän velvollisuuksia ja aivan todellista vahinkoakin ihmissuhteissa!

On tärkeää ottaa toisen tunteet huomioon, vaikka ei sitä ymmärtäisikään.
AS-ihminen voi saada valtavaa tuhoa aikaa lähipiirissään ja jäädä lopulta todella yksin ja ihmetellä, miksi kaverit alkavat karttaa. Vaikka itse pitää itseään niin mukavana tyyppinä.

Minusta on positiivista, että myös AS-ihminen voi saada rehellistä tietoa ja palautetta käytöksensä vaikutuksista. Se palautteen vastaanottaminen sosiaalisissa tilanteissa kun on niin vaikeaa, tilanteet ovat niin nopeita ja pitäisi yhdistellä monta asiaa.

Tiedän että tämä on vaikea asia sulattaa ja olisi helpompaa yrittää ottaa asia hassuna asiana. Ihmissuhteissa on kuitenkin tilanteita, että kaikkea ei voi ottaa huumorilla. Oman tuttavani kohdalla on todellinen ongelma se, ettei hän häpeä muille aiheuttamaansa tuskaa. Ja kuten kirjoitin, se on hänen kehittämänsä keino selviytyä ongelmastaan. Mutta se auttaa vain häntä itseään, ei muita hänen lähellään. Häntä ei auta muuttamaan käytöstään se, että hänelle sanotaan hänen saavan tehdä mitä sattuu, pitemmän päälle.

Toivon, että joku AS-ihminen osaa ottaa onkeensa kirjoituksestani niin, että se poikiin muutakin kuin hyökkäävän vastauksen kirjoitukseeni.

Hyvä alku on AS-ihmiselle se, että voisi ymmärtää omalla käytöksellään olevan usein todellista negatiivistakin vaikutusta muihin. Kun sen hyväksyy, voi lähteä opettelemaan keinoja olemaan loukkaamatta.

Lue lisää

"Toivon, että joku AS-ihminen osaa ottaa onkeensa kirjoituksestani niin, että se poikiin muutakin kuin hyökkäävän vastauksen kirjoitukseeni. " Meidänkö pitäisi ottaa onkeemme sinun vihasi ja katkeruutesi? Meidänkö pitäisi alkaa kantaa syyllisyyttä, joka meille ei kuulu? Meidänkö pitäisi mennä ehdottamaasi "käytöskouluun" vain siksi, että sinulla on yksi huono kokemus jonkun aspergerin kanssa tai siksi, että tämä henkilö ei osannut käyttäytyä?

Vastaukseni oli kaikkea muuta kuin hyökkäävä sinun kovin yksipuoliseen ja vääristyneeseenkin kuvaasi Aspergerista. Jokainen asiasta jotain omakohtaisesti tietävä, joka ei alkuunkaan tunnistanut itseään rikinkatkuisesta kuvauksestasi, olisi samoin saattanut kokea tarvetta oikaista niitä vihan vääristämiä virhekäsityksiä, joista tekstisi kumpusi. Ehkä kuitenkin tiedän aiheesta enemmän kuin sinä..?

Sinun mielestäsi aspergerien on nyt otettava kirjoituksestasi "onkeensa", mutta sinun ei tarvitse ilmeisesti ottaa mitään omaan onkeesi? Totean vain, että toivottavasti ymmärrät myös itse, miten paljon pahaa mieltä ja virheellisiä mielikuvia Aspergerista saat kirjoituksillasi aikaan. Yksi asperger on kohdellut sinua kaltoin, ja se oikeuttaa mielestäsi antamaan "parempana ihmisenä" jonkinlaisia "hyvän ihmisen"-vinkkejä kaikille niille tuhansille muille aspergereille, joita et tunne. Jos tunnet yhden as-ihmisen, et tunne kaikkia.

Ihmisen käytökseen vaikuttaa myös moni muu seikka (luonne, lapsuus, vastapuolen käytös jne.), mutta miksipä välittäisit siitä, sillä sinähän näytät yhden kokemuksen pohjalta tietävän, että Aspergerissa on kyse enemminkin jonkinlaisesta ilkeämielisyyteen pohjaavasta narsismista (johon kuvauksesi paremmin sopii) kuin Aspergerista. Vailla tietoa vedät yhdysmerkkejä sinne, minne ne eivät kuulu. Käsittele vihasi ensin, ja kirjoita vasta sitten, kun mieli on tasaantunut. Ota asioista selvää. Älä tuomitse ihmisiä, joita et todellakaan tunne.

Usein tuntuu, että kun vastapuolella on jokin "vamma", voidaan sen varjolla luistaa kätevästi omasta vastuusta. Kaikki suhteen ongelmat selittyvät vastapuolella ja tämän "vammalla". Omalla käytöksellä tai suhtautumisella ei ole ikinä osaa eikä arpaa.

Loppuun vielä kuittaus piiloiselle loukkauksellesi: "En enää odota, että AS-ihminen ymmärtäisi mitään rivin välistä, siksi kirjoitukseni vaikutti mielestäsi niin negatiiviselta." Olen melkoisen älykäs ja pärjäävä ihminen. Ymmärrän luettua tekstiä varmasti paremmin kuin moni muu. Minulle ei tarvitse kirjoittaa yksinkertaisia negatiivissävyisiä tekstejä siis siksi, etten ymmärtäisi muuta. Asioista voi keskustella myös sivistyneesti. Ja kertaakaan en kieltänyt, etteikö sinun loukkaantumisellasi voisi olla jotkin perusteetkin, mutta älä leimaa ja "puhuttele" sen pohjalta niitä ihmisiä, joita et tunnu alkuunkaan tuntevan.

Älä siis käy katkeruuttasi läpi minun kauttani tai suolla minulle niitä loukkauksia, jotka olisi ollut mukava saada sille loukkaajallesi sanoa. En ole hän.

kiusattu--------- kirjoitti:

Mä olin lapsena ihan normaali enkä ollut vielä törkeä... No sitten kun peruskoulu loppui, vuosia koulukiusaamista yms. kivaa takana niin muutuin sosiaaliseksi eikä tunnu missään haukkua jotakuta vaikka julkisesti. Jos kiusaajat mölyää julkisissa tiloissa pahaa muista, kai mäkin saan, ja kiusaaminenhan on niin yleistä että kuka ees huomaa. Ei ole provo..

Lue lisää

Juu, Aspergerissa ei ole kyse alkuunkaan törkeydestä, vaikka yksi kirjoittaja täällä niin väittääkin. Törkeähän voi olla tosiaan kuka vaan, ja siihen vaikuttaa juuri vaikkapa koulukiusaaminen, joten oikeassa olet siinä mielessä.

gpefk kirjoitti:

Juu, Aspergerissa ei ole kyse alkuunkaan törkeydestä, vaikka yksi kirjoittaja täällä niin väittääkin. Törkeähän voi olla tosiaan kuka vaan, ja siihen vaikuttaa juuri vaikkapa koulukiusaaminen, joten oikeassa olet siinä mielessä.

Lue lisää

En ole väittänyt, että aspergerissa olisi kyse törkeydestä. Kommenttisi ei pidä paikkaansa. Kerroin omasta kokemuksestani.

Alkuperäisestä, aloittajan viestistä saattoi tulla käsitys, että aspergerin syndroomaan ei ole mitään apua saatavilla.

Tiedän, että kuntoutusta on saatavilla. Sosiaalisia taitoja voi harjoitella. Tätä halusin korostaa. Ei ole totta, että mitään ei olisi tehtävissä.

Sosiaalisilla taidoilla on merkitystä myös siksi, että AS-ihmisen kanssa elävillä olisi parempi olla, ettei tulisi niitä pahoja tahattomia loukkauksia, jotka kokijasta tuntuvat äärimmäisen törkeiltä.

Sosiaalisia taitoja kannattaa harjoitella siksi, että asperger-ihminen saattaa tahtomattaan loukata toista todella vakavasti ja rikkoa toista ihmistä pahasti. Vaikka se olisi tahatonta, vaikutus voi olla todella järkyttävä, kokijan kannalta.

Jokainen aikuinen ihminen vastaa omasta käytöksestään.

Mikään ei oikeuta huonoon käytökseen toisia kohtaan, mutta mikään ei oikeuta hyökkäämään kokonaista ihmisryhmää vastaan yhden ihmisen käytöksen pohjalta. Saarnaat vinkkejä meille as-ihmisille, mutta sinun ei ilmeisesti tarvitse ottaa huomioon minun antamiani vinkkejä tapahtuneen pohdintaan?

Kahden ihmisen väliset ongelmat ovat aina kahden kauppa. Eivät ne selity vain toisen käytöksellä tai jollakin syiden toisen niskaan kasaamisen oikeuttavalla "vammalla". Sinäkin olet saattanut loukata tätä toista ihmistä. Ainakin ensimmäisessä postauksessasi annoit niin tarkan kuvauksen tapahtumista ja hänestä, että kyllä hän varmasti itsensä tunnistaa ja loukkaantuu, jos palstalle eksyy. Mutta mitenkäs se menikään.. Rikka toisen silmässä on helpompi havaita kuin malka omassa: "Jos ei arvosta ystäväänsä, niin voihan silloin häntä haukkua julkisesti ja käyttäytyä julmasti tai nolaavasti tai aiheuttaa muuta ikävää tuolle ihmisselle." Myös itse haukuit ystäväsi täällä julkisesti, joten et taida sinäkään toisia ihmisiä osata arvostaa, mutta sehän ei ole ongelma, koska sinulla ei ole Aspergeria ja siksi osaat automaattisesti käyttäytyä. Jopa niin hyvin, että neuvot tuntemattomia.

Jokaisen ihmisen tulee käyttäytä parhaansa mukaan. Myös sinun. Eikä ystävän(edes entisenkään) lyöminen tämän median välityksellä tee sinusta sen pätevämpää neuvomaan ketään. Päinvastoin.