Yli kolme vuotta jo(?) absolutismia takana (sitä ennen vuositolkulla päivittäistä pakonomaista tissuttelua tai ryyppäämistä). Alussa olo oli hieno ja ylpeä, nautin kun ihmiset ihailivat "Voi kun olet fiksu ja vahva kun et juo!" jne...
Nyt tilanne on jo niin normi ettei kukaan sitä ihmettele. Iso haloo ja paniikki nousisi jos hörpyn jostain alkoholijuomasta maistaisin.
Kolme vuotta... ja vieläkin ajatukseni pyörii alkoholin ympärillä, sillä erotuksella vain että en juo sitä.
Kun minua kysytään jonnekin juhliin/matkalle/kylään/whatever ENSIMMÄINEN välittömästi mieleen nouseva asia on:
- Onko siellä alkoholia? Pystynkö olemaan siellä jos muut juovat?
Ääneen en tuota kehtaa sanoa, eihän tällaista alkoholivammaa normaalinautiskelijat ymmärrä.
Käytännössä asia menee sitten niin, että jos tilaisuudessa käytetään alkoholia, luultavasti jään kotiin, koska itselläni ei siellä mitään tekemistä olisi, pelkkä ahdistuksen tunne sisälläni.
Silloin tällöin tulee tilaisuuksia, joihin on PAKKO osallistua (syntymäpäiväjuhlat, häät, ym) ja n. 96% tällaisista juhlista on tarjolla alkoholijuomia mielin määrin ja ihmiset jonottavat sitä innoissaan niin kauan kuin tolpillaan pysyvät. Tällöin koko loppuillan sisältö pyörii boolimaljan ympärillä.
Oma illan sisältöni pyörii omien ajatusteni ympärillä: "Yritä kestää vielä hetki, kohta se on ohi, ajattele jotain muuta". Sydän hakkaa ja vatsasta sattuu. Yritä siinä sitten näyttää ikäänkuin viihtyisit, kun tekisi mieli hakata seiniä tai paeta paikalta...
Alkaa olla hermot lopullisesti loppu näihin tunteisiin. Jos ottaisin ko. juhlissa itsekin muutaman lasillisen, kaikilla olisi mukavaa. Se kuitenkin tarkottaisi luovuttamista ja luultavasti palaamista entisiin kuvioihin, jossa alkoholi kuului jokaiseen päivään ja valtasi koko elämän. Tai mistä sen tiedän? En ole uskaltanut kokeilla, ja eipä tuota kokeilua kukaan hyväksyisikään.
Onko nyt ainoa keino jäädä kotiin, pois joka ikisestä tilaisuudesta missä käytetään alkoholia???
Sekin kuulostaa hankalalta ja lapselliselta. Elämä valuu ohi, ja minä jään paitsi niin paljosta ahdistukseni takia.
Millä ihmeellä tällaiset tilaisuudet voi kestää, ettei pää räjähdä???
MITEN tästä pääsee YLI ?!
32
902
Vastaukset
- NoMoreTears
Nyt on pakko kysyä, että ovatkohan ne juhlatilanteet sittenkään se varsinainen ahdistuksen syy? En tietenkään tiedä, että millaista elämää elät ja millaisissa sosiaalisissa ymypyröissä liikut, mutta eikö ihmisen elämä pääosin kuitenkin koostu arjesta, ei juhlista? Jokainen korkin kiinni laittanut tietää, miten ulkopuoliseksi itsensä tuntee muiden iloisesti humaltuessa. Juomista ei kuitenkaan todennäköisesti ole alunperin lopettanut sen takia, mitä juhlissa tapahtuu, vaan siksi, että selviäisi siitä muusta elämästä.
Juhla, suurikin sellainen, on ainoastaan muutaman tunnin pituinen episodi. Niiden takia ei kannata heittää hukkaan hitaasti ja vaivalla rakennettua raittiutta. Ja mikä sitten muuttuisi, mikäli joisit juhlissa? Kenellekään muulle sillä asialla ei oikeasti ole merkitystä (paitsi tietenkin niille ihmisille, joiden takia olet alunperin raitistunutkin), mutta sinulle se saattaa merkitä paluuta siihen p****aan, mitä alkoholistin elämä on.
Siis alkuperäiseen kysymykseen palatakseni: kolme vuotta on pitkä aika raittiina, mutta alkoholismista ei kai ikinä ole lopullisesti turvassa. Omasta kokemuksesta (huomattavasi lyhyemmän raittiuden ja useiden epäonnistuneiden raitistumisyrityseten jälkeen) tiedän, että mieli saattaa vaivihkaa kehitellä tietä takaisin alkoholin pariin. Monesti sanotaan, että alitajuinen päätös juomisen aloittamisesta on syntynyt jo paljon aikaisemmin kuin varsinainen ratkeaminen tapahtuu. En missään nimessä halua maalailla uhkakuvia tai kuulostaa negatiiselta, mutta tämä tuli minulle vahvasti mieleen tekstiäsi lukiessani. Toivottavasti olen väärässä.- NoMoreTears
Siis vastaukseni ei varmaan käynyt tuosta ylläolevasta ilmi: minun keinoni selvitä esim. kuvailemistasi tilanteista on järkeily. Yritän myös saada mahdollisimman elävästi mieleeni ne syyt, miksi alunperin lopetin. Ei siihen sen kummempaa reseptiä olekaan kuin sinnitellä hetkestä toiseen, kunnes se halu menee ohi.
- Hermot Loppu
Normaaliarkea en missään nimessä vaihtaisi siihen alkoholinhuuruiseen päämäärättömään kämpässä hengailuun, jonka joskus koin. Tavanomaisen arjen koen siis ihan mukavaksi ilman alkoholia, eikä siinä ole ollut ongelmaa. Joskus tulee tilanteita, kun joku asia ahdistaa, ja tiedän että pari olutta mukavasti rentouttaisi, mutta ei sekään ole muodostunut ongelmaksi, kun olen tottunut arkielämää elämään ilman alkoholia.
Nykyään siis nämä äärettömän ahdistavat tilanteet liittyvät nimenomaan näihin juhlatilanteisiin. Alkaa ahdistaa jo kutsun niihin saadessani. Hermoilen ja yritän psyykata itseäni "kyllä siellä varmaan on ihan kivaa". Itse juhlapaikalla sitten huomaan kuinka kamala fyysinen ahdistus jälleen kalvaa sisintäni, enkä saa järjen ääntä kuulumaan sitten millään sen tuskan ylitse. Yritän ajatella, kuinka kamalaa aikaa se oli, kun yksin kotona juopottelin enkä osannut olla ilman. Nämä kamalat muistot liittyvät kuitenkin juuri YKSIN olemiseen, ja se oli pahin virheeni - juoda yksin, ja silloin juuri "kehtasin" juoda rajattomasti, kun ei ollut ketään, kenen edessä olisi pitänyt hävetä juopumustaan. Fiksuissa juhlissa - voin rehellisesti sanoa - en koskaan ottanut övereitä. Juopumustani tuskin huomasi, koska häpesin näyttäytyä humalassa. Juhlat olivat ihan mukavia ja niistä jäi hyvät muistot. Ehkä tämänkään takia en kyseisissä tilanteissa saa millään löydettyä positiivisia puolia absolutismistani. Se aiheuttaa vain närää kanssaihmisissäkin, kun olen huonolla tuulella.
En saa siis millään käytettyä järkeä tuntiessani sen ahdistuksen sisälläni. Kotona kyllä jos "ihan muuten vaan" tulee mieleen, että olisipa kiva ottaa ruuan kanssa punaviiniä, tms. pystyn aivan helposti järkeilemään, että siinä ei nyt ole mitään järkeä, koska se tulisi tavaksi, ja jätän mieliteot sikseen ja unohdan koko jutun.
Näin ollen nämä ongelmat ovat nyt ne JUHLATILANTEET. Olen pähkäillyt päässäni, voisinko siellä juhlissa (mitkä koskakin lienevätkään) ottaa pari lasillista, olla hyvällä mielellä, seuraavana päivänä ilman krapulaa, ja unohtaa taas asian normaaliarjessa. Nykyään en kotona ole yksin juuri koskaan, joten yksinäisyystissuttelun vaara olisi hyvin pieni, ja tekisikö sitä sitten "turhaan" edes mieli, jos arjessa pystyn käyttämään sitä järkeä. Tiedän - petaan tässä nyt mahdollisuuttani kokeilla... Alkaa vain tuntua, että absolutismin hyvät puolet arkielämässä ovat todella todella suuret, mutta juhlatilanteissa absolutismi on jo PELKÄSTÄÄN piinaa enkä löydä siitä enää mitään hyvää...
Onkohan olemassa kokemuksia, että joku aiemmin alkoholisoitunut on osannut käyttäytyä edellä mainitulla tavalla? Ottamalla vain juhlissa hillitysti? Elämäntilanteeni on kääntynyt päälaelleen (hyvään suuntaan) verrattuna vuosien takaiseen, enkä tiedä kuinka paljon se vaikuttaisi tilanteeseen.
Kiitän tästä järkeilyideasta, mutta en ole pystynyt sitä hyödyntämään, yrityksistäni huolimatta... juhlatilanteissa... - NoMoreTears
Hermot Loppu kirjoitti:
Normaaliarkea en missään nimessä vaihtaisi siihen alkoholinhuuruiseen päämäärättömään kämpässä hengailuun, jonka joskus koin. Tavanomaisen arjen koen siis ihan mukavaksi ilman alkoholia, eikä siinä ole ollut ongelmaa. Joskus tulee tilanteita, kun joku asia ahdistaa, ja tiedän että pari olutta mukavasti rentouttaisi, mutta ei sekään ole muodostunut ongelmaksi, kun olen tottunut arkielämää elämään ilman alkoholia.
Nykyään siis nämä äärettömän ahdistavat tilanteet liittyvät nimenomaan näihin juhlatilanteisiin. Alkaa ahdistaa jo kutsun niihin saadessani. Hermoilen ja yritän psyykata itseäni "kyllä siellä varmaan on ihan kivaa". Itse juhlapaikalla sitten huomaan kuinka kamala fyysinen ahdistus jälleen kalvaa sisintäni, enkä saa järjen ääntä kuulumaan sitten millään sen tuskan ylitse. Yritän ajatella, kuinka kamalaa aikaa se oli, kun yksin kotona juopottelin enkä osannut olla ilman. Nämä kamalat muistot liittyvät kuitenkin juuri YKSIN olemiseen, ja se oli pahin virheeni - juoda yksin, ja silloin juuri "kehtasin" juoda rajattomasti, kun ei ollut ketään, kenen edessä olisi pitänyt hävetä juopumustaan. Fiksuissa juhlissa - voin rehellisesti sanoa - en koskaan ottanut övereitä. Juopumustani tuskin huomasi, koska häpesin näyttäytyä humalassa. Juhlat olivat ihan mukavia ja niistä jäi hyvät muistot. Ehkä tämänkään takia en kyseisissä tilanteissa saa millään löydettyä positiivisia puolia absolutismistani. Se aiheuttaa vain närää kanssaihmisissäkin, kun olen huonolla tuulella.
En saa siis millään käytettyä järkeä tuntiessani sen ahdistuksen sisälläni. Kotona kyllä jos "ihan muuten vaan" tulee mieleen, että olisipa kiva ottaa ruuan kanssa punaviiniä, tms. pystyn aivan helposti järkeilemään, että siinä ei nyt ole mitään järkeä, koska se tulisi tavaksi, ja jätän mieliteot sikseen ja unohdan koko jutun.
Näin ollen nämä ongelmat ovat nyt ne JUHLATILANTEET. Olen pähkäillyt päässäni, voisinko siellä juhlissa (mitkä koskakin lienevätkään) ottaa pari lasillista, olla hyvällä mielellä, seuraavana päivänä ilman krapulaa, ja unohtaa taas asian normaaliarjessa. Nykyään en kotona ole yksin juuri koskaan, joten yksinäisyystissuttelun vaara olisi hyvin pieni, ja tekisikö sitä sitten "turhaan" edes mieli, jos arjessa pystyn käyttämään sitä järkeä. Tiedän - petaan tässä nyt mahdollisuuttani kokeilla... Alkaa vain tuntua, että absolutismin hyvät puolet arkielämässä ovat todella todella suuret, mutta juhlatilanteissa absolutismi on jo PELKÄSTÄÄN piinaa enkä löydä siitä enää mitään hyvää...
Onkohan olemassa kokemuksia, että joku aiemmin alkoholisoitunut on osannut käyttäytyä edellä mainitulla tavalla? Ottamalla vain juhlissa hillitysti? Elämäntilanteeni on kääntynyt päälaelleen (hyvään suuntaan) verrattuna vuosien takaiseen, enkä tiedä kuinka paljon se vaikuttaisi tilanteeseen.
Kiitän tästä järkeilyideasta, mutta en ole pystynyt sitä hyödyntämään, yrityksistäni huolimatta... juhlatilanteissa...Elämässäkin pätee 80/20 sääntö: 80% tavallista arkea, 20% jotain muuta. Mukava kuulla, että se 80% on sinulla noin hyvin hallussa. Ja eivät nämä asiat tosiaan ole aina järjellä selvitettävissä. Ei kai alkoholismi niin paha vaiva olisikaan, jos siitä järkeilemällä selviäisi...
Minä olen kuullut juttuja alkoholisteista, jotka ovat selvinneet kohtuukäyttäjiksi. Henkikökohtaisesti en tunne yhtäkään eli olen siis muiden ihmisten kertomien kokemusten varassa. Näiden juttujen todenperäisyyttä heikentää minusta se, että niitä ovat kertoneet itsekin alkoholistisesti juovat ihmiset tarkoituksenaan perustella, miksi he voivat edelleen juoda. Eli siis he suunnittelivat jossain vaiheessa lopettavansa rankan ryyppäämisen ja siirtyvänsä kohtuukäyttäjiksi.
Kyllähän paluu turvalliseen alkoholinkäyttöön on joissakin tapauksissa varmasti mahdollista. Sitä, sattuuko itselle käymään hyvä vai huono tuuri, ei tiedä kuin kokeilemalla. Riskit ovat kuitenkin sitä luokkaa, että esim. minä en uskalla enää siihen ryhtyä. Raittiutta tosin on takana paljon vähemmän kuin sinulla, mutta näin olen päättänyt ja teen myös koko ajan kovasti töitä sen eteen, että pystyn sen päätöksen pitämään. Minulle on myös tarjottu naltrexonia kohtuukäytön opettelun tueksi, mutta torjuin ajatuksen suoralta kädeltä. En todellakaan halua alkaa pelaamaan uhkapeliä tällä kertaalleen pelastetulla elämällä.
Jos asia tuntuu nousevan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, niin ainahan voi varata ajan päihdeongelmiin erikoistuneelle psykologille/psykiatrille/lääkärille tms. Hyvälle sellaiselle. Jutteleminen auttaa aina :) - Hermot Loppu
NoMoreTears kirjoitti:
Elämässäkin pätee 80/20 sääntö: 80% tavallista arkea, 20% jotain muuta. Mukava kuulla, että se 80% on sinulla noin hyvin hallussa. Ja eivät nämä asiat tosiaan ole aina järjellä selvitettävissä. Ei kai alkoholismi niin paha vaiva olisikaan, jos siitä järkeilemällä selviäisi...
Minä olen kuullut juttuja alkoholisteista, jotka ovat selvinneet kohtuukäyttäjiksi. Henkikökohtaisesti en tunne yhtäkään eli olen siis muiden ihmisten kertomien kokemusten varassa. Näiden juttujen todenperäisyyttä heikentää minusta se, että niitä ovat kertoneet itsekin alkoholistisesti juovat ihmiset tarkoituksenaan perustella, miksi he voivat edelleen juoda. Eli siis he suunnittelivat jossain vaiheessa lopettavansa rankan ryyppäämisen ja siirtyvänsä kohtuukäyttäjiksi.
Kyllähän paluu turvalliseen alkoholinkäyttöön on joissakin tapauksissa varmasti mahdollista. Sitä, sattuuko itselle käymään hyvä vai huono tuuri, ei tiedä kuin kokeilemalla. Riskit ovat kuitenkin sitä luokkaa, että esim. minä en uskalla enää siihen ryhtyä. Raittiutta tosin on takana paljon vähemmän kuin sinulla, mutta näin olen päättänyt ja teen myös koko ajan kovasti töitä sen eteen, että pystyn sen päätöksen pitämään. Minulle on myös tarjottu naltrexonia kohtuukäytön opettelun tueksi, mutta torjuin ajatuksen suoralta kädeltä. En todellakaan halua alkaa pelaamaan uhkapeliä tällä kertaalleen pelastetulla elämällä.
Jos asia tuntuu nousevan ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, niin ainahan voi varata ajan päihdeongelmiin erikoistuneelle psykologille/psykiatrille/lääkärille tms. Hyvälle sellaiselle. Jutteleminen auttaa aina :)Itse kokeilin joskus kyseisiä pillereitä kun en osannut vähentää tissuttelua. En suosittele. Kyseessä oli tilanne, jossa pään sisällä ei tapahtunut psyykkistä muutosta vaan hain apua itseni ulkopuolelta, ja uskoin pillerin olevan "pelastava enkeli", helppo sellainen. Pilleristä tuli huono olo, oksentelin pelkästään sen takia. Pienempi määrä taas ei auttanut mitään, tuli vain hölmö olo ja join.
Onnistuin ilman "ihmelääkkeitä" kun vain totesin kärsiväni juomisestani ja halusin tahdonvoimalla sen lopettaa. Nyt elämä on hyvää, paitsi kärsin ajoittain kovasti absolutismistani.
Poikkeus edelliseen: sukulaiseni pääsi päivittäisestä tissuttelusta eroon ko. lääkkeen avulla. Tosin tukena oli myös jonkinasteinen psykoterapia, tai jonkinlainen keskustelu ja selkeä päämäärä.
Toivoni harvoin tapahtuvasta onnistuneesta kohtuukäytöstä heräsi siksi, koska olen käynyt päässäni niin paljon sisäisiä dialogeja ja selvittänyt itselleni, etten voi alkaa käyttää alkoholia niin kuin muut (esim. päivittäin tai edes viikottain). Onnistuisiko sitten tällainen pari kertaa per vuosi, ja that's it - en tiedä. Enkä edelleenkään tiedä tulenko sitä kokeilemaan, vai jäänkö tilaisuuksista pois. Kumpikin kuulostaa pelottavalta.
Kaipa tästä täytyy mennä keskustelemaan jonnekin, ja tehdä jonkinlainen SWOT-analyysi. Mahdollisuudet vs. uhat. Hyöty vs. haitta. - kaffeemuki
Hermot Loppu kirjoitti:
Itse kokeilin joskus kyseisiä pillereitä kun en osannut vähentää tissuttelua. En suosittele. Kyseessä oli tilanne, jossa pään sisällä ei tapahtunut psyykkistä muutosta vaan hain apua itseni ulkopuolelta, ja uskoin pillerin olevan "pelastava enkeli", helppo sellainen. Pilleristä tuli huono olo, oksentelin pelkästään sen takia. Pienempi määrä taas ei auttanut mitään, tuli vain hölmö olo ja join.
Onnistuin ilman "ihmelääkkeitä" kun vain totesin kärsiväni juomisestani ja halusin tahdonvoimalla sen lopettaa. Nyt elämä on hyvää, paitsi kärsin ajoittain kovasti absolutismistani.
Poikkeus edelliseen: sukulaiseni pääsi päivittäisestä tissuttelusta eroon ko. lääkkeen avulla. Tosin tukena oli myös jonkinasteinen psykoterapia, tai jonkinlainen keskustelu ja selkeä päämäärä.
Toivoni harvoin tapahtuvasta onnistuneesta kohtuukäytöstä heräsi siksi, koska olen käynyt päässäni niin paljon sisäisiä dialogeja ja selvittänyt itselleni, etten voi alkaa käyttää alkoholia niin kuin muut (esim. päivittäin tai edes viikottain). Onnistuisiko sitten tällainen pari kertaa per vuosi, ja that's it - en tiedä. Enkä edelleenkään tiedä tulenko sitä kokeilemaan, vai jäänkö tilaisuuksista pois. Kumpikin kuulostaa pelottavalta.
Kaipa tästä täytyy mennä keskustelemaan jonnekin, ja tehdä jonkinlainen SWOT-analyysi. Mahdollisuudet vs. uhat. Hyöty vs. haitta."Toivoni harvoin tapahtuvasta onnistuneesta kohtuukäytöstä heräsi siksi, koska olen käynyt päässäni niin paljon sisäisiä dialogeja ja selvittänyt itselleni, etten voi alkaa käyttää alkoholia niin kuin muut (esim. päivittäin tai edes viikottain)."
Tuossa on taas se perusvirhe, että kuvittelet kuuluvasi alkoholinkäyttäjänä enemmistöön. Noita dialogeja tuli minullakin käytyä milloin missäkin muodossa läpi riittävästi, mutta lopputulos oli aina sama: kohtuudella ottaminen onnistui kerran-pari, sitten lähti taas käsistä ja löysin itseni aina saman montun pohjalta, entistä syvemmältä vain.
Vastoin yleisiä kuvitelmia "viini ei ole viisasten juoma", ts. juominen EI OLE järki- ja taitolaji, mikäli ihminen ylipäätään on sellainen että kohtuukäyttö on hänelle mahdollista. Se onnistuu silloin sen kummemmin yrittämättä, se ei ole vaikeaa. Me alkoholistit sen sijaan kompuroimme, kun olemme taipuvaisia kuvittelemaan kerta toisensa jälkeen, että kohtuukäyttö olisi nimenomaan jotenkin järki- ja taitolaji, itsekuria ja mielenhallintaa jne. Todellisuudessa meidän ajattelutapamme alkoholista ja käsityksemme sen käyttämisestä ovat niin totaalisen ristiriidassa aidon kohtuukäyttäjän vastaavista, että yrityksemme ovat tuhoontuomittuja. Alkoholi merkitsee meille TUNNETASOLLA aivan liian paljon, se on meille mielialalääkettä, kun emme osaa elää ja käsitellä asioitamme ja tunteitamme selvin päin kovin hyvin.
Vielä sekin näkökulma, että oma elämä on jokaisella juuri sellaista kuin on, ei enempää eikä vähempää. Sen voi hyväksyä, tai olla hyväksymättä eli kieltää sitä. Kieltämiseen tarvitaan sitä etanolia.
Jokainen täysi-ikäinen on vastuussa omasta juomisestaan, joten en osaa sanoa muuta kuin onnea matkaan, jos lähdet sitä taas harjoittelemaan - sitä onnea nimittäin tarvitaan. Jos alat ottaa, lopputulos ei ole kenenkään käsissä.
- kaffeemuki
Arvioiden mukaan noin 80% alkoholinkäyttäjistä pystyy juomaan kohtuudella, 10% on vaaravyöhykkeellä, ja sitten loput 10% on meitä, jotka emme pysty kohtuuteen päämme ja kehomme takia. Emme osaa suhtautua alkoholiin oikein ja käyttää sitä ilman, että koko elämämme menee sekaisin, joten helpompaa on lopettaa yrittäminen ja opetella elämään ja hoitamaan asioitaan selvin päin.
Jos tilanteesi on tiedossa, voit suhtautua siihen kahdella tapaa. Tämä ainoan elämäsi kannalta on helpompaa hyväksyä se, että voit hallita elämääsi ja vaikuttaa asioihisi vain selvänä.
Älä välitä liikoja siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Suurin osa ihmisistä - olisiko peräti tuo sama 80%, josta edellä oli puhetta - ei ole oikeasti kiinnostunut siitä, juotko vai oletko juomatta. Juomattomuudestasi ovat kiinnostuneita (sinun lisäksesi) lähinnä ne, joiden oma juominen ei oikein kestä lähempää tarkastelua. On oma valintasi, haluatko jatkaa raittiinakin tällaisessa seurassa. Kuten edellinen kirjoittaja hyvin totesikin, elämä ei ole pelkkää juhlaa, vaan se on ennen kaikkea arkea ja joskus juhlaakin.- Hermot Loppu
Kiitos, kirjoitit fiksusti, ja allekirjoitan ensimmäisen kappaleen sen perusteella, mitä olen itsekin lukenut, nähnyt ja kokenut.
Kuitenkin pari tarkennusta:
"Älä välitä liikoja siitä, mitä muut sinusta ajattelevat."
Tarkoittaako tämä sitä, että paras ratkaisu on olla menemättä kyseisiin juhliin, enkä välitä mitä hääpari/syntymäpäiväsankari/joku rakas sukulainen asiasta ajattelee? Vai menen juhliin, kyyhötän seinustalla ja yritän kestää kaiken surullisin mielin?
"Suurin osa ihmisistä - olisiko peräti tuo sama 80%, josta edellä oli puhetta - ei ole oikeasti kiinnostunut siitä, juotko vai oletko juomatta. Juomattomuudestasi ovat kiinnostuneita (sinun lisäksesi) lähinnä ne, joiden oma juominen ei oikein kestä lähempää tarkastelua."
Tämä pätee ihmisiin, joihin minulla ei ole läheistä ja kiinteää tunnesidettä. Heistä ja heidän juomisestaan en itsekään niin suurta numeroa nosta, eivätkä he minun, eikä minun tarvitse heidän seurassaan olla jos he ovat humalassa, tms. Eri asia on esim. lapsuuden perheeni, puolisoni, lapseni, ym... Heidän suhteensa kaikki asiat nousevat suurempaan mittakaavaan, minä välitän ihan oikeasti hyvin paljon heistä, ja he minusta.
Nyt tulee mieleeni vain kaksi vaihtoehtoa:
- Välttää kaikki mahdolliset tilanteet joihin liittyy alkoholi.
- Kokeilla näissä "pakollisissa" tilanteissa kohtuukäyttöä.
Kaikkein ihmeellisimmältä tuntuu, että tilanne tuntuu pahenevan koko ajan. Hermot loppuu. Tekee mieli melkein muuttaa yksin jonnekin metsän keskelle ja katkaista välit kaikkiin ihmisiin, niin ei tarvitsisi kohdata koko asiaa, kun se nyt juuri jostain syystä tuntuu olevan liian vaikeaa. Harmittaa jo tämä tänne kirjoittaminenkin tällä mielialalla; olo on suuttunut ja turhautunut. Tällä mielialalla kannattaisi olla yksin ja hiljaa, ettei pilaa muidenkin päivää. :/ - kaffeemuki
Hermot Loppu kirjoitti:
Kiitos, kirjoitit fiksusti, ja allekirjoitan ensimmäisen kappaleen sen perusteella, mitä olen itsekin lukenut, nähnyt ja kokenut.
Kuitenkin pari tarkennusta:
"Älä välitä liikoja siitä, mitä muut sinusta ajattelevat."
Tarkoittaako tämä sitä, että paras ratkaisu on olla menemättä kyseisiin juhliin, enkä välitä mitä hääpari/syntymäpäiväsankari/joku rakas sukulainen asiasta ajattelee? Vai menen juhliin, kyyhötän seinustalla ja yritän kestää kaiken surullisin mielin?
"Suurin osa ihmisistä - olisiko peräti tuo sama 80%, josta edellä oli puhetta - ei ole oikeasti kiinnostunut siitä, juotko vai oletko juomatta. Juomattomuudestasi ovat kiinnostuneita (sinun lisäksesi) lähinnä ne, joiden oma juominen ei oikein kestä lähempää tarkastelua."
Tämä pätee ihmisiin, joihin minulla ei ole läheistä ja kiinteää tunnesidettä. Heistä ja heidän juomisestaan en itsekään niin suurta numeroa nosta, eivätkä he minun, eikä minun tarvitse heidän seurassaan olla jos he ovat humalassa, tms. Eri asia on esim. lapsuuden perheeni, puolisoni, lapseni, ym... Heidän suhteensa kaikki asiat nousevat suurempaan mittakaavaan, minä välitän ihan oikeasti hyvin paljon heistä, ja he minusta.
Nyt tulee mieleeni vain kaksi vaihtoehtoa:
- Välttää kaikki mahdolliset tilanteet joihin liittyy alkoholi.
- Kokeilla näissä "pakollisissa" tilanteissa kohtuukäyttöä.
Kaikkein ihmeellisimmältä tuntuu, että tilanne tuntuu pahenevan koko ajan. Hermot loppuu. Tekee mieli melkein muuttaa yksin jonnekin metsän keskelle ja katkaista välit kaikkiin ihmisiin, niin ei tarvitsisi kohdata koko asiaa, kun se nyt juuri jostain syystä tuntuu olevan liian vaikeaa. Harmittaa jo tämä tänne kirjoittaminenkin tällä mielialalla; olo on suuttunut ja turhautunut. Tällä mielialalla kannattaisi olla yksin ja hiljaa, ettei pilaa muidenkin päivää. :/...että kyse on pitkälti siitä, pistääkö raittiutensa kaiken muun edelle, ja siitä, millainen itsetunto itse kenelläkin on.
Tuo ensimmänen kohta liittyy siihen, että ihminen välittää ja arvostaa itseään niin paljon, että ymmärtää raittiuden olevan se ensimmäinen asia. Silloin joutuu pakostakin olemaan vähän ronkeli ja kieltäytymään tilaisuuksista, joissa raittius saattaa joutua kyseenalaiseksi.
Itsetunto liittyy taas läheisesti edelliseen. Se näkyy siinä, kuinka helposti ihmisenä antautuu muiden ohjailtavaksi, eli kuinka suuri on tarve miellyttää muita. Jos tuntee että itsellä on päätäntävalta omista asioistaan, on vapaampi lähtemään myös niihin alkoholipitoisiin tilaisuuksiin ilman retkahtamisen vaaraa, ja ennen kaikkea voi halutessaan myös jättää tilaisuuksia väliin hyvällä omatunnolla.
Minkä ihmeen takia vielä kolmen vuoden raittiuden jälkeen pistäisit kaiken taas pilalle "kohtuukäyttöä" yrittämällä? Miksi kuvittelet, että mikään muuttuisi paremmaksi juomalla? - kaffeemuki
kaffeemuki kirjoitti:
...että kyse on pitkälti siitä, pistääkö raittiutensa kaiken muun edelle, ja siitä, millainen itsetunto itse kenelläkin on.
Tuo ensimmänen kohta liittyy siihen, että ihminen välittää ja arvostaa itseään niin paljon, että ymmärtää raittiuden olevan se ensimmäinen asia. Silloin joutuu pakostakin olemaan vähän ronkeli ja kieltäytymään tilaisuuksista, joissa raittius saattaa joutua kyseenalaiseksi.
Itsetunto liittyy taas läheisesti edelliseen. Se näkyy siinä, kuinka helposti ihmisenä antautuu muiden ohjailtavaksi, eli kuinka suuri on tarve miellyttää muita. Jos tuntee että itsellä on päätäntävalta omista asioistaan, on vapaampi lähtemään myös niihin alkoholipitoisiin tilaisuuksiin ilman retkahtamisen vaaraa, ja ennen kaikkea voi halutessaan myös jättää tilaisuuksia väliin hyvällä omatunnolla.
Minkä ihmeen takia vielä kolmen vuoden raittiuden jälkeen pistäisit kaiken taas pilalle "kohtuukäyttöä" yrittämällä? Miksi kuvittelet, että mikään muuttuisi paremmaksi juomalla?Aiemmassa viestissäsi kirjoitit
"Olen pähkäillyt päässäni, voisinko siellä juhlissa (mitkä koskakin lienevätkään) ottaa pari lasillista, olla hyvällä mielellä, seuraavana päivänä ilman krapulaa, ja unohtaa taas asian normaaliarjessa..."
Huomaatko, miltä tuo kuulostaa? Olet lankeamassa siihen ikuiseen ansaan, joka meillä alkoholisteilla on. Unohdat juomahistoriasi, sen olotilan missä kolme vuotta sitten lopetit ja kuvittelet, että kaikki olisi nyt jotenkin toisin?
Pääsi ja kehosi eivät tiedä, missä tilaisuudessa milloinkin juot. Ne reagoivat etanoliin aina samalla tavalla. Alkoholiongelmasi pysyy poissa tasan niin kauan, kun et juo alkoholia. Muistele, mihin tunnelmiin viimeksi juomisesi kanssa jäit. Omassa vallassasi on, otatko sen kurjuuden ja "sitten kun"-mielikuvitusmaailmassa elämisen takaisin, vai jatkatko omannäköistä elämääsi raittiina kuten tähänkin asti? Välimuotoa ei ole, vaikka siitä jälleen jostain syystä haaveilet.
Voimia, päivä kerrallaan.
t. kaffeemuki, alkoholisti - Hermot Loppu
kaffeemuki kirjoitti:
Aiemmassa viestissäsi kirjoitit
"Olen pähkäillyt päässäni, voisinko siellä juhlissa (mitkä koskakin lienevätkään) ottaa pari lasillista, olla hyvällä mielellä, seuraavana päivänä ilman krapulaa, ja unohtaa taas asian normaaliarjessa..."
Huomaatko, miltä tuo kuulostaa? Olet lankeamassa siihen ikuiseen ansaan, joka meillä alkoholisteilla on. Unohdat juomahistoriasi, sen olotilan missä kolme vuotta sitten lopetit ja kuvittelet, että kaikki olisi nyt jotenkin toisin?
Pääsi ja kehosi eivät tiedä, missä tilaisuudessa milloinkin juot. Ne reagoivat etanoliin aina samalla tavalla. Alkoholiongelmasi pysyy poissa tasan niin kauan, kun et juo alkoholia. Muistele, mihin tunnelmiin viimeksi juomisesi kanssa jäit. Omassa vallassasi on, otatko sen kurjuuden ja "sitten kun"-mielikuvitusmaailmassa elämisen takaisin, vai jatkatko omannäköistä elämääsi raittiina kuten tähänkin asti? Välimuotoa ei ole, vaikka siitä jälleen jostain syystä haaveilet.
Voimia, päivä kerrallaan.
t. kaffeemuki, alkoholisti:'(
Huomaan...
Pakko siis eristäytyä, jäädä paitsi paljosta, ja loukata ihmisiä.
Niin surullista. - kaffeemuki
Hermot Loppu kirjoitti:
:'(
Huomaan...
Pakko siis eristäytyä, jäädä paitsi paljosta, ja loukata ihmisiä.
Niin surullista.Miksi se, että et käytä alkoholia, tarkoittaa sinusta samaa kuin eristyminen, paljosta paitsi jääminen ja ihmisten loukkaaminen? Nuo kuvitelmasi kertovat vain siitä, että mielesi on jostain syystä taas juomisen kannalla, ja haet sille oikeutusta vetoamalla mm. muiden ihmisten kannalta ajatteluun. Kyse on kumminkin vain ja ainoastaan sinun juomisestasi, josta päätät itse. Maailmassa on loppujen lopuksi mahdotonta olla törmäämättä alkoholiin, sitä ei voi pakoilla loputtomiin eritymällä, joten on parempi hyväksyä oma tilanteensa ja jatkaa elämäänsä.
Etanoli on lopulatkin vain väritöntä ja pahanhajuista nestettä, liuotinta, ei millään tapaa tarpeellista ihmiselle. Et vain osaa suhtautua siihen noin, koska se merkitsee sinulle tunnetasolla paljon enemmän kuin niille kohtuukäyttäjille. Olet jo nähnyt, mitä sen käyttö elämässäsi aiheuttaa, joten sinulla on vapaus olla käyttämättä sitä. Miten se voisi olla keneltäkään pois? Hermot Loppu kirjoitti:
:'(
Huomaan...
Pakko siis eristäytyä, jäädä paitsi paljosta, ja loukata ihmisiä.
Niin surullista.Meille alkoholisteille jokaisen juhlan tarkoitus on - tai oli, elämäntilanteestamme riippuen - viinan juominen, kaikki muu on toisarvoista. Mutta eihän häitä, syntymäpäiviä, hautajaisia tms. tilaisuuksia järjestetä sen takia, että siellä juotaisiin. Alkoholi liittyy tilaisuuksien tarjoiluun siinä kuin ruoka, kahvi ja täytekakkukin, ei sen ole tarkoitus olla juhlien pääasia.
Juomaton voi aivan hyvin mennä omana itsenään kaikkiin tilaisuuksiin, paitsi ehkä vasiten järjestettyihin juominkeihin, jotka ihan vakavasti sanoen ovat irvokkaita tilaisuuksia täysjärkisen (=selvän) seurattavaksi.
Vaatii itseltä aika paljon, sen myönnän, sanoa etten juo enää, kivennäisvettä kiitos! Mutta fiksu isäntäväki ymmärtää sen ja aidot ystävät. Jos ystävyys lepää viinan varassa, se ei ole paljon arvoinen.
Jos olet aikanaan ollut todellisissa ongelmissa alkon kanssa, ratkaisuasi arvostetaan ja monet vielä viinakoukussa kiemurtavat ainakin sisimmässään kadehtivat sinua.- sAAmari
Hermot Loppu kirjoitti:
:'(
Huomaan...
Pakko siis eristäytyä, jäädä paitsi paljosta, ja loukata ihmisiä.
Niin surullista.Poor me, poor me, pour me a drink.
- juoppo ja tiedän sen
Hermot Loppu kirjoitti:
Kiitos, kirjoitit fiksusti, ja allekirjoitan ensimmäisen kappaleen sen perusteella, mitä olen itsekin lukenut, nähnyt ja kokenut.
Kuitenkin pari tarkennusta:
"Älä välitä liikoja siitä, mitä muut sinusta ajattelevat."
Tarkoittaako tämä sitä, että paras ratkaisu on olla menemättä kyseisiin juhliin, enkä välitä mitä hääpari/syntymäpäiväsankari/joku rakas sukulainen asiasta ajattelee? Vai menen juhliin, kyyhötän seinustalla ja yritän kestää kaiken surullisin mielin?
"Suurin osa ihmisistä - olisiko peräti tuo sama 80%, josta edellä oli puhetta - ei ole oikeasti kiinnostunut siitä, juotko vai oletko juomatta. Juomattomuudestasi ovat kiinnostuneita (sinun lisäksesi) lähinnä ne, joiden oma juominen ei oikein kestä lähempää tarkastelua."
Tämä pätee ihmisiin, joihin minulla ei ole läheistä ja kiinteää tunnesidettä. Heistä ja heidän juomisestaan en itsekään niin suurta numeroa nosta, eivätkä he minun, eikä minun tarvitse heidän seurassaan olla jos he ovat humalassa, tms. Eri asia on esim. lapsuuden perheeni, puolisoni, lapseni, ym... Heidän suhteensa kaikki asiat nousevat suurempaan mittakaavaan, minä välitän ihan oikeasti hyvin paljon heistä, ja he minusta.
Nyt tulee mieleeni vain kaksi vaihtoehtoa:
- Välttää kaikki mahdolliset tilanteet joihin liittyy alkoholi.
- Kokeilla näissä "pakollisissa" tilanteissa kohtuukäyttöä.
Kaikkein ihmeellisimmältä tuntuu, että tilanne tuntuu pahenevan koko ajan. Hermot loppuu. Tekee mieli melkein muuttaa yksin jonnekin metsän keskelle ja katkaista välit kaikkiin ihmisiin, niin ei tarvitsisi kohdata koko asiaa, kun se nyt juuri jostain syystä tuntuu olevan liian vaikeaa. Harmittaa jo tämä tänne kirjoittaminenkin tällä mielialalla; olo on suuttunut ja turhautunut. Tällä mielialalla kannattaisi olla yksin ja hiljaa, ettei pilaa muidenkin päivää. :/Älä tosiaan välitä. Jos eivät muut sinua hyväksy sellaisena kuin olet, niin ei sinun tarvitse itseäsi väkisin muuttaa. Kun hyväksyt sen mikä olet ja välität vähemmän muiden suhtautumisesta sinuun, tulet huomaamaan että nuo ongelmat lakkaavat olemasta.
Koska tämä ongelmasi ei ole missään juhlissa, arjessa tai sukulaisissasi. Ongelma on sinun pääsi sisällä. Vaikka olet ollut kolme vuotta juomatta, et siltikään osaa suhtautua itseesi terveellä tavalla? Elä itsesi äläkä muiden kautta.
Kun annat itsellesi luvan olla menemättä niihin juhliin tai lähteä sieltä silloin kun huvittaa, niin on hyvin todennäköistä että siitä pakkopullasta tuleekin mukavaa. Kyse on siis itsestäsi. Lataat itse itsellesi odotuksia. - Eikö sinulla ole elämää
kaffeemuki kirjoitti:
Miksi se, että et käytä alkoholia, tarkoittaa sinusta samaa kuin eristyminen, paljosta paitsi jääminen ja ihmisten loukkaaminen? Nuo kuvitelmasi kertovat vain siitä, että mielesi on jostain syystä taas juomisen kannalla, ja haet sille oikeutusta vetoamalla mm. muiden ihmisten kannalta ajatteluun. Kyse on kumminkin vain ja ainoastaan sinun juomisestasi, josta päätät itse. Maailmassa on loppujen lopuksi mahdotonta olla törmäämättä alkoholiin, sitä ei voi pakoilla loputtomiin eritymällä, joten on parempi hyväksyä oma tilanteensa ja jatkaa elämäänsä.
Etanoli on lopulatkin vain väritöntä ja pahanhajuista nestettä, liuotinta, ei millään tapaa tarpeellista ihmiselle. Et vain osaa suhtautua siihen noin, koska se merkitsee sinulle tunnetasolla paljon enemmän kuin niille kohtuukäyttäjille. Olet jo nähnyt, mitä sen käyttö elämässäsi aiheuttaa, joten sinulla on vapaus olla käyttämättä sitä. Miten se voisi olla keneltäkään pois?Joskus luen tätä palstaa ja sinä olet joka jumalan päivä vastaamassa jollekin tai oikeastaan jokaiselle kirjoittajalle,hyvin osaat vastata ei siinä mitään.
Mieleen vaan tuli eikö sinulla ole muuta elämää kuin istua koneella ja kirjoitella,sekö on se keino että pysyt pullosta erossa. - kaffeemuki
Eikö sinulla ole elämää kirjoitti:
Joskus luen tätä palstaa ja sinä olet joka jumalan päivä vastaamassa jollekin tai oikeastaan jokaiselle kirjoittajalle,hyvin osaat vastata ei siinä mitään.
Mieleen vaan tuli eikö sinulla ole muuta elämää kuin istua koneella ja kirjoitella,sekö on se keino että pysyt pullosta erossa.Olen päivätyössä, en ehtisi millään vastata jokaiselle joka päivä, jos jostain kumman syystä haluaisinkin. Mikä mahtaa olla oma tilanteesi, jos sinulla on aikaa ja mielenkiintoa tilastoida muiden kirjoitteluja..?
- Hermot Loppu
kaffeemuki kirjoitti:
Miksi se, että et käytä alkoholia, tarkoittaa sinusta samaa kuin eristyminen, paljosta paitsi jääminen ja ihmisten loukkaaminen? Nuo kuvitelmasi kertovat vain siitä, että mielesi on jostain syystä taas juomisen kannalla, ja haet sille oikeutusta vetoamalla mm. muiden ihmisten kannalta ajatteluun. Kyse on kumminkin vain ja ainoastaan sinun juomisestasi, josta päätät itse. Maailmassa on loppujen lopuksi mahdotonta olla törmäämättä alkoholiin, sitä ei voi pakoilla loputtomiin eritymällä, joten on parempi hyväksyä oma tilanteensa ja jatkaa elämäänsä.
Etanoli on lopulatkin vain väritöntä ja pahanhajuista nestettä, liuotinta, ei millään tapaa tarpeellista ihmiselle. Et vain osaa suhtautua siihen noin, koska se merkitsee sinulle tunnetasolla paljon enemmän kuin niille kohtuukäyttäjille. Olet jo nähnyt, mitä sen käyttö elämässäsi aiheuttaa, joten sinulla on vapaus olla käyttämättä sitä. Miten se voisi olla keneltäkään pois?"Miksi se, että et käytä alkoholia, tarkoittaa sinusta samaa kuin eristyminen, paljosta paitsi jääminen ja ihmisten loukkaaminen?"
Elikkä... Olen sinnitellyt ja pinnistellyt ja ollut ihmisten seurassa, vaikka he ympärilläni alkoholia nauttivatkin. Nyt vain tuntuu, etten jaksa enää väkisin sinnitellä, koska joka kerta se tilanne tuntuu tuskalliselta.
Näen siis ainoana vaihtoehtona jäädä pois ko. tilaisuuksista kokonaan. Näin jään paitsi siitä ilosta, jota muut "normaalit" pystyvät juhlatilaisuudessa tuntemaan, ja loukkaamaan tilaisuuden järjestäjää osallistumattomuudellani. Tämä johtaa harmittavaan eristäytymiseen sosiaalisista tilaisuuksista.
Mikäli tekisin, kuten joku neuvoi, ja poistuisin tilaisuudesta heti kun alkoholi astuu kuvaan, tarkoittaisi se kohdallani erityisjärjestelyjä, esim. lähtemällä eri autolla tilaisuuteen, koska minun pitää poistua eri aikaan kuin muu seurue. Tämäkin kuulostaa nololta ja saattaa aiheuttaa esim. suuria kustannuksia, mutta varteenotettava vaihtoehto ehkä joihinkin kotia lähellä sijaitseviin juhlatilaisuuksiin. Jään harkitsemaan tätä ja pidän sitä yhtenä vaihtoehtona. - Meriläinen
Hermot Loppu kirjoitti:
"Miksi se, että et käytä alkoholia, tarkoittaa sinusta samaa kuin eristyminen, paljosta paitsi jääminen ja ihmisten loukkaaminen?"
Elikkä... Olen sinnitellyt ja pinnistellyt ja ollut ihmisten seurassa, vaikka he ympärilläni alkoholia nauttivatkin. Nyt vain tuntuu, etten jaksa enää väkisin sinnitellä, koska joka kerta se tilanne tuntuu tuskalliselta.
Näen siis ainoana vaihtoehtona jäädä pois ko. tilaisuuksista kokonaan. Näin jään paitsi siitä ilosta, jota muut "normaalit" pystyvät juhlatilaisuudessa tuntemaan, ja loukkaamaan tilaisuuden järjestäjää osallistumattomuudellani. Tämä johtaa harmittavaan eristäytymiseen sosiaalisista tilaisuuksista.
Mikäli tekisin, kuten joku neuvoi, ja poistuisin tilaisuudesta heti kun alkoholi astuu kuvaan, tarkoittaisi se kohdallani erityisjärjestelyjä, esim. lähtemällä eri autolla tilaisuuteen, koska minun pitää poistua eri aikaan kuin muu seurue. Tämäkin kuulostaa nololta ja saattaa aiheuttaa esim. suuria kustannuksia, mutta varteenotettava vaihtoehto ehkä joihinkin kotia lähellä sijaitseviin juhlatilaisuuksiin. Jään harkitsemaan tätä ja pidän sitä yhtenä vaihtoehtona.nyt on siis kyse siitä kuinka paljon sulle raittius merkitsee.
Minä en koe jääväni ilman "normaalien" ihmisten iloa, en missään.
Olen ilopilkku useimmiten siellä missä liikun. Juomisen lopettaminen ei tarkoita ilon lopettamista.
Ilo ilman viinaa ei todellakaan ole teeskentelyä, mutta minulla on hauskaa silloinkin kun muut seuraavana päivänä ovat hukassa.
Juomisen lopettaminen ei vienyt minulta pois mitään kokemuksia, päinvastoin selvin päin kun rakastuu ja vaikka pettyy niin tunteet on todella aitoja.
Miksi haluat olla siellä missä ihmiset dokaa?
Kukaan lähelläni ei ole loukkaantunut sen takia että hyppään bussiin toisessa kaupungissa ja tulen kotiin kun muut jäävät jatkamaan, vaikka autolla olisi joku läheltä.
Ja jos joku tuntematon joskus ihmettelee jotain; so what, mitä se sille kuuluu.
Sinä teet nyt itsestäsi jotenkin hassulla tavalla erikoista ihmistä.
Mitenhän niiin monet raitistuneet ihmiset pystyvät nauttimaan elämästään joa kaikki on todella noin vaikeaa? - Elämä on ihanaa
kaffeemuki kirjoitti:
Olen päivätyössä, en ehtisi millään vastata jokaiselle joka päivä, jos jostain kumman syystä haluaisinkin. Mikä mahtaa olla oma tilanteesi, jos sinulla on aikaa ja mielenkiintoa tilastoida muiden kirjoitteluja..?
Olen minäkin aikoinani viinanpirun kanssa taistellut ja voittanut sen.
- Sanna-80
kaffeemuki kirjoitti:
Olen päivätyössä, en ehtisi millään vastata jokaiselle joka päivä, jos jostain kumman syystä haluaisinkin. Mikä mahtaa olla oma tilanteesi, jos sinulla on aikaa ja mielenkiintoa tilastoida muiden kirjoitteluja..?
Itse toipuvana alkoholistina olen useasti lukenut caffekupposen juttuja ja niistä on ainakin minulle ollut apua. Mielestäni on hienoa jos jaksaa ja viitsii kirjoitella niinkin usein. Olen useamman kerran retkahtanutkin mutta on minullakin toivoa. Tämä voi kuullostaa shitiltä mutta olen silti saanut voimaa. Joten kiitos vain-
nomorewine - 16+17
Meriläinen kirjoitti:
nyt on siis kyse siitä kuinka paljon sulle raittius merkitsee.
Minä en koe jääväni ilman "normaalien" ihmisten iloa, en missään.
Olen ilopilkku useimmiten siellä missä liikun. Juomisen lopettaminen ei tarkoita ilon lopettamista.
Ilo ilman viinaa ei todellakaan ole teeskentelyä, mutta minulla on hauskaa silloinkin kun muut seuraavana päivänä ovat hukassa.
Juomisen lopettaminen ei vienyt minulta pois mitään kokemuksia, päinvastoin selvin päin kun rakastuu ja vaikka pettyy niin tunteet on todella aitoja.
Miksi haluat olla siellä missä ihmiset dokaa?
Kukaan lähelläni ei ole loukkaantunut sen takia että hyppään bussiin toisessa kaupungissa ja tulen kotiin kun muut jäävät jatkamaan, vaikka autolla olisi joku läheltä.
Ja jos joku tuntematon joskus ihmettelee jotain; so what, mitä se sille kuuluu.
Sinä teet nyt itsestäsi jotenkin hassulla tavalla erikoista ihmistä.
Mitenhän niiin monet raitistuneet ihmiset pystyvät nauttimaan elämästään joa kaikki on todella noin vaikeaa?tätä. Minua askarruttaa myös aloittajan ahdistus? Voiko kyseessä olla jokin muu, esim sosiaalisten tilanteiden pelko? Kulminoit ongelmasi alkoholiin, mutta mielestäni se ei ole tässä se olennainen asia. Kun niillä kutsuilla ihan oikeasti se alkoholi ei ole se pääasia, vaikka itse koet niin. Tuolla alempana joku kirjoitti siitä, että hyvin harva sinne menee saadakseen boolia ja se on totta, sinne mennään syömään kakkua ja tapaamaan ihmisiä. Koska itsellesi se alkoholi on korostunut niin näet kaiken alkoholin sumentamien lasien läpi, vaikka et sitä enää käytä. Itsellenikin on ollut yllätys vuosien mittaan se, että normaalien ihmisten elämä ei kierry boolimaljan ympärille, vain meidän joilla on ongelmallinen suhde alkoholiin se kiertyy siihen.
Minusta tuntuu, että tarvitsisit keskusteluapua. Ehkä jopa lääkitystä ahdistukseen? Mielestäni ongelmasi on paisunut epänormaaliin mittasuhteeseen ja suhteesi alkoholiin on vaikea tavalla, joka kertoo että asia ei ole selvä päässäsi. Syytät raitistumista ongelmastasi, mutta ehkä ongelma onkin se, mitä aikoinaan lääkitsit viinalla ja nyt kun se on pois ongelma nousee taas voimakkaasti esiin? Todellinen ongelmasi voi olla esim sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistuneisuus tai jokin muu. Voit hakea apua tai sitten vain ottaa härkää sarvista kiinni, katkaista negatiivisen ajatuskierteen mitä nyt ruokit itsessäsi.
- -l-l-l-
ite olen huomannut että aina sitä tulee olemaan vammanen.
kaikki mielen liikkeetkin pistetään juomisen syyksi vaikka olisit kuinka kauan ollut juomati. juoppo mikä juoppo, jos ei märkä niin sitten kuiva.
omassa päässä se on ja niin syvällä! - tekosyykin on jo
yrität vaan vaimentaa järjen äänen kaikenlaisilla selityksillä ja tekosyillä.
joko saat uuden päätöksen aikaiseksi juomisen suhteen ja alat hoitamaan alkoholismiasi tai sitte alat suunnitelmasi mukaan juoda ja leikit marttyyria.
syyt juomiseen löytyvät kyllä muualta,aina. tässä jo valmisteluja:
"Pakko siis eristäytyä, jäädä paitsi paljosta, ja loukata ihmisiä.
Niin surullista. "
ala hoitamaan alkoholismiasi !!!!!!!
jos et todellakaan tiedä miten, nii kysele.
tai opettele kohtuukäyttö. se oli vitsi. tarkoittaa, että jatkat siitä mihin lopetit.
siinäpä sinun vaihtoehdot. - Meriläinen
hyviä vastauksia.
Itse toimin niin kun menen juhliin jossa tulee toisten juominen eteen:
Menen sinne ajoissa, yleensähän juominen alkaa myöhemmin. Olen paikalla niin kauan kun esim. häissä on kaikki perinteinen nähty ja kahvit juotu.
Kohteliaasti kiitän ja lähden näiden muodollisten juttujen jälkeen.
En edes viihdy paikassa jossa juodaan
Ja esim. juhliin jossa on viina pääosassa en edes mene, mitä tekisin siellä?
Minut kyllä tietää kaikki läheiset ja kaverit, sen että olen juonut pohjani. Eikä enää sellaisiin tilaisuuksiin kutsutakaan.
Matkalle lähtiessä usein otan oman huoneen, en lähde mihinkään ellei minulla ole varaa omaan huoneeseen.
Olet nyt tehnyt suuren numeron juhlista ja minusta myös kuulostaa etsitkö "lupaa" juomiseen. Sitä lupaa ei voi kukaan muu kuin sinä itse antaa itsellesi.- jamma jamma
Tuo matkalle oma huone juttu on juuri saman periaatteen mukaista jota itse noudatan. Joka paikkaan voin mennä mutta varmistan aina että pääsen poistumaan omaan rauhaani jos örveltäminen ympärillä ylittää kipukynnyksen. Joskun pärjään pidempään joskus vähemmän aikaa mutta paikalle pakotettuna en hetkeäkään.
- voipytty
ja yksinkertainen ratkaisu: liity alkoholistien toveriseuraan, AA:han. Siellä olen toisten kokemuksista oppinut, miten voi luontevasti juhlia erilaisissa seurueissa kosteissakin tilaisuuksissa.
Mainitsitkin toisessa viestissäsi, että järkeily ei kohdallasi toimi. Siksi myös tunne-elämä tarvitsee toipumista. Keskustelu toisten samoja kokeneiden kanssa avaa eteen ihan uuden maailman ja raitis elämä rupeaa tuntumaan luonnolliselta.
Tuntuuko esittämäni keino sinusta liian yksinkertaiselta? Mieti ennakkoluulottomasti, estääkö mikään sinua kokeilemasta sitä. - Ex aa
tälläinen kuin kuvasit kannattaisi ehkä vaihtaa sitä kokonaan. Yleinen harha juopoilla on luulla, että kaikki muutkin ovat yhtä kännissä kuin itsekkin on sellaiset paikait kuten esim. Ruotsinlautalla on vain pieni osa ihmisistä jurrissa , joka kerta joutuu hämmästymään asiaa, omina dokaus aikoina luulin kaikkien olevan yhtä kännissä. Sama juttu kaikissa juhlissa, sadasta ihmisestä aika harva on jurrissa ja yleensä kaikilla jonkin asteinen alkoholi ongelma.
- tulima
Olen pystynyt käymään raittiuteni aikana ( 1v9kk) mm. laulamassa karaokea ja suvun juhlissa mutta työkavereiden kanssa en ole lähtenyt ulos. Pari viikkoa sitten tapahtui mulle ratkeaminen ja siinä meni 12 pv putkeen. Mulle sopii täysraittius. Ei kannata kokeilla edes sitä yhtä olutta. Ajattelin aloittaa uudelleen aa:ssa käynnit. Kauhea morkkis. Nyt kolmas päivä selvänä.
- unskikin
elämä jatkuvaa oppimista. oppiva ihminen(ja muu eläin) pääsee vähemmällä.
- Al,A-non
Pidä siintä kiinni, kysy vaikka ahdistukseen tarvittaessa kyseisiä tilanteita varten... Mutta vain niitä varten.
Minä itse olen joka ikinen päivä juovan alkoholistin naisystävä, joka toivoo, kuulee valeet, näkee kun omaisensa ja taksi vievät kotiinsa juomaa...
Homma on kuin näytelmää, jossa pääosa on alkoholilla, ja alkoholisti suodattaa ihan kaiken pullon läpi...Minäkin, selvittelen niitä juomajälkiä.- aito juopporuusu
ja JUO!!! juo kunnes noutaja korjaa....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391759En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271598Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly141404Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3421358Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681275- 81131
- 121048
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7951- 20949
- 80889