Exäni on päättänyt tehdä elämästäni helvettiä; ilmotti muutama viikko sitten että hänellä on jonkinlainen useamman kohdan suunnitelma mun elämän pilaamiseksi ja aikoo kuulemma lopuksi tappaa itsensä. Katkaisin oitis kaikki yhteydet ja jäin odottamaan josko tilanne rauhottuisi itsestään mutta samanhenkisiä "sodanjulistus"textareita on tullut pari vielä jälkeenpäinkin, lisäksi pientä nettikiusantekoa on ilmennyt (tyyppi mm. haali facebookissa feikkiprofiililla meikäläisen kavereita kavereikseen). Kyseessä on yli kolmekymppinen alkoholi- ja masennusongelmista kärsivä mieshenkilö jolla tuntuu olevan melko paha pakkomielle meikäläisen suhteen. Olen käynyt poliisiasemalla mutta siellä vaan kehottivat seurailemaan tilannetta ja sanoivat että näillä perusteilla ei voi vielä syyttää mistään. Olen tullut melko vainoharhaiseksi ja joutunut hakemaan lääkäriltä rauhottavia. Tiedän että kyseinen tyyppi pystyisi tiedoillaan ja taidoillaan aiheuttamaan mulle tosi ikäviä sotkuja. Poikaystävälläni alkaa kans olla vähän jo mitta täys tämän asian suhteen, onhan ongelma enemmän tai vähemmän varjostanut suhdettamme jo koko alkuvuoden.
Mikä hitto tähän nyt olisi semmonen järkevä ratkaisu? Kannattaisko vaan odotella ja katsoa mitä tapahtuu? Pitäiskö ottaa yhteyttä tyypin äitiin tai työterveyshoitajaan? Pitäiskö mennä isolla porukalla käymään (mulla nimittäin on jopa avain sen kämppään ja tiedän myös milloin se on kotona) ja yrittää puhua sen kanssa? Hoitoonhan se ihminen tarvis saada, se on aika selvää... Ja hulluksi täs tulee kun joutuu vaan odottelemaan ja pelkäämään.. Joka kerta kun lähtee ovesta ulos sitä vähän miettii että onkohan se siellä rappukäytävässä odottamassa tms.. Oisko MITÄÄN ideoita??
Pimahtanut exä uhkailee
28
2431
Vastaukset
- salapoliiti.
keksi ensi kerralla vähän uskottavampi tarina...
- Cornered
valitettavasti ihan tosi.. =/
- vänksy
exäsi kämppään? Mikset palauttanut sitä eron yhteydessä, niinkuin kuuluu? Kai ymmärrät, että esim. vihaisena ja mustasukkaisena nyt voi puhua sitä sun tätä. Sinuna mä ainakin varaisin vaikka pariksi viikoksi ulkomaanmatkan nykyisen mieheni kanssa ja olisin ajattelematta koko exää ja sen puheita. Voihan olla, et se sinä aikana löytää jo uuden naisen itselleen jos hyvä tuuri käy.
Onko teidän eronne selvä, ettei exällesi ole jäänyt vielä tunne, että jotain on jäänyt kesken? Hän ilmeisesti oli jätettynä?- Cornered
Kävin jonkin aikaa sitten ruokkimassa exäni lemmikkiä hänen ollessaan poissa ja avain jäi mulle, en ehtinyt palauttaa sitä ennen ku tää härdelli alkoi. Erosta on kyllä aikaa jo useempi vuosi, ollaan vaan edelleen enemmän tai vähemmän kaveerattu sen jälkeenkin (mikä on ollut virhe, tajuan sen kyllä nyt). Exällä nyt on varmasti jos jonkinlaisia keskeneräisiä tuntemuksia, mutta kuten sanoin, hän on pakkomielteinen ja ilmeisesti nyt muutenkin aika pahasti hoidon tarpeessa. Yritin hienovaraisesti alkaa vähentämään yhteydenpitoa kun huomasin jo aiemmin että niin olisi parempi. Ja siitä hän sitten suuttui. Saattaahan se nyt olla pelkkää kiukuttelua ja härnäämistä mutta on tää silti tosi häiritsevä tilanne.. Ja vaikka tästä nyt itseään saakin kai pitkälti syyttää, ei se itsensä ruoskiminenkaan nyt taida paljoa asiaa auttaa..
Ei sitä valitettavasti noin vaan lähdetä pariks viikkoo minnekään matkalle ku on työt ja kaikki. Eikä se muutenkaan kaikilla ihmisillä ihan noin vaan käy kun ei se ihan ilmaistakaan ole.. Cornered kirjoitti:
Kävin jonkin aikaa sitten ruokkimassa exäni lemmikkiä hänen ollessaan poissa ja avain jäi mulle, en ehtinyt palauttaa sitä ennen ku tää härdelli alkoi. Erosta on kyllä aikaa jo useempi vuosi, ollaan vaan edelleen enemmän tai vähemmän kaveerattu sen jälkeenkin (mikä on ollut virhe, tajuan sen kyllä nyt). Exällä nyt on varmasti jos jonkinlaisia keskeneräisiä tuntemuksia, mutta kuten sanoin, hän on pakkomielteinen ja ilmeisesti nyt muutenkin aika pahasti hoidon tarpeessa. Yritin hienovaraisesti alkaa vähentämään yhteydenpitoa kun huomasin jo aiemmin että niin olisi parempi. Ja siitä hän sitten suuttui. Saattaahan se nyt olla pelkkää kiukuttelua ja härnäämistä mutta on tää silti tosi häiritsevä tilanne.. Ja vaikka tästä nyt itseään saakin kai pitkälti syyttää, ei se itsensä ruoskiminenkaan nyt taida paljoa asiaa auttaa..
Ei sitä valitettavasti noin vaan lähdetä pariks viikkoo minnekään matkalle ku on työt ja kaikki. Eikä se muutenkaan kaikilla ihmisillä ihan noin vaan käy kun ei se ihan ilmaistakaan ole..silloin aikanaan meni poikki?
- normi mies
Cornered kirjoitti:
Kävin jonkin aikaa sitten ruokkimassa exäni lemmikkiä hänen ollessaan poissa ja avain jäi mulle, en ehtinyt palauttaa sitä ennen ku tää härdelli alkoi. Erosta on kyllä aikaa jo useempi vuosi, ollaan vaan edelleen enemmän tai vähemmän kaveerattu sen jälkeenkin (mikä on ollut virhe, tajuan sen kyllä nyt). Exällä nyt on varmasti jos jonkinlaisia keskeneräisiä tuntemuksia, mutta kuten sanoin, hän on pakkomielteinen ja ilmeisesti nyt muutenkin aika pahasti hoidon tarpeessa. Yritin hienovaraisesti alkaa vähentämään yhteydenpitoa kun huomasin jo aiemmin että niin olisi parempi. Ja siitä hän sitten suuttui. Saattaahan se nyt olla pelkkää kiukuttelua ja härnäämistä mutta on tää silti tosi häiritsevä tilanne.. Ja vaikka tästä nyt itseään saakin kai pitkälti syyttää, ei se itsensä ruoskiminenkaan nyt taida paljoa asiaa auttaa..
Ei sitä valitettavasti noin vaan lähdetä pariks viikkoo minnekään matkalle ku on työt ja kaikki. Eikä se muutenkaan kaikilla ihmisillä ihan noin vaan käy kun ei se ihan ilmaistakaan ole..Exiä ei kannata hyysätä ikinä.
- wqcs
Cornered kirjoitti:
Kävin jonkin aikaa sitten ruokkimassa exäni lemmikkiä hänen ollessaan poissa ja avain jäi mulle, en ehtinyt palauttaa sitä ennen ku tää härdelli alkoi. Erosta on kyllä aikaa jo useempi vuosi, ollaan vaan edelleen enemmän tai vähemmän kaveerattu sen jälkeenkin (mikä on ollut virhe, tajuan sen kyllä nyt). Exällä nyt on varmasti jos jonkinlaisia keskeneräisiä tuntemuksia, mutta kuten sanoin, hän on pakkomielteinen ja ilmeisesti nyt muutenkin aika pahasti hoidon tarpeessa. Yritin hienovaraisesti alkaa vähentämään yhteydenpitoa kun huomasin jo aiemmin että niin olisi parempi. Ja siitä hän sitten suuttui. Saattaahan se nyt olla pelkkää kiukuttelua ja härnäämistä mutta on tää silti tosi häiritsevä tilanne.. Ja vaikka tästä nyt itseään saakin kai pitkälti syyttää, ei se itsensä ruoskiminenkaan nyt taida paljoa asiaa auttaa..
Ei sitä valitettavasti noin vaan lähdetä pariks viikkoo minnekään matkalle ku on työt ja kaikki. Eikä se muutenkaan kaikilla ihmisillä ihan noin vaan käy kun ei se ihan ilmaistakaan ole.."Pitäiskö ottaa yhteyttä tyypin äitiin tai työterveyshoitajaan?"
Ei, jos hän on täysi-ikäinen ihminen. Työterveyshoitaja? En tiedä, mikä sellainen on, mutta ei sellaisellekaan sinun tai hänen yksityisasiat pitäisi kuulua millään tavalla.
"Pitäiskö mennä isolla porukalla käymään (mulla nimittäin on jopa avain sen kämppään ja tiedän myös milloin se on kotona) ja yrittää puhua sen kanssa?"
Jos haluatte isolla porukalla vankilaan. Ei toisten koteihin saa kutsumatta mennä yksin saati isommalla porukalla, vaikka olisi avainkin. - sinua..
Cornered kirjoitti:
Kävin jonkin aikaa sitten ruokkimassa exäni lemmikkiä hänen ollessaan poissa ja avain jäi mulle, en ehtinyt palauttaa sitä ennen ku tää härdelli alkoi. Erosta on kyllä aikaa jo useempi vuosi, ollaan vaan edelleen enemmän tai vähemmän kaveerattu sen jälkeenkin (mikä on ollut virhe, tajuan sen kyllä nyt). Exällä nyt on varmasti jos jonkinlaisia keskeneräisiä tuntemuksia, mutta kuten sanoin, hän on pakkomielteinen ja ilmeisesti nyt muutenkin aika pahasti hoidon tarpeessa. Yritin hienovaraisesti alkaa vähentämään yhteydenpitoa kun huomasin jo aiemmin että niin olisi parempi. Ja siitä hän sitten suuttui. Saattaahan se nyt olla pelkkää kiukuttelua ja härnäämistä mutta on tää silti tosi häiritsevä tilanne.. Ja vaikka tästä nyt itseään saakin kai pitkälti syyttää, ei se itsensä ruoskiminenkaan nyt taida paljoa asiaa auttaa..
Ei sitä valitettavasti noin vaan lähdetä pariks viikkoo minnekään matkalle ku on työt ja kaikki. Eikä se muutenkaan kaikilla ihmisillä ihan noin vaan käy kun ei se ihan ilmaistakaan ole..on tähän asti pitänyt kiinni siinä exässä vaikka uusi poikakaverikin on? Eikö aiemmin huolettanut kun ootte kaveerannut? Onko ex väkivaltainen? Jos ei ole voi ehkä olla huolettomammin, mutta jos on niin voihan se käydä jonkun päälle. Ehkä kannattaa olla varuillaan mutta ei kannata antaa jälkeen sille. Ehkä se siitä lopulta tajuaa jättää sinut rauhaan.
- normaali mies
Kuullostat itsekkin vähän pimeelle. Palauta se avain takaisin hänelle vaikka postissa. Vaihda puhelinnumerosi ja vaihda asuinpaikkaasi (ainakin eri kämppään). En ymmärrä miksi ihmeessä tarvii seurustella mielenterveysongelmaisten narkomaanien ja alkoholistien kanssa. On ihan päivänselvää että tämänlaisista seurustelukumppaneista tulee ongelmia. Vastaa joskus hänen puheluun ja nauhoita se (vanhemmillakin kännyköillä saa nykyään nauhoitettua helposti puheluja) sitten kävelet puhelin kädessä poliisin jutulla ja kerrot että tyyppi on uhannut tappaa sinut tehdä itsarin. Nauhoita poliisienkin jutut kännykän nauhurilla ja jos ne suostu tekee mitään niin ota yhteys ilmaiseen lakimieheen tai tee valitus poliisien esimiehille.
Hitto osalla teistä naisista ei sitten ole mitään järkeä parinvalinnassa vaan on otettava jotain Shukopoleja miehiksi.- wevzxc
"kävelet puhelin kädessä poliisin jutulla ja kerrot että tyyppi on uhannut tappaa sinut tehdä itsarin."
Eihän hän ole uhannut tappaa muita kuin itsensä. puhelimissa oo se huvittavan typerä nauhotuspiippaus? ainaki mulla oli entisissä eikä mistään tullu mitään sen takia jos muuten vaanki halus nauhottaa.
vähäisiä - eikä nekään mitään loppua takaa. Laittomat sit erikseen. Ratkaisu riippuu siis siitä minkä kanssa on helpompi elää. No järjen puhuminen järjettömällä kuuluu sarjaan paavin pallit - teoriassa ihan kivat mut käytännössä hyödyttömät.
Ihan mielenkiinnosta, paljonko maksaisit sellaisesta palvelusta joka alkaa hoitaa ongelmaa aktiivisesti ja ilman väkivaltaa tms - ts. kolmas osapuoli joka maksusta puhuu järkeä sille sällille?
*harkitsee yrittäjyyttä*Tavallaan mä olen kateellinen tollasille tyypeille. Ne tekee asiasta tollasen eeppisen taistelun... Mä lähinnä meen himaan murjottaan ja koitan jotain säälittäviä tunnustelu-yhteydenottoja myöhemmin ja murjotan lisää kun ei nekään toimi halutulla tavalla ja jään miettiin että teinkö tarpeeksi ja jos en niin missä mä oikeastaan tein virheen vai mitä vittua. Tyypit jotka päätyy sahaamaan valtiomoitaan auki tai saattohoitamaan itseään lyijyherneillä tekee ja antaa ihan oikeasti kaikkensa oli siitä hyötyä tai ei, sitkeitä saatanoita.
- kukkotyttö?
Kukkomies kirjoitti:
Tavallaan mä olen kateellinen tollasille tyypeille. Ne tekee asiasta tollasen eeppisen taistelun... Mä lähinnä meen himaan murjottaan ja koitan jotain säälittäviä tunnustelu-yhteydenottoja myöhemmin ja murjotan lisää kun ei nekään toimi halutulla tavalla ja jään miettiin että teinkö tarpeeksi ja jos en niin missä mä oikeastaan tein virheen vai mitä vittua. Tyypit jotka päätyy sahaamaan valtiomoitaan auki tai saattohoitamaan itseään lyijyherneillä tekee ja antaa ihan oikeasti kaikkensa oli siitä hyötyä tai ei, sitkeitä saatanoita.
Tää kaveri on jopa aika näppärästi onnistunut eeppisessä taistelussaan...
Tiukasti tuntuu olevan tytsyn elämän keskiössä... kukkotyttö? kirjoitti:
Tää kaveri on jopa aika näppärästi onnistunut eeppisessä taistelussaan...
Tiukasti tuntuu olevan tytsyn elämän keskiössä...Onnistunut ja onnistunut. Samalla kun se onnistuu roikkumaan naisen elämässä väkisin hän tekee itsestään täysin kelvottoman kumppanimateriaaliksi - eli samalla kun pitää kiinni tuhoaa varmasti kaiken.
Pitää kii vai ei pitää kii?
Ihan sama. Mä meen hakkaan päätä seinään.- kukkotyttö?
Kukkomies kirjoitti:
Onnistunut ja onnistunut. Samalla kun se onnistuu roikkumaan naisen elämässä väkisin hän tekee itsestään täysin kelvottoman kumppanimateriaaliksi - eli samalla kun pitää kiinni tuhoaa varmasti kaiken.
Pitää kii vai ei pitää kii?
Ihan sama. Mä meen hakkaan päätä seinään.no tossa tilanteessa ei varmaan oo rationaalinen ajattelu päälimmäisenä... "jos mä nyt uhkaan tappaa itteni, niin ryntääkö se heti takas mun syliin ja saadaan onnellinen loppuelämä...?"
Rakkaus (oikeemmin varmaan läheisriippuvuus) on vakava tauti.
Pään hakkaaminen seinään = duuni :P
ei siihen lkannata vapaa-aikaa hukata. kukkotyttö? kirjoitti:
no tossa tilanteessa ei varmaan oo rationaalinen ajattelu päälimmäisenä... "jos mä nyt uhkaan tappaa itteni, niin ryntääkö se heti takas mun syliin ja saadaan onnellinen loppuelämä...?"
Rakkaus (oikeemmin varmaan läheisriippuvuus) on vakava tauti.
Pään hakkaaminen seinään = duuni :P
ei siihen lkannata vapaa-aikaa hukata.Ehkä just ton takia hommat meneekin niin syväksi koska ihminen kokee sen asian niin helvetin tärkeäksi että sellanen pikku juttu kuin järki tai oma henki ei ole kovinkaan merkityksekäs. Eiks tollaset jutut kuulukin siihen sairauteen?
Ainoo mikä tossa jutussa tekee hommasta väärän on se että se yrittäminen on alkanut vahingoittamaan. Se on juttu joka eroissa usein unohtuu normipareiltakin.
tehdä mitään.
Mikäli sinulla on edelleen hänen avaimensa, lähetä se kirjatussa kirjeessä ja paketoi avain senverran hyvin, ettei riko kuorta.
Poliisi ja oikeuslaitos muutenkin voi tehdä asialle jotain vasta sen jälkeen, kun sinulle tapahtuu jotain ikävää ja tunnistat tekijän ex-mieheksesi.
Äläkä tulevaisuudessa ole missään tekemisissä hänen kanssaan.
Pyyti hän sitten hoitamaan kissaansa tai muuta hauskaa.
Jos onnistut hermostuttamaan hänet hänen asunnollaan, huonolla onnella lähdet asunnosta oikeustieteelliseen ruumiinavaukseen.
Oikeustieteellinen ruumiinavaus tehdään silloin, kun epäillään kuolemaan sisätyneen rikos.
Kirja "Jokin astalo" kertoo nuoresta naisesta, joka kävi ex-miehelleen näyttämässä valokuvia ja ex-mies tappoi kyseisen naisen jollain astalolla.- ...
yhtään mitään. Ole täysin välinpitämätön.
Kovaa päätähän se vaatii, mutta ilman kovaa ei ole elämää. - ---
Mä miettisin tuosta lähtökohdasta. Koska tunnettaisiin, yrittäisin kärsivällisesti selvittää välejä siedettäviksi antamatta kuitenkaan periksi sen toiveille ja tehden selväksi etten mä halua suhdetta tai muutakaan sen kanssa. Jotkut tuollaiset kuitenkin tajuaa lopulta hyväksyä tosiasiat ja jatkavat elämäänsä.
- scale
Tilaa sille puhelimella vartiotorni ja kaikki mahdolliset muutkin naurettavuudet ja kaikki mahdolliset kännykkäliittymät sekä lehdet. Pistä lehteen ilmotus, jossa laitat sen osoitteen ja sanot, että ensi lauantaina siellä pidetään avoimet gay bileet jne... Vittuilu on taitolaji.
- MK
Omakohtaista kokemusta on minullakin tämän tyyppisestä exästä. Tuntuu että nykyään yhä useampi (mies) kärsii joko sitoutumiskammosta tai läheisriippuvuudesta. Miksi?
Seurustelin n. 2kk, kunnes aloin huomaamaan huolestuttavia merkkejä poikaystäväni käytöksessä. En olisi saanut viettää aikaa ystävieni kanssa ilman että hän tulisi erittäin mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi. Jos lähdin ystävieni kanssa ravintolaan, puhelimeni soi jatkuvasti. Tein hänelle selväksi että olemme yksilöitä joilla pitää olla myös oma elämä parisuhteen ohessa. Hän taas vaati minua viettämään suurimman osan aikaa hänen kanssaan ja kavereiden näkeminen voisi olla minimissään. Tästäkö minä suutuin. Kun sitten päätin jättää henkilön, alkoi piina. Hän tuli kotipihalleni yöaikaan kyttäämään ikkunoistani sisään ja varmasti "vahtimaan" minua. Kun sitten narautin hänet itse teossa hän pakeni, mutta myöhemmin samana iltana saapui takaisin pihalleni kutsumatta, jälleen kerran. Siinä vaiheessa menetin hermoni ja menin toisen henkilön kanssa tekemään selväksi että tällainen touhu loppuu nyt. Siinä vielä kehtasi uhkailla ja haukkua minua. Halusi kuulemma tehdä elämästäni helvetin, koska on niin heikko ihminen ettei kestä kun jätetään. Säälittävää. Tilanne oli erittäin uhkaava ja tuntui epätodelliselta. Pääsin kuitenkin hänestä eroon esittämällä, että ymmärrän tätä mielenvikaista lässyttämällä juuri niitä asioita joita hän halusi kuulla. Tämän jälkeen en enää vastannut mihinkään hänen yhteydenottoihinsa.
Olin kuitenkin jo puhunut aiheesta monelle kaverilleni, jotka kokivat tilanteen myös puolestani erittäin vaikeaksi ja ahdistavaksi. He olisivat olleet valmiit tekemään asialle jotakin. Joten jos vaihtoehdot ovat loppumaisillaan, ehkäpä pieni tipautus maanpinnalle takaisin saa tuollaiset takertujat perääntymään. Minun tilanteessani asian ei onneksi tarvinnut mennä siihen pisteeseen, sillä vainoaminen loppui muutaman viikon sisällä.
Homma nyt vaan on niin ettei aina ihmisestä heti tiedä millainen tämä on, vaan sen huomaa vasta lähemmän tuttavuuden kehittyessä. Suosittelen täysin jäätävää linjaa, teet selväksi ettet ole enää missään tekemisissä, tai jätät yhteydenpidon kokonaan, et vastaa viesteihin tai puheluihin. Jos tämäkään ei auta, voi tosiaan muuttaminen ja numeron yms tietojen salaaminen olla seuraava vaihtoehto. Tsemppiä! - *mixmaxi*
ja todella asiallisia neuvoja palstalaisilta. Minulla ei ole niihin lisättävää, sen sanoisin, että ole kuitenkin toinen korva ja silmä tarkkana, sairas ihminen on aina arvaamaton, vaikka erosta olisi kulunut kauankin, Espoon surullinen tapahtuma todistaa, kuinka eron ahdistamat henkilöt voivat käyttäytyä.
Erittäin virheellinen käsitys on; " ei se mulle mitään tee, sehän rakastaa mua". Moni näin ajatellut henkilö on maatuvana luonnon kiertokulussa. - rusalkaa
Tiedoksi viranomaisille ja ihan rauhallisesti laitat ylös tapahtumat ja päiväykset. Myöhemmin sitten voit harkita seuraako poliisiin yhteyden ottamista rikosilmoituksen tekeminen vai mitä. Tämän voit tietenkin antaa tiedoksi myös exällesi, pistää ehkä miettimään. Riippuu tietenkin poliisin kiireistä haluaako puutuua asiaan vain 'puhuttelemalla' tyyppiä. Joskus tuokin sitten auttaa rauhoittamaan tilanteen.
Pääasia on, että osoitat heti alusta alkaen olevasi vakavissasi ja pidät kiinni siitä mitä sanot. Toisella ei ole oikeutta häriritä sinua!...ei edes loukkaavilla sanomisilla.
Itse tein sen virheen joskus nuorena neitona, etten poliisille antanut tiedoksi kuka minua vainoaa...siitä seurasi vuosien piina ja lumipallosta alkanut juorujen lumivyöry. Tänä päivänä olen työkyvyttömyyden vuoksi eläkkeellä...joten ota vakavasti sinua uhkaava pienikin vaara. Kellään ei ole oikeutta ylittää sinun rajojasi tai talloa sinua...vain siitä syystä, ettei tuo osaa itse hakeutua avun piiriin. Ihmiset nimittäin hyvin osaavat kaataa pahan olonsa toisen niskaan ja tehdä tällä tavoin elämästäsi helvetin. Katsos, silloin oma elämä tuntuu NIIN paljon helpommalta ja paremmalta!- rusalkaa
Etkö halua eroa vai miksi roikotat toista? Tuskin se sinulta mitään apua haluaa, jos kerran uhkailee...
- rusalkaa
rusalkaa kirjoitti:
Etkö halua eroa vai miksi roikotat toista? Tuskin se sinulta mitään apua haluaa, jos kerran uhkailee...
kirjoitusvirhe.
- Anonyymi
Minun eksä on aina uhkaillut eksiään . Olen jo tottunut. Minullekin joskus vielä keuhkoaa,vaikka erosta on yli 10v. Parempi ku ei ala noiden kanssa vääntää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1991590Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1381354- 541123
- 72995
- 51950
- 106902
Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva52893Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53850- 82830
- 31764