Kokemus

Enpä usko. Nimittäin en pystynyt juomaan sitä viinilasillista ilman lisäviinanhimoa. Sille en aio antaa periksi.

Kiitos onnitteluista loman suhteen, hyvin se menikin. Vaikka niin kovasti sitä jännitin etukäteen - tai ehkä juuri siksi.

Tämä pitkäperjantain testi oli kiusaus, johon itse itseni toetoisesti saatoin, ja jonka voittamisen vaikeuden halusin saada selville. Siis ystävät eivät minulle viiniä erityisesti tarjoilleet, heistä ainakin osa tiesikin raittiuspyrkimyksistäni ja osalla on ollut samansuuntaisia pyrkimyksiä itselläänkin. Minä puolestani tiesin, että minulla ei ole mitään inhimillistä mahdollisuutta saada lisää alkoholia sille illalle. En nyt sentään siihenkään uskonut, että lähtisin pitkäperjantai-iltana kadulle kerjäämään tai naapureilta kyselemään - siihen kuntoon en uskonut yhdestä pikkulasilliseta viiniä tulevani. Ja lauantaiaamuna kaljanostoon lähikauppaan en uskonut lähteväni, koska sitä olen häpeillyt jo aikaisemminkin. Ja nyt kun en ole kuukausiin ostanut, olisi se ollut entistäkin häpeällisempää. Ja sitten tiesin, että juontimahdollisuuteni loppuisivat siihen, koska loppupääsiäinen minulla on mennyt tiukasti erilaisten työ- ja edustuskuvioiden merkeissä, joihin ei alkoholi millään muotoa ole sopinut. Ne olen ennenkin pystynyt hoitamaan kunnialla. Ainoa kerta, jolloin työ on kärsinyt alkoholista, oli viime joulun aikaan, ja se olikin lopulta viimeinen pisara minulle ja siitä alkoi raitistumiseni. Siihen en uskonut sortuvani enää.

Tiesin - tai arvasin - että kiusaus tulee, ja sen halusin testata. Uskoin, että pakon edessä siitä selviän ja jatkossa jatkan tällä raittiuden tiellä. Toki tiedän, että niin moni raitistumisjakso on katkennut yhteen lasilliseen, niin myös minulla itselläni. Mutta nyt asenne oli toinen. Nyt en edes ajatellut, että tämä olisi uusi alku kohtuukäytön tiellä, ei toki, siihen minusta ei ole, vaan ajattelinkin, että tämä on koe, kuinka paljon minulla alkaa tehdä mieli juoda, kun pääsen vähän alkoholin makuun.

Tämä kuulostaa varmasti ihan tyhmältä, ja sitä se varmasti olikin. Tosi on, että nämä päivät on alkoholi ollut viime aikoja enemmän mielessäni. Mutta ei sillä tavalla, että pitäisi juoda, mutta vähän niin kuin tämän raittiuden alkuaikoina. Eli että raittius ei olekaan itsestäänselvyys vaan asia, johon on kiinnitettävä huomiota. Hyvä vai huono? Varmaan huono asia.

Mutta tämä itse itselleni järjestämäni kiusaus osoitti sen, että Kuningas Alkoholi on minulle Kuningas nyt ja aina. Kuningas, joka on minun yläpuolellani ja hallitsee minua, ja jonka hallintaa voin välttää vain elämällä omaa elämääni ilman kyseistä Kuningasta.

Onneksi olen saanut kokea, että en sitä tarvitsekaan. Onneksi olen saanut elää kolme ihanaa kuukautta raittiina. Nyt tiedän sen, että tämä on minun tieni. Enää en kokeile enkä itseäni kiusaa, siitä ei ole mitään hyötyä eikä se tuo minulle mitään uusia vastauksia.

Enkä suosittele tätä testiä kenellekään toiselle!

Olen samaa mieltä enkä enää toista koetta tarvitse.

Kyllä koin, totisesti.

Tuon tiedän, että yksi lasillinen voi pilata pitkänkin raittiin elämän. Minulla se on pilannut useita raittiusjaksoja, kun olen kuvitellut, että olen valmis ottamaan sivistyneesti ja vain tämän yhden lasillisen. Nyt en sitä kuvitellutkaan vaan tiesin, että oma vaihtoehtoni on raittius. Mutta kuten tuolla jo aiemmin olen kertonut, tämä oli minulle tarkoituksellinen testi. Kiusaus, josta selvisin, mutta johon en koe tarvetta toiste ryhtyä. En halua kokeilla, selviänkö toista kertaa, enkä varsinkaan koe tarvetta ottaa sitä lasillista. Ei se ollut sen arvoista. Ja kohtuukäyttäjää minusta ei tule. Toivon, että pysyn raittiina loppuelämäni.

Siispä ainakin kommentoin.