Juttujen aloittajille

Vakituisesti en kirjoittele itse aloituksia ja siksi tämä juttu tuli mieleen. Olen niitä kuitenkin tehnyt, joten työnäyte on annettu. Joskus on ollut menestystä ja joskus ei. Olen toki yli kuudenkymmenen, tarkalleen 63 vuotta. Kuitenkin on ihanaa olla eläkkeellä. Saa ainakin valvoa ja nukkua miten tahtoo.

Todellakaan tarkoitukseni ei ole loukata ketään tällä aiheella. Ilkeilyä on sekä elävässä elämässä että tänä aikana kaikkialla. Mutta myös hyväntahtoisuutta, sitä ei pidä unohtaa. Nyt kumminkin on niin hieno ilma, että ulos on pakko päästä. Tuli nukuttua tosi pitkään siksi, että valvoin yöllä kuumuuden takia pikkutunneille. Kiitos vinkkien antajille ja vastanneille.

... että netistä löytyy tarkemminkin rajattuja kirjoittajapalstoja, nimenomaan oman harrastuksen tai muun mielenkiinnon piiristä. Siellä on paljon mukavampaa jutella. Jokin ikäryhmä - varsinkaan tämä 60 - ei tunnu kovin yhtä köyttä vetävältä, jos niin voi sanoa. Varsinainen mummoraati täällä jyllää ja morkkaa kaikki vähänkin heidän mielipiteistään ja elämänkokemuksestaan eroavat viestit alta aikayksikön. Ja siinäpä mennään usein pitkälle yksityisyydenkin puolelle, ihan pahaa tekee.

Luulisi tällä iällä olevan jo pikkaraisen ymmärrystä myös eri elämänpiireissä liikkuvia ja erilaisia mielipiteitä omaavia ihmisiä kohtaan. Vaan ei! Haukutaan lyttyyn. Soromnoo...

Hiljaista on, tekohengityskään ei tässä tilanteessa auta.

emmätiiämittään kirjoitti:

... että netistä löytyy tarkemminkin rajattuja kirjoittajapalstoja, nimenomaan oman harrastuksen tai muun mielenkiinnon piiristä. Siellä on paljon mukavampaa jutella. Jokin ikäryhmä - varsinkaan tämä 60 - ei tunnu kovin yhtä köyttä vetävältä, jos niin voi sanoa. Varsinainen mummoraati täällä jyllää ja morkkaa kaikki vähänkin heidän mielipiteistään ja elämänkokemuksestaan eroavat viestit alta aikayksikön. Ja siinäpä mennään usein pitkälle yksityisyydenkin puolelle, ihan pahaa tekee.

Luulisi tällä iällä olevan jo pikkaraisen ymmärrystä myös eri elämänpiireissä liikkuvia ja erilaisia mielipiteitä omaavia ihmisiä kohtaan. Vaan ei! Haukutaan lyttyyn. Soromnoo...

Hiljaista on, tekohengityskään ei tässä tilanteessa auta.

Lue lisää

Enpä lähde ketään myöskään arvuuttelemaan kirjoituksistaan. Jossain vaiheessa aina joku "älykäs" on tunnistavinaan jonkun joksikin muuksi, eli selvännäkijöitäkin lienee palstalla.
On suuri ero siirtyä 50:sistä tälle ikäsivulle, iloisuus, leikkimielisyys on todella hakusessa. Keskustelua ei synny, jokainen kirjoittaa oman mielipiteensä, kukaan ei tavallaan vastaa kenellekään, se on outoa.
Katkeruus elämäänsä huokuu monien viesteistä, onneton hän joka uskaltaa hyväntuulisesti kertoa onnestaan, silloin alkaa se haiseva jätös lentää!
Joitakin kirjoittelijoita on savustettu ihan olantakaa, he eivät lannistu ja hyvä niin, hiirulaiset eivät uskalla sanoa sanaakaan. Erimieltä ei osata rakentavasti olla. Trolleja voi todellakin olla joukossa, surkeassa tilassa on tämän ikäisten henkinen taso.

Valitettavasti vain täällä on muutama sellainenkin mummo, joka ei ymmärrä että yli kuuskymppiset ei kaikki ole mummoja eikä edes mummomaisia. Sellaisiakin meidän joukossamme on (sekä miehiä että naisia), jotka eivät ole menettäneet iloista mielenlaatuaan, ja jopa vielä nauttivat elämästä - muustakin kuin niistä iki-ihanista lapsenlapsista. Mutta ei sellainen saa olla, ei ainakaan tällä palstalla, vaikka oikeasti olisi.

Teiniksi meistä ei kukaan enää halua, ja tuskin teinin lailla pukeutuu ja koristautuu niinkuin pienellä ilkeydellä edellä kuvailit. Iloisuus ja ei-mummo/pappamainen pukeutuminen on eri asia kuin hypätä teini-ikään. Miksi tällä palstalla ei jokainen saa olla omanlaisensa, siis erilainen kuin sinä joka tätä luet?

Ero edelliseltä palstalta on kuin hyppäisi suoraan hautaan, tai jos ei ihan sinne niin reunalle ainakin.
Aamen.

dhjklmn kirjoitti:

Valitettavasti vain täällä on muutama sellainenkin mummo, joka ei ymmärrä että yli kuuskymppiset ei kaikki ole mummoja eikä edes mummomaisia. Sellaisiakin meidän joukossamme on (sekä miehiä että naisia), jotka eivät ole menettäneet iloista mielenlaatuaan, ja jopa vielä nauttivat elämästä - muustakin kuin niistä iki-ihanista lapsenlapsista. Mutta ei sellainen saa olla, ei ainakaan tällä palstalla, vaikka oikeasti olisi.

Teiniksi meistä ei kukaan enää halua, ja tuskin teinin lailla pukeutuu ja koristautuu niinkuin pienellä ilkeydellä edellä kuvailit. Iloisuus ja ei-mummo/pappamainen pukeutuminen on eri asia kuin hypätä teini-ikään. Miksi tällä palstalla ei jokainen saa olla omanlaisensa, siis erilainen kuin sinä joka tätä luet?

Ero edelliseltä palstalta on kuin hyppäisi suoraan hautaan, tai jos ei ihan sinne niin reunalle ainakin.
Aamen.

Lue lisää

Todellakin, sitä se oli taholtani.

Lehdistä minäkin saan lukea, että omat lapseni ovat keski ikäisiä! Uskomatonta! Ovat niin solakoita (isänsä geenit) ja pukeutuvat tyylikkäästi muittenkin, kuin minun mielestäni.

Itse olen saanut tätä "vanhuuden pyöreyttä", mutta ryppyjä se vain oikoo hieman!

Lastenlasten luona kyllä koen itseni mummimammiksi, kuten he minua kutsuvat, mutta mummiksi he kutsuvat myös toista mummia, joka työnsä puolestakin joskus piipahtaa korkokengissä hiekkapihalla ja puutarhassa.

Itseni tunnen nuoreksi, koska omaan itäsuomalaisen karjalaisuuden, siis vilkkauden ja puheliaisuuden itsessäni, mutta vanhuus tulee vastaan, kun on pakko pelata "jääkiekkoa" ja pallopelejä 4-v pojan kanssa. Juoksukilpailut taas 6-v tytön kanssa ovat jo aivan mahdottomia.

Imarreltu olen, jos ja kun minua puhutellaan "pyytämättä" esim. kaupassa tai kadulla. Kaukana on kuitenkin aika, jolloin eräs autoilija peruutti autonsa vain ihmetelläkseen, kuinka kaunis nainen on odottamassa bussia. Asuimme Espoon korvessa. Yhtä kaukana on myös se aika, jolloin itsekkään en lähtenyt mihinkään ilman meikkiä, lakattuja kynsiä ja laitettuja hiuksia. Siihen aikaan oli pakko nukkua papiljotit päässä, mitä nykyisin ei enää tarvitse.

En minä halveksi nuorekkaana pysymistä. Täällä se vain joskus korostuu liikaa, kun puututaan lehtikirjoittelun määritelmiin. Meidän pitäisi vain muistaa, kuinka nuoria ova nämä kirjoittajat ja muistella
itseämme heidän ikäisinään.

Tuli oma kauhistukseni "vanhuudesta" mieleeni, kun olin itse 40-v /-, ja lapseni oli noin 15-v. Hän kertoi jostain tädistä ja kysyessäni ,minkä ikäinen hän oli???, vastaus oli tyrmistyttävä;"sellainen vanha, sun ikäinen", joten se siitä vanhuudesta! Hymyillään, kun tavataan.

dhjklmn kirjoitti:

Valitettavasti vain täällä on muutama sellainenkin mummo, joka ei ymmärrä että yli kuuskymppiset ei kaikki ole mummoja eikä edes mummomaisia. Sellaisiakin meidän joukossamme on (sekä miehiä että naisia), jotka eivät ole menettäneet iloista mielenlaatuaan, ja jopa vielä nauttivat elämästä - muustakin kuin niistä iki-ihanista lapsenlapsista. Mutta ei sellainen saa olla, ei ainakaan tällä palstalla, vaikka oikeasti olisi.

Teiniksi meistä ei kukaan enää halua, ja tuskin teinin lailla pukeutuu ja koristautuu niinkuin pienellä ilkeydellä edellä kuvailit. Iloisuus ja ei-mummo/pappamainen pukeutuminen on eri asia kuin hypätä teini-ikään. Miksi tällä palstalla ei jokainen saa olla omanlaisensa, siis erilainen kuin sinä joka tätä luet?

Ero edelliseltä palstalta on kuin hyppäisi suoraan hautaan, tai jos ei ihan sinne niin reunalle ainakin.
Aamen.

Lue lisää

kohtaan on oiva tilaisuus kommentoida. Tästä mummomaisuudesta: on aivan totta, toiset ovat " mummoja"jo nuorena, he jäävät elämäänsä, siihen helppoon tilaan; antaa mennä, vanha tässä ollaan ja elämällä ei ole enää mitään annettavaa.
Perusilme naamalla, ei hymyä, ei katsekontaktia, samat vaaterytkyt päällä koko viikon, odotellaan vaan vuodeosaston paikkaa. Siis, yksinkertainen yhteenveto: elämällä ei ole mitään väliä, kun ei kukaan välitä. Niitä yksinäisiä ja rutiinin vaivaamia henkilöitä on pilvin pimein.Tapojaan on helvetin vaikee muuttaa, esim. yritä sulkea kaapin ovi vastakkaisella kädellä, kuin mihin olet tottunut, tai astu porras askelma eri jalalla kuin olet tottunut tekemään. Tee joku asia ihan muulla tavalla ,kuin eilein, laita kenkä ensin siihen toiseen jalkaan, kuin ennen tms. Esimerkkejä on lukemattomia, joilla voi muuttaa arkitapojaan ja näin ollen siitä saa jo ajattelemisen aihetta koko päiväksi. Ja se on siitä kiinni, kenellä on pokkaa, toisin sanoen; uskallusta tehdä asioita eritapoja käyttäen.

mixmaxi kirjoitti:

kohtaan on oiva tilaisuus kommentoida. Tästä mummomaisuudesta: on aivan totta, toiset ovat " mummoja"jo nuorena, he jäävät elämäänsä, siihen helppoon tilaan; antaa mennä, vanha tässä ollaan ja elämällä ei ole enää mitään annettavaa.
Perusilme naamalla, ei hymyä, ei katsekontaktia, samat vaaterytkyt päällä koko viikon, odotellaan vaan vuodeosaston paikkaa. Siis, yksinkertainen yhteenveto: elämällä ei ole mitään väliä, kun ei kukaan välitä. Niitä yksinäisiä ja rutiinin vaivaamia henkilöitä on pilvin pimein.Tapojaan on helvetin vaikee muuttaa, esim. yritä sulkea kaapin ovi vastakkaisella kädellä, kuin mihin olet tottunut, tai astu porras askelma eri jalalla kuin olet tottunut tekemään. Tee joku asia ihan muulla tavalla ,kuin eilein, laita kenkä ensin siihen toiseen jalkaan, kuin ennen tms. Esimerkkejä on lukemattomia, joilla voi muuttaa arkitapojaan ja näin ollen siitä saa jo ajattelemisen aihetta koko päiväksi. Ja se on siitä kiinni, kenellä on pokkaa, toisin sanoen; uskallusta tehdä asioita eritapoja käyttäen.

Lue lisää

Ei voi yleistää, on pajon lähes seitenkymppisiä, joilla nousee jalka, uskaltaa elää täyttä elämää, ottaa kontakteja uusiin ihmisiin.
Harmillista tällä palstalla esiintyvä suuri alakuloisuus, toivottomuus, ilottomuus, vanha Tarvajärven sanonta " ylös ulos ja lenkille" kummasti pitistää ja elämä taas maistuu .

hymyä huuleen .. kirjoitti:

Ei voi yleistää, on pajon lähes seitenkymppisiä, joilla nousee jalka, uskaltaa elää täyttä elämää, ottaa kontakteja uusiin ihmisiin.
Harmillista tällä palstalla esiintyvä suuri alakuloisuus, toivottomuus, ilottomuus, vanha Tarvajärven sanonta " ylös ulos ja lenkille" kummasti pitistää ja elämä taas maistuu .

Lue lisää

No se alakulo ei ole iästä kiinni vaan persoonasta, hänen ominaisuuksistaan, tavastaan suhtautua asioihin. Katkeria ihmisiä on joka ikäluokassa

Oletko niitä joita nuoret miehet sanovat kännissä 40-vuotiaan näköiseksi ?
Ja sitten uskot,että näihän se taitaa olla,vaikka ei kuitenkaan ole.

Nainen 68/minihame kirjoitti:

Oletko niitä joita nuoret miehet sanovat kännissä 40-vuotiaan näköiseksi ?
Ja sitten uskot,että näihän se taitaa olla,vaikka ei kuitenkaan ole.

No jopas on luulot. En ikinä noteraa humalaisten öykkäröinnistä yhtään mitään. Ihan sama, mitä suustansa päästävät. Luuletko tosiaan ihmisten olevan noin hölmöjä?

tämä nimimerkki puhujapöntön kertomus. Jostakin syystä se,että ei tarvitse esiintyä omalla virallisella nimellään tekee ihmisistä netissä epäkohteliaita. Näin olen päätellyt. Olen siihen sortunut itsekin. Ollaan me sen verran ujoja, vieraskoreita tai sulkeutuneita arkielämässä, että harvemmin vieraalle niin terävästi vastaillaan kuin netissä. Täällä me kerromme sisimpiä ajatuksiamme, tunteitamme tavallaan. Ollan vieraita, mutta kuitenkin muka tuttuja. Nettikirjoittamisessa on nähtävissä Janus-ilmiö - kahdet kasvot vähintään.

Itselleni olen tehnyt säännön, että vihaisena en tule kirjoittelemaan enkä lukemaan palstoille. Jo valmiiksi ärtyneenä on suuri kiusaus antaa vahingon kiertää. Ja vaikka ei niinkään, sanat tuppaavat silloin olemaan tavallista kärjekkäämpiä. Niin, ikä ja kypsyys - luulen,että harva (tai ehkei kukaan) ole oikeasti ja oikeassa elämässä niin elämän lopullisesti koulima, että joka tilanteessa pystyisi jakelemaan kaikille sopivia viisauksiaan rauhallisena kuin patsas. Ihmisiä me olemme ja raadollisia loppuun saakka niin minä kuin muutkin.

Kaikkein kovin juttu on tuo: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Vielä sitä itestään tykkää, mutta että kaikkia lähimmäisiä... Kuitenkin hyvän kanssakäymisen resepti on tyly: pitää sietää myös muita, toisenlaisia mielipiteitä ja katsantokantoja. Ei väkisin, mutta edes sietää. Silloin ei tarvitse käydä valtataisteluja siitä, kenen mielipide on oikea. Yhtä ainoaa ja kaikille oikeaa mielipidettä ei ole olemassa, on vain mielipiteitä, kuten tässä tämäkin.

Toisten sietäminen ( esimerkiksi palstakirjoittelussa) on hyvää valmennusta siihen,että me emme täällä Suomessa enää pysty olemaan vain keskenämme, omassa pikku pivossamme. Erilainen ja erilaisuus eivät välttämättä ole pahasta,ne ovat kehityksen ehtoja. Sietää on eri asia kuin suostua tai alistua.

Kansakoulussa laulettiin aikoinaan koulun alkaessa laulu Koulutie (se Sibeliuksen säveltämä). Säkeissä sanotaan: ...ja enkö mä loppuun asti yhä koululainen lie. En minä valmiiksi ole tullut, vaikka elämänkoulua olen käynyt yli kuusi vuosikymmentä. Onneksi saan päivittäin siitä muistuksia ja ellen, viimeistään täällä palstoilla olen jonkun mielestä nuorison edustaja edelleen. Otan sen positiivisesti, sillä halukkaasti olen edelleen mieleltäni nuori, oli se viisasta tai ei. Nyt lopetan viisastelun ja lörpötyksen ja siirryn ulko-olennnoksi. Ihanaa iltaa itsekullekin. Onni yksillä, kesä kaikilla.

Onko siellä ketään kirjoitti:

tämä nimimerkki puhujapöntön kertomus. Jostakin syystä se,että ei tarvitse esiintyä omalla virallisella nimellään tekee ihmisistä netissä epäkohteliaita. Näin olen päätellyt. Olen siihen sortunut itsekin. Ollaan me sen verran ujoja, vieraskoreita tai sulkeutuneita arkielämässä, että harvemmin vieraalle niin terävästi vastaillaan kuin netissä. Täällä me kerromme sisimpiä ajatuksiamme, tunteitamme tavallaan. Ollan vieraita, mutta kuitenkin muka tuttuja. Nettikirjoittamisessa on nähtävissä Janus-ilmiö - kahdet kasvot vähintään.

Itselleni olen tehnyt säännön, että vihaisena en tule kirjoittelemaan enkä lukemaan palstoille. Jo valmiiksi ärtyneenä on suuri kiusaus antaa vahingon kiertää. Ja vaikka ei niinkään, sanat tuppaavat silloin olemaan tavallista kärjekkäämpiä. Niin, ikä ja kypsyys - luulen,että harva (tai ehkei kukaan) ole oikeasti ja oikeassa elämässä niin elämän lopullisesti koulima, että joka tilanteessa pystyisi jakelemaan kaikille sopivia viisauksiaan rauhallisena kuin patsas. Ihmisiä me olemme ja raadollisia loppuun saakka niin minä kuin muutkin.

Kaikkein kovin juttu on tuo: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Vielä sitä itestään tykkää, mutta että kaikkia lähimmäisiä... Kuitenkin hyvän kanssakäymisen resepti on tyly: pitää sietää myös muita, toisenlaisia mielipiteitä ja katsantokantoja. Ei väkisin, mutta edes sietää. Silloin ei tarvitse käydä valtataisteluja siitä, kenen mielipide on oikea. Yhtä ainoaa ja kaikille oikeaa mielipidettä ei ole olemassa, on vain mielipiteitä, kuten tässä tämäkin.

Toisten sietäminen ( esimerkiksi palstakirjoittelussa) on hyvää valmennusta siihen,että me emme täällä Suomessa enää pysty olemaan vain keskenämme, omassa pikku pivossamme. Erilainen ja erilaisuus eivät välttämättä ole pahasta,ne ovat kehityksen ehtoja. Sietää on eri asia kuin suostua tai alistua.

Kansakoulussa laulettiin aikoinaan koulun alkaessa laulu Koulutie (se Sibeliuksen säveltämä). Säkeissä sanotaan: ...ja enkö mä loppuun asti yhä koululainen lie. En minä valmiiksi ole tullut, vaikka elämänkoulua olen käynyt yli kuusi vuosikymmentä. Onneksi saan päivittäin siitä muistuksia ja ellen, viimeistään täällä palstoilla olen jonkun mielestä nuorison edustaja edelleen. Otan sen positiivisesti, sillä halukkaasti olen edelleen mieleltäni nuori, oli se viisasta tai ei. Nyt lopetan viisastelun ja lörpötyksen ja siirryn ulko-olennnoksi. Ihanaa iltaa itsekullekin. Onni yksillä, kesä kaikilla.

Lue lisää

raamtun kohta "rakasta lähimmäistä niikuin itseäsi " antoi kimmokkeen miettiä isämeidän rukousta, siinä kohta "anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" ,,,, tämä kyseinen kohta on askarruttanut vuosia.
Tämä kohta on elämäni suurin mysteeri isämeidän rukouksessa .
Myöhemmin se on kirkastunut, ettei anteeksiantamisen voima tule meistä, vaan sen voiman antaa luoja meille.

Onko siellä ketään kirjoitti:

tämä nimimerkki puhujapöntön kertomus. Jostakin syystä se,että ei tarvitse esiintyä omalla virallisella nimellään tekee ihmisistä netissä epäkohteliaita. Näin olen päätellyt. Olen siihen sortunut itsekin. Ollaan me sen verran ujoja, vieraskoreita tai sulkeutuneita arkielämässä, että harvemmin vieraalle niin terävästi vastaillaan kuin netissä. Täällä me kerromme sisimpiä ajatuksiamme, tunteitamme tavallaan. Ollan vieraita, mutta kuitenkin muka tuttuja. Nettikirjoittamisessa on nähtävissä Janus-ilmiö - kahdet kasvot vähintään.

Itselleni olen tehnyt säännön, että vihaisena en tule kirjoittelemaan enkä lukemaan palstoille. Jo valmiiksi ärtyneenä on suuri kiusaus antaa vahingon kiertää. Ja vaikka ei niinkään, sanat tuppaavat silloin olemaan tavallista kärjekkäämpiä. Niin, ikä ja kypsyys - luulen,että harva (tai ehkei kukaan) ole oikeasti ja oikeassa elämässä niin elämän lopullisesti koulima, että joka tilanteessa pystyisi jakelemaan kaikille sopivia viisauksiaan rauhallisena kuin patsas. Ihmisiä me olemme ja raadollisia loppuun saakka niin minä kuin muutkin.

Kaikkein kovin juttu on tuo: rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Vielä sitä itestään tykkää, mutta että kaikkia lähimmäisiä... Kuitenkin hyvän kanssakäymisen resepti on tyly: pitää sietää myös muita, toisenlaisia mielipiteitä ja katsantokantoja. Ei väkisin, mutta edes sietää. Silloin ei tarvitse käydä valtataisteluja siitä, kenen mielipide on oikea. Yhtä ainoaa ja kaikille oikeaa mielipidettä ei ole olemassa, on vain mielipiteitä, kuten tässä tämäkin.

Toisten sietäminen ( esimerkiksi palstakirjoittelussa) on hyvää valmennusta siihen,että me emme täällä Suomessa enää pysty olemaan vain keskenämme, omassa pikku pivossamme. Erilainen ja erilaisuus eivät välttämättä ole pahasta,ne ovat kehityksen ehtoja. Sietää on eri asia kuin suostua tai alistua.

Kansakoulussa laulettiin aikoinaan koulun alkaessa laulu Koulutie (se Sibeliuksen säveltämä). Säkeissä sanotaan: ...ja enkö mä loppuun asti yhä koululainen lie. En minä valmiiksi ole tullut, vaikka elämänkoulua olen käynyt yli kuusi vuosikymmentä. Onneksi saan päivittäin siitä muistuksia ja ellen, viimeistään täällä palstoilla olen jonkun mielestä nuorison edustaja edelleen. Otan sen positiivisesti, sillä halukkaasti olen edelleen mieleltäni nuori, oli se viisasta tai ei. Nyt lopetan viisastelun ja lörpötyksen ja siirryn ulko-olennnoksi. Ihanaa iltaa itsekullekin. Onni yksillä, kesä kaikilla.

Lue lisää

olisi hyvä kirjoittaa vaikka omaa päiväkirjaa, miten se muuten tehdään??
Olisi mielenkiintoista tietää, miten luodaan oma päiväkirja, minulla kun ei tuo järkikulta sanele käytännön asioita kovin pitkälti. Ja mitenkä tallennetaan omat kirjoitukset OMIIN kansioihin, omalle koneelle.

mixmaxi kirjoitti:

olisi hyvä kirjoittaa vaikka omaa päiväkirjaa, miten se muuten tehdään??
Olisi mielenkiintoista tietää, miten luodaan oma päiväkirja, minulla kun ei tuo järkikulta sanele käytännön asioita kovin pitkälti. Ja mitenkä tallennetaan omat kirjoitukset OMIIN kansioihin, omalle koneelle.

Lue lisää

???????????????????????????????????????? --- ! --

????????????? kirjoitti:

???????????????????????????????????????? --- ! --

auta asiaa, joku on todella vähäsanainen, tokko osaa kirjoittaakaan.
Laitan alotuksen asiasta, kun en saa täältä neuvoja.

mixmaxi kirjoitti:

olisi hyvä kirjoittaa vaikka omaa päiväkirjaa, miten se muuten tehdään??
Olisi mielenkiintoista tietää, miten luodaan oma päiväkirja, minulla kun ei tuo järkikulta sanele käytännön asioita kovin pitkälti. Ja mitenkä tallennetaan omat kirjoitukset OMIIN kansioihin, omalle koneelle.

Lue lisää

olen ymmärtävänäni, mitä kysyt, niin, avaat omat tiedostot, sieltä omat kirjoitukset, vasemmasta ylänurkasta klikkaat Tiedosto, sitten Uusi vaikkapa Kansio, sinne sitten kirjoittelet, ja tallennat.

elämän taiteilija,, kirjoitti:

raamtun kohta "rakasta lähimmäistä niikuin itseäsi " antoi kimmokkeen miettiä isämeidän rukousta, siinä kohta "anna meille anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" ,,,, tämä kyseinen kohta on askarruttanut vuosia.
Tämä kohta on elämäni suurin mysteeri isämeidän rukouksessa .
Myöhemmin se on kirkastunut, ettei anteeksiantamisen voima tule meistä, vaan sen voiman antaa luoja meille.

Lue lisää

Kun on itse saanut anteeksi, aikanaan pystyy antamaan toisillekin anteeksi. Yleensä siihen liittyy aikamoinen henkien taistelu. Aina sormi alkaa osoittaa itseä kohti. Siitä se paraneminen lähtee. Omat pahat ajatukset tiedostaneen on helpompi pyytää Jeesukselta anteeksi. Häneltä sitä voimaa virtaa jatkumoon, hyvää saa jakaa.
Aito anteeksianto edellyttää uskoa armahtajaan, Jeesukseen. Anteeksiantaminen tuo sovituksen itsellekin, levon Herrassa. Se on kristityn vapautta.

No minäkin olen tehnyt aloitteita silloin tällöin, mm. se sontahuusijuttu oli mun aloitus. Keskimäärin aloitus-pari viikossa, tai harvemmin.

Ajatella, minusta kirjoitat kivasti, mutta sehän saattaakin olla syy olla ilkeilyyn eikä niinkään tyylisi kirjoittaa tai nikkisi. Olen ollut huomaavinani, että jotkut eivät voi antaa anteeksi edes sitä,että toisella on näitä ilmaisia lahjoja eli lahjakkuutta enemmän kuin toisilla, esimerkiksi sinulla sujuva tyyli ja kekseliäisyytesi. Itse olen joskus ottanut lehtien uutisoimia aiheita tai sellaisia, mitä tuttavapiirissä on jauhettu, milloin mitäkin.

Ei pidä lannistua vaan ottaa palstan kiusanhenget siten,että kun oikein yritetään ajaa nurkkaan, sitten ei ainakaan luovuta juttujen kirjoittamisesta. Kaikkia ei voi miellyttää. Niin se on lehtityössäkin. En ole juuri sinun juttuihisi vastaillut, mutta sinulla tuntuu olevan kivasti lukijoita ja ketjuihin osallistutaan, olet siis osunut monien mielestä mielenkiintoisiin aiheisiin. Rinta vaan rottingille, sillä tuohan on tässä piirissä menestystä eikä mitään muuta!

Onko siellä ketään kirjoitti:

Ajatella, minusta kirjoitat kivasti, mutta sehän saattaakin olla syy olla ilkeilyyn eikä niinkään tyylisi kirjoittaa tai nikkisi. Olen ollut huomaavinani, että jotkut eivät voi antaa anteeksi edes sitä,että toisella on näitä ilmaisia lahjoja eli lahjakkuutta enemmän kuin toisilla, esimerkiksi sinulla sujuva tyyli ja kekseliäisyytesi. Itse olen joskus ottanut lehtien uutisoimia aiheita tai sellaisia, mitä tuttavapiirissä on jauhettu, milloin mitäkin.

Ei pidä lannistua vaan ottaa palstan kiusanhenget siten,että kun oikein yritetään ajaa nurkkaan, sitten ei ainakaan luovuta juttujen kirjoittamisesta. Kaikkia ei voi miellyttää. Niin se on lehtityössäkin. En ole juuri sinun juttuihisi vastaillut, mutta sinulla tuntuu olevan kivasti lukijoita ja ketjuihin osallistutaan, olet siis osunut monien mielestä mielenkiintoisiin aiheisiin. Rinta vaan rottingille, sillä tuohan on tässä piirissä menestystä eikä mitään muuta!

Lue lisää

Haluan olla vain yksi joukossa, en mitään erityistä. Mulla on ihan tarpeeksi mahdollisuuksia röyhistellä, jos niin haluan. En vain ole sitä tyyppiä, ja noissa mollaamisissa minua harmittaa ehkä eniten se, että henkilöäni nostetaan esille. Saan tavallaan ilmaista mainosta samalla kun toinen osapuoli paljastaa itsestään jotain. Asiat pitäisi ottaa asioina. Jos kerron, että olen tehnyt sitä ja tätä, odotan, että joku (yksikin riittää) kertoo omista puuhistaan tai ajatuksista, mitä tuli mieleen. Niin yksinkertaista se on, mitään luonneanalyysiä ei tarvitse tehdä, niitä tekevät aivan eri henkilöt Ja aivan toisin menetelmin.

1943 kirjoitti:

Haluan olla vain yksi joukossa, en mitään erityistä. Mulla on ihan tarpeeksi mahdollisuuksia röyhistellä, jos niin haluan. En vain ole sitä tyyppiä, ja noissa mollaamisissa minua harmittaa ehkä eniten se, että henkilöäni nostetaan esille. Saan tavallaan ilmaista mainosta samalla kun toinen osapuoli paljastaa itsestään jotain. Asiat pitäisi ottaa asioina. Jos kerron, että olen tehnyt sitä ja tätä, odotan, että joku (yksikin riittää) kertoo omista puuhistaan tai ajatuksista, mitä tuli mieleen. Niin yksinkertaista se on, mitään luonneanalyysiä ei tarvitse tehdä, niitä tekevät aivan eri henkilöt Ja aivan toisin menetelmin.

Lue lisää

kiusausta kommentoida vielä kerran. Heitit niin hyvän näkökulman. Asiat asioina - niinpä, mutta entä jos tässä onkin mahdollisen kateuden lisäksi kysymys jonkinlaisesta keskustelukyvyttömyydestä? Eli, kun odotat, että lukija kertoo, mitä hänelle kuuluu, mitä miettii lukiessaan juttujasi, jotkut reagoivat odotetusti, mutta toisia suututtaa se, että he eivät osaa/ole tottuneet kertomaan itsestään? He voivat jopa kokea kaiken kertomasi jonkinlaisena tärkeilynä, koska eivät itse ole saaneet/voineet/osanneet kertoa koskaan omista tekemisistään ja käydä aikuisten vuoropuhelua ?

Soromnoo, tämä tietysti on arvailua. Pyrin vain löytämään itseäni tyydyttävän selityksen vihalle ja kaunalle, jotka kommenteista (minulle osoitetuista) joskus suorastaan pursusivat. Eteläsuomalaisena olen itse avoin ja puhelias, jopa liiallisuuteen asti. Kuitenkin meitä suomalaisia usein luonnehditaan jöröiksi, sulkeutuneiksi, tuppisuiksi, eikä ehkä syyttä. Me olemme vielä sitä sukupolvea, jota suurin joukoin kasvatettiin vitsalla ja kurilla sekä patriarkaalisella periaatteella: lapset ja naiset hiljaa. Jos jo lapsena on oppinut siihen, että on turhaa kertoa omista ajatuksistaan, koska kukaan ei kuuntele, ja on lisäksi nainen, jota vaikkapa suhteissa ja/tai työelämässäkään ei kuunnella, aika paljon kertyy ns. maton alle vuosien vieriessä.

Työelämässä näin paljon hiljaisia naisia ja miehiä. Ehkä luovia, ehkä luultua älykkäämpiä, mutta jotenkin alistettuja ja vailla omaa ääntä. Ehkä syynä oli oma luonne, ehkä taustatekijät, kuka tietää. Kilteistä voi vanhoina tulla vähemmän kilttejä, kun kukaan ei enää kiellä eikä tiedä,että entinen kiltti se siinä kirjuuttelee palstoilla. Onneksi en ole ollut enempää entinen kuin nykyinenkään kiltti. On ainakin yksi kupru vähemmän maton alla.

Joku on aloittanut ketjun, jossa kertoo,että nämä keskustelupalstat ja anonyymi kirjoittaminen antavat mahdollisuuden poiketa tavanomaisesta kulttuuritaustasta. Miten kenelläkin. En ole kokenut,että taustani estäisi minua tai että täällä olisin sen ihmeemmin erilainen kuin arkielämässäkään, mutta meitä on erilaisia ja erilaisista lähtökohdista. Voi tuo kiltti-teoria sopiakin johonkuhun. Nyt on pakko mennä muihin iltapuuhiin. Kiitos vastauksestasi.

Onko siellä ketään kirjoitti:

kiusausta kommentoida vielä kerran. Heitit niin hyvän näkökulman. Asiat asioina - niinpä, mutta entä jos tässä onkin mahdollisen kateuden lisäksi kysymys jonkinlaisesta keskustelukyvyttömyydestä? Eli, kun odotat, että lukija kertoo, mitä hänelle kuuluu, mitä miettii lukiessaan juttujasi, jotkut reagoivat odotetusti, mutta toisia suututtaa se, että he eivät osaa/ole tottuneet kertomaan itsestään? He voivat jopa kokea kaiken kertomasi jonkinlaisena tärkeilynä, koska eivät itse ole saaneet/voineet/osanneet kertoa koskaan omista tekemisistään ja käydä aikuisten vuoropuhelua ?

Soromnoo, tämä tietysti on arvailua. Pyrin vain löytämään itseäni tyydyttävän selityksen vihalle ja kaunalle, jotka kommenteista (minulle osoitetuista) joskus suorastaan pursusivat. Eteläsuomalaisena olen itse avoin ja puhelias, jopa liiallisuuteen asti. Kuitenkin meitä suomalaisia usein luonnehditaan jöröiksi, sulkeutuneiksi, tuppisuiksi, eikä ehkä syyttä. Me olemme vielä sitä sukupolvea, jota suurin joukoin kasvatettiin vitsalla ja kurilla sekä patriarkaalisella periaatteella: lapset ja naiset hiljaa. Jos jo lapsena on oppinut siihen, että on turhaa kertoa omista ajatuksistaan, koska kukaan ei kuuntele, ja on lisäksi nainen, jota vaikkapa suhteissa ja/tai työelämässäkään ei kuunnella, aika paljon kertyy ns. maton alle vuosien vieriessä.

Työelämässä näin paljon hiljaisia naisia ja miehiä. Ehkä luovia, ehkä luultua älykkäämpiä, mutta jotenkin alistettuja ja vailla omaa ääntä. Ehkä syynä oli oma luonne, ehkä taustatekijät, kuka tietää. Kilteistä voi vanhoina tulla vähemmän kilttejä, kun kukaan ei enää kiellä eikä tiedä,että entinen kiltti se siinä kirjuuttelee palstoilla. Onneksi en ole ollut enempää entinen kuin nykyinenkään kiltti. On ainakin yksi kupru vähemmän maton alla.

Joku on aloittanut ketjun, jossa kertoo,että nämä keskustelupalstat ja anonyymi kirjoittaminen antavat mahdollisuuden poiketa tavanomaisesta kulttuuritaustasta. Miten kenelläkin. En ole kokenut,että taustani estäisi minua tai että täällä olisin sen ihmeemmin erilainen kuin arkielämässäkään, mutta meitä on erilaisia ja erilaisista lähtökohdista. Voi tuo kiltti-teoria sopiakin johonkuhun. Nyt on pakko mennä muihin iltapuuhiin. Kiitos vastauksestasi.

Lue lisää

tyylillään, minua ei haittaa syrjähypyt. Saattaa olla, että on henkilöitä, jotka eivät osaa kirjoittaa muuten kuin mollaamalla, ovat puolustuskannalla. Itse en lähipiirissäni ole tottunut terävään kielenkäyttöön, olen saanut ympärilleni toisia kunnioittavia henkilöitä. Lapseni eivät koskaan ole haukkuneet äitiään lehmäksi, huoraksi tms. kuten olen joidenkin kuullut tekevän. Miksi jotkut ovat ilkeitä, sitä en ymmärrä?

Onko siellä ketään kirjoitti:

kiusausta kommentoida vielä kerran. Heitit niin hyvän näkökulman. Asiat asioina - niinpä, mutta entä jos tässä onkin mahdollisen kateuden lisäksi kysymys jonkinlaisesta keskustelukyvyttömyydestä? Eli, kun odotat, että lukija kertoo, mitä hänelle kuuluu, mitä miettii lukiessaan juttujasi, jotkut reagoivat odotetusti, mutta toisia suututtaa se, että he eivät osaa/ole tottuneet kertomaan itsestään? He voivat jopa kokea kaiken kertomasi jonkinlaisena tärkeilynä, koska eivät itse ole saaneet/voineet/osanneet kertoa koskaan omista tekemisistään ja käydä aikuisten vuoropuhelua ?

Soromnoo, tämä tietysti on arvailua. Pyrin vain löytämään itseäni tyydyttävän selityksen vihalle ja kaunalle, jotka kommenteista (minulle osoitetuista) joskus suorastaan pursusivat. Eteläsuomalaisena olen itse avoin ja puhelias, jopa liiallisuuteen asti. Kuitenkin meitä suomalaisia usein luonnehditaan jöröiksi, sulkeutuneiksi, tuppisuiksi, eikä ehkä syyttä. Me olemme vielä sitä sukupolvea, jota suurin joukoin kasvatettiin vitsalla ja kurilla sekä patriarkaalisella periaatteella: lapset ja naiset hiljaa. Jos jo lapsena on oppinut siihen, että on turhaa kertoa omista ajatuksistaan, koska kukaan ei kuuntele, ja on lisäksi nainen, jota vaikkapa suhteissa ja/tai työelämässäkään ei kuunnella, aika paljon kertyy ns. maton alle vuosien vieriessä.

Työelämässä näin paljon hiljaisia naisia ja miehiä. Ehkä luovia, ehkä luultua älykkäämpiä, mutta jotenkin alistettuja ja vailla omaa ääntä. Ehkä syynä oli oma luonne, ehkä taustatekijät, kuka tietää. Kilteistä voi vanhoina tulla vähemmän kilttejä, kun kukaan ei enää kiellä eikä tiedä,että entinen kiltti se siinä kirjuuttelee palstoilla. Onneksi en ole ollut enempää entinen kuin nykyinenkään kiltti. On ainakin yksi kupru vähemmän maton alla.

Joku on aloittanut ketjun, jossa kertoo,että nämä keskustelupalstat ja anonyymi kirjoittaminen antavat mahdollisuuden poiketa tavanomaisesta kulttuuritaustasta. Miten kenelläkin. En ole kokenut,että taustani estäisi minua tai että täällä olisin sen ihmeemmin erilainen kuin arkielämässäkään, mutta meitä on erilaisia ja erilaisista lähtökohdista. Voi tuo kiltti-teoria sopiakin johonkuhun. Nyt on pakko mennä muihin iltapuuhiin. Kiitos vastauksestasi.

Lue lisää

Olipas pitkä, mitään sanomaton, pelkkää uteliaisuutta pursuava kirjoitus.

hymmmmm,,,,,, kirjoitti:

Olipas pitkä, mitään sanomaton, pelkkää uteliaisuutta pursuava kirjoitus.

erittäin valaiseva, arvostusta sisältävä lause.

1943 kirjoitti:

erittäin valaiseva, arvostusta sisältävä lause.

Lyhyt kritiikki oli uteliaalle netti ystävällemme "onko siellä ketään" !

1943 kirjoitti:

erittäin valaiseva, arvostusta sisältävä lause.

josta uskaltaudun sinua kiittämään, sehän saattaa tosin olla huono teko kiitetylle, koska kiitos ei ole täällä korkeassa kurssissa.
Olen ymmärtänyt, että sinulla on koulutustaustaa keskimääräistä enemmän, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, et alennu koskaan pilkkaamaan tai moittimaan muiden kirjoitusvirheitä, ym. toisarvoisia asioita.
Minusta, nimittäin, niillä ei kukaan toisten moittija itseään ylennä, päinvastoin.

hymmmm,,,, kirjoitti:

Lyhyt kritiikki oli uteliaalle netti ystävällemme "onko siellä ketään" !

mielestäni olisit voinut jättää vastaamatta.

sinisani kirjoitti:

josta uskaltaudun sinua kiittämään, sehän saattaa tosin olla huono teko kiitetylle, koska kiitos ei ole täällä korkeassa kurssissa.
Olen ymmärtänyt, että sinulla on koulutustaustaa keskimääräistä enemmän, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, et alennu koskaan pilkkaamaan tai moittimaan muiden kirjoitusvirheitä, ym. toisarvoisia asioita.
Minusta, nimittäin, niillä ei kukaan toisten moittija itseään ylennä, päinvastoin.

Lue lisää

eivät tosiaan ole minun juttuni. En kumartele "oppineita" enkä halveksi minua vähemmän oppia saaneita. Mutta ilkeilyä inhoan. Fakta on, että olen opiskellut melko paljon. Luulen ja toivon, ettei se pistä silmään, kun olen ihmisten parissa. Tietyissä rajoissa yritän olla hyödyksi lähiympäristössäni. Fiksuja ihmisiä on paljon kansakoulupohjalla ja vähemmän fiksuja akateemisten joukossa. Olin kuin kala vedessä kansainvälisenä aikanani, mutta olen myös nykyään "junttien" parissa. Ja tänään kävin kehitysvammaista sisartani ulkoiluttamassa. Oikeastaan hellyttävimmät muistot työelämästä on kursseista, joita pidin lievästi kehitysvammaisille. Ei ollut kurinpito-ongelmia ja yleensä sain kurssin päätteeksi jonkin lahjan. Viimeksi itse kudotun kaitaliinan 2000 luvulla. Tuo keskinäinen kunnioitus on aina tärkeää ihmisten välisessä viestinnässä ja kanssakäymisessä.

1943 kirjoitti:

eivät tosiaan ole minun juttuni. En kumartele "oppineita" enkä halveksi minua vähemmän oppia saaneita. Mutta ilkeilyä inhoan. Fakta on, että olen opiskellut melko paljon. Luulen ja toivon, ettei se pistä silmään, kun olen ihmisten parissa. Tietyissä rajoissa yritän olla hyödyksi lähiympäristössäni. Fiksuja ihmisiä on paljon kansakoulupohjalla ja vähemmän fiksuja akateemisten joukossa. Olin kuin kala vedessä kansainvälisenä aikanani, mutta olen myös nykyään "junttien" parissa. Ja tänään kävin kehitysvammaista sisartani ulkoiluttamassa. Oikeastaan hellyttävimmät muistot työelämästä on kursseista, joita pidin lievästi kehitysvammaisille. Ei ollut kurinpito-ongelmia ja yleensä sain kurssin päätteeksi jonkin lahjan. Viimeksi itse kudotun kaitaliinan 2000 luvulla. Tuo keskinäinen kunnioitus on aina tärkeää ihmisten välisessä viestinnässä ja kanssakäymisessä.

Lue lisää

"junttien"?
Et sitten muuta sanaa osannut?

Toisekseen, arvostelet kyllä, et vain silloin laita vakinikkiäsi.

Mehän tiedämme koko elämäsi. Ihan itse olet sen täällä kertonut, joka asian useampaan kertaan.
Ymmärrän hyvin, ettei aina jakseta samaa asiaa moneen kertaan lukea. Sinulla on itsestäsi "parempi kuva, kun meillä, lukijoilla." ja,- entisillä live elämän ihmisillä.
Pätemisen tarpeesi, useimmissa asioissa, saa ihokarvat pystyyn.

Tuolla on ihan noita blogisivuja, jonne sopisi omaelämän kerronta paljon paremmin.
Joku aiemmin kirjoittikin, minä, minä,,, sen osaat, vastauksissasikin, et vastaa ihmiselle, hänen juttuunsa, vaan tuot itsesi siinäkin esiin, surullista.

Mukavaa kesää kaikille, sinullekin!

"?" kirjoitti:

"junttien"?
Et sitten muuta sanaa osannut?

Toisekseen, arvostelet kyllä, et vain silloin laita vakinikkiäsi.

Mehän tiedämme koko elämäsi. Ihan itse olet sen täällä kertonut, joka asian useampaan kertaan.
Ymmärrän hyvin, ettei aina jakseta samaa asiaa moneen kertaan lukea. Sinulla on itsestäsi "parempi kuva, kun meillä, lukijoilla." ja,- entisillä live elämän ihmisillä.
Pätemisen tarpeesi, useimmissa asioissa, saa ihokarvat pystyyn.

Tuolla on ihan noita blogisivuja, jonne sopisi omaelämän kerronta paljon paremmin.
Joku aiemmin kirjoittikin, minä, minä,,, sen osaat, vastauksissasikin, et vastaa ihmiselle, hänen juttuunsa, vaan tuot itsesi siinäkin esiin, surullista.

Mukavaa kesää kaikille, sinullekin!

Lue lisää

"?" Ken lienetkään, kirjoitit terävä silmisen näkemyksen johon voi kaiken lukenenna yhtyä ..

"?" kirjoitti:

"junttien"?
Et sitten muuta sanaa osannut?

Toisekseen, arvostelet kyllä, et vain silloin laita vakinikkiäsi.

Mehän tiedämme koko elämäsi. Ihan itse olet sen täällä kertonut, joka asian useampaan kertaan.
Ymmärrän hyvin, ettei aina jakseta samaa asiaa moneen kertaan lukea. Sinulla on itsestäsi "parempi kuva, kun meillä, lukijoilla." ja,- entisillä live elämän ihmisillä.
Pätemisen tarpeesi, useimmissa asioissa, saa ihokarvat pystyyn.

Tuolla on ihan noita blogisivuja, jonne sopisi omaelämän kerronta paljon paremmin.
Joku aiemmin kirjoittikin, minä, minä,,, sen osaat, vastauksissasikin, et vastaa ihmiselle, hänen juttuunsa, vaan tuot itsesi siinäkin esiin, surullista.

Mukavaa kesää kaikille, sinullekin!

Lue lisää

luonteenpiirteen ilmentymää tämä Sinun kirjoittelu on, - mielestäni näistä tihkuu ilkeys, kateus ja kauna..

P.s. eläkä vastaile itelle, - viittaan seuraavaa kommenttiasi..

"?" kirjoitti:

"junttien"?
Et sitten muuta sanaa osannut?

Toisekseen, arvostelet kyllä, et vain silloin laita vakinikkiäsi.

Mehän tiedämme koko elämäsi. Ihan itse olet sen täällä kertonut, joka asian useampaan kertaan.
Ymmärrän hyvin, ettei aina jakseta samaa asiaa moneen kertaan lukea. Sinulla on itsestäsi "parempi kuva, kun meillä, lukijoilla." ja,- entisillä live elämän ihmisillä.
Pätemisen tarpeesi, useimmissa asioissa, saa ihokarvat pystyyn.

Tuolla on ihan noita blogisivuja, jonne sopisi omaelämän kerronta paljon paremmin.
Joku aiemmin kirjoittikin, minä, minä,,, sen osaat, vastauksissasikin, et vastaa ihmiselle, hänen juttuunsa, vaan tuot itsesi siinäkin esiin, surullista.

Mukavaa kesää kaikille, sinullekin!

Lue lisää

sisällön voi kukin tulkita tavallaan, Sinullakin on oikeutesi. Olin jo kaivannut Sinua, et sentään ole unohtanut. Mitä noissa vanhoissa viesteissä rypemään, melko kiinnostavia ovat olleet, kun niin hyvin muistat. Ihmiset ovat erilaisia, Sinä et ole ollenkaan samalla aaltopituudella kanssani eikä tarvitsekaan. Kiitos mainospalasta, pahinta on välinpitämättömyys. Ja Sinä et ainakaan määrää, minne kirjoittelen, meillä on vapautemme. Vihje: jotain myönteistä mnustakin löytyy, jospa kaivelisit taas vanhoja.

,,, kirjoitti:

"?" Ken lienetkään, kirjoitit terävä silmisen näkemyksen johon voi kaiken lukenenna yhtyä ..

mainospalasta.

Pirre* kirjoitti:

luonteenpiirteen ilmentymää tämä Sinun kirjoittelu on, - mielestäni näistä tihkuu ilkeys, kateus ja kauna..

P.s. eläkä vastaile itelle, - viittaan seuraavaa kommenttiasi..

Lue lisää

kansanedustajaehdokkaaksi, kun mainosta tulee ihan pyytämättä. Kas kun joku mollaa, niin joku toinen puolustaa. Taas pörrätään persoonani ympärillä. Liittyyhän se sillä tavalla aiheeseen, että kertoo, miksi niin harva tekee aloituksia vakinikillään. Sinä Pirre kyllä kuulut näihin harvoihin. Mutta en muista Sinunkaan henkilöstäsi mitään- sorry. Minulle tämä on sellaista hetkellistä juttua, tuuli tuo, tuuli vie.Pikkuhiljaa on kasvit hoidettu ja siemenet maassa, tuuli tuokoon sadetta.

1943 kirjoitti:

sisällön voi kukin tulkita tavallaan, Sinullakin on oikeutesi. Olin jo kaivannut Sinua, et sentään ole unohtanut. Mitä noissa vanhoissa viesteissä rypemään, melko kiinnostavia ovat olleet, kun niin hyvin muistat. Ihmiset ovat erilaisia, Sinä et ole ollenkaan samalla aaltopituudella kanssani eikä tarvitsekaan. Kiitos mainospalasta, pahinta on välinpitämättömyys. Ja Sinä et ainakaan määrää, minne kirjoittelen, meillä on vapautemme. Vihje: jotain myönteistä mnustakin löytyy, jospa kaivelisit taas vanhoja.

Lue lisää

Tosi on, kaikilla on lupa ja oikeus kirjoitella kommentteja näkemyksiään ja mielipiteitä näille palstoille. Ihmiset saa kimmokkeen vastailla ja kertoilla ajatuksiaan , täällä tulee hyvin esille ihmisten persoonallisuus, mikä on erittäin mielenkiintoista havaita ihmiset vain ihmisiksi.
En pane pahakseni kärkeviäkään vastauksia, en kaipaa mielistelyjä, toivon asiat asioina. Huumori sopivasti piristää tosikkomaisia juttuja, ja vielä lisään, ei täällä kukaan ketään kiusaa, on vain eri näkemys asioista, sen jokainen voi ilmaista tyylillään.

maalais tollo ,,,, kirjoitti:

Tosi on, kaikilla on lupa ja oikeus kirjoitella kommentteja näkemyksiään ja mielipiteitä näille palstoille. Ihmiset saa kimmokkeen vastailla ja kertoilla ajatuksiaan , täällä tulee hyvin esille ihmisten persoonallisuus, mikä on erittäin mielenkiintoista havaita ihmiset vain ihmisiksi.
En pane pahakseni kärkeviäkään vastauksia, en kaipaa mielistelyjä, toivon asiat asioina. Huumori sopivasti piristää tosikkomaisia juttuja, ja vielä lisään, ei täällä kukaan ketään kiusaa, on vain eri näkemys asioista, sen jokainen voi ilmaista tyylillään.

Lue lisää

olen eri mieltä kanssasi. Esim. työsuojelussa( en enää muista lain oikeaa nimeä) puhutaan henkisestä väkivallasta. Monikohan on kommunikoinut työtoveriensa kanssa kuten täällä nimettömänä? Asiat asioina, en minäkään kaipaa mielistelyjä enkä muutenkaan kommentteja persoonastani.

Pirre* kirjoitti:

luonteenpiirteen ilmentymää tämä Sinun kirjoittelu on, - mielestäni näistä tihkuu ilkeys, kateus ja kauna..

P.s. eläkä vastaile itelle, - viittaan seuraavaa kommenttiasi..

Lue lisää

"kyökkipsygologiaa", aika äkkiä teit diaknoosin.
Saat aivan mainiosti pitää mielikuvasi, vaikkei se nyt osunutkaan. Toivottavasti et harrasta sellaista työympyröissäsi?

Epäilysi vastauksen itselleni laitto, myöskään ei osunut oikeaan, en vastaile itselleni, vaikka tällä palstalla sitäkin harrastetaan

1943 kirjoitti:

kansanedustajaehdokkaaksi, kun mainosta tulee ihan pyytämättä. Kas kun joku mollaa, niin joku toinen puolustaa. Taas pörrätään persoonani ympärillä. Liittyyhän se sillä tavalla aiheeseen, että kertoo, miksi niin harva tekee aloituksia vakinikillään. Sinä Pirre kyllä kuulut näihin harvoihin. Mutta en muista Sinunkaan henkilöstäsi mitään- sorry. Minulle tämä on sellaista hetkellistä juttua, tuuli tuo, tuuli vie.Pikkuhiljaa on kasvit hoidettu ja siemenet maassa, tuuli tuokoon sadetta.

Lue lisää

Näitä änkyröitähän riittää joka palstalle, jotka eivät ymmärrä hypätä heitä ärsyttävien nimimerkkien kirjoitusten yli vaan pitää äksyillä. Niiden elämäntyö on suurennuslasilla lukea, mitä kukin kirjoittaa, että taas se mainitsee tuon saman jutun ja jotkut heistä jopa keräilevät linkkejä, mitä sitten linkittävät, että tuossa ja tuossa sanoit niin. Pienet on heidänkin ympyränsä.

"?" kirjoitti:

"kyökkipsygologiaa", aika äkkiä teit diaknoosin.
Saat aivan mainiosti pitää mielikuvasi, vaikkei se nyt osunutkaan. Toivottavasti et harrasta sellaista työympyröissäsi?

Epäilysi vastauksen itselleni laitto, myöskään ei osunut oikeaan, en vastaile itselleni, vaikka tällä palstalla sitäkin harrastetaan

Lue lisää

täällä ollaan kukin vuorollaan, ja tehdään diaKnooseja.
Vakinikitkin jää monilla usein takataskuun.

1943 kirjoitti:

sisällön voi kukin tulkita tavallaan, Sinullakin on oikeutesi. Olin jo kaivannut Sinua, et sentään ole unohtanut. Mitä noissa vanhoissa viesteissä rypemään, melko kiinnostavia ovat olleet, kun niin hyvin muistat. Ihmiset ovat erilaisia, Sinä et ole ollenkaan samalla aaltopituudella kanssani eikä tarvitsekaan. Kiitos mainospalasta, pahinta on välinpitämättömyys. Ja Sinä et ainakaan määrää, minne kirjoittelen, meillä on vapautemme. Vihje: jotain myönteistä mnustakin löytyy, jospa kaivelisit taas vanhoja.

Lue lisää

Tämä on nyt toinen kerta, kun sinulle vastaan, aamulla, oli ensimmäinen. Ja, -tämä on myös viimeinen kerta.
Joten, et ole voinut kaivata persoonaani.
Ehkä miellät jokaisen samantapaisen viestin saman henkilön koneelta tulleeksi? Se on kuitenkin väärä mielikuva.

"?" kirjoitti:

Tämä on nyt toinen kerta, kun sinulle vastaan, aamulla, oli ensimmäinen. Ja, -tämä on myös viimeinen kerta.
Joten, et ole voinut kaivata persoonaani.
Ehkä miellät jokaisen samantapaisen viestin saman henkilön koneelta tulleeksi? Se on kuitenkin väärä mielikuva.

Lue lisää

jos et enää vastaile ellet vaihda tyyliäsi. Käyttäisit vakinikkiäsi, niin ei noin pahasti kävisi. Ehkä helluntai saa Sinut paremmalle tuulelle.

"?" kirjoitti:

"kyökkipsygologiaa", aika äkkiä teit diaknoosin.
Saat aivan mainiosti pitää mielikuvasi, vaikkei se nyt osunutkaan. Toivottavasti et harrasta sellaista työympyröissäsi?

Epäilysi vastauksen itselleni laitto, myöskään ei osunut oikeaan, en vastaile itselleni, vaikka tällä palstalla sitäkin harrastetaan

Lue lisää

osunut, kuinkas se nyt olisikaan..he. :/


P.s. kyökkipsykologia on yksi työkaluistani :)

Olen mieltänyt,että tänne tullaan vapaaehtoisesti, ilman sen kummempia tehtäviä kuin vastata, jos juttu kiinnostaa. Onpas ikävää,että tämäkin juttu sai haukkumiskierteen. Olisi oikeasti ollut kiva kuulla,mistä ja miksi juttuja tehdään. Tarinoita ja muitakin kunnon mielipiteitä kuin nimimerkki 1943:n, joka fiksusti vastaili. No, hyvä tämäkin.

Nikille Täällä ollaan: kaikki me valitsemme aiheet joihin kirjoitamme kommenttimme. Eikö aihe ole kuitenkin asia, johon vastataan eikä sen kirjoittaneen tenttaaminen? No, jos kirjoittaja teille sitten kertoo elämästään, saa vastaukseksi näitä ilkeilyjä, joista tässäkin ketjussa on karmaiseva tyylinäyte. Yli kuusikymppiset ihmiset, hävetkää.

Eikä heittäydytä aivan idiooteiksi, kaikki kai me tajutaan, että jokaisen jutun takana on ihminen, ei nämä säkeet tänne tyhjästä ilmesty. Jos jollekin on jäänyt asia epäselväksi, paljastetaan nyt karmaiseva totuus. Mutta onko jokaisessa tapauksessa muka syytä "tuntea" kirjoittaja, siitä olen sitä mieltä, että ei. Kun luen lehdistä juttuja tai katson tv-ohjelmaa, en tunne minkäänlaista tarvetta tuntea niidenkään tekijöitä, katson valmista tulosta ja arvostelen mahdollisesti sitä, en sen tekijää henkilönä.

Miten sinäkin minut esimerkiksi muka "tunnet"ja miten minä voisin "tuntea" sinut muutaman lauseen perusteella? Hölynpölyä. Oliko kommenttisi vitsi? Lähinnä tulee tällaisesta mieleen Seiska-lehden tyyppinen "tunteminen" eli kirjoittajien persoonan arvosteleminen luulojen ja uskomusten perusteella. Panetteluksikin sitä voisi sanoa. Metsästäminen laumassa, kynnet ojossa, niinkö? Entä, kun uhrista joskus tulee metsästäjä ja metsästäjästä uhri? Entä, kun kynnet eli luulot osuvat teihin itseenne muka "totuuksina" ja "tuntemisina"? Onpa sairasta porukkaa, sanonpa vaan. Ehkä en haluakaan tietää, onko siellä ketään.

Onko siellä ketään kirjoitti:

Olen mieltänyt,että tänne tullaan vapaaehtoisesti, ilman sen kummempia tehtäviä kuin vastata, jos juttu kiinnostaa. Onpas ikävää,että tämäkin juttu sai haukkumiskierteen. Olisi oikeasti ollut kiva kuulla,mistä ja miksi juttuja tehdään. Tarinoita ja muitakin kunnon mielipiteitä kuin nimimerkki 1943:n, joka fiksusti vastaili. No, hyvä tämäkin.

Nikille Täällä ollaan: kaikki me valitsemme aiheet joihin kirjoitamme kommenttimme. Eikö aihe ole kuitenkin asia, johon vastataan eikä sen kirjoittaneen tenttaaminen? No, jos kirjoittaja teille sitten kertoo elämästään, saa vastaukseksi näitä ilkeilyjä, joista tässäkin ketjussa on karmaiseva tyylinäyte. Yli kuusikymppiset ihmiset, hävetkää.

Eikä heittäydytä aivan idiooteiksi, kaikki kai me tajutaan, että jokaisen jutun takana on ihminen, ei nämä säkeet tänne tyhjästä ilmesty. Jos jollekin on jäänyt asia epäselväksi, paljastetaan nyt karmaiseva totuus. Mutta onko jokaisessa tapauksessa muka syytä "tuntea" kirjoittaja, siitä olen sitä mieltä, että ei. Kun luen lehdistä juttuja tai katson tv-ohjelmaa, en tunne minkäänlaista tarvetta tuntea niidenkään tekijöitä, katson valmista tulosta ja arvostelen mahdollisesti sitä, en sen tekijää henkilönä.

Miten sinäkin minut esimerkiksi muka "tunnet"ja miten minä voisin "tuntea" sinut muutaman lauseen perusteella? Hölynpölyä. Oliko kommenttisi vitsi? Lähinnä tulee tällaisesta mieleen Seiska-lehden tyyppinen "tunteminen" eli kirjoittajien persoonan arvosteleminen luulojen ja uskomusten perusteella. Panetteluksikin sitä voisi sanoa. Metsästäminen laumassa, kynnet ojossa, niinkö? Entä, kun uhrista joskus tulee metsästäjä ja metsästäjästä uhri? Entä, kun kynnet eli luulot osuvat teihin itseenne muka "totuuksina" ja "tuntemisina"? Onpa sairasta porukkaa, sanonpa vaan. Ehkä en haluakaan tietää, onko siellä ketään.

Lue lisää

luulee tuntevansa ihmisen melko lyhyen kontaktin perusteella. Hain nuorena yhtä kansainvälistä tointa ja minusta oli kyselty silloisella työpaikallani. Kysely oli mennyt apulaisprofessorille, jonka kanssa en ollut missään tekemisissä, hän ei ollut edes opettajani. Hän oli kirjoittanut, että olin liian ujo ja hiljainen, mitä en koskaan ole ollut. Se loukkasi minua, mutta antoi opetuksen: ei pidä antaa lausuntoa ellei tunne ihmistä. Opettajana minulta silloin tällöin kysyttiin oppilaista, jotka hakivat työtä. Yleensä totesin, että olen pitänyt sen ja sen kurssin ja arviointi näkyy todistuksessa. En mitenkään voinut arvioida, miten oppilas selviäisi tuossa työssä. Voi olla aivan erilainen kuin koulussa, kun pääsee oikeaan elämään. Älä sano väärää.... jne.

1943 kirjoitti:

luulee tuntevansa ihmisen melko lyhyen kontaktin perusteella. Hain nuorena yhtä kansainvälistä tointa ja minusta oli kyselty silloisella työpaikallani. Kysely oli mennyt apulaisprofessorille, jonka kanssa en ollut missään tekemisissä, hän ei ollut edes opettajani. Hän oli kirjoittanut, että olin liian ujo ja hiljainen, mitä en koskaan ole ollut. Se loukkasi minua, mutta antoi opetuksen: ei pidä antaa lausuntoa ellei tunne ihmistä. Opettajana minulta silloin tällöin kysyttiin oppilaista, jotka hakivat työtä. Yleensä totesin, että olen pitänyt sen ja sen kurssin ja arviointi näkyy todistuksessa. En mitenkään voinut arvioida, miten oppilas selviäisi tuossa työssä. Voi olla aivan erilainen kuin koulussa, kun pääsee oikeaan elämään. Älä sano väärää.... jne.

Lue lisää

Hyvä 1943 ! Oikea periaate ja niitä on harvassa. Jämäkkyyttä, jota johtavilta kaivattaisiin.
Kerran eräs työkaverini oli kuin selkärangaton, aina luikerteli eri suuntaan.

Mukavaa luettavaa ja sanon sen. En mielistelläkseni, vaan olenpahan samaa mieltä.

keskustelua siitä pitääkö aloittajan pitää huolta ketjustaan. Joskus olen sillä tuulella, että haluan vastailla kaikille. Joskus taas aloitan ja häivyn netin ulottumattomiin. Erilaisia mielipiteitä oli, ei oteta tätä niin vakavasti.