Eikö alkkikselle mikään riitä?

Täsmälleen samaa mieltä!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Juopon lupaukset, valat ja vannomiset ovat aivan yhtä tyhjän kanssa.

Voimakas alkoholiriippuvuus ajaa aina parisuhteen, puolison ja lapsienkin edelle.
Juoppo tarvitsee toisia ihmisiä vain juomisensa mahdollistajiksi ja itsensä palvelijoiksi, koska juoppo on aina jotain vailla. Viinaa, rahaa, tupakkaa, vippiä, majoitusta, seuraa, seksiä, kuuntelijaa, ymmärtäjää, palvelijaa ja lisää viinaa.

Joo.... mä en kans ymmärrä, että eka valitetaan, kun kotona tulee riitaa juomisesta. Kun holisti sitten saa juoda rauhassa, niin ei sekään ole hyvä. Aletaan itkeä tämän "pahan ja valittavan" puolison perään.
Olisivat sit tyytyväisiä, kun kukaan ei ole valittamassa.
Hyysätä ja paijata pitäis ja loputtomasti ymmärtää. Kun niillä on niin vaikeeta ja nehän ei ikinä oo ite aiheuttanut niitä vaikeuksiaan omalla käytöksellä...
Kus...päistä sakkia!

Mä oon kans ollu juopon puoliso. Niin paljon alko touhu etomaan, että en halua olla missään tekemisissä ex:n kanssa. Yritti soitella ja kun tajus, ettei yhteen palata, niin sit alko tää "ollaan ees ystäviä" lässytys. No miten sitä juopon kanssa voi olla ystävä, kun se koko ajan haluu jotain. Kyytiä, yösijaa, rahaa, viinaa, olkapäätä... mut ei sitä toisten asiat kiinnosta. Ja yksipuolinen ystävyys ei ole mitään ystävyyttä. Vaihdoin salaisen numban, enkä ole halunnu kuulla siitä mitään. Mulle on itseasiassa täysin yhden tekevää, mitä sille kuuluu tai juoko ittensä hengiltä. Kunhan pysyy todella kaukana meikäläisestä.

Mä oon kans miettiny, että uskooko juoppo ite niihin juttuihinsa? Onko nämä ns. lupaukset sellaisia, jotka juoppo oikeesti kuvittelee toteuttavansa vai onko se ihan tietoista kusetusta, että saadaan puoliso/lapset/perhe taas uskomaan ja luottamaan. Päästään niinku pälkähästä hetkeksi. Kunnes taas voi läväyttää heitä moukarilla otsaan.
Se on jotenki kamalaa, miten julma juoppo on. Eihän se rakasta puolisoaan tai lapsiaan. Ei kukaan kohtele rakkaitaan niin. On se parempi, että ne on yksin. Ja olispa niillä edes se pieni järjen hiven päässä, että ei ainakaan missään tapauksessa hankkisi lapsia.

Olen alkoholistin ex-vaimo. Myös minä ymmärsin lähteä ajoissa. Tuosta perään soittelusta ja itkemisestä... myös meillä kävi niin. Samaa rytmiä ne tuntuvat noudattavan. Olen järkeillyt asian näin; juova ihminen sisimmässään tietää, että juuri se "paskamainen ja nalkuttava" puoliso itseasiassa olikin se, joka piti hänet pystyssä ja arjen toimimassa (laskut, koti...).
Tämä kaveripiiri, jonka kanssa juhlitaan ja ollaan maailman omistajia, ei välitä pätkääkään silloin, kun jollain on tosi hätä. "Ystäviä" ollaan, kun jollain on tilipäivä, viinaa tai vaikka kuski, joka vie baarista toiseen.
Kun tulee se tosi morkkis tai hätä, niin silloi huomataan, kuka oikeasti tulee mieleen. Usein juuri se ihminen, jota kavereille niin reteesti haukutaan. Asia huomataan vaan liiian myöhään.
Minä välillä vastailin ex-mieheni puheluihin tai viesteihin, yleensä painoin vaan "hiljennä" nappia ja yöt puhelin oli äänetön.
Muutaman vuoden päästä hänen löydettiin kotoaan kuolleena. Olihan se surullista, koska olimme kuitenkin tunteneet lapsesta asti. Mutta realistina ajattelen, että luonto hoitaa heikot pois. Niin se menee villieläimilläkin. Vain vahvat selviävät.

haista paska, alkoholisteille täytyy kumartaa, he ovat kovemmassa jamassa kuin muut ja silti hengissä.

Nykytekniikalle ei ole suurikaan haaste jättää vastaamatta puheluun, sulkea känny tai eliminoida tietty soittelija. Taidat antaa toivoa, koska hän jaksaa yrittää.

*Leevi and the Leavings

Mä en kans tajuu sitä, et miks juoppo väen väkisin yleensä haluaa juomattoman puolison. Miksi ei ota kaltaistaan, jollon ei tulis riitaa juomisesta. Tadaa... elämä olis paljon helpompaa. Mä kerran kysyin asiaa yhdeltä frendiltä, joka vetää brenkkuu aika paljon ja vastaus oli hyvin jyrkkä
"Mä en ikinä kattois naista, joka dokaa!"
Siis mitä vit...a??? Ja se sit kirkkain silmin kuvittelee, että sen touhuja pitäis jonkun selvän daamin kattoo.
Vai onko kyse siitä, että juoppo haluaa jonkun selväpäisen huolehtimaan himasta ja kaikista muista asioista, niin voi ite keksittyä dokaamiseen? Jos se ei oo hyväksikäyttöö, niin mikä sit...

Ymmärrän tosi hyvin viestiketjun aloittajaa. Alkoholisti on raskas taakka läheisille, kyllä... taakka hyvinkin, vaikka kuinka rakas olisi (puoliso/lapsi/vanhempi). Usein ero tai jopa alkoholistin kuolema voi surun keskellä olla kuitenkin suuri helpotus. Ei enää sitä tuskaa ja epävarmuutta, jota juova ihminen aiheuttaa läheisille.
Kuulostaa kovalta, mutta ainoastaan sellainen ihminen, joka itse on yrittänyt pitää juovaa ihmistä pystyssä, voi ymmärtää sen helvetin.
Itse en koskaan ole juonut paljon, ihan normi ihmisen saunaolut ja joskus ystävien kanssa baarireissu.
Olin suhteessa alkoholistin kanssa ja eromme jälkeen en ole voinut ottaa edes sitä saunaolutta. Niin etovan olon juopon kanssa eläminen aiheutti, että pelkkä oluen haju aiheuttaa nykyään kielteisen reaktion.

Juoppo kuvittelee olevansa maailman napa ja kaikkien pitäisi pyöriä vain ja ainoastaan hänen ympärillä. Ja olla myös hänen käytettävissään 24/7.

Olen itse ollut alkoholistin läheinen, miesystäväni on nyt ollut 2 vuotta kuolleena. Viina hänen lopuksi sitten vei. Holisti ei itse varmaankaan ymmärrä, miten hirveää läheisten on katsoa vierestä, kun rakas ihminen tuhoaa itsensä. Se nostattaa hirvittävän vihan ja raivon. Miten toinen ei tajua, mitä on tekemässä itselleen. Tai jos tajuaakin, niin miksi ei välitä. Vaikka juovat ihmiset aina sanovat, että juominen on heidän oma asiansa, niin juttu ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen. Jokaisella on oikeus elää elämänsä kuten haluaa, se on totta. Mutta usein myös itseään tuhoavalla ihmisellä on vanhemmat/puoliso/lapsi... jotka joutuvat tätä tuhoa katsomaan ja siitä kärsimään.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että pitäisi olla voimaa lähteä juovan ihmisen luota pois. Koska kenenkään ei tarvitsisi sitä läheisen helvettiä käydä läpi. Ja jos läheinen lähtee, niin juovan ihmisen pitäisi kunnioittaa tätä valintaa ja jättää heidät rauhaan.

Joo... tapasin mukavan miehen jokunen vuosi sitten ja huomasin aika pian, että hänellä oli juomis ongelma. Jota hän ei itse tietenkään myöntänyt. Minä olin vaihtamassa työpaikkaa ja olimme lähdössä uutta työmaatani hiukka etukäteen katsomaan. Arkipäivänä, duunin jälkeen. Armas miesystäväni sitten otti repullisen kaljaa mukaan matkaevääksi ja alkoi automatkalla kiskoa kaksin käsin sitä kurkusta alas. Olimme siis menossa käymään minun uudella työpaikalla.
Jokainen varmaan tietää sellaisen hämmennyksen tunteen, kun tulee fiilis "tää ei voi olla totta". Katsoin häntä varmaankin puusta pudonneen näköisenä ja sitten aloin nauraa. En pystynyt muuta.
Eihän kukaan rupee dokaamaan keskellä päivää, kun ollaan menossa puolison työpaikalle.
Vetäsin auton seuraavalle bussipysäkille ja käskin miehen suksia hel... autosta ja samalla minun elämästä.
Siihen loppui se rakkaustarina. Hän varmaankin edelleen rakastaa, sitä juomistaan nimittäin. ;oD)

äijä tuli kaupassa vastaan vieraan naisen kanssa. Molemmille maistuu sekä alko että amfetamiini ja hasis skä lääkkeet. Silmät kiilui ja katteli kulmien alta, niin kun narkit kattelee. Ylimielinen, ei tippaakkan hävennyt, juoksi naisen perään, kun se paineli pitkin kauppaa karkuun, kun näki minut.
- Äijällä naama punakka, laihtunut, ostelivat herraskaisesti, sossu lienee antanut ruokakuponkeja. Ainakin oli vielä viikko sitten aikuinen mies ollut pummimassa mutsiltaan rahaa, ja syy oli, että kun ei ole ruokaa... jokainen tietää, mihin ruokaan sitä massea tarvitaan. Kun järkytyin, oli perustelu, nämä on minun valintoja. Että näin meillä sujuu. No se oli viimeinen niitti. Laitan tämän tuonne suhteet ja tunteet, jos jollakin olis vaikka samanlaisia kokemuksia. Yöunet meni