Jehovantodistajat, kuten muutkin uskovat, odottavat kuka millaista elämän jälkeistä palkintoa. Joku on menossa taivaaseen, toinen paratiisiin ja kolmas menee taivaalliseen paratiisiin neitsytvaimojoukkion kera.
Tällaisena ateistin retaleena tulee joskus tuumailtua, että miksi elämä itsessään ei riitä. Miksi jo valmiiksi epätodennäköisen ja käsittämättömän hienon mahdollisuuden, elämän, lisäksi tulisi saada jotain paljon suurempaa että voi kokea olevansa tyytyväinen tai onnellinen?
Tietoisuus, ja nimenomaan tietoisuus omasta kuolevaisuudesta, on tietenkin se suurin syy, miksi ihminen osaa kehitellä erilaisia tuonpuoleisia pippaloita sen eri variaatioineen. Kuolemanpelko ja ikuisen elämän tavoitteleminen ovat eittämättä käyneet käsikkäin kautta historian, kun erilaisia korkeampaan voimaan perustuvia perinteitä on jatkettu uusille sukupolville. Tee näin ja usko tähän, niin pääset pidempiin bileisiin, on osattu kertoa valtaosassa kulttuureja historian ajankohdasta riippumatta.
Miten Sinä, palstalainen, suhtautuisit elämään jos saisit varmuudella tietää että elämälläsi ei ole mitään suurempaa täyttymystä tuonpuoleisessa. Että tämä on kaikki tässä. Olisiko se surullista, ja jos olisi, niin miksi? Onko sellainen ajatus pelottava, ja jos on, niin miksi?
Mitä elämän jälkeen?
31
655
Vastaukset
- tyytyväinen tähänkin
On niin paljon kaikenlaista ,mitä tahtoisin nähdä ja kokea tällä kauniilla Telluksellamme.
Opiskelen mielelläni, ja tulen opiskelemaan uusia asioita niin kauan kuin pystyn :olen jo
eläkeläinen.
Elän jo nyt kuin "viimeistä päivää" eli:
Arvostan omaa aikaani ja yritän käyttää sen mahdollisimman hyödyllisissä askareissa ja harrastuksissa.
En lyö lähimmäisiäni enkä katsele väkivaltafilmejä.
Autan ihmisiä asioissa joissa voin.
Kierrätän ja lajittelen jätteeni ;D
Arvostan luontoa ja sen monimuotoisuutta ,saastuttamatta sitä.
Toivon muittenkin tekevän niin ;)
Kuolema ei minua pelota. - pullea
"""Miten Sinä, palstalainen, suhtautuisit elämään jos saisit varmuudella tietää että elämälläsi ei ole mitään suurempaa täyttymystä tuonpuoleisessa. Että tämä on kaikki tässä. Olisiko se surullista, ja jos olisi, niin miksi? Onko sellainen ajatus pelottava, ja jos on, niin miksi?""
En pelkää omaa kuolemaa. pelkään muiden kuoleman aiheuttamaa surua. se on se pelottavin kohta.
En halua että lapset kasvaa ja kuolee. en halua nähdä omien vanhempienkaan kuolevan.
ja niinku t-i-u-k-u tietää, niin taas on kohta hautajaiset edessä. (en oo menossa)
Jumaluus on ja paratiisit ja taivaat on jotain ihmisen keksimää parempaa. joskus aikoinaan ei nämä jumalpatsaat ja muut kestänytkään ikuisesti. oli hyvä idea keksiä joku niin "ajaton" ja "näkymätön" mutta kuitenkin luonnonmullistusten avulla niin "voimakas " .. ja niin edelleen..(ajatus vain)
tästä sitten vaan kirjapainoon teos kaikista julmista ja hienoista teoista ni heikot jää koukkuun.
tosin siinäkohtaa, missä jumalalla on ilmestysmaja ja pyhää maata , minne ei saa astua. ja uhrialttari
jonka reunoille piti "vihmoa" verta jumalan kunniaksi, meni kirjoittajalta vähän sienipöllyissä yli.
se onkin harmillista , kun niistä kaikista asioista meillä ei nykypäivänä ole juurikaan mitään.
ehkä jumala huomas, että ei ihmisen tappaman sonnin rasvan nuuskiminen olekaan niin tarpeellista.
joskus oon miettiny maailman syntyä ilman jumalaa. miten?
jos maa oli myös aurinko jonka voimat on hiipunut? kuori kylmennyt ja sisällä vielä pieni laavavoima porskuttaa ja sekin "ala" supistuu, kunnes maasta tulee kylmä ja eloton niinkuin muut.... niin...
kaikkee sitä miettii..>>En pelkää omaa kuolemaa. pelkään muiden kuoleman aiheuttamaa surua. se on se pelottavin kohta.
No se on kieltämättä yksi kuolevaisena olon ei niin miellyttävistä puolista. Toisaalta minkäs sille mahtaa. Mitään muuta ei mahda kuin ottaa irti järkevissä mittasuhteissa se mitä otettavissa on. Murehditaan sitten kun sen aika on. Mutta onhan se niinkin että jotkut murehtii enemmän kuin toiset ihan luonnostaan.
Sinänsä on mielenkiintoista että uskovatkin surevat omaisiaan siinä missä muutkin, vaikka heidän käsityksen mukaan tämän elämän pitäisi olla vain välietappi ennen sitä ns. oikeaa elämää tai palkintoa. Luulisi että sitä pistäis bileet pystyyn kun joku omainen heittää lusikan nurkaan ja pääsee ikuisiin ihanuuksiin. Mutta ei. Ihan samat itkuvirret tulee kuin pakanallakin. Mistäköhän syystä, sitä ihmettelee.
>>En halua että lapset kasvaa ja kuolee. en halua nähdä omien vanhempienkaan kuolevan.
No eihän sitä kukaan halua. Jotenkin kun ite on hyväksynyt oman kuolevaisuutensa, ja sen että se on vain se tietty siivu minkä täällä saa rellestää, niin on jollakin tavalla hyväksynyt muidenkin rajallisuuden. Eikä pidä ymmärtää ettei läheisen kuolema tuntuisi, päinvastoin. Mutta kun elämä on kuitenkin kausikortti, niin käydään sitten katsomassa kaikki pelit ja ymmärretään että kausi loppuu aikanaan. Kuolema itsessään on onneksi meille kaikille hyvin helppo käsiteltävä. Saman verran siinä kuolleena ressaa kuin ennen syntymäänsäkin.
>>ja niinku t-i-u-k-u tietää, niin taas on kohta hautajaiset edessä. (en oo menossa)
Enpä minäkään. Saahan niitä sukulaisia muistaa ja haudata mielessäänkin, jos on tarvetta.
>>joskus oon miettiny maailman syntyä ilman jumalaa. miten?
No ainakaan Jumala selityksenä ei mene tuon(kaan) logiikan mukaan läpi. Pitäisihän sillekin muuten keksiä jokin alku tai luoja. Kreationistit heittävät mielellään esityksen että maailmankaikkeus ei voi olla sattuman tulosta, koska se on niin monimutkainen. Silti sama heitto pitää sisällään oletuksen että maailmankaikkeuden luoja, joka on luonnollisesti luomaansa maailmankaikkeutta triljoona kertaa monimutkaisempi, on olemassa 'noin vaan'.
>>jos maa oli myös aurinko jonka voimat on hiipunut? kuori kylmennyt ja sisällä vielä pieni laavavoima porskuttaa ja sekin "ala" supistuu, kunnes maasta tulee kylmä ja eloton niinkuin muut.... niin...
Tähdillä ja planeetoilla on eri synty- ja kuolinmekanismi. Aurinko laajenee ja syö maan ennenkuin sammuu, eikä siitä jäljelle jäävästä valkoisesta kääpiöstä ole planeetaksi.
>>kaikkee sitä miettii..
Niinpä. Mä saan just luettua "Tiedän uskovani, uskon tietäväni - Keskustelukirjeitä" -kirjan, jossa "kaksi erilaisesta maailmankatsomuksesta nousevaa vaikuttajaa, piispa ja tähtitieteen professori, ryhtyvät kymmenosaiseen kirjeenvaihtoon" elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä (Kirjeiden teemat käsittelevät mm. uskoa ja tietoa, moraalin perusteita, kirkkoa, uskontojen merkitystä yleisesti). Mielenkiintoista ajatuksenvaihtoa. Suosittelen. Voin lainatakin jos haluat.
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=598
Mut nyt tekemään vaimolle illallista. ;)- pullea
t-i-u-k-u kirjoitti:
>>En pelkää omaa kuolemaa. pelkään muiden kuoleman aiheuttamaa surua. se on se pelottavin kohta.
No se on kieltämättä yksi kuolevaisena olon ei niin miellyttävistä puolista. Toisaalta minkäs sille mahtaa. Mitään muuta ei mahda kuin ottaa irti järkevissä mittasuhteissa se mitä otettavissa on. Murehditaan sitten kun sen aika on. Mutta onhan se niinkin että jotkut murehtii enemmän kuin toiset ihan luonnostaan.
Sinänsä on mielenkiintoista että uskovatkin surevat omaisiaan siinä missä muutkin, vaikka heidän käsityksen mukaan tämän elämän pitäisi olla vain välietappi ennen sitä ns. oikeaa elämää tai palkintoa. Luulisi että sitä pistäis bileet pystyyn kun joku omainen heittää lusikan nurkaan ja pääsee ikuisiin ihanuuksiin. Mutta ei. Ihan samat itkuvirret tulee kuin pakanallakin. Mistäköhän syystä, sitä ihmettelee.
>>En halua että lapset kasvaa ja kuolee. en halua nähdä omien vanhempienkaan kuolevan.
No eihän sitä kukaan halua. Jotenkin kun ite on hyväksynyt oman kuolevaisuutensa, ja sen että se on vain se tietty siivu minkä täällä saa rellestää, niin on jollakin tavalla hyväksynyt muidenkin rajallisuuden. Eikä pidä ymmärtää ettei läheisen kuolema tuntuisi, päinvastoin. Mutta kun elämä on kuitenkin kausikortti, niin käydään sitten katsomassa kaikki pelit ja ymmärretään että kausi loppuu aikanaan. Kuolema itsessään on onneksi meille kaikille hyvin helppo käsiteltävä. Saman verran siinä kuolleena ressaa kuin ennen syntymäänsäkin.
>>ja niinku t-i-u-k-u tietää, niin taas on kohta hautajaiset edessä. (en oo menossa)
Enpä minäkään. Saahan niitä sukulaisia muistaa ja haudata mielessäänkin, jos on tarvetta.
>>joskus oon miettiny maailman syntyä ilman jumalaa. miten?
No ainakaan Jumala selityksenä ei mene tuon(kaan) logiikan mukaan läpi. Pitäisihän sillekin muuten keksiä jokin alku tai luoja. Kreationistit heittävät mielellään esityksen että maailmankaikkeus ei voi olla sattuman tulosta, koska se on niin monimutkainen. Silti sama heitto pitää sisällään oletuksen että maailmankaikkeuden luoja, joka on luonnollisesti luomaansa maailmankaikkeutta triljoona kertaa monimutkaisempi, on olemassa 'noin vaan'.
>>jos maa oli myös aurinko jonka voimat on hiipunut? kuori kylmennyt ja sisällä vielä pieni laavavoima porskuttaa ja sekin "ala" supistuu, kunnes maasta tulee kylmä ja eloton niinkuin muut.... niin...
Tähdillä ja planeetoilla on eri synty- ja kuolinmekanismi. Aurinko laajenee ja syö maan ennenkuin sammuu, eikä siitä jäljelle jäävästä valkoisesta kääpiöstä ole planeetaksi.
>>kaikkee sitä miettii..
Niinpä. Mä saan just luettua "Tiedän uskovani, uskon tietäväni - Keskustelukirjeitä" -kirjan, jossa "kaksi erilaisesta maailmankatsomuksesta nousevaa vaikuttajaa, piispa ja tähtitieteen professori, ryhtyvät kymmenosaiseen kirjeenvaihtoon" elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä (Kirjeiden teemat käsittelevät mm. uskoa ja tietoa, moraalin perusteita, kirkkoa, uskontojen merkitystä yleisesti). Mielenkiintoista ajatuksenvaihtoa. Suosittelen. Voin lainatakin jos haluat.
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=598
Mut nyt tekemään vaimolle illallista. ;)"Voin lainatakin jos haluat. "
joo melkeinpä jo tänään voisin hakea joskus 21.30 jos käy. meen töihin, ni kerkeisin siinä samalla kirjan parissa kuluttaa aikaa.
- GuardianAngel123
Katson, että olemme kaikki yhtä ja samaa. Atomimössöä. Kun tämä majani alkaa ilmaisemaan viimeisiä elonmerkkejään ja kuolee, tulee siitä jotakin muuta. Mato on tyytyväinen kun saa ruokaa. Siitä tulee madon rakennusaine. Niin enkö voisikin sanoa tällöin, että seuraavassa elämässäni olen mato?
- pullea
olet mato. minä kaivan tunkiota ja löydän madon. lähden kalastamaan sillä ja saan kalan . syön sen ja sitten minä olen sinä
senjälkeen mun nimimerkki on PulleaGuardianAngel123 - GuardianAngel123
pullea kirjoitti:
olet mato. minä kaivan tunkiota ja löydän madon. lähden kalastamaan sillä ja saan kalan . syön sen ja sitten minä olen sinä
senjälkeen mun nimimerkki on PulleaGuardianAngel123ai saatana :D Pistät sen koukkusi sitten hellävaroen, jooko?
- pullea
GuardianAngel123 kirjoitti:
ai saatana :D Pistät sen koukkusi sitten hellävaroen, jooko?
toivottavasti käteen vetäessä en sitten tuu itse raskaaksi...
- GuardianAngel123
pullea kirjoitti:
toivottavasti käteen vetäessä en sitten tuu itse raskaaksi...
justiinsa
- pullea
GuardianAngel123 kirjoitti:
justiinsa
kiva pilata t-i-u-k-un hyvä alotus. ehkä pitäs taas palata aiheeseen.
- GuardianAngel123
pullea kirjoitti:
kiva pilata t-i-u-k-un hyvä alotus. ehkä pitäs taas palata aiheeseen.
mato
- pullea
GuardianAngel123 kirjoitti:
mato
mutta mä en tuu tonkii sua sieltä lehmänpaskasta....
- älä jätä mua....
http://www.youtube.com/watch?v=KEub_5ztXCc&feature=related
Mitä siitä jos taivas ja maa katoaa, mutta; et saa Rakkahin mua jättää milloinkaan...! - elän toivossa...
http://www.youtube.com/watch?v=HZuDk684sXI
Sinut tulen aina muistamaan..ehkä vielä joskus kohdataan..kenties..... >>tulee joskus tuumailtua, että miksi elämä itsessään ei riitä. Miksi jo valmiiksi epätodennäköisen ja käsittämättömän hienon mahdollisuuden, elämän, lisäksi tulisi saada jotain paljon suurempaa että voi kokea olevansa tyytyväinen tai onnellinen?>>
Minä tuumailen asiasta vähän samaan tapaan. Mielestäni uskovan ihmisen ajatus ikuisesta elämästä on jossain määrin sukua tilanteelle, jossa pieni lapsi ei haluaisi mennä illalla nukkumaan. Ei siis osata asettua itse elämän asettamiin rajoituksiin ja realiteetteihin, vaan pyritään venyttämään niitä oman tahdon mukaisiksi.
Muinaisen Rooman keisari Marcus Aurelius on mielestäni pukenut hyvin sanoiksi joitakin näitä teemoja. Tässä pari lausahdusta häneltä:
"Kuolema on vapautumista aistimielikuvien harhoista, viettien houkutuksista, ajatuksen vaivoista ja lihan orjuudesta"
"Sinulle ei voi tapahtua mitään kaikkeuden luonnon vastaista"
"Sinä unohdat pian kaikki ja kaikki unohtavat pian sinut"- EN odota INNOLLA !
Useimpien osalta pitää paikkansa sanonta:
kaikki haluavat mennä taivaaseen, mutta kukaan ei halua kuolla päästäkseen sinne.
Mistä tämä johtuu?
Jos meidän olisi tarkoitus kuolla ja mennä taivaaseen,
eivätkö useammat
odottaisi
sitä yhtä innoissaan kuin lapsi odottaa varttumista tai nuori naimisiinmenoa?
Useimmat eivät kuitenkaan halua kuolla.
Minäen ainakaan! - I´m waitin for it;D
”Itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” (Ro 8:14–23.)
Kun Aadam luotiin täydelliseksi ihmiseksi, hän oli ”Jumalan poika” eli Jumalan lapsi (Lu 3:38).
Ilmestyksen 21:1–4:n profeetallisessa näyssä viitataan ”uuden taivaan” ja ”uuden maan” aikaan ja luvataan, että silloin
ei ”kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole”.
Koska tätä lupausta ei anneta henkiolennoille vaan nimenomaan ”ihmisille”,
se antaa varmuuden siitä, että ”uuden taivaan” alaisuudessa maan päällä toimivaan uuteen ihmisyhteiskuntaan kuuluvat palautetaan sekä mieleltään että ruumiiltaan täysin terveiksi ja heille annetaan ikuinen elämä maanpäällisinä ”Jumalan lapsina”.
Jumala viittasi Aadamille antamassaan käskyssä siihen, että jos Aadam tottelisi, niin hän ei kuolisi (1Mo 2:17).
Kun ihmisen viimeinen vihollinen, kuolema, siis tehdään tyhjäksi,
synti ei enää tee tuhojaan tottelevaisten ihmisten elimistössä, niin että he lopulta kuolisivat.
He saavat elää kuolematta ajan hämärään asti. (1Ko 15:26.)
Tämä kuoleman tyhjäksi tekeminen tapahtuu Kristuksen hallituskauden lopussa, ja Ilmestyskirjassa kerrotaan tuon hallituskauden kestävän 1000 vuotta.
Siinä sanotaan niistä, joista tulee kuninkaita ja pappeja Kristuksen kanssa, että he ”saivat elämän ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta”.
”Muiden kuolleiden”, jotka eivät saaneet elämää, ”ennen kuin ne tuhat vuotta olivat päättyneet”, täytyy olla niitä, jotka ovat elossa tuhannen vuoden loputtua mutta ennen kuin Saatana päästetään vapaaksi syvyydestä aiheuttamaan ratkaiseva koetus ihmiskunnalle.
Tuhannen vuoden loppuun mennessä maan päällä elävät ihmiset ovat saavuttaneet inhimillisen täydellisyyden, ja he ovat samassa tilassa, jossa Aadam ja Eeva olivat, ennen kuin he tekivät syntiä.
Silloin heillä on todella täydellinen elämä. Ne, jotka sen jälkeen läpäisevät koetuksen, kun Saatana päästetään vähäksi aikaa pois syvyydestä, voivat nauttia tuosta elämästä ikuisesti. (Il 20:4–10.) - Adam´s daughter
. Raamatussa mainitaan kuolema ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 2:16, 17:ssä,
missä Jumala kieltää ensimmäistä ihmistä syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta ja sanoo, että tuon kiellon rikkomisesta olisi seurauksena kuolema (ks. Rbi8, alav.).
Ilmeisesti eläinten kuolema oli kuitenkin jo luonnollinen prosessi, koska ne sivuutetaan täysin Raamatun kertomuksessa siitä, miten kuolema tuli ihmisperheeseen (vrt. 2Pi 2:12).
Näin ollen Jumalan ihmispoika Aadam pystyi ymmärtämään sen Jumalan varoituksen vakavuuden,
että tottelemattomuudesta seuraisi kuolemanrangaistus.
Se, että Aadam oli tottelematon Luojalleen, koitui hänelle kuolemaksi. (1Mo 3:19; Ja 1:14, 15.)
Sen jälkeen Aadamin synti ja sen seuraus, kuolema, levisivät kaikkiin ihmisiin (Ro 5:12; 6:23).
Toisinaan otetaan esille raamatunkohtia, joiden oletetaan todistavan,
että fyysinen kuolema tarkoitettiin luonnolliseksi lopuksi sekä ihmisille että eläimille; esimerkiksi ne viittaukset, joiden mukaan ihmisen elinikä on ’seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä vuotta’ (Ps 90:10),
tai apostolin sanat, joiden mukaan ”ihmisille on varattu kuoleminen kerran kaikiksi ajoiksi, mutta tämän jälkeen tuomio” (Hpr 9:27).
Kaikki tällaiset raamatunkohdat kirjoitettiin kuitenkin sen
jälkeen,
kun kuolema oli ilmaantunut ihmiskunnan keskuuteen,
ja ne sovelletaan epätäydellisiin, syntisiin ihmisiin.
Ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten tavattoman pitkäikäisyyden täytyy kuitenkin katsoa ainakin heijastavan ihmisruumiin valtavaa elinvoimaa,
joka on suurempi kuin kaikkien, suotuisimmissakin olosuhteissa elävien eläinten elinvoima (1Mo 5:1–31). Raamattu yhdistää kuoleman saapumisen ihmisperheeseen nimenomaan Aadamin syntiin, kuten edellä on osoitettu. "Mielestäni uskovan ihmisen ajatus ikuisesta elämästä on jossain määrin sukua tilanteelle, jossa pieni lapsi ei haluaisi mennä illalla nukkumaan. Ei siis osata asettua itse elämän asettamiin rajoituksiin ja realiteetteihin, vaan pyritään venyttämään niitä oman tahdon mukaisiksi. "
Kylläpä me ihmiset olemme kehittymättömiä, kun toivomme ettei koko elämä olisi vain se lyhyt aika, joka maan päällä vietetään, ja jossa koska tahansa voi tapahtua jotain sellaista joka katkaiseen elämän langan siihen paikkaan jättäen toiset suremaan. (Siis suurin osa ihmisistä)
On hienoa nähdä ateistinen lanseeraus siitä mitä elämä on ja millaisia säälittäviä surkimuksia ovat ne jotka eivät taaskaan ole ymmärtäneet ateistin hienoa selitystä teistin kehittymättömyydestä.Adam´s daughter kirjoitti:
. Raamatussa mainitaan kuolema ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 2:16, 17:ssä,
missä Jumala kieltää ensimmäistä ihmistä syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta ja sanoo, että tuon kiellon rikkomisesta olisi seurauksena kuolema (ks. Rbi8, alav.).
Ilmeisesti eläinten kuolema oli kuitenkin jo luonnollinen prosessi, koska ne sivuutetaan täysin Raamatun kertomuksessa siitä, miten kuolema tuli ihmisperheeseen (vrt. 2Pi 2:12).
Näin ollen Jumalan ihmispoika Aadam pystyi ymmärtämään sen Jumalan varoituksen vakavuuden,
että tottelemattomuudesta seuraisi kuolemanrangaistus.
Se, että Aadam oli tottelematon Luojalleen, koitui hänelle kuolemaksi. (1Mo 3:19; Ja 1:14, 15.)
Sen jälkeen Aadamin synti ja sen seuraus, kuolema, levisivät kaikkiin ihmisiin (Ro 5:12; 6:23).
Toisinaan otetaan esille raamatunkohtia, joiden oletetaan todistavan,
että fyysinen kuolema tarkoitettiin luonnolliseksi lopuksi sekä ihmisille että eläimille; esimerkiksi ne viittaukset, joiden mukaan ihmisen elinikä on ’seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä vuotta’ (Ps 90:10),
tai apostolin sanat, joiden mukaan ”ihmisille on varattu kuoleminen kerran kaikiksi ajoiksi, mutta tämän jälkeen tuomio” (Hpr 9:27).
Kaikki tällaiset raamatunkohdat kirjoitettiin kuitenkin sen
jälkeen,
kun kuolema oli ilmaantunut ihmiskunnan keskuuteen,
ja ne sovelletaan epätäydellisiin, syntisiin ihmisiin.
Ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten tavattoman pitkäikäisyyden täytyy kuitenkin katsoa ainakin heijastavan ihmisruumiin valtavaa elinvoimaa,
joka on suurempi kuin kaikkien, suotuisimmissakin olosuhteissa elävien eläinten elinvoima (1Mo 5:1–31). Raamattu yhdistää kuoleman saapumisen ihmisperheeseen nimenomaan Aadamin syntiin, kuten edellä on osoitettu.>>Ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten tavattoman pitkäikäisyyden täytyy kuitenkin katsoa ainakin heijastavan ihmisruumiin valtavaa elinvoimaa, joka on suurempi kuin kaikkien, suotuisimmissakin olosuhteissa elävien eläinten elinvoima (1Mo 5:1–31)>>
Aivan. Itse en pidä enää Raamattua erehtymättömänä Jumalan sanana, joten siitä syystä en rajoita tämänkään aiheen pohtimista pelkästään Raamatun tekstiin.
Entisenä uskovana minua lähinnä hämmästyttää tässä se, etten uskovana kyennyt näkemään mitään siitä, mikä tässä maailmassa osoittaa (minulle) persoonallisen ja rakkaudellisen kaikkivaltiaan luojan mahdottomuuden. Ilmeisesti silloin halusin pitää uskoni vahvana ja huomaamattani sivuutin monia uskoni kannalta ikäviä tosiasioita mielestäni.
Tänään tuli juuri katsottua Avara Luonto -dokumettia, jossa ilmeni luomakunnassa toimiva evolutiivinen nokkimisjärjestys ja se raadollisuus, johon koko eliökunnan ylläpitö perustuu. Nopeat ja voimakkaat syövät hitaammat ja heikommat. Koko "luomakunta" ympärillämme perustuu tappamiselle ja loisimiselle! Kun siinä sitten katselin leijonan lopettavan nuoren norsun ja toisen leijonan repivän elävältä auki puhvelin vasikkaa, niin ei se kyllä kovin rakkaudelliselta tuntunut.
>>Raamattu yhdistää kuoleman saapumisen ihmisperheeseen nimenomaan Aadamin syntiin, kuten edellä on osoitettu.>>
Mutta tuo koko muu luomakunta olisi luotu raadolliseksi ja julmaksi jo kauan ennen ihmistä (ja niin ollen myös kauan ennen ihmisen syntiinlankeemusta). Samoin minua on ihmetyttänyt, mitä rakkaudellisen luojan suunnitelmaa palvelisivat maanjäristykset ja maapalloon aika ajoin tömähtelevät asteroidit.
>>Ilmeisesti eläinten kuolema oli kuitenkin jo luonnollinen prosessi, koska ne sivuutetaan täysin Raamatun kertomuksessa siitä, miten kuolema tuli ihmisperheeseen>>
Mitä enemmän olen tätä maailmaa katsellut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että ihminen on eläin siinä missä muutkin. Kaikki eläimet ovat syntyneet ja kaikki eläimet ovat kuolleet, samoin kaikki ihmiset ovat joskus syntyneet ja niin myös jokainen ihminen on kuollut, olipa hän sitten uskova tai jollakin muulla tavalla ajatteleva. Kukaan ei ole vielä tullut kertomaan asian olevan toisin. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisellä olisi elämänsä aikana monia hienoja kykyjä ja mahdollisuuksia tai että ihmiselämä olisi jotenkin arvoton.- voisiko elää pitempi
diovmorf kirjoitti:
>>Ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten tavattoman pitkäikäisyyden täytyy kuitenkin katsoa ainakin heijastavan ihmisruumiin valtavaa elinvoimaa, joka on suurempi kuin kaikkien, suotuisimmissakin olosuhteissa elävien eläinten elinvoima (1Mo 5:1–31)>>
Aivan. Itse en pidä enää Raamattua erehtymättömänä Jumalan sanana, joten siitä syystä en rajoita tämänkään aiheen pohtimista pelkästään Raamatun tekstiin.
Entisenä uskovana minua lähinnä hämmästyttää tässä se, etten uskovana kyennyt näkemään mitään siitä, mikä tässä maailmassa osoittaa (minulle) persoonallisen ja rakkaudellisen kaikkivaltiaan luojan mahdottomuuden. Ilmeisesti silloin halusin pitää uskoni vahvana ja huomaamattani sivuutin monia uskoni kannalta ikäviä tosiasioita mielestäni.
Tänään tuli juuri katsottua Avara Luonto -dokumettia, jossa ilmeni luomakunnassa toimiva evolutiivinen nokkimisjärjestys ja se raadollisuus, johon koko eliökunnan ylläpitö perustuu. Nopeat ja voimakkaat syövät hitaammat ja heikommat. Koko "luomakunta" ympärillämme perustuu tappamiselle ja loisimiselle! Kun siinä sitten katselin leijonan lopettavan nuoren norsun ja toisen leijonan repivän elävältä auki puhvelin vasikkaa, niin ei se kyllä kovin rakkaudelliselta tuntunut.
>>Raamattu yhdistää kuoleman saapumisen ihmisperheeseen nimenomaan Aadamin syntiin, kuten edellä on osoitettu.>>
Mutta tuo koko muu luomakunta olisi luotu raadolliseksi ja julmaksi jo kauan ennen ihmistä (ja niin ollen myös kauan ennen ihmisen syntiinlankeemusta). Samoin minua on ihmetyttänyt, mitä rakkaudellisen luojan suunnitelmaa palvelisivat maanjäristykset ja maapalloon aika ajoin tömähtelevät asteroidit.
>>Ilmeisesti eläinten kuolema oli kuitenkin jo luonnollinen prosessi, koska ne sivuutetaan täysin Raamatun kertomuksessa siitä, miten kuolema tuli ihmisperheeseen>>
Mitä enemmän olen tätä maailmaa katsellut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että ihminen on eläin siinä missä muutkin. Kaikki eläimet ovat syntyneet ja kaikki eläimet ovat kuolleet, samoin kaikki ihmiset ovat joskus syntyneet ja niin myös jokainen ihminen on kuollut, olipa hän sitten uskova tai jollakin muulla tavalla ajatteleva. Kukaan ei ole vielä tullut kertomaan asian olevan toisin. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisellä olisi elämänsä aikana monia hienoja kykyjä ja mahdollisuuksia tai että ihmiselämä olisi jotenkin arvoton.1930-luvulla perinnöllisyystieteilijät havaitsivat, että jokaisen kromosomin kärjessä on lyhyt DNA-jakso, joka tekee kromosomin tilan vakaaksi.
Sille annettiin nimeksi telomeeri – kreikan sanoista te′los (loppu) ja me′ros (osa) – ja se toimii paljolti samalla tavoin kuin kengännauhan päissä olevat tuppimaiset suojukset. Ilman telomeereja kromosomimme pyrkisivät purkautumaan ja hajoamaan lyhyiksi pätkiksi, tarttumaan toisiinsa kiinni tai muuttumaan jollain muulla tavalla.
Myöhemmin tutkijat kuitenkin havaitsivat, että useimmissa solutyypeissä telomeerit lyhenivät jokaisessa perättäisessä jakautumisessa. Noin 50 jakautumisen jälkeen ne olivat kuluneet pieniksi nupeiksi, ja solut lakkasivat jakautumasta ja kuolivat lopuksi.
Solujen jakautumiskerroilla näytti siis olevan yläraja, ja koska tästä havainnosta kertoi ensimmäisenä tri Leonard Hayflick 1960-luvulla, ilmiöstä puhutaan nykyään usein Hayflickin rajana.
Löysikö Hayflick selityksen solujen vanhenemiseen? Jotkut ajattelivat näin.
Vuonna 1975 ilmestyneen Nature/Science Annual -julkaisun mukaan vanhenemisen tutkijoiden etujoukko uskoi, että ”kaikkien elollisten sisällä etenee täsmällisesti ajoitettu, itsetuhon aiheuttava tapahtumasarja; se on kuin vanhenemisen kello, jonka nakutuksen myötä elinvoima hupenee”.
Alkoi orastaa toivo siitä, että tiedemiehet olivat vihdoinkin saamassa tähtäimeensä itse vanhenemisen tapahtumasarjan.
Ihmisten syöpäsolujen tutkimuksessa 1990-luvulla löydettiin vielä yksi tärkeä johtolanka, joka liittyi tähän ”solukelloon”.
Havaittiin, että nuo epänormaalit solut oppivat jollain keinolla nujertamaan ”solukellon” ja jakautumaan loputtomasti.
Havainto johti biologit tutkimaan uudelleen erästä epätavallista entsyymiä, joka löydettiin ensi kerran 1980-luvulla ja jota myöhemmin havaittiin olevan useimmissa syöpäsolutyypeissä.
Tuo entsyymi on nimeltään telomeraasi. Miten se toimii?
Yksinkertaisesti sanottuna sitä voitaisiin verrata avaimeen, joka vetää solun ”kellon” uudelleen pidentämällä telomeerejä. - tutkitaanpas....
voisiko elää pitempi kirjoitti:
1930-luvulla perinnöllisyystieteilijät havaitsivat, että jokaisen kromosomin kärjessä on lyhyt DNA-jakso, joka tekee kromosomin tilan vakaaksi.
Sille annettiin nimeksi telomeeri – kreikan sanoista te′los (loppu) ja me′ros (osa) – ja se toimii paljolti samalla tavoin kuin kengännauhan päissä olevat tuppimaiset suojukset. Ilman telomeereja kromosomimme pyrkisivät purkautumaan ja hajoamaan lyhyiksi pätkiksi, tarttumaan toisiinsa kiinni tai muuttumaan jollain muulla tavalla.
Myöhemmin tutkijat kuitenkin havaitsivat, että useimmissa solutyypeissä telomeerit lyhenivät jokaisessa perättäisessä jakautumisessa. Noin 50 jakautumisen jälkeen ne olivat kuluneet pieniksi nupeiksi, ja solut lakkasivat jakautumasta ja kuolivat lopuksi.
Solujen jakautumiskerroilla näytti siis olevan yläraja, ja koska tästä havainnosta kertoi ensimmäisenä tri Leonard Hayflick 1960-luvulla, ilmiöstä puhutaan nykyään usein Hayflickin rajana.
Löysikö Hayflick selityksen solujen vanhenemiseen? Jotkut ajattelivat näin.
Vuonna 1975 ilmestyneen Nature/Science Annual -julkaisun mukaan vanhenemisen tutkijoiden etujoukko uskoi, että ”kaikkien elollisten sisällä etenee täsmällisesti ajoitettu, itsetuhon aiheuttava tapahtumasarja; se on kuin vanhenemisen kello, jonka nakutuksen myötä elinvoima hupenee”.
Alkoi orastaa toivo siitä, että tiedemiehet olivat vihdoinkin saamassa tähtäimeensä itse vanhenemisen tapahtumasarjan.
Ihmisten syöpäsolujen tutkimuksessa 1990-luvulla löydettiin vielä yksi tärkeä johtolanka, joka liittyi tähän ”solukelloon”.
Havaittiin, että nuo epänormaalit solut oppivat jollain keinolla nujertamaan ”solukellon” ja jakautumaan loputtomasti.
Havainto johti biologit tutkimaan uudelleen erästä epätavallista entsyymiä, joka löydettiin ensi kerran 1980-luvulla ja jota myöhemmin havaittiin olevan useimmissa syöpäsolutyypeissä.
Tuo entsyymi on nimeltään telomeraasi. Miten se toimii?
Yksinkertaisesti sanottuna sitä voitaisiin verrata avaimeen, joka vetää solun ”kellon” uudelleen pidentämällä telomeerejä.Lääketieteen Nobel-palkinto telomeerien tutkijoille
(05.10.2009 klo 14.00)
Lääketieteen Nobel-palkinto 2009 on myönnetty kolmelle amerikkalaistutkijalle: Elizabeth Blackburnille, Carol Greiderille ja Jack Szostakille. He keksivät ns. telomeerien toimintaperiaatteen. Telomeerit ovat solujen perimän sisältävien kromosomien päissä olevat osat, jotka suojaavat kromosomeja rikkoutumasta solun jakautuessa. 1980-luvulla tehdyt löydöt ovat vaikuttaneet merkittävästi mm. vanhenemisen ja syövän tutkimukseen.
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/laaketieteen-nobel-palkinto-telomeerien-tutkijoille - rollig stone ;D
tutkitaanpas.... kirjoitti:
Lääketieteen Nobel-palkinto telomeerien tutkijoille
(05.10.2009 klo 14.00)
Lääketieteen Nobel-palkinto 2009 on myönnetty kolmelle amerikkalaistutkijalle: Elizabeth Blackburnille, Carol Greiderille ja Jack Szostakille. He keksivät ns. telomeerien toimintaperiaatteen. Telomeerit ovat solujen perimän sisältävien kromosomien päissä olevat osat, jotka suojaavat kromosomeja rikkoutumasta solun jakautuessa. 1980-luvulla tehdyt löydöt ovat vaikuttaneet merkittävästi mm. vanhenemisen ja syövän tutkimukseen.
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/laaketieteen-nobel-palkinto-telomeerien-tutkijoille"Liikunnan on todettu hidastavan telomeerejä lyhentymiseltä. Suojaava tekijä on teloremaasi-niminen entsyymi, jota liikunta aktivoi."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Telomeeri
Luoja loi ihmisen liikkuvaksi.... ja ... ;)
JT-ihmiset saavat tarpeellista liikuntaa kenttäillessään ahkerasti :D - p0++:-
helel kirjoitti:
"Mielestäni uskovan ihmisen ajatus ikuisesta elämästä on jossain määrin sukua tilanteelle, jossa pieni lapsi ei haluaisi mennä illalla nukkumaan. Ei siis osata asettua itse elämän asettamiin rajoituksiin ja realiteetteihin, vaan pyritään venyttämään niitä oman tahdon mukaisiksi. "
Kylläpä me ihmiset olemme kehittymättömiä, kun toivomme ettei koko elämä olisi vain se lyhyt aika, joka maan päällä vietetään, ja jossa koska tahansa voi tapahtua jotain sellaista joka katkaiseen elämän langan siihen paikkaan jättäen toiset suremaan. (Siis suurin osa ihmisistä)
On hienoa nähdä ateistinen lanseeraus siitä mitä elämä on ja millaisia säälittäviä surkimuksia ovat ne jotka eivät taaskaan ole ymmärtäneet ateistin hienoa selitystä teistin kehittymättömyydestä.Aivan kuin olisi huomattavissa hienoista närkästystä, ettei jopa kovahkoa suuttumusta diovmorfin kommentointia kohtaan, mistähän se johtuu??
Sanailussa häviö 10-0, siitäkö..... - Aatu Ajattelija
p0++:- kirjoitti:
Aivan kuin olisi huomattavissa hienoista närkästystä, ettei jopa kovahkoa suuttumusta diovmorfin kommentointia kohtaan, mistähän se johtuu??
Sanailussa häviö 10-0, siitäkö.....Tiedä mitä haluat. Merkityksellinen toiminta parantaa elämänlaatua.
Ihminen on tyytyväinen jos voi tehdä tarkoituksenmukaisia asioita.
Ajattele, että sinulla olisi 6 kk tai 24 kk elinaikaaa jäljellä.
Mitä haluaisit todella tehdä ja mihin keskittyä? Tee niin........... - kkuliisa
Aatu Ajattelija kirjoitti:
Tiedä mitä haluat. Merkityksellinen toiminta parantaa elämänlaatua.
Ihminen on tyytyväinen jos voi tehdä tarkoituksenmukaisia asioita.
Ajattele, että sinulla olisi 6 kk tai 24 kk elinaikaaa jäljellä.
Mitä haluaisit todella tehdä ja mihin keskittyä? Tee niin...........Kirjoita myönteisiä sanoja paperille. Tässä esimerkki inspiroivista ja myönteisistä sanoista:
Rakkaus, rohkeus,
toivo, onnellisuus, vapaus,
urhoollisuus, innostus, energia,
rauhallisuus, kiitollisuus.
"Se, mihin elämässäsi KESKITYT, vahvistuu".....
Löysin Raamatustani kaikki nämä sanat ;D p0++:- kirjoitti:
Aivan kuin olisi huomattavissa hienoista närkästystä, ettei jopa kovahkoa suuttumusta diovmorfin kommentointia kohtaan, mistähän se johtuu??
Sanailussa häviö 10-0, siitäkö.....Ja jos sinulla on jotain kommentoitavaa itse kommenttiini, kirjoita siitä, minä en ole aiheena avauksessa.
Ja eiköhän se, että joutuu toimiman niin kuin diovmorf tekee, kerro jo siitä että hän kokee olevansa tappiolla 10-0.diovmorf kirjoitti:
>>Ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten tavattoman pitkäikäisyyden täytyy kuitenkin katsoa ainakin heijastavan ihmisruumiin valtavaa elinvoimaa, joka on suurempi kuin kaikkien, suotuisimmissakin olosuhteissa elävien eläinten elinvoima (1Mo 5:1–31)>>
Aivan. Itse en pidä enää Raamattua erehtymättömänä Jumalan sanana, joten siitä syystä en rajoita tämänkään aiheen pohtimista pelkästään Raamatun tekstiin.
Entisenä uskovana minua lähinnä hämmästyttää tässä se, etten uskovana kyennyt näkemään mitään siitä, mikä tässä maailmassa osoittaa (minulle) persoonallisen ja rakkaudellisen kaikkivaltiaan luojan mahdottomuuden. Ilmeisesti silloin halusin pitää uskoni vahvana ja huomaamattani sivuutin monia uskoni kannalta ikäviä tosiasioita mielestäni.
Tänään tuli juuri katsottua Avara Luonto -dokumettia, jossa ilmeni luomakunnassa toimiva evolutiivinen nokkimisjärjestys ja se raadollisuus, johon koko eliökunnan ylläpitö perustuu. Nopeat ja voimakkaat syövät hitaammat ja heikommat. Koko "luomakunta" ympärillämme perustuu tappamiselle ja loisimiselle! Kun siinä sitten katselin leijonan lopettavan nuoren norsun ja toisen leijonan repivän elävältä auki puhvelin vasikkaa, niin ei se kyllä kovin rakkaudelliselta tuntunut.
>>Raamattu yhdistää kuoleman saapumisen ihmisperheeseen nimenomaan Aadamin syntiin, kuten edellä on osoitettu.>>
Mutta tuo koko muu luomakunta olisi luotu raadolliseksi ja julmaksi jo kauan ennen ihmistä (ja niin ollen myös kauan ennen ihmisen syntiinlankeemusta). Samoin minua on ihmetyttänyt, mitä rakkaudellisen luojan suunnitelmaa palvelisivat maanjäristykset ja maapalloon aika ajoin tömähtelevät asteroidit.
>>Ilmeisesti eläinten kuolema oli kuitenkin jo luonnollinen prosessi, koska ne sivuutetaan täysin Raamatun kertomuksessa siitä, miten kuolema tuli ihmisperheeseen>>
Mitä enemmän olen tätä maailmaa katsellut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että ihminen on eläin siinä missä muutkin. Kaikki eläimet ovat syntyneet ja kaikki eläimet ovat kuolleet, samoin kaikki ihmiset ovat joskus syntyneet ja niin myös jokainen ihminen on kuollut, olipa hän sitten uskova tai jollakin muulla tavalla ajatteleva. Kukaan ei ole vielä tullut kertomaan asian olevan toisin. Mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisellä olisi elämänsä aikana monia hienoja kykyjä ja mahdollisuuksia tai että ihmiselämä olisi jotenkin arvoton.Tässä oli kyllä kyse siitä MITÄ KUOLEMAN JÄLKEEN. Ajattelin muistuttaa sinua kun olet niin tarkka näistä asioista ja olet varmasti kiitollinen huomautuksestani.
- Hallepoori
Se on toisaalta helpottavaa ja toisaalta ahdistavaa. Helpottavaa siksi että tieto siitä kun kuolee ja ei enää elämänsä jälkeen tiedä mitään on hyvä tilanne ja toisalta ahdistavaa nykyisen tietoisuuden vuoksi siksi että nykyinen tila nautinnoistaan ja kärsimyksistään kummuten, eli tietoisena olleen on monelle meistä helvetti.
- Saagapolku
Olimme täällä kun maailma luotiin, ja olemme kun se katoaa.
Nyt hetki on ikuinen.
Eilinen ja huominen on egomme luomaa harhaa.
Ego on muisti plus ajatus, joka luo mielikuvia ja uskomuksia.
Mutta totuus on nyt hetkessä.- reality rules
---tartu hetkeen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos271538Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa391429Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly121335Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3391301Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681245- 12988
- 7941
- 20929
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul7881- 71806