Vapaa kuvaus

Jos Korkeajännitystä lukee vakavissaan, se on huono sarjakuva, todella huono. Mutta ripauksella reipasta camp-huumoria Korkeajännityksen arvo nouseekin huomattavasti. Korkkari-tarinat ovat yksioikoisia, häkellyttävän usein todella typeriä ja toistavat itseään niin huolellisesti, ettei loppuratkaisua tarvitse jännittää lainkaan. Joskus harvoin lehdestä löytyy poikkeavia ja oikeasti mielenkiintoisia tarinoita, mutta korkkari ei petä! Lopussa nekin lässähtävät aina aidolle matalaotsaiselle korkkaritasolle.

-Nikkini on pihistetty korkkarista-

Mitä minusta on sanottu:

Waffen ss... Ryhtiä, rypytön uniformu ja jäinen katse? Eheiii.. ! Militaristisen valeasun alla asustelee polkkatukkainen puolukanpoimija, jonka kokemukset armeijan suoruudesta ja kurista oli se, kun tyttöjen partioleirillä käveli jonon mukana ruokalaan.

-max-live-

Waffen, rehellinen todellakin ja oikeasti järkevä monin tavoin, nicky on perseestä.

-Romulus-

Waffen SS: Luotettava, miehekäs ja älykäs tyyppi.

Asuna tyylikkäät rennot asusteet.

-Stoneman-

Taitaa muuten Waffen ss olla aikanaan lukenut korkkareiden lisäksi venäjää, ei tollaisia saitteja ummikko ihan tosta vaan löydä.

Ja onhan se kiva, että meidän Finskii fasistien joukossa on ihan melkkein oikeakin:)

-marko135kg-

Linkit: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4319014, http://keskustelu.suomi24.fi/node/3626570, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/3081485, , http://keskustelu.suomi24.fi/node/2200080, http://keskustelu.suomi24.fi/node/4892910,https://keskustelu.suomi24.fi/t/4446198/max-life, https://keskustelu.suomi24.fi/t/3764092/palstatytto-kalenteri,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3517332/haastelinen-kirjoituskisa#,https://keskustelu.suomi24.fi/t/3499793/kylma-henkays,https://keskustelu.suomi24.fi/t/1712945/have-a-nice-day

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Aloituksia

40

Kommenttia

878

  1. Remontti Reiska.

    Puhelimeni soi ja tiesin naapurinrouvan tarvitsevan apuani. Olin jo päivällä lupautunut kytkemään hänen uuden pesukoneensa vesihanat. Olin myös aiemmin auttanut naapuria pienissä arkiaskareissa, juuri niissä, missä yksinäisellä naisihmisellä menee sormi suuhun.

    Naapurinrouva on ikäisekseen upean näköinen ja aina ihmettelin miksi hän ei etsinyt uutta puolisoa. Miesystävä oli saanut surmansa liikenneonnettomuudessa liki kymmenen vuotta sitten. Haluaa vain olla uskollinen edesmenneelle: näinhän ne pihan juoruakat kuiskivat. Tiesin kyllä talon muiden naisasukkaiden olevan kateellisia Helenalle.

    Eikä ihme, sillä Helenahan on upea vartaloinen ja paikat näyttävät kiinteiltä ikäisekseen. Ikää hänellä on arviolta nippanappa yli 50nen. Hän kulki aina huolellisesti meikattuna, tyköistuva jakkupuku yllä. Pitihän sitä suuren firman henkilöstöpäällikön näyttää sievältä ja edustavalta. Myös taloyhtiön uroot vilkuilivat salaa hänen peräänsä ja nyökyttelivät hyväksyvästi. Olinhan itsekin eräinä aamuina puolivahingossa nostanut sälekaihdinta, nähdäkseni paremmin.

    Soitin ovikelloa ja samassa ovi aukeni. Helena seisoi edessäni ja sanoi hymyillen:

    ”Voi harmi, että vaivasin turhaan. Mustanpörssin pojat kytkivät koneen, kuului kuulemma kauppaan. Mutta minulla on tuossa juuri kahvia tippumassa, jos vain maistuisi”?

    Samalla hetkellä tunsin sydämeni sykkeen kiihtyvän, puristin jotenkin vaistomaisesti kädessäni olevaa jakoavainta. Silmäni rekisteröivät hänen pienien sirojen rintojen pilkistävät kesäpuseron alta.

    ”Kyllä, kyllä, kahvi maistuu aina hyvässä seurassa”: sain kieli solmussa änkytettyä.

    Istuutuessani olohuoneen upottavalla sohvalle, vilkuilin samalla kirjahyllyssä olevien kirjojen selkämyksiä. Löytäisinkö niistä puheenaiheen, vai aloittaisinko kertomalla viime taloyhtiökokouksen kiemuroista?
    Ei sittenkään, enhän näin arkisista asioista voi puhua. Parempi aihe on keksittävä ja nopeasti!

    Tuolta hän jo tuleekin, kantaen tarjotinta kädessään ja hymyilee salaperäisesti. Se aihe jäi keksimättä, voi minua hölmöä: manaan itseäni.

    Näen Helenan huulien liikkuvan ja huomaan tuijottavani häntä. En kuule sanoja, en ensimmäistäkään. Suljen silmäni nopeasti ja koetan kerätä itseni. Lasken mielessäni numeroita sadasta alaspäin ja sekoan 95:n jälkeen… Kuinka vaikeaa remontti Reiskana onkaan!
  2. Minun asunto on kalustettu tyylikalusteilla, jotain italiassa valmistettua jäljitelmään se on. En tiedä mikä mielenhäiriö aikoinaan iski, kun sellaiset piti hommata. Onhan ne nätit katsella, mutta kulutusta ne eivät kestä. Ei esimerkiksi sohvalla parane paljon löhöillä. Ei ne muutenkaan kestä kovaa käyttöä;)

    Ostin vielä olohuoneeseen huutokaupasta upeat vitriinit. Sitä ostosta kadun vieläkin, ne maksoivat ihan liikaa. Oli meinaan viimeinen kerta kun eksyn huutokauppaan.

    Mutta vitriinit sopivat asuntooni, koska minulla on mieletön kokoelma lasitavaraa. Kaapissa on sulassa sovussa Bohemiaa, Iittalaa ja jotain muuta särkyvää. Toikan tipuja en sentään ole haksahtanut ostamaan.

    Seinille olen ripustellut tauluja, lähinnä sellaisien katumaalareiden tuotoksia. Ne mitään ihmeellisiä ole, mutta satunnaiseen vierailijaan tekee vaikutuksen. Eikä niiden alkuperää tule koskaan sen paremmin muille kerrottuakaan.

    Kylpyhuone on viimeksi laitettu, ja sinne asensin sellaisen höyrykaapin. Pitihän sitä hiukan pröystäillä. Tyytyväinen olen siihen kaappiin, vaikka eihän se saunaa voita.