laura.piekkari

Vapaa kuvaus

Aloituksia

4

Kommenttia

503

  1. ei voida pois pyyhkiä, mutta se ei vaikuta
    ikuisesti.'
    Ihmisen teot jäävät tänne elämään ja kantamaan hedelmää, vaikka ihminen itse jo olisikin kuollut.
    Ne kantavat hedelmää sille herralle, jonka johdossa ne ovat tehdyt.
    Näin kirous vielä lisääntyykin ja sen pahan hedelmä pysyy kadotuksessa ikuisesti.
    Tämän takia on niin todella tärkeä asia päästä kiinnittymään Totuuteen, mitä aikaisemmin, sitä parempi, ja saada kantaa elämässään hedelmää Jumalalle.
  2. Raamatusta:
    "Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele." Mal.4
  3. sanotaan: ei se noin mustavalkoista voi olla.
    Raamattu on pelastuksen asiassa mustavalkoinen.

    "Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.
    Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta." Snl.4
  4. samalla.

    Siinä puhutaan myös luonnollisesta Israelista, sillä siinä puhutaan koko maailmasta, kaikista Jumalan palvelijoista: 'Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan'.

    Jumalan merkki, sinetti, täytyy meistä löytyä. Se on rauhan Hengen sinetti sydämellä ja se näkyy ulospäin selvästi,kuin otsasta.


    Me kaikki Jumalan Hengestä syntyneet Jumalan omat, hajallaan kaikkialla ympäri maailmaa, jotka myös voimme tunnistaa toisemme Jumalan Pyhästä Hengestä syntyneiksi, kuulumme jokainen johonkin näistä Israelin sukukunnista ja omistamme erilaiset lahjat kahdentoista apostolin lahjojen mukaan.


    'Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.' 'Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä, minä olen voittanut maailman.'
    Etkö tunne tätä ahdistusta? Joka päivä se painaa. Se on meidän osamme, jotka Jeesuksessa Kristuksessa olemme.


    'En ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle'. Seitsemännen sinetin avaamisen jälkeen tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä'.
    Hiljenny hetkeksi ihminen, ja ajattele, mitä pyhien rukoukset jouduttivat maan päällä.

    Johannes kertoo, että enkelille annettiin paljon suitsukkeita kultaiseen rasiaan, pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli Jumalan valtaistuimen edessä.
    Siitä alttarilta enkeli otti rasian täyteen tulta ja heitti sen maan päälle. Tuli ei vahingoita ketään, jolla on otsassaan Jumalan sinetti:
    'Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. Minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.'

    Mitä uskollisemmin kilvoittelemme, sitä kirkkaamman kruunun saamme. Tämä on hengellistä todellisuutta.
    Uskollisuudesta kruunataan. Kruunua ei ole sillä, joka viime hetkessä, ikäänkuin tulen läpi, pelastaa vain oman sielunsa.
    Kun hänen työnsä ei ole ollut siunaukseksi, niin ne ovat olleet kiroukseksi, ja tämä kirous jää vaikuttamaan. Sitä ei enää voi pois pyyhkiä. Elämämme vaikuttaa aina.
  5. Kun sanotaan, että perustus todella on Jeesus Kristus, se tarkoittaa todellista Jumalan Hengen vakuutusta sydämessä. 'Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia'.Ei siis pelkkä tieto Jeesuksen sovitustyöstä tai luottaminen kasteeseen riitä oikeaksi perustukseksi. Kun puhutaan perustuksesta, jonka Paavali taitavan rakentajan tavoin oli laittanut, niin hän varmasti ohjasi heidät perille elävän Jumalan yhteyteen Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen kautta.

    Tästä alkutilanteesta lähdetään sitten eri suuntiin.

    Toiset kuuntelevat Jeesuksen neuvoa: Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee. He käyttävät saamansa uuden Hengen voiman kokonaan uuteen elämään ja jokapäiväiseen parannukseen ja heille murhetta voi tuoda jo yksi ajatuskin poispäin ja pyrkivät pian palaamaan. He elävät jatkuvassa veren puhdistuksessa - todellisessa eikä kuvitellussa -lapsellisessa Jumalan pelossa ja rakkaudessa ja Jumalan Hengen johdatuksessa. Daavidkaan ei tehnyt mitään kysymättä Herralta.'Odota Herraa, luja olkoon sinun sydämesi - Odota Herraa!' Näitten elämässä Jumalan Henki pääsee rakentamaan, ja kun kysymyksessä on Jumalan Temppeli, niin rakennusaineet ovat kulta, hopea ja kalleimmat jalokivet.

    Toiset taas jäävät nauttimaan saadusta armosta, kiittämään ja ylistämään. Valtava armo oli Israelin kansallekin pelastua faaraon sotajoukon kynsistä, kiitos ja ylistys kaikui silloin Punaisen meren rannalla. Mutta sinne he eivät saaneet jäädä. Matka oli vasta alussa.

    Nämä toiset ovat huolettomia, eivätkä muista varoitusta. He eivät itseasiassa käsitä miten suuri armo heille on tapahtunut ja kuinka kalliina sitä tulisi pitää. Vihollinen pääsee eksyttämään ja rakentamaan. Ihminen ei odota Herraa, vaan rakentaa itse. Se kaikki on palavaa. Jumalan Hengen todistus sydämestä kadotetaan, eikä sitä enää kaivatakaan. Kuitenkin uskossa eletään ja toimitaan.
  6. tässä sitä taas ollaan. Ja erimielisinä.


    Ei missään sanota kadotuksen tulta 'ikäänkuin' tuleksi, vaan se on tuli.

    Luin kohdan vielä läpi ja toden totta ei siinä vieläkään puhuta mitään kuolemanjälkeisyydestä, vaan juuri niinkuin sanoin, se tarkoittaa sitä hetkeä, jolloin ihminen tajuaa, että nyt armonaika on ohi ja tuomion hetki ja loppu on minun kohdalleni tullut.

    Silloin hän joutuu siihen 'ikäänkuin' tuleen, kun hänen silmilleen jo aukeaa se todellinen tuli. Näin tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on, ja siinä annetaan joillekin vielä mahdollisuus parannukseen ja armon omistamiseen. Kaikki hänen tekonsa palavat, niistä ei ole tullut todellista hyötyä Jumalan valtakunnalle, mutta sielunsa hän pelastaa, kun on oikea tieto ja perusta, että se voi tapahtua vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen uhrin ja veren kautta. Hän huutaa avuksi Herran nimeä, ja pelastuu.

    Tyhmien neitseitten huutoon Herra sitävastoin ei vastaa. Jeesus itsehän tämän vertauksen kertoi näin: 'Myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta Hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti, minä sanon teille: minä en tunne teitä.'

    Jos Herra ei tunne meitä, niin meillä ei ole mitään perustusta Hänessä, eikä mitään pelastumisen mahdollisuutta. Monilla on juuri se, mitä tyhmillä neitseillä oli: Jeesuksesta pelkkä nimi ja uskovaisen ulkokuori, mutta Henki ja Elämä puuttuu.

    Niillekin näistä tyhmistä, jotka jo tällä puolella suostuvat epäilemään ja huomaamaan, että heiltä jotakin puuttuu, käy yleensä niinkuin näille vertauksen neitseille: he alkoivat öljyä pyytää toisilta neitseiltä. Ja vaikka ne, joilta pyydettiin, olivat aivan oikeita viisaita neitseitä, Herran omia, ei Heiltä öljyä, Pyhää Henkeä, voinut saada.
  7. haluamme muistaa sinua rukouksin!

    Jumala sinua siunatkoon ja auttakoon.
  8. ei ole mitään erityistä Psalmia, mutta kirjoituksesi pysäytti minut, sillä olen juuri sinun ikäisesi.
    Minulla ja perheelläni on tapana iltarukouksen yhteydessä lukea aina Psalmi tai Sananlasku. Luemme aina eteenpäin siitä, mihin olemme ehtieet. Sitten aloitamme taas alusta, kun pääsemme loppuun.

    Toivotan sinulle runsasta Jumalan siunausta yksinäisiin hetkiisi. Et ole yksin!
  9. ne, jotka tästä elämästä lähtevät ilman Kristusta, hukkuvat.
    Se tuli, joka kuoleman jälkeen tekomme koettelee - Pyhä Jumala - koettelee meidät joko helvettiin tai taivaaseen. Se ei ole parannuksen tuli.
    Jokainen tuomitaan tekojensa mukaan. Jolla Jeesus ei ole ollut tekemässä, se hukkuu.

    "Jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi. Mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Jumalan kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi."
  10. "Ikäänkuin" tulen läpi, tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö on vilpittömästi etsinyt pelastusta Jeesuksen Kristuksen kautta, mutta sitten vihollisen hengen pettämänä on tälle perustalle rakentanut vain palavaa, eli ihmisestä lähtöisin olevaa, kun ei ole ollut Jumalan Pyhän Hengen ohjauksessa.

    Jos tällainen henkilö, sitten kun häntä kuoleman läheisyydessä riisutaan, näkee sen tulen, mihin on menossa ja huutaa armoa Jeesukselta, tekojansa katuen, voi hän siinä viime hetkillä pelastua, ikäänkuin tulen läpi.

    Tämä ei kuitenkaan koske niitä valhehengen pettämiä, joita Herra jo täällä matkan aikana on monta kertaa varoittanut ja tahtonut auttaa siitä valheesta pois, ja jotka tämän kutsun ja tarjotun avun ovat useampaan kertaan työntäneet luotaan pois.
  11. Älä enää vastaa minulle.

    Vaan vastaa jo Jumalalle, joka sinua kutsuu tulemaan alas sieltä hurmahengen valhepilvistä.

    Totuudessa pyydän, älä enää vastaa.

    Kirjoitit tuolla, että älä usko kaikkia Teuvon juttuja.
    Ei minun tarvitse uskoa Teuvoa ollenkaan, kun minulla on oma Raamattu ja Jeesus Kristus. Minä uskon vain sen, minkä Hän minulle Raamatusta kirkastaa.

    'Mutta elleivät he usko Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'

    Ota Raamattusi, lue ja usko, mitä seillä sanotaan, karkoita hurmahengen valhetulkinnat ja seuraa Jeesusta alhaisella ristintiellä Jumalan koulussa ja kasvatuksessa, niin pelastat sielusi!
  12. olen.


    Tähän sopii se: älä sido Jeesusta.

    Ja myös:kaikella on aikansa.


    Jos Jumala tahtoo jotakin ihmistä kasvattaa sairauden kautta, nöyryyttää ja tehdä tietä Jeesukselle, on sairaus annettu hänelle hengelliseksi siunaukseksi. Silloin on räikeää Jumalan tahtoa vastaan sotimista rukoilla hänelle ruumiin paranemista.

    Tässä juuri näkyy Jumalan Hengen työn ja valkeuteen pukeutuneen paholaisen työn ero näissä parantamisissa. Jumalan Hengen ohjauksessa osataan kuunnella Jumalan ääntä, rukoilla nöyrästi ja koskaan unohtamatta lisätä, että tapahtukoon rakas Isä aivan sinun tahtosi mukaan. Sinähän kuitenkin parhaiten tiedät, mikä meille parasta on. Anna vain se, mikä on tosiparhaaksemme!

    Sisimmän paraneminen on aina etusijalla, ruumiin paraneminen siihen nähden toisella sijalla. Kun asia jätetään nöyrästi Jumalan viisauden varaan, Hän parantaa missä se hänen suunnitelmiinsa sopii. Ja sairasta saa rohkaista rukoukseen ja odottamaan Herran aikaa. Hän saa siinä sairasvuoteella olla Jumalan käsissä ja oppia siinä Herraa tuntemaan.


    Ei Herra mihinkään paikkaan lähde häviäjäksi. Sitä on turha luullakaan. Jos hän on johonkin lähettänyt, niin on hän itse myös mukana ja vihollinen on voimaton Herran Jeesuksen edessä. Mitkään vihollishenget eivät hänen päällensä käy.
  13. että Salomo teki tämän kaiken Jumalan käskystä. Daavid jo olisi halunnut sen rakentaa, mutta hänelle Jumala sanoi:'sinä et sitä rakenna, vaan sinun poikasi.'

    Jumala oli erityisesti kaksi kertaa ilmestynyt Salomolle. Hän eli todella lähellä Herraa, sen näkee Korkeasta Veisusta joka kuvaa Kristuksen tuntemista.


    Se, että Jumalalla oli todella aikomus rakennuttaa yksi temppeli, jossa Hänen siunauksensa tulisi olemaan - ja vain siellä yhdessä - käy ilmi Mooseksen pitkästä puheesta, joka alkaa 5.Moos. alusta.

    Mooses piti sen tilanteessa, jossa hän jo tiesi, ettei pääsisi Jordanin yli, vaan joutuisi jäämään toiselle puolelle ja kansa Joosuan johdolla menisi ottamaan luvattua maata omaksensa, Jumalan lupauksen mukaan.

    Puhe on ikäänkuin jäähyväispuhetta kansansalle; mennyttä kerrataan ja annetaan ohjeita elämää varten luvatussa maassa.
    Siinä puheessa (5.Moos.12 koko luku) Mooses tarkkaan selittää, miten Jumala tulee sieltä valitsemaan vain yhden paikan, mihin kaikkien on kokoonnuttava uhraamaan ja rukoilemaan.


    Tämä oli todella Jumalan suunnitelma ja Hänen hyvä tahtonsa. Salomo sai käskyn tämän temppelin rakentamiseen ja ohjeet varojen keräämiseksi siihen.
    Niin suuren halun temppelin rakentamiseen oli Jumala vaikuttanut jo Daavidin sydämeen, että hänkin oli sitä varten säästänyt ja antoi kaiken sen Salomolle. Tästä kerrotaan 1.Kun.5 eteenpäin.


    Kun temppeli lopulta oli valmis, kerrotaan kuinka Jumalan kirkkaus todella täytti sen ja kuinka hän vastasi Salomon ensimmäiseen rukoukseen siellä.


    Näistä luvuista saa kuitenkin jo pienen vihjeen siitä, mitä myöhemmin tapahtui. Salomo nimittäin rakensi temppeliä 7 vuotta, mutta omaa linnaansa hän rakensi 13 vuotta.

    Sitten seuraa lankeemus.


    Ensin, luvussa 10, mainitaan, että sen kullan paino, mikä yhtenä vuonna tuli Salomolle, oli 666 talenttia. Seuraavassa luvussa onkin sitten jo Salomon täydellinen lankeemus. Hän kääntyy pois Herrasta.


    Kun lukee Salomon valtavasta viisaudesta, joka oli Herran antamaa lainaa hänelle
    ja kun lukee Korkea Veisuuta, joka puhuu siitä, kun Kristus itse tuli hänen sydämeensä,
    niin ei voi olla sydänjuuria myöten kauhistumatta tästä hirveästä lankeemuksesta.


    Näinkö katoaa Kristuksen tunteminen, jos Jumalan käskyjä ja varoituksia ei oteta jatkuvasti vakavasti?

    Näinkö ankara Jumala on langenneita ja Hänen käskyjään halveksivia kohtaan?

    Missä on rakkauden ja armon Jumala?

    Ei häntä ole. Ei katumattomille.

    Miksi sitten meidän kirkoissamme julistetaan synnit anteeksi katumattomille?


    Miksi Raamattu on kirjoitettu?

    Turhanpäiten - tai jos jotain sattuis kiinnostamaan?
  14. piti vielä muuttua, jos kerran viimeinenkin vihollinen oli voitettu. UT:han sanoo:'...ja me muutumme'. Näin kävi myös Haanokille siinä ylösottamisessa.

    Se oli sitävarten, että tämä ruumis on se kuollut koira, jota raahaamme mukana koko tämän elämämme ajan ja joka ei maadu eikä muutu ennenkuin se joko kuolee ja haudataan tai ylösottamisessa muuttuu.


    Tämä oppi on apostoleilta ja joka toista oppia opettaa, se olkoon kirottu.

    Tätä oppia on ne kaikki Paavalin kirjoitukset, joita tänäpäivä käytetään vihollisen hengessä puolustuksena synnissäelämiselle. Sen koiran on oltava kuollut ja pysyttävä sellaisena.
  15. vasta päässeet asian ytimeen.
    Miten vaarallista on hyljätä Jumalan käskyt ja luulla, että minä en niitä enää tarvitsisi.

    Miten kävi Salomon?

    Jumala oli kaksi kertaa erityisesti ilmestynyt hänelle. Eikä epäilystäkään, että juuri tänä aikana, jonka hän eli täysin Jumalan yhteydessä, hän sai myös Raamattuun kirjoitetut kirjat Jumalan Hengen kautta.Mutta juuri tästä täydellisestä Kristuksen armosta hän luopui. Tämä on järkyttävin ja murheellisin kohta koko
    Vanhassa Testamentissa. Missään ei mainita sanaakaan katumuksesta, vaan päin vastoin kerrotaan, että Salomo yritti tappaa Jerobeamin, jolle Jumala oli ilmoittanut siirtävänsä valtakunnan.
    Että näin kauas me voimme joutua jo omistamastamme armosta.
  16. sillä tapahtuma, johon viittasin on myöhäisempi kuin se kohta, jossa jo kerrotaan, että 'Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois.'
    Kyllä oikea selitys yksinkertaisesti on se, että se ei ollut Jumalan tahto.
  17. täydellinen ollut, vaan niinkuin Paavali, riensi sitä kohti ja Jumala kasvatti häntä täydellisyyteen.

    Haanokilla ei ollut tekosyntejä, vaan hän totteli Herraa kaikessa, kuten Daavidkin kysyi kaiken Herralta.

    Sitten kun Haanok oli tullut täydelliseksi, otettiin hänet pois. Silloinkin hänellä oli se sisäinen synti - kuolleena. Hän oli syntinen. Mutta siinä 'ylösottamisessa', kuten UT sanoo, häneltä tämä kuolevainen (synnin liha) puettiin kuolemattomuuteen (uusi, kirkastettu synnitön ruumis). Silloin hänkin pääsi sanomaan: 'Kuolema on nielty ja voitto saatu!'
  18. tai sitten sinua melko vähän kiinostaa, mitä siellä itseasiassa kerrotaan.

    Kyllä se yksiselitteisen selvää tekstiä on, mitä Salomon elämän loppuvaiheista 1.Kuningastenkirjan 11 ja 12 luvuissa sanotaan.


    Ja useampaan kertaan sanotaan, 'ettei hän antautunut ehyin sydämin Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut'.

    Daavidista puhutaan, ikäänkuin hän ei ikinä olisi langennutkaan. Niin täydellisesti Jumala pyyhki hänen rikoksensa pois, koska hän katui.

    Katumatonta sydäntä Jumala ei voi koskaan armahtaa. Katumattomuuden Salomolle toi juuri se väärä hyvä luulo itsestä ja Jumalan käskyjen hylkääminen. Kuninkaallekin oli annettu omat, elämää suojaavat käskynsä, mutta Salomo ei enää niitä katsonut tarvitsevansa kun oli tullut niin henkeväksi. Ja henkevähän se Korkea Veisu todella on. Mutta se ei auttanut siinä vaiheessa, kun Jumalan käskyt hyljättiin. Jumala ei katso henkilöön.

    Salomon takia valtakunta 'repäistiin' heiltä pois
    ja ainoastaan mainitaan, että Daavidin tähden Herra ei ottanut sitä aivan kokonaan, vaan yksi sukukunta jäi Salomon pojalle Rehabeamille.

    Niin suuri ja mullistava asia on ihmislapsen katumus ja parannus - olipa hän sitten kuningas taikka kerjäläinen - että siitä riippuu aivan kaikki.
  19. ei Paavalikaan käynyt sitä arkkua avaamaan.

    Olisikohan kuitenkin parempi joka kerralla erikseen kysyä, mikä Herran tahto tässä kyseisessä tapauksessa on. Kuunnella Hänen Henkansä puhetta ja totella sitä.
  20. sillä jos Israelin kuningas Salomo, joka on paljon Raamatusta kirjoittanut, olisi käsittänyt tämän oikein ja tiennyt, että se ei maadu, vaan voi virota eloon uudestaan, ei hän olisi tehnyt Pyhän Hengen Pilkkaa.

    Hän olisi ollut varuillaan ja kuljettanut lakia mukanaan, vaikka olikin saanut niin suuret hengen lahjat.

    Siitä laista hän olisi saanut muistutuksen, mitä kuninkaalle erityisesti oli säädetty:'Hän älköön ottako monta vaimoa (eikä varsinkaan muitten jumalien palvelijoita).

    Mutta koska hän oli siinä luulossa, ettei hänessä enää ole syntiä, lankeemus pääsi tapahtumaan varkain, synti voitti ja henki kylmeni.

    Hänen kirjoittamistaan kirjoista, mm.Korkea Veisusta, näkee, että hän todella tunsi Vapahtajan jo ennaltanähtynä ja turvasi Häneen. Hänelle oli annettu kaikki mahdollisuudet; kaikki mitä tarvittiin Jumalassa pysymiseksi, mutta hän ei tuntenut itsessään piilevää vaaraa.


    Toisenlaisen esimerkin näemme Daavidissa. Hän oli Jumalan mielen mukainen mies. Hänellä oli Pyhä Henki. Hänestä näemme, että ei ehkä vaarallisimpia ole 'törkeät lankeemukset', koska ne Jumala voi kääntää omansa nöyryyttämiseksi, vaan vaarallisinta on luulla etten enää ole syntinen.
    21. 20 / 26
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt