Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

16

  1. Tuo kuulostaa jotenkin surulliselta.... niin sinun kuin lapsesikin kannalta.:( Hyvä, että olet lapsestasi huolehtinut, mutta tosiasia on, että tärkein asia, mitä lapsi kaipaa on juuri ehdoton rakkaus omalta vanhemmalta! Rakkaus ei välttämättä tosiaan synny sillä hetkellä, kun lapsen syliinsä saa, mutta todella surullista on, jos se ei kasva edes ajan myötä. Oletko koskaan miettinyt, mistä tämä rakkaudettomuus johtuu? Oletko itse kokenut olevasi lapsena rakastettu? Tekstiäsi lukiessa ei voinut olla ajattelematta, olisiko lapsesi hankaluus suurelta osin johtunut siitä, että hän vaistosi rakkaudettomuutesi? En todellakaan väitä, että vanhemmuus olisi pelkkää auvoa... välillä kaikkea muuta!! n,1,6 vuotias kuopukseni itki ensimmäiset puoli vuotta yötä päivää ja usein kävi mielessä, että miksi piti mennä "pilaamaan" jo mukavalla mallilla ollut elämä hankkimalla lisää lapsia.... ja tottakai tällaiset fiilikset tuntui aivan hirveiltä! Mutta ajan kanssa rakkaus tähänkin pieneen ihmiseen on vain kasvanut. Miten voi olla rakastamatta lasta, joka rakastaa sinua täysin pyyteettömästi?
  2. Tämäkin kirjoitus alkoi niin korpeamaan, että oli pakko tulla vastaamaan. Itse asun rivitaloyhteisössö ja olen kahden pienen tytön äiti. Käyn lasteni kanssa läheisessä yleisessä leikkipuistossa päivittäin ja tapaan siellä muitakin äitejä. Motiivini käydä puistossa on kaikkea muuta kuin paskan puhuminen esim. muista naapureista muiden äitien kanssa ja uskon, että näin on suurimmalla osalla muistakin äideistä!! Varmasti joukkoon mahtuu näitäkin, mutta niihin törmää varmasti vielä suuremmalla todennäköisyydellä työpaikoilla ym. Kotiäitinä ollessani on ihanaa nähdä muitakin aikuisia ja jutustella niitä näitä eikä vain homehtua neljän seinän sisällä tai omassa pienessä pihassa lasten kanssa. Toki käymme ihan keskenämme metsissä ja uimarannalla ym., mutten todellakaan jaksaisi päivät pääksytysten pelkästään sitä! Kaipaan päivisin myös aikuista juttuseuraa ja toisekseen myös lapset kaipaavat ikäistään seuraa ja mikäs sen hienompaa, kun naapurustossa sitä löytyy!
    Tuntuu olevan ihme lokerointia täällä, että juuri kerrostalossa olevat ylipainoiset äidit ovat niitä juoruämmiä, joiden lapset elää kuin pellossa. Itse olen hoikka, liikunnallinen, itsestäni huolta pitävä nainen enkä asu kerrostalossa, mutta olen varmasti aivan samanlainen äiti, kuin suurin osa näistä ns. "läskiperseäideistä". Ja eiköhän niitä laiskoja, juoruavia, lihavia äitejä, jotka eivät katso lastensa perään löydy ihan omakotitaloistakin!!
  3. Mitäs jos itse vaihtaisit asuinpaikkaa, jos noin nyppii? Ei kaikille lapsiperheilläkään ole varaa hankkia sitä omakotitaloa ja eivät varmasti halua lapsiensa kanssa viettää kesäpäiviä neljän seinän sisällä. Tuli vähän sellainen olo, ettei suunnilleen kellään tänne kirjoittaneella ole lapsia! Eiköhän sitä jokainen äiti joudu joskus lapsilleen korottamaan ääntään.... Jessus! Alkoi jo suorastaan savu nousta korvista tätä lukiessa!! Ainut asia mihin voin kirjoituksessa yhtyä on se, että lelut pitäisi muistaa jokaisen itse huolehtia pois. Ja samaan hengenvetoon voin todeta, että omakin lapseni on joskus rivitalomme yhteiselle hiekkikselle hiekkalelunsa unohtanut.... inhimillistä sekin.