Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. «Adventtkirkko ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin jäsenistönsä varallisuudesta.»

    Ei aivan näinkään. Kyllä myös jäsenmäärät kiinnostavat ja paikalliset pastorit eivät mielellään omalla toimikaudellaan päästä ihmisiä eroamaan, koska se ei näytä hyvältä raportissa. Tiedän tämän sattuneesta syystä tavattoman hyvin.

    Mutta jos jäsen on aktiivinen, kirjoittaa ja muutenkin on esillä ja ajattelussaan poikkeaa jonkun mintun tai tillin verran 28 opinkohdasta, hänet kyllä pyritään vaientamaan tai erottamaan, jos ei itse suostu eroamaan.
  2. AnttiVKantola sekoili tämmöisiä: «Mutta b-manni, kuulehan: sinun hitlerisi ja staalinisi ovat enemmän käskeneet tappaa viattomia ihmislapsia kuin Jumala konsanaan omaisuuskansansa tielle poikittain asettuneita vihamiehiä!»

    Näin tosiaan äijä kirjoittaa. Piti ihan hieraista silmiä ja lukea uudestaan. Ja sitten piti tarkistaa, onko joku trolli käyttämässä Kantolan nimeä. Mutta ei, noin se tuossa seisoo eikä muuta voi.

    Näin paksua pötyä saa täällä suomi24-palstoillakin lukea vain harvoin.

    Kuules nyt, Antti. Sinun Israelisi, sinun Cortésisi, sinun Lutherisi, he olivat aika veitikoita myös. Ja kun nyt kerran luovuttiin järjen valosta näissä heittelyissä niin saman tien saat omaksesti myös Pol Potin, Idi Aminin, Tšingis-kaanin, Bokassan ja Maon.

    Ja hei, ihan totta! Ne tuhottavat kansat eivät olleet asettuneet poikittain Jumalan omaisuuskansan tielle. Ne vain asuivat ja elivät siellä, mihin olivat aikanaan asettuneet. Ne vain olivat ihmisiä ja yrittivät itsensä pitää leivän syrjässä ja ymmärtää tätä ihmeellistä maailmaa. Ne olivat ihan kuten sinä ja minä, ja ihan kuten Israelin kansa. Paitsi että ne eivät kulkeneet ympäriinsä ryöstämässä ja tappamassa, vaan asustelivat paikoillaan harjoittaen maanviljelystä.

    Ja maanviljelyshän on ollut Jahvea ärsyttävä juttu jo pitkään. Miksi Kain ei saanut uhriinsa vastausta, mutta Abel sai? Tiedän vakiovastauksen. Mutta takana on syvempi symboliikka. Siinä heitetään pejoratiivinen leima tiettyihin kansoihin ja yritetään ylevöittää oma paimentolaiskulttuuri.

    Tiesitkö muuten, että sekä Hitler että Stalin kuuluivat koko ikänsä kristilliseen kirkkoon? Eivät tosin Adventtikirkkoon, mutta kristilliseen kumminkin. Missään tapauksessa kumpikaan ei ollut ateisti.

    Jumalalla on siis kertomasi mukaan ollut oma kansansa ja muut kansat ovat olleet vähemmän arvokkaita. Etkö tuosta näe jo otsallasikin, ettei sellainen Jumala ole kaikkien ihmisten Jumala? Jahven historia lähtee monijumalaisuudesta. Hän on alkujaan vain yhden kansan Jumala.

    Luepa ajatuksella tämä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua."

    Siinä kerrotaan muista jumalista. Sana, joka on suomennettu "kiivas" tarkoittaa oikeasti mustasukkaista. King Jamesissa lukee siinä kohdassa "jealous". Ei kai olemattomille voi olla mustasukkainen?

    Ja tuo kostaminen seuraaville sukupolville… Se ansaitsisi ihan oman artikkelinsa.

    Bonhoefferia ei tapettu siksi, että hän kertoi hyvyyden Jumalasta, vaan siksi, että hän vastusti julkisesti valtaapitävää puoluetta ja ideologiaa ja samalla hänellä oli karismaa ja vaikutusvaltaa. Jos kaikki rakkautta julistavat kristityt olisi tapettu natsi-Saksasta, sinne olisi jäänyt aika vähän porukkaa. Oli tavallista, ettei nähty ristiriitaa juutalaisten vainoamisen ja rakkauden välillä. Jotakin tuttua tuossa on.

    Jos kehotat lukemaan Uutta Testamenttia, ajatteletko sitten, että Vanhan Testamentin Jumala on eri kuin Uuden Testamentin Jumala? Adventtikirkko ei ainakaan opeta sillä tavoin. Adventtikirkon tulkinnan mukaan sama kansanmurhaaja on asialla molemmissa Raamatun osissa.

    Minusta voisi olla evankeliumien valossa jonkin verran puolustettavissa, että Jeesus opetti vastoin Vanhan Testamentin nationalismia. Mutta myös päinvastaiselle kannalle löytyy perusteita. Ja yksi ongelma on tietysti aina se, että evankeliumien Jeesuksen historiallisuus on perin heppoisissa kantimissa.

    Ja AnttiVKantola kirjoittaa: «Ihmisten suorittamat kansanmurhat ovat aina olleet mieltä vailla, joten mitä me olemme Jumalaa tuomitsemaan. Sitäpaitsi, ihmisten kirjoittamissa lakikirjoissa ei ymmärretä mainita rakkautta.»

    Vanhan Testamentin kuvaamat kansanmurhat *ovat* ihmisten suorittamia. Niitä vain on perusteltu väitetyllä Jumalan käskyllä, joka on tullut profeettojen kautta. Myös profeetat ovat olleet ihmisiä, ja melko konnia ovatkin monet olleet.

    Mitä ihmeen tekemistä rakkaudella on tämmöisten raakuuksien kanssa?

    Me voimme mainiosti tuomita epäeettisinä kaiken sen pahuuden, joka on tehty Jumalan nimissä.

    Todellinen rakkaus ja todellinen moraali ei voi pohjautua Vanhan Testamentin Jumalaan. Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka venkoilisi.

    Nyt vain odottamaan, kuinka pian pyh! sanoo "potaskaa" tai Kantola esittelee askartelemansa olkinuken.
  3. Vaikka adventistit ovat tavallisesti pasifisteja eli eivät halua osallistua aseelliseen maanpuolustukseen, siirtymä tuosta tilasta aseelliseen "Jumalan työhön" ei olisi kovin suuri.

    Korostan, että en ole lainkaan herjaamassa tai heittelemässä huonosti mietittyjä provokaatioita.

    Se uskon perustelun rakenne, joka on ominainen monille kristillisille suunnille, mahdollistaa hyvin monenlaiset uskomiset. On Raamattu, josta löytyy ohjetta äärestä laitaan ja sitten luotettu yhdyskunta ja luotetut johtajat, jotka poimivat ja tulkitsevat Raamattua.

    Vanhassa Testamentissa kerrotaan luvatun maan kansojen totaalisesta tuhoamisesta Herran Jumalan nimenomaisesta käskystä.

    Muun muassa kuningas Saul menetti Jumalan mielisuosion juuri siksi, että hän ei tappanut Amalekin kuningasta Agagia, vaikka Jumala oli käskenyt näin: "Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit." Tämän tilanteen kävi oikaisemassa profeetta Samuel hakkaamalla paljain käsin hengiltä vangiksi otetun kuninkaan.

    Noissa tarinoissa ei paljon paina Kymmenen käskyn "Älä tapa". Se joudutaankin tulkitsemaan sillä tavalla, että on poikkeustilanteita, joissa Jumala nimenomaan käskee tappamaan.

    Tapa, jolla nimimerkki pyh! nimittelee Adventtikirkkoon kuulumattomia ihmisiä muistuttaa aivan selvästi niitä kuvauksia, joita olemme joutuneet kuulemaan noista luvatun maan tuhottavista asukkaista. Kauniisti sanoen: "heidän syntimittansa oli täyttynyt", mutta aivan samaa tarkoittaen voi puhua saastasta ja roskaväestä.

    Luultavasti Adventtikirkon jäsenistön enemmistöä ei saisi värvätyksi tuollaiseen aseelliseen toimintaan, mutta merkittävä joukko olisi siihen narutettavissa. Vahvan karismaattinen puhuja vain vetämään ja seuraajia piisaa.
  4. No sinnepäin, mutta vieläkin jää auki, miksi pidät Raamattua, siis tätä meidän konsiilien kanonisoimaa Raamattuamme erehtymättömänä Jumalan sanana.
  5. Kiitos, Jari.
    Kiva kun täällä on kaunista käytöstä.

    Se Pietarin kirjeen kohta on profeetoista noin ylisummaan, ottamatta kantaa, onko heidän puheensa kirjoitettu muistiin. Viittausta "Raamattuun" en tuostakaan kyllä löydä.

    Timoteuskirjeessä sitten on muotoilu "Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus". Sama juttu taas. Mikä tarkkaanottaen on sitten Jumalan Hengestä ja mikä ei?

    Mikä on Jumalan lähestymistä? Siihen on monta vastausta ja lopulta joutuu itse ottamaan vastuun, miten asian ymmärtää. Minulle Jumalan lähestymistä on hiljentyminen elämän ja olemassaolon mysteerin äärellä. Mutta siihen ei tarvita mitään uskontoja. Jos ei halua käyttää sanaa "Jumala", sekin onnistuu.

    Tuosta synnintunnosta olen jotenkin ihmeissäni. Emmehän me voi tietää kaikkien valintojemme ja tekojemme seurauksia. Harvoin me vasiten pahoja olemme. Jos kohta emme niin järin hyviäkään. Tyhmiä olemme ja pikkuhiljaa opimme, jos riittää nöyryyttä oppia.

    Minä tunnen saavani armon ihan sillä, kun oivallan tämän persoonana olemisen olevan aikalailla joutavaa kuvitelmaa. Elollinen on yhtä. Tottakai on hyvä pyytää anteeksi ja siivota jälkiään, kun siihen on aihetta. Mutta puhtaalta pöydältä koen pystyväni lähtemään aivan riippumatta siitä, liitetäänkö siihen kertomusta Jumalan pojasta.

    Mutta synti. Perisynti. Menee korkealta yli hilseen. Miten kukaan voi ajatella sillä tavalla? On jotenkin pahan tehnyt, kun on syntynyt ihmiseksi…

    Ja tämä kaikki ihmettely tosiaan siitä huolimatta, että olen pudonnut pienenä adventismipataan. Tai ehkä hiukan jopa sen takia.

    Ei meidän tarvitse yksimielisyyteen päätyä eikä edes tähdätä. Mutta jos vaikka ymmärtäisimme toisen ajattelutapaa, sekin olisi jo jotakin.