Vapaa kuvaus

Aloituksia

254

Kommenttia

5626

  1. Sen verran on sisäänlämpiävä yhteisö, että ulospäin sitä hävetään. Tämä on todettu useasti. Ei minkäänlaista halua jakaa uskoaan kenenkään muun kanssa kuin omien.

    Uskostaan eivät halua keskustella kuten aikuisten olettaisi haluavan, vaan yleisenä vastauksena kritiikkiin vastaavat vain, että heillä on totuus, muuta eivät tarvitse tietää.

    Sisäänpäin lämpeävästä uskonnosta on sekin haittapuoli, että esim minäkin tiedän näitä serkkunsa naineita ja sehän ei ole koskaan mikään hieno homma. Tosin näistäkään asioista (yllättäen) ei puhuta eikä niitä pidetä ongelmallisina koska opittu tapa on lakaista asiat siististi maton alle.
  2. >>Yleistämisen asemesta olisi hyvä, jos kritiikin kärki suunnattaisiin oikein, esimerkiksi tällä forumilla ensisijaisesti Vartiotorniseuraan, yksittäisten jehovantodistajien asemesta.

    Tämä onkin varmasti loistava neuvo ja sitä olenkin pyrkinyt toteuttamaan jos olen keskustellut todistajan kanssa kasvotusten uskostaan tai järjestöstä, joka tuon uskon tuottaa.

    Kuitenkaan en aina epätäydellisyydestäni (saatanan vika) johtuen kykene pysymään nettikeskusteluissa pelkästään järjestössä, vaikka siihen tietenkin pyrin. Siitä syystä, että kun nykyajan trendi näyttää olevan hyvinkin omaantuntoon pohjautuva (tai näin ainakin väitetään) niin joskus sitten on "pakko" kysyä henkilöltä itseltään hänen omista ajatuksistaan. Ja siitä kuinka ne ajatukset lyövät kättä seuran kanssa, tai ovat lyömättä.

    Tuo yksilön omaantuntoon vetoaminen yhä enenevissä määrin jotenkin kyllä hämää meikäläistä. Tuntuu, että seuran selkäranka on katkeamassa, mitä jyrkkiin päätöksiin tulee (ennenmuinoin niin kovin tavallista oli huomattavasti jyrkempi ote asioihin). Tai jos selkärangasta ei ole kyse niin sitten jonkinlaisesta vastuunpakoilusta ja sen siirtämisestä yksilön harteille.

    Tietenkin olisi parempi jos tuo todella toimisi ja yksilön omaantuntoon luotettaisiin, mutta kyse taitaa olla monisyisemmistä asioista kuin vain oppien löyhentymisistä. Ainakin jos ajattelee oppien venymiskykyisyyttä eräissäkin tapauksissa, joissa seura on saanut selvää hyötyä (esim. bulgarian tapaus).
  3. >>Vaikka seurustelusta ulkpuolisen kanssa ei eroteta, jotkut päätyvät eroamaan.

    Kyllä nyt vaan erotettiin. Tai siis annettiin vaihtoehto, että joko se loppuu tai sitten todistajana olo loppuu. Josta valitsin sitten itselleni parhaiten sopivan vaihtoehdon.

    Hän oli silloin ikäänkuin avovaimo kun paljolti aikaa vietti asunnossani. Sehän on normaali seurustelun vaihe normaalisti. Seksistä ei muistaakseni puhuttu mitään. Ehkä seksin todennäköisyydestä kyseisessä tilanteessa.

    >>Tästä joskus seuraa innokkuus löytää mahdollisimman paljon vikaa entisestä näkemyksestä. Tällä haetaan oikeutusta ratkaisulle.

    Noh, ratkaisuni juontui kyllä pidemmästä pohdinnasta ja välinpitämättömästä asenteestani ylipäätänsä uskon asioihin. Oikeutusta en sen kummemmin hae asialle muutenkuin, että aikuisena on -huisin kivaa- kun saa itse päättää mitä tekee. Ja ottaa siitä myös vastuun.

    >>Kuitenkaan esiaviollinen suhde ei kaikesta vakuutellusta tarpeellisuudesta huolimatta takaa yhtään mitään. Jos takaisi, avioero % ei olisi nykyään 30 tietämissä.

    Ei kai sellaista kukaan ole väittänytkään. Mutta sitä väitän, että mitä pidempi seurustelusuhde niin sen varmemmalla pohjalla avioliittokin on. Ja vaikka avioliitto makaisi kuinka varmalla pohjalla niin sekään ei takaa mitään. Valitsen silti tuon varmemman vaihtoehdon jos valita saa.

    Sattuu nyt lähipiirissä olemaan todistaja aviopareja, joista eroon on päätynyt vähintäänkin 70%. Alkaa itseasiassa olla vaikea kohta sukulaisistakaan muistaa kuka on vielä alkuperäisissä naimisissa. Joten minulle tuo todistajien avioitumistyyli on kyllä näyttänyt oman mahdottomuutensa parhaalla tavalla.
  4. Aivan sama tarjottiin Eevalle omenaa tai ei, jokainen sen tarjouksen itse punnitsee. Tällainen tarjoilu on aivan yleistä, ei ole mitään syytä Saatanaan sitä lokeroida.

    Hehheh, olipas hauskaa.

    Mutta asiaan. Sen kaltainen markkinahumu seurustelukumppanien ehdotteluissa ei ole mitään jokapäiväistä ns tavallisten ihmisten keskuudessa. Sitä se on mitä suurimmissa määrin jt-piireissä. Johtuen tietenkin siitä, että avioitumaan nopeasti painostetaan kyllä aivan surutta. Vaihtoehdot luetellen. Tämäkin on asia, josta on aivan turha kenenkään muuta väittää. Niin moni minä mukaan lukien on tämän kokenut.

    Avioituminen ennenkuin tuntee ihmistä paremmin on täysin puoliaivoisen hommaa. Kiitän todellakin jääräpäisyyttäni etten mennyt painostuksen alla naimisiin ihmisen kanssa jota en kunnolla tuntenut.

    Seurustelin tuollaiset kolmisen vuotta ennen avioon menemistä ja kyllä kannatti. Ei tullut turhaan uusia luonteenpiirteitä esille, jotka olisivat voineet olla erittäin ahdistavia. Sen sijaan nyt saa täysin keskittyä sen avioliiton parempaan puoleen kun on jo mukauduttu toisen ihmisen luonteeseen.
  5. >>Tiedät hyvin, että kaikissa seurakunnissa ei ole porukkaa orkesterin perustamiseen.

    Meilläpäin ne loppui järjestäen joka seurakunnassa, vaikka orkesterinjäsenet eivät olleet esim muuttaneet minnekään tai muutakaan vastaavaa ollut tapahtunut. Tuo orkestereiden dramaattinen vähentäminen sattui yllättäen lyhyelle ajankohdalle, sitä et pysty selittämään. Varsinkaan sitä taustaa vasten, että ennen lähes joka seurakunnalla oli oma orkesterinsa.

    >>Knventtiorkesterissa soittanut sanoi, että harjoittelu ole vaikeata kun porukka oli niin hajallaan ja vei suhteettomasti aikaa. Eikä se matkustelukaan ilmaista ollut.

    Ei se silti ollut siihenkään asti rajoittanut orkesterin olemassaoloa mitenkään. Ehkä seuran tuki loppui yhtäkkiä? Kas siinäpä se. Mitä mieltä seura on oikeasti orkestereista?

    Yhtälailla kuin seurakunnista loppui kuin seinään elävä musiikki niin siitä ei mennyt montaakaan vuotta ja missään konventissa ei enää ollut soittajia soittamassa, vaan ainoastaan pimputusta.

    Sen lisäksi täytyy muistaa, että orkesterin jäsenet ovat vuosia soittaneet samoja biisejä lähestulkoon samojen tyyppien kanssa. Ei siihen mitään erikoista harjoittelurumbaa välttämättä tarvitse. Kunhan tapaisivat viikkoa ennen konventtia ja se on siinä. Kappaleita yhteen konventtiin on kuitenkin sisällytetty melkein (jopa) kymmenen.

    >>Eikä se matkustelukaan ilmaista ollut.

    Jos seura sanoisi, että se on jumalan valtakunnan tukemista ja osa lahjoituksia niin kukaan ei kyselisi enää asiasta mitään.