satum.murto

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

0

Kommenttia

43

  1. ...niin tuttua juttua minullekin: olen viimeiset kaksi vuotta miettinyt eroa päivittäin, katsonut asuntoja enkä saa vaan aikaiseksi tehdä sen enempää. Viimeisen vuoden emme ole mieheni kanssa juuri puhuneet, seksistä nyt puhumattakaan eli elämme saman katon alla kuitenkin. Takanamme on hänen puoleltaan kaksi pettämisjuttua (15 vuoden aikana saman naisen kanssa) ja yhteistä elämää meillä 40 vuotta. Miten tällaisesta voi repiä itsensä irti. Olen lisäksi työtön ja kaksi vuotta sitten viimeinen lapsi lähti kotoa. Kaksi vuotta sitten selvisi että mieheni oli taas pettänyt minua. Juttelimme (ja minä raivosin) asioista ja päätimme edelleen jatkaa, mutta kun huomasin että mieheni ei tehnyt mitään muuttaakseen itseään eikä meidän suhdettamme, luovutin. En jaksa enää yrittää puhua asioista, kun toiselta ei saa mitään vastakaikua eikä yritystä. Hän käy töissä ja kotona elää kuin hotellissa, minä siivoan, pesen pyykit, teen ruuat, käyn kaupassa (niinkuin 40 vuotta olen tehnyt). Hän tekee mitä haluaa: tulee kotiin, avaa tv:n ja kaljan, surffailee netissä.
    En käsitä itseäni, häpeän sitä että olen edelleen hänen kanssaan vaikka hän on loukannut minua todella pahasti. Mitä täytyy tapahtua että lähden, mistä saisi voimaa? Tänään sain sen verran aikaiseksi että tilasin ajan kaupungin psykologilta, joka lupasi soittaa huomenna. Elämäni on niin ahdistavaa. Lapset käyvät lapsineen meillä usein, ja olen kyllästynyt tähän näyttelemiseen. Kai he meidän huonot välimme näkevät, mutta en ole heille puhunut pettämisistä mitään.
  2. Samaa mieltä: kivat syyt pettämiseen, käsittämätöntä. "lapset olivat pieniä ja vaimo hääräsi kotona todellisena kodinkoneena..." Tällaista elämä on, ja kun on pieniä lapsia pitää heistä huolehtia ja kotia hoitaa, ei siinä vaimolla enää riitä energiaa toimia vielä miehen hoivaajana ja rakastajattarena ellei mies osallistu tosissaan arjen pyöritykseen. Mitä ihmettä miehet oikein odottavat avioliitolta?
    Se on kovaa työtä ja kun lapset tulevat mukaan kuvioihin, niin arki on uuvuttavaa.
    Mutta jos molemmat aviopuolisot tosissaan ovat siinä mukana ja muistavat myös huolehtia keskinäisestä suhteestaan, niin arki myös antaa paljon. Pettäjän tarina-nimimerkki voisi kyllä katsoa peiliin. Tottakai pettäjä ei yksin "ole syyllinen" ongelmiin, mutta yksin syyllinen pettämiseen kyllä, sen valinnan hän on tehnyt ihan itse.
  3. Aika mustavalkoinen mielipide on ap:llä. "Sitten on näitä, joille pettäminen on harmaata, eivät ota siitä niin paljon itseensä, usein myös joissakin elämän muissa osa-alueissa tämä ihminen ajattelee hieman välinpitämättömästi, tämä on muuten totta, ja tällaiselle ihmiselle ei aito, puhdas, syvä rakkaus ole ehkä vielä tullut eteen tai ei ole vielä ketään oikeasti niin paljon rakastanut tai ennemminkin häntä ei ole rakastettu."
    joopa joo....minä siis kuulun tähän "ryhmään", koska minua on petetty jo kaksi kertaa...eli en ota pettämistä niin paljon itseeni ja olen välinpitämätön...enkä ole ketään aidosti rakastanut...
    No mielipiteitä on monia, jokainen pitäköön omansa. Mutta olen samaa mieltä tyhmätyhmän kanssa: pettäminen on pettäjän valinta, ei petetyn.
  4. joo ei ole olemassa oikeaa/väärää ratkaisua, eikä kukaan pysty itsestäänkään sanomaan mitä tulevaisuudessa tulee tekemään...
    Luottamuksen menetys on omasta mielestäni kaikkein pahinta tässä pettämisjutussa. Olen itse niin surullinen ja pettynyt mieheeni, kun hän nyt toisen kerran petti minua (saman naisen kanssa vielä). EIkä myöskään pysty itselleenkään ilmeisesti selittämään miksi on tehnyt minkä teki.
    Mutta kaikkein tärkeintä on sinunkin selvittää, tunnetko vielä vaimoasi kohtaan jotain muuta kuin sääliä...jos tunnet niin minä antaisin hänelle vielä mahdollisuuden jos tämä oli ainoa pettämiskerta. Minun mieheni pyytää nyt kolmatta mahdollisuutta, enkä ole ihan varma vieläkään pystynkö siihen. Olen itse nyt kuukauden miettinyt tätä soppaa ja sitä mitä teen. Välillä ajattelen lähteä, välillä taas en. Kaikkein eniten minua nyt mietityttää se, että mihin tämä tilanne tästä muuttuu, minä ja mieheni emme ihmisinä varmaan tästä enää pahemmin muutu eli tuleeko meille taas kohta samanlainen kriisi - voi kun olisi kristallipallo. Vai pystymmekö tosiaan parantamaan suhdettamme, puhumaan asioista enemmän vai menevätkö asiat taas kohta samaan malliin kuin ennen...apua...tämä on niin vaikeaa.
    Ehkä sinun - ja minun - on parasta antaa ajan kulua (niinkuin psykiatri oli vaimollesi sanonut) ja katsoa mitä tulee. Voimia sulle mitä sitten teetkin. Minä yritän (huom! yritän) keskittyä mukaviin asioihin elämässäni ja ottaa päivän kerrallaan, ei tässä muutakaan tällä hetkellä voi. Minun ja mieheni suhde on nyt parempi, seksikin on mukana, mitä ihmettelen: en käsitä itseäni. Mutta kun kaikesta kamalasta huolimatta silti rakastan miestäni. Ja hän sanoo rakastavansa minua, tästä "kakkosesta" hän on hakenut puhe- ja seksikaveria meidän oman suhteemme ollessa täysin jäissä. Ja ilmeisesti tämä "kakkonen" on hänelle myös tärkeä, minä (ja meidän yhteinen elämämme) kuitenkin tärkeämpi. Mutta nyt yhteydenpito on mieheni mukaan lopetettu...ja minä haluan uskoa niin.
  5. Olen itse tullut petetyksi enkä käsitä näitä tällaisia juttuja kyllä ollenkaan.
    Miksette puhu miehenne kanssa asioista ja sano vaikka että haluatte seksiä enemmän ja keksikää uusia seksileikkejä vaikka jos muuten on tylsää. Miksi ihmeessä voitte pettää miestä, jota joskus (?) olette rakastaneet...Ja jos elämä hänen kanssaan on niin tylsää, ettekä hänestä enää välitä (ilmeisesti ette koska petätte) niin erotkaa ihmeessä. Ja yrittäkää löytää jostain uusi onni, mutta suokaa se myös miehellenne. Tuskin ne teidän miehetkään kovin onnellisia ovat tällaisessa avioliitossa. Ihmiset on todella kamalia toisilleen.
  6. Samassa veneessä olen sinun kanssasi, olen kirjoitellut tänne kohdassa ero vai ei ja puinut omaa suhdettani ja mahdollista eroa...
    Tiedän tunteesi, minäkään en ymmärrä miten mies voi tehdä tämän minulle uudestaan, vaikka hän niin lupasi minulle että ei koskaan enää petä minua....Ilmeisesti pettäminen on toisen kerran paljon helpompaa. Kirjoitit että "hänen suhteensa syy oli lähes puolelta osin minun käytökseni", kuulostaa vähän kuin minun mieheni "syy" eli "luulin että et tykkää enää minusta..."
    Eli kiva sysätä syyllisyys meille. Minun mielestäni mikään ei oikeuta tekemään tällaista, jos on ongelmia niistä pitää puhua ja kertoa vaikka että on kurja olo tms.
    Minullakin on ollut kurja olo kauan, mutta en silti ole hakenut ymmärrystä ja seksiä toiselta mieheltä.
    Yritä jaksaa ja keskittyä johonkin mukavaan, niin minäkin yritän, vaikka vaikeaa se on. Olen nyt kuukauden yrittänyt pohtia ja miettiä mitä tehdä, välillä tuntuu että pää sekoaa. Lueskelen näitä stooreja täällä netissä ja kirjoittelen, se vähän helpottaa.
  7. ...kirjoitin vähän huonosti: olen TODELLAKIN kysynyt häneltä hänen tunteistaan ja hänen tulevaisuudenhaaveistaan enkä vain puhunut omistani. Olen monet kerrat ihan oikeasti yrittänyt lypsää häneltä ulos jotain mielipiteitä, kommentteja ja sanonut että meidän pitäisi puhua. Yleisin vastaus on ollut,että mistä pitäisi puhua. Ja tämä vastaus tuli vuosi sitten, kun meillä ei ollut ollut seksiä vuoteen ja puhuimme vain pakolliset arkiasiat. Tänä keväänä sama juttu,monta kertaa kysyin häneltä että mitä HÄN haluaisi, haluaako erota vai mitä. Vastaus: en mä mitään erikoista, en halua erota...Samaten kysyin pari kertaa keväällä, koska aavistin jotain, että onko hänellä joku toinen. Tähän hän vain nauroi ja sanoi, että ei ole..Ja sitten vahingossa sain selville että hän oli kaksi vuotta! pettänyt minua. Ja nyt hän ei kuitenkaan siis halua erota?!Mä en enää käsitä mitään...
  8. Joo samalla tavalla kävi meillekin eli silloin 10 vuotta sitten sovimme että jos tulee vielä ongelmia tms puhumme asioista, mutta toisin kävi. Ja minäkin sain tämän uudelleenpettämisen itse selville, mies ei heti edes meinannut myöntää. Käsittämätöntä. Olen myös ajatellut että omalta mieheltäni jotenkin puuttuu toisen asemaan asettautumiskyky täysin, olen sen hänellekin sanonut.
  9. ..tuntuu että näitä samanlaisia tarinoita kuin minun on Suomessakin liian monta...
    kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittamani melkein. Paitsi että minun mieheni teki saman toisen kerran, saman naisen kanssa vielä. Eli ymmärrät että minun tunteeni ovat aivan sekaisin. Meillä meni ihan hyvin eka pettämisen selviämisen jälkeen, mutta jostain syystä kommunikaatio loppui muutama vuosi sitten ja viimeinen vuosi oli aika kamala. Ja nyt sitten selvisi että hän tosiaan oli "uusinut" juttunsa. Kaikkein eniten minua loukkaa tässä asiassa valehtelu ja se, että hän ei halunnut selvittää meidän ongelmiamme minun kanssani vaan haki "ymmärrystä" toiselta naiselta. Se tuntuu niin pahalta.
    Eka pettämisen selvittyä tein kyllä sen virheen, että yritin olla puhumatta asiasta sen jälkeen kun sen olimme keskustelleet selväksi (siis luulin että selvitimme asiat). Nyt olen päättänyt myös puhua asiasta aina jos minulle tulee sellainen olo ja myös näyttää kiukkuni ja pettymykseni enkä niellä niitä...Ja niinkuin kirjoitit ei tällaista juttua unohda, jotenkin voi antaa anteeksi mutta unohtaa ei voi koskaan.
  10. Näitä samanlaisia avioliittoja on näköjään todella monia, eli aivankuin minunkin ja moni kirjoittaa, että on yrittänyt puhua asioista ja ongelmista miehen kanssa ja muuttaa asioita. Mutta mies ei tajua/ymmärrä/halua ymmärtää...ennenkuin on liian myöhäistä. Onko tähän kaikkeen syynä se että miesten ja naisten ajattelu todella on niin erilaista, vai mikä siinä on. Kun pitäisi asioista jutella, mies joko lähtee/ulos/baariin tai on kuuntelevinaan, mutta ei kuitenkaan kuule/ymmärrä.
    Itse olen koko 35-vuotisen avioliiton ajan yrittänyt niin monta kertaa saada mieheni tajuamaan minun ajatuksiani ja todella ymmärtää hänenkin ajatuksiaan ja yrittänyt saada esim hänet osallistumaan enemmän arkijuttuihin, huonolla menestyksellä. Mitä miehet oikein avioliitolta haluavat? Avioliiton pitäisi olla yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä, rakkautta, empatiaa, toisen huomioimista. Mutta niin monet miehet jatkavat avioliitossa elämäänsä kuin sinkkuna (tietenkin on tällaisia naisiakin...) ja sitten valittavat kun vaimot nalkuttavat, pitävät mykkäkoulua, pihtaavat seksiä jne. Tarkoittaako hyvä avioliitto useimmille miehille vain sitä, että saa aina seksiä/ruokaa/puhtaat vaatteet? Eräs tuttu mies sanoi kerran minulle, kun juttelimme miesten ajatuksista, että miehillä on yleensä vain yksi ajatus: seksi. Joskus tuntuu tosiaan tältä. Voisiko joku mies kommentoida...
  11. ...olen osin samaa mieltä siinä mitä kirjoitit...mieheni osaa "käsitellä" minua tyhmänkilttiä ihmistä. Mutta kyllä hän ihan oikeasti (?) yrittää parantaa suhdettamme osaltaan, mutta sanoinkin hänelle että en tiedä kannattaako meidän jatkaa koska suhteemme voi taas muuttua samaksi vanhaksi huonoksi ellei hän (ja minä) tosissaan yritä muuttaa asioita meidän välillämme. Ja jos hän haluaisi, niin hän voisi lähteä, mutta hän ei halua. Enkä minä koe eläväni hänen syrjähyppyjensä varjossa, kyllä minulla ihan oikea elämäkin on.
    Joku toinen kirjoitti, että ei kannata erota ennenkuin tunteet ovat kuolleet. Ja kun ne eivät ole kuolleet, ei meidän kummankaan puolelta. Jos en tuntisi rakkautta enää, olisi päätös helppo.
  12. ...samaa olen miettinyt omalla kohdallani, mieheni "kakkosen" aviomies ei tiedä tästä sopasta mitään...Olisi niin kiva kostaa ja soittaa tälle miehelle ja kertoa koko stoori, mutta en ole sitä tehnyt. Olen ymmärtänyt (totta vai ei?) että tämä aviomies on agressiivinen, eli ei tiedä mitä hän tekisi...
    En tiedä olisiko siitä minullekaan mitä iloa,joten jätän soittamatta.
  13. Näitä samanlaisia avioliittoja on näköjään todella monia, eli aivankuin minunkin ja moni kirjoittaa, että on yrittänyt puhua asioista ja ongelmista miehen kanssa ja muuttaa asioita. Mutta mies ei tajua/ymmärrä/halua ymmärtää...ennenkuin on liian myöhäistä. Onko tähän kaikkeen syynä se että miesten ja naisten ajattelu todella on niin erilaista, vai mikä siinä on. Kun pitäisi asioista jutella, mies joko lähtee/ulos/baariin tai on kuuntelevinaan, mutta ei kuitenkaan kuule/ymmärrä.
    Itse olen koko 35-vuotisen avioliiton ajan yrittänyt niin monta kertaa saada mieheni tajuamaan minun ajatuksiani ja todella ymmärtää hänenkin ajatuksiaan ja yrittänyt saada esim hänet osallistumaan enemmän arkijuttuihin, huonolla menestyksellä. Mitä miehet oikein avioliitolta haluavat? Avioliiton pitäisi olla yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä, rakkautta, empatiaa, toisen huomioimista. Mutta niin monet miehet jatkavat avioliitossa elämäänsä kuin sinkkuna (tietenkin on tällaisia naisiakin...) ja sitten valittavat kun vaimot nalkuttavat, pitävät mykkäkoulua, pihtaavat seksiä jne. Tarkoittaako hyvä avioliitto useimmille miehille vain sitä, että saa aina seksiä/ruokaa/puhtaat vaatteet? Eräs tuttu mies sanoi kerran minulle, kun juttelimme miesten ajatuksista, että miehillä on yleensä vain yksi ajatus: seksi. Joskus tuntuu tosiaan tältä. Voisiko joku mies kommentoida...
  14. Joo, jos tosiaan mies sanoo rakastavansa tätä "kakkosta", niin kyllä sitten on tosi kamala tilanne...Minulla mies sanoo rakastavansa minua, ja yritän sen uskoa vaikka kyllä se vaikeaa välillä on. Jos kerran rakastaa toista, ei halua toista loukata, ja pettämällä minua hän on loukannut minua - taas. Keskustelun aloittaja kysyi miksi haluaa jatkaa avioliittoa pettäjän kanssa. Sitä minäkin olen itseltäni tuhat kertaa kysynyt, enkä ole muuta vastausta löytänyt kuin omat tunteeni, jotka eivät kaikesta huolimatta ole kuolleet. Välillä toivoisin että ne olisivat kuolleet, silloin päätös erosta olisi helppo.
  15. Pettämisen jälkeen ero on minunkin mielestäni helpoin ratkaisu, mutta jos molemmilla vielä on kuitenkin tahtoa jatkaa, pitäisi antaa anteeksi, eihän tosiaan kukaan meistä ole täydellinen. Joku kirjoitti, että voi antaa anteeksi, mutta ei unohtaa. Se on totta. Ja jos todella rakastat, voit antaa anteeksi...mutta ei pettämistä koskaan unohda. Se kuitenkin on vienyt pois jotain lopullisesti suhteesta, mikä on surullista.
    Ja vaatii kyllä petetyltä suuren sydämen, rakkautta ja itsensä arvostamista antaa anteeksi. Onneksi oma itsetuntoni on kuitenkin niin hyvä että pystyn antamaan tälläkin kerralla anteeksi ja yrittää taas eteenpäin mieheni kanssa. Kuka on sanonut että elämä ja avioliitto olisi helppoa. Niinkauan kuin jatkamisen plussia on enemmän kuin eroamisen miinuksia, jatkan tätä liittoa.
  16. Tiedän: olen naiivi ja tyhmänkiltti. Ja kyllähän tämä aika epäuskottavalta minustakin tuntuu...kaksi kertaa sama nainen...mutta olisihan mieheni voinut
    jo lähteä jos olisi halunnut eroon minusta, mutta sitä hän ei ole halunnut.
    Eikä tässä muuta keinoja ole parantaa välejä kuin todella olla rehellinen ja keskustella ja kuunnella toista enemmän kuin ennen.
    Joka toinen päivä minulla on edelleenkin tosi kurja olo tästä sopasta, joka toinen päivä näen vähän valoa tunnelin päässä.
    Olisi niin helppoa toisaalta luovuttaa ja häipyä, ja ihmettelen itseäni miksen niin tee. Mutta kun tunteet eivät ole kuolleet.
  17. Kiitos kahdelle viimeiselle kirjoittajalle kommenteista, kyllä se varmaan tästä taas...toivossa on hyvä elää. Ja nyt tällä hetkellä tuntuu aika hyvältä. Päivä kerrallaan. Ja näitä juttuja varsinkin kun täällä lukee, niin ei se "vaihtamallakaan välttämättä parane" :) Mukavaa kesän jatkoa. Yritän nyt keskittyä ihan muihin, mukaviin ja positiivisiin asioihin elämässäni, ja lopettaa tämän suhdekiemuran pohdiskelun ettei pää sekoa.
  18. Joo minun mieheni on pettänyt aivan konkreettisesti, mutta seksiä pahemmin minua loukkaa se heidän "henkinen" ystävyytensä...kumma juttu. Tämän toisen naisen kanssa on ollut kuulemma mukava puhua = minun kanssani ei. Ilmeisesti olen sitten painostanut liikaa kysymällä hänen tunteistaan ja haluistaan ym, eihän miehet niistä puhu/osaa puhua ja me naiset taas haluaisimme juuri niistä puhua. Pelkäänpä että sinunkin miehesi on sinua ihan fyysisestikin pettänyt.
    Ei vaan halua satuttaa sinua kertomalla siitä.
    En tiedä mistä saan voimaa, yritän vaan ajatella positiivisesti ja nyt kun olemme selvitelleet asioita, niin saan taas voimaa siitä kun voin illalla nukahtaa toisen kainaloon...Yritän vaan luottaa, päivä kerrallaan...Pari vuotta tässä meni melkein mykkäkoulussa ja pahaa oloa tuntien, huomasin toisen etääntyvän ja yritin selvitellä miksi, mutta kun toinen ei minun yrityksistäni huolimatta halunnut avautua, niin vaikeaa oli ja välillä tuntui että ei kertakaikkiaan jaksa enää. Ja voimaa olen myös saanut kahdesta lapsenlapsesta, heidän kasvamisensa seuraamisesta ja heidän hoitamisestaan. Ja heiltä ja omilta lapsiltanikin olen aina saanut rakkautta, onneksi. Jaksamista sinulle.
  19. Joku kirjoitti että minulla ei ole mitään syytä rakastaa enää miestäni, ehkä niin,
    mutta minkäs sille tekee kun edelleen rakastan. Ja on hänessä paljon hyvääkin,ja tässä asiassa varmaan minullakin on peiliin katsomista. Enkä minä eron jälkeistä taloudellista pärjäämistä pelkää, kyllä minä pärjäisin. Enkä minä itseäni miksikään yksinomaan taloudenhoitajaksi tunne, niinkuin joku kirjoitti: olen vaan omaksunut ilmeisesti sen roolin meidän suhteessa...Olen edelleen kahden vaiheilla jatkammeko vai emme, mies haluaa jatkaa ja viimeinen viikko on ollut todella mukava: olemme puhuneet asioista taas kerran, ja yrittäneet molemmat olla rehellisiä, kävimme mökillä, uimme, sienestimme ja muutenkin vietimme aikaa yhdessä jne. Suurin osa minusta haluaa jatkaa avioliittoamme, mutta osa minusta ei. Olen niin pettynyt mieheni tapaan käsitellä asioita, hän valitsee useimmiten sen helpoimman tien, niinkuin nytkin. Mutta hän on se mikä on, eikä ihminen näin vanhana niin kauheasti enää pysty muuttamaan itseään, en minäkään siis. Me kumpikin olemme sellaisia mitä olemme, ja toisen pitäisi hyväksyä se. Otan nyt päivän kerrallaan ja yritän itseni puolesta "parantaa" suhdettamme ja omaa itseäni ja toivon että mieheni tekee sen saman. Aika näyttää mitä tästä tulee. Luottamuksen saaminen takaisin mieheeni tulee olemaan vaikeaa kyllä...Suurin ongelmamme on ollut puhumattomuus ja toiselle hellyyden antaminen,mikä varsinkin miehelleni on tosi tärkeää (seksi mukaanlukien), niinkuin useimmille miehille. Mutta katsotaan nyt sit mitä tästä tulee...
  20. Vähän samassa veneessä ollaan, elämässäsi on paljon samaa kuin minulla eikä minullakaan ei ole koskaan ollut "vieraita", ihastunut tottakai joskus olen johonkin ollut, mutta ei sen enempää. Ja minunkin mieheni osaa olla kyllä ihanakin. Minäkin olen ilmeisesti naiivi ja tyhmänkiltti, kun jaksan silti mieheni toisen pettämiskerrankin selvittyä vieläkin uskoa meihin kahteen. Ja uskon hänen puheisiinsa siitä että hän haluaa meidän välimme kuntoon eikä halua erota. Luottamus häneen kyllä on mennyt, ja sen palauttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Yritän nyt päivä kerrallaan mennä eteenpäin, olemme yrittäneet puhua asioista taas kerran ja nyt tuntuu hyvältä, välillä kyllä sydäntäni särkee.
    Jospa sinä nyt vain yrität vielä puhua miehellesi, että kaipaat hellyyttä ja kainaloa johon nukahtaa ja että sinua harmittaa hänen flirttailunsa töissä. En tiedä auttaako se, olet varmaan niistä hänelle puhunutkin, mutta ei siitä mitään haittaakaan ole. Ja yrität muuten elää niin, että itsellesi tulee hyvä olo. Niin minäkin yritän...Tiedän millaista on aamulla herätä ja illalla nukahtaa sama murhe mielessä. Tsemppiä sulle!
    21. 1 / 3
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt