maveric

Vapaa kuvaus

Vapaa suomalainen mies. Keskikehon rakennus ei ole tuottanut tulosta, eli elintasovatsaa minulla ei ole, onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut elintasoon :-). Ajatusmaailmani on avarakatseinen ja suvaitsevainen, ei minun tarvitse arvostella muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, ellei ne suoranaisesti liity omaan elämääni. Kukin taaplaa tyylillään, ja niin teen minäkin. Arvostan osaamista ja älyä, mutta ihmisen tekee entistäkin paremmaksi se, että uskaltaa tarvittaessa myöntää osaamattomuutensa ja rohkeutta pyytää apua kun sitä tuntee tarvitsevansa. Elämän aikatauluttaminen on ehkä viisasta, mutta sen myötä elämästä saattaa muodostua aika tylsä ja kaavamainen, siksipä en nykyisin aikatauluta olemistani yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä esim. työn takia. Mennessään näkee mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Avoimin mielin ja silmät hämmästyksestä pyöreinä jatkan tallaamista eteenpäin. Ihminen kaipaa lähelleen toista ihmistä, enemmän tai vähemmän, niin minäkin. Siispä, en ole sieluni ovia sulkenut, pikeminkin päinvastoin. Onnenonkijat, näyttelykappaleiden ja/tai ilmaisen työvoiman hakijat eivät kuitenkaan ole toivottuja sieluni ovista kulkemaan. Sieluton ihminen on vain kuori! Haa, olipas vakavaa jaaritusta :-). Vastapainoksi tuolle, osaan minä heittää kyllä elämän kevyeksikin. Chillailu on kivaa, sadepäivän voi oikein mainiosti uhrata löhöämiselle ja vaikka elokuvien tuijottelulle. onhan päivä vielä huomennakin. Elämä on jatkuvaa lähtemistä ja sitä kautta mukavaa palaamista. Treffeistä löytyy lisää faktoja :-) http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=158456 Suosikkibändit/artistit: Metallica, Rammstein, Linkin Park, Amorphis, Nightwish (original), Vaya con Dios, Queen, PMMP, Viikate, Apulanta... lista on varmaan loputon Suosikkileffat: Vihreä maili, Full metal jacket, Oceans 11-13... tätäkin listaa voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään Vapaa-aikanani: valokuvaus, chillailu Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Atlanta, Madrid, Lontoo, Pariisi, Bryssel, Tallinna Katson tv:stä mieluiten: House, Criminal minds, CSI, Mythbusters, dokumentit Kotieläimet: none En pidä: talvesta, ylimielisyydestä, kädenväännöstä Ruoka & juoma: ... omatekemät tahtoo olla hyviä :-) Koulutus: Ammattikorkeakoulu Ammatti: ATK/IT/tietoliikenne Työskentelen: IT Järjestelmävastaava Ase tai siviilipalvelus: PST Lappeenranta (n. 100 vuotta sitten :-) ) Siviilisääty: Sinkku Lapset: Olen ylpeä vanhempi Hakusanat: valokuvaus, musiikki, erotiikka, harrastajateatteri, parisuhde, kulttuuri

Aloituksia

1

Kommenttia

96

  1. Älä tosiaankaan mieti kauan toipumiseen menee. Siihen menee tasan sen aikaa kun toivut.

    Merkkaa kalenteriisi jokainen pärjätty päivä! Jossain vaiheessa huomaat, että sinun ei tarvitse tehdä merkintöjä joka päivä, vaan voit ruksata kerralla koko viikon... kuukauden jne jne. Ja jossain vaiheessa sinun ei enää tarvitse merkata kalenteriin mitään. Silloin olet toipunut! Ja sen jälkeen voit kertoa kaikille, kuinka kauan toipuminen Sinun kohdallasi vei!

    Olet nuori nainen, sinulla on valtavasti aikaa toipumiseen. Eikä tässä ja nyt kannata uhrata aikaa uudelleen avioutumisen miettimiseen. Se tulee ajallaan, jos on tullakseen.

    Nimim. Takana 30-vuotinen sota, nyt vuosi rauhaa takana. Ja en ole vielä toipunut, kalenterilla pitää edelleen käydä, mutta ei päivittäin :-)

    Mav
  2. *rotflmao*

    "Siinä on paikka, mikset jo lauo"
    -A. Mertaranta-
  3. Nämä on taas kerran näitä ikuisuusketjuja. Ihmisten pitää pönkittää jotain itsessään heittämällä tänne kuvauksia omasta nuorekkuudestaan tai siitä, että IRL ympärillä pörrää nuorempaa jengiä suorastaan tungokseen asti.

    Joopajoo, minä olen tätä saittia nyt jonkin aikaa käyttänyt, ja jos minulla pörräisi vastakkaisen sukupuolen edustajia elävässä elämässä ympärilläni, en juurikaan viitsisi aikaani tuhlata S24:n selailuun. Sen kaiken ajanhan voisi käyttää vaikka... nuorennusharjoituksiin :-).

    Omalla kohdallani kun kuluneet vuodet vaan näkyy. Eikä ne sanallisella löpinällä siitä mihinkään vähene. Sitä vaan pitää yrittää oppia hyväksymään ihan ensin oma itsensä, sitä kautta oppii ehkä jossain vaiheessa hyväksymään myös muita. Laihialainen sanonta "Kauneus on katoavaista, mutta rumuus eikun lisääntyy" pitää siis edelleen paikkansa, eli te "nuorekkaat", teidänkin aikanne koittaa vielä :-)

    Kuulin itsestäni pari päivää sitten kommentin ihmiseltä joka ei ole nähnyt minua n. puoleen vuoteen. Hän totesi "näytät nyt paljon paremmalta kuin viimeksi tavatessamme". Kuulosti mukavalta, ja olen kuitenkin VANHENTUNUT edellisestä kerrasta sen puoli vuotta :-).

    Mav
  4. Ensinnäkin, kun seksistä tehdään "työtä", se auttamatta kärsii. Miehen kohdalla varsinkin, kun valtaosan seksin suoritusosuudesta tulee lähes automaattisesti miehen hart... siis lanteille. Se vie aika usein mieheltä sekä halun että joskus jopa kyvynkin.

    Se että nainen haluaa seksiä joka päivä, parhaina päivinä useamminkin, on miehelle oikeasti fyysinen koettelemus, jopa treenanneelle miehellekin. Toisaalta se asettaa myös miehelle aika rankat suorituspaineet, ja vaatii mieheltä kovaa itseluottamusta, koska jatkuvasti seksiä haluava nainen luo miehen mieleen kuvan siitä, ettei mies pysty tyydyttämään naista. Tiukka paikka miehelle, vaikka IRL asia ei noin olisikaan. Miehen itsetunto on kuitenkin varsin arka ja helposti haavoittuva juttu.

    Toisaalta, tehtävää on meillä miehilläkin, ja paljon. Miesten pitäisi opetella ja ymmärtää, ettei seksi tarkoita aina valtavaa ja pitkäkestoista fyysistä suorittamista. Seksiin liittyy niin paljon "tekemistä" etukäteen. Kiusoittelua, kosketuksia, vihjailuja, eräänlaista pitkitettyä esileikkiä, mitä ei tarvitse tehdä edes sängyssä, makuuhuoneessa tai siinä takan edessä karhuntaljalla. Kosketa naistasi ohimennen keittiössä, hyväile naisesi vartaloa silloin kun hän vaihtaa vaatteita. Käy pesemässä hänen selkänsä suihkussa, hyvile hänen reisiään vaikkapa automatkan aikana... käytä mielikuvitustasi mies! Naiset, sanoisin että lähes poikkeuksetta, pitävät ja kiihottuvat tuollaisesta, ja kun on aika tarttua itse asiaan, mieheltä ei vaaditakaan niin valtavaa fyysistä tekemistä, koska nainen on jo lähellä kliimaksia noiden "esipuuhien" takia. Ja voin kokemuksesta kertoa, molemmat nauttivat seksistä ihan eri tavalla kuin perinteisen savolaisen "kiänny"-esileikin jälkeen.

    Ja tähän loppuun on taas helppo toistaa kaikkien seksiterapeuttien ja psykologien ohje, puhukaa haluistanne, unelmistanne, fantasioistanne ja yrittäkään unohtaa määrät ja minuutit/tunnit, nauttikaa toisistanne, paineetta. Jos kumppani tietää mitä haluatte, heidän on helpompi täyttää toiveitanne. Parisuhteessa seksi ei saa olla sen enempää urakkaluonteista kuin tunihommiakaan. Sen pitäisi olla ruhtinaallinen bonus!

    Mav
  5. Allekirjoitan edellisen viestin sisällön. Minulla meni aikaa vain aika paljon vähemmän.

    Profiili on ollut olemassa vuodesta sanko ja lapio, mutta aktiivisesti olen sitä nyt pitänyt yllä n. 2-3 kk. On tekstiä, on ajantasainen kuva, on lueteltu ihanteet ja vaikka mitä. Jonkin verran viestejä olen lähettänyt, vastausinnokkuus on ollut hyvin varovaista. Ja onhan tuohonkin syyt selvinneet kun tätä keskustelua olen sauraillut. Nyt ei enää oikein huvita!

    Tällaiset treffipalstat on ajatuksena ihan ok, mutta näistä on tullut tänä turhamaisuuden aikakautena melkoisia "karjamarkkinoita" ja viehätysvoiman mittareita, johtamatta valtaosiltaan yhtään mihinkään. Onneksi täälläkin on kuitenkin joku kertonut oikeasti seuraa löytäneensä, kertoo siitä, että aidolla asiallakin osa ihmisistä on.

    Lycka till vaan, ensisijaisesti tietenkin itselleni, kai se on yritettävä jonkinlainen onni löytää perinteisemmillä menetelmillä.

    Mav
  6. No, ei sinua ainakaan voi yrittämättömyydestä syyttää. Se että lopputulos on kertomasi kaltainen, siihen on varmaan mahdotonta syitä tai selityksiä keksiä.

    Ja tuo edellinen viestini ei ollut tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, vaan perustuu omiin huomioihini.

    Toivotan sinulle kuitenkin onnea ja menestystä, helppoahan tämä ei tunnu kenellekään olevan.

    Mav
  7. Törmäsin tähän ketjuun ja kävin lueskelemassa myös tuota toista linkattua ketjua. Ja mitäs sieltä selvisikään!

    Puhetta piisaa, mitään ei tunnu mistään löytyvän, kummallekaan sukupuolelle. Minua tuossa toisessa ketjussa pisti silmään se salaperäisyys. Muutamalla kirjoittajalla oli tämä "käyntikortti" näkyvillä, mutta valtaosa kirjoittajista oli täysin verhon sisällä. Ei tietoa iästä, ei viitettäkään asuinpaikasta (ei nyt tarvitse edes kaupunkia mainita, mutta jo tieto maakunnasta varmasti auttaisi).

    Eli olipa kysymyksessa pelkkä vakipanon haku tai sitten sen unelmaprinssin/prinsessan haku, myös näissä keskusteluissa kannattaa antaa vähän enemmän tietoa näkyville.

    Tuolla treffi-puolellakin olen törmännyt aika usein samaan ilmiöön, on nimimerkki, ehkä kaksi sanaa kuvauksena omasta itsestään ja haun kohteesta ehkä toiset kaksi sanaa. En juurikaan ihmettele, ettei oikein tunnu natsaavan. Varsinkin kun ottaa huomioon, että laajemaltikin täytetty profiili tuottaa välillä kehnoa tai sitäkin huonompaa tulosta.

    Tietenkin liiallisessa avoimmuudessa on omat riskinsä, mutta kun aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
  8. Minun silmissäni ja mielessäni naisellinen nainen...

    - kantaa vartalonsa arvokkaasti, ryhdillä
    - pukeutuu tilanteen edellyttämällä tavalla joko rennon värikkäästi tai asiallisen hillitysti
    - meikkaa ainoastaan korostaakseen, ei peittääkseen
    - on valmis keskustelemaan ja kuuntelemaan
    - osaa ja uskaltaa tarvittaessa puolustaa omia näkökantojaan ilman krokotiilin kyyneleitä tai vetämättä naisasialiikettä mukaan
    - uskaltaa pyytää apua sitä tarvitessaan, ilman avuttamaksi heittäytymistä
    - uskoo omiin kykyihinsä ja taitoihinsa, ei yritä olla enempää tai vähempää kuin mitä on

    Nuo on oikeastaan niitä ihan perusjuttuja.

    Koska olen itse tällainen kukkakeppi, minun silmääni viehättää eniten hoikka tai sopusuhtainen naisen vartalo.
    Näin kesäisin kesämekko on ehkä maailman seksikkäin asu naiselle, hiukan viitteitä antava muttei kuitenkaan paljastava. Pikkumusta minimekko on aina vähän turhan provosoiva, sori arvon naiset :-). Keväisin ja syksyisin napakat farkut ja vyötärömittainen nahkatakki saa lähes kuolan valumaan suupielistä. Töissähän varsin usein ammatti määrää pukeutumista, kokille tai kuntohoitajalle ei jakkupuku oikein kolahda. Ja businesspuolella taas sairaanhoitajien, sinänsä vallankin hyvännäköiset, työasut kaatavat katu-uskottavuuden.

    Tuolla ylempänä totesinkin, meikkaaminen on taitolaji. Jos meikeillä pitää peittää, silloin ollaan huonolla tiellä. Kevyt, piirteitä korostava meikki näyttää hyvältä. Ja jos naiselta pitää kysyä, että onko hän meikannut, silloin meikki on perfect.

    Naisellinen nainen ei kiroile julkisesti kuin lappalainen, ei syljeskele kadulle eikä "ampuile" tupakan tumppeja pitkin tienreunuksia (... ne voi tumpata siististi jalan alle...). Naisellisen naisen ei tarvitse erikseen korostaa olevansa nainen isolla N:llä, sen kaikki läsnäolevat huomaa ilmankin.

    No, nyt kun tuota kirjoittamaani oikoluin, tulin siihen tulokseen, ettei naisellisuus ole mikään yksittäinen ominaisuus tai piirre, vaan monen osan summa. Ulkoinen olemus, ulkonäkö, käytös, pukeutuminen, terve itsekkyys, toisten huomioon ottaminen... listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin. Mutta noista useista osista se naisen naisellisuuskin rakentuu.

    Ja ennenkuin kukaan minua ihan täysin teilaa, korostan että nuo on MINUN näkemyksiäni. Ei voi, eikä kannatakaan, yleistää. :-)

    Mav
  9. Siinä todisti veli väkevästi! Naisen tai miehen viehätysvoima ei tosiaankaan ole ikäkysymys. Viehättävyys syntyy ulkoisesta olemuksesta (... siis EI ulkonäöstä...) ja sisäisestä hehkusta, sielusta.

    Valitettavasti vaan tässä materianpalvontaan keskittyvässä nyky-yhteiskunnassa viehättävyyden arvo on pahasti alakantissa.

    Mav
  10. "Kerran ne pakit vaan kirpaisee". Totta, mutta toistuessaan kipu ei juurikaan vähene. Toisaalta jos pakit saa selkeästi, kipu häviää ehkä vähän nopeammin. Jos taas ei saa mitään vastausta, jää tavallaan paskan maku suuhun ja aika menee ihmetellessä, että mikäs perhana minussa nyt on vikana, kun ei saa edes Ei-vastausta!

    Itse olen käynyt S24:n kautta yksillä treffeillä. Vietettiin mukava ilta, tanssittiin ja juteltiin paljonkin. Kun saatoin kumppanin kotiin, kysyin suoraan, että tapaammeko vielä. Hän halusi miettiä yön yli, ja seuraavana päivänä puhelimessa kertoi rehellisesti, että ei vaan kemiat satu. Asia oli ok, paitsi että miehinen itsetunto koki pahan takaiskun (... omalla taustallani on aika paskamainen ero...). Mutta asian sulattaminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut asiaa sen enempää arpoa.

    Ja tänään käytiin yhdessä kahvilla. Mukavaa oli nytkin. Kaikenkaikkiaan harmi vaan, kun kuitenkin pidän hänestä, ja olisin mielelläni katsonut, syntyykö välillemme kipinää. Kiva nainen!
    Ja tässä iässä en oikein usko rakastumiseen ensisilmäyksellä... tai ainakaan ei ole sellaisia silmäyksiä kohdalle osunut.

    Mav
  11. Juu, näin varmaankin tein. Sen siitä saa, kun mieheksi syntyy. Paha minä!
  12. Vastaus kysymykseesi on tietenkin: Kyllä kannattaa.

    Kysymys ei ole siitä, mitä lasten äiti haluaa, ei siitä kutsuuko lapset jotakuta isäksi vai ei. Kysymys on sinun oikeudestasi tavata lapsiasi, osallistua heidän elämäänsä. Ja samalla tavalla lastesi oikeutta omaan biologiseen isäänsä.

    Mikäli teillä on huoltajuus- ja tapaamisoikeusasiat sovittu, pidä niistä kiinni. Ja hoida ne maksut, vaikka ne kuinka päähän ottavatkin. Laki on valitettavasti aika taipumaton tuon suhteen, jos jonkun porsaanreiän olet löytänyt, se saattaa jossain välissä kostautua.
  13. Omalta kohdaltani voin pelkästään kertoa, eli ei ehkä ole yleistettävissä.

    Viime kesänä, kun pistin eron vireille, nuorin tyttäreni (12 v) sanoi suoraan, ettei asu äitinsä kanssa. Keskimmäinen (18 v) mietti hetken ja päätyi myös asumaan kanssani.

    Kävin keskustelemassa ja kysymässä neuvoja paikallisilta sosiaaliviranomaisilta ja sain sieltä aika täyden kannatuksen tilanteellemme. Ex sekoili aika pahasti viinan kanssa, se oli varmaan yksi syy, ettei minun tarvinnut noita arvostelevia kommentteja sos.viranomaisilta kuunnella. Itse asiassa päinvastoin, sain hyviä neuvoja ja opastusta miten asiat saadaan luistamaan mahdollisimman kivuttomasti.

    Sama toistui sitten virallisen eron edellä, kun tehtiin huoltajuus-, elatus- ja tapaamisoikeussopimukset. En voi kun kiittää asiantuntevia viranomaisia tässä asiassa. Ja kun huomasin jossain vaiheessa talvella, että nuorin tytär kärsi tilanteesta, taas kerran sos.viranomaisten kautta saimme aikavarauksen Perheneuvottelukeskukseen, viisi istuntoa käytiin tytön kanssa kevään aikana. Olivat hyödyllisiä.

    Ex ei ole juurikaan osallistunut lasten elämään kuluneen vuoden aikana, hoitaa "vanhemmuuttaan" aika pitkälti puhelimen ja mesen välityksellä Lapset ovat viettäneet vuoden aikana ainoastaan kolme yötä äitinsä kanssa, nekin siten että ex oli meillä oman keväisen työmatkani aikana. Tätä nykyä exän "uusioperhe" on asetettu tärkeysjärjestyksessä etusijalle. Ex ei myöskään ole maksanut elatusmaksuja koko vuoden ajalta kuin kaksi kertaa, yhteensä 140 €.

    Eli kyllä isä osaa... ja otin oikeudekseni ostaa itselleni ruusun myös Äitienpäivänä :-). Noista voimakkaista käsivarsista, äänestä tai urheilullisuudesta en osaa mitään sanoa :-)
  14. Ihan vaan mielenkiinnosta, minkäsmaalainen se sitten suomalaiselle naiselle riittää/kelpaa?

    Ei, en ole vaihtamassa kansalaisuutta. Ellen tavallisena suomalaisen miehenä kelpaa, olen sitten kelpaamatta.
  15. Minä soitin pankkiin ja sovin ajan sinne. Mentiin yhdessä, puhuttiin taloudelliset asiat valmiiksi, pankinjohtaja kirjoitti paperin ja itse laitoimme nimet alle. Se oli sit siinä!

    Silloin se on helppoa, kun jaettavaa/riideltävää omaisuutta ei ole. Pahimmissa tapauksissa käräjäoikeuttakin on kuulema käyty.
  16. Tuollaisia viestejä on mukava lukea. Tuo luuseri-mentaliteetti on minua aina hiukan kummastuttanut, mikä treffipalstoilla "roikkuvista" sitten tekee luusereita. Itseäni en kuitenkaan sellaiseksi laske, vaikka ilmoituksia onkin :-).

    Kaikkihan eivät jaksa tai halua hengailla baareissa, lenkkipoluilla tai taidenäyttelyissä. Silloin nämä palstat on ihan hyvä keino etsiä uusia ihmisiä elämään. Myönnän tietenkin sen, että nämä ovat toisaalta liiankin helppoja tapoja, ja kun meitä on moneen junaan muutenkin.

    Ei muuta kuin menestystä teille! Ja vapaammat naiset, postilaatikossani on edelleen tilaa :-)

    Mav
    17. 5 / 5
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt