maveric

Vapaa kuvaus

Vapaa suomalainen mies. Keskikehon rakennus ei ole tuottanut tulosta, eli elintasovatsaa minulla ei ole, onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut elintasoon :-). Ajatusmaailmani on avarakatseinen ja suvaitsevainen, ei minun tarvitse arvostella muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, ellei ne suoranaisesti liity omaan elämääni. Kukin taaplaa tyylillään, ja niin teen minäkin. Arvostan osaamista ja älyä, mutta ihmisen tekee entistäkin paremmaksi se, että uskaltaa tarvittaessa myöntää osaamattomuutensa ja rohkeutta pyytää apua kun sitä tuntee tarvitsevansa. Elämän aikatauluttaminen on ehkä viisasta, mutta sen myötä elämästä saattaa muodostua aika tylsä ja kaavamainen, siksipä en nykyisin aikatauluta olemistani yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä esim. työn takia. Mennessään näkee mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Avoimin mielin ja silmät hämmästyksestä pyöreinä jatkan tallaamista eteenpäin. Ihminen kaipaa lähelleen toista ihmistä, enemmän tai vähemmän, niin minäkin. Siispä, en ole sieluni ovia sulkenut, pikeminkin päinvastoin. Onnenonkijat, näyttelykappaleiden ja/tai ilmaisen työvoiman hakijat eivät kuitenkaan ole toivottuja sieluni ovista kulkemaan. Sieluton ihminen on vain kuori! Haa, olipas vakavaa jaaritusta :-). Vastapainoksi tuolle, osaan minä heittää kyllä elämän kevyeksikin. Chillailu on kivaa, sadepäivän voi oikein mainiosti uhrata löhöämiselle ja vaikka elokuvien tuijottelulle. onhan päivä vielä huomennakin. Elämä on jatkuvaa lähtemistä ja sitä kautta mukavaa palaamista. Treffeistä löytyy lisää faktoja :-) http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=158456 Suosikkibändit/artistit: Metallica, Rammstein, Linkin Park, Amorphis, Nightwish (original), Vaya con Dios, Queen, PMMP, Viikate, Apulanta... lista on varmaan loputon Suosikkileffat: Vihreä maili, Full metal jacket, Oceans 11-13... tätäkin listaa voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään Vapaa-aikanani: valokuvaus, chillailu Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Atlanta, Madrid, Lontoo, Pariisi, Bryssel, Tallinna Katson tv:stä mieluiten: House, Criminal minds, CSI, Mythbusters, dokumentit Kotieläimet: none En pidä: talvesta, ylimielisyydestä, kädenväännöstä Ruoka & juoma: ... omatekemät tahtoo olla hyviä :-) Koulutus: Ammattikorkeakoulu Ammatti: ATK/IT/tietoliikenne Työskentelen: IT Järjestelmävastaava Ase tai siviilipalvelus: PST Lappeenranta (n. 100 vuotta sitten :-) ) Siviilisääty: Sinkku Lapset: Olen ylpeä vanhempi Hakusanat: valokuvaus, musiikki, erotiikka, harrastajateatteri, parisuhde, kulttuuri

Aloituksia

1

Kommenttia

96

  1. No toki olen. Vihjeeksi käyköön se, että olen tarvittaessa pappi, lääkäri, iloinen rosvo tai jotain muuta :-)
  2. Kyllä noitakin joitain on, mutta aika vähän varmaankin. Omien tavotteiden asettelu on tärkeässä roolissa, liikaa jos vaatii itseltään, innostus saattaa hiipua nopeastikin.

    Minulle golf uutena lajina (green card syksyllä 2013, 54 vuotiaana) innostaa kovin. Kentällä ja rangella ei satu selkään eikä oikeastaan mihinkään muuallekaan :-)

    Ei vaivaa työasiat sun muuta harmit. Aika menee kuin iltamissa, reilut neljä tuntia ulkoilmassa kävelyä ja siihen lisättynä sillointällöin onnistuva lyöntikin, niin mikäs on mennessä :-)

    Ikämiehellä tasoitus 45 n. 10 pelatun kierroksen jälkeen.
  3. Varmaankin samasta syystä kuin vastaavan ikäluokan sinkkunaisetkin. Näin aikuisena kun ei ole tarvetta rynnätä yhtään mihinkään. Sopiva ja mukava kumppani löytyy jos on löytyäkseen, ei se sen kummempaa ole.

    Itse olen ollut nyt sinkkuna... tai siis eronneena, viitisen vuotta, eikä tähän väliin ole vielä osunut sellaista naista,jonka kanssa olisi tapahtunut molemminpuolista ihastumista. Minä en halua seurustella tai tapailla naista pelkästään sen takia, että hän on nainen. Ihmisessä pitää olla myös persoonaa, jotain sellaista joka oikeasti tekee vaikutuksen, eikä siihen riitä pelkkä ulkoinen olemus. Toki sehän se on yleensä ensimmäinen asia mihin huomo kiinnittyy, ainakin tuolla elävässä elämässä, mutta tarvitaan myös "sisältöä".

    Eli kysyntä ja tarjonta ei vaan aikuisiällä kohtaa kovinkaan helposti. Taustalla on kuitenkin yleensä elettyä elämää, kokemuksia niin hyvässä kuin huonossakin, ja se tekee meistä ihmisistä sukupuoleen katsomatta varovaisia. Ja jokaisellahan on yhtäläinen oikeus hakea elämäänsä juuri sellaista kumppania kuin itsestään sattuu tuntumaan, ei ole olemassa mitään kirjoitettua sääntöä, millaisia naisia esim. 52+ miehet saavat tai voivat etsiä. Kuten ei myöskään toisinpäin.

    Kesän jatkoja kaikille, jätetään kanssaihmisten arvosteleminen vähemmälle ja keskitytään mielummin kehittämään itseämme.
  4. Voi tätä myötähäpeän tunnetta, toivottavasti miehet pääsääntöisesti ovat jotain muuta kuin kertomasi kaltaisia!

    Hyvää kevättä kaikesta huolimatta.
  5. Olen itsekin miettinyt, mikä minussa johtaa tilanteen tuonne kaveri-lokeroon. Näinä vuosina olen siihen törmännyt useampia kertoja (taitaa olla nyt neljä tai viisi kertaa). Naiset ovat sanoneet viihtyvänsä seurassani, olen kuulema mukava, fiksu, ajatteleva, puhuva... mutta vaan kaverina. Kaveriainesta siis, dammit :-) Kaveruus sinänsä on ihan hieno juttu, mutta kun sitä tämänkin ikäinen mies vielä kaipaa jotain vähän syvempää yhteenkuuluvuutta, eikä fyysinen läheisyyskään ole mitenkään vastenmielistä :-)

    Ehkä jonain päivänä elämään sattuu nainen, joka sekä viehättää että viehättyy. Kai sitä on elämän varjopuoliakin kokeneena tullut jonkin verran varovaiseksi suhteiden kanssa, mutta en minä ole silti uskoani naisiin ja toimivaan parisuhteeseen silti menettänyt :-)
  6. 2007 elokuun alusta lähtien. Aloitteita olen muutamia tehnyt, mutta naiset haluavat olla minun kanssani "vain kavereita". Eli jotain minusta puuttuu. Karu kohtalo, ja kauppojen kassajonoissakaan ei käy flaksi :-)
  7. Minä en miehenä edes tiedä, millainen on kunnon mies. Mutta voisin kuvitella, että kunnon mies on varsin mauton ja hajuton, ns. tapettiin sulautuva. Ihan niinkuin kunnon nainenkin. Ja sellaiset ei oikein jaksa herättää kiinnostusta eikä intohimoja, valitettavasti. Minä pidän itseäni aika kunnon miehenä, ja sen huomaa... kun kukaan ei varsinaisesti huomaa.

    Toki ihmisen ulkoinen olemus on itse kullekin tärkeää, mutta kauneus on edelleen ja alati katsojan silmissä. Yhden kaunis ei ole sitä välttämättä toiselle. Ulkoinen olemus on kokonaisuus, ei osiensa summa.
  8. En voisi enempää allekirjoittaa sanomaasi.

    Aikuisiässä yhdessäoleminen ei ole 24/7 vääntämistä, se on viihtymistä sekä itsekseen että kumppanin seurassa.
  9. Viime vuosina olen panostanut paljonkin aikaa oppiakseni kuuntelemaan lähimmäistä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Miehistä löytyy yllättävän paljon verbaalisesti hyviä tyyppejä, mutta suomalainen mies ei avaudu ihan helposti. Ja kun se tuntuu olevan tiedossa myös naisilla, sellaiseen persoonaan törmääminen tuntuu olevan monelle naiselle pelottavaa ja aiheuttaa aika usein pakoreaktion.

    Hankalaksi alkaa tulla löytää se sopiva kultainen keskitie, kun liiallinen avautuminen ja rehellisyys ajaa muuten ihan mukavia naisia pois. Ja liiallinen kuunteleminen taas tulkitaan tuppisuisuudeksi ja jurottamiseksi. Naisen ajatusten ymmärtäminen kuitenkin edellyttää mieheltä paljon enemmän keskittymistä ja kuuntelemista, verrattuna mies-mies -jupinoille.

    Eikä voi myöskään ohittaa sitä tosiasiaa, että ellei mies ole selkeästi ulkomuodollisesti positiivisesti poikkeava tavallisesta massasta, kuunteleminen ja puhuminen tiputtaa miehen kovin helposti siihen maailman tylsimpään kaveri-lokeroon. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen esim. itseni viime vuosina tuosta lokerosta löytänyt. "Sun kanssa on hei tosi mukavaa jutella, sinä osaat näköjään myös kuunnella, mutta ei tästä mitään romanttista seuraa,...".

    Että näin. Jos et satu olemaan naisen silmissä kiinnostava, on käytännössä ihan sama, puhutko ja kuunteletko vai et, pää jää vetävän käteen.
  10. Sumealla logiikalla :-)

    Pakkien saaminen on aina vaan ikävää ja käy itsetunnon päälle. Ja kun se on jollain tavalla yritettävä purkaa pois korvien välistä, yksi ilmenemismuoto on tuo kertomasi.

    Vastausta kysymykseen "Miksi näin?" ei varmaan ole olemassakaan, jokainen hoitaa asiat tavallaan.
  11. Minä voin rehellisesti sanoa pelkääväni sellaisia suorasanaisia naisia jotka päästelevät sammakoita suustaan ajattelematta sanomisiaan. Sanojan pitäisi aina miettiä vastaanottajan kykyä ottaa vastaan ja ymmärtää kuulemansa. Kommunikointi on aina vaikea laji, ja on aina nautinto törmätä ihmiseen joka osaa panostaa siihen, vaikka suorasanaisestikin.

    Vastavuoroisesti, pelästytkö sinä suorasanaista miestä?

    Kävin vilkaisemassa profiilisi, ja tuolla aiemmin aikuinen mies oli aika kattavasti sitä analysoinutkin. Minulle silmiin pisti profiilisi teini-tyyli. Olet aikuinen nainen, ei sinun tarvitse "painottaa" personaasi esittämällä keskenkasvuista. Aikuisuus ei merkitse kalkkeutumista :-)
    Omien hyvien ominaisuuksien esilletuonti ei ole kehumista vaan tervettä itsetuntoa. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu liika vaatimattomuus, tosin aina kannattaa muistaa, ettei ylilyönnit kehumisessakaan anna kovin vakuuttavaa kuvaa ihmisestä. Se että kerrot rehellisesti mitä olet hakemassa on plussaa.

    Seksiseuran hakemattomuuden korostaminen on jossain määrin ymmärrettävää, mutta se luo väkisinkin korostetun kuvan seksikielteisyydestä. Yleensähän kuitenkin seurusteluun ja parisuhteeseen liittyy oleellisena osana myös seksi.
    Vilkaisn myös Minä-profiiliasi, ja sieltä pomppaa väkisinkin silmiin kommentti "kuitenkaan en täältä etsi SEXISEURAA!!sitä löytynee kyllä ihan livenäkin jos on tarvis" ... eli olet Treffit-osiossa etsimässä kumppania, mutta et seksiä, kun sitä tarvittaessa saa muualta? Hämmentävää.

    Enivei, profiilisi on ok. Olet varmaan huomannutkin, että se vetää puoleensa monenmoisia tallaajia, osa on epäilemättä niitä seksinvonkaajia, mutta uskoisin sekaan mahtuvan myös ihan fiksuja mukavia miehiäkin.

    Hyvää Juhannusta.
  12. Kiitos, ja sitä samaa kesän suhteen Sinulle.

    Kauas on aina pitkä matka, dammit :-/. Hyvää Juhannusta.
  13. No nyt sen voi sieltä löytää.
  14. Eheii, ei ole löytynyt, mutta kyllästyin ihmettelemään Treffien henkeä ja pistin profiilin telakalle.

    Toiveet on nyt asetettu elävään elämään ja sattumaan, kun hakeminen ei kerta tulosta tuottanut :-)

    mav
  15. Miesten ajatus- ja tunnemaailma on edelleen kovin saavutus- ja suorituskeskeinen. Pitää olla jotain mitä esitellä tai kehuskella, olkoon se sitten auto, mökki, "kaatojen" määrä tai kyvyt sängyssä.

    Varsinkin näillä palstoilla on helppoa ja tavallaan turvallista mainostaa itseään jumalan lahjana naisille. Saattaa kuitenkin loppujen lopuksi monelta torvensoittajalta jäädä omat huutonsa vastaamatta, tai siperia muuten vaan opettaa, ettei välttämättä olekaan se raa raa Rasputin miksi itsensä on kuvitellut. Ja monesti se aiheuttaa vaan entistä kovempaa toitottamista joka suuntaan, kun niistä yhden yön jutuista harvemmin se toinen osapuoli huutelee asioiden todellista tilaa. Lisää sulkia hattuun siis, joskus ansioittakin.

    Pari- tai seurustelusuhteen seksistä kun tutustumisen myötä vähenee tuo suorittaminen, se aika usein tarkoittaa käytännössä seksin paranemista. Kun mukaan tulee enemmän tunnetta ja toisen huomiointia, lopputuloskin on usein molempia osapuolia tyydyttävää.
  16. Tuon voin kyllä allekirjoittaa. Vaikka niin paljon puhutaan profiilin sisällöstä, asiallisuudesta ja hyvästä kielestä, niin katse kiinnittyy pääasiassa kuvaan. Panosta tässä nyt sitten siihen sisältöön...

    Olen myös huomannut, että yksi tai kaksi pitempää viestiä vielä menee, mutta vaikuttaa että lukemishalutkin hyytyvät kovin nopeasti, tai ainakin niiden harvojen vastausten pituus muuttuu muutaman lauseen tai vain parin sanan mittaisiksi.

    Kun luoja ei ole ulkonäköä antanut, muihin ominaisuuksiin satsaaminen on kohtuullisen turhaa näillä palstoilla ja treffisaiteilla yleensäkin. Naamakirurgille ja kuntosalille kai pitäisi lähteä, vaan kun ei sekään kiinnosta niin olkoon.

    Kauneus on katoavaa, rumuus senkun lisääntyy :-)
  17. Mies, 52 v, haussa 45-55 v nainen.
  18. Ääni tälle, ehdottomasti!

    Se on karmeeta kattoo, kun mieheltä aivoista veri pakkautuu paisuvaisiin. Silloin mennään silmät lasittuneina piparin perässä kuin aivoton kollikissa, vailla hitustakaan itsekunnioitusta.
  19. Minusta tuo kertomasi kuulostaa varsin aidolta ja rehelliseltä, ei miltään syyltä haukkumiselle.

    Eikä nuo tuntemuksesi ole loppujen lopuksi kovinkaan yllättäviä tai edes harvinaisia. Jos on takana parisuhde joka on pääosiltaan toiminut vähintäänkin tyydyttävästi, ei sellaista ole helppoa pyyhkiä olemattomiin. En itsekään pysty unohtamaan pitkää suhdettani, avioliittoa ja exäni hyviä ominaisuuksia. Ne eivät ole minulle mikään kiviriippa, enemmänkin asioita joita on joskus hyvä muistella. Ja taas ne huonommat puolet olen ajatellut myöskin pitää mielessä, en siksi että niitä pitäisi mahdollisten uusien suhteiden kanssa pureskella, vaan siksi, että ainakin tiedän, millaisia asioita en mahdollisessa uudessa suhteessa halua enää kokea.

    Menneisyytensä kanssa toimeentuleminen edellyttää meiltä kuitenkin paljon töitä ja varsinkin oman itsetunnon kasvattamista. Kun tai jos pääsee itsensä kanssa sinuiksi, sen menneisyyden käsitteleminen ei ole enää ylitsepääsemätön tehtävä, eikä sitä tarvitse uusien kumppaneiden kanssa ruotia kerta toisensa jälkeen. Minä kerron taustoja ja tapahtumia vain silloin, jos joku niistä minulta kysyy. Yllättävän moni muuten kysyykin, ehkä tarkistaakseen miten olen päässyt exästä "yli" :-)
  20. Aika erikoinen näkökanta. Äkkiä ajatellen rakastelu kauniin ihmisen kanssa on nautinto, eli ruman kanssa ei sitten ole nautintoa ollenkaan tarjolla?

    Minulla on kehkeytynyt tunne, että kauniit ihmiset luottavat siihen ulkoiseen kauneuteensa/komeuteensa, eivätkä ole valmiita satsaamaan henkisiin ominaisuuksiin kovinkaan paljoa. Epäilemättä tässä pinnallisessa maailmassa kauneudella on helppo "ratsastaa", mutta en kyllä jaksa uskoa, että se ulkoinen kauneus takaisi aina nautinnon.
    21. 1 / 5
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt