Minne haluaisit matkustaa uudelleen?

Jäinkin miettimään tuota otsikon kysymystä, minne haluaisit matkustaa uudelleen?
Pysähdyin tuohon sanaan haluaisit. Nyt kun näyttää jo siltä että haluni ovat aikalailla hiipuneet ulkomaanmatkoihin, niin voin vastata että JOS haluaisin niin sitten muistelisin niitä mieluisimpia paikkoja mihin voisin uudelleen mennä.

Oikeastaan olenkin monesti matkustanut uudelleen moneen paikkaan. Alkuaikoina Kanarialla tuli käytyä melkein kymmenen kertaa, mutta ei se paras paikka ollut, pikemminkin tavanomaista talvipakoa aurinkoon ja lämpöön.
Mutta Madeira olisi sellainen paikka vieläkin minne uudelleen kolmatta kertaa menisin.
Vanhemmiten kaupunkilomat kiinnostivat enemmän. Rooma, ikuinen kaupunki, on minulla ykkössijalla. Kyllä muutkin Italian kaupungit kelpaisivat. Siellä on niin paljon jäljellä vanhoja rakennuksia, kirkkoja ja patsaita sekä suihkulähteitä.

Yksi haave jäänee tässä elämässä toteutumatta ja se on ollut Nepal. Sen eksotiikka jää kyllä tällä erää.

Olen ehkä erilainen siinä, etten halua kulkea niitä polkuja, joita mieheni kanssa kuljimme matkoillamme. Uskoisin sen vain tuovan mieleen muistot, miten silloin oli, ja kokevani menetyksen kipeyden uudelleen.
Muistot olen tallentanut silti, - rakkaina.

Uusia kohteita olisi moniakin, etelä Italia on kiehtova kohde, ja viime aikoina on laivamatkat näyttäytyneet houkuttelevilta. Norjan, tai Itämeren kiertomatkat laivalla, jonkun ystävän kanssa olisi kokemisen arvoisia.
Tällä hetkellä odotan vain kissalähetystä, ja tutustumista tuohon kotiini tulevaan *kaveriin*
Sen jälkeen voi taas miettiä tulevan kesän menoja:)

Kuuban iloisista ihmisistä jäi mukava muisto.

Itävaltaan ja Unkariin on aina mukava mennä.
Saksan eri kaupunkien joulumarkkinat ovat vakiokohteitamme.
Pohjoisen Italian järvialuekaan ei ole hassumpi.

Käytännön syistä Paseo Juan Aparicio Torrevieja on suosikkikohteemme.

Garda-järven pohjoispäässä Rivan kaupunki on ihan hyvä paikka, sopivan rauhallinekin. Retkiä lähiympäristöön, laivamatkat Gardajärven eteläpäähän Sirmionen kaupunkiin. Välillä voi rantautua muihin rannoilla oleviin kaupunkeihin ja jatkaa taas laivamatkaa. Verona ja Venetsia ovat lähellä, niihinkin onnistuu omatoimimatkat.

Firenze, Rooma ovat ykköspaikkoja runsaan kulttuuri tajonnan vuoksi. Kyllä Calabrian alue on tosi hyvä paikka lomailla, siellä ei vielä turismi ole valloillaan, matkoja sinnekin tehdään.

Olen minäkin kiertänyt sekä tahkoa, että maailmaa. Olen aina pitänyt Espanjasta, sen helposta kielestä, musiikista, ilmastosta ym. Koen jonkinlaista kultturellista sukulaisuuttakin espanjalaisiin.

Kanarialla olen käynyt yli 20-kertaa ja asunut Aurinkorannikolla useita talvia, aina 6 kk. Espanjan hyvään kuuluu myös maailman parhaaksi sanottu subtrooppinen ilmasto, joka on keskittynyt Torreviejaan.

Matkailu kiinnostaa vieläkin mutta kulkemisen kömpelyys rupeaa haittaamaan.

Rahaa,eikä aikaa nuorempana ei ollut,siksi matkustamiseni on
hyvin,hyvin vähäistä.
Katson tv:stä kaikki matkailuohjelmat,mm.Kadonneen jäljellä,sekä muut.
Maapallon maat tiedän aika tarkkaan,ja pääkaupungitkin,en näe
mitään haittaa siitä,ettei ole ollut mahdollisuutta reissata,ehkä
hyötyä aika paljon,en ole haaskannut rahaa noihin mukavuuksiin!

Kuuhun.

Monestikos on tullut käytyä?

Uuteen Seelantiin tietty! Ai niin uudelleen kuten Satu kirjoitti. No niin no. Kerta sen olisi ensimmäinenkin. Toinen matkakohde voisi olla Madagaskar.

Mulla on oikeastaan kolme paikkaa, mihina haluaisin palata uudestaan. Ja yhteen niistä olen palannut uudestaan ja uudestaan, nimittäin Alanyaan! Niinkin eksoottinen paikka :)

Toiset kaksi paikkaa ovat Brighton Englannissa ja Brixenthal Itävallan Tirolissa! Aivan mielettömän ihania paikkoja molemmat ja täysin erilaisia... Ehkä viel joku kaunis päivä pääsen molempiin, tai ainakin toiseen!

Lapsuuteeni 60- luvulle..
Elämäni suloisinta aikaa

Täytyy sanoa että ulkomailla tullut käytyä kyllä, mutta yksikään paikka ei vedä vertoa Suomen lappiin

Minun paras vuosikymmeneni oli 1950 luku. Äiti kirjoitti uudenvuodenpäivänä tukkiliidulla tuvan pinkopahviseen seinään isolla tuon luvun.
Kesät ja varsinkin marja-aika tulee mieleen vielä unissakin. Elettiin syvällä maaseudun rauhassa suuressa perheessä.

Tämä ei ole matkakertomus, mutta varmaan moni muukin haluaisi edes yhdeksi päiväksi ensin koululaisen, sitten nuorukaisen vuosikymmenelle.

Pariisiin. Kävin viime kesänä ensimmäisen kerran ja sinne on palattava uudestaan. Perilläolo aika oli liian lyhyt ja muutenkin siellä oli oma taikansa.

höh. kuin joku viisi vuotiaiden loma.

Monet ovat nykyään tuollaisia tosi lapsellisia eikä missään hyvässä mielessä nimittän. Vaan tylsässä ja kuivahkossa mielessä.

Intian Goa! Sydämelliset ihmiset ja loistava ihmisten huomiointi:)

Haluaisin matkustaa takaisin vuoteen -97 mutta pahoin pelkään ettei tuo ole mahtollista. Taidanpa vaan tappaa itseni.

Lontooseen haluaisin palata ja neljästi olen palannutkin. En koskaan saa siitä kaupungista tarpeekseni, aina sillä on jotain uutta annettavaa.

Kaksi kertaa olen käynyt Omanissa ja sinne voisin lähteä vielä kolmannen kerran. Erityisesti etelään Salalahin kaupunkiin lähelle Jemenin rajaa. Yli 10v sitten kävin eikä turisteja ollut juuri ollenkaan. Nyt varmaan toisin.

Minä haluan palata yhä uudestaan Inglesiin. Siellä on hyvä kävellä pitkin taivaanrantaa, eikä itikat syö. Vähän koiria ja juntteja suomalaisia.

Vancouveriin ja Port albernin saarelle. No oikeastaan olen jo päättänyt
uusia tuon upean kokemuksen parinvuoden sisällä. Ne kirkkaat vedet
ja mahtavat vuoristot, jäivät mielen sopukoihin ikiajoiksi.

Ihmiset mahtavia, ystävällisiä ja avuliaita.

Kyllä se on LONTOO.aina löydän jotain uutta.Jo kahdeksas kerta lähdetään .Aina viikoksi.Olen kiertänyt kaikki euroopan maat.Mutta Lontoota ei mikään voita.

Sydneyn rannat, puistot ja kadut saavat aina haluamaan takaisin

Sorrento upea paikka ,hyvät yhteydet Napoliin ..voi mennä laivalla ja junalla .Junalla helppo liikkua ,pääsee helposti vaikka pompejin. Asema vieressä . Bussilla helposti Amalfiin ja Positanoon ja tietty laivalla Caprille .Vaihtelua riittää eikä tule aika pitkäksi. Sorrento paikkana on upea nähtävyys . Ei unohdu koskaan .Italiassa on kyllä muitakin hyviä kohteita . Sorrento on vain jäännyt sydämmeen.

Thaimaa pattaja rantakatu soi 6 7 8 en voi unhoittaa

Haluaisin mennä niihin playboyn huorasaarille. Tai sitten vain tavalliselle huorasaarelle.

Rantalomakohteita olemme harrastaneet tosi paljon, ja kaikkiin niihin päätimme aina palata uudelleen.

Tilanteet kuitenkin vaihtuivat ja muuttuivat.

Kaupunkilomista olen pitänyt eniten Roomasta, Pariisista ja erityisesti Lontoosta, viimemainitussa voisin asuakin,
jos sukuni olisi mukanani. Minnekään en yksin muuttaisi,
sillä ihmiset ovat minulle niin tärkeitä.

Mainitsemani 'samettiaika' on Shotsissa syyskuussa.

:)

San Francisco, maailman kaunein kaupunki

Nizza! Siellä on kaikkea, mitä aikuinen ihminen lomallaan kaipaa. :) Miss you Nice.

Minusta kotimaiset linnat ovat sellaisia, joissa on kiva vierailla useamman kerran. Olipa sitten kyseessä vaikka Suomenlinna tai Olavin linna, niin niistä löytyy katsottavaa joka kerran, kun siellä käy. Suosittelen lämpimästi. Kotimaisia matkakohteita kannattaa arvostaa.

Ulkomaisista kohteista useamman kerran arvoisia ovat esimerkiksi Länsi-Euroopan monet pääkaupungit kuten Lontoo, Rooma ja Pariisi. Yhdellä kerralla ei ehdi eikä jaksa kiertää kaikkea, joten katsottavaa riittää moneksi kerraksi. Niistä löytää jokaiselle jotakin. Esimerkiksi Lontoossa on ihania puistoja ja puutarhoja ja ihan ilmaiseksi voi katsella upeaa eri aikakausien arkkitehtuuria. Toisaalta rahalla löytää esim. näyttelyitä, museoita, musikaaleja jne. Shoppailua, etnisiä keittiöitä, pubeja, ihmisvilinää, kunikaallisuutta jne. Osa museoista on ilmaisia, osa maksullisia. Sää on melkein aina kohtuullisen viileä, joten sitä jaksaa tarpoa kohteesta toiseen mihin vuodenaikaan tahansa.

Olen käynyt, - ja on se ihan o.k., mutta olimme kai liian lyhyen aikaa Välimeren risteilyllämme, niin etten mitään erityistä intoa sinne päin tunne. Mieheni oli silloin jo sairastunut. - Ihan kiva paikka varmaan.

savonlinnaan

Budapest. Kaunis päivällä ja vielä kauniimpi yöllä kukkulan päällä katsellessa koko kaupunkia.

NEW-YORK

Olipa hyvä että nostin tämän aloituksen, joka oli unohtunut alahyllylle. Ketju on venynyt mahtavasti, liekö vastaajilla ihan matkakuume herännyt. :-)))))))))))))))))

pripyat ja tsernobyl, niissä ois kiva käydä uudestaa, sillä niissä aika on pysähtynyt

tahtoisin palata 35v ikään ja tavata siellä tämän päivän rakkaani, jotta voisimme perustaa yhteisen perheen.

ja siellä tahtoisin omistaa tämän ymmärryksen, mikä minulla nyt on.

Se Bohol Filippiineillä. Se on ainut paikka, jossa ei ole eroosiota, joet vihreitä (ei ruskeita, koka saari on syntynyt aikoinaan koralleista), ihmiset ystävällisiä, luonto, ja sää olosuhtet hyvät, ei mitään luonnon mullistuksia. Lähden sinne ja Filppareille takaisin viim. tammi 20013.
Muuten koko euroopa, todella upeaa. Jos voittaisin lotosta ostaisin "talvilinnan "Loiren rannalta ja kesäkämpän Toscanasta. Paljon muitakin hienoja paikkoja maailmassa on, mutta kyllä toi etelä, keski ja itä eurooppa on näkemisen arvoista.
Jos mahdolllista, ottakaaa vuorutteluvapaaata jos voitte.
Itse meinasin kesällä lähtee rinkka reissulle futiksen EM turnauksen tiimoilta.
Ensin Puolaan(mutta ei Varsovaan), sitten Romanian ja Moldavan kautta Ukrainaan haistelemaan futiksen EM tunnelmnia ja muita höystöjä.
Olen kerran käynyt Moldovassa ja ihmiset on todella köyhiä,mutta ystävällisiä.
Siellä ja myös muualla itä euroopassa ja Filippiineillä merkitsee vieraanvaraisuus ja halu näyttää, että vaikka rahaa ei paljon ole niin aina kaveria tai vierailijaa kestitään, eikä rahaa oteta vastaan.
Mutta kiertäkää ensin se Loiren laakso Ranskasssa. Se on todella kaunista seutua. Ehdotan, että ottakaa kunnolla aikaa ja ajakaa kesällä lomalla omalla autolla.
No nämä olivat vaan vinkkejä lisää tietoja saa kysymällä.

Tutuille terkkuja

Allu

Saudi-Arabia ja Etelä-Aasia Afghanistan,Iraq,jne sinne kaipaan uudestaan

Kuwaitiin sydämmeni halajaa uudestaan

Olen mennyt laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa olen eripuolilla sitä maata ollut, mutta Norjaan palaan aina uudestaan. Muitakin maita on tullut nähtyä, mutta kyllä tuo menee itselläni Alpeistakin ohi aika helposti.

Thaimaa, pieni kylä pohjoisessa.
Olin ainoa valkoinen jota kylässä on kuunaan nähty.Muksut juoksivat jokapaikkaan perässä ihmetellen tatuointeja joita eivät ole kellään aiemmin nähneet.
rukoilijasirkkoja ikkunoissa, varpusen kokoisia ampiaisia. kämmenen kokoiset upean väriset perhoset, vapaana kulkevat eläimet kissoista lehmiin.
punaiset pienet todella kiukkuiset muurahaiset jotka tulevat heti jos jossain on jäänyt ruokaa vähänkin pöydälle.

ystävälliset hymyilevät kasvot jokapaikassa.polttava aurinko.koripallomatsit kyläläisten kanssa.heinäsirkkojen sirinässä nautittu ilta-ateria paikallisten kanssa mukavia jutellen.kiireetön elämä, rauha.positiivisuus.ilo.

Ehdottomasti yksi keskisuuri kaupunki etelä-Meksikossa.
No, itseasiassa olen täällä tällä hetkellä, mutta tänne kuitenkin haluan ja aion jonain päivänä palata.
Miksi? Tämä on toinen kotikaupunkini, täällä on toinen perheeni ja rakkaat ystävät, sekä aivan ainutlaatuinen luonto, ihmiset, kulttuuri, ruoka....
Tänne palaan! :)

Helsinkiin juhannuksena. Se on synnyinpaikkani ja lapsuuden sekä nuoruuden kotikaupunkini, Stadi. Muistuisi mieleen 1950-luku ja se aika kun stadilaisilla ei juuri ollut kesämökkejä eliitin huviloita lukuun ottamatta. Juhannuksena maalaiset ja muu siirtoväki ovat poissa ja saan nauttia hiljaisesta kaupungista, liikenne on olematonta ja ei tarvitse tulla kaduilla tönityksi eikä kuunnella mölöjen murteiden mölinää.

Ketjun aloittajalle on ensinnäkin syytä todeta, että siinä mainitun matkailukohteen oikea kirjoitustapa on suomeksi Sotshi.

Erikoisin matkailumaa on ollut Mongolia. Siellä ei ole hiekkarantoja, halpaa viinaa eikä naisia (tai miehiä) tyrkyllä, mutta on aroa. luontoa, eläinlaumoja (mm. puolivillejä hevosia, jakkeja ja lampaita) samoin kuin lamalaisia temppeleitä.

Aterioilta ei puutu lihaa.

Sen verran on elo vastustanut, että äireen kohtuun ja kaikki alusta.
Matka se olis kai tuommonenki?

Olen pitkään unelmoinut matkustaa uudelleen Korsoon, kävin siellä viimeksi
vuonna 1952, ja nyt on tullut uusinnan aika.

Vieläköhän sinne menisin junalla? Vai onko pakko lentää?

Kiitos hienosta vinkistä edellinen!
Kyllä tietty kotimaassakin kohteita on, hmm.

Olemme suunnitelleet (joskus) lasten lasteni kanssa uutta yhteistä reissua, se olisi varmasti mielenkiintoinen,
Vaan kun tuntuu ettei sitä yhteistä paikkaa löydy, minulla ehdotus olisi Thassos, silloin kun kävin siellä oli vielä aika vähän turisteja.

Kauan ei kannattaisi miettiä ikä alkaa tulemaan muutamassa vuodessa esteeksi.

Madeiralta jäi niin paljon vielä näkemättä vaikka kaksi kertaa käynyt.

Lueskelin näitä viestejä ja mieleeni tuli oma vastaukseni. Paikalla ei ole oikeastaan väliä, minne uudelleen haluaisin matkustaa. Minne vain missä olen vaimoni kanssa ollut aiemmin ja missä voin muistella aikaisempia reissuja!

Kaikki matkamme ovat olleet elämyksiä omalla tavallaan. Nyt voisin palata Ponta Delgadan liepeille Azoreille tai Lapin lumoja ihastelemaan vaikka Sallan maisemiin.

Joskus mieluisaan paikkaan uudelleen matkustaminen tuottaa pettymyksen, liian moni asia on muuttunut. Kävimme lasten pieninä ollessa usein Kreetalla, samassa Plataniaksen kylässä lähellä Haniaa. Pellavapäämme saivat paikallisten hellittelyä ja ihastusta osakseen kaikkialla. Kävimme joka ilta syömässä "yläkylässä" , jossa paikalliset asuivat. Meille ojennettiin appelsiineja suoraan puista, monista tuli tuttuja, samoja turistiperheitäkin tavattiin aina uudelleen. Huoneistohotellin edessä avautui hiekkaranta ja kirkas Välimeri ,sukeltelimme kaikki, retkiä tehtiin busilla nähtävyyksiin, kreikkalainen ruoka maistui . Lasten aikuistuttua kävimme siellä kerran kahdestaan, ja paikka oli kasvanut tyypilliseksi turistirysäksi, yöelämää kaipaaville varmaan olisi ollutkin sopiva. Vesikään ei näyttänyt niin kirkkaalta kuin ennen, ruuissa liikaakin kansainvälisyyttä. Kaikki olikin varmaan paremmin ennen, ei ole kyse vain siitä, että aika kultaa muistot.

Vuoret, aurinko, meri tai kirkasvetinen vuoristojärvi, lisämausteena kukkaisloisto, siinä minunkin mielimaisemani. Gardajärvi on jäänyt mieleen, ja sinne on palattu, yksi rakkaimmista on Königsee, kuultavan turkoosi vesi lumihuippuiset alpit taustanaan.Idylliset pikkukaupungit ja vuoristokylät , linnat , kirkot ja alppiniityt...niille retkille palaamme yhä uudestaan autoillen ja asuen omatoimisesti. Vapun jälkeen auton nokka suuntaa tällä kertaa Normandiaa kohti. Laventelipellot haluan myös nähdä.

Riika.. ihana kaunis kesäkaupunki. Saksalaistyylisiset kapakat vanhassa kaupungissa ja paljon nähtävyyksiä. Hotellin piti olla huipputasoa.. mutta jouduttiin gynekologiseen sairaalaan.. no mut siellä sai kallistaa pään muutamaksi tunniksi...Olihan meitä reissussa 200 henkeä.. joten oli siinä majoittamistakin.. Tästä reissusta opittiin.. ettei enää koskaan matkanjohtajaksi.

Slovenia, Bled.

Todella kaunis, puhdas kaupunki. Paljon omenapuita, köynnöksiä talojen seinillä, raikas ilma, vuoristoa, vettä, vanhoja rakennuksia, pieniä kahviloita ja positiivisia, hyväkuntoisia, terveitä ihmisiä.

Ei mikään turistirysä vaan kaupunki, jonne voi mennä lepuuttamaan hermojaan.

Haluaisin mennä Havaille uudestaan jos suinkin vain olisi lentoaika vähän lyhyempi

70-Luvulle haluisin matkustaa, vaikka synnyinkin 90-luvulla.

Ma Michelle

...kaipaan nyt niin vain Helsinkiin!

http://www.youtube.com/watch?v=OD6Uz2wrNpE

Hei, tämä meidän ketjumme on päässyt tuonne yläpaneeliin kuvan kanssa! "Minne haluaisit palata?" - En ole aiemmin huomannut sitä.

Zell am See Itävallassa. Kaunis ja siisti paikka. Sattui vielä kauniit ilmatkin, kun kerran keskikesällä siellä viikon vietimme. Onhan niitä muitakin paikkoja Lontoo, Pariisi.......
Ehkä talvella suvun kanssa olisi matka myös Gambiaan, saa nyt nähdä toteutuuko?

Rakkaassa kotimaassamme on toinen toistaan upeita kaupunki ja rantakohteita. Puhdas, rehellinen, avoin ja keskustelutaitoinen Suomalainen kansa ylläpitämässä jos minkäkinlaisia upeita majoittumis kohteita. Esimerkiksi: Suomenlinnaan upeasti pienellä laivalla seilaten, Olavinlinna kulttuuri elämyksineen, Kalajoki upeaa valkoista hiekkarantaa, Porissa Yyteri upeine hiekka dyyneineen kuin ulkoman hiekkarannat mutta siisteine turisteineen, Hailuoto tuulivoimaloineen marjaniemineen, Porvoo upea vanha kaupunki ja satamassa ranta bulevardi suihkulähteineen,Valamo Munkki ja Lintulan nunnaruostarit, Lappi kuin palaisi40 v taaksepäin lapsuuteen, Hanko veneilijän paratiisi jne. Kotimaan luonnonsuojelualueet ja eläintarhat. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, meillä on lähellämme jo kaikki mitä ihminen aidosti sielulleen kaipaa ja tarvitsee. Rauhaa, puhtautta ja turvallisuuden tunnetta. Elämykset ja onni saattaa olla lähi maastossamme ilman kaukaisuuteen kaipausta epämääräisineen odotuksineen ja kiireineen mitä unohtuu ja tuliko kaikki huomioiduksi. Pieni hiilijalanjälki ja työllistävä vaikutus omaan kotimaahamme olis hyvä ajatusmaailma reissatkaamme puhtaassa Suomessa.

Ei voi mitään mutta kokemattomana matkailijan pakko sanoa Sunny Beach :D Siis niin turistirysä kuin olla ja voi, mutta bilepaikkana aivan mahtava ja verraton! Toinen olisi Lontoo, koska rakastan sitä kaupunkia, ja brittiaksenttia :D Muualla en juuri ole matkustellutkaan, paitsi Kreikassa Santorinilla, ihana, rauhallisempi paikka, vaikka siinäkin turistirysän meinikiä hiukan. Niin ja tietysti listaan kuuluu se perus Tallinna..

Skotlanti. Mutta en koskaan tule sinne enää palaamaan.
Kiitos Oulun työkkärin ja kelan, jotka pilasivat työmahdollisuuteni.

Miksi Skotlanti?

Ystävällisyys. Lämpö ja toisesta ihmisestä aito välittäminen. Skotlannin historia. Skotlannin kauneus. Musiikki. Kaikki siellä.
Kun minä olen poissa, silloin minä palaan sinne. Pian.

Itse haluaisin palata Egyptiin ja siellä Luxoriin.

Olin 17 vee siellä käydessäni, ja Niili teki muhun suuren vaikutuksen. Juuri sillä kohtaa se oli pieni ja likainen puropahanen. Ympärillä parveilivat rutiköyhät kuulakärkikyniä kauppaavat pikkupojat.

Totta kai ostin, ja jätin ostokset heille. Kävi niin hiton sääliksi.

Olen myöhemmin matkustellut paljonkin, mutta erityisesti Egyptin talvisen, kirkkaansinisen taivaan muistan. Luxorista ostamani skarabè (pieni keraaminen koppis) on vieläkin kotonani kunniapaikalla.

En kokenut syvää historian siipien havinaa, mutta olin tavattoman onnellinen taivasta katsellessani.

Palaan, kunhan tilanne Egyptissä on vakiintunut.

Siitäkin huolimatta, etten varmasti koe enää samaa.

Eräänä sohjoisena helmikuun lopun päivänä lensimme kahdeksi viikoksi Karibianmeren lämpöön, Dominikaaniseen tasavaltaan, Punta Canaan, sillä mieheni täytti vuosia, eikä halunnut juhlia kotiin järjestettävän.
Voin vielä kuvitella matkan lentokentälle siinä lumisohjossa, opiskelijapoikamme meidät lentokentälle ajoi.

Ja perillä oli kaikki toisin, kesä oli, ja kukat helottivat puutarhamaisella hotellialueella. Asuimme Iberostar-hotellissa ja matkan aikana opimme kohtalaisen hyvin tanssimaan macarenaa, minulla on kuva meistä tanssimassa.

Oppaamme lahjoitti pullon rommia mieheni syntymäpäivänä retkibussissa, ja onnittelulaulu kohosi kattoon.

"Dominikaanista tasavaltaa hallitsevat valkoiset hiekkarannat, huojuvat palmupuut ja kristallinkirkkaat vedet. Eikä Punta Cana ei ole poikkeus tästä. Punta Cana sijaitsee Dominikaanisen tasavallan kaakkoiskulmassa, jossa Atlantti kohtaa Karibianmeren. Punta Canan alue tunnetaan 50 kilometrin pituisesta vitivalkoisesta hiekkarannasta, joka täyttää kaikki lomailijan unelmat auringosta, uimisesta ja täydellisestä rentoutumisesta."

Olisikohan aivan erilaista palata sinne uudelleen?

palata äitinsä kohtuun, niin kannattaa uudestisyntyä Jumalasta, jotta voisi elämänsä rakentaa kestävälle iankaikkisuusperustalle Jeesuksessa. Näin se on!

Tjaa. Tämä oli siis palstalla, jonka nimi on "70 plus"...

Itse olen nelikymppinen, mutta kertokaa nyt hyvästä paikasta, niin minäkin tiedän käydä siellä.

En ole vielä muuten löytänyt sellaista paikkaa, jonka olisin kokenut "omakseni", paikaksi, jossa olisin erityisesti tiennyt viihtyväni ja jonne haluaisin palata uudelleen.

En ole päättänyt sellaista koto-Suomessakaan...

:(

Aukko sivistyksessäni. En käynyt neukkulan aikaan kertaakaan heidän Mustanmeren kohteissaan. Enkä myöhemminkään.

Ainoa tuntuma ko. mereen jää Istanbulista lähteneen risteilyaluksen piipahdus ja parituntinen maissa ko. mereen avautuvan salmen suulla.

Olen myös käväissyt Istanbulissa (ja neukkulassakin, en tosin varsinaisissa lomakohteissa van kaupungeissa), ja I:iin tekisi mieli tehdä kunnon matka: sen verran ehdin nähdä.

Vielä joskus, vielä joskus.

http://www.youtube.com/watch?v=cjw34-_zLK0

Suomeen - ehdottomasti paras matkakohde. Tarmac jo Seutulassa näyttää paremmalta kuin muilla lentokentillä. Se on katsojan silmissä, kuten sanotaan,
kauneutta löytyy niin Jurmosta kuin Kuusamostakin puhumattakaan Valamosta.

Paljon olen matkustanut, mutta eipä enää kiinnosta massaturismipaikat.
Hiljattain olin pikavisiitillä Espanjan suositussa rantakohteessa, suomalaisten
suosima asuinpaikka, ja nopeasti kyllästyin rantaboulevardilla spatseeraamiseen.

Karibialle tai muihin kehitysmaihin ei tee myöskään mieli, paitsi jos hyvä työtilaisuus löytyy, sillä niiden valkeiden hiekkarantojen takaa paljastuu suunnaton köyhyys ja eriarvoisuus.
Dominikaanisessa tasavallassa, kuten laiska-lassi kirjoitti, on paras paeta sisämaahan monikansallisten hotelliketjujen all-inclusive rantakohteista aitoa saarelaisten elämää katsomaan. Haitiinkin pääsee sieltä helposti.

Hämmästyttävää ja häiritsevää on usein turistien tinkiminen hinnoissa aivan väärissä paikoissa, koska paikalliset kuitenkin uskovat jokaisen turistin olevan miljonääri, ja heille muutama ropo on tärkeä ansiotulo.

Uusi-Seelanti on viehättävä maa ja eteläisellä pallon puoliskolla asuessani kävin testaamassa paikalliset laskettelurinteet. Nyt ei enää rinteet kiinnosta, mutta muuten olisin valmis sinne taas matkaamaan.
Vanhojen maorinaisten uskomattoman taiteelliset kasvotatuoinnit ovat jääneet sieltä pysyvästi mieleen ja tietysti iltahämärässä seuraamamme kiwilinnut.

Valtava elämys sokeriruokopensaiden reunalla oleville pikimustille pienille haitilaislapsille oli retkibussimme ja heille antamamme rahat.

Aivan uskomaton hämmästyksen aihe oli heti bussin hotellialueelta poistuessa seuraava tori, jossa isot eläimenraadot riippuivat myytävinä kuumassa helmikuisessa helteessä. Hajutkin olivat sen mukaiset.

Dominikaanisessa tasavallassa näkyy upporikkaiden muureilla eristettyjä asuinalueita. Turistibussimme ajeli sellaisten ohitse. Siellä tulimme juuri siitä aiheesta puhuneeksi, mistä eilen kirjoitin tuolla toisaalla. En haluaisi sellaisten kanssa osaa vaihtaa, olla vinoon katsottuna muiden ihmisten keskuudessa. Mutta eiväthän he tietenkään muiden seassa siellä liikukaan. - Onnetonta!

Björn Wahlroos on juuri kirjoittanut kirjan, jossa hän sen tapaista kai Suomeenkin toivoisi.


.

Omaan kotiin on aina mukava matkustaa matkustamisen jälkeen. Aurinkomatkan jos haluan, niin sellaisen saan, kun menen omalle takapihalleni aurinkoisena kesäpäivänä ottamaan Aurinkoa. Juomat voin tehdä itse ja hakea ne sisältä ulos ja tunnelmaa kohottaa, kun laitan musiikin soimaan. Uintimahdollisuus ja uimarantakin löytyy aivan muutaman sadan metrin päästä. Ja mikä parasta, näillä aurinkorannoilla ei ole ruuhkaa, ei rosvoja, vaan ranta on täysin rauhallinen ja usein jopa täysin omassa käytössä.

Halaisin palata Mr. Lotharin keikalle viimekuussa Lohjalla , ekstaattinen show, jalat menivät alta kun suomen sexyin ja lahjakkain mies pani parastaan.

Shotseja tekee kyllä mieli mutta Sotshiin en menis vaikka maksettais

maarianhaminaan

Olen ehkä väärällä palstalla (ai ehkä? en ole siis vielä ihan edes 18...), mutta kuitenkin. En haluaisi palata välttämättä mihinkään kohteeseen ennen kuin olen ihan varma, että mikään muu paikka ei ole vielä kauniimpi ja parempi. Muutamia kaupunkeja olen kuitenkin nähnyt useampaan kertaan (esimerkiksi Lontoo, Tallinna, Tukholma, ja Bangkok, jota rakastan.Pian myös Pariisiin menen toista kertaa)

Tavallaan en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka haluavat viettää kaikki lomansa samassa pienessä turistikohteessa, samassa hotellissa. Mutta sen ymmärrän, että menee samaan maahan, samaan (isoon) kaupunkiin uudestaan. Mitään paikkaa ei opi tuntemaan kunnolla ennen kuin asuu siellä vuosia. Muutama lomamatka ei siinä tunnu.

En tunne kunnolla, täysin, kokonaan, edes Turkua, ja tässä lähellä olen asunut koko pienen ikäni...

Yleensä käyn paikoissa sillä mielellä että kerran tänne vaan tullaan ja nähdää se mitä ehditään. Maailma on täynnä niin mielettömiä paikkoja, että koen tuhlauksena lähteä toistamiseen samaan paikkaan. Mutta Barcelona on kyllä semmonen minne palaan kerta toisensa perään. Jotenkin tunnen olevani siellä kuin kotonani, joten siksi en enää edes laske sitä matkakohteeksi vaan kotiinpaluuksi. Lontoossa silti tällä hetkellä asustelen. MOnikin mainitsi sen tuolla ylempänä kestosuosikkinaan. Onhan tämä aika mieletön kaupunki ... käydä muttei välttämättä asua ainakaan kovin montaa vuotta. Mutta toki muistoja on jäänyt niin moneen paikkaan, että jos fyysisesti pystyisi singahtelemaan paikasta toiseen ja viipyä kussakin vain pienen tovin niin silloin käväisisin Puerto Ricolla (karibialla, ei kanarian saarten) sademetsähostellissa jossa sammakot, linnut, ties mitkä öttiäiset ja perhoset pitivät äänekästä konserttiaan öisin. Sen kun saisi vielä kerran kuulla. Madagascarin maaseudulla taasen lauloivat kyläläiset läpi yön kuollutta läheistään. Siinäkin oli tunnelmaa, haikeamielistä toki. Kuten myös viimeisessä BOurnemouthin reissussa viime kesänä, viimeinen matka oman rakkaani kanssa.

Hyvinki moneen paikkaan, mutta en ilman puolisoa, hän on sairastunu kuolemaan johtavaan tautiin, on halvaantunu pahoin, ei enään puhu, eikä voi nousta sängystä,
elämä on ohi myös minulta hänen myötään, olen kuin siipirikko lintu, yksin en pääse lentoon, kivuliaana iipirikkona nilkutan maassa kunnes luonto tekeke tehtävänsä myös kohdallani.

Garda-järvi ja ympäristö on rauhalliseen lomanviettoon hyvää seutua, lasten kanssa parhaimmillaan.

Verona konsertteineen ja kynttilöineen ja 'parvekkeineen' ovat sopivasti lähietäisyydellä!

"Aurinko suuteli meitä, André, kun kuljettiin hiekkateitä, André..."

http://www.youtube.com/watch?v=8DU7pnvYUFM

Prahaan mä meen uudelleen. Olin siellä joskus kolme vuotta sitten ja se kyllä iski heti avarilla. Loistava särkymätön vanhakaupunki ja hyviä avarakatseisia ihmisiä tiskin molemmin puolin.
Suosittelen.

Ceylon. Nimi lienee monille teen juojille tuttu jo entuudestaan,
se on brittien antama nimi, mutta natiivien oma nimi saarelleen on Sri Lanka, 'Kimalteleva saari'.

Ikimuistoiset kaksi viikkoa olen siellä viettänyt, ja sanoa täytyy, ettemme eksoottisempaa ja kauniimpaa pakkaa olsi silloin pystyneet valitsemaan.

Palaan tähän myöhemmin, sillä nyt pitää mennä.

:)

Espooseen haluan mennä lastenlasten luo.

mää meen käpylään

vaikka Reisjärvelle kipin kapin

mitähän sielläkin sitten olisi ?