Filosofinen kysymys

Samaa olen minäkin monen monta kertaa mielessäni miettinyt.
Ensinnäkin, jos Jumala on olemassa, eiköhän yksi heikäläinen riitä meille kaikille maan asukeille. Kuka Häntä milläkin nimellä kutsuu.
Tosin, mitä enemmän minulle kertyy ikävuosia, sitä epäilevämmäksi Tuomaaksi tulen.

Onko hänkin ihmismielessä vain siksi, että pieni ihminen tuntisi hänen avullaan erinomaisuutensa ja tärkeytensä, että on syntynyt joskikin erityiseksi.
Toisaalta taas, mietin, onko uskonto keksitty vain, jotta aikoinaan pystyttiin "opettamaan" ihmisiä hyvään ja nuhteettomaan eloon ja oloon, pelottelemalla heitä uskonnon avulla.

Kirkko oli aikoinaan opettaja ja tiedonjakaja, opetti ihmisiä lukemaan, kun muuta koululaitosta ei vielä ollut.
Hyvyys ja pahuus, kaipa niiden avulla mitataan ihmisyys.
Miksi on niin paljon pahaa, miksi jonkun koko elämä on kamppailua ja piinaa. Tarvitaanko sen jälkeen enää mitään kuumaa paikkaa, ei, ainakaan minun mielestäni.
.

Samoja ajatuksia miettii Ruuneperi kuin Aristoteles aikanaan kaiken synnystä. Ajatteleva ihminen on kautta aikojen asettanut nuo kysymykset itselleen: *Keitä olemme ja mistä tulemme?*
Tuo kysymys, onko pahuudella jokin tarve? liittyy kai käsitykseen *vanhasta Aatamista* johon on liitetty itsekkyyden ja pahuuden piirteitä.
Tiedämmehän sen olemassaolon itsessämmekin, samoin pyrkimyksen hyvyyteen.

Metafysiikkaan nuo ajatukset kuuluvat, perimmäisiin kysymyksiin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Metafysiikka

Ruuneperi kysyy, onko pahuudella tarve. Ilmeisesti on.

Mikä on "pahuus"? Maailma tuomitsee tunnetut nimet, jotka R:kin mainitsee. Nyt on kuitenkin taas nostettu esiin Stalin hyvässä mielessä. Luin otsakkeen lehdestä, että häntä jälleen kovin kunnioitetaan Venäjällä.
Voidaanko tuomita pahaksi ihminen, joka saa kiitosta ja ylistystä kannattajiltaan?
Ovatko kannattajatkin siis pahoja, vai harhaanjohdettuja?

Mihin kunnioitus loppujen lopuksi perustuu? Mistä tiedämme, onko "hyvien" tekojen takana "pahuus"? Hitlerinkin aikana maansa lähti nousuun ja suurin osa kansasta vaurastui. Kun sitten kaikki romahti, pahuus tuli esiin, ja kansa sai maksaa kaiken, ja maksaa yhä.
Nyt vuosikymmenien jälkeen hänen ajatusmaailmaansa kuitenkin yritetään pitää hengissä. Yhä vielä on ihmisryhmiä, jotka pitävät itseään muita parempina ja haluaisivat määräysvallan keinoja kaihtamatta. Yksi hyvä esimerkki on Brejvik, joka pitää itseään yli-ihmisenä.
Ehkä hänen kohdallaan voitaisiin sanoa, että paha on hänessä voittanut kaiken inhimillisyyden. Hän on kuitenkin yksittäinen ihminen ja talletettu loppuiäkseen selliin, mutta entä ne kansanjohtajat, jotka tappavat tänäkin päivänä kansaansa?
Uskontoon vedoten!

Olisikohan muistini mennyt taivaan tuuliin, kun en muista pohtineeni elämän tarkoitusta.
Jos sellainen olisi ja ilmenisi, on takanapäin jo niin pitkälti elämää, ettei sitä voi muuttaa.
Se vähä, mitä on jäljellä tuskin kaipaa muuttelua.

Vaikka vaikeuksia, vastoinkäymisiä ja suruja on ollut, on myös vastaavasti onnen ja ilon hetkiä.
Sekä suruja että iloja on edessäkinpäin, mutta nyt jo uskallan sanoa, että olen elänyt onnellisen elämän.

Saahan nähdä ilmestyykö ensimmäinen teksti nyt kun yritän muistella äskeistä kirjoittamaani.
Yö meni pyöriessä ja palellessa kuumeilin ja valvoin koko yön, vasta aamuntunteina vihdoin nukahdin.
Filosofiaa ja myönteisiä ajatuksia alkaa jo mielessäni pyöriä, aikansa kutakin elämä on laiffii, se pitää paikkansa onhan Matti sanonut nuo kuuluisat sanat.

JOskus taannoin luin kirjan joka kertoi avaruusaluksen putoamisesta Amerikan mantereelle, lähistöltä löytyi eläviä olentoja, en enää muista miten niitä kuvailtiin.
Ja nyt avaruuslennoilla ja tutkimuksissa on tullut tosiasia eteen, millään muulla planeetalla ei ole elävää elämää.
Tässä hiljattain kysäsin naapureilta jotka työskentelevät yläilmoissa, että näkyykö siellä vilskettä, ei ole kuulema peukalokyytiläisiä ollut näköpiirissä.
Olen sitäkin miettinyt että mihin muotoon me sitten asetumme vai onko kuoleman jälkeen mitään, jos meistä tulee enkeleitä olisi aivan mahdollista että höyhensateet voisivat meidät yllättää...?
Tätä jossittelua on helppo jatkaa, jätän sen kuitenkin toiseen kertaan.

Kiitos, Ruuneperi pidän kirjoituksistasi.

Elämän tarkoitus on sama kaikella elämällä, bakteerit hyvät ja pahat kaikki haluavat tulla paremmaksi siis huonot poistuvat paremmat ottavat mikä on hyvä.

Ihmiset samalla tavalla tosin toisin he auttavat heitä jotka muuten kuolisivat.
Nyt onkin tulevaisuudessa kysymys kuka voittaa.

Taloudessa taistelu on samalla tasolla joka kiristyy koko ajan, koska on hyvin suuret erot maailman kansojen välillä.
Ihmisiä voi muuttaa mihin vain pienellä ajalla, joten voitto voi kasvaa hetkessä vähintään 50%, tähän tavallaan osallistuu kaikki yhtiöt.

Jumalilla tehdään suuret rahat maailmassa, sillä ihmisen uskolla on helpoin tapa tehdä rahaa nykyaikana, myös liiketaloudessa.

"Elämän tarkoitus on murheen karkoitus." Ja sen jälkeen itsensä, henkensä, sisältönsä, sielunsa ... tai miksi kukakin aihetta sanoo, kasvattaminen. Ainut keino tulla takaisin viisaampana ja valaistuneempana, mennä eteenpäin ja tulla oikeaksi, kokonaiseksi, täydelliseksi, inhimilliseksi ihmiseksi.

Kiteytän elämän taarkoituksen näihin viisaisiin sanoihin:

Ihmiselle, jolla on kunnia,
suunnaton vastuu
ja ihmeellinen etuoikeus
olla ihminen
ja koettaa olla täydemmin ihminen
juuri tällä,
milloinkaan enää palaamattomalla hetkellä.

(Voitto Viro)

Olen tässä viimepäivinä lueskellut Enqvistin kirjaa Uskomaton matka uskovien maailmaan ja sitä ennen Valtaojaa. Uskon,että niistä löytyy ajatuksia alussa esitettyyn kysymukseen ja myöhempiin postauksiin. Uskonasioiden käsittely taitaa olla turhaa ja mihinkään johtamatonta. Ehkä olisi parasta keskittyä inhimilliseen humanismiin ilman mitään sidoksia maailmaan lukemattomiin uskontoihin jotka kaikki ovat toinen toistaan parempia ja valmiita toisia tuomitsemaan.
Mitä sanotte, olenko tuomittava kerettiläinen?

Ajatuksesi ovat oikeita, ja osaat myös sanoa ne vaikuttavasti!

Olemme saaneet sanomattoman suuren lahjan, olemme saaneet syntyä ihmisiksi, juuri ihmisiksi, ei esim. koiriksi, kissoiksi, sioiksi tms...! - Olkaamme kiitollisia Luojalle!
- Kun on kiitollisella mielellä, niin jotain uuttakin hyvää voi tapahtua.

Elämä on varmaan loppujen lopuksi mysteeriö, josta emme vieläkään tiedä läheskään kaikkea. Uskontoja on monia ja jokaisen kannattajan mielestä hänen uskontonsa on ainoa oikea. Itse odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun aika minusta jättää. Sitä odotellessa hyvää kevättä kaikille.

( 27000 tuhannen tapauksen mukaan on sielun vaellus totta käytännössä.

En halua todistaa muiden tutkimuksia jos haluja voitte ottaa selvää.

Vain tosi on totta ei mikään muu. )
------------------------------------------
Tuli mieleeni heti tämän luettuani,että oliskohan noin....
Olisivatko ne sieluja vaeltamassa öisin kun minä olen nukkumassa.

En, ennen mieheni kuolemaa jutellut unissani koskaan,,En ainakaan niin että heräisin juttuihini ja saisin niihin jopa vastauksen.
Nyt olen jo saanut kokemuksen siihen että niin kauan kuin tuo unisielu vastailee minulle, olen unen tokkurassa, mutta kun ei kukaan enää vastaa jään ihmettelemään miksi ei vastata.
Nyt olen käsittänyt senkin, he ovat jo silloin menneet taas omaan "maailmaansa" koska huomaavat että olen heräämässä.
Minulla on tuolla unimaailmassa niin paljon entisiä tuttuja joitten kanssa seurustelen täysin oikeita asioita .
Onkin tullut mieleeni, vaeltavatko nämä sielut vain meidän nukkuessamme, siksi emme heitä näe, eikä tule täällä liian suurta tungosta.

Ihmeellinen matematiikan maailmankaikkeus avautuu Teeman tiedeohjelmassa, missä koodien olemassaolo löytyy joka taholla musiikista katedraaleihin.
Alkuluvuista piin läsnänoloon luonnon muodostelmissa, saa ajattelemaan jonkin järjellisen aikaansaamaksi koko tätä upeaa kokonaisuutta, jossa luonto puhuu ja ilmentää matemaattista numeroiden symmetriaa ja kauneutta.