Apuja?

Paksovat ja pissaavat lattialle ehkä jopa 8kk putkeen. Ramppaat pihalla ainakin 3 kertaa päivässä eikä ne ole lyhyitä lenkkejä. Kalusteet maistuvat hyvälle ja ovat kivaa purtavaa, myös kengät ovat suosittuja, varsinki ne kalliimmat. Yksinjääminen on tylsää, sillon ulvotaan niin että naapureita varmasti ärsyttää.
Siitä sitten vaan kouluttamaan koiraa joka päivä niin ettei karkaa, ei hauku, on sosiaalinen, ei pelkää jne.. :)

Vaativa koulutus jotta koira ei rynni jokaisen koiran kimppuun tai luokse
ja hihnassa vetäminen on paha ongelma pissa ja kakka vahingot sisällä tuhoavat mukavasti parketti lattian jos sellainen on

Edellisten lisäksi jatkuva räksytys, kovakalloisuus eikä käskyt mene perille, mahdollinen aggressiivisuus, adhd-luonne, pöydiltä varastaminen, karkailu, rahanmeno sairastelun takia, et pääse mihinkään matkustelemaan kun koiraa et saa mihinkään hoitoon. Onhan näitä syitä. Mutta positiivisia on kuitenkin enemmän:)

Edellisten lisäksi: jos koira on ns lyttykuonoista rotua, sillä voi jossain vaiheessa tulla tulehduksia hengitysteihin, mikä on kuulemma aika yleistä.

Jos se on rotua jolla on paljon ihopoimuja, poimuihin saattaa ulla iho-ongelmia.

Pitkäkarvaisilla roduilla voi olla haastavaa tuo turkin hoito ja siistinäpito, ja lyhytkarvaiset taas helposti palelevat talvisin kun sää kylmenee. Karvasadon aikana kämppä on joka tapauksessa täynnä irtokarvaa vaikka miten yrittäisi lakaista ja imuroida. Tai oikeastaan asia on enemmän tai vähemmän niin ympäri vuoden.

Jos koira on pieni, se joutuu helposti isompien koirien jyräämäksi, ja jos se on iso, se saattaa satuttaa pienempiä koiria puhtaasti vahingossa ellei osaa varoa voimiaan. Toki on omistajien asia katsoa ettei mitään pääse käymään, mutta vahinkoja voi sattua siitä huolimatta.

Jos koira on sitä tyyppiä joka hotkaisee suuhunsa kaiken minkä näkee ja mihin pääsee käsiksi (kuten kadulle heitetyt pizzan palaset yms, voi varautua siihen, että koira on jatkuvasti ripulilla ja/tai oksentelee sopimattomien makupalojen takia. Seuraus: sotkuisen peräpään pesu tämän tästä, ja valvottuja öitä kun koiraa on vietävä ulos puolen tunnin välein ettei se sotke mattoja. Ensin valvoo yöt kotona koiran takia, ja sitten valvoo (tai ainakin yrittää) pysyä päivät hereillä töissä. Ja jos on puoliso ja/tai lapsia, nekin vaativat osansa huomiosta.

Jotkut koirat saa opetettua siihen ettei mitään saa syödä ilman lupaa, mutta kaikki eivät opi sitä koskaan.

Mutta olen silti samaa mieltä kuin nimim. Negaaaa. Positiivisia puolia on enemmän, tai ainakin ne painavat enemmän kuin nämä huonot puolet.

Huonoja puolia:

- Sä joudut opettamaan sille KAIKEN: hihnakäyttäytyminen, ihmisten ja toisten koirien ohitus, sisäsiisteys, ennaltaehkäistä eroahdistus ja kaikki muu. Kun lukee koirakirjoja tai juttuja netistä, kuulostaa opettaminen simppeliltä mutta sitähän se ei oo. Kaikki opetustavat pitää olla oikeat jne.

- Sitä pitää pestä, kynnet leikata ja harjata, silmien ja korvien tarkistus säännöllisesti. Myös turkki pitää tarkistaa, ettei siellä oo loisia.

- Vie paljon aikaa, enemmän kuin arvelisitkaan. Pennun kanssa et voi koskaan ottaa rennosti, kun sun pitää vahtia millon se pitää viedä ulos. Siellä ulkona saattaa kestää kauan, ennen kuin tekee tarpeensa. Säännöllisesti jouduttiin siellä tuntikin seistä oman pentuni kanssa.

- Napsii suuhun kaiken mitä näkee. Niitä sitten tongit sen suusta pois.

- Kallista. Koira maksaa, rokotukset, koiranruoat (laadukas koiranruoka maksaa), luut, lelut, hihnat, kipot, koulutusnamit, muut eläinlääkärikäynnit kun koira sairastuu.

Nyt sitten hyviin puoliin:

- On ihana, että joku tulee aina iloisesti ovelle vastaan kun tulet kotiin.

- Ihana tunne, kun koira käpertyy vierelle nukkumaan.

- On aina kaveri.

Tuntui pahalta luetella huonoja puolia, mutta totuuksiahan nuo on. Pennun ottaminen vaatii pitkää pinnaa. Jos on aikuinen koira ja koulutettu niin pääsee paljon helpommalla. Suosittelisin, että otat aikuisen koiran siis jos olet epävarma pennusta jaksamisesta. Koirat on ihania ja uskollisia, mutta harkitse tarkkaan. Jos olet valmis sitoutumaan ja pidät koirista, niin mikä ettei. :)

Kiitos vastauksistanne! Niistä oli paljon apua. Pitääkin tässä vielä miettiä... Olisin ehkä hankkimassa shiban, jotka ovat yleensä sisäsiistejä uuteen kotiin tullessaan, hmm, vaikeaa.

Toisaalta, aikuista koiraa saattaa olla hankalampi opettaa talon tavoille kuin pentua. Ja miten koira sitten on koulutettu, omani esimerkiksi on pitkälle koulutettu, mutta se ei tottele vierasta ihmistä (on uteliaisuuden vuoksi kokeiltu muutaman kerran). Voi käydä niinkin, että samassa ajassa kun taiteilee aikuisen koiran tottelemaan uutta omistajaa, kasvattaisi ja kouluttaisi jo pennunkin. Eli se aikuinen koira ei välttämättä ole mikään valmis paketti.

En tiedä sopiiko aiheeseen mutta ennen kun hankit koiran tee tämä testi autaa ihan hulluna rodun valinnassa

http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/rotutesti

Kiitos taas kaikki!
Ja tosiaan, pentua olisin hommaamassa jos koiran ottaisin, koska sen voi aina kouluttaa oman kodin tavoille hlposti :D

Vähänkin pitkäturkkisemman koiran peseminen joka ikisen lenkin jälkeen kura-aikoina alkaa ottaa helposti päähän.

Pitkäkarvaisen koiran ripuli on hemaiseva kokemus. Ei ole hienompaa tapaa luoda itsestään hyvä kuva kuin kipittää kuraperseisen koiran kanssa se perinteinen tunnin lenkki. Kukaan ei kysy, mutta kaikki katsovat. Ja koira tarvitsee sen lenkkinsä.

Yhdistä pitkäkarvaisen koiran ripuli siihen, ettei se halua herättää omistajaansa öisin. Mikä olisikaan parempaa kuin viikon yövalvomiset sen pelossa, että koira pilaa tapetit märillä pieruillaan!

Puhumattakaan siitä, että perhekunnassa on yksi mahdollisesti sairasteleva jäsen lisää. Onkohan sillä kuumetta, syöpä vai taas kerran ripuli? Voiko sen jättää itsekseen vai kuoleeko se nestehukkaan kaupassakäynnin aikana?

Koira syö kakkoja, koska ei saa syödä yhtä paljon kuin haluaisi - koska ei, pallo ei ole koiran normaali ruumiinrakenne.

Koira ei syö mitään, koska se kokee sisäsyntyistä inhoa ruokaa kohtaan. Vain friskies kelpaa, mutta se on aivan laadutonta ja sisältää riippuvuutta aiheuttavia ainesosia. Pitäisikö sittenkin kokeilla näännyttää se nälkään?

Voiko koiraa ylipäätään ruokkia oikein? Ruokakaupan nappulat ovat pahasta, eläinkaupan nappuloissa ei ole mainittavaa eroa niihin verrattuna ja jokainen raakaruokkija nauraa partaansa barffaajien typeryyttä. Silti koira syö saadessaan vaikka raakaa punajuurta.

Koiralla on sisäsyntyinen mielihalu myrkyllisiä koristemarjoja kohtaan. Eräällä hauskalla mökkireissulla se opetetaan syömään mustikoira suoraan puskasta - seuraava syksy meneekin repiessä sudenmarjoja sen nielusta ylös.

Ampiaisten jahtaaminen on koirien mielestä äärettömän hauskaa. Käärmeet ovat hyvin jännittäviä.

Koirien kyky erottaa etäisyyksiä vaihtelee. Komea loikka veneestä laiturille ei jostain syystä kanna koskaan sitä vaadittua 3 metriä.

Koiran kanssa oppii huomaamaan ympäristön jokaisen nakinpalan, purukumin ja leivänkäntyn. Mikä on teinien unohtama jämäpala ja mikä niistä mahtaa olla partaterillä ja rotanmyrkyllä kyllästetty? Koiralle kelpaisi jokainen!

Lopulta koira sairastuu. Se on antanut kaikkensa sinulle ja sinä olet hiellä ja verellä saanut vierellesi maailman rakkaimman, uskollisimman, ihanimman ja kauneimman olennon.

Sitten sinun pitää tapattaa se.

Paimen, puhut hauskalla tavalla, mutta täyttä asiaa!

"Hemaiseva kokemus", todellakin... Ihmiset kyllä katsovat, mutta vaikka sotku ei pitkän karvan alta näkyisikään, se kyllä haisee, ja monen metrin päähän. Ja jos asuu kerrostalossa, sen haistaa koko rappukäytävä sen jälkeen kun koiran on tuonut sisälle lenkin jälkeen (kokemuksen syvä ääni). Ja muutaman kerran kun koirani on ollut kuralla tuntemattomasta syystä, olen jäänyt aprikoimaan, kääntyivätkö ihmiset katsomaan koiraa vai minua... Luojan kiitos omani kuitenkin herättää yöllä jos tulee tarvetta.

Lisään edellisten kommenttien joukkoon vielä senkin, että mitä kapeampi paikka kotoa löytyy - oviaukot, kaappien, pöytien ja tuolien välit yms - sen varmempaa on, että koira asettuu juuri siihen nukkumaan tai muuten vain seuraamaan mitä muut puuhailevat. Jos sitä ei huomaa, sen päälle astuu tai siihen kompastuu. Ja jos sen huomaa ja sen komentaa siirtymään syrjään, se kyllä siirtyy, mutta näyttää niin maailman murjomaa ilmettä, että siinä melkein alkaa katua sitä että tuli edes ajatelleeksi koiran komentamista muualle.

Koiran kanssa eläessä voi myös olla täysin varma siitä, että mitä tahansa sen kanssa tekeekin, se on aina jonkun mielestä väärin. Jos kysyy neuvoja kokeneemmilta, he ajattelevat, että miksi olet ottanut koiran jos et tuota tiedä, ja jos et kysy vaan yrität toimia oman järjen pohjalta, he moittivat sinua siksi, ettet vaivaudu kysymään vaikka et tiedä, vaan annat sen sijaan koirasi käyttäytyä huonosti. Niin tai näin, se on aina väärinpäin. Neuvoja kannattaa kysyä ja kuunnella, mutta itse se on pääteltävä, mitä niistä on järkevää noudattaa ja mitä ei.

Kaksi inhokkiasiaani. Kura-ajat, miten ihmeessä Suomessa voikin aina olla niin kuraista pihalla, sekä ehdottomasti, roskisten repiminen. Ykkössuosikkeja, vaipparoskikset.

Koirien ripuli tietysti on kanssa ihan "kiva". Ja jos koira saa myrkkyä tai muuta sopimatonta, se on helvettiä. Ne itsesyytökset; Miksi en juuri tänään ollutkaan laiskempi, ja pitikin mennä sinne ihmisten ilmoille jne... Meillä onneksi on selvitty vielä vain pahoilla säikähdyksillä.

Ei ne sisäsiisteyshommat, eikä tuhot, ne ovat helppoja, kun itse voi vaikuttaa. Niistä ei kokemuksia ole isommalti. Mutta se saakelin roskishimo. Ainahan se aika ajoin unohtuu töihin lähtö kiireessä. Luojan kiitos, ei ole enää vaipparoskiksia.

Sitten pakko sano, nykyään, ne narttujen hajut. Kohdallemme sattui se hormonihirviö, joka on aina valmis nolaamaan minut hyvien hajujen kohdille sattuessa. Moni ei tiedäkkään, miten valtavankokoinen siitin uroksella on. En tiennyt itsekkään, ennen kuin kohtasin tämän otuksen, joka, hmm. "tuulettelee". Uroksia on ollut talossa aina, mutta tämä yksi sekopää vaahtoavine suupielineen vaikuttaa raivotautiselta lähinnä ulkomuodollisesti. Pallien poisto on aika ajoin hyvinkin paljon mielessä tämän yksilön kohdalla. Enkä aikaisemmin osannut ajatellakkaan, että myös koirat saattava "purkaa paineitaan". Nyt tiedän. Sammaleeseen on kiva paineensa purkaa. Huomaan ajattelevani, että onneksi siihen, eikä toisen koiran nylkyttämiseen. Tai ihmisten. Tai päiväpeiton. Noh, lantio vatkaa kyllä kulkiessa aika-ajoin ihan itsekseen. Siitäpä onkin hyvä arvata koiran lähestyvän jossain kilometrin säteellä johonkin suuntaan, ja sillä on ehkä juoksut tulossa tai menossa, tai ehkä se on valeraskaana, tai ehkä se muuten vaan on niin ihana tyttökoira. Tai sitten uros, tai leikattu. Ihan sama. Ei jäänyt lähestyminen ainakaan huomaamatta ;D Tiesitkö, että koira voi nylkyttää kulkiessan ei mitään. Nyt tiedät senkin ;D

Mutta eipähän siinä, mennään päivä kerrallaan, ja toivotaan, ettei ole se huono päivä kohdillaan. Ja nautitaan elämästä pääsääntöisesti. Huonona päivänä urokselle annetaan remmissä liikkumisvapautta se 20 senttiä. Ja yritetään esittää, että koiran omistaminen on kivaa ;D Oikeasti, olen saanut kotiini koiran isolla K-kirjaimella. Se mahtava otus, kaikkein parhain harrastuskaveri. Ainakin yleensä. Paitsi huonoina päivinä. Tyttökoirat ovat sen heikko kohta. oikeastaan ainoa. Mutta valitettavasti nämä kohtaamiset sattuvat aina joko näyttelyyn tai muuten julkisen huomion kohteen tapahtumiin, kuten kisoihin. Siinä onkin ihana röyhistää ryhti suoraksi, ja esittää, että näin meillä, mites teillä ;D Tämä viimeisin koiramme, se siis on niin nolannut meidät moneen kertaan. Juurikin ylitsevuotavalla testosteronilla sekä suvunjatkamishalukkuudellaan. Kyllä se tietää, mita nartuille pitäisi tehdä. Tai uroksille tai.... Ihan sama. Kun se vaan tietää. Mielestään. Treeneihin mennessä voi takaluukkua avatessa jo arvata, mitä tuleman pitää. JOko kuono tekee ympyrän, tai sitten kaksi sellaista ja aaltoliikkeen. Toisen vaihtoehdon kohdalla kannattaa lyödä luukku takaisin kiinni, ja painua kotiin, palataan asiaan parin viikon hormonikooman jälkeen sitten taas. Eläinlääkäriäkin naurattaa, kun kerta toisensa jälkeen sanon, että ei meillä palleja poisteta, kokeilen ensin kouluttamista. Taitaa arvata aika tarkkaan lopputuloksen. Eli jossain vaiheessa ne pallit vaan lähtevät. Ja omistajakin huomaa, että periaatteistaan voi myös tinkiä. Suomennettuna tarkoittaa että nyt v..u tuli mitta täyteen tätä lajia. Onneksi pallittomuus ei estä muuta harrastamista kuin näyttelyt :D

Että hanki vaan koira. Elämä on ihanaa. Pitää vain oppia nollaamaan aivot, ja unohtamaan ne ikävämmät asiat ;D