Mikä on mielestänne paras lukemanne kirja? Itselläni se on Dostojevskin Rikos ja rangaistus.
Kirjojen kirja
Kolavan kotka
23
339
Vastaukset
- *****
Mielestäni aina se mitä olen lukemassa mielenkiinnolla. Nykyisin kuuntelen nukkumaan mennessä äänikirjoja. Nyt on Sinuhe Egyptiläinen menossa. Valitettavasti usein nukahdan kesken kaiken, onnksi yksi CD levy loppuu noin puolen tunnin päästä joten ei haittaa.
- *Kukkahame*
Kätkäläinen
Kirjailija ei tule mieleen, kaikki muut sen tietääkin
"Tuuppoppa vähän"- capt. cöpenick
Kätkäläinen. Muistin tuon ilman googlaustakin. Eli Simo Hämäläiset kirjoittama. Tais olla jo edesmennyt Martti Kainulainen kätkäläisenä.
Havukka-ahon ajattelijaa näytellyt mies oli Lauri Leino. Tulisieluinen Paavo Pentikäinen tulee mieleen monesta elokuva osasta..
Jo nimenkin perusteella karjalaisia sukujuuria edustan Martti Tsokkisen rehevä, naurava hahmo tulee mieleen, samoin Nils Brand. - *Kukkahame*
capt. cöpenick kirjoitti:
Kätkäläinen. Muistin tuon ilman googlaustakin. Eli Simo Hämäläiset kirjoittama. Tais olla jo edesmennyt Martti Kainulainen kätkäläisenä.
Havukka-ahon ajattelijaa näytellyt mies oli Lauri Leino. Tulisieluinen Paavo Pentikäinen tulee mieleen monesta elokuva osasta..
Jo nimenkin perusteella karjalaisia sukujuuria edustan Martti Tsokkisen rehevä, naurava hahmo tulee mieleen, samoin Nils Brand.Kätkäläisiä oli useampi kaksi tai kolme, on vain niin pitkä aika luetusta, enkä viitsi kaivaa guuglea, kiitos kun kerroit.
Paljon on muitakin sarjoja joita olen lukenut, kerroin vain mikä ensimmäisenä tuli mieleeni.
Elämänkerrat ovat olleet mielenkiintoisia, niitä on hyvin kirjoitettuja mutta osa on huonosti 'koottuja' muutaman sivun jälkeen loppuu innostus.
On yksi kirja jonka olen lukenut 2x se on Sinuhe Egyptiläinen.
- lukijatar.
Kai Raamattu meille on Kirjojen kirja.
Olen lukenut lukemattomia kirjoja, enkä voi sanoa mikä on paras, niin paljon on hyviä.
Ulkolaisista mainioita ovat John Irvingin kirjat, maan mahtavia.
Suomalaisista hupaisia ovat Arto Paasilinnan teokset.
Waltarin Sinuhen luin jo pikkutyttönä, toki aikuisena olen lukenut uudelleen.
Joni Skiftesvikin tuotantoon upposin muutama vuosi sitten.
Maailmassa on paljon upeaa kirjallisuutta, ja uutta pukkaa koko ajan, meillä ja muualla.- capt. cöpenick
Kun luetun kirjan vaikuttavuutta punnitaan niin omalla kohdallani nousee ykköspaikalle ranskalaisen lääkärin kirjoittama teos; Elämän Ikuiset Lait.
Nyt kirjailija ei tule mieleen vaikka hiljan sen vielä muistin. Google tuonkin kertoo.
Tuli mieleen, Alexis Carrel.
Merkittävä uuden elämänkatsomuksen muodostumiseen. Oli vuosi 1963 kun kirjastosta lainasin jyrisevän Carrelin teoksen.
Sen lukukokemuksen jälkeen kelpasi vain tieteelisen tutkimuksenjtuloksiin otenkin viittaavat teokset. Carrelin teksteistä on minulle kulunut viime syksynä jo 50v. Dostojevskyn Rikos ja rangaistus on ykkössarjassani; sarjassa sen tähden, että samanveroisia kirjoja on muitakin:
Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla,
Kozevnikovin Kilpi ja miekka, Gabriel Garcia Márquezin Rakkautta koleran aikaan, Hemingwayn Vanhus ja meri, muutama Steinbeck.
Seuraavassa listassani on joukko suomalaisia kirjailijanaisia: Anu Kaipainen, Marjatta Kilpi, Eeva Tenhunen, ja kirjaston poistomyynnistä löysin melkein aarteen: Marja-Leena Tiaisen Karjala Comeback.
Tottakai minä innolla luen Agatha Christietä ja Arto Paasilinnaa
ja vaikka satuja, kun sille päälle satun.
Runokirjojakin olen langennut hankkimaan, ja niiden kokoelma on yhtä kirjava kuin muutkin valikoimani: Kouluajoilta kummittelee hyllyssäni Vänrikki Stool. Mutta on siellä muutama teos, joita aina silloin tällöin lueskelen: Elvi Sinervon Runot 1931-56, Arvo Turtiaisen Runoja 1934-1968, Timo K. Mukan Punaista ja Esko Juhani Tennilän "Metsän väristä en väittele enää".
Aloittaja ei varmaankaan tarkoittanut, että pitää kertoa mahdollisimman paljon, mutta hyppäöäöhän hyli, jos et jaksa kahlata tätä litaniaa läpi.- Kolavan kotka
capt. cöpenick kirjoitti:
Kun luetun kirjan vaikuttavuutta punnitaan niin omalla kohdallani nousee ykköspaikalle ranskalaisen lääkärin kirjoittama teos; Elämän Ikuiset Lait.
Nyt kirjailija ei tule mieleen vaikka hiljan sen vielä muistin. Google tuonkin kertoo.
Tuli mieleen, Alexis Carrel.
Merkittävä uuden elämänkatsomuksen muodostumiseen. Oli vuosi 1963 kun kirjastosta lainasin jyrisevän Carrelin teoksen.
Sen lukukokemuksen jälkeen kelpasi vain tieteelisen tutkimuksenjtuloksiin otenkin viittaavat teokset. Carrelin teksteistä on minulle kulunut viime syksynä jo 50v.Hyvä kun mainitsit tuon Carrelin; Elämän ikuiset lait, kirjahan on minulla hyllyssä:).
Tämä on niitä kirjoja jonka olen ensin lainannut kirjastosta, lukenut, ja sitten ostanut sen.
- Ramoona*
Arvostan venäläisiä klassikoita , ja nobelisteilla on kiistämättä ansionsa. Steinbeckin laaja novelli Helmi oli ensimmäinen kirja, joka opettajan selittämänä johdatteli kirjallisuuden perusasioihin.
Henkilökohtaisina lukukokemuksina valitsen nyt yhden käden sormille parhaat.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on ainutlaatuinen ja aina uudella tavalla aukeava, kieleltään koko teos kuin runoa. Siihen sisältyvä kuvaus Vuohenkalman torpan seesteisestä mutta haikeasta tunnelmasta Seunalan Annan haastellessa lapselleen saa silmät aina kyyneltymään. Teoksen runoista Sydämeni laulu liittyy tähän kohtaukseen, myös Kaukametsä ja Oravan laulu luotaavat suomalaisen sydämen syvyyttä.
Teinivuosina lahjaksi saamani Tuhat laulujen vuotta, länsimaisen runouden laaja antologia, avasi portit runojen maailmaan. Teos on Aale Tynnin kokoama, siinä on paljon hänen suomennoksiaan ja myös alkukieliset runot. Se on käytössä kulunein kirjani , ehkä rakkain teos hyllyssäni. Rainer Maria Rilke nousee erityisesti mieleen.
Mika Waltarin olisi mielestäni pitänyt saada Nobel-palkinto. Waltarin kirjoista olen monasti lukenut Johannes Angeloksen, joka kertoo Konstantinopolin piirityksestä ja siihen sisältyy vahva rakkaustarina. Kuten muissakin Waltarin kirjoissa, koen olevani aikamatkalla historiassa. Seikkailujen taustalla on ikiaikaiset kysymykset olemassaolon tarkoituksesta.
Anu Kaipaisen tuotannossa lähes kaikki kiehtoo minua, suoraan naiselta naiselle. Suurimman vaikutuksen teki runonlaulaja Larin Paraske teoksessa Poimisin heliät hiekat. Kovissa oloissa kamppaillut kansannainen ja suuri taiteilija, naisen ikiaikaiset roolit ja vaatimukset ja valtava tunnelataus lauluissa.
Veikko Huovinen on lempikirjailijoita huumorinsakin takia, mutta ennen kaikkea valtava luontotuntemus ja ihminen osana luontoa tekee suuremman vaikutuksen. Aarteenani pidän kirjaa Puukansan tarina, joka kertoo palaneen metsän uudistumisesta. Kirja on hyvin asiantunteva ja tietopuolinen, mutta myös runollinen . - Kolavan kotka
Kylläpä on moni lukenut samoja kirjoja kuin itse. Tuo Alexis Carrel nousee mieleen, olen sen joskus kauan sitten lukenut, se on yksi vaikuttavimpia kirjoja.
Skiftesvikin kirjat ovat myös jääneet merihenkisinä mieleen.
Monesti joku yksityskohta tekee kirjasta unohtumattoman. Yksi tälläinen on Voitto Viron: Sielu on suunnaton ihme. (se mieleen jäänyt ihme kirjassa on Anna Katharina Emmerich)- miranda 43
Minulle tulee mieleen Leningradin 900 pv, joka oli vaikuttava, sillä historian tunneilta ei ole jäänyt mieleeni, että siitä olisi puhuttu. Ilmeisesti Suomen osuus oli siinä vähäinen, vaikka Saksalaiset sitä piirittikin.
Hupaisia ovat Himo shoppaaja sarjat, olikohan niitä kuusi kirjaa? - Kolavan kotka
miranda 43 kirjoitti:
Minulle tulee mieleen Leningradin 900 pv, joka oli vaikuttava, sillä historian tunneilta ei ole jäänyt mieleeni, että siitä olisi puhuttu. Ilmeisesti Suomen osuus oli siinä vähäinen, vaikka Saksalaiset sitä piirittikin.
Hupaisia ovat Himo shoppaaja sarjat, olikohan niitä kuusi kirjaa?Paavo Rintalan, Leningradin kohtalonsinfonia kertoo myös leningradin piirityksestä, ja sitä lukiessa selvisi miten välttyä nälkäkuolemalta.
Jos saa jostakin syötävää, pitä etsiä joku jonka kanssa jakaa ruoka. Tuntuu ehkä kummalta mutta ihmiselämän liekin lepatus saa ilmeisesti elinvoimaa muualtakin kuin pelkästään fyysisestä ruuasta.
Tässä päivän jo auetessa olen jo aikapaljon ´työskennellyt´, aamuyö ja aamu ovat minun aivojeni aikaa. Sain aika monipuolisen jokaviikkoisen kirjeeni aikaan eräälle nuorelle, suosittelen myös aina jotain kirjaa tai kirjoja luettavaksi. No nyt suosittelin Steinbeckia ja Marquez´ia, ne olivat jo hyvinkin nuorena ne kirjailijat, jotka kolahtivat heti. Toki ihan samoja kuin täällä on lueteltukin, venäläisiin lisäisiin Gorkin ja Gogolin.
Ahminut olen aikani minäkin, nyt on jäänyt jo hyvin vähäiseksi lukemiseni, jopa olemattomaksi. Muutaman kerran olen ´yrittänyt´ lukea, mutta hyvin pettynyt olin esimerkiksi John Irvingin uusimpiin, jäipä lukematta.
Jos nyt jotain mainitsisin eniten vaikuttaneisiin kirjailijoihin, jo täällä mainittujen lisäksi, niin nuoruuden aikaisista vahvimmin ovat vielä mielessä Albert Camus´ in Sivullinen ( L´Etranger) oli tärkeä kohdata, häntä luin ranskaksi, kartutin samalla sanastoani. Tietysti kaikki muutkin hänen kirjansa. Samoin tärkeitä olivat Kafka ja Hesse sekä tietysti Gabriel Garcia Marquez erikoisesti Sadan vuoden yksinäisyydellään. Sitten eteläeurooppalaiset ja -amerikkalaiset kirjailijat, nimiä en nyt ala muistelemaan, paljonhan niitäkin. Ja hyvänen aika, tietysti jo nuo edellä toisten lukeminakin mainitut suomalaiset.- Kolavan kotka
Maksim Gorkit on tullut luettua. Kerroin 1990-luvun alkupuolella, venäjällä venäläisille kirjaharrastajille lukeneeni Maksim Gorkin kirjoja, nämä naurahtivat huvittuneina, eivät pitäneet Gorkia maininnan arvoisena:)
Solzenitsynkin kahlattu läpi, huh, jälkeenpäin:) Myös Bulgakovin SSM ja Vladimir Solovjovin, Kolme keskustelua (kertoo antikristuksesta). - pyramidi ek.
Kolavan kotka kirjoitti:
Maksim Gorkit on tullut luettua. Kerroin 1990-luvun alkupuolella, venäjällä venäläisille kirjaharrastajille lukeneeni Maksim Gorkin kirjoja, nämä naurahtivat huvittuneina, eivät pitäneet Gorkia maininnan arvoisena:)
Solzenitsynkin kahlattu läpi, huh, jälkeenpäin:) Myös Bulgakovin SSM ja Vladimir Solovjovin, Kolme keskustelua (kertoo antikristuksesta).Gorki taitaa ollakin minulle ollut läheisin venäläisistä kirjailijoista, hänhän ei pokkuroinut ketään, oli köyhimmän kansan ja maaorjien puolella rohkeasti. Ai sinäkin olet Aleksandr Solzenitshynin Gulag - Vankileirien saariston ynnä muut lukenut. Hänellähän on historiaa Stalinista Putiniin asti, eli vanhaksi....kaikista elämän vaikeuksista huolimatta. Neuvostoajan pakkotyöleireillehän läheteettiin miljoonia ihmisiä, virallisestihan niitä ei ollut olemassa, niistä ei tiedetty mitään. S. itsehän joutui kahdeksaksi vuodeksi näille leireille, kertoi siis omasta kokemuksestaan. Syy, oli, että hän kirjoitti ystävilleen kirjeessään " mies, jolla on viikset."
Boris Pasternak näkyy unohtuneen mainita, ´ kaikki´ varmasti tuntevat hänet Tohtori Zivagosta. - Kolavan kotka
pyramidi ek. kirjoitti:
Gorki taitaa ollakin minulle ollut läheisin venäläisistä kirjailijoista, hänhän ei pokkuroinut ketään, oli köyhimmän kansan ja maaorjien puolella rohkeasti. Ai sinäkin olet Aleksandr Solzenitshynin Gulag - Vankileirien saariston ynnä muut lukenut. Hänellähän on historiaa Stalinista Putiniin asti, eli vanhaksi....kaikista elämän vaikeuksista huolimatta. Neuvostoajan pakkotyöleireillehän läheteettiin miljoonia ihmisiä, virallisestihan niitä ei ollut olemassa, niistä ei tiedetty mitään. S. itsehän joutui kahdeksaksi vuodeksi näille leireille, kertoi siis omasta kokemuksestaan. Syy, oli, että hän kirjoitti ystävilleen kirjeessään " mies, jolla on viikset."
Boris Pasternak näkyy unohtuneen mainita, ´ kaikki´ varmasti tuntevat hänet Tohtori Zivagosta.Muistaakseni Solzenitsyn kirjoitti Gorkin arvostelleen Stalinia....ja olen lukenut Gorkin kuvauksia vallankumouksesta....ei ollut neuvostopropagandaa vaan surua raakuuksista.
Gorkihan eli nuorena vähän kuten Jack London, kierteli ympäriinsä ja teki havaintoja elämästä.
Solzenitsyn kirjoitti kun leirillä olivat eri uskonnolliset ryhmittymät sulassa sovussa keskenään ja auttoivat toisiaan riippumatta oliko ortodoksi, -islami tai katolilainen...ym.
Solzenitsyn vapauduttuaan tapasi moskovassa näitä entisiä leirivankeja jotka nyt eivät halunneet olla tekemisissä eri uskontoryhmiin kuuluvien kanssa.
En lähden luettelemaan täällä kerrottujen kirjojen lisäksi lukemiani, ehkä Fröding'in ja Ibsen'in lisäksi pohjoismaista runoutta. Tiedekirjallisuus on aina kiehtonut, mutta juuri parast'aikaa luen Jennifer Worth'in Hakekaa kätiö, josta oli hiljattain filmatisointikin tv:ssä.
Kirjan johdannossa hämmästyttää, että vasta 1908 on Englannissa alkanut jonkinlainen koulutus kätilöille, ja vasta 1945 tuli äitiysneuvola voimaan siellä.
Suomessa oli jo 1930 luvulla äitiysneuvolat Helsingissä, olemme ilmeisesti olleet enemmän valveilla siinä asiassa.
Filosofien ajatukset tuli luettua 6 vuoden jaksona, mutta vieläkin olen enemmän tiedekirjallisuudesta kiinnostunut.
Eurooppalaisten yliopistojen kooste, kirjassa Elävä tiede ja kulttuuri, avasi paljon uutta tieteen saavutuksista. Samoin K.V. Laurikaisen Luonto puhuu Luojastaan ja Stephen Hawking Ajan lyhyt historia.
No, luetteloinniksi meni sittenkin, ehkä Baruch Spinozan teos Etiikka on vahvimmin vaikuttanut aikanaan, mutta en näe loppua kirjamieltymyksilleni vieläkään.- Kolavan kotka
Jos jokaisen asianajajan pitäisi lukea rikos ja rangaistus niin jokaisen kätilön täytyisi lukea Lääkärinä preerialla, se kertoo 1930-luvun lama-ajan keskilännestä, on todella lämminhenkinen tositarina.
Annoin kirjani työkaverin tyttärelle joka opiskeli kätilöksi.
No nyt jumiuduin vielä Gorkiin, yritin palauttaa mieleeni, miksi niin läheiseksi jo ihan nuorena tyttönä tunsin hänet hänen ´vähäpätöisemmän´ kansan kuvauksistaan. . Omassa elämänkulussani olen sittemmin huomannut saman, yhteiskunnan ulkopuolelle, vähemmälle jääneistä olen itsekin ollut kiinnostunut, jopa jollain lailla aina jelpannutkin. Vähemmälle jäänyt ihminen yhteiskunnan ulkopuolella oli hänen novelliensa päähenkilö, lämpimästikin, mutta totuudenmukaisesti kuvattuna.
" Hän rakasti kulkureita, väkeä, joka elää yhteiskunnan ulkopuolella lakia ja riidassa lain kanssa, kaikkia onnettomia ja karille joutuneita irtolaisia ja varkaita ja katutyttöjä. Sanottavasti ideaaliseeraamatta niitä tekee hän ne rohkeiksi, sympaattisiksi heidän suhteellisen oikeutensa, heidän elämänrohkeutensa tai hauskan julkeutensa tai uhmailevan ylpeytensä kautta."
Tuo edellinen on lainattua Wiipediasta, ihan sattumalta löysin, lainasin, kun en omin sanoin osannut sanoa sanottavaani, niitä tuntoja jo nuorena. Ihminen on tärkein.- Kolavan kotka
Mystiikkaan taipuvaisena on mieleeni jäänyt yksi Gorkin kuvaama tapaaminen nuorena miehenä, en vaan muista missä kirjassa tämä oli:
Gorki tapasi niinsanotun "Dervissin" tietäjäkerjäläisen, vähän kuten Kuikka-Koponen:)
No, tämä dervissi näytti Gorkille kirjaa, aukaisi kirjan ja kirjan sivut elivät kuvina, liikkuivat, kuvina tulevaisuudesta.
Myös Gorkin kohtaaminen ja keskustelu Jumalasta, elämästä, ym... vanhan, viisaan merimiehen kanssa on jäänyt mieleen.
Samaten elämässään umpikujaan päätynyt mies joka juoksee kumartuneena, niin lujaa kuin pääsee, pää edellä päin kiviseinää.
Gorki on mielessä minulla hyvänä ihmisenä joka pettyi "sosialismin saavutuksiin" neuvostoliitossa.
Sinäpä se sanoit, ihan hyvänä ihmisenä, joka kuvaannollisesti sanoen ´juoksi vaikka päin seinää´ luopumatta oman itsensä säilyttämisestä omine aatteineen.
Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä.- Ramoona*
Näissä venläisten klassikoiden teoksissa esiintyy kaikki ihmisen perusluonteet ja perustunteet, ne ovat ajattomia ja aina uutta näkökulmaa voi saada. Teatterien ohjaajat löytävät jatkuvasti uusia lähestymistapoja, yhtymäkohtia nykyaikaan. Monasti voi vaan huokaista, että totisesti, tuollaisia me ihmiset olemme aina olleet ja tulemme olemaan. Samassa henkilössä voi velloa rakkaus ja viha, pikkusieluinen kateus ja suurisydämisyys. Varsinkin Tsehovin näytelmistä olen nähnyt kymmeniä versioita eri teattereissa, Suomi taitaa olla hyvinkin tsehovilainen maa ja suomalainen luonne lähellä slaavilaista. Kolme sisarusta on esimerkki muun muassa siitä, miten ihmisten elämä voi tavallaan valua käsistä ikuiseen jossitteluun ja kaipuuseen, haikaillaan menneitä ja haaveillaan onnesta, joka saavutetaan joskus jossain, jonkun muun kanssa. Kirsikkapuisto ja Lokki ovat myös suomalaisten rakastamia näytelmiä , pääkaupungin teattereista maaseudun kesäteattereihin.
Valtava tunne-elämys oli aikoinaan elokuva Solohovin Hiljaa virtaa Don, mahtava spektaakkeli Donin kasakoista, Grigorin rakkaus Aksinjaan ja onneton avioliitto Natalian kanssa. Se alkuperäinen haaltuneensävyinen väriversio oli mielestäni upein, ja olihan se tavallaan ensirakkauteni venäläiseen klassikkoon.
Nuorena tuli käytyä enemmän elokuvissa ja muistan vieläkin sen tunnelman, minkä Laran teema sai aikaan katsomossa. Minun piti saada husaarinnapituksella oleva talvitakkikin sen elokuvan jälkeen.
http://www.youtube.com/watch?v=4Yd2PzoF1y8
Luettuina teokset ovat tavallaan aidoimmillaan, omia oivalluksia ja löytöjä saattaa tehdä ja eri ikäkausina ne aukeavat eri tavoin. - Kolavan kotka
Katselin tämän toissatalvena, onkohan sama?
https://www.youtube.com/watch?v=i16Xq9Q9v4c
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1793945
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7262780Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?662660- 1512463
- 692110
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall3161963- 311461
Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen211413Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi381397Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,161295