Me palstalaiset olemme vielä elämän tällä puolen. Muutamien "elämän hetkien", ehkäpä vuosien jälkeen, tulee aika kohdata hetki, jota nimitetään kuolemaksi
Kuolema on osa elämää, sanovat viisaat. Näin asia onkin. Syntymässä ruumiiseemme siirtynyt henki poistuu kelvottomaksi käyneestä ruumiista.
Kuolema on vain ihmisten määrittelemä hetki elämän virrassa, joka jatkuu
Pitäisikö kuolemaa pelätä? Miksi pitäisi pelätä pientä hetkeä, joka on silmän räpäystäkin pienempi ja sen jälkeen henki jatkaa avaruudessa, elämän ikuisena kiertolaisena
Ennen tätä käsittelemääni hetkeä voi olla suuriakin vaivoja ja kipuja. Kipuja tuntevaa ruumista ei kuoleman jälkeen ole.
Määritelkää muutkin oma versionne tai näkemyksenne kuolinhetkestä...
Elämän tällä puolen
55
186
Vastaukset
- saa nähdä
Määritellä?
Kuka sitä etukäteen osaisi?
Tähän menneet kuolemani olisivat tulleet helposti, täysin ilman kipua ja tuskaa,
olisi vain tajunta lakannut, mutta elvytys ehti juuri ja juuri.Minä en osaa määritellä kuolinhetkeä, enkä(onneksi) tiedä koska sen aika tulee olemaan.
Mikään onnellinen tapahtuma kuolema ei ole, sillä se tuo surua ja kaipausta niille jotka jäävät jäljelle menetettyään läheisensä tai hyvän ystävänsä.
Ajatus maallisen elämän katoavaisuudesta on mielestäni osoitus ihmisen halusta ja kyvystä ajatella syvällisesti. Ihminen joka on pintaliitäjä , sulkee pois kuoleman ajattelemisen, elää niin kuin tämä aika täällä maailmassa jatkuisi loputtomiin. Jos mieleem tuleekin ajatus kuolemasta, se yritetään häivyttää pois vaikka millä keinolla.
Monet vanhat ihmiset hakevat lähes kuumeisesti vastakkaisen sukupuolen seuraa Hakeutuvat kymmeniä vuosia nuoremman naisen tai naiset miehen seurustelukumppaniksi, Luultavasti sellainen auttaakin edes hetkeksi unohtamaan väistämättömän, ajallisen elämämme loppumisen.- saa nähdä
anlis3 kirjoitti:
Minä en osaa määritellä kuolinhetkeä, enkä(onneksi) tiedä koska sen aika tulee olemaan.
Mikään onnellinen tapahtuma kuolema ei ole, sillä se tuo surua ja kaipausta niille jotka jäävät jäljelle menetettyään läheisensä tai hyvän ystävänsä.
Ajatus maallisen elämän katoavaisuudesta on mielestäni osoitus ihmisen halusta ja kyvystä ajatella syvällisesti. Ihminen joka on pintaliitäjä , sulkee pois kuoleman ajattelemisen, elää niin kuin tämä aika täällä maailmassa jatkuisi loputtomiin. Jos mieleem tuleekin ajatus kuolemasta, se yritetään häivyttää pois vaikka millä keinolla.
Monet vanhat ihmiset hakevat lähes kuumeisesti vastakkaisen sukupuolen seuraa Hakeutuvat kymmeniä vuosia nuoremman naisen tai naiset miehen seurustelukumppaniksi, Luultavasti sellainen auttaakin edes hetkeksi unohtamaan väistämättömän, ajallisen elämämme loppumisen.Meinaatko, että minä olen pintaliitäjä.
Enpä usko, tiedän, että heti synnyttyäni olen ajatellut elämän ohikiitäväisyyttä.
Nytkin tiedän, että kuoleman koura voi kouraista minut kuin lentävän perhosen, kerralla ja kokonaan.
Minun ei tarvitse hakea vastakkaisen sukupuolen seuraa, jo nuoruudessani Luoja soi minulle maailman parhaan puolison, jonka tukemana edelleen elämän polkua saan jatkaa.
Jonka myönteinen elämänkatsomus ja apu hengenlähdön lähellä on pitänyt minut hengissä.
Anteeksi, jos tulkitsin väärin.
Syvällisyyttä, jos jotain, minulla on vähän liiankin lailla.
Tähän ikään ehtineenä voi ymmärtää elämän rajallisuuden. Onhan nyt jo ero nuoruuden voimiin. Luopumista on joutunut opettelemaan, eikä ajatus poislähdöstä tunnu enää kipeältä.
Itse kuolintapahtumaan suhtaudun kuin suureen tuntemattomaan. Ei enää pelkoa, vain myöntymistä
välttämättömyyteen.
Jos jotakin suren, on se rakkaitteni ja ystävieni poismenoa,... heitä ei enää ole, omia lapsiani ajattelen hellyydellä, heidän surressa poismenoani.
Silti tiedän pysyväni heidänkin muistissaan, niinkuin oma äitinikin on muistoissa mukanani.
Koen olevani ketju sukupolvien saatossa, ja kun aikani on luovuttaa tämä kerran saatu elämä, toivon luopuvani siitä kiittäen.Mistä koet luopuvasi? Se kaikki, minkä olen aivojeni avulla voinut elämässä kokea, on onneksi ohi, en kaipaa takaisin!
Ruuneperi kirjoitti:
Mistä koet luopuvasi? Se kaikki, minkä olen aivojeni avulla voinut elämässä kokea, on onneksi ohi, en kaipaa takaisin!
Ehkä et osaa tajuta yksin eläneenä, mistä joutuu luopumaan puolisonsa menettäneet. Joutuu luopumaan rakastettuna olemisesta, jokapäiväisestä läheisyydestä ja hellyydestä, molemminpuolisesta antamisesta ja kaiken jakamisesta.
Täyttä elämää eläneenä, osaan jo olla kiitollinen kaikesta mitä elämältä olen saanut.
Vielä saan olla itsenäinen, päättää omasta elämästäni, mutta tiedostan siitäkin luovuttavani, jos kykyni selviytyä heikkenee.
Näin sen koen, hymyilyttää kun tuollaista kysyitkään!
- näin luulen-
Luulisin kuoleman olevan omalla kohdalla heti jolloin vain tulee pimeys, siis kuin valot sammutetteisiin ja tulee täysi pimeys,
tietoisuus katoaa hetkessä,, olen poissa ,, - Makriina ek
Menen huomenna saattamaan yli 90-vuotiasta sotaveteraania viimeiselle matkalleen.
Elämän matkansa on ollut pitkä, sota, työura, iso perhe, nyt lopuksi yksin ja muistisairaana, hoivakodissa. Pitääkö elämänliekin jatkua kauan senkin jälkeen, kun koko eletty elämä on jo takana päin ja jokapäiväisessä elämässä ei enää ole mitään tapahtumia, eikä kukaan enää pääse vanhuksen maailmaan.
Omalta kohdalta ihmettelee, kuinka vähän aikaa itsellä on jäljellä, koska ei se ikäero pois lähteneeseen kovin suuri ole. Enpä enää sen syvällisemmin ole kuolemaa ajatellut, mutta jollain lailla valmistellut olen, suurimman osan kirjoituksistani hävittänyt. Minusta tuntuu, että suurinpiirtein olen välittänyt toisille, tai tärkeimpinä pitämiäni ajatuksiani elämästä elämänä, ilmituonut niille, joille ne ovat tarpeen. Sitten kun en ole enää tukena, he pärjäävät kyllä. Siihen vaiheeseen olen päässytkin, että kyllä minuakin on tarvittu.
Välillä on tietysti ollut ajatuksia, itseni ollessa heikoimmilla, että onkohan minusta sittenkään ollut mitään apua kellekään. Rakkauteni, rehellisyyteni ja aitouteni olen saanut välitettyä. Lapseni ja lastenilapset tuntevat minut, se on ollut yksi tavoitteistani, kun omat vanhempani jäivät minulle vieraiksi.
Tuntuu siltä, että olen ollut tarpeellinen ihmistä varten. Enkä nyt tässä vaiheessa ole itse enää mtään vailla. En osaisikaan enää mitään kaivata, tarvita .Aika hyvä tunne.
Ensi kuun alussa täytän 74 vuotta, se on jo paljonkin yli siitä ajasta, mitä aikaisemmin ajattelin täällä viipyväni. Olis ihan hyvä kupsahtaa vielä jotensakin voimissaan olevana, kun tuntee, ettei enää mitään tavoittelemista ole, kaiken olen ennättänyt. Jos olisin intiaanimummo, jaksaisin vielä kavuta vuorelle mieleiseeni paikkaan ja asettua sinne lepäämään, ihan ystävällisen kuoleman syliin.
Pidän vielä syntymäpäiväkekkerit kaikkien läheisteni kanssa, ettei sekään jäisi liian myöhäiseen. Numeroikä on aina ollut sivuseikka, kaiken on elämä minulle antanut. Paitsi Orient Express´ istä myöhästyin....ai-ai, mitä hidalgoja siellä olisikaan ollut.Kyllä Luoja on tavallaan meille hienon lahjan antanut, kun kukaan meistä ei tiedä
hetkeä milloin kuolema tulee.
Muutenhan olisi maailma hulluja täynnä, kun tietäisi hetken..
Olemme viettämässä niitä viime hetken vuosia, jotenkin tunttuu luonnolliselta-
kaksi on varmaa syntymä ja kuolema.
Jotenkin ihmeellisiä piirteitä meissä useissa vanhoissa on -se mammonan keräys, niitä miljoonia emme mukaan saa.
Jälkipolville on myös surullista joidenkin vanhusten keräysinto--no lapsillehan
minä. Usein kuuluu vanhan väen juttelevan.
On minulle tullut mieleen eihän nuoret opi nauttimaan palkastaan, vanhempien valmiiksi kaikki järjestetään.
Meidän sukupolvi useimmat nautti kun sai maton esim; ostettua tilillänsä.
Olihan sekin tärkeä nautinto ja ilo tuli haluta tehdä työtä..
- *******
Kukaan ei oikeasti tiedä ennenkuin on kuollut. Sittenkin voi käydä niin että ei tiedä yhtään mitään.
Toivon näkeväni kuolleen lapseni tuonpuoleisessa, sen näkee sitten, tai sitten ei. - Lorena*
Elän aivan rauhallisena ja onnellisenakin tämän päivän elämää. Olo on tyyni aamuisin kun huomaan herääväni uuteen päivään jonka voin aloittaa ilman suurempia ongelmia.
Tavaroiden saneerausta kirjahyllyä myöten teen jatkuvasti, en kuoleman odotuksessa, vaan tarkoitushakuisesti viedä tarpeettomat kamat kierrätykseen. Kirpputorikin on tuttu myyntipaikka ajoittain.
En pelkää tulevaa aikaa, minulla on kaikki asiat järjestyksessä, omatuntokin puhdas, ei ole mielen ahdistusta. Paperiasiat ovat järjestyksessä mapeissa josta aina löytyy ajan tasalla olevat tiedot. Toivekin miten toimia kun minua ei enää ole.
Ne 30 - 40 vanhat liinavaatteetkin ovat löytäneet uuden kodin.
Sanotaan ikääntyvä ihminen kaipaa lepoa ja rauhaa, näyttää elämäkin olevan joskus liiankin hiljaista. luppo aikoja voi täyttää elokuvilla ja muilla ulkoilma tapahtumilla, matkustelulla. Ellei muuta tilaa ajan Saarenmaan hierontapöydille sekä Ilu-salonkiin saamaan uutta ilmettä, käsittelyjen jälkeen elämä taas maistuu ihan kuin olisi 10v nuorempi!.
Reissu on tulossa. Saa nähdä- nikkiklle: Vai on syvällisyyttä! Luettelisit muutkin ominaisuutesi samalla! Väittäisin, että rohkeus ei niihin ominaisuuksiin kuulu. Itsekeskeisyys ja itserakkaus kylläkin. Mistä minä tiedän sinun elämästäsi yhtään mitään, eikä juuri kiinnostakaan, sillä reilu, rehti ihminen ei piileskele puskassa itseään kehuskelemassa.
Kukapa omasta kuolemastaan mitään tietää, Me näämme läheisten ihmisten kuolemat. Minäkin äitini kuoleman, olin läsnä kun viimeinen henkäys tuli, pidin kädestä kiinni, rauhallisesti kuoli, kiitollisena muistelen äitiäni.
Itse olen moneen kertaan sairastanut vakaviakin sairauksia, kuitenkin tähänasti aina avun saanut.
Olen onnellisessa asemassa, olen ollut 57 vuotta naimisissa, asumme edelleen yhdessä. Meillä on kaksi poikaa jotka naimisissa, ja hellä yhteensä kolme lasta. Kaikki voivat hyvin,
Olemme yhdessä kieräneet mailmaa monessa maassa, yhteiset muistot tulevat usein mieleen.
En minä kuolemaa pelkää, tiedän joskus sen tulevn, meillä on hautapaikka sukumme haudassa, sinne tuhkapurkkimme laitetaan.
Todennäköisesti täytän kesällä 80 vuotta, eilen sain uuden ajokortin viideksi vuodeksi.
Elämä jatkuu, kuitenkin liekki joskus sammuu.LateVaan kirjoitti:
Kukapa omasta kuolemastaan mitään tietää, Me näämme läheisten ihmisten kuolemat. Minäkin äitini kuoleman, olin läsnä kun viimeinen henkäys tuli, pidin kädestä kiinni, rauhallisesti kuoli, kiitollisena muistelen äitiäni.
Itse olen moneen kertaan sairastanut vakaviakin sairauksia, kuitenkin tähänasti aina avun saanut.
Olen onnellisessa asemassa, olen ollut 57 vuotta naimisissa, asumme edelleen yhdessä. Meillä on kaksi poikaa jotka naimisissa, ja hellä yhteensä kolme lasta. Kaikki voivat hyvin,
Olemme yhdessä kieräneet mailmaa monessa maassa, yhteiset muistot tulevat usein mieleen.
En minä kuolemaa pelkää, tiedän joskus sen tulevn, meillä on hautapaikka sukumme haudassa, sinne tuhkapurkkimme laitetaan.
Todennäköisesti täytän kesällä 80 vuotta, eilen sain uuden ajokortin viideksi vuodeksi.
Elämä jatkuu, kuitenkin liekki joskus sammuu.Sinä lukeudut noihin uskoviin ihmisiin, jotka suhtautuvat kuolemaankin perinteisesti.
Minulla on ikään kuin oma olettamus kuolemasta. Puhutaan ruumiista ja hengestä, joka asettuu ruumiiseen syntymähetkellä. Tällä hengellä on elinikäinen asuinsija ja se poistuu siitä kuolinhetkellä.
Olemme saman ikäisiä, eli täytän ensi vuonna 80v suunnilleen äitienpäivänä.
Kun minun henkeni lähtee tästä raihnaisesta ruumiista niin varmaan tuntuu kivalta.
Jos rajan takaa pystyn hipaisemaan hellästi tuntemiani naisia, niin sen teen kuin kesäinen tuulenhenkäys poskelle. Joku saa kyllä kuin potkun persuksiinsa, vaikkapa myrskyn avulla.
Kun sinunkin hiuksiasi tuulella pörristelen, niin voi sanoa "ja taas Ruuneperi"Ruuneperi kirjoitti:
Sinä lukeudut noihin uskoviin ihmisiin, jotka suhtautuvat kuolemaankin perinteisesti.
Minulla on ikään kuin oma olettamus kuolemasta. Puhutaan ruumiista ja hengestä, joka asettuu ruumiiseen syntymähetkellä. Tällä hengellä on elinikäinen asuinsija ja se poistuu siitä kuolinhetkellä.
Olemme saman ikäisiä, eli täytän ensi vuonna 80v suunnilleen äitienpäivänä.
Kun minun henkeni lähtee tästä raihnaisesta ruumiista niin varmaan tuntuu kivalta.
Jos rajan takaa pystyn hipaisemaan hellästi tuntemiani naisia, niin sen teen kuin kesäinen tuulenhenkäys poskelle. Joku saa kyllä kuin potkun persuksiinsa, vaikkapa myrskyn avulla.
Kun sinunkin hiuksiasi tuulella pörristelen, niin voi sanoa "ja taas Ruuneperi"En minä uskovainen ole, olen eronnut kirkosta !958, niin on vaimonikin, ja siinä samassa pojatkin ovat kirkosta eronneet.
Pakanoita ollaan. Pidä vain lippu korkealla Ruuneperi.- saa nähdä
@ anlis3
Teet muutaman sanan perusteella ikävän päätelmän toisesta kirjoittajasta.
Miksi?
Puskassa olen, koska ei kiinnosta tutusteleminen. - Hämmästyin minäkin!
saa nähdä kirjoitti:
@ anlis3
Teet muutaman sanan perusteella ikävän päätelmän toisesta kirjoittajasta.
Miksi?
Puskassa olen, koska ei kiinnosta tutusteleminen.Miksi ''anlis'' nuin vihasena vastaat? Se ei ole rohkeutta vaan röyhkeyttä ja toisten ihmisten tunteista piittaamattomuutta.
- tuttua ennestään
Hämmästyin minäkin! kirjoitti:
Miksi ''anlis'' nuin vihasena vastaat? Se ei ole rohkeutta vaan röyhkeyttä ja toisten ihmisten tunteista piittaamattomuutta.
Luonteenpiirre. Anlis3 hyökkäsi jo Sekuna kirjoittaessaan yllättävästi. Pysyi pois pari vuotta, mutta tuli takaisin uudella nimellä. Nyt heittäytyy fraaseineen niin uskovaiseksi taas. Ällöttävää kieroutta.
- kiusalla nikitön
LateVaan kirjoitti:
Kukapa omasta kuolemastaan mitään tietää, Me näämme läheisten ihmisten kuolemat. Minäkin äitini kuoleman, olin läsnä kun viimeinen henkäys tuli, pidin kädestä kiinni, rauhallisesti kuoli, kiitollisena muistelen äitiäni.
Itse olen moneen kertaan sairastanut vakaviakin sairauksia, kuitenkin tähänasti aina avun saanut.
Olen onnellisessa asemassa, olen ollut 57 vuotta naimisissa, asumme edelleen yhdessä. Meillä on kaksi poikaa jotka naimisissa, ja hellä yhteensä kolme lasta. Kaikki voivat hyvin,
Olemme yhdessä kieräneet mailmaa monessa maassa, yhteiset muistot tulevat usein mieleen.
En minä kuolemaa pelkää, tiedän joskus sen tulevn, meillä on hautapaikka sukumme haudassa, sinne tuhkapurkkimme laitetaan.
Todennäköisesti täytän kesällä 80 vuotta, eilen sain uuden ajokortin viideksi vuodeksi.
Elämä jatkuu, kuitenkin liekki joskus sammuu.LateVaan
Kirjoitustesi perusteella,....pidän sinusta, koska olet, kuten minä, pitänyt avioliittosi voimassa, olet "jalat maassa tyyppi", mutta kirkosta olen minäkin eronnut.
Mielestäni uskoon en tarvitse kirkkoa perimään rahaa, kuten ei lapseni, joka elää avoliitossa ja lapset (2) on kastamatta. Tosin hän taisi liittyä nyt kirkkoon, koska havitteli jotain suntion virkaa?
Meille tuli 50 vuotta täyteen viime joulukuussa ja mieheni täyttää 80 ensivuona, kuten sinäkin.
Äitini kädestä minäkin pitelin kiinni, kun hän kuoli, mutta koskaan hän ei ole tullut edes uniini mitään "merkkejä" antamaan, että henki olisi elossa, toisin kuin veljeni, joka tuli ja minä halasin häntä. Heräsin istualtani ja tunsin vieläkin hänen halauksensa. Oli hieman outo olo.
Viime tiistaina ajattelin, että kellariinko kuolen, kun menin lapseni luona hakemaan istutettavia perunoita. Raput oli jyrkät, etenkin se ala rappu, mutta helppohan se oli pudottautua sinne. Toista olikin takaisin nousu!
Hieman jäi aloituksen jutussa kiinnostamaan, että tuleeko se "sielu", kun syntyy, vai tuleeko se silloin kun munasolu hedelmöityy?
Toinenkin asia herätti mielenkiintoni (ei todellakaan) ,kun niin kovasti korostetaan tuosta uskosta ja ilmeisesti se edellyttää kirkkoon kuulumista, että onkohan meillä toisilla mitään mahdollisuutta päästä sinne taivastenvaltakuntaan, olkoonkin vaikka jossain Orionin sumussa? - anlisille
Pitääkö täällä tuntea kirjoittajat, voidakseen hyväksyä toisen mielipide mielipiteenä jonka hän itse kirjoittaa, kirjoittaapa sitten itsestään, omista kokemuksistaan tai tuntemuksistaan, se on aito mielipide jonka hän on kirjoittanut.
Ellet voi hyväksyä muiden mielipiteitä ellet tunne heitä, olet kyllä hakoteillä näiden keskustelupalstojen keskellä.
Täällä ei tunneta ketään! Ei ole pakko tuntea ketään, eikä vaatia nimiä esiin!
Olin avioliiytossa liki 50 vuotta, kunnes mieheni kuoli, enkä koskaan voinut sanoa tuntevani häntä perin pohjin. Koskaan et voi tuntea toista ihmistä niin hyvin, että voit olla kaikesta hänen sanomastaan varma.
Älä vaadi tunnistautumista, esittäytymistä, vain, että hyväksyisit mielipiteen.
Ei sinuakaan anlis kukaan tunne, miksi olet niin tarkka muista.
En kyllä välitä tulla tutuksesi, mutta tunnustan, etten tunne muitakaan, enkä halua olla se tuttu, vaan minä itse mielipiteeni takana, aitona, en jonain naisena joka täällä aina kirjoittaa, koska sitäkään en ole.
- Rööslain
Äskettäin löysin netistä tämän tekstin, jolla itseäni valaisen ja lohdutan:
"Olipa erään äidin kohdussa kaksi vauvaa. Toinen kysyi toiselta: ”Uskotko synnytyksen jälkeiseen elämään?” Toinen vastasi: ”Totta kai. Kyllä synnytyksen jälkeen täytyy olla jotakin. Ehkä me olemme täällä valmistautumassa siihen, mitä meistä myöhemmin tulee.” ”Hölynpölyä”, sanoi toinen. ”Ei synnytyksen jälkeen mitään elämää ole. MIllaista sellainen elämä olisi?” ”En tiedä, mutta valoa tulee olemaan enemmän kuin täällä. Ehkä me kävelemme kahdella jalalla ja syömme suun kautta.” Toinen sanoo: ”Tuo on järjetöntä! Käveleminen on mahdotonta. Ja että söisimme suun kautta? Naurettavaa. Ravinto tulee napanuoran kautta. Elämä synnytyksen jälkeen on täysin poissuljettu mahdollisuus. Napanuora on liian lyhyt.” ”Uskon, että jotakin siellä on ja ehkä se on erikoista kuin tääll”, toinen vastaa. ”
”Kukaan ei ole koskaan tullut sieltä takaisin. Synnytys on elämän loppu, ja sen jälkeen on vain pimeyttä ja ahdistusta. Ei se vie meitä mihinkään.”
”No, en minä tiedä”, sanoo toinen, ”mutta ainakin me näemme äidin, ja hän pitää meistä huolen.”
”Äiti! Uskotko sinä äitiin? Missä hän on nyt?”
”Hän on kaikkialla ympärillämme. Me elämme hänessä. Ilman häntä ei olisi tätä maailmaa.”
”Minä en näe häntä, joten järki sanoo ettei häntä ole”
Tähän toinen vastasi: ”Joskus kun on ihan hiljaista, hänet voi kuulla ja aistia. uskon, että synnytyksen jälkeen on toinen todellisuus, ja me olemme täällä valmistautumassa siihen todellisuuteen.Etkö voi uskoa siihen, että se henki, joka siirtyy lapseen tämän synnyinhetkellä,, poistuu siitä kuolinhetkellä. Henki on taas vapaa liikkumaan.
- eppu2
Se mitä me täällä sanomme kuolemaksi on toiselta puolen katsottuna syntymä.
Roööslain sanoi sen.
Autuas se joka ei näe, mutta kuitenkin uskoo.
Minäkään en ole nähnyt koskaan näkyjä, enkä saanut ilmestyksiä, mutta usko, jonka Kaikkivaltias vaikuttaa on asettunut minuun asumaan runsaat 35 vuotta sitten. En ole hyvä, enkä täydellisesti hyvää ihmistä täällä maailmassa ole saanut kohdatakaan, mutta itseäni parempia ihmisiä moniakin, jotka ovat jopa ateisteja.
Ihminen ei ole toisensa tuomari, mutta siitä olen lähes varma, että jos iankaikkinen elämä kiinnostaa jotain ihmistä, hän ei ole kaukana Jumalan valtakunnasta. Etsivähän löytää , anova saa ja kolkuttavalle avataan
Voin olla hyvä ystävä ja kaveri "toisinajattelevan" kanssa. Häntä Jeesus rakastaa yhtä paljon kuin uskovaisiakin. Tiedämmehän tapauksia, missä puutarhan ja viljan sato kasvaa uskosta osattoman maalla paremmin kuin omallamme,.
Kaikella on tarkoituksensa, Sitten kun tulee valintatilanne, asetummeko puolustan´maan vääryyttä tai oikeutta, saamme kokea Jumalan armahtavan neuvin ja avun.Nuorena ihmistä kiusaa himo, keski-iässä mammona ja vanhana itse Saatana
Kiusatkoon, kisaus ei ole sama kuin lankeemus.
Voimme vastustaa sielujemme vihollista vain turvautuen Häneen. joka sanoo, en minä sinus hylkää enkä jätä. Riehukoon sielunvihollinen vaikka kuolinvuoteemme äärellä, sehän on hänen tehtävänsä, syyttää, mutta Golgatalla rakennettiin silta kuoleman virran yli ja vastassa on käsi, joka kantaa perille. Tarttukaamme haavoitettuun käteen!- Himoa riittää
anlis3 kirjoitti:
Nuorena ihmistä kiusaa himo, keski-iässä mammona ja vanhana itse Saatana
Kiusatkoon, kisaus ei ole sama kuin lankeemus.
Voimme vastustaa sielujemme vihollista vain turvautuen Häneen. joka sanoo, en minä sinus hylkää enkä jätä. Riehukoon sielunvihollinen vaikka kuolinvuoteemme äärellä, sehän on hänen tehtävänsä, syyttää, mutta Golgatalla rakennettiin silta kuoleman virran yli ja vastassa on käsi, joka kantaa perille. Tarttukaamme haavoitettuun käteen!ainakin minulla edelleenkin, olen rakastuneena ollut viime aikoina.
- ----
Kun kuolen, olen poissa täältä, eikä muuta ole.
- jopas jotakinn
Aloittajan viesti kummastuttaa hämmästyttää yhtä lukijaa. Epäröiko aloittaja aikaisemmin kirjoittamiensa teesien paikkansa pitävyyttä kun yrittää pohtia hetkeä lähdön jälkeen?
Omaa kuolemaani en pelkää. Toivon vain, että se on mahdollisimman kivuton.
Lähimpieni kuolema olisi minulle kova paikka. Kävelisin varmasti päivittäin hautausmaalle itkemään ja lopun ajan nyhjöttäisin tyhjässä kodissa.
# Olen viimeksi kuluneen vuoden aikana joutunut tavallista enemmän ajattelemaan kuolemaa. Lähisukulaisia on kuollut
kymmenen ja koulutovereita ja muita ystäviä ainakin yksitoista.
Viimeisimmät lähtijät olivat "meidän luokan" reiluin poika, viisas, lämmin ja ymmärtäväinen, sekä mieheni veli, joka oli aikamoinen hulivili ja sanavalmis velikulta. Hänen tyyliinsä kuului liioitella, eikä hän ollut moinaansakaan jos jäi kiinni isottelusta. Luulen, että hän tahallaan teki itsestään pellen.
# Yhden kerran hän rupesi kehumaan, että vaimon veljellä on komea kanala, jossa on kaksituhatta kanaa. Muu perhe huusi kuorossa, että tuhat! Lanko katseli hölmistyneenä ympärilleen ja kysyi: - Onka ne tappanu tuhat?
Emme me mitään sielunveljiä ja -sisaria olleet, mutta monet matkat ja retket teimme nelistään, ja kälyyn pidämme ehdottomasti yhteyttä. Hän on pari-kolme vuotta minua nuorempi, mutta minulla on paljon opittavaa häneltä.
Hän on kotoisin sieltä, missä kahvi keitetään revontulilla, ja reipas ja tarmokas pohjoispohjalainen nainen.
Tähän tulee kohta koko suvun selvitys, mutta loikkikaa yli.
Ei ole edes sanottu, että tämä menee läpi. Aamjulla ei onnistunut,- *Kukkahame*
Moni sitä on pohtinut ja edelleen moni saa jatkaa pohtimista, tuskin se selviää koskaan.
Mikä on aloittajan mainitsema 'henki', henki tulee henki lähtee, tarkoittaneeko hengitystä??
Ihmisen alun ja kehityksen tunnemme tarkkaan jo odotusvaiheessa saamme tietää miten sikiö voi, onko terve lapsi tulossa.
Kuolema sitä vastoin onkin kimurantimpi juttu, varmasti henki lähtee ja sitä nimitetään kuolemaksi.
Mitä muuta tapahtuu kuin kehomme muuttuu luonnossa mullaksi, eipä taida olla tietoa mitään tietoa.
Kuuset soittavat urkujaan leposijoilla kuin rauhoittaen siellä liikkujia ja 'lepääjiä'. - Liisa S.
Perheeni toiseksi nuorin kun olen, olen näiden poismenneitten lähdön surua kantanut moneen kertaan, jotain heistä on myös minussa, niin kipeältä on aina tuntunut se peruuttamaton lähtö.
Ja kun heistä vanhimmat olivat veljiäni, ja ikäeromme oli yli kaksikmmentä vuotta, he olivat rintamalla viisi vuotta nuoruudestaan. Ja siksi sotaveeraanien suuri joukko seisoi hautausmaalla heitä saattamassa,
kaveriahan ei jätetä, se oli heille tunnusomaista...
Vanhojen miesten hahmot tummaa kuusikkoa vasten ja heidän voimakas äänensä : "...ei muuta kunniaa kuin kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskintaa, kun sä saattanut olet hänet viime lepohon..."
..kun helmahas sun poikasi onnellisna nukahtaa..."
Tunsin kyynelten valuvan .
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, Liisa S-.samalla aaltopituudella olemme.
En voi koskaan olla kyynelehtimättä kuullessani "Veteraanin iltahuudon".
Poikani lauloi sen isäpuoleni siunaustilaisuudessa, eikä ollut monta silmäparia kyyneleettöminä.
Vaikka realistina tiedänkin, että suomalainen mies meni kun käskettiin, tahtomatta pohjimmiltaan mennä "tykin ruoaksi", niin arvostukseni heitä kohtaan, tai oikeammin määräysvaltaa kohtaan on ja pysyy. Eivät ryssätkään tahtoneet tulla Suomea vastaan taistelemaan, mutta jos eivät olisi tulleet, niin kuolema olisi kohdannut, ehkä vielä ikävämmällä tavallaS e oli Stalinin hirmuvaltaa se. Toisaalta "Isä aurinkoinen "oli hyvä johtamaan sotaa, päinvastoin kun toinen hullu Hitlet, jonka todellisuuden taju oli kertakaikkiaan hakusessa.- elomme
Nykyään ihmisen kuoleman näkeminen on hyvin harvinaista,
koska se yleensä tapahtuu sairaalassa.
Minusta kyllä olisi parempi ainakin, että saisi kuolla kotona,
olisi tuttu ihminen pitämässä kädestä kun hetki koittaa.
Kipuja myös en haluaisi tuntea, no nämähän ovat toiveita,
olen sellainen Luojaan uskova, että kaikki tapahtuu niinkuin
on määrätty.
"Henki palaa Jumalan tykö joka sen on antanutkin". - Kuolemaa ei ole
Jouduin tänään "määrittelemään" ihmiselle, joka sanoi pelkäävänsä kuolemaa ja siksi jännittää ja siitä aiheutuu kaikenlaista, etenkin mielen mutkaan.
Miksi pelätä sellaista, mistä ei tiedä mitään. Kun tietoa ei ole, niin miksi ihminen ajattelee niin, että edessä on jotain kauheaa ja pelottavaa. Miksi ihminen ei ajattele niin, että jospa se on elämän ihanin ja vapauttavin hetki, helpotus, kun elämän kahle, tuska ja vaiva viimein raukeaa.
Kuka tähän asiaintilaan on 'syyllinen'? Ei suinkaan meidän kirkkomme, jonka suurin tehtävä olisi maallisen matkan tuskan lievittäminen ja helpottaminen, ei niinkään hengellisten kuin henkisten voimien lisääminen ja kuolemanpelon poistaminen. Uskovana olen joskus pohtinut ristiriitaa, "Kuolema on nielty ja voittoa saatu".
Sekä toisaalta sanan mukaisesti, että : "Vihollisena viimeisenä kukistetaan kuolema".
Molemmat raamatun paikkoja.Mielestäni on antoisaa keskustella asioista joista enne paljoa tiedä. Yhdessä pohtiminen antaa näkökulmaa laajemmalti.
Oma uskoni on varjeltunut sellaisena "lapsen uskona", jonka alku ei ole dogmeissa, ei kirkkoisien opetuksissa ja mielipiteissä, vaan koen sen olevan suurempaa ja pysyvämpää kuin mikään maallinen järjen päätelmä.Eihän kuolemasta voi voittoa koskaan saada. Elämä loppuu kuolemaan ja jäljelle jäävä ruumis tuhoutuu lahoamalla eli liekittömästi palaen tai tuhkaamalla krematoriossa.
Joku väittää hengitystä samaksi kuin henki. mikä on täysin väärin. Hengitys on keuhkojen avulla tehty pumppaustoiminta, jolla saadaan happea vereen, ei muuta.
Mikä on se Paratiisi, johon henget voivat päätyä kohtaamaan edesmenneet rakkaansa? Miten nämä henget siellä toisiinsa kietoutuvat ja ikuisuutta viettävät?
Menköön nuo pupun puhujat hornan tuuttiin höpinöineen.
Reinkarnaatio sopii jotenkin ihmisen tai eläimenkin "käsityksiin" jos henki vaeltaa uuteen ruumiiseen asumaan.- eppu2
Minä olen ymmärtänyt tuon lauseen ´´vihollisena viimeisenä kukistetaan kuolema´´, niin ,että sitten. kun kaikki ovat palanneet Jumalan luo, Hän kukistaa kuoleman eli paholaisen.
- jopas jotakinn
Ruuneperi kirjoitti:
Eihän kuolemasta voi voittoa koskaan saada. Elämä loppuu kuolemaan ja jäljelle jäävä ruumis tuhoutuu lahoamalla eli liekittömästi palaen tai tuhkaamalla krematoriossa.
Joku väittää hengitystä samaksi kuin henki. mikä on täysin väärin. Hengitys on keuhkojen avulla tehty pumppaustoiminta, jolla saadaan happea vereen, ei muuta.
Mikä on se Paratiisi, johon henget voivat päätyä kohtaamaan edesmenneet rakkaansa? Miten nämä henget siellä toisiinsa kietoutuvat ja ikuisuutta viettävät?
Menköön nuo pupun puhujat hornan tuuttiin höpinöineen.
Reinkarnaatio sopii jotenkin ihmisen tai eläimenkin "käsityksiin" jos henki vaeltaa uuteen ruumiiseen asumaan.eikös tuo reikarnaatio ole hyvä ratkaisu, mitä se henki tyhjän panttina siellä avaruudessa, voi tulla vaikka torifobia kun on liikaa tyhjää tilaa. Uusiokäyttö on muutenkin nykyaikaa.
- elämä taistelee --
sielussani, ei ymmärrä elääkkö vai kuolla,
fyysinen ruumis on jo vanha ja ruma, mutta sielu ikuisesti nuori,
Tavallaan olen kohdannu kuoleman omalla kohdalla,
sydän petti, olin hyvin hyvin hyvin uupunu, leikkaus tuli pikaisesti,
siinä makasin kuin märkärätti, ajattelin että nyt sitä mennään,
luovuin kaikesta siinä hetkenä,
pimeys tuli kuin salama taivaalta, annoin mennä, toivoin etten enää herää,
oli valtava pettymys kun heräsin teho-osaltolla, ensimmäinen reaktio oli,
enkö kuollutkaa, voi kuinka pettyny olinkaa,
nyt taistelen jaksamisen kanssa, aina ajatuksena milloin sammuu valot sammuuko ne kohta vai kymmenen vuoden kuluttua,
elämä ei tunnu elämisen arvoiselta enään kun tietää ettei ole enään tulevaisuutta,
on vain taistelu oman fyysisen ruuminsa kanssa,
nyt taas kun olen ollu heikommassa kunnossa,
kuoleman läheisyys hieman jopa pelottaa, nyt en ymmärrä miksi,
kun aikasemmin sitä jopa toivoin,
osaako joku tulkita sielun elämääni, kiistos jos osaa, Voi hyvä ihminen sinuakin, vaikeaa, miltei mahdotonta on kannustuksen ja lohdutuksen sanoja löytää. Mutta vielähän jaksat tänne kirjoittaa, se on jo paljon, ei sinunkaan tilanteesi ole toivoton. Et ole ainoa kamppailussasi, jokainen meistä ajattelevista ihmisistä omat kriisinsä kokee, toiset selviävät lopulta omin avuin, toiset ovat valmiita ottamaan vastaan toisen ihmisen avun, edes jonkinlaisen yrityksen. Ei pidäkään vähätellä toisen tuskia, mutta ei ´auttaja´ niitä itseensä voi ja saakaan siirtää.
Sanoit, ettei ole enää tulevaisuutta, niinhän vanhetessa käy, kun voimat vähenevät, sekä fyysiset että henkiset. Ihmisestä itsestään joko löytyy tai ei löydy kipinää jatkaa toivottomilta tuntuvissa tilanteissa elämää. Edes jokin kiinnekohta kuitenkin olisi hyvä olla, ei omaa itseään jatkuvasti tarkkailu ole hyväksi. Olisipa sinulla ihminen, jolla on vielä vaikeampaa kuin sinulla, osaisit kenties suhteuttaa omat vaikeutesi ja yrittää auttaa häntä.
Nämä minunkin sanani ovat tyhjän kanssa, mutta ajattelen edes sinua ja toivoisin sinun löytävän jotain kiinnekohtaa, jolla silloin tällöin valo vilkahtelisi. Mitä me enää tulevaisuudesta, ei myöskään menneisyydestä, kummallekaan emme mitään mahda, miten elämämme jatkuu sellaisena kuin pystymme sen elämään. Paras olisi itse löytää jokin kiinnekohta elämän mielekkyydelle, vaikka ihan pikkiriikkinen, on suurempiakin vaikeuksia kuin oma itse. Päivä kerrallaan on monelle sopiva ohje. Ja jos sinua edes hiukkasen lohduttaisi, opettele vähättelemään ihan niitä omia vaikeuksiasi, meitä on monia.Sinnittele edes toisten takia, jos sinulla on lähimmäisiä, joku voi vielä sinuakin tarvita.
Vain itse voi löytää sen polun, jota taapertelee loppuelämänsä, kuolemaa ei tarvitse pelätä, muttei ehkä myös jouduttaakaan, se tulee kun on tullakseen. Ja silloin viimeistään saa rauhan.Pienikin viesti toiselle ihmiselle, että on toinenkin, joka valvoo, voi olla ihan auttava. Vedä verhosi ikkunoista tai sälekaihtimet ylös....annat merkin tuolla kadulla kulkevalle yksinäiselle, täälläkin on toinen ihminen, et ole yksin.
- iloitkaamme tästä -
pyramidi kirjoitti:
Pienikin viesti toiselle ihmiselle, että on toinenkin, joka valvoo, voi olla ihan auttava. Vedä verhosi ikkunoista tai sälekaihtimet ylös....annat merkin tuolla kadulla kulkevalle yksinäiselle, täälläkin on toinen ihminen, et ole yksin.
kauniista aurinkoisesta päivästä,
pyramidi :
Tuhannet kiitokset ajatuksistasi,
eletään päivä kerrallaan, tehkäämme se mitä vielä jaksamme itsemme ja toistemme hyväksi. - en ihan ymmärrä nyt
pyramidi kirjoitti:
Pienikin viesti toiselle ihmiselle, että on toinenkin, joka valvoo, voi olla ihan auttava. Vedä verhosi ikkunoista tai sälekaihtimet ylös....annat merkin tuolla kadulla kulkevalle yksinäiselle, täälläkin on toinen ihminen, et ole yksin.
pyramidi
Mikäli muistan oikein, niin sait aikamoista satikutia elämästäsi ja oliko peräti ulkomaalainen puolisosi?
Oletko nyt yksin, koska toivot, että naapuri avaa verhonsa? Minä en avaa.
Ostin äskettäin kelmun ikkunaani, että sisälle ei näy silloin, kun istun tietsikkani ääressä ja nyt saa tuo naapurin ukko kulkea rauhassa.
Inhoan häntä siksi, että hän leikkasi pensaita nähdäkseen mitä naapurissa tapahtuu? Vastapäätä olemme me naiset!, joita hän kiikarilla tiiraili!? - Mistä ostit?
en ihan ymmärrä nyt kirjoitti:
pyramidi
Mikäli muistan oikein, niin sait aikamoista satikutia elämästäsi ja oliko peräti ulkomaalainen puolisosi?
Oletko nyt yksin, koska toivot, että naapuri avaa verhonsa? Minä en avaa.
Ostin äskettäin kelmun ikkunaani, että sisälle ei näy silloin, kun istun tietsikkani ääressä ja nyt saa tuo naapurin ukko kulkea rauhassa.
Inhoan häntä siksi, että hän leikkasi pensaita nähdäkseen mitä naapurissa tapahtuu? Vastapäätä olemme me naiset!, joita hän kiikarilla tiiraili!?Mitä maksoi? Miten sitten, kun ikkuna on pestävä?
Olen itsekin ajatellut
vaikka en alimmassa kerroksessa asukaan
kun ulkopolella seisoo tupakka huulessa mies pitkiä aikoja koira hihnan päässä ulostetta pykäämässä
että miksi se ei mene tuolle kadulle
mikä on häntä lähempänä ja missä ei asuintaloja ole.
Jos ei näkisi sisällä olevia ei siinä niin pitkään tupakansavulla ynnä muulla ilmaa saastuttaisi. - en ihan ymmärrä nyt
Mistä ostit? kirjoitti:
Mitä maksoi? Miten sitten, kun ikkuna on pestävä?
Olen itsekin ajatellut
vaikka en alimmassa kerroksessa asukaan
kun ulkopolella seisoo tupakka huulessa mies pitkiä aikoja koira hihnan päässä ulostetta pykäämässä
että miksi se ei mene tuolle kadulle
mikä on häntä lähempänä ja missä ei asuintaloja ole.
Jos ei näkisi sisällä olevia ei siinä niin pitkään tupakansavulla ynnä muulla ilmaa saastuttaisi.Mistä ostit?
Ostin paikallisesta Lidlistä ja se on vedellä kiinni pysyvä, jonka voi irroitaa, joten ei hätiä, jos ikkunoitani pesen? Maksoihokan jotain alle 10,-€? ja suurin osa on käyttämättä, koska en tarvitse sitä enempää.
Minä asun rivitalossa, mutta tässä ei koirankakattajia ole ja jos olisi, niin huutia saisivat. Joskus talvella, kun on pieni kylmätila olen vienyt tuohon ulos paistoksiani, niin onhan noita irtokoiria- ja kissoja, mutta olen aika herkkä uninen ja olen nyt osannut jo varautua niihinkin.
Huoletta olen kuumilla pitänyt ovet auki yölläkin, kuten toisetkin täällä. Kukaan ei ole tullut sisälle.
Aika ärhäkästi olen häätänyt täältä nuo mopopojat ja musta...niin romaanit, jotka ovat aika röyhkeitä kauppiaita. Nyt kaikki tietää ilmeisesti koko pitäjässä, että minun ovelleni ei ole tulemista. Aina siitä nuo naapurit vitsailee, jotka uskaltavat tulle ovelleni. - Kiitos olit
en ihan ymmärrä nyt kirjoitti:
Mistä ostit?
Ostin paikallisesta Lidlistä ja se on vedellä kiinni pysyvä, jonka voi irroitaa, joten ei hätiä, jos ikkunoitani pesen? Maksoihokan jotain alle 10,-€? ja suurin osa on käyttämättä, koska en tarvitse sitä enempää.
Minä asun rivitalossa, mutta tässä ei koirankakattajia ole ja jos olisi, niin huutia saisivat. Joskus talvella, kun on pieni kylmätila olen vienyt tuohon ulos paistoksiani, niin onhan noita irtokoiria- ja kissoja, mutta olen aika herkkä uninen ja olen nyt osannut jo varautua niihinkin.
Huoletta olen kuumilla pitänyt ovet auki yölläkin, kuten toisetkin täällä. Kukaan ei ole tullut sisälle.
Aika ärhäkästi olen häätänyt täältä nuo mopopojat ja musta...niin romaanit, jotka ovat aika röyhkeitä kauppiaita. Nyt kaikki tietää ilmeisesti koko pitäjässä, että minun ovelleni ei ole tulemista. Aina siitä nuo naapurit vitsailee, jotka uskaltavat tulle ovelleni.kiva kun vastasit
täytyypä vierailla huomenissa Lidlissä. - en ihan ymmärrä nyt
Kiitos olit kirjoitti:
kiva kun vastasit
täytyypä vierailla huomenissa Lidlissä.Kiitos olit
Voi olla, että niitä ei ole aina saatavilla, mutta tarkkaile heidän tarjouksiaan.
Katselin laskujani ja se maksoi 6,99€, mitat oli 67 x 200, josta itse tarvitsin vain sen 67x60 ja loppu on joutavaa.
Toinen onnistunut ostokseni oli LED-valaisin, 3 kpl, 5,99€, jotka toimii paristolla. Mainio sytyttää yöllä, joten ei tarvitse kuluttaa noita muita lamppuja, joiden kestoaika lienee lyhyt, mitä useammin niitä sytyttää ja sammuttaa.
Se oli sellainen lituska mallinen, jossa oli tarra myös johonkin kiinnitykseen, mutta itse pidän sitä yöpöydälläni. Tosi kätsä.
Onhan noita sähkölamppuja jos jonkinlaisia, kun katselin lapsenikin lamppu varastoa! Jos ei ole poltin palanut, niin ainakin patterit loppu ja aina ostetaan uusi!
ps. harmi, että emme tunne, koska minulta saisit ilmaiseksi tuota kelmua! Postikulut ei paljon maksa, vai maksaako?
- Lorena*
Hämmentyneenä kuuntelin kurssilla erään miehen kertomusta Orionin tähtisumusta. Hänen ja muiden uskonveljien mukaan tähtisumussa on aukko joka johtaa sinne, minne olemme kaikki matkalla. Googlettamalla tietoa ja kuvia ilmiöstä löytyy. Tieteen Kuvalehdessä on ollut artikkeli.
Toden sanoakseni en usko tarinaa Orionin tähtisumusta, mutta kuvia on ollut mielenkiintoista katsella. ts. luonteessa ei ole mielikuvituksen tuomaa luovuutta, oma kiikari riittää vai lintujen bongaamiseen. - vierä
Onhan niitä kirkosta eronneitakin, ne vain ovat sellaisia
vapaa matkustajia. Eivät maksa kirkollisveroa.
Toiset maksaa heidänkin edestään. - 1-14
Vaimoni kuoli sairaalassa omassa suuressa huoneessa, neljä tuntia pidin kädestä kiinni, että kaikki vaiheet on nähty.
Uskon kuitenkin toisen ulottuvuuden olevan, unissa ei koskaan mitään ole ollut vaan päivällä tosin niitä ei enään.
Erosin kirkosta koska se on liian rikas ja näin on kaikissa maissa. - Ei Nimimerkkillä
Olen ollut n 10 vuotiaana hyvin lähellä kuolemaa, näin elämäni kuin kuvanauhalta edessäni ja sitten tuli hyvin lämmin ja rauhallinen 'vapaus, helpotus' tämä kokemus oli hyvä ja rauhallinen.
Herääminen olikin sitten jotain aivan muuta, joka paikkaa särki silmät arasti valoa olisi kuin neulat olleet syvällä silmissäni, hengitys oli työlästä ja kaikki äänet kuuluivat hirvittäviltä, voimakkailta.
Ihmisten tuijotus ja kyselyt rankkoja ja hyvin vastenmielisiä, kun en itse ollut perillä miksi kaikki on näin.
Uni oli helpottava kun siihen jotenkin pääsi. - Kolavan kotka
Kuolemanrajakokemuksia, samankaltaisia kuin "Ei nimimerkillä".
http://areena.yle.fi/tv/1209339 Voi kuinka hyvä aloitus.
Ei kuolemanpelkoa -- aivanniinkun itsekkin tunnen -- Enhän edes osaa pelätä koska kukaan ei ole tullut sanomaan minkälaista sielä toisellapuolella on .
Ihanaa kun muistan kaiken elämästäni -- en voi sanoa että kaikki olisi ollut (ihanaa) elämään vaan kuuluu kaikenlaista .
Voi olla että uskon paljon sanontaan " olen ollut Onneni seppä ".
Kun on mahdollista näin katsella takasinpäin ja tuntea edesmenneitä joilla on ollut poismenoon sinne toiselle puolelle kova kiire,
.Ovat itse aiheuttaneet huonon elämän . Hakemalla jotakin mitä ei ole --ja aina pettyneet . Myös ihmisen perusluonteella on osansa ,että ovat aina pettyneitä ,eivätkä ole siihen tyytyneet mikä on ollut hyvä jo ennestään .
En voi sanoa etteikö pettymyksetkin kuulu elämään --mutta nekin opettaa elämään paremmin
Minun kuolemeni jälkeen jää vain muisto minusta -- se jonka itse olen omaisilleni jättänyt .
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1793905
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7262760Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?662650- 1512453
- 692100
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall3161963- 311451
Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen211403Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi381397Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,161285