Mitä tapahtuu, kun kiukustut ja harmistut?

eppu2

Isketkö nyrkin seinään vai heitätkö lautasen?
Huudatko, haukutko?
Mikä on sinun tapasi purkautua, miten käsittelet kiukun vai patoatko sen sisääsi?

146

475

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei_entäviä_lautaisia

      Suutun usein työpaikalla, mutten heittele lautasia enkä nyrkkejä. Sanallisesti tuon asiat esiin. Käytän aika värikästä kieltä. En suutu toisiin imisiin, vaan asioihin.

      Onko muuten joku teistä nähnyt työssä lautasten lentävän?

      • eppu2

        On hyvä, kun erottaa suutumuksen asioihin.
        Minä olen työssäni nähnyt lentävän televisionkin, en tosin työntekijöiden toimesta.


      • eppu2 kirjoitti:

        On hyvä, kun erottaa suutumuksen asioihin.
        Minä olen työssäni nähnyt lentävän televisionkin, en tosin työntekijöiden toimesta.

        "eppu2"

        Mitä mieltä on hän ketjunsa viimeisestä kommentista?

        H.


      • ent.siivoojaparka

        Paljon olen töissä nähnyt lautasten lentävän ja tuhansissa, ellei kymmenissäkin tuhansissa liikkuu se, mitä olen itse heittänyt ja hakannut vasaralla tuusan nuuskaksi.
        Kaikki tämä ihan vain iloisena vihellellen.


      • eppu2
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Paljon olen töissä nähnyt lautasten lentävän ja tuhansissa, ellei kymmenissäkin tuhansissa liikkuu se, mitä olen itse heittänyt ja hakannut vasaralla tuusan nuuskaksi.
        Kaikki tämä ihan vain iloisena vihellellen.

        No, Sinullahan on hauskaa ollut. Heräsi kyllä epäilys, että minkälaisia lautasia ne ovat olleet.


      • ent.siivoojaparka
        eppu2 kirjoitti:

        No, Sinullahan on hauskaa ollut. Heräsi kyllä epäilys, että minkälaisia lautasia ne ovat olleet.

        Ihan kalleinta laatua luuporsliinia.


    • Kopioin tämän alku-peräisestä hakkaus-aloituksesta.
      -
      Minä olen lyönyt paljonkin ihmisiä.
      Pieniäkin läimäytellyt.
      -
      Houkuttelusta huolimatta, en ala näyttelemään, kuten jotkut toiset.
      Minä olen hellä ja lämpöinen mies.
      Mutta ainoastaan jos minut ansaitaan.

      H.

      • eppu2

        Kysymys on suuttumuksen tunteen hallitsemisesta ja käsittelemisestä.
        Kopiointisi ei vastaa aloitukseen.


      • eppu2 kirjoitti:

        Kysymys on suuttumuksen tunteen hallitsemisesta ja käsittelemisestä.
        Kopiointisi ei vastaa aloitukseen.

        "eppu2"

        "Oletko lyönyt ihmistä? Oliko sinua heikompi hän?"

        Kyllä tuo minusta koskee vihastuksen tunteita.
        Mitä tapahtuu kun...

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "eppu2"

        "Oletko lyönyt ihmistä? Oliko sinua heikompi hän?"

        Kyllä tuo minusta koskee vihastuksen tunteita.
        Mitä tapahtuu kun...

        H.

        Niin, aloituksesi on kopio.
        Luo jotain omaa.

        H.


      • eppu2
        hunksz kirjoitti:

        Niin, aloituksesi on kopio.
        Luo jotain omaa.

        H.

        Luo Sinäkin, äläkä aina niitä kopioita.
        Voihan sitä toista lyömälläkin joku tunnettaan purkaa.
        Toivoin nyt vain laajempaa pohtimista erilaisista tavoista purkaa tunteitaan.
        Enkä jankutusta.


      • eppu2 kirjoitti:

        Luo Sinäkin, äläkä aina niitä kopioita.
        Voihan sitä toista lyömälläkin joku tunnettaan purkaa.
        Toivoin nyt vain laajempaa pohtimista erilaisista tavoista purkaa tunteitaan.
        Enkä jankutusta.

        "eppu2 "

        Älä jankuta.
        Niin se alku-peräinenkin kiukku-aloitus halusi.
        Niitä pohdituksia.
        Luomiseni löydät musa-aloituksesta ja henkisen puolen aloituksesta.
        Henkiselle taisit jotain kuivasti tökkäistäkin.
        Ryhdistäydy.

        H.


      • eppu2
        hunksz kirjoitti:

        "eppu2 "

        Älä jankuta.
        Niin se alku-peräinenkin kiukku-aloitus halusi.
        Niitä pohdituksia.
        Luomiseni löydät musa-aloituksesta ja henkisen puolen aloituksesta.
        Henkiselle taisit jotain kuivasti tökkäistäkin.
        Ryhdistäydy.

        H.

        Tuliko ikävä?


      • eppu2 kirjoitti:

        Tuliko ikävä?

        "eppu2"


        Ei...Lähinnä virkistäydyin.
        Olen innokas virheen-korjaaja.

        H.


    • Yleensä käy suu ensin, ja sitten ovi. Joku niistä ovista. Eniten siinä tilanteessa harmittaa jos tuleekin valittua sellainen huone, jossa on vastapaine. Niinkuin vaikka että ikkuna on auki ja sieltä tuulee. Ovi ei pamahdakaan silleen dramaattisesti, vaan rupeaa pistää hanttiin. Toisaalta harmittaa kyllä sellaisetkin, missä imu vetää oven vielä suuremmalla pamahduksella kiinni. Se on hyvin tarkkaa tuo pamahdus.
      Ihan oikein mulle olisi, jos pamahtaisin ulko-oven kiinni, ja katon lumet putoais niskaan.
      Jos harmistus on pienempi, luokkaa nalkutuksen loppuhuipennus, rupean marttyyriksi.

      • "humps"

        Tekstistä päätellen voisit vierailla Vaasassa.
        Sanan-käyttösi on ihan savuisesta saaresta.
        -
        Voisi olla kivaa kiukustua.
        Esim. Jollekin ihmiselle.
        Mutta kun minua ei kukaan ota tosissaan puhelimessakaan, vaikka olen yrittänyt.

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "humps"

        Tekstistä päätellen voisit vierailla Vaasassa.
        Sanan-käyttösi on ihan savuisesta saaresta.
        -
        Voisi olla kivaa kiukustua.
        Esim. Jollekin ihmiselle.
        Mutta kun minua ei kukaan ota tosissaan puhelimessakaan, vaikka olen yrittänyt.

        H.

        Vaasaan on täältä viiden tunnin matka, veikkaan. Paitsi lentokoneella.

        Ja kuule. Varon lirkuttamasta kenellekään, joka jakaa numeronsa kaikille. Lirkuttelen vain sellaiselle, joka yksin mulle sen kuiskaa.
        Mutta, miehet käy verkossa kuin kävisivät verkolla, mitä enemmän sulavankylkisiä, sitä parempi. Ite suosin mato-onkea.


      • eppu2

        Jopas on hyvä kommentti, pukkasi niin naurattamaan, ´ensin käy suu ja sitten ovi.´
        Itse harrastin nuorempana jonkin verran tuota suun kiinni pitoa. Sittemmin aloin puhua niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.


      • eppu2 kirjoitti:

        Jopas on hyvä kommentti, pukkasi niin naurattamaan, ´ensin käy suu ja sitten ovi.´
        Itse harrastin nuorempana jonkin verran tuota suun kiinni pitoa. Sittemmin aloin puhua niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.

        Mulla on aika kiivas luonne, en pienestä suutu, mutta kun se musta pilvi tulee, ukkonen käy. Lapset ovat opettaneet että paljon paremmin sujuu, jos pidättelee sen räjähdyksen. Ja riidellyt olen entisessä elämässäni niin paljon, että siihen purkkiin ei enää hirveesti mahdu. Tulee vain paha mieli.
        Että en ole ylpeä itsestäni tässä asiassa. Minusta on hienoa tuollainen, että pitää suunsa kiinni.


    • Kun suutun tai harmistun käännän selkäni, suljen suuni ja lähden pois paikalta. Ääntä en usein korota (on sitäkin tapahtunut) ja mitään en ole (muistaakseni) heitellyt. Minulla on suhteellisen hyvä kontrolli mutta stressinsietokykyni on sitäkin huonompi. Elikkä vihan tunteet patoutuvat ja tekevät tuhoa fyysisellä tasolla, kropassani, verenpaineen ja verensokerin kohoamisena, pulssin kiihtymisenä ja vatsakipuina.

      • "Paloma.se.co"

        -
        358469014032
        -
        Kerrohan kuinka lutusesi kerää painetta yllesi?
        Kummasta teistä on helpottavampaa antaa anteeksi toisilleen antamiaan paineita?
        Onko teiltä Vaasaan matka-aikaa 5 tuntia:)
        -

        H.


      • eppu2

        Stressihormoonipitoisuus, kun kohoaa, oireita syntyy, varsinkin juuri, kun pitää sisällään kaiken.
        Itse yritän aina pysäyttää prosessin ´´itselleni puhumalla´´, miten turhaa on päästää itsensä kiihtymään. Usein onnistun siinä, ennenkuin stressihormoonit pääsee liikkeelle.
        Sitäpaitsi, kun peilaa asioita isommassa perspektiivissä, murheet pienenee.


    • ent.siivoojaparka

      Meidän perheessä on saanut aina vapaasti nauraa, itkeä, myrskytä, salamoida ...
      Monet ihmeelliset tanssit olen tanssinut elämäni aikana hiuksia repien ja mellastaen. Ei sitä niinkuin enää jaksa samalla tavalla kuin nuorempana (vaika hiuksia on joitakin vielä jäljellä), eikä oikein ole yleisöäkään enää.
      Kerran taas tässä muisteltiin menneitä likkojen kanssa naurusuin. Toinen nosti keittiön vahakangasta ja tarkisti vieläkö on hiusharjan piikkien jäljet pöydässä, mihin äiti ne iski aikoinaan. Rautaiset piikit, ne tarttui pöytään kiinni. Ei ihan köykäinen isku tainnut ollakaan.
      Olkkarin lattiassa on likan kengänkorollaan iskemä jälki ...
      Makuuhuoneen ovenkarmi rakoilee vieläkin. En muista kumpi likoista sen oven sai niin voimalla kiinni.
      Ei meillä juurikaan mökötetty.
      Likat sanoivat, että merkkinä myrskyn ohimenosta oli aina se, kun äiti alkoi yhtäkkiä viheltelemään. Sitten uskalsivat taas alkaa nauramaan ääneen eikä vain selkäni takana salaa tirskuen.
      Nykyisin minua on luultavasti vaikea saada enää suuttumaan oikein kunnolla mistään. Ajatuksiini voin vaipua ... Jaa, no tuolle kissalle vielä joskus räjähdän, kun se iskee kyntensä tuohon ainoaan ehjään sohvaan.

      • eppu2

        Mököttäminen se juuri on se raskain laji, niin mököttöjälle, kuin ympäristöllekin.
        Teillä sitä ei näytä harrastetun.
        Vanhemmiten se tulistumisen teräkin vaimenee.


    • turha-reihua-

      kiroilu autaa,,,,,
      ----
      Ei mittää tapahdu,
      hetken kiroilen saata peetä
      sitten alan toimia järkevästi, korjaan mikä korjattavissa on,

      • eppu2

        Tuo vaikuttaa aika hyvältä toimintatavalta.


    • Reeta3

      Minä en ole koskaan suuttunut niin että korottaisin ääntä tai viskaisin tai paukuttelisin. Mulla on valtava itsehillintä. Voi olla että vanhemmiten
      päre alkaa palamaan. Tytär on sanonut että olen joko iloinen tai rauhallinen, se on geeneissä. Hän taas on tulisempaa laatua.
      Minä käsittelen kaikki järjellä, kun sitä kerran senverran on :-)

      • eppu2

        Ääntäni olen itse joskus korottanut, nykyisin en juurikaan.
        Rauhallisen puoleinen olento olen itsekin.
        Nähty on kyllä kaikenlaista laidasta laitaan.
        Tuo järjen käyttöön otto vaatii malttia.
        Itsehillintää tässä valtakunnassa soisi olevan enemmänkin liikkeellä.


      • siilimuori3

        Näinpä juuri, Se on voittaja joka hillitsee itsensä tiukassakin paikassa. Joka menettää malttinsa on hävinnyt pelin. Haastavaa mutta lähes jokapäiväistä.


      • eppu2
        siilimuori3 kirjoitti:

        Näinpä juuri, Se on voittaja joka hillitsee itsensä tiukassakin paikassa. Joka menettää malttinsa on hävinnyt pelin. Haastavaa mutta lähes jokapäiväistä.

        Tuosta tuli mieleeni eräs vanha viisaus.
        ´´Ei suuri ole se, joka valloittaa kaupungin tai kukistaa kansakunnan, vaan se, joka panee oman kielensä kuriin.´´


      • siilimuori3
        eppu2 kirjoitti:

        Tuosta tuli mieleeni eräs vanha viisaus.
        ´´Ei suuri ole se, joka valloittaa kaupungin tai kukistaa kansakunnan, vaan se, joka panee oman kielensä kuriin.´´

        Juu. Nuorempana sitä oli teräväkielisempi, nyt on terä tylsynyt kokemuksesta. En muista milloin olisin viimeksi suuttunut. Mää oon varmaan semmonen mykkäkoulun pitäjä ollu nuorempana. En jaksa huutaa ja tavarat ei lennä, mutta mieltäni voin osoittaa olemalla hiljaa. Ja on se sanan
        säiläkin leikellyt ilmaa :D.


      • ent.siivoojaparka
        siilimuori3 kirjoitti:

        Näinpä juuri, Se on voittaja joka hillitsee itsensä tiukassakin paikassa. Joka menettää malttinsa on hävinnyt pelin. Haastavaa mutta lähes jokapäiväistä.

        Ei ole terveellistä sellainen itsehillintä, mikä tuntuu itsestään haastavalle, minkä eteen joutuu ponnistelemaan.
        Minusta ei ainakaan tunnu mitenkään haastavalle olla tappamatta ketään tai edes olla antamatta turpiin kenellekään vaikka minua miten provosoitaisiin, paitsi itsepuolustuksena tai jos jonkun toisen fyysinen terveys on vaarassa.
        Jotenkin palstaa pari kolme ehkä neljäkin vuotta seurattuani juuri nämä, joilla omasta mielestään on hyvä itsehillintä tai ainakin kertovat ponnistelevansa siihen, provosoituvat täällä hyvin herkästi, näkevät palstalla ilkeitä kirjoittajia ja nousevat helpoiten puolustuskannalle antaen samalla mitalla takaisin kuin mitä toinen on heidän mielestään "ansainnut".
        Onkohan se oikeastaan itsehillintää?


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Ei ole terveellistä sellainen itsehillintä, mikä tuntuu itsestään haastavalle, minkä eteen joutuu ponnistelemaan.
        Minusta ei ainakaan tunnu mitenkään haastavalle olla tappamatta ketään tai edes olla antamatta turpiin kenellekään vaikka minua miten provosoitaisiin, paitsi itsepuolustuksena tai jos jonkun toisen fyysinen terveys on vaarassa.
        Jotenkin palstaa pari kolme ehkä neljäkin vuotta seurattuani juuri nämä, joilla omasta mielestään on hyvä itsehillintä tai ainakin kertovat ponnistelevansa siihen, provosoituvat täällä hyvin herkästi, näkevät palstalla ilkeitä kirjoittajia ja nousevat helpoiten puolustuskannalle antaen samalla mitalla takaisin kuin mitä toinen on heidän mielestään "ansainnut".
        Onkohan se oikeastaan itsehillintää?

        Mutta jos kerta itsehallinta on niin epäterveellinen, niin eikö se ole hyvä että palsta kanavoi ne hallitemattomat tunteet? Että pääsevät näin turvallisesti purkautumaan?


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Mutta jos kerta itsehallinta on niin epäterveellinen, niin eikö se ole hyvä että palsta kanavoi ne hallitemattomat tunteet? Että pääsevät näin turvallisesti purkautumaan?

        Sellaista minä olen vähän uumoillutkin ja tunnen itseni melkein hyväntekijäksi, jos saan jonkun varaventtiilin auki ja purkamaan sisäänpäin kiehuneita höyryjään ulos.
        Vaikka minua on ilkeäksikin mainittu, jopa häjyksikin, niin hyväähän minä vain tarkoitan.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Mutta jos kerta itsehallinta on niin epäterveellinen, niin eikö se ole hyvä että palsta kanavoi ne hallitemattomat tunteet? Että pääsevät näin turvallisesti purkautumaan?

        Nii ja tuosta itsehallinnan epäterveellisyydestä. Itsehillinnästä oli kysymys, eikä itsehallinnasta.
        En tarkoita itsehillinnän olevan epäterveellistä muutoin kuin siinä tapauksessa, että se on itselleen pakoitettua itsehillintää, sellaista mikä tuntuu haasteelliselta niinkuin siilimuori sen ilmaisi.
        Jos se on väkinäistä itsehillintää, niin silloin se on itsensä henkistä paahoinpitelyä.


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Ei ole terveellistä sellainen itsehillintä, mikä tuntuu itsestään haastavalle, minkä eteen joutuu ponnistelemaan.
        Minusta ei ainakaan tunnu mitenkään haastavalle olla tappamatta ketään tai edes olla antamatta turpiin kenellekään vaikka minua miten provosoitaisiin, paitsi itsepuolustuksena tai jos jonkun toisen fyysinen terveys on vaarassa.
        Jotenkin palstaa pari kolme ehkä neljäkin vuotta seurattuani juuri nämä, joilla omasta mielestään on hyvä itsehillintä tai ainakin kertovat ponnistelevansa siihen, provosoituvat täällä hyvin herkästi, näkevät palstalla ilkeitä kirjoittajia ja nousevat helpoiten puolustuskannalle antaen samalla mitalla takaisin kuin mitä toinen on heidän mielestään "ansainnut".
        Onkohan se oikeastaan itsehillintää?

        Minusta on useinkin haastavaa saada päälle asiatonta tekstiä huutamistakin etenkin sellaisista asioista jtoka eivät kuulu inun päätäntävaltaanoi eli olen vain mitätön rukkanen siinä välissä. Kaikissa rooleissa ei voi provosoitua jos ymmärrät mitä tarkoitan.
        Tapaminen ja turpiin antaminen ei kuulu eikä koskaan ole kulunut käyttäytymismalleihini.

        Kuka onkaan sen viisaamoi kuin kolme neljä votta "palstaa seurannut ;)


      • siilimuori3
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Nii ja tuosta itsehallinnan epäterveellisyydestä. Itsehillinnästä oli kysymys, eikä itsehallinnasta.
        En tarkoita itsehillinnän olevan epäterveellistä muutoin kuin siinä tapauksessa, että se on itselleen pakoitettua itsehillintää, sellaista mikä tuntuu haasteelliselta niinkuin siilimuori sen ilmaisi.
        Jos se on väkinäistä itsehillintää, niin silloin se on itsensä henkistä paahoinpitelyä.

        No katoppakö se on niin että kun tarpeeks kauan ajeerataan toiselta puolelta, se on usein pakotettua itsehillintää koska et voi antaa tulla samalla mitalla ja samalla tasolla vaikka haluaisit.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Nii ja tuosta itsehallinnan epäterveellisyydestä. Itsehillinnästä oli kysymys, eikä itsehallinnasta.
        En tarkoita itsehillinnän olevan epäterveellistä muutoin kuin siinä tapauksessa, että se on itselleen pakoitettua itsehillintää, sellaista mikä tuntuu haasteelliselta niinkuin siilimuori sen ilmaisi.
        Jos se on väkinäistä itsehillintää, niin silloin se on itsensä henkistä paahoinpitelyä.

        Mulle itsehillintä ja sen myötä itsehallinta on taistelun tulos. Ei tule luonnostaan, väkisin olen joutunut itseäni muokkaamaan sellaiseksi. Mutta mitä enemmän jotain harjoittelee, sitä paremmaksi tulee.
        Mutta, sun jutussa on totuuden siemen. Koetin lähestyä itsehillintää sen kautta, että ei sairastu siihen koska sen tekee, lähinnä miksi sen tekee. Jos toisten kunnioitus puuttuu, tai itsekunnioitus, niin silloin sairastuu. Mutta sama asia se on kuin mitä sinä sanot - toinen valitsee itsehillinnän itse, toinen on pakotettu siihen.
        Silti pitää muistaa, että me ihmiset ei olla samanlaisia. Siskoni ei sano koskaan vastaan tärkeissä asioissa, hän ei ikinä polje jalkaa, että nyt riittää. Se kuuluu hänen luonteeseen, ja minusta meidän muiden hänen ympärillä olisi hyvä muistaa se. Ei näin vanha ihminen enää muutu, mikäli on kyse ihan perusasioista. Muokata ja muovata ja kasvaa voi, mutta ei muuttua kokonaan.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Sellaista minä olen vähän uumoillutkin ja tunnen itseni melkein hyväntekijäksi, jos saan jonkun varaventtiilin auki ja purkamaan sisäänpäin kiehuneita höyryjään ulos.
        Vaikka minua on ilkeäksikin mainittu, jopa häjyksikin, niin hyväähän minä vain tarkoitan.

        Jaa...nyt tuli kyllä paksua.
        Yksi asia mikä minua kaikkein eniten raivostuttaa on ihmisten tekopyhyys. "Minäkö ilkeä? Hyväähän minä vain tarkoitin"


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Jaa...nyt tuli kyllä paksua.
        Yksi asia mikä minua kaikkein eniten raivostuttaa on ihmisten tekopyhyys. "Minäkö ilkeä? Hyväähän minä vain tarkoitin"

        On saattanut olla itseironiaakin.
        Pitää tähän latoa vielä, että itse puhuin ihmisistä joita tunnen, en palstalaisista. Ja kun on ihmisistä kyse, on tosi vaikeaa vetää mitään vain yhtä oikeaa vastausta ja ratkaisua, kaikki on niin kiinni geeneistä, luonteen laadusta ja kasvatuksesta ja kokemuksista.
        Sellainen toimintatapa mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi ollenkaan toiselle. Että sinänsä toisten tuomitseminen on ihan turhaa. Siivoojaltakin.


      • ent.siivoojaparka
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Jaa...nyt tuli kyllä paksua.
        Yksi asia mikä minua kaikkein eniten raivostuttaa on ihmisten tekopyhyys. "Minäkö ilkeä? Hyväähän minä vain tarkoitin"

        Varaventtiili aukesi?
        Se on hyvä se.


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Mulle itsehillintä ja sen myötä itsehallinta on taistelun tulos. Ei tule luonnostaan, väkisin olen joutunut itseäni muokkaamaan sellaiseksi. Mutta mitä enemmän jotain harjoittelee, sitä paremmaksi tulee.
        Mutta, sun jutussa on totuuden siemen. Koetin lähestyä itsehillintää sen kautta, että ei sairastu siihen koska sen tekee, lähinnä miksi sen tekee. Jos toisten kunnioitus puuttuu, tai itsekunnioitus, niin silloin sairastuu. Mutta sama asia se on kuin mitä sinä sanot - toinen valitsee itsehillinnän itse, toinen on pakotettu siihen.
        Silti pitää muistaa, että me ihmiset ei olla samanlaisia. Siskoni ei sano koskaan vastaan tärkeissä asioissa, hän ei ikinä polje jalkaa, että nyt riittää. Se kuuluu hänen luonteeseen, ja minusta meidän muiden hänen ympärillä olisi hyvä muistaa se. Ei näin vanha ihminen enää muutu, mikäli on kyse ihan perusasioista. Muokata ja muovata ja kasvaa voi, mutta ei muuttua kokonaan.

        """" Ei tule luonnostaan, väkisin olen joutunut itseäni muokkaamaan sellaiseksi. Mutta mitä enemmän jotain harjoittelee, sitä paremmaksi tulee.""""
        Antakaa elämän muokata itseänne, älkääkä alkako itse mestaroimaan itsestännen ihmisen ihannekuvaa.
        Muutoin teette siinä vain pahaa itsellenne ja itsestänne väkisinväännetyn oman itsenne irvikuvan.


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        """" Ei tule luonnostaan, väkisin olen joutunut itseäni muokkaamaan sellaiseksi. Mutta mitä enemmän jotain harjoittelee, sitä paremmaksi tulee.""""
        Antakaa elämän muokata itseänne, älkääkä alkako itse mestaroimaan itsestännen ihmisen ihannekuvaa.
        Muutoin teette siinä vain pahaa itsellenne ja itsestänne väkisinväännetyn oman itsenne irvikuvan.

        Millaista pahaa?
        Ymmärrän asiaa siltä kantilta, että toiselle pidä alistua, eikä pidä muokata itseään oma tahtoaan vastaan. Se on nujertamista, ei kasvamista.
        Mutta jos ympäristö viestittää että tällä tavalla en pääse tavoitteeseen, niin eikö ole vähän kovaa pysyä muuttumattomana?


      • ent.siivoojaparka
        hmp.f kirjoitti:

        Millaista pahaa?
        Ymmärrän asiaa siltä kantilta, että toiselle pidä alistua, eikä pidä muokata itseään oma tahtoaan vastaan. Se on nujertamista, ei kasvamista.
        Mutta jos ympäristö viestittää että tällä tavalla en pääse tavoitteeseen, niin eikö ole vähän kovaa pysyä muuttumattomana?

        Just niin.
        Anna itsellesi täysi vapaus muuttua. Kyllä elämä sinua muuttaa ilman, että huomaatkaan. Kasvattaa automaattisesti itsehillintääsikin.
        Mutta älä ala muuttamaan itseäsi väkisin sellaiseksi kuin kuvittelet ympäristösi määrittelemän ihanneihmisen olevan, sillä se on henkistä väkivaltaa itseäsi kohtaan ja voit huonosti kun käytät suotte energiaasi hukkaan ponnistellessasi olemaan aina parempi ja parempi ihmisenä.
        Esimerkkinä nyt tämän ketjun aihe, jossa heijastuu selvästi, että sellainen, jolla on hyvä itsehillintä, on henkisesti korkeammalla sfäärillä ja siihen pitäisi pyrkiä väkisin muuttamalla itseään/luonnettaan vaikka se kuinka haasteellista olisi.
        Muutu rauhassa ja vapaasti, mutta älä muuta itse itseäsi. Tajuatko?


      • ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Just niin.
        Anna itsellesi täysi vapaus muuttua. Kyllä elämä sinua muuttaa ilman, että huomaatkaan. Kasvattaa automaattisesti itsehillintääsikin.
        Mutta älä ala muuttamaan itseäsi väkisin sellaiseksi kuin kuvittelet ympäristösi määrittelemän ihanneihmisen olevan, sillä se on henkistä väkivaltaa itseäsi kohtaan ja voit huonosti kun käytät suotte energiaasi hukkaan ponnistellessasi olemaan aina parempi ja parempi ihmisenä.
        Esimerkkinä nyt tämän ketjun aihe, jossa heijastuu selvästi, että sellainen, jolla on hyvä itsehillintä, on henkisesti korkeammalla sfäärillä ja siihen pitäisi pyrkiä väkisin muuttamalla itseään/luonnettaan vaikka se kuinka haasteellista olisi.
        Muutu rauhassa ja vapaasti, mutta älä muuta itse itseäsi. Tajuatko?

        Jess, tajusin pointtiasi.


      • eppu2
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Just niin.
        Anna itsellesi täysi vapaus muuttua. Kyllä elämä sinua muuttaa ilman, että huomaatkaan. Kasvattaa automaattisesti itsehillintääsikin.
        Mutta älä ala muuttamaan itseäsi väkisin sellaiseksi kuin kuvittelet ympäristösi määrittelemän ihanneihmisen olevan, sillä se on henkistä väkivaltaa itseäsi kohtaan ja voit huonosti kun käytät suotte energiaasi hukkaan ponnistellessasi olemaan aina parempi ja parempi ihmisenä.
        Esimerkkinä nyt tämän ketjun aihe, jossa heijastuu selvästi, että sellainen, jolla on hyvä itsehillintä, on henkisesti korkeammalla sfäärillä ja siihen pitäisi pyrkiä väkisin muuttamalla itseään/luonnettaan vaikka se kuinka haasteellista olisi.
        Muutu rauhassa ja vapaasti, mutta älä muuta itse itseäsi. Tajuatko?

        Minä näkisin niin, ettei väkisin muuttamisyritys kanna hedelmää, vaan jos itse haluaa etsiä toisenlaisia toimintatapoja.
        Paha olo pitäisi purkaa, toisilla vaan on pitempi pinna, kuin toisilla. Lienee kiinni luonteen tempperamentikkuudesta. Joku reagoi heti, toisella kestää pidempään.
        Ydinkysymys on kuitenkin se, miten kiukkunsa purkaa.
        Elikkä, ettei tee vahinkoa muille elollisille.


      • Voihan se olla että yksineläjällä on harjoituksen puute, mikä estää
        ilmaisemasta aggressiivisia tunteita. Ei yksin voi riidellä, pitää vaan
        ratkaista ongelmat järkeilemällä. Joskus sivusta nähnyt kun ihmiset tappelee keskenään, ei siitä mitään hyötyä ollut, päinvastoin.
        Se että pystyt hallitsemaan sanaisen arkkuni on tehokkaampaa, kun se
        että avaat sen vuolaasti.


      • eppu2
        Reeta3 kirjoitti:

        Voihan se olla että yksineläjällä on harjoituksen puute, mikä estää
        ilmaisemasta aggressiivisia tunteita. Ei yksin voi riidellä, pitää vaan
        ratkaista ongelmat järkeilemällä. Joskus sivusta nähnyt kun ihmiset tappelee keskenään, ei siitä mitään hyötyä ollut, päinvastoin.
        Se että pystyt hallitsemaan sanaisen arkkuni on tehokkaampaa, kun se
        että avaat sen vuolaasti.

        Tuossa on kyllä perää, jos sanaisen arkkunsa avaa liian vuolaasti, saattaa käydä niin, ettei itsekään tiedä mitä sieltä tulee.


    • att2

      Paloma on kuin minä, olette kain nähneet.

      • att2

        Miksi -horoskoopissa olemme lähellä, minulla on Usko.


      • ent.siivoojaparka

        Kyllä joo, olette hyvin paljon samanlaisia. Paloma saa tuntea itsensä imarrelluksi.


      • att2

        Tarkoitin siis että Paloma ja minä, olemme sama kirjoittaja. Kyllä minä nyt Palomana tunnen itseni imarrelluksi.


    • Eritarpeisiinerilainen

      En taatusti patoa. Onneksi mulla on ääni.

      • eppu2

        Meinaakko sitä, että eri tarpeisiin on erilainen ääni?


      • Pitäävainosatalukea

        No niinhän tuo nimimerkki ilmoittaa. Ihmiset eivät valitettavasti ole sanoissaan kovin rehellisiä, mutta kehon- eli elekieli ja äänenpainot eivät narraa koskaan.


    • Olipas mielenkiintoinen aihe.

      Jos oikein kovin kiukustun, niin kyllä sen naapuritkin tietävät (asumme omakotitalossa). Mutta harvemmin kiukustun ihmiselle, enemmänkin sille, että se mitä teen ei joskus onnistukaan vielä kymmenennelläkään kerralla.

      Jos ihminen on toisena osapuolena ja jos on tarpeeksi tuttu, niin saatan sanoa hyvin kärkevästikin, mutta itse ihmiselle en suutu, vaan hänen sanomiselleen tai tekemiselleen.
      En ole koskaan lyönyt mitään elollista vihapäissäni, enkä muutenkaan.

      Niille omille osaamattomuuksilleni suuttuessani saatan ottaa näytteen jonkun esineen atomirakenteesta, mutta sitä ennen kyllä arvioin, että onko minulla taloudellisesti siihen varaa.
      Aikani rähjättyäni, voin todeta, että tekipäs hyvää vähän purkaa paineita.

      Eli kiihdyn nollasta sataan sekunnissa, eikä jarrutusmatka ole sen pidempi.

      • eppu2

        Tuo lienee aika tavallista, että jos joku ei onnistu, suuttuu itselleen.
        Jos joku asia ei meinaa onnistua, hampaat irvessä mutisen itsekseni, ´kyllähän sä nyt menet niin, kun mä kerran niin sanon´niinkaun yleensä nysvään, että onnistuu.
        Tuo lyhyt jarrutusmatka on hyvä asia, ei kiukkua kannata ruveta raahaamaan mukanaan.


    • Olen kanssa aika hitaasti suuttuvaa plaatua ja päivittäin joudun tilanteisiin joissa en saa suuttua, vaikka voisin...kärsivällisyys on hyvän harjaantumisen tulos ja toinen on huumori, jota myös käytän kimuranteissa tilanteissa. Kiukun purkamiseen olen kehittänyt muutaman aika kesyn intoamisen, ehkä terästettynä muutamalla valitulla kirosanalla, tai monella sellaisella. Yleensä jos aloitan, "Johan on ......kumma jos....... Mikä p.... tässä on, siitä kaikki tietää, että olen kiukkuinen ja kohta tapahtuu, tekemiset ja hommat tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla, jopa askeleet saa lisää vauhtia. Sitten on yksi numerosarja jota hoen, sitä käytän salasananakin joskus. Aika kesy tapaus, astiat ei ole koskaan lennelleet, ehkä elämä on mennyt ettei ole pahemmin tarvinnut kiukustua, mitä nyt joskus kiukutella.

      • eppu2

        Klassinen esimerkki tuosta kiukun purkamisen kanavoimisesta lienee kirveellä klapien hakkaaminen.
        Olette luultavasti ainakin suurin osa katselleet kivenpyörittäjän kylän.
        On hyvä kehittää itselleen sopiva tapa, niin ei vahingoita eläviä olentoja, eikä särje tavaroita. Ei tule jälkeenpäin katumisia.


      • ent.siivoojaparka
        eppu2 kirjoitti:

        Klassinen esimerkki tuosta kiukun purkamisen kanavoimisesta lienee kirveellä klapien hakkaaminen.
        Olette luultavasti ainakin suurin osa katselleet kivenpyörittäjän kylän.
        On hyvä kehittää itselleen sopiva tapa, niin ei vahingoita eläviä olentoja, eikä särje tavaroita. Ei tule jälkeenpäin katumisia.

        Olen katsonut, kesäteatterina.
        Näin kyllä näköjään vähän eri silmin sen kiven pyörittäjän ja kiven kuin sinä.
        En nähnyt siinä sitä vihan kanavoimista kiveen vaan näin siinä kivessä elämän, mikä on tullut raskaaksi osaksi.


      • eppu2
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Olen katsonut, kesäteatterina.
        Näin kyllä näköjään vähän eri silmin sen kiven pyörittäjän ja kiven kuin sinä.
        En nähnyt siinä sitä vihan kanavoimista kiveen vaan näin siinä kivessä elämän, mikä on tullut raskaaksi osaksi.

        Hieno tulkinta Sinulta.
        Minä ajattelin sen kautta, että purki pahan olonsa kiven nostamiseen, näin se ei tuottanut vanhinkoa elollisille olennoille.


      • kylmätotuus
        eppu2 kirjoitti:

        Klassinen esimerkki tuosta kiukun purkamisen kanavoimisesta lienee kirveellä klapien hakkaaminen.
        Olette luultavasti ainakin suurin osa katselleet kivenpyörittäjän kylän.
        On hyvä kehittää itselleen sopiva tapa, niin ei vahingoita eläviä olentoja, eikä särje tavaroita. Ei tule jälkeenpäin katumisia.

        Minä pidin jo nuorena puidenpilkkomisesta- ja sahaamisesta. Viihdyin puuliiterissä "Tillikan valossa" tuntikausia. En tehnyt sitä kiukuspäissäni, vaan se oli mukavaa iltapuuhastelua, kun oli kunnolliset työvälineet. Joskus tietysti otti vähän otsaluuhun, jos kohdalle sattui oikein oksainen ja "väkkyrä" koivuhalko. Muuten se oli yhtä antoisaa, kuin metsässä liikkuminen kesäisin nykyään. Kyllä hermot lepää. Tulisipa kesä pian, niin taas pääsisin luonnonhelmaan!

        Vaan minun pitikin kirjoittamani näistä meidän mustien nikkien väärinkäyttäjistä.
        Nyt on jollain tai joillakin suuri tarve niin toimia. Lähes jokainen meistä on joutunut tuon ilmiön kohteeksi. Vaan mehän emme siitä kiukustu, emmehän?! Annetaan heidän leikkiä leikkiään, jos se heille jotain "sairasta" mielihyvää tuo. Huomaamme varmaan, kuka on aito ja kuka varas.

        Ihmettelen kuitenkin, kuka tai ketkä tällaiseen lapsellisuuteen sortuvat. Huvinsa itse kullakin.

        Nimim."koti-kiusattu" kirjoitti, että tälläistä meininkiä on ollut joskus aiemminkin.

        Se on kuitenkin varmaa, etten aio nimmariani rekisteröidä nykyisen käytännön vallitessa!

        Tässä vielä eräs Veikko Lavin laulu. Jos sen kiäntäminen savoks ei onnistu, nii sillo o kysseessä joku muu, ku minä.
        https://www.youtube.com/watch?v=iwHWk4ueHQw

        Hyvvee alakavoo mualiskuuta!


      • eppu2
        kylmätotuus kirjoitti:

        Minä pidin jo nuorena puidenpilkkomisesta- ja sahaamisesta. Viihdyin puuliiterissä "Tillikan valossa" tuntikausia. En tehnyt sitä kiukuspäissäni, vaan se oli mukavaa iltapuuhastelua, kun oli kunnolliset työvälineet. Joskus tietysti otti vähän otsaluuhun, jos kohdalle sattui oikein oksainen ja "väkkyrä" koivuhalko. Muuten se oli yhtä antoisaa, kuin metsässä liikkuminen kesäisin nykyään. Kyllä hermot lepää. Tulisipa kesä pian, niin taas pääsisin luonnonhelmaan!

        Vaan minun pitikin kirjoittamani näistä meidän mustien nikkien väärinkäyttäjistä.
        Nyt on jollain tai joillakin suuri tarve niin toimia. Lähes jokainen meistä on joutunut tuon ilmiön kohteeksi. Vaan mehän emme siitä kiukustu, emmehän?! Annetaan heidän leikkiä leikkiään, jos se heille jotain "sairasta" mielihyvää tuo. Huomaamme varmaan, kuka on aito ja kuka varas.

        Ihmettelen kuitenkin, kuka tai ketkä tällaiseen lapsellisuuteen sortuvat. Huvinsa itse kullakin.

        Nimim."koti-kiusattu" kirjoitti, että tälläistä meininkiä on ollut joskus aiemminkin.

        Se on kuitenkin varmaa, etten aio nimmariani rekisteröidä nykyisen käytännön vallitessa!

        Tässä vielä eräs Veikko Lavin laulu. Jos sen kiäntäminen savoks ei onnistu, nii sillo o kysseessä joku muu, ku minä.
        https://www.youtube.com/watch?v=iwHWk4ueHQw

        Hyvvee alakavoo mualiskuuta!

        Itse olen noita klapihommia kanssa tehnyt, kaatamisesta alkaen.
        Ennen niitä isolla Fiskarsilla mäiskin, mutta nyt ei enää niskat kestä, joten muutaman vuoden olen jo käyttänyt halkaisukonetta.
        Nämä nikkien sotkijat, lienevätkö elämässään jääneet vaille huomiota ja sitä sitten haetaan.
        Säälittävää touhua tuo tuollainen on.
        Tuo Lavi on kyllä hieno sanoittaja.


    • JUuJaNiin

      Kiukustua ja harmistua?
      "Akkojen" tauteja koko hömellykset.
      Eivät tartu mieheen kovin helpolla.
      Niin kiukkuista ja vihaista "akkaa" ei maailmassa olekaan, ettenkö pystyisi sitä lepyttämään hermottomalla luonteellani, jäämättä tossun alle senttiäkään.
      Pitää olla myös jämpti ja jämäkkä kun "akkoja" käsittelee.
      En ymmärrä koko sanaa, kiukustua saati että ymmärtäisin, miksi edes pitää kiukustua? Heikot hermot vai mikä siinä mättää jos ei osaa elää normaalisti?
      Maailma on kiltti kun sen näkee siltä kantilta.

      • siilimuori3

        " jämpti ja jämäkkä kun "akkoja" käsittelee."

        :DDDDDD
        Sinähän puhut kuin koirasta tai hevosesta.


      • joo-mutta

        No mutta me kaikkihan kuulumme eläinkuntaan, paitsi kasvit.


      • Täh. Ei tuollaisia miehiä ole olemassakaan. Sä oot joku satuolento, yksisarvinen.


      • eppu2

        Soo-o, JUujaniin on niin voimansa tunnossa keskellä yötä että ihan pistää suuta korvia kohti.
        Ei ne nykyajan akat niin vaan taida olla ´´käsiteltävissä.´´
        Vannomatta se on paras.
        Eikös se aamu ole iltaa viisaampi.


      • JUu.jne

        Sama olen tänään kuin yöllä ja eilen. Miksi ihminen muuttuisi yhdessä yössä ja nyt olen työssä kun vaan ehtis ilta saunaan pehmenemään lisää.


      • de-meter

        "Heikot hermot vai mikä siinä mättää jos ei osaa elää normaalisti?
        Maailma on kiltti kun sen näkee siltä kantilta." filosofoi JUujaniin.

        Elleti provoile, tuohon onkin paljon sanomista. Jos jollakulla on "huonot hermot", nykyisin puhutaan kauniimmin erityiseherkkyydestä, niin onko se oma valinta ?
        Ja onko sekään oma valinta, että se maailma ei näyttäydy kaikille "kilttinä" ?
        Ja kuka määrittelee sen "normaaliuden" ?

        En malttanut olla kysymättä, vaikka hyvin tiedän, että "normaaleilla" on yleensä vain se yksi totuus ja sillä on sitten "kilttiä" mitata meitä vajavaisempia...


      • eppu2
        JUu.jne kirjoitti:

        Sama olen tänään kuin yöllä ja eilen. Miksi ihminen muuttuisi yhdessä yössä ja nyt olen työssä kun vaan ehtis ilta saunaan pehmenemään lisää.

        Normaalius yleensä mitataan keskiverron mukaan, joskin normaalin määritelmäkin voi olla liukuva. Myös kulttuurisidonnainen.
        Epäilempä, että tuo ajattelusi on pienen vähemmistön ajatusmalli vai liekö yksin Sinun.
        Yleensä normaliuteen katsotaan kuuluvan inhimillinen tunneskaala, tietenkin tasot vaihtelevat.
        Maailma voi olla kiltti, kaikki ihmiset eivät sitä ole. Toiset ovat enimmäkseen, toiset vähemmän aikaa.
        Empä tiedä, josko ihan tosissasi olet, jos olet, tuntuu, että suhtaudut alentuvasti vastakkaiseen sukupuoleen.
        Noh, se siitä, saunaan minäkin tästä lähden kuuden aikaan, joten hyvää saunailtaa Sinulle myös.


    • 1eero

      Hys aamusella pittee olla hilijoo, naapuri voi olla vielä unen ja levon tarpeessa sitten päevemmällä voit puhua normaalisti silloinkin sävyisästi hymy huulilla.

      • siilimuori3

        Joo. Kyllä naapurusto pitää ottaa huomioon mut normaalit elämisen äänet pitää sietää. Tappelun ääniä ei.


    • de-meter

      Minä vetäydyn. Mietin asiaa tykönäni ja yleensä tulen siihen, ettei kannata mennä meteliin mukaan. Hyvin harvat ihmiset tulevat kiistoissa puolitiehen vastaan, joten turha tuhlata ruutia. Nössönä saatetaan tietysti pitää, mutta mitä väliä ?

      Kuten pari muutakin kirjoittajaa totesi, itselleen sitä monesti suuttuu. Osaamattomuuteen, virhearvioihin, luonteen monimutkaisuuteen. Silloin kyllä löytyy kovaa tekstiä, kirosanoja, esineittenpaiskomista, ei rikkomista sentään. Useimmiten tiukoissa paikoissa tulee avuksi huumori ja itseironialla pärjää pitkälle...

    • Kysyin Lutuselta ja se olikin eri mieltä. Sanoi että oot korottanut ääntäsi. Luulen että mulla on kaksi tapaa reagoida toinen on varattu vain aivan lähipiirille, jolloin voin päästää kaikki negatiiviset tunteet ulos, koska tiedän että he eivät pääse niin helpolla minusta irti. Niinkuin pikkulapset jotka järjestävät kohtauksia päiväkodin eteisessä omille vanhemmilleen jotka on tulleet heitä hakemaan. Kun niillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä ne kotiin joka tapauksessa.
      Osaan kyllä pyytää anteeksi.
      Yleensä kyllä olen hiljaa ja lähden kävelemään.
      Olen suhteellisen pitkävihainen, mutta en kotona enkä lähipiirissä.

      • de-meter

        Noin se menee minullakin, Paloma. Lähipiirissä tunneilmaisu on erilaista kuin muualla. "Ei oma itsensä tahdo kaikille olla"..)) (Eeva Kilpi).
        Pitkä yhteinen historia sisältää yleensä niin paljon luottamusta, että voi näyttää itsestään sellaista, mitä muualla ei voi tai tahdo. Eikä siinä ole kyse vieraskoreudesta vaan eräänlaisesta mukavuudenhalusta. Miksi luoda konfliktitilanteita, joista jää vain vastakkainasettelu tai sotatila päälle ?


      • Olen myös pitkävihainen, mistä on pelkkää harmia kun pitää kasvattaa lapsia. On ne vähän mua kouluttanut tässä asiassa, mutta aikoinaan on ollut pakko heilauttaa se ulko-ovi koska toinen oli nopeampi leppymään ja siitä olisi sitten vaan tullut uusi riita.
        Taas kerran on ollut paljon hyötyä koirankasvattamisesta :) kohta sanotte mulle, että nyt hei, ei enää yhtäkään hurttaviestiä. Mutta siinä kasvattamisvaiheessa se on niin raivostuttavaa kun se ei kuuntele, kokeilee rajoja. Ja koira ei seuraa vihaista energiaa, se osoittaa heikkoa luonnetta, johtajalla ei ole varaa sellaiseen. Joten jos suuttuu, lauma ei tottele, pahimmassa tapauksessa se saattaa peräti yrittää taltuttaa johtajan vihaisuutta.
        Olen löytänyt paljonkin yhtäläisyyksiä ihmisten ja koirien välillä :)


      • de-meter
        hmp.f kirjoitti:

        Olen myös pitkävihainen, mistä on pelkkää harmia kun pitää kasvattaa lapsia. On ne vähän mua kouluttanut tässä asiassa, mutta aikoinaan on ollut pakko heilauttaa se ulko-ovi koska toinen oli nopeampi leppymään ja siitä olisi sitten vaan tullut uusi riita.
        Taas kerran on ollut paljon hyötyä koirankasvattamisesta :) kohta sanotte mulle, että nyt hei, ei enää yhtäkään hurttaviestiä. Mutta siinä kasvattamisvaiheessa se on niin raivostuttavaa kun se ei kuuntele, kokeilee rajoja. Ja koira ei seuraa vihaista energiaa, se osoittaa heikkoa luonnetta, johtajalla ei ole varaa sellaiseen. Joten jos suuttuu, lauma ei tottele, pahimmassa tapauksessa se saattaa peräti yrittää taltuttaa johtajan vihaisuutta.
        Olen löytänyt paljonkin yhtäläisyyksiä ihmisten ja koirien välillä :)

        Olen miettinyt tuota pitkävihaisuutta, hmp.f. ja muut pitkävihaiset, ja löytänyt sillekin "lieventäviä asianhaaroja". .))
        Ensinnäkin: pitkävihainen on kuunnellut toista. Ei ole niitä, jotka kuittaavat toisen kommentit kevyesti "antavat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
        Hänellä on myöskin taipumus analysoida ja työstää asioita. Niinpä ne jäävät toisella tapaa mieleen kuin sillä, joka ei "kaivele vanhoja", "ei ole pitkävihainen".

        Ainakaan omalla kohdallani pitkävihaisuuteen ei liity kaunaa tai kostonhalua, jos siihen jotakin liittyy niin tietyn varovaisuuden lisääntymistä oman tunneilmaisun kohdalla jatkossa.


      • de-meter kirjoitti:

        Olen miettinyt tuota pitkävihaisuutta, hmp.f. ja muut pitkävihaiset, ja löytänyt sillekin "lieventäviä asianhaaroja". .))
        Ensinnäkin: pitkävihainen on kuunnellut toista. Ei ole niitä, jotka kuittaavat toisen kommentit kevyesti "antavat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
        Hänellä on myöskin taipumus analysoida ja työstää asioita. Niinpä ne jäävät toisella tapaa mieleen kuin sillä, joka ei "kaivele vanhoja", "ei ole pitkävihainen".

        Ainakaan omalla kohdallani pitkävihaisuuteen ei liity kaunaa tai kostonhalua, jos siihen jotakin liittyy niin tietyn varovaisuuden lisääntymistä oman tunneilmaisun kohdalla jatkossa.

        Aika hyvin pähkäilty de-meter, pakko nyökkäillä. Hyvänä puolena pitkävihaisuudessa on minusta myös se, että asia on loppuunkäsitelty sen jälkeen. Harvoin on enää tarvetta nostaa sitä riitaa esille.
        Monet nopealeppyiset ajattelee että pitkävihaisuus on jotain manipulointia. Ja voin ymmärtää että toiselle se mykkäkoulu on raastavaa, kun ite halua asiassa sopua. Ehkä se jossain tapauksissa on sitäkin, mutta ihminen joka tavalla tai toisella käyttää jotain keinoa vain jotta saisi toista hyppimään oman mielen mukaan, niin on kyllä jollain tasolla sosiaalisesti vinksahtanut. Lapsuudessa tai jotain. Ei se normaaliin kanssakäymiseen kuulu.


      • eppu2
        de-meter kirjoitti:

        Olen miettinyt tuota pitkävihaisuutta, hmp.f. ja muut pitkävihaiset, ja löytänyt sillekin "lieventäviä asianhaaroja". .))
        Ensinnäkin: pitkävihainen on kuunnellut toista. Ei ole niitä, jotka kuittaavat toisen kommentit kevyesti "antavat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
        Hänellä on myöskin taipumus analysoida ja työstää asioita. Niinpä ne jäävät toisella tapaa mieleen kuin sillä, joka ei "kaivele vanhoja", "ei ole pitkävihainen".

        Ainakaan omalla kohdallani pitkävihaisuuteen ei liity kaunaa tai kostonhalua, jos siihen jotakin liittyy niin tietyn varovaisuuden lisääntymistä oman tunneilmaisun kohdalla jatkossa.

        Katselin tässä teidän kolmen mielipiteiden vaihtoa.
        Paljoon voin yhtyä.
        Joka asiasta ei kannata tehdä numeroa. Eikä kaikkien kanssa ollenkaan ruveta hippasille, varsinkin jos etukäteen tietää, ettei se johda mihinkään.
        Tuon kanssa allekirjoitan, että ihan lähipiirin kanssa voisi asiansa ilmaista suoremmin.
        Itse en ole herkkä suuttumaan, enkä myöskään pitkävihainen.
        Stressihormoonit kauan elimistössä täysillä touhuamassa ovat ´´myrkyllisiä.´´
        Tykkään rauhallisesta elämästä.
        Pitkävihaisuudesta ajattelisin, että toisella vissiin kestää asian työstäminen kauemmin. Kiukkukäyrä laskee hitaammin. Mutta, kun se on laskenut, se on siinä.
        Onhan myöskin niin, että joku asia saattaa toisessa synnyttää kiukkua ja toisen mielestä se ei ole yhtään mitään.


      • siilimuori3
        de-meter kirjoitti:

        Olen miettinyt tuota pitkävihaisuutta, hmp.f. ja muut pitkävihaiset, ja löytänyt sillekin "lieventäviä asianhaaroja". .))
        Ensinnäkin: pitkävihainen on kuunnellut toista. Ei ole niitä, jotka kuittaavat toisen kommentit kevyesti "antavat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
        Hänellä on myöskin taipumus analysoida ja työstää asioita. Niinpä ne jäävät toisella tapaa mieleen kuin sillä, joka ei "kaivele vanhoja", "ei ole pitkävihainen".

        Ainakaan omalla kohdallani pitkävihaisuuteen ei liity kaunaa tai kostonhalua, jos siihen jotakin liittyy niin tietyn varovaisuuden lisääntymistä oman tunneilmaisun kohdalla jatkossa.

        Mulla on nii et jos joku loukkaa tietyn rajan yli, en koskaan enää voi sillä tavoin luottaa. Tekemisissä voi olla mut aina on välillä pieni jännite sillä tavoin et ei voi olla rennosti. Sillain et hyvää päivää kirvesvartta :). Mileuiten kartan kokonaan mut aina se ei ole mahdollista.


      • kylmätotuus
        de-meter kirjoitti:

        Olen miettinyt tuota pitkävihaisuutta, hmp.f. ja muut pitkävihaiset, ja löytänyt sillekin "lieventäviä asianhaaroja". .))
        Ensinnäkin: pitkävihainen on kuunnellut toista. Ei ole niitä, jotka kuittaavat toisen kommentit kevyesti "antavat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos".
        Hänellä on myöskin taipumus analysoida ja työstää asioita. Niinpä ne jäävät toisella tapaa mieleen kuin sillä, joka ei "kaivele vanhoja", "ei ole pitkävihainen".

        Ainakaan omalla kohdallani pitkävihaisuuteen ei liity kaunaa tai kostonhalua, jos siihen jotakin liittyy niin tietyn varovaisuuden lisääntymistä oman tunneilmaisun kohdalla jatkossa.

        Minusta pitkävihainen ei ole pystynyt käsittelemään tilannetta ja asiaa, joka hänet sai vihastumaan, vaan jotain on jäänyt hiertämään mieltä. Pitkävihainen kantaa vihantunnetta sisällään omaksi vahingokseen.

        Näin erilailla me tulkitsemme käsitteitä.

        Itse en ole pitkävihainen, vaan puntaroin tilannetta aikani ja yleensä annan kokemani vääryydetkin anteeksi ja unohdan koko jutun.

        En pienestä kiukustu, saatikka vihastu. Elämä on opettanut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

        Käämini palavat lähinnä valehtelusta ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.
        Näin kävi erään lapsuudenystäväni kanssa ja katkaisin välini häneen kokonaan.
        Täytyy vielä lisätä, että suutun kohdistuivatpa nuo valheet tai epäoikeudenmukaisuudet keneen tahansa tunteemaani henkilöön. Silloin avaan myös sanaisenarkkuni ja ilmaisen mielipiteeni, enkä jää sivustaseuraajaksi.

        Jokainen toimii tyylillään.


    • Heikunkeikku

      Oon keskustelevaa tyyppiä. "kuinka sinä nyt tuolla tavalla sanoit?"
      "Tästä tarttee nyt keskustella tarkemmin", "Nyt tuntuu siltä, että niskakarvat on nousussa, joten eiköhän olis aika jutella". Jotain tommosta suuvärkki suoltaa. JOS toinen osapuoli ei keskusteluun taivu, niin suuni viivaksi muuttuu. Sanat loppuu täysin tykkänään. Mykkyys valtaa mielen.
      En ole nyrkkiä heiluttava persoona. Enkä huutoa harrasta.
      Aviopuolisoni kanssa kaikki sujui mitä parhaimmin. Avopuolison kanssa oli sitten eri juttu. Narsistin kanssa kaikki on pikkuusen erimoista, kuin normaalien ihmisten kanssa. Säännöt muuttuvat alvariin. Myös riidan haastaminen yltyy käsittämättömiin mittasuhteisiin. Siksi katsoin parhaimmakseni jättää koko ihmisen. Minulle ei sovi sellainen, että omassa kodissa on riitaisan ahdistavaa ja vänkäävyyttä ja suoranaista tahallista härnäämistä.
      Kyllä, olen yhden kerran hermostunut aivan Älyttömästi. Olin ostanut aivan ihania ruokalautasia. Mustia lasisia neliskanttisia. Pesin ne niin varoen kuin ikinä, kun näyttivät olevan niin ohutta, että melkein puhalluksesta särkyy.
      No joo, avopuoliso käyttäytyi niin kamalasti, että kimpaannuin ja otin tämän mustan ohuisuuden käteen ja nakkasin sen täysillä keittiön lattiaan.
      Mitä tapahtui. Tää lautanen pompahti ku pallo. Ei mennyt rikki, jonka johdosta kimpaannuin vieläkin enemmän ja kaapasin lautasen lattiasta ja paiskasin sen vieläkin kovempaa lattiaan. Tällä kertaa lautasen nurkka teki reijän muovilattiaan, mutta ei mennyt rikki. Heeevetti. Käsittämätöntä. Mun varoen käsiteltävä lasilautanen makas ehjänä lattialla ja oon aivan varma, että se nauroi mulle. Myöhemmin hokasin, että eihän se mitään lasia ollut, vaikka siltä näytti. Jotain ihmeen pleksiä kaiketi.
      Siinä oli eka ja vimppa kerta kun lautasta yritin rikki :)
      Nykyään ei tule erimielisyyksiä kenenkään kanssa.
      Onneksi.

      • eppu2

        Narsistin kanssa on kyllä parempi siirtyä takavasemmalle.
        Keskusteluhan on aina paras ratkaisu.
        Kaikki eivät siihen kiihtyneessä mielentilassa pysty.
        Sellaiset riitelevät parit päätyvät usein siihen pisteeseen, ettei enää edes muisteta, mistä kaikki alkoi.
        Tuo Sinun lautasjuttusi on kyllä päivän paras, näin ihan silmieni edessä sen tapahtuma, se oli niin elävästi kerrottu.


    • Kiukustumaan ja harmistumaan pystyy itsekseenki, mutta suuttuminen on kai niin vahva olotila, että siihen tarvitaan jo vähintään kaksi, niin kuin muihinkin vahvoihin tunteisiin. Suru voi olla poikkeus.
      Tuskin minä enää suutun, edellisestä suuttumisesta on nelisenkymmentä vuotta, sanoivat, että olen pelottava, kun suutun.
      Näitä harmistumisia ja kiukustumisia tulee harva se päivä.
      Harmistuksenaiheet tietää minulla rahanmenoa ja lisää työtä. Ja raha se minun maailmassa merkkaa paljon, Päässä alkaa laskuri pyöriä, miten paljon kuluu rahaa, ja miten paljon tulee lisätyötä.
      Ei minulle muusta juuri kiukustumista tule, mitä nyt itselle, kun väliin joutuu pysähtelemään kymmenen metrin välein, kun tuo hengitys tökkii.

      • eppu2

        Sanotaan, että harvoin suuttuva ihminen, on sitten suuttuessaan tosi vihainen.
        Joskus sitä miettii, että pitäisi olla itselleen armollisempi.
        Meidän sukupolvemme lienee oppinut vaatimaan itseltään hyviä suorituksia, niimpä itselleen onkin useammin harmissaan, kuin muille.
        Kyllähän tuon rahan kanssa monella miettimistä on. Sehän ei tunnetusti kasva puissa.
        Muuten, edesmennyt avomieheni viimeisinä vuosinaan joutui pysähtelemään 10 metrin välein. Hän lähti tältä tähdeltä ennen, kuin ehti täyttää 60 vuotta.


    • saksanseisoja

      Ensin vähän murisen. Jos ei se auta niin alan haukkumaan. Lopuksi kuitenkin heilutan häntää ja annan tassua.

      • eppu2

        Tuo on hauska vertaus, ihan noinkin se voi mennä.
        Loppu hyvin kaikki hyvin.


    • Nyt kun olen kelannut ja kelannut tätä asiaa niin tulipa mieleeni että olen minä kerran saanut kunnon raivarit ja heittänyt salkullisen mun broidin pillereitä ympäri keittiön lattiaa, soittanut sille poliisit ja onneksi ei ollut mitään millä toisesta olisi saanut nirrin pois käden ulottuvilla, koska nyt tiedän miksi naiset menettävät itsehallintansa ja tekevät tekoja joita saavat katua jälkeenpäin.

      Espanjankielinen sanonta "niin kauan ruukkua viedään lähteelle, kuin että vihdoin se menee rikki" pätee minunkin kohdallani.

      • de-meter

        Muistuipa minullakin tuosta Paloman viestistä mieleen tapaus, jossa olen lyödä tirvauttanut toista ihmistä, olkavarteen vain, mutta lyönyt kuitenkin ja tosi vihaisena.
        Edellinen puolisoni, joka oli skitsofreenikko, oli sairaalakunnossa, enkä saanut häntä lähtemään sairaalaan. Tapaus opetti kyllä sen, että äärimmäinen turhautuminen jossakin tilanteessa saa turvautumaan keinoihin, joita ei kuvittele koskaan käyttävänsä. Tapaus kyllä nauratti meitä molempia jälkeenpäin...


      • eppu2
        de-meter kirjoitti:

        Muistuipa minullakin tuosta Paloman viestistä mieleen tapaus, jossa olen lyödä tirvauttanut toista ihmistä, olkavarteen vain, mutta lyönyt kuitenkin ja tosi vihaisena.
        Edellinen puolisoni, joka oli skitsofreenikko, oli sairaalakunnossa, enkä saanut häntä lähtemään sairaalaan. Tapaus opetti kyllä sen, että äärimmäinen turhautuminen jossakin tilanteessa saa turvautumaan keinoihin, joita ei kuvittele koskaan käyttävänsä. Tapaus kyllä nauratti meitä molempia jälkeenpäin...

        Paloma ja de-meter.
        Ajattelin, että kun olen lukenut ja TV:ssäkin joskus näytetty näitä kertomuksia, kun nainen on tappanut miehensä, vuosien pahoinpitelyjen päätteeksi.
        Sitä miettii, että jos se kuppi oikein nurin menee, kun tarpeeksi piinataan, niin saattaa järjen ääni samentua.
        Toinen asia mitä joskus olen miettinyt se, että jos joku uhkaisi jälkeläisiä
        väkivallalla ja paikalla olisi saattaisi kyllä käydä niin, että olisi vaan yksi ajatus, suojella omiaan. Sen mukaan toimisi, eikä kykenisi ajattelemaan mitään muuta sillä hetkellä.


      • eppu2 kirjoitti:

        Paloma ja de-meter.
        Ajattelin, että kun olen lukenut ja TV:ssäkin joskus näytetty näitä kertomuksia, kun nainen on tappanut miehensä, vuosien pahoinpitelyjen päätteeksi.
        Sitä miettii, että jos se kuppi oikein nurin menee, kun tarpeeksi piinataan, niin saattaa järjen ääni samentua.
        Toinen asia mitä joskus olen miettinyt se, että jos joku uhkaisi jälkeläisiä
        väkivallalla ja paikalla olisi saattaisi kyllä käydä niin, että olisi vaan yksi ajatus, suojella omiaan. Sen mukaan toimisi, eikä kykenisi ajattelemaan mitään muuta sillä hetkellä.

        Minua jäi ajatteluttamaan toi että kuinka vihainen pitää olla että kuppi menee nurin tai ruukku rikkoutuu lähteellä. Olen melko varma että jos joku olisi laittanut minulle ladatun aseen käteensi silloin kuin menetin itsehillintäni niin olisin todennäköisesti ampunut sitä paskasaapasta ....ainakin jalkaan. Niin tiukalle tää psykopaatti oli saanut mun itsehillinnän ajettua että raja oli tosi lähellä.

        Muuten tosta tv-ohjelmasta naisista jotka murhaa...yhdessä jaksossa oli kolumbialainen (Clara Harris) oliko se hammaslääkäri joka napsahti ja ajoi miehensä yli autolla....useamman kerran; mä keskustelin asiasta yhdellä foorumilla ja sainkin sitten yksityisviestin joltain ryhmältä joka tukee häntä että kiitos kun jaksoin ymmärtää ja en mennyt heti suoralta kädeltä tuomitsemaan.


      • eppu2
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Minua jäi ajatteluttamaan toi että kuinka vihainen pitää olla että kuppi menee nurin tai ruukku rikkoutuu lähteellä. Olen melko varma että jos joku olisi laittanut minulle ladatun aseen käteensi silloin kuin menetin itsehillintäni niin olisin todennäköisesti ampunut sitä paskasaapasta ....ainakin jalkaan. Niin tiukalle tää psykopaatti oli saanut mun itsehillinnän ajettua että raja oli tosi lähellä.

        Muuten tosta tv-ohjelmasta naisista jotka murhaa...yhdessä jaksossa oli kolumbialainen (Clara Harris) oliko se hammaslääkäri joka napsahti ja ajoi miehensä yli autolla....useamman kerran; mä keskustelin asiasta yhdellä foorumilla ja sainkin sitten yksityisviestin joltain ryhmältä joka tukee häntä että kiitos kun jaksoin ymmärtää ja en mennyt heti suoralta kädeltä tuomitsemaan.

        Olen myös katsonut noita ohjelmia. Kun niitä taustoja kuulee, huomaa, ettei kaikki ole niin mustavalkoista.
        TV haastattattelussa kerran vankimielisairaalan psykiatri sanoi, että jokainen voi olla potentiaalinen murhaaja.
        On tietysti niin, että joku saattaa raivostua vähemmästäkin silmittömästi, tajuamatta sillä hetkellä tekojaan.
        Sitten, jos ajatellaan, että joku piina kestää vuodesta toiseen, siinä voi harkitsevammankin ihmisen kuppi kaatua. Pään voi täyttää vaan yksi ja ainoa ajatus, että tämän täytyy loppua nyt heti.
        Silloin tilanne on jo mennyt sen rajan yli, ettei enää kykene harkitsemaan vaihtoehtoja.


    • bessie-

      Eipä tapahdu paljon mitään, ellen sitten tahallani mielenosoituksellisesti ilmeile/äännähtele harmistuessani. Luullakseni (ja toivottavasti) en tahattomasti.

      Kiukustuminen ei ole minulle tyypillistä vaan melko rauhallisesti ja ymmärtämään pyrkien, joskus jopa henkisen laiskuuteni ylittäen ja analyyttisesti suhtaudun tilanteisiin.
      Saatan myös joissakin tilanteissa antaa helposti periksi, jos se suinkin on mahdollista. Viimeksi tänään; jätin paikoiltaan pois ottamani jätelajitteluvaunun keittiön lattialle lomaltaan palaavan isäntäväen laitettavaksi, koska en millään saanut sitä takaisin paikoilleen. Ihan rauhallisesti päätin etten jaksa sen kanssa enempää äheltää.
      Taisin minä vähän kiroilla heti silloin kun käytettyjen paristojen kipposen onnistuin kaatamaan niin, että ne levisivät pitkin kaapin pohjaa. En sitä kuitenkaan kiukustumiseksi osaa sanoa, sillä pikemminkin innostuin että otanpa koko hoidon pois paikoiltaan, kerään paristot ja vielä sipaisen kaapin pohjan putipuhtaaksi.

      Vähän jäi asia vaivaamaan ja aion käydä vielä uudelleen yrittämässä vaunun paikoilleen laittamista ennen kuin lähden hakemaan lomalta palaajat lentokentältä. Se taas ei harmita yhtään, oma vika ja pieni mutka ja vaiva, ja onhan siellä joulusta jääneitä suklaakonvehtejakin ihan tyrkyllä.

      • eppu2

        Sanoit, että vähän jäi vaivaamaan ja aioit yrittää uudelleen.
        Tuo on tuttua, minäkin yritän aina itse. Jos millään ei onnistu, sitten vaivaan jotain toista.
        Tuo mainitsemasi paristokipon kaatuminen, on niitä pikkuharmeja, jotka menee nopeasti ohi.
        Nuorempana reagointi on kulmikkaampaa, olen havainnut, että kyllä ikä aika paljon loiventaa.

        Liekö siinä sitäkin, että asioiden tärkeysjärjestys muuttuu.


    • heikunkeikku

      Kaikenlaisia ketjuja te viitsittekin ylläpitää.

      Ihan höpön höpöä jo alkaa olemaan.

      • att2

        Veit sanat suustani. Huoh toivottavasti jo pian lopettavat tämän pashan jauhannan.


      • eppu2
        att2 kirjoitti:

        Veit sanat suustani. Huoh toivottavasti jo pian lopettavat tämän pashan jauhannan.

        Feikkiheikku ja att, menkää johonkin riitelyketjuun, taidatte sopia sellaiseen paremmin.
        Jos huomaa eksyneensä väärään ketjuun, pitäisi osata olla sen verra fiksu, että ymmärtää ohittaa sen.


      • bessie-
        eppu2 kirjoitti:

        Feikkiheikku ja att, menkää johonkin riitelyketjuun, taidatte sopia sellaiseen paremmin.
        Jos huomaa eksyneensä väärään ketjuun, pitäisi osata olla sen verra fiksu, että ymmärtää ohittaa sen.

        Höpöhöpö.

        Mielestäni täällä ei ole riitelyketjuja ja aivan varmasti täällä ei ole "vääriä ketjuja".
        Jos nyt tässä joku "eksyi" väärään paikkaan (huom! ei siis ketjuun), niin se olit sinä.


      • eppu2
        bessie- kirjoitti:

        Höpöhöpö.

        Mielestäni täällä ei ole riitelyketjuja ja aivan varmasti täällä ei ole "vääriä ketjuja".
        Jos nyt tässä joku "eksyi" väärään paikkaan (huom! ei siis ketjuun), niin se olit sinä.

        Tuota noin, jos aloittamaani ketjua haukutaan, niin enkö siihen vastinetta saisi sanoa?
        Mitä tarkoitat sanomalla, että minä olen eksynyt väärään paikkaan?
        Ei kyllä yhtään aukene tuo. Selventäisitkö?


      • bessie-
        eppu2 kirjoitti:

        Tuota noin, jos aloittamaani ketjua haukutaan, niin enkö siihen vastinetta saisi sanoa?
        Mitä tarkoitat sanomalla, että minä olen eksynyt väärään paikkaan?
        Ei kyllä yhtään aukene tuo. Selventäisitkö?

        Aloituksen kirjoitit, mutta kirjoitusalustan tarjoaa suomi24.

        Kommentoiminen ja "vastineen sanominen" on ilman muuta sinun oikeutesi, suotavaakin. Muista kuitenkin, että sama oikeus on jokaisella. Tietenkin sinulla on myös oikeus ohjailla ja kasvattaa muita kirjoittajia ja kertoa heille mihin ketjuun heidän pitäisi mennä yms., mutta mutta...

        Eksyminen oli oma sanavalintasi ja ajattelen että sinäkin eksyit pahemman kerran vastaamalla tyhjänpäiväisiin (pitkittämis?) kommentteihin yleensäkään, nimittelit joitakin ketjuja riitelyketjuiksi, ja ennen kaikkea tuon viimeisen lauseen takia; omistushaluista, omahyväistä ja sitä paitsi helvetin tyhmää ja keskustelupalstan perimmäisen tarkoituksen kanssa riitelevää 'aikuiskasvatusta', hohhoijaa vaan taas kerran.


      • eppu2
        bessie- kirjoitti:

        Aloituksen kirjoitit, mutta kirjoitusalustan tarjoaa suomi24.

        Kommentoiminen ja "vastineen sanominen" on ilman muuta sinun oikeutesi, suotavaakin. Muista kuitenkin, että sama oikeus on jokaisella. Tietenkin sinulla on myös oikeus ohjailla ja kasvattaa muita kirjoittajia ja kertoa heille mihin ketjuun heidän pitäisi mennä yms., mutta mutta...

        Eksyminen oli oma sanavalintasi ja ajattelen että sinäkin eksyit pahemman kerran vastaamalla tyhjänpäiväisiin (pitkittämis?) kommentteihin yleensäkään, nimittelit joitakin ketjuja riitelyketjuiksi, ja ennen kaikkea tuon viimeisen lauseen takia; omistushaluista, omahyväistä ja sitä paitsi helvetin tyhmää ja keskustelupalstan perimmäisen tarkoituksen kanssa riitelevää 'aikuiskasvatusta', hohhoijaa vaan taas kerran.

        Juu, tuossa alempana jo mainitsin, että sananvalintani oli väärä, ehkä tarkoitus kuitenkin ymmärretään.
        Itse en kyllä mene irvistelemään ja vähättemään toisten kommentteja, mihinkään ketjuun.
        Miksi pitää yleensä mennä mitään sanomaan, jos ei ole aiheeseen mielipidettä.
        Itse kukin ajattelee asioita oman näkökulmansa kautta.
        Olet ihan oikeassa siinä, ei olisi pitänyt vastata mitään.
        Mainitsit, että kirjoitusalustan tarjoaa suomi24, siis olen täällä palstalla väärässä paikassa, vai kuinka tuo pitäisi tulkita.


      • ent.siivoojaparka
        eppu2 kirjoitti:

        Juu, tuossa alempana jo mainitsin, että sananvalintani oli väärä, ehkä tarkoitus kuitenkin ymmärretään.
        Itse en kyllä mene irvistelemään ja vähättemään toisten kommentteja, mihinkään ketjuun.
        Miksi pitää yleensä mennä mitään sanomaan, jos ei ole aiheeseen mielipidettä.
        Itse kukin ajattelee asioita oman näkökulmansa kautta.
        Olet ihan oikeassa siinä, ei olisi pitänyt vastata mitään.
        Mainitsit, että kirjoitusalustan tarjoaa suomi24, siis olen täällä palstalla väärässä paikassa, vai kuinka tuo pitäisi tulkita.

        eppu:
        """Itse en kyllä mene irvistelemään ja vähättemään toisten kommentteja, mihinkään ketjuun."""
        Jos et pysty sopeutumaan siihen, että kaikkien ei edellytetä olevan täällä niinkuin sinä, niin silloin todellakin olet väärässä paikassa. Turha tänne on tulla keljuuntumaan ja kiusaamaan itseään sillä.


      • bessie-
        eppu2 kirjoitti:

        Juu, tuossa alempana jo mainitsin, että sananvalintani oli väärä, ehkä tarkoitus kuitenkin ymmärretään.
        Itse en kyllä mene irvistelemään ja vähättemään toisten kommentteja, mihinkään ketjuun.
        Miksi pitää yleensä mennä mitään sanomaan, jos ei ole aiheeseen mielipidettä.
        Itse kukin ajattelee asioita oman näkökulmansa kautta.
        Olet ihan oikeassa siinä, ei olisi pitänyt vastata mitään.
        Mainitsit, että kirjoitusalustan tarjoaa suomi24, siis olen täällä palstalla väärässä paikassa, vai kuinka tuo pitäisi tulkita.

        Juupa juu, minä taas vastasin määrättyyn viestiisi, tietämättä mitä olet alempana maininnut.

        Irvistely ja vähättely ovat myös keskustelua tai sen yrittämistä, ja sitä tietenkin voi olla monenlaista. Tavallisinta lienee kirjoitetun tekstin ylitulkinta tai ainakin se, ettei sen sävyä pystytä tulkitsemaan oikein. Sinä ilmeisesti et siitä pidä missään muodossa, saati että itse harrastaisit, mutta kaikkia se ei häiritse.

        "Miksi pitää mennä jne.". Miksi ei pitäisi?!

        Itsestäänselvyys tuo ajattelu, mutta se sen sijaan ei ole itsestäänselvyys, että jokainen aina KIRJOITTAISI vain ja ainoastaan ikiomasta näkökulmastaan asioita tarkastellen, tai edes ajattelisi ei sen puoleen.

        "Eksymisestä" (?!) kirjoitin, en tarkoittanut ettei sinun olisi pitänyt kirjoittaa mitään.

        Kirjoitin selvästi: "Aloituksen kirjoitit, mutta kirjoitusalustan tarjoaa suomi24". Mitä jos yksinkertaisesti vain lukisit tekstin ja ajattelisit johdonmukaisesti loput, ilman mitään omituisia tulkintojasi. Eli myös jokainen aloitus kuuluu kaikille ja sillä selvä. Ketjuahan siitä ei edes tule ilman muita kirjoittajia ja jopa yksinpuhelut ovat yhteisessä tilassa ja kaikkien luettavissa. Et siis omista yhtään nurkkaa täältä, tila todellakin on yhteinen ja kaikkien käytettävissä.


      • bessie- kirjoitti:

        Juupa juu, minä taas vastasin määrättyyn viestiisi, tietämättä mitä olet alempana maininnut.

        Irvistely ja vähättely ovat myös keskustelua tai sen yrittämistä, ja sitä tietenkin voi olla monenlaista. Tavallisinta lienee kirjoitetun tekstin ylitulkinta tai ainakin se, ettei sen sävyä pystytä tulkitsemaan oikein. Sinä ilmeisesti et siitä pidä missään muodossa, saati että itse harrastaisit, mutta kaikkia se ei häiritse.

        "Miksi pitää mennä jne.". Miksi ei pitäisi?!

        Itsestäänselvyys tuo ajattelu, mutta se sen sijaan ei ole itsestäänselvyys, että jokainen aina KIRJOITTAISI vain ja ainoastaan ikiomasta näkökulmastaan asioita tarkastellen, tai edes ajattelisi ei sen puoleen.

        "Eksymisestä" (?!) kirjoitin, en tarkoittanut ettei sinun olisi pitänyt kirjoittaa mitään.

        Kirjoitin selvästi: "Aloituksen kirjoitit, mutta kirjoitusalustan tarjoaa suomi24". Mitä jos yksinkertaisesti vain lukisit tekstin ja ajattelisit johdonmukaisesti loput, ilman mitään omituisia tulkintojasi. Eli myös jokainen aloitus kuuluu kaikille ja sillä selvä. Ketjuahan siitä ei edes tule ilman muita kirjoittajia ja jopa yksinpuhelut ovat yhteisessä tilassa ja kaikkien luettavissa. Et siis omista yhtään nurkkaa täältä, tila todellakin on yhteinen ja kaikkien käytettävissä.

        Ketjun omiminen on jopa yllättävän yleistä, "mene pois MUN ketjusta" tai vastaavaa näkee.


      • eppu2
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        eppu:
        """Itse en kyllä mene irvistelemään ja vähättemään toisten kommentteja, mihinkään ketjuun."""
        Jos et pysty sopeutumaan siihen, että kaikkien ei edellytetä olevan täällä niinkuin sinä, niin silloin todellakin olet väärässä paikassa. Turha tänne on tulla keljuuntumaan ja kiusaamaan itseään sillä.

        Älä nyt hyvä ihminen ota noin tosissasi.
        Täällä on monta muutakin, jotka eivät vähättele ja irvistele toisten mielipiteille. Olemmeko siis kaikki väärässä paikassa.
        Entä jos kaikki tekisivät niin. Mitä tulisi mistään keskustelusta.
        Tuosta tulkinnastasi en kyllä allekirjoita mitään.


      • eppu2
        prisca kirjoitti:

        Ketjun omiminen on jopa yllättävän yleistä, "mene pois MUN ketjusta" tai vastaavaa näkee.

        Tässä ei ole kyse mistään ketjun omimisesta, vaan siitä, että vähätellään kaikkien kommentoijien mielipiteet.


      • eppu2 kirjoitti:

        Tässä ei ole kyse mistään ketjun omimisesta, vaan siitä, että vähätellään kaikkien kommentoijien mielipiteet.

        En mä tätä ketjua tarkoittanut vaan noin yleensä palstalla tuota ketjun omimista näkee.


      • ent.siivoojaparka
        eppu2 kirjoitti:

        Älä nyt hyvä ihminen ota noin tosissasi.
        Täällä on monta muutakin, jotka eivät vähättele ja irvistele toisten mielipiteille. Olemmeko siis kaikki väärässä paikassa.
        Entä jos kaikki tekisivät niin. Mitä tulisi mistään keskustelusta.
        Tuosta tulkinnastasi en kyllä allekirjoita mitään.

        Olette väärässä paikassa, jos keljuunnutte ei-niin-mukavasta palautteesta.
        Mitä minä näin tässä ketjussa, niin joku siinä sanoi (heikunkeikun varjona) vain tästä ketjusta oman (silmillesi sopimattoman ja sinun mielestäsi vähättelevän) mielipiteensä.
        Onko se mielipide silloin väärä tai ilkeilyä, jos se ei ole toisten mielipiteitten myötäilyä, kehumista ja läyryämistä?


      • eppu2
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Olette väärässä paikassa, jos keljuunnutte ei-niin-mukavasta palautteesta.
        Mitä minä näin tässä ketjussa, niin joku siinä sanoi (heikunkeikun varjona) vain tästä ketjusta oman (silmillesi sopimattoman ja sinun mielestäsi vähättelevän) mielipiteensä.
        Onko se mielipide silloin väärä tai ilkeilyä, jos se ei ole toisten mielipiteitten myötäilyä, kehumista ja läyryämistä?

        Sinulla on sen verran hyvät hoksottimet, että tajusit varmaan mitä he halusivat saada aikaan.


      • ent.siivoojaparka
        eppu2 kirjoitti:

        Sinulla on sen verran hyvät hoksottimet, että tajusit varmaan mitä he halusivat saada aikaan.

        Näkyivät saaneenkin, kun aloittajan itsehillintä petti.


      • eppu2
        ent.siivoojaparka kirjoitti:

        Näkyivät saaneenkin, kun aloittajan itsehillintä petti.

        Ei se mitään pettänyt, sanoin vaan oman mielipiteeni.


      • Eppu aloin lukemaan ketjuasi täältä häntipäästä. Huomasin, että täti Monikat ovat ottaneet niskalenkkiotteella sinut ohjaukseen ; ) Ole ihan oikeassa, pois saa häätää jonninjoutavat toisten nikeillä kirjoittajat/kirjoittaja, itseasiassa useinhan he/hän kirjoittelee itsekseen. Ei se ole ketjun omimista vaan siistinä pitämistä, joten viittaa kintaalla näille ns. kaikkitietäville.


      • missä.ero
        eppu2 kirjoitti:

        Ei se mitään pettänyt, sanoin vaan oman mielipiteeni.

        Vai ilkeilitkö?


      • eppu2
        korpikirjailija kirjoitti:

        Eppu aloin lukemaan ketjuasi täältä häntipäästä. Huomasin, että täti Monikat ovat ottaneet niskalenkkiotteella sinut ohjaukseen ; ) Ole ihan oikeassa, pois saa häätää jonninjoutavat toisten nikeillä kirjoittajat/kirjoittaja, itseasiassa useinhan he/hän kirjoittelee itsekseen. Ei se ole ketjun omimista vaan siistinä pitämistä, joten viittaa kintaalla näille ns. kaikkitietäville.

        Juu, kintaalla täytyy viitata.
        On ikävää, kun on pitkään ollut jollakulla vakinikki ja sitten aletaan sotkemaan.
        Keskusteluista ei tule mitään, mutta sellainen kai se on tarkoituskin näillä.


    • sopuisa-

      Missä niitä riitelyketjuja on, kun koti-kiusattu ja ancelina ovat poissa ketjut pysyvät kuosissa.

      • eppu2

        Käytin ehkä väärää ilmaisua, mutta varmaankin useimmat tajuaa tarkoitukseni.
        Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että ketjun voi ohittaa, jos ei ole asiaan kommenttia.
        On tietysti väärin olettaa, että toiset toimisivat samoin, kun itse.
        Minä vain en jaksa ymmärtää, että 60 ihmiset vähättelevät ja ivaavat toisten ihan mukavaa keskustelua.
        Kiitos teille kaikille kivoille keskustelijoille.
        Jos asiaa löytyy jatkakaa, tuosta ´ikävästä välikohtauksesta´ huolimatta.


      • eppu2 kirjoitti:

        Käytin ehkä väärää ilmaisua, mutta varmaankin useimmat tajuaa tarkoitukseni.
        Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että ketjun voi ohittaa, jos ei ole asiaan kommenttia.
        On tietysti väärin olettaa, että toiset toimisivat samoin, kun itse.
        Minä vain en jaksa ymmärtää, että 60 ihmiset vähättelevät ja ivaavat toisten ihan mukavaa keskustelua.
        Kiitos teille kaikille kivoille keskustelijoille.
        Jos asiaa löytyy jatkakaa, tuosta ´ikävästä välikohtauksesta´ huolimatta.

        Ei sua ole vaikeaa ymmärtää, ellei halua nimenomaan ymmärtää väärin.
        Kiitos sulle hyvästä keskustelusta :) sekä tietty muillekin osallistujille. Mulle tämä oli oikein antoisa ketju.


      • Älä maseenu sopuisa ,mulla on senverran kiirettä et ei kerkee nyt riimittelemään.
        Huomasin kyllä et olet ikävissäs ,kun ei pääse herjaamaan.


      • de-meter
        eppu2 kirjoitti:

        Käytin ehkä väärää ilmaisua, mutta varmaankin useimmat tajuaa tarkoitukseni.
        Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että ketjun voi ohittaa, jos ei ole asiaan kommenttia.
        On tietysti väärin olettaa, että toiset toimisivat samoin, kun itse.
        Minä vain en jaksa ymmärtää, että 60 ihmiset vähättelevät ja ivaavat toisten ihan mukavaa keskustelua.
        Kiitos teille kaikille kivoille keskustelijoille.
        Jos asiaa löytyy jatkakaa, tuosta ´ikävästä välikohtauksesta´ huolimatta.

        Kiitos sinulle eppu2 tästä ketjusta ja ponnisteluistasi saada palstalle sovinnollista henkeä. Riita pitää täällä näköjään saada aikaiseksi oli aihe mikä hyvänsä.
        Arvostan todella kaikkia niitä, jotka täällä aloituksia tekevät ja joutuvat kukin vuorollaan tulilinjalle, aina keksitään arvostelun aihetta ja jos puolustautuu, siitäkös se riemu repeää, ajojahti suorastaan, kuten muutaman kirjoittajan kohdalla on tapahtunut.
        Minusta olisi vähintäinkin kohtuullista että ne, jotka aloituksia moittivat, tekisivät kokeeksi edes yhden itse - ihan tunnistettuna - ja hoitaisivat sen "oman" ketjunsa yhtä aktiivisesti kuin tämäkin on hoidettu. Sellaista näsäviisastelua, millaiseksi tämäkin ketju kääntyi en itse pidä keskusteluna vaan joutavana nokkimisena, jonka tarkoitus ei ainakaan minulle avaudu.


      • eppu2
        hmp.f kirjoitti:

        Ei sua ole vaikeaa ymmärtää, ellei halua nimenomaan ymmärtää väärin.
        Kiitos sulle hyvästä keskustelusta :) sekä tietty muillekin osallistujille. Mulle tämä oli oikein antoisa ketju.

        Kiitos kiitoksista. Minustakin on mukavaa keskustella eri asioista.
        Sinullakin on aina hyviä mielipiteitä, joita on kiintoisa lukea.


      • eppu2
        de-meter kirjoitti:

        Kiitos sinulle eppu2 tästä ketjusta ja ponnisteluistasi saada palstalle sovinnollista henkeä. Riita pitää täällä näköjään saada aikaiseksi oli aihe mikä hyvänsä.
        Arvostan todella kaikkia niitä, jotka täällä aloituksia tekevät ja joutuvat kukin vuorollaan tulilinjalle, aina keksitään arvostelun aihetta ja jos puolustautuu, siitäkös se riemu repeää, ajojahti suorastaan, kuten muutaman kirjoittajan kohdalla on tapahtunut.
        Minusta olisi vähintäinkin kohtuullista että ne, jotka aloituksia moittivat, tekisivät kokeeksi edes yhden itse - ihan tunnistettuna - ja hoitaisivat sen "oman" ketjunsa yhtä aktiivisesti kuin tämäkin on hoidettu. Sellaista näsäviisastelua, millaiseksi tämäkin ketju kääntyi en itse pidä keskusteluna vaan joutavana nokkimisena, jonka tarkoitus ei ainakaan minulle avaudu.

        Kiitos kiitoksista.
        On vähän ihmeellistä, että, jos kertoo, ettei pidä toisten irvimisestä ja vähättelystä saa melkoisen ryöpyn niskaansa.
        Kritisoin sitä, että omasta mielestäni asialliset keskustelijat leimattiin höpö-höpöksi ja paskan jauhajiksi.
        Kenties olisi ollut parempi sivuuttaa moiset nokkimiset.
        No, jälkiviisaus on se paras viisaus.


      • eppu2 kirjoitti:

        Kiitos kiitoksista.
        On vähän ihmeellistä, että, jos kertoo, ettei pidä toisten irvimisestä ja vähättelystä saa melkoisen ryöpyn niskaansa.
        Kritisoin sitä, että omasta mielestäni asialliset keskustelijat leimattiin höpö-höpöksi ja paskan jauhajiksi.
        Kenties olisi ollut parempi sivuuttaa moiset nokkimiset.
        No, jälkiviisaus on se paras viisaus.

        Pakko mennä vaan tunteella ja kopeloiden :) kaikilla on kuitenkin ihan eri mielipiteet miten täällä pitäisi toimia.
        Aina ei ole helppoa vetää näitä ketjuja, varsinkin jos on vähänkin syvempää aihetta. Mun mielestä on ihan hyvä toimia "emäntänä", siistiä suita ja katsoa että keskustelu rullaa. Ne jotka kritisoi, voi koettaa vetää omanlaisensa ketju.


    • kotikonstipaineelle

      Minulla on tuolla isolla peltoaukiolla muutama romuauto.
      Pihalla muutama vuosi sitten Armeijan ylijäämävarastolta ostettu pieni panssarivaunu.
      Aina kun alkaa päässä pullottamaan, niin lataan sen konekiväärin täyteen paukkupanoksia, tykkiä varten muutama savukranaatti ja isken päähäni vanhanajan lentäjänlasit ja nahkaisen suojakypärän.
      Kyllä lähtee turhat paineet, kun painaa raskaasti vaunun kaasupoljinta ja ajaa rusauttelee autonromujen ylitse, ampuen tykillä ja päästellen konekiväärillä pitkää sarjaa.
      Perkele!Kyllä tekee gutaa hermoille!
      Sen jälkeen on taas helpompi hengittää ja maailma näyttää ihanalta asuinpaikalta.

      • eppu2

        Voi peeveli sentään, mä olen 5min. nauranut ihan kierussa.
        Kuvittelin silmieni eteen tuon Sinun kertomuksesi.
        Luin sen jo moneen kertaan. Loistavaa.
        Kävin puolen tunnin lenkillä, sielläkin maailma näytti ihanalta, pari astetta pakkasta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.


      • mimmimum--mi

        Voiko sunnuntaisää tämän parempi olla....aurinko paistaa ....lumen kirkkaus ja pari pakkasastetta.... Lapsilla on hauskaa luistellen ja lasketellen mäkeä.
        Mieli vähän virkistyy....


    • minäkesivä

      Mä hermostun töissä. Usein siitä, kun olen keskittynyt työni tekemiseen, niin joku keskeyttää törkeästi ja mun mielestä vähäpätöisellä asialla, joka olisi voinut odottaa. Veden silloin suuni viivaksi ja nopeutan askeleitani entisestään. Ja jos joku puhuttelee, niin varmasti huomaa yksisanaisesta vastauksestani ettei ollut hyvä hetki. Enkä mene yhteiseen kahvihetkeen mukaan.
      Töiden jälkeen sitten paan sauvat viuhumaan ja lenkin päätteeksi menen avantoon. Kesällä sitten sotken fillarilla niin kovaa kuin kintut kestää ja pulahdan sitten uimaan.

      • Asian sivusta vaan kysyn et käytätkö palautusjuomia kovan hikoilun jälkeen , itte niitä epäilin mut tosi hyvän voi tehrä itte ja on edullinen.


      • eppu2

        Ulkoilu ja luonto ovat useimmille hyviä mielen tasaajia.
        Paljon virkeämpänäkin pysyy ihan yleisesti.
        Kiire on kyllä semmoinen asia, joka saattaa hermostuttaa rauhallisemmankin ihmisen.


      • minäkesivä
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Asian sivusta vaan kysyn et käytätkö palautusjuomia kovan hikoilun jälkeen , itte niitä epäilin mut tosi hyvän voi tehrä itte ja on edullinen.

        En mä mitään sen kummosia. Aina mulla on banaani mukana ja vesipullo. Raaskitko jakaa juomavinkkisi?


      • minäkesivä
        eppu2 kirjoitti:

        Ulkoilu ja luonto ovat useimmille hyviä mielen tasaajia.
        Paljon virkeämpänäkin pysyy ihan yleisesti.
        Kiire on kyllä semmoinen asia, joka saattaa hermostuttaa rauhallisemmankin ihmisen.

        Näin on, jos en jostian syystä ole päässyt ulkoilemaan, niin olen stressaantuneempi. Ja paras mielialan tasoittaja on luonnossa kulkeminen, unohtuu pikkumurheet, kun seuraa mitä tapahtuu.


      • minäkesivä kirjoitti:

        En mä mitään sen kummosia. Aina mulla on banaani mukana ja vesipullo. Raaskitko jakaa juomavinkkisi?

        Poljen parastaikaa kevään pohjakuntoa ja hikoilen ku pieni sika.
        Kun tierät proteiinit ja valkuaiset niin oman liikuntasi mukaan vähennät ja lisäät.
        Perusohjeilla pääsee pitkälle ,itte sotken o boyta makeutusaineeksi .
        http://www.sattuma.net/urheilujuomat.html


      • minäkesivä
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Poljen parastaikaa kevään pohjakuntoa ja hikoilen ku pieni sika.
        Kun tierät proteiinit ja valkuaiset niin oman liikuntasi mukaan vähennät ja lisäät.
        Perusohjeilla pääsee pitkälle ,itte sotken o boyta makeutusaineeksi .
        http://www.sattuma.net/urheilujuomat.html

        Kiitos vinkistä linkistä!
        Oma herkkuni koostuu avokadosta-banaanista-kaakaosta ja hunajasta.
        Tänään katselin noita fillariteitä. Kasapäin sitä pientä irtokiveä jota inhoan. Muuten oli kyllä upea päivä ja avantokin avartunut.

        Takkuaa tämä palstailu, että saattaa tulla teksti monena tai ei ollenkaan.


      • eppu2
        koti-kiusattu kirjoitti:

        Poljen parastaikaa kevään pohjakuntoa ja hikoilen ku pieni sika.
        Kun tierät proteiinit ja valkuaiset niin oman liikuntasi mukaan vähennät ja lisäät.
        Perusohjeilla pääsee pitkälle ,itte sotken o boyta makeutusaineeksi .
        http://www.sattuma.net/urheilujuomat.html

        Pojanpoikani tekee itse urheilujuomia itselleen.
        Ostin hälle joululahjaksi sellaisen sekoittimen.


      • eppu2 kirjoitti:

        Pojanpoikani tekee itse urheilujuomia itselleen.
        Ostin hälle joululahjaksi sellaisen sekoittimen.

        Mulla on huippuluokan sekoitin,löysin patterikäyttösen maidonvaahdottajan ja sil suristelen, hyvin peuhaa pulverien sekotukses.


      • henrjii

        mä saatan hyppiä vauhditonta kolmiloikkaa takapihalla


    • Jaa, millainen olen kun kiukustun. Sen verran säästäväinen olen, että en säre astioita, mutta suu alkaa toimia välittömästi ja sieltä tulee ulos yhtä sun toista ja varsinkin sitä toista. Kun olin eroamassa aviomieheni iski suutuspäissään nyrkin seinään ja samalla mursi pari sormea. No itse en viitse itseäni pahoinpidella en tosin muitakaan.

    • lempeäleena

      Ei yhtikäs mittään, en suutu koskaan. Olen lauhkea kuin lammas. En paisko, en heittele. Hymyilen ainoastaan päivästä toiseen. Kuinka näin onnellisessa elämässä vois kiukustua tai harmistua.

      • eppu2

        Voiko tuo olla tottakaan, etteikö koskaan suutu yhtään tippaa.
        Mutta kyllä sitä mieluummin katsoo hymyilevää naamaa, kun nyrpeätä.
        Onnellisuuskin on suhteellista, toinen löytää sen arjestaan ja toinen etsii ikuisesti jotakin.


    • yksi.ainoa-

      Kysäisen tässä ihan ystävällisesti. Minkä takia pitää kirjoittaa samasta asiasta kahdella eri nimimerkillä, eikö se riittäisi että käyttäisi yhtä ja samaa nimimerkkiä. Vai onko kiva vaihdella.

      • Kysyitkö minulta? Jos kysyt, kerron minulla on kaksi rekisteröityä nimimerkkiä, joita käytän sattumanvaraisesti, sinulla on varmaan satoja.

        Nykyisin kirjautuminen lakkaa aika lyhyen kirjoittamisajan jälkeen. Palstalla on tämä nimimerkkivaras, joka kyykkii kytiksella ja kirjoittaa toisten nikeillä, joten joudun usein kirjautumaan ja kirjaudun miten sattuu, joko korppiksena tai korpikirjailijana, mutta pääasiahan on, että minut tunnistaa, sinua ei.


    • hentun.liisa

      Enpä tarkoittanut sinua korppis. Sinähän olet omilla kuvillasikin molemmissa nikeissä. Tämä koti-kiusattu/piikkiö kummastuttaa. Niissä nimimerkeissä ei ole mitään yhtäläisyyttä ja tuskin kaikki edes tietävät että on samasta ihmisestä kyse. Mietin sitä että onko hänellä joku tarkoitus esiintyä kahtena eri persoonana.

      • Yksi ainoako Hentun Liisa ; ))

        Elä mieti.

        Toisen ihmisen persoonaan meneminen ja sen ruotiminen ei ole rakentavaa keskustelua.

        (Arto Pietikäinen, psykologi)


      • hellunhenttu
        korppis kirjoitti:

        Yksi ainoako Hentun Liisa ; ))

        Elä mieti.

        Toisen ihmisen persoonaan meneminen ja sen ruotiminen ei ole rakentavaa keskustelua.

        (Arto Pietikäinen, psykologi)

        Riidanhaastamista nuo hentunliisan miettimiset.


      • hellunhenttu kirjoitti:

        Riidanhaastamista nuo hentunliisan miettimiset.

        En ymmärrä vaan onko tarve ymmärtääkään. Huomaisn juuri, että pahin palstan iilimato oli käynyt kertomassa omista henkisistä ongelmistaan siten, että olisivat minun ongelmiani tuonne vieraskoreeta aloitukseeni.

        Kateutta, kateutta ja kateutta kaikki persoonaan keskittyneet ivakirjoitukset. Olen ihnonnut tuota kateus sanaa, muutta muuta selitystä en löydä.


      • Jo on murheet pukannu hentunliisalle ja pahimman kautta alettiin pulmaa avaamaa.
        Olen antanut kertoa ittelleni et joka kirjotukseen saa ja voi muuttaa tunnusta ja säänöt sallii saman kaikille.
        Kovasti vaan tuntuu persoonani kiinostavan liisaa ,oliks muuta erikoista mitä haluisit tarkoitusperistäni tietää.
        Vastaus tietenkin edelyttää et kysyt sinisellä ,en mä sinne viitaan ala vastailemaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiedätkö, että haluaisin panna

      Sinua. Onko sinulla samanlaiset ajatukset ja tunteet?
      Ikävä
      162
      2892
    2. Se oli siinä sitten

      Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo
      NATO
      726
      2480
    3. Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?

      Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?
      Ikävä
      53
      2374
    4. Mikä sinua ja kaivattuasi

      Yhdistää?
      Ikävä
      135
      2220
    5. Ajelen varmaan siellä suunnalla

      taas yöllä, vahingossa käyn sun pihalla. 😏 m
      Ikävä
      67
      1926
    6. Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla

      Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall
      Maailman menoa
      250
      1745
    7. Hyväksytty kaivattusi

      Vartaloa vai et? Rehellinen vastaus
      Ikävä
      31
      1391
    8. Syvälliset keskustelut

      Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen
      Ikävä
      20
      1329
    9. Minulta loppuu aika

      Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi
      Ikävä
      31
      1232
    10. Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi

      mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,
      Ikävä
      16
      1225
    Aihe