Mark Twain kirjoittaa rakkaudesta näin:
Minä todellakin rakastan sinua....
niin kuin kaste rakastaa kukkasia,
niin kuin linnut rakastavat auringonpaistetta,
niin kuin muisti rakastaa vanhoja tuttuja kasvoja,
ja niin kuin enkelit rakastavat sydämen puhtautta.
---------------
Aikoinani rakastin minäkin, rakastin äitiä ja isää.
Rakastin siskojani ja veljiäni, lapsiani ja kaikkea muuta. Rakastin valtavan suurta työväentaloa, joka lapsuudessa oli parhain paikkani.
Rakastin pihanurmikkoa kotini pihalla jossa saimme laskea "ämmänpyllyä" pienellä mäenkumpareella, ja jossa leikimme "kuoppapalloa" mailoillamme ja palloillamme.
Kuinka paljon olikaan rakastamisen aihetta lapsuudessa ja nuoruudessa.
Jopa rakastin kauniina kesäpäivänä sitä, kun sain pyykkini pestyä ja sen ulos narulle kuivumaan.
Vieläkö osaan rakastaa, en taida.....
Osaatko sinä vielä rakastaa, ystävä tuntematon?
Rakkaudesta.
41
2892
Vastaukset
Tuon tsunami-katastroofin jälkeen maistuu elämä taas niin hyvälle!
Niin, olen suorastaan rakastunut elämään.
Tänäkin aamuna, kun olin lenkkipolulla, ajattelin harjun laella
(taisinpa sanoakin puoliääneen) että on ihanaa olla näin terveenä
lenkkipolullaan, nauttia aurinkoisesta aamusta,
katsella järven selälle, tulla turvalliseen kotiinsa, askarrella niitä näitä...
Arvostan ja rakastan ympärilläni olevia ystäviäkin enemmän kuin muutama
viikko sitten, puhumattakaan ainoasta pojastani!
Koskaan emme tiedä kuinka kauan itse olemme täällä tai rakkaamme
ympärillämme, elämä on tässä ja nyt.- ellumari
olen kokenut nyt aivan parin viime päivän aikana kun järkytys ja epäuskon sävyttämä kauhu on väistynyt ja elämä voitti taaskin.
Olin sen onnettomuuden jälkeen niin kauhuissani,etten jaksanut oikein mitään. Välttämättömät työt ja askareetkin tein kuin sumussa.
Minullakin ihmissuhteet ovat saaneet uutta syvyyttä.Otan yhteyttä ystäviini päivittäin, enkä pidä mitään itsestään selvänä, sillä kaikki voi muuttua hyvin äkkiä.Elämä on todellakin tässä ja nyt..huomisesta emme tiedä.
paljonkin,olen profiilissani tuonut tuon luonnon rakastamisen,siitä ei muuta.
Olen kovin ailahteleva,rakastan niin monella tapaa.
Ilman muuta rakkauteeni kuuluu lapset ,lastenlapset ja vielä lastenlastenlapset.
Se on äidin ,mummin ja isomummin rakkautta.
Eläimet niitäkin voin sanoa rakastavani,pieni koirani oli läheinen rakastettava olento,uskollisin ystäväni.
Miestäni rakastin ja nyt vuosien ,kuolemansa jälkeen rakastan hänen muistoaan.
Kyllähän niin pitkään avioliittoon mahtui muutakin kuin rakkautta,mutta pohjavire oli aina rakkaus.
Yksi rakkauteni muoto olen itse ,yritän opiskella rakastamaan myös itseäni,näin luulen saavani jostakin myös vastarakkautta.
Kun oppisin rakastamaan itseäni, voisin uskoa ,että minuakin voi rakastaa.
Rakkaus on vahva sana ,samoin viha ,niitä pitäisi käyttää säästeliäästi,näin minä kumminkin rakkautta tulkitsen.- tellaram
Tällä hetkellä rakkaus on koetuksella. Mieheni on minua monta vuotta vanhempi. Hänellä on varmaankin alkava dementia, ainakin oireet viittaavat siihen. Kertoo samat asiat moneen kertaan vähällä ajalla, unohtaa asioita, on pahantuulinen, mikään ei mene oikein mitä teen.Ei luota minun tekemisiini, vaikka olemme kulkeneet 48 vuotta yhtä matkaa. Luulisi, että tiedän mitä ja miten tehdä. Tiedän myös että nämä muuttuneet luonteenpiirteet kuuluvat dementiaan ja että se on sairaus siinä missä joku muukin. Kuitenkin se on sama mies, johon rakastuin ja menin naimisiin. Ei vaan jaksa alituiseen kuunnella marmatuksia ja olla varpaillaan, että minkähän nyt olen tehnyt väärin. Onneksi ulkoilee paljon, niin saan vapaata aikaa itselle.
Tämä meni kyllä pahasti valituksen puolelle. Olisi mukava kuulla, onko muita samanlaisia kohtalotovereita. - Mökkiläinen
tellaram kirjoitti:
Tällä hetkellä rakkaus on koetuksella. Mieheni on minua monta vuotta vanhempi. Hänellä on varmaankin alkava dementia, ainakin oireet viittaavat siihen. Kertoo samat asiat moneen kertaan vähällä ajalla, unohtaa asioita, on pahantuulinen, mikään ei mene oikein mitä teen.Ei luota minun tekemisiini, vaikka olemme kulkeneet 48 vuotta yhtä matkaa. Luulisi, että tiedän mitä ja miten tehdä. Tiedän myös että nämä muuttuneet luonteenpiirteet kuuluvat dementiaan ja että se on sairaus siinä missä joku muukin. Kuitenkin se on sama mies, johon rakastuin ja menin naimisiin. Ei vaan jaksa alituiseen kuunnella marmatuksia ja olla varpaillaan, että minkähän nyt olen tehnyt väärin. Onneksi ulkoilee paljon, niin saan vapaata aikaa itselle.
Tämä meni kyllä pahasti valituksen puolelle. Olisi mukava kuulla, onko muita samanlaisia kohtalotovereita.Samassa tilanteessa olevia on meitä monta ja yhä vain lisääntyvävässä määrin eliniän jatkuessa.
Itse olen alzheimerpolilaan omaishoitaja ja vasta nyt, kun diaknoosit on tehty, alan tapaukseen suhtautua enemmän ymmärryksellä. tellaram kirjoitti:
Tällä hetkellä rakkaus on koetuksella. Mieheni on minua monta vuotta vanhempi. Hänellä on varmaankin alkava dementia, ainakin oireet viittaavat siihen. Kertoo samat asiat moneen kertaan vähällä ajalla, unohtaa asioita, on pahantuulinen, mikään ei mene oikein mitä teen.Ei luota minun tekemisiini, vaikka olemme kulkeneet 48 vuotta yhtä matkaa. Luulisi, että tiedän mitä ja miten tehdä. Tiedän myös että nämä muuttuneet luonteenpiirteet kuuluvat dementiaan ja että se on sairaus siinä missä joku muukin. Kuitenkin se on sama mies, johon rakastuin ja menin naimisiin. Ei vaan jaksa alituiseen kuunnella marmatuksia ja olla varpaillaan, että minkähän nyt olen tehnyt väärin. Onneksi ulkoilee paljon, niin saan vapaata aikaa itselle.
Tämä meni kyllä pahasti valituksen puolelle. Olisi mukava kuulla, onko muita samanlaisia kohtalotovereita.rakkautta varmaan tarvitaan ja se on hyvin epäitsekästä laatua.
Raskaaksi päivät sinulle varmaan tulee,rakkauttasi koetellaan.
Minä tuolla alempana puhuin itseni rakastamisesta,se kai menee tuonne itserakkauden puolelle ja sitähän ihmisellä ei pitäisi olla.
Perustelen sanojani tai selvitän tarkoittaneeni ,jos en rakasta itseäni,miten osaan rakkautta antaa muille.Rakastamisen taito on vaikea,missä raja kulkee rakkauden ja muun tunteen välillä.
Minä en osaa varmasti erottaa koko tunteiden sekamelskaa,on niin helppo sanoa ,rakastan,ymmärtääkö kaikin ajoin mitä se sana edes tarkoittaa.
Otin nyt taas liian ison kakun pohdittavakseni,en selviä tästä,joten olkoon.
Suomalainen ei oikein osaa sitä sanaa käyttää,kuin rakkaus suhteessa tai lapsen ja vanhempien välisenä ja nekin on jo kaksi aivan eri asiaa.- tellaram
SkillaN kirjoitti:
rakkautta varmaan tarvitaan ja se on hyvin epäitsekästä laatua.
Raskaaksi päivät sinulle varmaan tulee,rakkauttasi koetellaan.
Minä tuolla alempana puhuin itseni rakastamisesta,se kai menee tuonne itserakkauden puolelle ja sitähän ihmisellä ei pitäisi olla.
Perustelen sanojani tai selvitän tarkoittaneeni ,jos en rakasta itseäni,miten osaan rakkautta antaa muille.Rakastamisen taito on vaikea,missä raja kulkee rakkauden ja muun tunteen välillä.
Minä en osaa varmasti erottaa koko tunteiden sekamelskaa,on niin helppo sanoa ,rakastan,ymmärtääkö kaikin ajoin mitä se sana edes tarkoittaa.
Otin nyt taas liian ison kakun pohdittavakseni,en selviä tästä,joten olkoon.
Suomalainen ei oikein osaa sitä sanaa käyttää,kuin rakkaus suhteessa tai lapsen ja vanhempien välisenä ja nekin on jo kaksi aivan eri asiaa.se raskasta,mutta onneksi on niitä parempia päiviäkin. Kun olen saanut tämän "koneen" ja kirjoitellut lähinnä omaksi huvikseni lapsuudesta, nuoruudesta ja muutenkin omasta elämästäni, tuntuu että elämä on antanut paljon hyvää. Rakkaudesta tässä iässä puhuttaessa voi jättää sen nuoruudenaikaisen rakkauden pois laskuista. Sitten tuli äidin rakkaus lapsiin ja nyt lastenlapsiin. Minulle on tärkeää sanoa lastenlapsilleni, että rakastan heitä, enkä usko,että sanon sitä liian usein. He kaipaavat hellittelyä ja näitä sanoja. Rakastan myös miestäni, mutta se pitkän avioliiton myötä on muuttunut enemmänkin rinnalla kulkijaksi ja tukijaksi. Pitäähän sitä joskus rutistaa, että tietää, että kyllä se muori välittää kaikesta huolimatta. Kuuntelin kasetilta laulua, mikä on meille tämän hetken tilanteeseen sopiva. "Ota syliisi minut vielä, vaikka ikää minulla on. Silitä poskeani, se ole ei tunnoton....
tellaram kirjoitti:
se raskasta,mutta onneksi on niitä parempia päiviäkin. Kun olen saanut tämän "koneen" ja kirjoitellut lähinnä omaksi huvikseni lapsuudesta, nuoruudesta ja muutenkin omasta elämästäni, tuntuu että elämä on antanut paljon hyvää. Rakkaudesta tässä iässä puhuttaessa voi jättää sen nuoruudenaikaisen rakkauden pois laskuista. Sitten tuli äidin rakkaus lapsiin ja nyt lastenlapsiin. Minulle on tärkeää sanoa lastenlapsilleni, että rakastan heitä, enkä usko,että sanon sitä liian usein. He kaipaavat hellittelyä ja näitä sanoja. Rakastan myös miestäni, mutta se pitkän avioliiton myötä on muuttunut enemmänkin rinnalla kulkijaksi ja tukijaksi. Pitäähän sitä joskus rutistaa, että tietää, että kyllä se muori välittää kaikesta huolimatta. Kuuntelin kasetilta laulua, mikä on meille tämän hetken tilanteeseen sopiva. "Ota syliisi minut vielä, vaikka ikää minulla on. Silitä poskeani, se ole ei tunnoton....
sopivat ,kun vielä olisi se silittäjä.
Kyllähän se arki sitä kulkemista on, avioliitossa,
mutta nyt huomaa, miten tärkeä se rinnalla kulkija oli.
Rakkaus sanaa tulisi käyttää säästeliäästi,muuten siitäkin tulee ,arkipäivää.
Lapsiin kohdistettuna se kyllä sopii,jakuvastikin.
Sinulla rikasta ,kun kirjoittelet ,minä vaan tänne palstoille,kulutan päivääni,kun aina ei jaksa tehdä käsitöitäkään.
Jaksamista päivääsi.- Omaishoitaja
Mökkiläinen kirjoitti:
Samassa tilanteessa olevia on meitä monta ja yhä vain lisääntyvävässä määrin eliniän jatkuessa.
Itse olen alzheimerpolilaan omaishoitaja ja vasta nyt, kun diaknoosit on tehty, alan tapaukseen suhtautua enemmän ymmärryksellä.Miehelläni on ns. Lewy dementia.Se on kolmanneksi yleisin dementian muoto.
Viidessä vuodessa hän on muuttunut aktiivisesta, liikkuvasta miehestä, täysin toisen ihmisen avun varassa eläväksi.
Oli Todella vaikea sopeutua taudin mukanaan tuomiin muutoksiin.
Se tulee niin hiipimällä, ei alkuun meinaa ymmärtää mistä oikein on kyse.
Se on niin lohdutonta kun tietää että sairaus etenee vääjäämättä. Joka viiko jokin taito hiljalleen hiipuu.
- mooritz
Opimme aina uudelleen rakastamaan kun opettelemme.
Jos olemme joskus rakastuneet, emmekä ole osanneet sitä oikealla tavalla hoitaa,
niin se on elämästämme silloin kadonnut.
Mutta koskaan emme ole liian vanhoja rakastamaan ja rakastumaan uudelleen.
Ja jos olemme jo kokeneet sen kuolleen omasta
huonosta hoidostamme johtuen, niin silloinhan kaikki on jo selvää kuinka uutta rakkauttamme hoidamme.
Katsokaamme maapalloa ympärillämme, se on kaikki syntynyt rakkaudesta.
Meillä on kaunis luonto, rakastaa voi sitäkin ja tuntea samalla ; saan olla osa kaikkea tätä, saan kulkea vapaana metsäpolkuja, saan kierrellä kivisiä kaupungin katuja, saan elää ja samalla rakastaa.
Lintukin tarvitsee kolmea asiaa kyetäkseen lentämään: kahta siipeä ja pyrstöä toimimaan peräsimenä, mutta näitten ruumiinjäseniensä lisäksi se tarvitsee myöskin rakkautta, muuten sen elämä katkeaa.
Me kaikki emme voi tämän elämämme aikana kehittää luonnettamme sopusuhtaisesti. Kuitenkin pidämme jaloimpana luonnetta, jossa on paljon tilaa rakkaudelle.
Rakastakaame toisiamme ja oppikaamme sitä myös hoitamaan.- tellaram
Kylläpä oli kauniisti ajateltu ja kirjoitettu. Kiitos ja hyvää yötä.
- pullaulla
tellaram kirjoitti:
Kylläpä oli kauniisti ajateltu ja kirjoitettu. Kiitos ja hyvää yötä.
taaksepäin kun puhumme RAKKAUDESTA . Minä rakastan tätä päivää kun saan katsella "vielä" tänäänkin kuinka kaunista on meidän luonto. Ja rakastan lähimmäisiäni ,varmasti yhtäpaljon kun itseänikin . Vaikka en olekkaan uskovainen.
Huvää loppiaista ja rakastakaa toisianne! - Jari Prod
Rakkaus..sitä kaikki etsii.. tähän sopii biisi "kaikki etsii" www.mikseri.net/laulu OIKEESTI!
Rakastan ympäröivää luontoa joka tarjoaa silmilleni moninaisuutensa, vuodenaikojen mukaan muuttuvana se antaa mielenkiintoisia kokemuksia.
Rakastan puiden huminaa syys tuulessa, lehtien puhkeamista keväällä ja kukkien puhkeaminen pieneen sammaleeseenkin saa minut polvilleen eteensä.
En tiedä onko sana, rakkaus, oikea suhteessani luontoon kaikkinensa, mutta niin tunnen.
-Rakastan äitiä, joka tuuti minua polvellansa, opetti minulle elämän alkeet ja antoi auliisti neuvoja kun omat taidot loppuivat.
-Rakastan isää, joka otti mukaansa omiin töihinsä, vaikka ne silloin tuntuivat raskailta ja ikäviltä. Hänelle osoitan usein kiitokseni kun " miesten töihin" herätti kiinnostukseni.
-Rakastan isovanhempiani. Heiltä sain ammentaa elämänkokemuksen antamia tietoja ja taitoja, opettivat minut kunnioittamaan elämää ja toisia ihmisiä, antoivat perinnön henkiseen maailmaan.
-Rakastan miestäni palavin tuntein, ja rakastan niitä muistoja joita pitkä liitto antoi. Hän kulkee mukanani, elää muistoissani joka päivä.
-Rakastan lapsiani, heidän elämänkumppaninsa ja lapsensa, omine lapsinensa ovat elämäni lahja.
-Rakastan sisaruksiani, lapsena heidän merkitystään ei ymmärtänyt, ei tiennyt kuinka arvokasta on omistaa siskoja ja veljiä.
Rakastan elämää, juuri tätä hetkeä.
Toivon vain että elämä rakastaisi minua, antaisi uusia kokemuksia ja paljon rakkautta ympärilleni.
Toivoisin osaavani rakastaa pyyteettömästi, ettei rakkauteni olisi rasite vastapuolelle, etten olisi vaatimassa, vaan osoittamassa omaa rakkauttani.- ellumari
rakastavani tällä hetkellä ketään, enkä mitään.
Päinvastoin.
Olin aamukävelyllä ja poikkesin siskoni luokse,
missä suunnittelimme helmikuista lomamatkaamme.
Sanoin, että tässä ei ole enää kovin paljon aikaa miettiä, sillä koululaisten hiihtolomatkin ovat helmikuussa ja luulenkin, että jo nyt parhaat kohteet on myyty.
Sisko sanoi tapansa mukaan, että asiat on hyvä harkita aina perusteellisesti, ettei tee hätiköityjä päätöksiä ja joudu katumaan.
Katumaan! Yhtä viikon kestävää etelän matkaa!
Sitten kuulin olevani sen näköinen kuin olisin sitruunan syönyt!
No niin, tällä nyt tahdon kuitenkin vain tuoda ilmi sen, että rakkautta ei aina tunnista läsnäolevaksi, vaikka se on siellä pohjalla, eikä riidat ja yhteentörmäykset ole kuin osoitus siitä, että rakastetaan niin paljon että voidaan luottavaisin mielin joskus ottaa yhteenkin.
Minäkin sitruunanaama rakastan monia ihmisiä ja asioita.Rakastan musiikkia, mitä saan kuulla tänä iltana hyväntekeväisyyskonsertissa ja sitä siskoa, joka sanoi minua sitruunanaamaksi ja jolle olen juuri nyt kyllä kiukkuinen, mutta tiedän rakastavani häntä kuitenkin, vaikka en sitä rakkautta "tunne."
- exR
...tiedän rakastavani tapaasi tulkita asioita.
- Maalaismies*
Se on sitä, kun tunnen Julian hennon käden kiertyvän ympärilleni. Hän taputtaa keveästi selkääni, katsomme nauraen toisiamme. Hän saattaa sanoa:-Minä en hylkää sinua koskaan. - Et tietenkään, sanon, enkä minä sinua.
Julia aavistaa ja minä tiedän, että kohta hän lähtee lentoon, minulta saavuttamattomiin. Minä vilkutan silloin toivoen vain hänen siipiensä kantavan. - Aija
Kauniita sanoja kirjoitit. Kiitos Sinulle niistä.Minulle sanat "rakkaus" "rakastaa" ovat liian juhlallisia ja toisaalta kärsineet inflaation. Kaikki amerikkalaiset ja sen tyylin omaksuneet hokevat I love you:ta ja I love you too:ta yhtenään.
Toki minullakin on omat rakkaat kullannuppuni ja henkilöitä, joista pidän kovasti, mutta en tiedä, miksi vierastan tuota "rakastaa" -sanaa. - onnellinen
Olisin halunnut saada lapsuudesta vain ihania muistoja, mutta ei tule millään vaikka kuinka pinnisteleis. Lapsuus, nuoruus, keskiikä ja osaks vielä tääkin ikä on mennyt ahdistuksessa ja ihmisten pelossa sain niin huonon kuvan ihmisistä, etten uskaltanut riskeerata. Tunsin itseni en kenenkään hyväksymäksi. Sisareni ja äitini veivät järjestelmällisesti minulta oman arvon tunteni,elämänhaluni ja kaikkeni. Vasta nyt elän vasta muutama vuosi, kun olen päässyt eläkkeelle, eikä enää pelkää muitten kohtaamista ja ,etää tulee samanlaisia tunteita kuin ennen ja niitä samankaltaisiahan on työelämässä sitten piisannutkin. Nyt olen ollut kuin toinen ihminen nyt haluan elää ja nauttia kaikesta, mutta en uskaltaudu toisten ihmisten seuraan mielelläni elän yksin ja nautin.
- Sini-vuokko
Ystävät rakastakaa toinen toistanne
käsi auttava toisellenne ojentakaa.
Tukekaa,kantakaa,lohduttakaa,
iloitkaa,riemuitkaa,
ystävät toinen toistanne rakastakaa. - fiiuliN
Sini-vuokko kirjoitti:
Ystävät rakastakaa toinen toistanne
käsi auttava toisellenne ojentakaa.
Tukekaa,kantakaa,lohduttakaa,
iloitkaa,riemuitkaa,
ystävät toinen toistanne rakastakaa.Taisin kirjoittaa turhan vakavasta aiheesta näin hupipalstalla.
Kiitos kaikille kuitenkin kiinnostuksestanne.
En ole oikein ollut siinä kunnossa että olisin jaksanut vastailla, vaikka aikomukseni olikin aiheesta enemmän kirjoittaa.
Kunhan taas tulee kirjoituspuhti sormenpäihini ja saan ajatukseni kokoon, voi käydä niin että jatkankin.
Minun mielestäni tämä olisi aihe josta saisi paljon irti, mutta kun olen vilkuillut noita 60 palstan kirjoituksia huomaan "hupijuttujen" kiinnostavan suurinta osaa porukasta.
Siksipä jätänkin tällä kertaa tästä aiheesta enemmät puheet ja totean vain, aiemmin, silloin kun palstalle löysin , täällä kirjoiteltiin asiallisista asioistakin.
Kerrottiin omia kokemuksia ja niinpäin pois.
Mutta vapaa palstahan tämä on joten kukin tyylillään.
Ja kai tämä elämä kokonaisuudessaan onkin vain jonkinlainen hupijuttu. - Anu.
fiiuliN kirjoitti:
Taisin kirjoittaa turhan vakavasta aiheesta näin hupipalstalla.
Kiitos kaikille kuitenkin kiinnostuksestanne.
En ole oikein ollut siinä kunnossa että olisin jaksanut vastailla, vaikka aikomukseni olikin aiheesta enemmän kirjoittaa.
Kunhan taas tulee kirjoituspuhti sormenpäihini ja saan ajatukseni kokoon, voi käydä niin että jatkankin.
Minun mielestäni tämä olisi aihe josta saisi paljon irti, mutta kun olen vilkuillut noita 60 palstan kirjoituksia huomaan "hupijuttujen" kiinnostavan suurinta osaa porukasta.
Siksipä jätänkin tällä kertaa tästä aiheesta enemmät puheet ja totean vain, aiemmin, silloin kun palstalle löysin , täällä kirjoiteltiin asiallisista asioistakin.
Kerrottiin omia kokemuksia ja niinpäin pois.
Mutta vapaa palstahan tämä on joten kukin tyylillään.
Ja kai tämä elämä kokonaisuudessaan onkin vain jonkinlainen hupijuttu.Kävin siellä luonto eläimiä ruokkimassa, olikin jo aika hyvin loppiaisen ruuat syöneet.
Kirjoitat rakkaudesta, sehän on oikein hyvä aihe,
ei yhtään liian vakava, sitä pitäisi olla meidän
jokapäiväisessä elämässä.
Miten vaikeaa se on meille,tämä rakkaus.
Jään miettimään, mikä siinä on vaikeaa?
Onko se vaikeata jos toinen nauraa, hylkää,
se koskee.
Ja kuitenkin, miten rikasta elämä olisi,
jos uskaltaa antautua elämään toista lähelle.
Niin en kuitenkaan suosittele,
että avaisit sydämesi jokaiselle.
Sellaiseen riskiin en minäkään uskaltaisi.
Pettymyksiä voi olla monia,
mutta kuitenkin, avautua,
Mikä suru ja riemu siitä voi seurata. - fiiuliN
Anu. kirjoitti:
Kävin siellä luonto eläimiä ruokkimassa, olikin jo aika hyvin loppiaisen ruuat syöneet.
Kirjoitat rakkaudesta, sehän on oikein hyvä aihe,
ei yhtään liian vakava, sitä pitäisi olla meidän
jokapäiväisessä elämässä.
Miten vaikeaa se on meille,tämä rakkaus.
Jään miettimään, mikä siinä on vaikeaa?
Onko se vaikeata jos toinen nauraa, hylkää,
se koskee.
Ja kuitenkin, miten rikasta elämä olisi,
jos uskaltaa antautua elämään toista lähelle.
Niin en kuitenkaan suosittele,
että avaisit sydämesi jokaiselle.
Sellaiseen riskiin en minäkään uskaltaisi.
Pettymyksiä voi olla monia,
mutta kuitenkin, avautua,
Mikä suru ja riemu siitä voi seurata.Allaoleva teksti kuvaa oivasti miten etsiä rakkautta.
------------
Luontoäiti suosii tunteita, ihanaa rakastumista, intohimoa ja kehojen kohtaamisen hurmaa. Kiihko ei kanna arjen yli, vaikka arjestahan meidän elämämme kuitenkin pääosin koostuu. Mikä voisi kestää tiskivuoret, vatsamakkarat ja muutoksen väistämättömyyden?
Voiko rakkautta edes löytää, kun me naiset ja miehet olemme kuulemma eri planeetoilta? Kohtaaminen ja kumppanuus ovat kadonneet johonkin erilaisuuden syvään rotkoon.
Mitä jos erilaisuuden sijasta keskittyisimme hetkeksi etsimään vain sitä, mikä yhdistää? Mikä meitä kahta sukupuolta sitten yhdistää? Mikä meissä on täysin samaa? Se on meidän halumme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kaipaamme kiihkeästi tunnetta, että joku hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme. Virheinemme, töppäilyinemme, kiloinemme, pelkoinemme.
Haluamme myös kokea vilpittömästi sitä ihanaa riemua, jonka toisen ihmisen rakastaminen meille suo. fiiuliN kirjoitti:
Allaoleva teksti kuvaa oivasti miten etsiä rakkautta.
------------
Luontoäiti suosii tunteita, ihanaa rakastumista, intohimoa ja kehojen kohtaamisen hurmaa. Kiihko ei kanna arjen yli, vaikka arjestahan meidän elämämme kuitenkin pääosin koostuu. Mikä voisi kestää tiskivuoret, vatsamakkarat ja muutoksen väistämättömyyden?
Voiko rakkautta edes löytää, kun me naiset ja miehet olemme kuulemma eri planeetoilta? Kohtaaminen ja kumppanuus ovat kadonneet johonkin erilaisuuden syvään rotkoon.
Mitä jos erilaisuuden sijasta keskittyisimme hetkeksi etsimään vain sitä, mikä yhdistää? Mikä meitä kahta sukupuolta sitten yhdistää? Mikä meissä on täysin samaa? Se on meidän halumme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kaipaamme kiihkeästi tunnetta, että joku hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme. Virheinemme, töppäilyinemme, kiloinemme, pelkoinemme.
Haluamme myös kokea vilpittömästi sitä ihanaa riemua, jonka toisen ihmisen rakastaminen meille suo.paljon lisäämistä,tuotahan kaikki etsii ja haluaa.
Rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Vielä näilläkin kymmenillä sama nälkä elää,etsimme,toivomme ja usein petymme,mutta silti jaksamme uskoa,että vielä kaikki hyväksi muuttuu.
Rakkautta etsimme,toivoa pidämme yllä ja uskomme,että vielä kerran,,,, näin jaksamme jatkaa.- Myöhäinen
fiiuliN kirjoitti:
Allaoleva teksti kuvaa oivasti miten etsiä rakkautta.
------------
Luontoäiti suosii tunteita, ihanaa rakastumista, intohimoa ja kehojen kohtaamisen hurmaa. Kiihko ei kanna arjen yli, vaikka arjestahan meidän elämämme kuitenkin pääosin koostuu. Mikä voisi kestää tiskivuoret, vatsamakkarat ja muutoksen väistämättömyyden?
Voiko rakkautta edes löytää, kun me naiset ja miehet olemme kuulemma eri planeetoilta? Kohtaaminen ja kumppanuus ovat kadonneet johonkin erilaisuuden syvään rotkoon.
Mitä jos erilaisuuden sijasta keskittyisimme hetkeksi etsimään vain sitä, mikä yhdistää? Mikä meitä kahta sukupuolta sitten yhdistää? Mikä meissä on täysin samaa? Se on meidän halumme rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kaipaamme kiihkeästi tunnetta, että joku hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme. Virheinemme, töppäilyinemme, kiloinemme, pelkoinemme.
Haluamme myös kokea vilpittömästi sitä ihanaa riemua, jonka toisen ihmisen rakastaminen meille suo.Rakkautta ja onnea on sekin, kun
- eräänä iltana löytää tuntemattoman ystävän, joka saa avautumaan huolten kertomiseen ja
saa seuraavana aamuna häneltä sylillisen ruusuja. Sen enemmittä. Sitä miestä en unohda koskaan.
- pitkäaikainen lääkäri-potilassuhde on niin täynnä vilpitöntä ystävällisyyttä, että voi kutsua toinen
toistaan rakkaakseen, vaikka leikillisestikin.
- Rakkautta.
Elämäni aikana olen oppinut, sekä rakastamaan että pettymään.
Olen jopa rakastanut paria tuntematonta henkilöä,
mutta he molemmat unohtivat minut.
Nykyisin näen rakkautta myös eri kohteissa kuin nuorempana.
Rakastan jopa omaa vartaloani, jota nuorempana inhosin.
Kun olen saunassa alastomana, voin katsoa rintojani, voin katsoaa vatsaani,
sekä ryppyisiä vanhoja käsäni ja rakastaa kaikkea itsessäni.
Rintani ovat pyöreät, kauniit. Vatsani samoin, vaikka en nuoruuden ajan kaarevuuksiin niitä voi verratakkaan.
Kun pyyhkeellä kuivaan itseäni, tunnen kuinka elinvoimainen vartaloni on edelleenkiin.
Pehmeät rintani kuuluisivat saada hyvälyjä, vatsani kumpu hellää hyväilyä.
Pakarani joita en näe, ovat katseitten kaipuussaan kuitenkin hymyilevät ja vastaanottavaiset.
Minä rakastan itseäni, rakastan pyyteettömästi ja lempeästi.
Ihmettelen, miksi en nuoruudessani osannut rakastaa omaa vartaloani,
miksi en ottanut vastaan hyväilyjä joita sen olisi kuulunut saada.
Mikä on kauniimpaa kun rakastaa omaa itseään,
ja sellaisena kuin on.
Hyväksyä se, että oma itsensä rakastaminen on rakkauksista tärkein.
Sillä jos et ole oppinut rakastamaan itseäsi, et osaa rakastaa toisiakaan.- fiiuliN
Tosi ikävää on huomata kuinka vähän ihmisillä on kertomista rakkaudesta.
Kumpa joku toinenkin kertoisi samalla lailla omista rakkauden tuntemuksistaan kuin yllä oleva kirjoittaja on uskaltautunut kertomaan. - Maalaismies*
fiiuliN kirjoitti:
Tosi ikävää on huomata kuinka vähän ihmisillä on kertomista rakkaudesta.
Kumpa joku toinenkin kertoisi samalla lailla omista rakkauden tuntemuksistaan kuin yllä oleva kirjoittaja on uskaltautunut kertomaan.Vaimoni sanoi
Kirjoittanut: Maalaismies* 18.1.2005 klo 22.34
Viimeksi saunassa vaimoni katsoi minua ja sanoi: vartalosi on kauniimpi ja sopusuhtaisempi nyt, kuin mitä se oli nuorena. Tunsin sen rakkauden sanomaksi. - oikein oli
fiiuliN kirjoitti:
Tosi ikävää on huomata kuinka vähän ihmisillä on kertomista rakkaudesta.
Kumpa joku toinenkin kertoisi samalla lailla omista rakkauden tuntemuksistaan kuin yllä oleva kirjoittaja on uskaltautunut kertomaan.joka keksi tuon termin, mitä ajatteli kun sisimmässä vellovan epämääräisen tuntemuksen ja ajatuksissa kiertävän kehän keksi nimetä rakkaudeksi?
- Sini-vuokko
oikein oli kirjoitti:
joka keksi tuon termin, mitä ajatteli kun sisimmässä vellovan epämääräisen tuntemuksen ja ajatuksissa kiertävän kehän keksi nimetä rakkaudeksi?
Onni ja rakkaus kulkevat käsi kädessä,
elämässä on vain yksi onni,rakastaa
ja saadarakkautta.
Elämänonni koostuu silmänräpäyksistä,
pienistä pian unohtuvista rakkaudenteoista,
kuten suukosta tai hymystä,
ystävällisestä katseesta tai kohteliaisuudesta.
Toivoton rakkauskin on onni. - fiiuliN
oikein oli kirjoitti:
joka keksi tuon termin, mitä ajatteli kun sisimmässä vellovan epämääräisen tuntemuksen ja ajatuksissa kiertävän kehän keksi nimetä rakkaudeksi?
Kukahan on oikein keksinyt kaikki sanat millä ilmaisemme ajatuksiamme.
Miksihän rakkautta ei ole nimetty vihaksi, tai päinvastoin.
Itkemistä nauruksi, surkeutta iloksi, jne.
Jostain asiasta pitämisen voi ilmaista monella eri tavoin, ja eiköhän tuo rakkaus vain nykymuodossaan kuitenkin sisällä niitä kauneimpia tunteita mitä tunnemme.
Elämänsä aikana ihmiset ovat ilmaisseet monasti rakastuneensa toiseen sukupuoleen. Luulisin kuitenkin noihin tuollaisiin tapauksiin sisältyneen paljon muitakin tunteita kuin mitä tosi RAKkAUS sanan kuvitellaan tarkoittavan.
Omissa henkilökohtaisissa rakastumisissani kuitenkin jälkeen päin olen huomannut etten tuntenutkaan rakkautta vaan jotain juuri tuollaista mainitsemaasi epämääräistä tuntemusta joka sisuskunnassa vain oli myllertänyt.
Mutta kuitenkin rakkaus sisältää niin paljon asioita ettei meikäläinen niitä selvitä koskaan.
Siispä tyytykäämme sellaiseen rakkauteen mitä itsekukin kohdallamme sen kuvittelemme olevan. - Sini-vuokko
fiiuliN kirjoitti:
Kukahan on oikein keksinyt kaikki sanat millä ilmaisemme ajatuksiamme.
Miksihän rakkautta ei ole nimetty vihaksi, tai päinvastoin.
Itkemistä nauruksi, surkeutta iloksi, jne.
Jostain asiasta pitämisen voi ilmaista monella eri tavoin, ja eiköhän tuo rakkaus vain nykymuodossaan kuitenkin sisällä niitä kauneimpia tunteita mitä tunnemme.
Elämänsä aikana ihmiset ovat ilmaisseet monasti rakastuneensa toiseen sukupuoleen. Luulisin kuitenkin noihin tuollaisiin tapauksiin sisältyneen paljon muitakin tunteita kuin mitä tosi RAKkAUS sanan kuvitellaan tarkoittavan.
Omissa henkilökohtaisissa rakastumisissani kuitenkin jälkeen päin olen huomannut etten tuntenutkaan rakkautta vaan jotain juuri tuollaista mainitsemaasi epämääräistä tuntemusta joka sisuskunnassa vain oli myllertänyt.
Mutta kuitenkin rakkaus sisältää niin paljon asioita ettei meikäläinen niitä selvitä koskaan.
Siispä tyytykäämme sellaiseen rakkauteen mitä itsekukin kohdallamme sen kuvittelemme olevan.rakkautta ehkä niinkin on,mutta entäs sitten kun kuvitellun tilalle tuleekin tosi rakkaus.
Minä toivon ainakin että erottaisin tosi rakkauden kuvitellusta.Ei ole intohimokaan rakkautta,mutta rakkautta pitää olla intohimossakin,ainakin parisuhteessa.Äidin ja lapsen välinen rakkaus on sitä aitoa ja jaloa rakkautta,se on niin puhdasta ja viatonta kuin olla saattaa.
Mutta nyt on niin myöhä että pitää lähteä taas hyv`yötä kaikille. - ellumari
Sini-vuokko kirjoitti:
rakkautta ehkä niinkin on,mutta entäs sitten kun kuvitellun tilalle tuleekin tosi rakkaus.
Minä toivon ainakin että erottaisin tosi rakkauden kuvitellusta.Ei ole intohimokaan rakkautta,mutta rakkautta pitää olla intohimossakin,ainakin parisuhteessa.Äidin ja lapsen välinen rakkaus on sitä aitoa ja jaloa rakkautta,se on niin puhdasta ja viatonta kuin olla saattaa.
Mutta nyt on niin myöhä että pitää lähteä taas hyv`yötä kaikille.nyt heti kaikki!
Komentelen itseäni lähinnä.
Rakkaus on kiehtova ja vaikeasti määriteltävä puheen aihe.
Mielessäni soivat laulun sanat: "kun puhut rakkaudesta, puhu kuiskaten...."
Se on elokuvasävel.
Kiva tavata sinua sini - vuokko! - fiiuliN
Sini-vuokko kirjoitti:
rakkautta ehkä niinkin on,mutta entäs sitten kun kuvitellun tilalle tuleekin tosi rakkaus.
Minä toivon ainakin että erottaisin tosi rakkauden kuvitellusta.Ei ole intohimokaan rakkautta,mutta rakkautta pitää olla intohimossakin,ainakin parisuhteessa.Äidin ja lapsen välinen rakkaus on sitä aitoa ja jaloa rakkautta,se on niin puhdasta ja viatonta kuin olla saattaa.
Mutta nyt on niin myöhä että pitää lähteä taas hyv`yötä kaikille.Neljä vuotta sitten kirjoittamani runo unelmista,
Eiköhän tämäkin ole osittain rakkauteen liittyvää.
Metsän kätköön alle koivujen
kylvin unelmien siemenen,
toivoin siemenen myös itävän
maahan metsikössä juurtuvan,
koivuin suojissa siell’ kasvavan
onnen siemeniä tuottaen
sydämihin ihmisten.
Onnen hentoisimmat toivehet
pienet unelmien siemenet,
jotka koivuin alle ripotin
ne myös hellin käsin peittelin,
ja sateen pisaroilla kastelin,
pyytäin lämpöäkin auringon
siemenille unelman.
Tuli kesä lämmin metsikköön
luokse unelmien koivikkoon,
saapui sateisetkin pisarat
auttoi kasvuun onnen siemenet,
puhkes kukkaan kauniit unelmat
sydän lämmöllä nuo kylvetyt
koivikkohon suojatut.
Suvi suojas onnen unelmaa
lehväin siimeksessä kasvavaa,
valoansa antoi aurinko
lempeyttä metsän koivikko,
tuuli vilvoitellen puhalsi
rakkauden äänin kuiskaili
kukkasille unelman.
Syksy kylmä saarsi metsikön
riipi lehdet puista koivikon,
raekuuro kulki viimoineen
iski suoraan pieneen sydämeen,
joka onnellista unelmaa
kasvatteli vasta alkavaa
metsikössä koivikon.
Kaatoi kylmyys hauraat unelmat
herkin, hellin mielin hoivatut,
suojannut ei lämpö auringon
ei lehdettömät oksat koivikon,
vain lohdun soinnun soitti lintunen
viserteli hennon säveleen
unelmalle särkyneen. - Anu,
fiiuliN kirjoitti:
Neljä vuotta sitten kirjoittamani runo unelmista,
Eiköhän tämäkin ole osittain rakkauteen liittyvää.
Metsän kätköön alle koivujen
kylvin unelmien siemenen,
toivoin siemenen myös itävän
maahan metsikössä juurtuvan,
koivuin suojissa siell’ kasvavan
onnen siemeniä tuottaen
sydämihin ihmisten.
Onnen hentoisimmat toivehet
pienet unelmien siemenet,
jotka koivuin alle ripotin
ne myös hellin käsin peittelin,
ja sateen pisaroilla kastelin,
pyytäin lämpöäkin auringon
siemenille unelman.
Tuli kesä lämmin metsikköön
luokse unelmien koivikkoon,
saapui sateisetkin pisarat
auttoi kasvuun onnen siemenet,
puhkes kukkaan kauniit unelmat
sydän lämmöllä nuo kylvetyt
koivikkohon suojatut.
Suvi suojas onnen unelmaa
lehväin siimeksessä kasvavaa,
valoansa antoi aurinko
lempeyttä metsän koivikko,
tuuli vilvoitellen puhalsi
rakkauden äänin kuiskaili
kukkasille unelman.
Syksy kylmä saarsi metsikön
riipi lehdet puista koivikon,
raekuuro kulki viimoineen
iski suoraan pieneen sydämeen,
joka onnellista unelmaa
kasvatteli vasta alkavaa
metsikössä koivikon.
Kaatoi kylmyys hauraat unelmat
herkin, hellin mielin hoivatut,
suojannut ei lämpö auringon
ei lehdettömät oksat koivikon,
vain lohdun soinnun soitti lintunen
viserteli hennon säveleen
unelmalle särkyneen.Rakkaudella on monet kasvot.
Yksi sananlasku vain.
- joku maailmalta
Kun on muitakin ketjuja nostettu ylös, niinpä noita aikaisempia kirjoituksia lukiessani tuli mieleeni kuinka kauniisti ja asiallisesti tässä ketjussa on sanottavia tunteita julkituotu . Toin sen esille ajatellen : Lukekaa ja jatkakaa.
- muistakin esille
nostetuista ärsyynnytty ja syystäkin, olisi tämäkin ketju saanut jäädä arkistoon. Vai oletko itse joku noista kirjoittajista? Jos haluat aiheesta keskustelun, tee oma aloituksesi, se olisi reilua.
- mää,mää
muistakin esille kirjoitti:
nostetuista ärsyynnytty ja syystäkin, olisi tämäkin ketju saanut jäädä arkistoon. Vai oletko itse joku noista kirjoittajista? Jos haluat aiheesta keskustelun, tee oma aloituksesi, se olisi reilua.
Omaan aloitukseen sitten olisit voinut laittaa linkin tähän ketjuun, ja perustelut siihen.
- päivi*
mää,mää kirjoitti:
Omaan aloitukseen sitten olisit voinut laittaa linkin tähän ketjuun, ja perustelut siihen.
Tämä ketju tuo todella helmiä tähän jokapäiväiseen elämään. Ei pidä provosoida tämän ketjun esille nostoa ja ei ainakaan provosoitua kritiikkiä ilmaiseen aatoksiin.
Oman elämäni tämän hetken rakkauden kohteet ovat oma perheeni, mutta pieni olisi se sydämeni sopukka jos en siihen mahduttaisi myös monia muita rakastamiani asioita. Minulle rakkaus on voimavara, jota on hyvä olla olemassa, kun elon tyrskyt korkeina käyvät.
Kun tapaa pitkän ajan jälkeen tuttavan joka tulee tervehtimään, kysyy mitä sinulle kuuluu, on kuin päivänsäde olisi lennähtänyt suoraan sydämeen. Tunne on mahtava huomata joku haluaa ilahduttaa minua. Vanhat ystävät ovat elämän suola ja sokeri, tuovat tuulahduksen yhteisistä ajoista elämän matkalla. Pidetään hyvää huolta toisitamme ja itsestämme. päivi* kirjoitti:
Tämä ketju tuo todella helmiä tähän jokapäiväiseen elämään. Ei pidä provosoida tämän ketjun esille nostoa ja ei ainakaan provosoitua kritiikkiä ilmaiseen aatoksiin.
Oman elämäni tämän hetken rakkauden kohteet ovat oma perheeni, mutta pieni olisi se sydämeni sopukka jos en siihen mahduttaisi myös monia muita rakastamiani asioita. Minulle rakkaus on voimavara, jota on hyvä olla olemassa, kun elon tyrskyt korkeina käyvät.
Kun tapaa pitkän ajan jälkeen tuttavan joka tulee tervehtimään, kysyy mitä sinulle kuuluu, on kuin päivänsäde olisi lennähtänyt suoraan sydämeen. Tunne on mahtava huomata joku haluaa ilahduttaa minua. Vanhat ystävät ovat elämän suola ja sokeri, tuovat tuulahduksen yhteisistä ajoista elämän matkalla. Pidetään hyvää huolta toisitamme ja itsestämme.Noista linkin kirjoittajista --? Oihan sielä monta "tuttua"
Ja kauniisti oltiin Rakkaudesta kirjoitettukin.
Kuka aiheesta voisikaan paremmin kirjoittaa kun jo nämä ikäkumppanini täälä.
NIIN olinhan siellä minäkin.
Kiitos FiiuliN oli mukava lukea.- pilvi*
ullamirjami kirjoitti:
Noista linkin kirjoittajista --? Oihan sielä monta "tuttua"
Ja kauniisti oltiin Rakkaudesta kirjoitettukin.
Kuka aiheesta voisikaan paremmin kirjoittaa kun jo nämä ikäkumppanini täälä.
NIIN olinhan siellä minäkin.
Kiitos FiiuliN oli mukava lukea.ovat hyvä esimerkki ketjusta,jossa käsitellään samaa aihetta hienosti.Josta kaikki kertovat käsityksensä.Aivan hyväätekevää luettavaa.Ja antaa paljon ajattelemisen aihetta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7272316Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?502269- 1302255
- 1352160
- 551782
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall2411643- 311371
Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen201309Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,161205Kyllähän tämä vähän kirpaisee
Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah381147