Alkoholi ja yksinäisyys

Tekosyy. Ihmiset ryyppää koska niin tahtovat. Ovat ryyppäämättä koska niin tahtovat.

Sellaista asiaa kuin alkoholismi ei ole olemassakaan, mikään sairaus, se että ryyppää, ei varsinkaan ole.

Jos ei saa rakkautta ja hyväksyntää niin se masentaa ja monet sitten alkaa juomaan. Ssiinä on mennyt hyvii miehii alkoholin kanssa pohjalle koska naiset syrjii lyhyitä rumia miehiä. Täysin naisten syytä jos mies alkaa juomaan.

Näin se on minullakin. Toki jossain määrin käyttäisin alkoholia muutenkin mutta kyllä se unohtuukin helposti jos on seuraa tai muuten mielekästä tekemistä. Alkoholilla saa nopeutettua ajan kulumista mikä on yksinäisinä viikonloppuina tarpeen. Vaikea edes nähdä sitä kovin suurena ongelmana kun on suurempiakin, kuten yksinäisyys tai elämän tarkoituksettomuus.

Auttaako alkoholi yksinäisyyteen?

Tuu juomaan mun kanssa. Mäkin oon vähän yksinäinen ja ryyppään näin sunnuntai-iltana yksin kotona.

Ja sitten kun olet naimisissa, niin joudut juomaan siihen stressiin että vaimo koko ajan nipottaa sun juomisesta.

Sitä tunnetta että on yksinäinen , ei voi muut kun yksinäiset tietää. En ole alkoholin suurkuluttaja. Viikonloppuisin näkee kaupoissa paljon pareja jotka ostavat ruokaa ja muuta, näyttävät onnellisilta kun niillä on joku joka välittää. Suurin osa ihmisistä ei välitä niistä jotka todella on yksinäisiä.

Alkoholi on kyllä paska huume. Paljon parempia huumeita on, enkä ymmärrä miksi tästä huolimatta jotkut silti kittaavat kaljaa.

Yksinäisyys huonontaa elämänlaatua, aiheuttaa pitkään koettuna terveyshaittoja ja saa aikaan itsetuhoista käyttäytymistä.

Tässä mielessä yksinäisyys voitaisiin mieltää sairaudeksi, ihan siinä missä alkoholismikin.

Miksi ihmiset ovat yksinäisiä?

Syitä yksinäisyyteen on monia, eikä ole edes selkeää, mitä yksinäisyydellä oikein tarkoitetaan.

Henkilö saattaa olla hyvinkin aktiivinen harrastuksissaan, joihin voi liittyä laajakin tuttavapiiri, mutta kuitenkin kokea oman kotinsa ahdistavaksi, koska joutuu olemaan siellä yksin. Toinen voi puolestaan viihtyä yksin ja olla erilläänolostaan hyvinkin mielissään.

Ilmeisesti yksinäisyydellä tarkoitetaan pikemminkin jäämistä ilman puolisoa kuin sosiaalisten suhteiden ja kanssakäymisen riittämättömyyttä tai puuttumista kokonaan. Tosin tilanteessa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen puuttuu käytännöllisesti katsoen kokonaan, on vaikea sanoa, kaipaako henkilö enemmän puolisoa kuin edes jotain, jonka kanssa puhua.

Ihminen voi parisuhteessakin kokea olevansa yksinäinen, tosin tällöin parisuhteen laatu ei välttämättä ole kaikkein optimaalisin.

Yksinäisyyden kokeminen taitaa rinnastua pitkälti toivottomuuden ja näköalattomuuden kokemiseen. Toisin sanoen, ettei koeta elämän tuoneen oikeastaan mitään hyvää mukanaan, tai ettei ainakaan nykyisessä elämäntilanteessa ole mitään elämisenarvoista. Yksinäiset kuolevatkin tilastojen valossa merkittävästi nuorempina kuin henkilöt, jotka eivät itseään sellaiseksi koe.

Henkilö voi joutua luopumaan sosiaalisista suhteistaan avioeron, puolison kuoleman, työstä irtisanomisen tai muiden välirikkojen vuoksi. Kerran vakiintuneiden suhteiden katkettua, voidaan uusien suhteiden muodostaminen kokea ylivoimaiseksi.

On myös mahdollista, että henkilöllä on aina ollut vaikeuksia solmia sosiaalisia suhteita. Tällöin suhteita ei aikuisenakaan yksinkertaisesti ole, koska niitä ei koskaan olla muodostettukaan.

Ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia halulle muodostaa parisuhde ja tätä taipumusta monesti sitten hyväksikäytetäänkin. Koko maailma on täynnä tarinoita auervaaroista, jotka veivät lemmenkipeiden emäntien rahat. Nykyään uutisissa esiintyy myös loveen langenneita miehiäkin, joiden rahat menivät "avun" tarpeessa olevalle mysteerinaiselle.

Yksinäisyyttä ei vielä luokitella sairaudeksi kuten alkoholismi nykyään luokitellaan. Ajatellaan, että persous alkoholille on synnynnäistä ja korjaamatonta. Tietyissä tapauksissa näin varmasti onkin. Useimmiten se kuitenkin on opittua käyttäytymistä.

Samalla tavalla yksinäisyys voitaisiin ajatella tietyissä tapauksissa synnynnäiseksi ja korjaamattomaksi ominaisuudeksi. Monissa tapauksissa se kuitenkin olisi opittua käyttäytymistä, josta voi oppia pois.

Vaikeus tai kyvyttömyys muodostaa suhteita tai olla ylipäätään tekemisissä toisten ihmisten kanssa voi johtua vääristyneestä käsityksestä omasta itsestä. Koetaan olevan huonompia, rumempia, vähäarvoisempia ja kaikella tavalla joukkoon sopimattomampia kuin kaikki muut.

On vaikea sanoa, mistä tällainen suhtautumistapa johtuu. Jostain syystä henkilö kuitenkin suhtautuu ympäristöönsä ja itseensä niin ankaran arvostelevasti, ettei salli itsensä ottaa siihen mitään osaa, koska ei ole omasta mielestään muiden veroinen.

Edellä mainittu suhtautumistapa on opittua käytöstä, josta on mahdollista oppia pois.

Monesti yksinäisyydestä kärsivä on siihen itsensä tuominnut, ja pitkälti ilman aiheellista syytä. Armahduksen voi saada ainoastaan taholta, joka on tuominnutkin. On siis opittava ensiksi hyväksymään itsensä ja vasta sen jälkeen etsittävä hyväksymistä toisten edessä.

En minä joka päivä haluaisi vetää huumemömmöannoksiani, mutta olen liian raukka itsariin ja liian nössö katsomaan tätä elämää selvinpäinkään. Ratkaisua ei ole. Kumpa ei olisi enää pelkkareita ja saisi vain lakata olemasta olemassa.

Yksinäisyys johtuu naisten hypergamiasta. Monet miehet tekee itsarin sen takia koska naiset ei huoli rumaa miestä.

Yksinäisyys johtuu naisten hypergamiasta. Monet miehet tekee itsarin sen takia koska naiset ei huoli rumaa miestä.

Mene nyt ainakin baariin juomaan, jos tuntuu että on pakko juoda, siellä voi tutustua ihmisiin.. jospa se yksinäisyys sitten vähän hellittäisi.

Siis kotona juoden on minusta paljon hienompaa, kun baarissa. Kotona voi olla niin kun haluaa. Baareissa on omat sääntönsä. Kotona voi juoda vähän , paljon tai ei ollenkaan. Baareissa valvotaan, jonotetaan ja kärvistellään.
Jos on nälkä, teen leivän. Baarissa???
Mutta itse alkoholi. Se on suurin tappaja. Suurempi kun tupakka.
Alkoholi on suurin verovarojen tuhlaaja.
Alkoholi on paholaisen keksintö. Sillä leikkiminen vie elämän.
Itse juon joskus. Harvemmin, mutta joskus silti. Rentoudun ja annan itselleni aikaa. En juo itseäni kun pieneen humalaan.

Jaa. Miten se juominen on auttanut yksinäisyyteen, tai olotilaan noin yleisesti? Veikkaan ettei kovin hyvin. Sen minä vielä jotenkin ymmärrän että yksinäinen juo sen takia usein että käy jossain kuppiloissa yrittäen tutustua uusiin ihmisiin, mutta yksin kotona juominen ei kyllä auta mitenkään mihinkään.

Vaikka nousuhumalassa onkin hieman iloisempi olo, niin se menee äkkiä ohi ja masennus vain pahenee ryyppäämisestä. Terveysongelmat vielä siihen päälle, niin paskempaan suuntaan mennään koko ajan. Siitä voit olla varma, että mitään sääliä et sillä saa, että ryyppäät paljon.

Meitä yksinäisiä kotona tissuttelijoita taitaa olla aika paljon -ja kaikissa ikäluokissa. Kärsin paniikkihäiriöstä, joten en mene baariin. Toki saisin tänne seuraa, mutta sitten pitäisi kestää se lääppiminenkin.

Ajatelkaa niitä naisia joiden mies juo. Nainen saa siinä tukkapöllyä ja iskuja kun jännämies suuttuu. Se vasta kivaa on naisen mielestä.

Pullo ei jätä eikä petä ja auttaa aina.

Jos on masentunut ja yksinäinen niin apu löytyy yhtä läheltä kuin lähin kauppa, sieltä olutta ja lonkeroa ja joku pizza pakkasesta ja elämä muuttuu heti vähän kivemmaksi.

Vaikka ei olisi niin yksinäinenkään niin silti on kiva vähän tissutella, mieluummin lyhyt ja kiva elämä kuin pitkä ja paska.

Ihan turha kokea syyllisyyttä siitä että jotenkin jaksaa olla elossa. Kai se pulloon huhuilu itsarin voittaa.

.

"Ai drink # ALOUN #" dramaattisia kuvioita ja eleitä

har!1

.

Yksin kotona juominen on ikävää. Jos on riippuvainen viinasta, niin sitten ei sitä juomaseuraa ehkä kaipaakaan. Ainoa mikä merkitsee on riittävä humalatila, jolla pääsee taas hetkeksi irti todellisuudesta. Kuten yllä sanottiin juominen aiheuttaa masennusta ja tekee olon vain huonommaksi. Kierre on valmis. Itse olen niin tylsä ihminen ettei minusta ole edes alkoholistiksi. Toivon silti, että keksit jotain muuta tekemistä.

Alkoholi ja seurallisuus. Stressi ja kireys katoaa, housutkin tippuu itsestään jalasta, estot häviää, himot ja halut kasvaa. Ensinmäinen istuu syliin, toinen naamalle.

Yksin voi ottaa sen viskipaukun unilääkkeeksi, jos on tehnyt 100-tuntia töitä 5-päivään.

Alkoholi on tarkoitettu seurustelujuomaksi vähentämään jännitystä ja puurouttamaan aivot juuri sopivaksi, että ei hävetä mennä useamman naisen kanssa kylpyammeeseen pelehtimään.

Jos ei juo niin jää yksinäiseksi. Naiset rakastaa niitä jotka juo usein.

Hmm, kyllä minä useamman kerran kuukaudessa käyn parilla paikallisessa. En kyllä dokaa himassa eli hakeudun ihmisten seuraan. Useimiten otan vaan pari että on sievässä nousussa ja sitten kotiin nukkumaan. En näe tässä mitään ongelmaa, asun yksin, en seurustele, käyn duunissa, huolehdin itsestäni ja kaikki ok. En lähde parille sen takia että löytäisin naispuolista seuraa itselleni vaan ihan vaan pitkän duuniviikon jälkeen parille. En muuten myöskään koskaan juo alkoa viikolla.
Tilanne se että olen yksin mutta en koe olevani yksinäinen, paljon ystäviä ja työssä tapaan paljon ihmisiä. En ole myöskään syrjäänvetäytyvä, ulospäinsuuntautunut ja aktiivinen vaikka olenkin jo 50

Viinaa pitää juoda jos ei halua olla yksin. Viinamiehet juovat viinaa ja pääsevät mukaan porukoihin. Kun on porukan mukana yökerhossa tapaa naisiakin.
Raittiita miehiä ei porukkaan mukaan oteta ja he ovatkin yksin kotona ilman naisseuraa.

t. viinamies

Mä oon53v mies ja olen alkoholisti,vähän sekakäyttäjänkin vikaa. Aina juonut ja ongelmua tullut. Nyt viim.15vuodesta noin 13v juanut päivittäin.Mä opettelim itelleni sellasen ma-to säännön:arkisin juon muutamat,niin vklpsin annan palaa.Viikossa keskimäärin 70kaljaa.Joskus vaan ehkä 50,välillä viikossa 100 annosta myös. Siihen päälle mömmöt välil, todella hianoa tää yksinäisen holistin elämä,Hah! Naisen haluisin löytää,nyt vähä aikaa sitten nuari 29v pimu jätti mut.Yhessä dokailtii ja vedettii mömmöjä. FAK,upean elämän päihteet toi.HUIHAI69

Vieläks sä juot. ja soiko sulla sielä takana Juice