Miten vietätte äitienpäivää?

Ei on haudassa ja en ole itse äiti. Saatan käydä seurakunnan äitienpäiväjuhlassa. Jollain tapaa puheet koskettavat äitejä ja miehet tarjoilevat kakkukahvit. Poikkean ehkä vanhempien haudalla.
Siinä se on.

Itken yksinäni ja laulan itselleni ääni väristen; äääiiideeiistää paarhaaaiiiin määä oooon😢🎤🍂

Flikka perheineen tulee kylää ja me nosteta lihasoppa kattila pöytään , kauhia mullinliha klöntti sattumana .
Yks kirjottamaton sääntö on se et nälkäsenä ei kukka lähre kotti .

Lapset ja lastenlapset tulevat aamupäivällä tänne lapsuudenkotiin,
oman äidin hain jo tänään palvelutalolta,
on huhkinut koko päivän tehden karjalanpiirakoita.
Neljä polvea juhlii yhdessä huomenna.
Aamulla keitän lohisopan,
nuoremmat tuovat kakut ja pullat,
joukossa on pari alan ammattilaista.

♪♫ mä olen kyllästynyt niihin, voimiin jotka ohjailee mun elämää. ♪♫ https://www.youtube.com/watch?v=xA9FemhbDiQ
Vietän äitienpäivää, milloin haluan tai en ollenkaan tai joka päivä 🌾💐🌷🌹🥀🌻🌼🌸🌺

Käydään varmaan istuttamassa orvokkeja Legolassin pojan kaa hänen äitinsä haudalle. Samalla pari kynttilää muistolehtoonkin omille äideille.
Ruotsalaiset juhlivat äitienpäivää toukokuun viimeinen sunnuntai ja me molempina päivinä. Lapset varmaankin pistäytyvät kukkapuskan kaa kun on se päivä täällä. Tai sitten mennään lounaalle jonnekin. Pientä ja vaatimatonta onmeidän äitienpäivänvietto.

Vitettiin jo tänään. Leipasin eilen illalla tästskärin, tänä aamuna koristelin päällisen. Ajaa hurautettiin äitille ja siellä kodassa paistettiin makkaraa ja syötiin salaattia. Päällyspalaksi kakkukahvit. Ja sitten yöksi kotia.

Vein jo kukan äidin haudalle. Tyttären perhe asuu kaukana joten ei nähdä, muistivat kyllä.
En ole mitenkään innokas äitienpäivän viettäjä, kaunis Krysanteemi tuo iloa pitkään, ja kortin teksti oli mahtava.

En vietä mitään päiviä. Onneksi ei enää tarvitse. Avioliiton aikana piti, mutta sydämeni ei ollut niissä mukana.

En ole tottunut mihinkään päiviin lapsena. Toki olen muuttanut tapojani paljon niistä ajoista, mutta kaikkinainen perhejuhliminen on mielestäni keinotekoista. Roikutaan toisissa ihmisissä ja noudatetaan perinnetapoja, vaikka ne eivät tunnu mukavilta. Jos tuntuisivat, niin sitten se olisi tietysti eri juttu.

Vetelöin. Ulkoilen. Teen mitä muinakin viikonloppuina. Ihminen antaa päiville niiden merkityksen tai on antamatta. Minä pidän tavallisesta arjesta enkä ole ikinä tajunnut ilmausta harmaa arki. Eihän arki ole harmaa. Se on täynnä vivahteita.

Kahvit ajattelin juoda, kuten joka aamu.
Tietokoneellekin kai tulee langettua, heikko luonne. Lehti-uutiset on luettava. Telkkarista ei tule kuin Manu Koivistoa. Huomennakin varmaan.
Formuloita ehkä katselen. Sohvalla. Joko istuen, lojuen tai päälläni seisten. Yritän matkia joogaa.
Sittenpä täytyy lähteä vähän liikenteeseen, tärkeille asioille.
Ehkä ehdin takaisin kurkkaamaan Sveitsi - Suomi mustakiekko ottelua.

Ei kai tarvitse mainita että olen mies.

Ostin hyvät ruokatarpeet kuohareineen, punaviineineen ja brändeineen, paljon hyvää lihaa ja hieno jälkiruoka 50-luvun keittokirjasta. Laitan koko perheelle huomenna ruoan. Mitenhän on, kun tuossa kaljottelivat pihassa ja menin mukaan - ihan vain hetkeksi - muka - mihinkään yhteen jäänyt - nyt avasin brändipullon ja otan vain "yhden". Huomenna on paljon tehtävää, koska teen kaiken itse.
Olen niin onnellinen perheestäni, että ostin tytöilleni, äideille, lahjat. Ovat niin ihania lapsenlapsia pykänneet. Huomaattehan että tämä ylistykseni saattaa johtua nousuhumalasta. Nyt tällainen äitienpäivän aatto, oikein rattoisa olo.
Psykoterapeutitar, voi ei - onko kaikki hyvin? Elän mukanasi. Tuo laulu tuli markkinoille kun itse tulin nuorena eka-kerran äidiksi. Kuuntelin sitä niin, että naapuri tuli valittamaan.
Nyt kun seuraan omia tyttäriäni, äitejä, koen heidät paljon paremmaksi kuin itseni äitinä. Olin niin nuori, että ymmärtämättömyyttäni tein virheitä, jopa laiminlyöntejä. Hyvä että ovat hengissä ja täyspäisiä.

Oma äitini nukkui kesäiltana kaksivuotta sitten....kauniisti ja kauniina...niinkuin hän tulee mieleeni kun viimeisen kerran häntä katsoin....
Minut on kutsuttu lounaalle ....kuusi aikuista ja kolme pikkulasta....pitkästä aikaa ...kun yleensä minä olen odottanut lapsia luokseni.... Tuleekohan sitä vanhaksi kun tällaiset asiat tuntuvat niin hienoilta....

Ohjelma varmaankin hyvin samanlainen kuin muutkin päiväni tällä viikolla.

Oman äitini haudalle en pääse käymään, en voi kerätä valkovuokkoja, koska ne eivät kunnolla vielä kuki, ehkä sytytän terassille muutaman lyhdyn.

En erityisemmin juhli, lipun vedän aamulla salkoon, on mulla kinuskikakku pakkasessa ja ruukkuruusu pöydällä, jokin paketti postissa, mutten pääse sitä huomenna hakemaan, pöydän katan niin kauniisti kuin taidan, äideistä kyselen ja muistellaan jos muistit pelaa, näin todennäköiseti tapahtuu päivällä.

Sitten illalla skypetetään sinne tänne, otetaan kimppapuhelu jos linjat sallivat,
silloin on ihanaa olla äiti ja mummina vielä mukavampaa.

Lunta sataa ulkona ja ylearenasta katson perjantaina tullutta Hakekaa kätilö sarjaa.

Käväisin aamu-kahvin ja uutisten jälkeen erään kaupan 24/7 pisteellä.
Sain sieltä ison pahvi-laatikon.
Sitten istuin pallilleni suunnittelemaan mitä työ-kaluja tulen tarvitsemaan, vai tulenko.
Päätin odottaa kunnes mittari näyttää 15C, vähintään.
Äitiä ei ole enää.
Tällaisen uus-vanhan miehen on paha leipoa kakkuakaan ilman äitiä.
Yhteen kakkuun saa yksinäinen polkea kauan.
Kalorista toiseen.

H.

Lähden tunnin kuluttua palvelutaloon.
Äitini jo kovasti oottelee. On soittanut kaksi kertaa tänään ja kysynyt, että mihin aikaan me tulemmekaan.
Yleensä äitienpäivät menevät saman kaavan mukaan. Äitini luo menemme minä ja veli ja vaimo ja mun poika perheen kera.
Vein eilen jääkaappiin täytekakun ja nisua. Karjalanpiirakoita, Tuc-keksejä ja niiden päälle laitettavaksi erilaisia tuorejuustoja. Kotitehtyä juustoa.
Pääknuppini on vaan hivenen verran pipi. Pipipäänä ei ole mukava olla.
Otin buranan naamaan ja tässä odottelen, että tekee tehtävänsä.
Hyvää Äitienpäivää teille kaikille!!

Äitin menehtyi v.2009. Kahden lapseni perheitten kanssa sovittu että ei mtään pakkopullailua
- viettäkää työnuuvuttamat lapsineen lepopäivä. onnea ja iloa vuoden jokaiseen päivään.
Tavataan kun jaksetaan. Mukillinen pikakahvia ja juhlapäivän kunniaksi loraus kermaa joukkoon.

kyllä se siitä, huitasi Koivisto aikoinaan kädellään, ku ei tienny mitä olisi sanonu,


---
On soiteltu puhelimella onnittelut,
on pesty pyykkiä ja siivottu,
on tehty täytekakku, jonka itse syön pikkuhiljaa viikon sisällä,
ulkona sataa,
on satanu koko päivän räntää ja lunta,
tuntuu kuin luontoki itkisi äitienpän kunniaksi,
kai äidit ovat epäonnistuneet tehtävässään kasvattajana,
kai elämä on toivotonta luonnonki mielestä,
ku luontoki itkee noin rajusti murheitaan,
-- se on maailman lopun aikaa ny,
kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, mikään ei nyt entiselleen jää,
maailma muuttuu, poikaseni,,,
mutt´ mihin suuntaan,
se jää nähtäväksi,,,,,,

Tässä nyt hissukseen mietin kuinka tämän äitienpäivän viettäisin. Onhan tätä vielä jäljellä.
Äitienpäiväpikakahvia on menossa jo toinen mukillinen.
Jotain äitienpäiväaamiaista/lounasta/päivällistäkin pitäisi kai katsella suuhunsa, mutta kun on kaikki astiat tiskissä. Lähtisikö ostamaan sellaisen valmisruuan, missä on lautanen mukana ja lämmittäisi mikrossa vai ottaisinko ihan ja tiskaisin äitienpäivän kunniaksi ja lämmittäisin hernesoppaa ennenkuin se menee vanhaksi.

Viime vuonna taisin olla kutsuttu likan luokse äitienpäiville. Siinä sitten, kun nyt siellä kerta olin ja äiti, niin sain painua pyykkituvalle pesemään hänen pyykkinsä, mitä ei ollut ihan vähän.

Ehkä minut kutsutaan tänäkin vuonna sitten kun on se ruotsalainen äitienpäivä, toukokuun viimeinen sunnuntai. Seuraavana päivänä on Fixun syntymäpäivä (13v), niin menee kumpikin samoilla juhlimisilla.

Voi miten mukava lounas, nyt juuri kaikki jäljet siivonneena huokaisen. Läppä lensi ja ruoka maistui, mukaankin ottivat, miten muuten saisin kaikki varatut kulumaan. Onnen päivä, muistelen tätä päivää sitten kun on harmaampaa. Että ne osaa muistella ja vitsailla vanhoista, nauratti. Omille lapsille, äideille, ostamani lahjat miellyttivät, tiedä häntä, ainakin näyttivät siltä. Ostin ne näin: menin koruliikkeeseen (ei aitoja), jossa oli toisen lapseni ikäinen myyjä. Kysyin mitä hän haluaisi lahjaksi, hän valitsi. Sitten kysyin, mitä sitten ottaisin vähän vanhemmalle, hän valitsi nekin. Ei korukaupan kalliimpia,mutta kauniita, fiksu myyjä. Itse käyttäisin kumpiakin, en kai ymmärrä ikääni, vai ollako ajaton.

Ku ihminen tulee tarpeeksi vanhaksi,
kukaan ei muista että on ollu olemassakaan,

näin se vaan menee tämä ihmiselämä,

vanha saa vain muistella ,
kuinka oli pölinää pöntössä silloin ku kottairaisen kotonaki tansittiin,
poikasia ruokitiin ja kouluun tyrkättiin,

no joo,
tähän on jo tpottunu,
itkut ikävästä on aikoinaan itketty,
kyyneleet vuodatettu,
kaipaukset kaivattu,
nyt ei tuu enää kyyneleitä,
kyyneljärvi on kuivunu
kuin saharan erämaassa konsanaan,
kuivaa on nyky elämä,

" surut pois ja kukka rintaan "

on se kummaa tuo ihmisen elämä,
tähänki on tottunu,
kummasti alkaa tuntua mukavalta ku ei tarvi enää passata ketään,
nyt kiinostaa aivan muut asiat kuin jälkeläiset,

ku ne on vanhan unohtanu,
kai vanhallaki on oikeus unohtaa,
tai ei unohtaa,
mutta ei tarvi kokoajan niitä kaivata, vai tarviiko,,,
nooh, salaa kaipaan niitä, en vaan teille tunnusta,,, nyyyyhh,, pidän omana tietona,,,

ruppee ajattelemaan , kyllä kai ne pärjää, ku eivät käy eeeeeesss kattomassa, onko vanha elossa,
luoja heitä sinne jonnekki siunatkoon,

nyt tämä vanhus pistää jalalla koreasti,
nilikuttaa aivan omille reissuille,
mistähä vanha ittensä vielä löytää,
voihan sitä ottaa uuuven ukon ,
ku entinenki lähti taivaankotiin jo muutamia vuosia sitten,

ottaapi jonkun kivan puliukon kaveriksi sammaa kakkua syömään,
kyllä sitä riittää kahellekki ihan mahan täydeltä,
aika kuluu hupaisemmin,

kumma juttu, ihminen oppii elämään aivan yksinki,

kauan kaipasin, ikävöin ja itkin
ku jälkiasvu ei muista omaa vanhaa emoaan,
kai se on maailman laki,
poikue lähtee omille teilleen, kuten linnunpesästä konsanaan,

onhan vanha sanontaki: " lapset on laina vaan "

kauan se vei ennenkuin tuonki asian ihminen ymmärtää ja sisäistää ,
että totta se on,