Hyvä parisuhde, mutta ei seksiä.

Vastaan itse, koska olen aika epätoivoinen. Tämä ei ollut mikään valitus, en vaan osaa ilmaista sitä , että olen ollut ilman miestä 8 vuotta.

Elämä on monimuotoista , tilanteesi on mielestäni vaikea sillä halu on tunne joka vaatisi tyydytyksen . Vaikka eletään tällä vuosituhannella niin ihminen jää tuollaisen harmistuksen kanssa melko yksin . Joten empä viisastele neuvoin sillä ne ovat jokaisen itse kehitettäviä.

Sama juttu toisinpäin. Vaimon paniikkihäiriölääkitys vaihdettiin tehoavampaan reilu 20 vuotta sitten. Uusi lääkitys vei häneltä seksuaaliset halut kokonaan, eikä hän muutenkaan kaipaa/halua minkäänlaista läheisyyttä. Lisäksi monta muuta sairautta.
20 vuotta "parisuhteessa" ilman läheisyyttä ja seksiä ei ole helppo asia seksuaaliterveelle miehelle. Enkä voi hylätä sairasta kumppania, joka ei yksinään pärjää.

Monesti kielletään kumppanilta se mitä itse ei kuitenkaan haluta.
Mielestäni seksitön suhde on ok. jos molemmat ovat samaa mieltä.
Nämä asiat olisi kuitenkin sovittava yhdessä, salailu on jotenkin nuhruista. Tarkoitan tällä rakastajan ottamista.

Sama ongelma, mutta toisin päin. Olen ajatellut vaihtaa uskontokuntaa sellaiseen, jossa miehellä voi olla jopa neljä vaimoa.

Onko se hyvä parisuhde jos siitä puuttuu lämpö ja läheisyys.

Se on kaverisuhde ja kimppa-asumista yhdessä kun kaveri on ihan ok ja siihen on vuosien kuluessa tottunut, elämä sujuu ilman suuria myllerryksiä, mahdollisesti yhteiset lapset ja yhteisesti hankittu asunto. Seksi ei vain ole enää yhteistä.
Jos molemmille kaverisuhde riittää, kaikki hyvin, mutta jos toinen haluaa ja toinen ei,
niin onkin vaikeaa.

Siinä tilanteessa ehkä syvällisen keskustelun paikka, jos hyvä parisuhde halutaan, niin siihen tarvitaan parin kumpaakin osapuolta useimmissa asioissa ja varsinkin seksissä. Onkohan niin, että juuri miehet ovat helposti se vänkyröivämpi osapuoli, niin kuin aloituksessa, kaikki olisi ehkä hoitunut vain testosteronilääkityksellä. Just tätä kirjoittaessani tuli mainos teeveestä kuinka ko hormoni taso laskee jo nelikymppisillä miehillä saatikka sitten kuuskymppisillä.
Sairaudet ja lääkkeet saattavat muuttaa läheistä ja kun rajoitteet lisääntyvät niin tilanteessa kaivataan ehkä enemmän molemminpuolista luottamusta, että puutteessa elävä saa ratkaista asian ilman huonoa omaatuntoa.

Yhdessä sylikkäin kyhnääminen tekee hyvää, siinä innokkaampi hillitsee himojaan ja se joka ei tykkää yhtään ajattelee kuitenkin pikkasen puolisoaan, läheisyys ja kivat jutut saattavat toimia sytykkeenä.
Sitä paitsi mies voi naisen tyydyttää ja päinvastoin ihan ilman yhdyntää jos nimittäin haluaa.
Mielikuvitus on hyvä juttu seksisuhteessa ja rajat muodostetaan kaksin.

Liian yksinkertainen neuvo: mene naapuriin.

eli kevennys vakavaan asiaan
Uudelle hallitukselle pitäisikin tehdä aloite, että joka kuntaan perustettaisiin iloinen talo,
sieltä löytäisi seksuaalista terveyttä, sehän voisi toimia terveyskeskuksen yhteydessä, koska
seksuaalinen hyvinvointi on tosi tärkeää, Siellä hoidetaan puute pois, eikä kysellä kelakorttia.

En vierasta ottaisi, olen ollut seksittömässä suhteessa kaksi vuotta, se tulee jatkumaan. En osaa piilossa toimia, eikä mies hyväksyisi. Ihan aluksi oli synkkää, mutta ihmeesti tottuu. Ostin hyvän dildon ja saan läheisyyttä, hellimistä ja kehumista paljon. Meillä on muuten hyvä yhdessä. Jos et ole 8 vuodessa tottunut niin; istupa itsesi viereen ja pohdi tarkasti mitä itse haluat. Jos se on vieras sala tai julkikumppani niin siitä vaan. Jos pärjäät ehdottamallani dildolla ja jos et ole aikaisemmin sitä keksinyt niin kokeile. Vielä paremmat orgasmit saa kuin miehen kanssa. Ei kannata elää niin että jatkuvasti kieltää jonkin tärkeän tarpeen. Oletan sen olevan just niitä joita kuolinhetkellä katuu, elämätöntä. Toivon että hoksaat juuri sinulle sopiva oikean ratkaisun.

Irene ja muut miehen kosketusta vailla olevat, jos olette Turun suunnalta, niin apua voisi olla tarjolla...