Veden solina, liekin leimahdus

Minua häiritsee, jos se ilmalämpöpumpun sisäyksikkö laitetaan olohuoneen nurkkaan sohvan yläpuolelle metelöimään. Itselläni se on eteisessä pääsisäänkäynnin yläpuolella ka siitä lämpö leviää tasaisesti kaikkiin huoneisiin, jopa saunaan saakka joka on perimmäisenä.

En minä mitään paljoa siivoile, joskus harjalla ja rikkalapiolla siivoilen kissanhiekkaa lattioilta, kerran viikossa imuroidaan. Ikkunalasit pitää olla puhtaat, joka syksyinen ja keväinen homma.

Keräilen kirjoja, niitä on todella paljon puolivalmiissa kirjastossani.

Eikös se ole nyt todettu, että kynttilöiden polttaminen pilaa sisäilmaa.....?

Ledejä minäkin etupäässä polttelen. Muuten en löydä kauheesti johdonmukaisuutta minun parista kynttilänpätkästäni tuomassa tunnelmaa syysiltaan ja maapallon tuhoutumisen välillä.
Minun elämässäni kaikki on kiinni yksityiskohdista. Värit, tuoksut, äänet, pinnat, muodot, makuvivahdukset...minkään ei tarvi olla suurella rahalla hankittua. Kauneus on katsojan silmässä ja esteetikon elämä voi olla pienestä kiinni. Minimalistiksi minusta ei ole, koska inhoan kaikkea teennäisyyttä, mutta liikaa kamaa ei myöskään: harmonia ja tasapaino kaikessa.

Takkatuli ja ledvaloja palamaan, meidän kodissa on lämmin tunnelma.
Vanha hirsitalo on hyvä paikka asua ja elää.

Enimmäkseen ikkunalaudoilla loistaa lampuissa valo iltasella. Totta maar vaihdan verhoja ja mattoja useamman kerran vuodessa ja yritän yhdistää sohvatyynyihin ja pöytäliinoihin verhojen väriskaalaan sointuvat värit. Eipä sitä paljon muulla tavalla voi tämmöstä avonaista huonetta sisustaa.
Tässä kämpässä rasittaa joskus tuo ainainen suhina johtuen mekaanisesta ilmanvaihdosta .

On minulla ihan nätin näköistä täällä sisällä, ainakin omasta mielestä.... Vaikka olenkin mies. En minä kyllä täällä sisällä kovin paljon ole, kunhan nyt nukkumassa.
Senkin minä tiedä, että jos naisiin haluaa tehdä vaikutksen, niin kynttilöillä ja leikkokukilla sen saa, jos saa, nimittäin vaikutuksen.
Kun iteksein olen, niin en paljon sisällä kynttilöitä sytyttele.
Mutta kun järvi jäätyy, niin olen jo varannut kuivia puita, ja sytytän sellaisen modernin jätkänkynttilän rantakalliolle, kun lähden laittamaan talviverkot jään alle.
Kyllä siinä illan hämärtyessä, kahvia juodessa harmaa talvimaisema on kaunis.

Minä en satsaa sisustukseen enkä kodin sievistämiseen. Kierrättäjänä asun tarinakodissa: kaikki on vanhaa - paria kirjahyllyä lukuunottamatta - muilta saatua tai kirpparilta löydettyä. Jokainen esine, huonekalu, muistuttaa jostakusta, jolla on ollut
minulle merkitystä. Uusien, hengettömien esineiden parissa tuskin viihtyisin. Silti joku ystävä koki, että minulla on kaunis ja viihtyisä koti - niinhän ystävä voi sanoa, ihan ystävyyden vuoksi..))

Noita alkuelementtejä meillä tietysti edustaa takkatuli, soljuvaa vettä ei ole, sauna ja amme kylläkin, maa on tukevasti jalkojen alla kun astun ulos, ilmanvaihto tapahtuu paineilmalla ja tuulettamalla perinteiseen malliin.
Kun kodissani on kirjoja melkein joka huoneessa niin kai se antaa viitteitä siitä, että oman elämän painopiste ei ole materiassa, eli pää pilvissä kai sitä sitten on elänyt. Bopo, boheemiporvari, olen tainnut myöskin olla.

Kukahan minulle sanoi, että asun tunnelmissa ? Siinä taitaa olla vinha perä,mutta en varmasti ole ainoa. Kodin ilmapiiri, henki, on varmasti sellainen tekijä, mikä syntyy asujista, mutta uskon kyllä, että siihen voi vaikuttaa myös noilla keinoilla, mitkä Paloma mainitsi. Pitäisköhän muuten vaihtaa verhot jouluksi ?..))

Olemme paljon samalla linjalla, demeter1, kuten tuo että en kauheesti tykkää haalia uutta tavaraa ja pidän siitä tavarani ovat olleet käytössä aikaisemminkin, että niillä on historia ja muistoja. Shabby chic enemmän kuin pelkistetty, mutta liika roju siivoutuu aina aika ajoittain pahvilaatkoihin ja ullakolle tai kierrätykseen jos olemme olleet reippaita. En ole koskaan ollut mikään varsinainen kodinrakentaja/marttakerholainen/ perheenemäntä viimeisen päälle: olen aivan liian boheemi ja laiska sellaiseen. Siivoan toki ja hoidan normaalihuushollin, mutta koska en edes tiedä millaista naapureillani on kotona niin en pysty edes heitä kadehtimaan.

(Lähin naapurini vietiin lopulta pakkohoitoon piipaalla kun mummeli oli pahasti dementoinut ja sillä oli mennyt pahasti sekaisin kuka oli kukakin ja kuka kylän huorista oli sen miehen vietellyt, rassukka ei olisi kyllä kotoaan lähtenyt, mutta todellakin, poliisit sen lopulta hakivat ja lapset myivät talon. Ostajapariskunta on laittanut koko huushollin remonttiin ja kaikki mummon tavarat kannettu roskalavalle ja seinät revitty auki ja nyt ne on saaneet sisäremontit valmiiksi ja muuttaneet vauvelin kanssa asumaan. Lego oli käynyt sisällä ja sanoi että voi sitä prameutta ja loistoa :)) Kaikki huippumodernia ja viimeisen päälle. Minusta taas nää vanhat puutalot ovat charmikkaita vanhanaikaisine sisustuksineen ja tapetteineen, punssiveranta on kaunis ja voittaa mäntypuisen avoimen juopottelulavan huonekaluineen talon seinustalla.)

En siis ole somistaja enkä sievistä: luon tunnelmaa pienin keinoin ja vaihtelen juttuja vähän vuodenaikojen mukaan. Minulle on tärkeää miten itse ja läheiseni viihtyvät ja että koti on talvella lämmin, kesällä viileä, ain atuttu ja turvallinen.

Kävelimme eilen parituntia Pohjanmeren rannalla. Veden läsnäolo elämässäni on tärkeää. Sinätiloihin en kuitenkaan suihkulähdettä kaipaa.

Täällä Hollannissa talon sisustus on tyylikäs Petzen valitsema, eikä kaipaa verhoja eikä muutakaan krääsää. Puuta, mustaa nahkaa, valkea takka, jossa palaa iltaisin led-kynttilä. Siivoamme kerran viikossa. Petze imuroi, minä pyyhin kalusteiden pinnat sekä luutuan lattiat ja siistin wc.- ja kylpyhuonetilat.

Kun muutin asumismuotoani Suomessa, järjestelin tilat siten, että huonekalut löysivät paikkansa enkä niitä enää siirtele.

Joulu näyttää mitä muutoksia teen esim. laitanko kuusen sisään vaan pistänkö sen ulos takapihalle. Ruoat teen perinteisesti. On tulossa erilainen joulu. Uusioperheen joulu, en tiedä miten kaikki onnistuu vai tökkääkö jossain.

Ainut toiveeni on, että ei koiria jouluksi taloon. Petzen molemmilla lapsilla on koira, se on ainut pelkoni joulun järjestelyiden onnistumisessa. En näet voi asua saman katon alla koirien en kissojen kanssa. Poika on jo kertonut tulevansa ilman koiraa. Koira jää morsmaikun hoiviin, ovat koiraihmisiä hänen kotonaan. Tyttö on taas arvoitus, mutta uskon hänen kunnioittavan toiveitani ja jättää koiransa kaverinsa huostaan.

En taida hössöttää joulua, mutta aina se hössötykseksi tahtoo mennä.

Veden läheisyys on minullekin jollain tavalla tärkeää, kai se tulee lapsuudesta kun kotitalo oli järven lähellä, ei tosin aivan rannassa, mutta rantasaunassa kylvimme ja omalta laiturilta hyppäsimme lämpimään järveen. Nyt kun ranta eikä sauna ei enää ole omaa, vaan joudun lainaamaan sitä minkä kerran osallisena omistin, niin tuntuu tärkeältä että ikkunoistani näen laajan vesialueen joka on osa Daljoen selkää ja että linnuillani on juoma-astia pihalla ja pikkuruinen merenneito jonka ruukusta kaatuu vettä altaaseen pohjoisikkunalla. Kolumbiassa meillä oli uima-allas ja lapseni oppivat uimaan ja hyppäämään pää edeltä jo pitkälti alle kouluikäisinä.

Äidilläni oli aina kasvimaa ja nyt minäkin, kuudes vuosi menossa, harvennan porkkanoita ja kastelen kurpitsoitani. Maan läheisyys on tärkeää ja kaikki ikkunani ovat täynnä kukkia terrakottaruukuissa. Oma piha ja mahdollisuus olla ulkona omalla tontilla ja puuhailla siellä on tullut aina vain tärkeämmäksi: samoin metsän ja valaistujen teiden läheisyys. Olen treenaamassa nyt itseäni takaisin toissakesäiseen kävelykuntoon kun kävelimme Legon kanssa helpolla 5-10 km lenkkejä. Nyt lonkankipu on hellittänyt ja olemme aloittaneet kävelylenkit uudelleen mutta vähän kerrassaan, lisäten aina aikaa ja lenkin pituutta.

Tuo kuvaamasi Petzen sisustustyyli on minulle hyvin tuttua: oli melkein kuin olisit kuvaillut tyttäreni taloa ja hänen sisustustaan: puuttuivat vain pääkallot. Yhtä tyylikästä, minimalistista, loppuunajateltua, mutta minun mielestäni myös kylmää ja persoonatonta. Lahjoitin viime jouluna tyttärelleni huonekuusen, aracaucarian, jollainen oli aikoinaan anopillanikin Kolumbiassa: se on säilynyt hengissä samoin kuin lahjoittamani orkideatkin: ainoat huonekasvit jotka hän on pystynyt pitämään hengissä.

Paljon on ledtuikkusia, kynttilöitä harvemmin poltan, johtuen koirien huiskuhännistä. Takkatuli on kaunis katsella, lämpö miellyttävää ja ääni on rauhoittavaa. Veden lorinaa en jaksa kuunnella, enkä oikein muutakaan tarpeetonta taustamelua. Joskus aikanaan sain lahjaksi kuparisen Manneken pis patsaan puutarhaani, mutta jo toisena kesänä en enää laittanut sitä päälle lainkaan, sillä ääni tuntui pidemmän päälle ärsyttävältä. Puron solina ja aaltojen ääni eivät ärsytä, ne rauhoittavat.

En välitä veden solinasta sisällä, ulkona puutarhassa on ihan mukava.
Minua häiritsee kodissani oleva liika tavara. Usein teen päätöksen että kuskaan joutavat kierrätykseen, en ole saanut aikaiseksi.
Ennen vaihdoin verhoja usein, nyt on jäänyt vähemmälle, päiväpeitteitä ja mattoja vaihtelen silloin tällöin.
Siivoan paljon vähemmän kuin ennen, silti ei ole sen sotkuisempaa.
Monesti tuli siivottua siksi että oli siivos päivä. Nyt siivoan silloin kun näen siihen tarvetta.

Tämä huushollini on vaikea sisustaa, tämä on niin iso ja avara tila. Huonekaluja saisi olla enemmänkin. Kukkia minulla ei ole, ne ei tykkää minusta :(, mutta meillä on kestokukat seinällä; suuret vaalean lilan ja aniliinin punaiset pionit loistavat ja viihtyvät , n.kymmenen metriä leveän seinän pinnalla, jossa pohja värinä on harmaa joka vivahtaa hieman oliiviin. Melko säväyttävä siis 😀.
Tapettia ei sitten siinä tilassa muuta olekaan, vain makkarit on tapetoitu ja takkahuone.
Raskaita mattoja en enää halua, ranteeni ei tykkää niiden kanssa painimisesta.
Tahtoisin leivinuunin, sillä pidän tehdä siinä ruokaa ja sen lämmittäminenkin olisi mukava päivän täyte, saa ny nähä mihin sitä yltää.
En enää siivoa kuin nuorempana, riittää kun pitää koko ajan perussiisteyden.
Jos saan lottovoiton, sisustan sitten uudelleen.
Niin, veden ääreen minäkin halajan ja pääsin, kai se horoskooppimerkkini ajaa kinuskin 🙄.
Kynttilöitä poltan, hieman lähempänä joulua, vain vainajien päivänä poltin heitä muistellen, en päässyt haudoille.
En kanna hiukkasista huolta, lopettakoot ne turhat lennot pitkin maapalloa ensin.

Hyvin hoidettu korsteeni (savupiippu) kyllä hoitaa hyvin ilman vaihdon. Hyvä polttaa puita sillon tällöin vaikka kesällä ilman vaihdon takia. Monissa taloissa näkyy huppuja savupiipuissa, tässä näkyy tietämättömyys jos niitä, ei ilma vaihdu ei myöskään mahdollinen toimivuus alhalla toimi.

Täällä Ruotsissa oli kerran laki jossa piti katsoa piipun toimivuus. Linnut voivat tehdä pesiä ja tukkia ilman vaihdon, hyvin vaikeita avata.

Asiasta on kokemusta---ei huppuja !

Moi, nyt lisään vain, että kirjoittamiseni tänne näkyy olevan aivan mahdotonta, lisäksi kirjoittaessa, sitten kun sattuu onnistumaan pääsemään kirjoittamaan, on muutenkin kurjaa kun tämä kirjoitus avustaja muuttaa sanojakin miksi sattuu, niinkuin tuolla vastauksessani paikalle näkyy :((