Ketä palstalaisia vaivaa laiskuus

Eikös yritystukienn anominen ole pahinta laiskuutta ja velttoutta

Ilmaisrahaa varovaroista oikeaa kommunismia

Luulen, että olen tehnyt enemmän töitä sairaana ja kivuissani, kun oikeesti täällä laiskimmat edes terveenä.

Tuo profiilikuva on otettu vuonna 1983 kesälomareissussa Vanajalla Konginkankaalla. Mun toistaiseksi viimeinen kesä terveenä. Kun en ollut kipukroonikko. Muutama kivulias vuosi on vietetty.

Olis kiva joskus tietää onko se fibromyalgiaa vai jotain muuta, kun lapsesta asti särkee jatkuvasti ja päivittäin jostain päin kehoa.

MCMLXXVI kirjoitti:

Luulen, että olen tehnyt enemmän töitä sairaana ja kivuissani, kun oikeesti täällä laiskimmat edes terveenä.

Tuo profiilikuva on otettu vuonna 1983 kesälomareissussa Vanajalla Konginkankaalla. Mun toistaiseksi viimeinen kesä terveenä. Kun en ollut kipukroonikko. Muutama kivulias vuosi on vietetty.

Olis kiva joskus tietää onko se fibromyalgiaa vai jotain muuta, kun lapsesta asti särkee jatkuvasti ja päivittäin jostain päin kehoa.

Lue lisää

Eli olet kuvassa 7 vuotias mutta siitä 11v eteen päin kun ammattikoulu loppu niin kivut alkoi kysymys oletko tehnyt päivääkään töitä vai onko pisin työ suhde kestänyt max 2 viikkoo ja siitäkin 9 päivää sairaslomalla

Anonyymi kirjoitti:

Eli olet kuvassa 7 vuotias mutta siitä 11v eteen päin kun ammattikoulu loppu niin kivut alkoi kysymys oletko tehnyt päivääkään töitä vai onko pisin työ suhde kestänyt max 2 viikkoo ja siitäkin 9 päivää sairaslomalla

Lue lisää

Mä olen ollut työsuhteissa n. 16 vuotta yhteensä. Opiskellut 6 vuotta plus 1,5 vuotta erilaisia lyhyempiä koulutuksia ja n. 1 vuosi lukiota.

Työkokeiluja ohessa, työttömyysjaksoillaja työssäoppimisia toki kaikissa opiskeluissa mukana reilusti.

MCMLXXVI kirjoitti:

Mä olen ollut työsuhteissa n. 16 vuotta yhteensä. Opiskellut 6 vuotta plus 1,5 vuotta erilaisia lyhyempiä koulutuksia ja n. 1 vuosi lukiota.

Työkokeiluja ohessa, työttömyysjaksoillaja työssäoppimisia toki kaikissa opiskeluissa mukana reilusti.

Lue lisää

Sitten kotona olen ollut lasten kanssa vanhempainrahoilla n. 5 vuotta. Pisimmät sairauslomat on pariin otteeseen olleet 1-2,5 kk/sairasloma. Fibromyalgian ja kilpirauhasen tulehduksen vuoksi nuo, plus keskenmeno kun posahti munanjohdin ja tuli sisäinen verenvuoto. Onneks selvisin siitä. Ja verenmyrkytyksen takia.

MCMLXXVI kirjoitti:

Sitten kotona olen ollut lasten kanssa vanhempainrahoilla n. 5 vuotta. Pisimmät sairauslomat on pariin otteeseen olleet 1-2,5 kk/sairasloma. Fibromyalgian ja kilpirauhasen tulehduksen vuoksi nuo, plus keskenmeno kun posahti munanjohdin ja tuli sisäinen verenvuoto. Onneks selvisin siitä. Ja verenmyrkytyksen takia.

Lue lisää

Ja nyt olen ollut n. 1,5 vuotta omalla lomalla ja elänyt säästöilläni ja puolison tuloilla. Reilu mennyt sairastellen kaularangan takia.

MCMLXXVI kirjoitti:

Sitten kotona olen ollut lasten kanssa vanhempainrahoilla n. 5 vuotta. Pisimmät sairauslomat on pariin otteeseen olleet 1-2,5 kk/sairasloma. Fibromyalgian ja kilpirauhasen tulehduksen vuoksi nuo, plus keskenmeno kun posahti munanjohdin ja tuli sisäinen verenvuoto. Onneks selvisin siitä. Ja verenmyrkytyksen takia.

Lue lisää

Ok

MCMLXXVI kirjoitti:

Luulen, että olen tehnyt enemmän töitä sairaana ja kivuissani, kun oikeesti täällä laiskimmat edes terveenä.

Tuo profiilikuva on otettu vuonna 1983 kesälomareissussa Vanajalla Konginkankaalla. Mun toistaiseksi viimeinen kesä terveenä. Kun en ollut kipukroonikko. Muutama kivulias vuosi on vietetty.

Olis kiva joskus tietää onko se fibromyalgiaa vai jotain muuta, kun lapsesta asti särkee jatkuvasti ja päivittäin jostain päin kehoa.

Lue lisää

Jos palstailu lasketaan työksi, sitten kyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos palstailu lasketaan työksi, sitten kyllä.

Nöyp. Mä olen jo sen verran vanha ja nuorena työt aloittanut, että ehtii hyvin palkkatyötä tekee tuon verran ilman päivääkään palstaa.

MCMLXXVI kirjoitti:

Nöyp. Mä olen jo sen verran vanha ja nuorena työt aloittanut, että ehtii hyvin palkkatyötä tekee tuon verran ilman päivääkään palstaa.

Olen samaa ikäluokkaa ja duunia takana 28 vuotta. Eikä siihen lasketa palstailua.

Mutta sinä voit satuilla mitä haluat. Silti sun pisin työura on Suomi24.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa ikäluokkaa ja duunia takana 28 vuotta. Eikä siihen lasketa palstailua.

Mutta sinä voit satuilla mitä haluat. Silti sun pisin työura on Suomi24.

Ja sinä oot tuota mieltä ihan vaan siksi, että vituttaa kun olen täällä?

Onhan mulla työtodistukset, mutta sulla ei ole mitään syytä nähdä niitä. Renki kun olet.

MCMLXXVI kirjoitti:

Mä olen ollut työsuhteissa n. 16 vuotta yhteensä. Opiskellut 6 vuotta plus 1,5 vuotta erilaisia lyhyempiä koulutuksia ja n. 1 vuosi lukiota.

Työkokeiluja ohessa, työttömyysjaksoillaja työssäoppimisia toki kaikissa opiskeluissa mukana reilusti.

Lue lisää

Kuulostaa vähä oudolle ettei sairas hakisi päivärahaa. tai ettei myönnettäisi. Vai kuulutko siihen Kelan ihmeparantuneiden joukkoon jotka pystyy töihin vaikka pää kainalossa?

Kurjaa jos 6 vuoden koulutus ja ammatti menee hukkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa vähä oudolle ettei sairas hakisi päivärahaa. tai ettei myönnettäisi. Vai kuulutko siihen Kelan ihmeparantuneiden joukkoon jotka pystyy töihin vaikka pää kainalossa?

Kurjaa jos 6 vuoden koulutus ja ammatti menee hukkaan.

Lue lisää

"Kuka voi saada sairauspäivärahaa
Voit saada sairauspäivärahaa, jos olet 16–67-vuotias etkä voi sairautesi vuoksi tehdä tavallista työtäsi.

Jos olet alle 68-vuotias eläkkeensaaja ja teet työtä eläkkeellä ollessasi, sinulla voi olla oikeus sairauspäivärahaan sairastuessasi."


-Jahka nyt neurologin tapaan ja selvitellään työkuntoa, mahdollisuuksia fyysien terveyden kannalta katsottuna, niin eiköhän homma ala ratketa johonkin suuntaan. Jos minun fyysinen kunto ei tämän paremmaksi tule ja kivut helpota, vaan provosoituvat tietyissä liikkeissä ja olosuhteissa, niin on ihan mahdotonta selvitä viimeisimmäksi opiskellusta työstä. Hoitotyökin on fyysistä, joten senkin kanssa voi olla tekemistä.

Hyvä fyysinen kunto on edellytys, jotta sitä työtä kykenee tekemään. En kykene edes kotona suoriutumaan osa-alueista joista työssä pitäisi selvitä tehokkaasti monet kerrat päivän aikana 8h ajan. Joten ei tarvitse olla nero tajutakseen, että ainakin se ammatti menee hukkaan, mikäli mitään ei voi fyysisessä kehossani asian eteen tehdä ja korjata.

Kuntoutus, ehkä uudelleen koulutus voi tulla kyseeseen. Jos leikkauksesta olis hyötyä, niin mielellään sitten leikataan, että saan kaularankani taas kuntoon, että voin katsella taivaalle ja vasemmalle pyörtymättä ja ilman helvetillistä hammassärkymäistä särkyä kaularangassa ja päässä. Ydinkipua, kun siellä joku kohta osuu selkäytimeen tietyissä asennoissa. Käsivarsikipu on helpottanut, mutta ärtyy herkästi rasituksesta uudestaan.

MCMLXXVI kirjoitti:

"Kuka voi saada sairauspäivärahaa
Voit saada sairauspäivärahaa, jos olet 16–67-vuotias etkä voi sairautesi vuoksi tehdä tavallista työtäsi.

Jos olet alle 68-vuotias eläkkeensaaja ja teet työtä eläkkeellä ollessasi, sinulla voi olla oikeus sairauspäivärahaan sairastuessasi."


-Jahka nyt neurologin tapaan ja selvitellään työkuntoa, mahdollisuuksia fyysien terveyden kannalta katsottuna, niin eiköhän homma ala ratketa johonkin suuntaan. Jos minun fyysinen kunto ei tämän paremmaksi tule ja kivut helpota, vaan provosoituvat tietyissä liikkeissä ja olosuhteissa, niin on ihan mahdotonta selvitä viimeisimmäksi opiskellusta työstä. Hoitotyökin on fyysistä, joten senkin kanssa voi olla tekemistä.

Hyvä fyysinen kunto on edellytys, jotta sitä työtä kykenee tekemään. En kykene edes kotona suoriutumaan osa-alueista joista työssä pitäisi selvitä tehokkaasti monet kerrat päivän aikana 8h ajan. Joten ei tarvitse olla nero tajutakseen, että ainakin se ammatti menee hukkaan, mikäli mitään ei voi fyysisessä kehossani asian eteen tehdä ja korjata.

Kuntoutus, ehkä uudelleen koulutus voi tulla kyseeseen. Jos leikkauksesta olis hyötyä, niin mielellään sitten leikataan, että saan kaularankani taas kuntoon, että voin katsella taivaalle ja vasemmalle pyörtymättä ja ilman helvetillistä hammassärkymäistä särkyä kaularangassa ja päässä. Ydinkipua, kun siellä joku kohta osuu selkäytimeen tietyissä asennoissa. Käsivarsikipu on helpottanut, mutta ärtyy herkästi rasituksesta uudestaan.

Lue lisää

Duuraan ottaa osumaa, uloimpaan kerrokseen siis luunokat ja protruusio. Hiukan komprimoitunut ja komprimoi siellä kun kaularankaan liikuttelee ja pääkin painaa about 8kg.

Ahtauma saattaa kaivata avarrusta. Saa nyt nähdä.

MCMLXXVI kirjoitti:

"Kuka voi saada sairauspäivärahaa
Voit saada sairauspäivärahaa, jos olet 16–67-vuotias etkä voi sairautesi vuoksi tehdä tavallista työtäsi.

Jos olet alle 68-vuotias eläkkeensaaja ja teet työtä eläkkeellä ollessasi, sinulla voi olla oikeus sairauspäivärahaan sairastuessasi."


-Jahka nyt neurologin tapaan ja selvitellään työkuntoa, mahdollisuuksia fyysien terveyden kannalta katsottuna, niin eiköhän homma ala ratketa johonkin suuntaan. Jos minun fyysinen kunto ei tämän paremmaksi tule ja kivut helpota, vaan provosoituvat tietyissä liikkeissä ja olosuhteissa, niin on ihan mahdotonta selvitä viimeisimmäksi opiskellusta työstä. Hoitotyökin on fyysistä, joten senkin kanssa voi olla tekemistä.

Hyvä fyysinen kunto on edellytys, jotta sitä työtä kykenee tekemään. En kykene edes kotona suoriutumaan osa-alueista joista työssä pitäisi selvitä tehokkaasti monet kerrat päivän aikana 8h ajan. Joten ei tarvitse olla nero tajutakseen, että ainakin se ammatti menee hukkaan, mikäli mitään ei voi fyysisessä kehossani asian eteen tehdä ja korjata.

Kuntoutus, ehkä uudelleen koulutus voi tulla kyseeseen. Jos leikkauksesta olis hyötyä, niin mielellään sitten leikataan, että saan kaularankani taas kuntoon, että voin katsella taivaalle ja vasemmalle pyörtymättä ja ilman helvetillistä hammassärkymäistä särkyä kaularangassa ja päässä. Ydinkipua, kun siellä joku kohta osuu selkäytimeen tietyissä asennoissa. Käsivarsikipu on helpottanut, mutta ärtyy herkästi rasituksesta uudestaan.

Lue lisää

Ootsä se joka valmistu lai laiksi?

Anonyymi kirjoitti:

Ootsä se joka valmistu lai laiksi?

Mä kävin sen perustutkinnon, en ammattitutkintoa. :)

Jonkiasteinen pakkomielle sulla Välis ainakin on. Ilmeisesti ei omaa elämää öainkaan, kun sitä pitää toisten kautta elää, vaikka sitten keskustelupalstalla.

Ja mä en ymmärrettävästi myöskään ole mitään päätöksiä tehnyt, ainoastaan toimittanut eri tahoille tarvittavat selvitykset. TE-toimistolle lääkärinlausuntoja, firmassa tehtyjä arvioituja reaalityötunteja (ei sitä koneella hengailua ja puhelimen kyttäämistä), eli toisin sanoen aktiivisuuteni, sekä valmiuteni vastaanottaa koulutustani vastaava kokoaikatyö. Kutsutaan työllistymissuunnitelmaksi. ELY-keskukseen selvityksen autojen arvioidusta maksimimäärästä kerralla, omavalvontasuunnitelman esim. jätteenkäsittelystä yms. Verohallinnolle veroilmoitus kerran vuodessa. Ja Kelalle selvityksiä tuloistani firman parissa, jotka vaikuttavat siihen saanko osan tuloistani, ja kuinka paljon, sitä kautta.

Eli tää on vähän tällainen hybridimalli, mutta sikäli hyvä, että jos tulee ongelmia esim. Kelan kanssa, niin onpahan mulla yritys ja sitä kautta tuloja. Ja nyt toisinpäin, että kun oma jaksaminen tuli vastaan ja firman hommat meni jäihin joksikin aikaa, niin firmani luokitteleminen sivutoimiseksi yritystoiminnaksi helpottaa kaikkea asiointia joka suuntaan kummasti.

No eikö ne puol miljoonaa ollut äitisi eli äitisi sai tehdä niillä mitä tykkää ja kun ne oli äitisi niin eikö hienoa että äitisi niistä nautti ja ruokaraha lainaus niin kummiskin niitä yhdessä söitte niin tuskin moni niitä lainasi vaan antoi eli äiti lainasi 5 euroa ja osti perunaa makkaraa sipulii maitoo ja teki teille makkarakeittoo niin raivositko että puolmiljoonaa olis tarvinnut jättää sinulle ja puolet eläkkeestä säästöön jotka jäisi sinulle

En ota äitivainaasi asioihin kantaa, mutta eikös sun pitänyt olla oikein menestyvä toimitusjohtaja?

Kun luin tätä palstaa joskus v.2014 ja kerroit olevasi sellainen, niin mä kuvittelin aika pitkään, että sä olet joku pikkutakkia käyttävä nuori, hyvätuloinen ja dynaaminen kiinteistövälittäjä tms. Sitten kun vielä puhuit joskus jostain asiakastapaamisista, niin en olis välttämättä ensimmäisenä tullut ajatelleeksi, että se olisi jotain käytettyjen autonosien kuskaamista jollekin kaleville :D

p234racing kirjoitti:

Ja mä en ymmärrettävästi myöskään ole mitään päätöksiä tehnyt, ainoastaan toimittanut eri tahoille tarvittavat selvitykset. TE-toimistolle lääkärinlausuntoja, firmassa tehtyjä arvioituja reaalityötunteja (ei sitä koneella hengailua ja puhelimen kyttäämistä), eli toisin sanoen aktiivisuuteni, sekä valmiuteni vastaanottaa koulutustani vastaava kokoaikatyö. Kutsutaan työllistymissuunnitelmaksi. ELY-keskukseen selvityksen autojen arvioidusta maksimimäärästä kerralla, omavalvontasuunnitelman esim. jätteenkäsittelystä yms. Verohallinnolle veroilmoitus kerran vuodessa. Ja Kelalle selvityksiä tuloistani firman parissa, jotka vaikuttavat siihen saanko osan tuloistani, ja kuinka paljon, sitä kautta.

Eli tää on vähän tällainen hybridimalli, mutta sikäli hyvä, että jos tulee ongelmia esim. Kelan kanssa, niin onpahan mulla yritys ja sitä kautta tuloja. Ja nyt toisinpäin, että kun oma jaksaminen tuli vastaan ja firman hommat meni jäihin joksikin aikaa, niin firmani luokitteleminen sivutoimiseksi yritystoiminnaksi helpottaa kaikkea asiointia joka suuntaan kummasti.

Lue lisää

Miten yrittäjä saa työmarkkinatukea ja jos esim myyn käytettyjä auto radioita tori fi ssä eihän se yrittämistä ole vaan yksityishenkilö myy yksityisille käytettyä tavaraa ja jos ilkeä olen niin kuka ostaa esim opel kadettiin käytettyä syyläriä joka toisesta romusta otettu eli yhtä ruosteinen kuin omakin eli ostaa uuden etkä eurolla kahdella myy eli muutama kymppi lisää niin saa uuden ja kadetteja ei enään paljon ole eli onko harrastus

Anonyymi kirjoitti:

No eikö ne puol miljoonaa ollut äitisi eli äitisi sai tehdä niillä mitä tykkää ja kun ne oli äitisi niin eikö hienoa että äitisi niistä nautti ja ruokaraha lainaus niin kummiskin niitä yhdessä söitte niin tuskin moni niitä lainasi vaan antoi eli äiti lainasi 5 euroa ja osti perunaa makkaraa sipulii maitoo ja teki teille makkarakeittoo niin raivositko että puolmiljoonaa olis tarvinnut jättää sinulle ja puolet eläkkeestä säästöön jotka jäisi sinulle

Lue lisää

No olisi nyt nostanut vaikkapa vuokratuloja asunnoista ja pelloista niiden myymisen sijaan, ja käyttänyt sitten pääomatulonsa miten huvittaa, niin asia olisi silloin toki eri. Mutta ei nytkään muuksi muutu, kaikkea voi jossitella loputtomiin jos sikseen on, mutta eipä historiaa voi uusiksi kirjoittaa. Ja olisin mä kaikesta huolimatta voinut saada vielä paljon huonommatkin lähtökohdat elämään, eli pitää osata arvostaa myös sitä mitä on.

Anonyymi kirjoitti:

En ota äitivainaasi asioihin kantaa, mutta eikös sun pitänyt olla oikein menestyvä toimitusjohtaja?

Kun luin tätä palstaa joskus v.2014 ja kerroit olevasi sellainen, niin mä kuvittelin aika pitkään, että sä olet joku pikkutakkia käyttävä nuori, hyvätuloinen ja dynaaminen kiinteistövälittäjä tms. Sitten kun vielä puhuit joskus jostain asiakastapaamisista, niin en olis välttämättä ensimmäisenä tullut ajatelleeksi, että se olisi jotain käytettyjen autonosien kuskaamista jollekin kaleville :D

Lue lisää

Heh, sellaisen vaikutelman mä halusin antaakin. Ihminen on aika lapsellinen loppujen lopuksi 😂 Mutta kun porukka ei tiennyt mun nimeä, työkuvioita yms. niin monesti ihan tarkoituksella ja trollausmielessä muotoilin työasiani kuulostamaan hienommilta mitä ne todellisuudessa välttämättä on. Sittemmin olen kylläkin käyttäytynyt paljon maanläheisemmin aihepiiriin liittyen, kun totuus alkoi paljastua palstalla.

Mutta joo, se dynaaminen ja sporttinen premium-autoni oli vm.1995 Mersu W202 1,8 bensakoneella, jollain Esprit-paketilla (25mm matalempi alusta) ja 370tkm taulussa 🙄 Ja ne asiakastapaamiset ovat olleet juurikin jonkun huoltoaseman tai kaupan pihalla minne olen vienyt esim. akun jos jonkun auto on hyytynyt, tai jos asiakas on jostain kauempaa eikä välttämättä halua seikkailla täkäläisellä maaseudulla. Ja kai noihin "asiakastapaamisiin" voidaan joissain tapauksissa laskea mukaan myös se, kun asiakkaat käyvät paikan päällä, mutta eipä se p*ska muuksi muutu, on se sitten pihalla kottikärryissä tai oikein Mersun jalkatilassa.

Anonyymi kirjoitti:

En ota äitivainaasi asioihin kantaa, mutta eikös sun pitänyt olla oikein menestyvä toimitusjohtaja?

Kun luin tätä palstaa joskus v.2014 ja kerroit olevasi sellainen, niin mä kuvittelin aika pitkään, että sä olet joku pikkutakkia käyttävä nuori, hyvätuloinen ja dynaaminen kiinteistövälittäjä tms. Sitten kun vielä puhuit joskus jostain asiakastapaamisista, niin en olis välttämättä ensimmäisenä tullut ajatelleeksi, että se olisi jotain käytettyjen autonosien kuskaamista jollekin kaleville :D

Lue lisää

Miksi toimitusjohtaja olisi kiinteistönvälittäjä, eli myyjä?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi toimitusjohtaja olisi kiinteistönvälittäjä, eli myyjä?

Kai niinkin voi olla, jos on yhden miehen kiinteistönvälitystoimisto 🙄 Eikös Jethrokin ole käytännössä vähän kumpaakin, eli toimitusjohtaja ja kiinteistönvälittäjä, eli myyjä.

Eikä mulla ole mitään henkilökohtaista ketään kiinteistönvälittäjää kohtaan, ja työtä se on siinä missä moni muukin, mutta noin yleisesti ottaen mua ärsyttää sellaiset stereotyyppiset pikkuporvarit (ei liity suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin vaan ihmistyyppiin), jotka kulkevat juurikin joku pikkutakki päällä tärkeänä, ajelevat jollain työsuhde 3-sarjalaisella Bemarilla, äänestävät Sekoomusta, silloin takavuosina Cheek osaltaan määritteli tätäkin tyyliä ja alakulttuuria jne.
Niin ajattelin kai silloin, että saan muutkin palstalaiset ärsyyntymään yhtä lailla, kun kuvailin työtäni silloin niinkin hienoin lausein, missä ilmeisesti onnistuinkin ainakin hetkeksi 😅 Trollaus on taitolaji, sanoi Vanja-Eno kun tietokoneen näki 😁

Ei kaikissa nuorissa eläkeläisissä ole mitään vikaa tai monessa sossun asiakkaassa niin miksi muut joutuu töihin mutta he ei ja jos oikeasti on vikaa niin kai he eläkkeelle pääsee ja enhän ole sinusta sanonut sanaakaan ja sinä et ole valehdellu ja keksinyt vaan puhunut totta niin kun totta puhuu niin ei siinä mitään

Vai kolahtiko kalikka ja tunsit piikin pistäväisen niin mikä siinä työnteossa sitten on niin kamalaa kun toiset pääsee töihin niin ei halua lomia eikä vapaita pitää ja tekee iltaisin omalla ajalla ilmaiseksi ylitöitä ja viikonloppuisinkin tulee töihin ilmaiseksi ja toiset pelkää työn tekoa ehkä täytyis kokeilla töitä voi olla että moni kammoksuja tykkääkin tehdä töitä ja jos ei koskaan ole tehnyt töitä niin varmasti pelottaa aluksi ja joutuu tutustumaan uusiin työkavereihin mutta pian on kivaa

Anonyymi kirjoitti:

Vai kolahtiko kalikka ja tunsit piikin pistäväisen niin mikä siinä työnteossa sitten on niin kamalaa kun toiset pääsee töihin niin ei halua lomia eikä vapaita pitää ja tekee iltaisin omalla ajalla ilmaiseksi ylitöitä ja viikonloppuisinkin tulee töihin ilmaiseksi ja toiset pelkää työn tekoa ehkä täytyis kokeilla töitä voi olla että moni kammoksuja tykkääkin tehdä töitä ja jos ei koskaan ole tehnyt töitä niin varmasti pelottaa aluksi ja joutuu tutustumaan uusiin työkavereihin mutta pian on kivaa

Lue lisää

Mitähän säkin muka työnteosta tiedät? Tuskin olen eläissäs yhtään päivää töitä tehnyt. Siksipä taidatkin osata noin asiantuntevasti kertoa miltä se työnvieroksuminen tuntuu. Samoinhan siinä pimppijutussakin kävi. Lopulta myönsit olevas pimpillinen. Et sä muuten osais mitään pimppisi tuntemuksista kertoa. Joko makkaranhimo helpotti?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kaikissa nuorissa eläkeläisissä ole mitään vikaa tai monessa sossun asiakkaassa niin miksi muut joutuu töihin mutta he ei ja jos oikeasti on vikaa niin kai he eläkkeelle pääsee ja enhän ole sinusta sanonut sanaakaan ja sinä et ole valehdellu ja keksinyt vaan puhunut totta niin kun totta puhuu niin ei siinä mitään

Lue lisää

Voi vittu sun kanssas. Se on sen ongelma kuka siten toimii. Ja se ei kuulu kenellekään. Vähiten sinulle. Miksi minä en pääse eläkkeelle, kun kerran rehellisesti puhun.

Jos sä tulisit mua vastaan kadulla, sä et näkis mitään muuta kuin lihavan naisen rollan kanssa. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin.

Mun kipu ei näy päällepäin, jos en sitä erikseen näytä. Juuri niiden ihmisten takia, kenen seurassa mun piti turvallisesti saada olla romuna, sanoo useasti päin naamaa että "ei sua kestä kattella", ja "tekee pahaa katsoo sua" juuri silloin kun itsellä tuskan kyyneleet valuu silmistä, mutta ääntäkään ei pääse huulilta.

Mitä silloin tekee? Opettelee piilottamaan kaikilta kipunsa, ja päästää ne vain yksin ollessa valloilleen. Oppien niin hyvin piilottamaan, että edes lääkäri, siis terveydenhuollon ammattilainen, ei edes näe että vielä paria tuntia aiemmin oli nojattava seistessä jääkaappiin, että pysyi pystyssä pyörtymättä kivusta.

Ja tuo on täysin totta, ja itselleni tapahtunutta. Suurin osa kipukroonikoista piilottaa julkisesti kipunsa, koska ovat siitä saaneet kuulla kaikilta muilta, että muka feikkaa kipunsa, ja on vain laiska kun ei viitsi jotain tehdä.

Mielenterveysongelmat eivät myöskään näy aina päällepäin. Vai ylipäätänsä tiedätkö miksi ja miten olen saanut vammani? Olistko uskonut jos olisit tavannut mut, että siitä hetketä muutama tunti myöhemmin yritän tappaa itseni? Et. Oloni, ja se kuinka kuohuksissa olin, ei näkynyt ulospäin.

Suurin osa niistä sairauksista ja vammoista, kuten myös muista syistä sille työkyvyttömyydelle, ovat näkymättömiä, joita ei näy päälle päin, mutta jotka ovat olemassa, ja oikeita.

Kyse ei ole nyt siitä, huijaako joku olevansa työkyvytön saadakseen helppoa rahaa. Nyt on kyse siitä, että tahallisesti maalitit ja syytit tiettyjä ihmisiä, jotka vielä nimeltä mainitsit. Se, on törkeää, ja jossa ylitit rajan.

Koko aloituksen, otsikkoa lukuunottamatta, syytit Peristä laiskuudesta, helpon rahan tienaamisesta muka sairauden kustannuksella, ja äitinsä siivellä elämisestä.

Sinä et tiedä mitä kukakin ihminen jaksaa ja kestää, ennen kuin voimat loppuu ja mieli teki tenän. Kun muutin takaisin lapsuuteni maisemiin, muutin suoraan vanhemmilleni, ja asuin heidän kanssa kolme vuotta. Et tainnut tietää sitä. Ai miksi muutin? Siksi, etten olisi fyysisesti enkä psyykkisesti pystynyt asumaan silloin yksin. En pystynyt tekemään ruokaa, en pystynyt siivoamaan, en pystynyt pesemään pyykkiä. Yksinkertaisesti en olisi selviytynyt yksin asumalla. Eikä se nytkään ole helppoa, ollessani tasan tarkkaan samassa kunnossa juuri nyt, mitä 11 vuotta sitten. Sinnittelen päivä kerrallaan.

Tiedätkö mitä? Eilen illalla mä olin ekaa kertaa sillä hilkulla sitten vuoden 2004, että olisin ylittänyt oman jaksamisen rajani, ja olisin mahdollisesti tehnyt jotain itselleni. Sinä et ollut yksi niistä palstan kolmesta ihmisestä, jotka auttoivat eilen illalla mua saamaan purettua omaa turhautumista, sekä saamaan ajatukset pariksi tunniksi täysin pois kivusta, ja sitä myötä pystymään myös lataamaan samalla akkujani, jotta sain nostettua jaksamista sille tasolle, että rajapyykki ei ole lähellä ylittyä.

Ne kolme ihmistä olivat Peris, AsianVierestä ja Valtakunta. Isosti kiitos heille. Te pelastitte eilen henkeni. Ilman teitä, luultavasti olisin tehnyt jotain itselleni. Niin romuna olin.

Mitä sinä Välis teit? Intit vastaan muka huumorin avulla. Myös sen jälkeen valitit huumorintajuni puuttuvan, koska se johtuu muka kikkelinpuutteesta, kun juuri olin kertonut sinulle hetkeä aiemmin voimieni olevan todella vähissä, ja että itken kivusta rukoilen tajuttomuutta sitä kuitenkaan saamatta. Silloin kun itken ja tajuttomuutta rukoilen, on kyse yhtä kovasta kivusta, kuin jos raajaa amputoidaan ilman nukutusta, ilman puudutusta, ilman mitään.

Mun ymmärrykseni sua kohtaan on nyt totaalisen loppu. Sinä olet sairas, etkä sitä itse edes tajua.

Me, jotka olemme kokeneet niin psyykkisesti kuin fyysisesti kovia aikoja, siis oikeasti kovia aikoja, näemme sen, ja tunnistamme sen, koska olemme itse olleet samassa tilanteessa, ja saaneemme apua. Silloin kun itse on sairas, sitä ei aina edes itse tajua olevansa sairas.

Olin siinä tilanteessa syksyllä 2004, juuri ennen kuin hyppäsin. En halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen. Mutta eilen oli todella lähellä. Ja se on suurin pelkoni, että olen taas samassa kunnossa, jossa saan pelätä itseäni. Jos en saa nukuttua, tulen tappamaan itseni, ja se ei paskanpuhumista, vaan fakta jonka tiedostan, ja jota pelkään joka päivä. Jota vastaan pyrin myös taistelemaan joka päivä.

Joten jos sanon että olet sairas. Sinä olet sairas. Jätä mut tästä lähtien rauhaan, äläkä vastaa enää.

Lauruska kirjoitti:

Voi vittu sun kanssas. Se on sen ongelma kuka siten toimii. Ja se ei kuulu kenellekään. Vähiten sinulle. Miksi minä en pääse eläkkeelle, kun kerran rehellisesti puhun.

Jos sä tulisit mua vastaan kadulla, sä et näkis mitään muuta kuin lihavan naisen rollan kanssa. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin.

Mun kipu ei näy päällepäin, jos en sitä erikseen näytä. Juuri niiden ihmisten takia, kenen seurassa mun piti turvallisesti saada olla romuna, sanoo useasti päin naamaa että "ei sua kestä kattella", ja "tekee pahaa katsoo sua" juuri silloin kun itsellä tuskan kyyneleet valuu silmistä, mutta ääntäkään ei pääse huulilta.

Mitä silloin tekee? Opettelee piilottamaan kaikilta kipunsa, ja päästää ne vain yksin ollessa valloilleen. Oppien niin hyvin piilottamaan, että edes lääkäri, siis terveydenhuollon ammattilainen, ei edes näe että vielä paria tuntia aiemmin oli nojattava seistessä jääkaappiin, että pysyi pystyssä pyörtymättä kivusta.

Ja tuo on täysin totta, ja itselleni tapahtunutta. Suurin osa kipukroonikoista piilottaa julkisesti kipunsa, koska ovat siitä saaneet kuulla kaikilta muilta, että muka feikkaa kipunsa, ja on vain laiska kun ei viitsi jotain tehdä.

Mielenterveysongelmat eivät myöskään näy aina päällepäin. Vai ylipäätänsä tiedätkö miksi ja miten olen saanut vammani? Olistko uskonut jos olisit tavannut mut, että siitä hetketä muutama tunti myöhemmin yritän tappaa itseni? Et. Oloni, ja se kuinka kuohuksissa olin, ei näkynyt ulospäin.

Suurin osa niistä sairauksista ja vammoista, kuten myös muista syistä sille työkyvyttömyydelle, ovat näkymättömiä, joita ei näy päälle päin, mutta jotka ovat olemassa, ja oikeita.

Kyse ei ole nyt siitä, huijaako joku olevansa työkyvytön saadakseen helppoa rahaa. Nyt on kyse siitä, että tahallisesti maalitit ja syytit tiettyjä ihmisiä, jotka vielä nimeltä mainitsit. Se, on törkeää, ja jossa ylitit rajan.

Koko aloituksen, otsikkoa lukuunottamatta, syytit Peristä laiskuudesta, helpon rahan tienaamisesta muka sairauden kustannuksella, ja äitinsä siivellä elämisestä.

Sinä et tiedä mitä kukakin ihminen jaksaa ja kestää, ennen kuin voimat loppuu ja mieli teki tenän. Kun muutin takaisin lapsuuteni maisemiin, muutin suoraan vanhemmilleni, ja asuin heidän kanssa kolme vuotta. Et tainnut tietää sitä. Ai miksi muutin? Siksi, etten olisi fyysisesti enkä psyykkisesti pystynyt asumaan silloin yksin. En pystynyt tekemään ruokaa, en pystynyt siivoamaan, en pystynyt pesemään pyykkiä. Yksinkertaisesti en olisi selviytynyt yksin asumalla. Eikä se nytkään ole helppoa, ollessani tasan tarkkaan samassa kunnossa juuri nyt, mitä 11 vuotta sitten. Sinnittelen päivä kerrallaan.

Tiedätkö mitä? Eilen illalla mä olin ekaa kertaa sillä hilkulla sitten vuoden 2004, että olisin ylittänyt oman jaksamisen rajani, ja olisin mahdollisesti tehnyt jotain itselleni. Sinä et ollut yksi niistä palstan kolmesta ihmisestä, jotka auttoivat eilen illalla mua saamaan purettua omaa turhautumista, sekä saamaan ajatukset pariksi tunniksi täysin pois kivusta, ja sitä myötä pystymään myös lataamaan samalla akkujani, jotta sain nostettua jaksamista sille tasolle, että rajapyykki ei ole lähellä ylittyä.

Ne kolme ihmistä olivat Peris, AsianVierestä ja Valtakunta. Isosti kiitos heille. Te pelastitte eilen henkeni. Ilman teitä, luultavasti olisin tehnyt jotain itselleni. Niin romuna olin.

Mitä sinä Välis teit? Intit vastaan muka huumorin avulla. Myös sen jälkeen valitit huumorintajuni puuttuvan, koska se johtuu muka kikkelinpuutteesta, kun juuri olin kertonut sinulle hetkeä aiemmin voimieni olevan todella vähissä, ja että itken kivusta rukoilen tajuttomuutta sitä kuitenkaan saamatta. Silloin kun itken ja tajuttomuutta rukoilen, on kyse yhtä kovasta kivusta, kuin jos raajaa amputoidaan ilman nukutusta, ilman puudutusta, ilman mitään.

Mun ymmärrykseni sua kohtaan on nyt totaalisen loppu. Sinä olet sairas, etkä sitä itse edes tajua.

Me, jotka olemme kokeneet niin psyykkisesti kuin fyysisesti kovia aikoja, siis oikeasti kovia aikoja, näemme sen, ja tunnistamme sen, koska olemme itse olleet samassa tilanteessa, ja saaneemme apua. Silloin kun itse on sairas, sitä ei aina edes itse tajua olevansa sairas.

Olin siinä tilanteessa syksyllä 2004, juuri ennen kuin hyppäsin. En halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen. Mutta eilen oli todella lähellä. Ja se on suurin pelkoni, että olen taas samassa kunnossa, jossa saan pelätä itseäni. Jos en saa nukuttua, tulen tappamaan itseni, ja se ei paskanpuhumista, vaan fakta jonka tiedostan, ja jota pelkään joka päivä. Jota vastaan pyrin myös taistelemaan joka päivä.

Joten jos sanon että olet sairas. Sinä olet sairas. Jätä mut tästä lähtien rauhaan, äläkä vastaa enää.

Lue lisää

Aika kipakkaa tekstiä, ja hyvä niin 👍 En millään pysty vastaamaan jokaiseen mielenkiintoiseen pointtiin erikseen, mutta kiva kuulla jos mun eilisiltainen kirjoittelu palstalle auttoi sua jaksamaan. Mikäs sen parempi ja suomalaisempi tapa tulla paremmalle tuulelle kuin havahtua että jollain toisellakin menee huonosti 😁 (Vitsi).
Mut ihan vakavasti ottaen, kiva kuulla. Tuli itsellekin parempi mieli, vaikka en mitenkään ylenpalttisen ahdistunut tai itkuinen ole tänään ollut, edelleen vähän väsynyt vain.

Enpä sitten tiedä mikä noihin trolleihin tepsii. Itse pyrin reagoimaan aika "stoalaisesti" ja monesti jollain argumentilla servaamaan huutelijan 6-0, mutta siinäkin on toki aina oma riskinsä että tajuavatko kaikki edes tulleensa servatuksi ja näyttäytyvänsä valtaosan silmissä täysinä idiootteina, ja minkä verran se joitain anonyymeja edes hetkauttaa 🙄 DarkFearin rageaminen meni aikoinaan munkin mielestä vähän jo yli, ja ruokki huutelijoita entisestään. Harmi sinänsä että siinäkin kohtaa alkuperäinen kiusaamisen kohde oli se joka sai bannit tänne 🙄

Mut sun vastaus tuli kyllä täydellä sydämellä kirjoitettuna, pisteet siitä 👍
Luu kurkkuun 😎👊🔊🎶

Lauruska kirjoitti:

Voi vittu sun kanssas. Se on sen ongelma kuka siten toimii. Ja se ei kuulu kenellekään. Vähiten sinulle. Miksi minä en pääse eläkkeelle, kun kerran rehellisesti puhun.

Jos sä tulisit mua vastaan kadulla, sä et näkis mitään muuta kuin lihavan naisen rollan kanssa. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin.

Mun kipu ei näy päällepäin, jos en sitä erikseen näytä. Juuri niiden ihmisten takia, kenen seurassa mun piti turvallisesti saada olla romuna, sanoo useasti päin naamaa että "ei sua kestä kattella", ja "tekee pahaa katsoo sua" juuri silloin kun itsellä tuskan kyyneleet valuu silmistä, mutta ääntäkään ei pääse huulilta.

Mitä silloin tekee? Opettelee piilottamaan kaikilta kipunsa, ja päästää ne vain yksin ollessa valloilleen. Oppien niin hyvin piilottamaan, että edes lääkäri, siis terveydenhuollon ammattilainen, ei edes näe että vielä paria tuntia aiemmin oli nojattava seistessä jääkaappiin, että pysyi pystyssä pyörtymättä kivusta.

Ja tuo on täysin totta, ja itselleni tapahtunutta. Suurin osa kipukroonikoista piilottaa julkisesti kipunsa, koska ovat siitä saaneet kuulla kaikilta muilta, että muka feikkaa kipunsa, ja on vain laiska kun ei viitsi jotain tehdä.

Mielenterveysongelmat eivät myöskään näy aina päällepäin. Vai ylipäätänsä tiedätkö miksi ja miten olen saanut vammani? Olistko uskonut jos olisit tavannut mut, että siitä hetketä muutama tunti myöhemmin yritän tappaa itseni? Et. Oloni, ja se kuinka kuohuksissa olin, ei näkynyt ulospäin.

Suurin osa niistä sairauksista ja vammoista, kuten myös muista syistä sille työkyvyttömyydelle, ovat näkymättömiä, joita ei näy päälle päin, mutta jotka ovat olemassa, ja oikeita.

Kyse ei ole nyt siitä, huijaako joku olevansa työkyvytön saadakseen helppoa rahaa. Nyt on kyse siitä, että tahallisesti maalitit ja syytit tiettyjä ihmisiä, jotka vielä nimeltä mainitsit. Se, on törkeää, ja jossa ylitit rajan.

Koko aloituksen, otsikkoa lukuunottamatta, syytit Peristä laiskuudesta, helpon rahan tienaamisesta muka sairauden kustannuksella, ja äitinsä siivellä elämisestä.

Sinä et tiedä mitä kukakin ihminen jaksaa ja kestää, ennen kuin voimat loppuu ja mieli teki tenän. Kun muutin takaisin lapsuuteni maisemiin, muutin suoraan vanhemmilleni, ja asuin heidän kanssa kolme vuotta. Et tainnut tietää sitä. Ai miksi muutin? Siksi, etten olisi fyysisesti enkä psyykkisesti pystynyt asumaan silloin yksin. En pystynyt tekemään ruokaa, en pystynyt siivoamaan, en pystynyt pesemään pyykkiä. Yksinkertaisesti en olisi selviytynyt yksin asumalla. Eikä se nytkään ole helppoa, ollessani tasan tarkkaan samassa kunnossa juuri nyt, mitä 11 vuotta sitten. Sinnittelen päivä kerrallaan.

Tiedätkö mitä? Eilen illalla mä olin ekaa kertaa sillä hilkulla sitten vuoden 2004, että olisin ylittänyt oman jaksamisen rajani, ja olisin mahdollisesti tehnyt jotain itselleni. Sinä et ollut yksi niistä palstan kolmesta ihmisestä, jotka auttoivat eilen illalla mua saamaan purettua omaa turhautumista, sekä saamaan ajatukset pariksi tunniksi täysin pois kivusta, ja sitä myötä pystymään myös lataamaan samalla akkujani, jotta sain nostettua jaksamista sille tasolle, että rajapyykki ei ole lähellä ylittyä.

Ne kolme ihmistä olivat Peris, AsianVierestä ja Valtakunta. Isosti kiitos heille. Te pelastitte eilen henkeni. Ilman teitä, luultavasti olisin tehnyt jotain itselleni. Niin romuna olin.

Mitä sinä Välis teit? Intit vastaan muka huumorin avulla. Myös sen jälkeen valitit huumorintajuni puuttuvan, koska se johtuu muka kikkelinpuutteesta, kun juuri olin kertonut sinulle hetkeä aiemmin voimieni olevan todella vähissä, ja että itken kivusta rukoilen tajuttomuutta sitä kuitenkaan saamatta. Silloin kun itken ja tajuttomuutta rukoilen, on kyse yhtä kovasta kivusta, kuin jos raajaa amputoidaan ilman nukutusta, ilman puudutusta, ilman mitään.

Mun ymmärrykseni sua kohtaan on nyt totaalisen loppu. Sinä olet sairas, etkä sitä itse edes tajua.

Me, jotka olemme kokeneet niin psyykkisesti kuin fyysisesti kovia aikoja, siis oikeasti kovia aikoja, näemme sen, ja tunnistamme sen, koska olemme itse olleet samassa tilanteessa, ja saaneemme apua. Silloin kun itse on sairas, sitä ei aina edes itse tajua olevansa sairas.

Olin siinä tilanteessa syksyllä 2004, juuri ennen kuin hyppäsin. En halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen. Mutta eilen oli todella lähellä. Ja se on suurin pelkoni, että olen taas samassa kunnossa, jossa saan pelätä itseäni. Jos en saa nukuttua, tulen tappamaan itseni, ja se ei paskanpuhumista, vaan fakta jonka tiedostan, ja jota pelkään joka päivä. Jota vastaan pyrin myös taistelemaan joka päivä.

Joten jos sanon että olet sairas. Sinä olet sairas. Jätä mut tästä lähtien rauhaan, äläkä vastaa enää.

Lue lisää

Ja noista itsetuhoisista ajatuksista sen verran, että syksyllä 2018 olin äitini saattajana sairaalan päivystyksessä, kun hän voi henkisesti todella huonosti odotellessaan mri-kuvien tuloksia. Siellä oli häntä (ja montaa muuta) ennen pari ehkä suunnilleen mun ikäistä naista, joista toinen selkeästi ahdistunut ja toinen ilmeisesti kaverina tai saattajana mukana. Kun tyttö tuli lääkärin vastaanotolta pois, hän sanoi kaverilleen käyvänsä vielä vessassa, kuten kävikin, mutta yritti hirttäytyä tai kuristaa itsensä invavessan naruilla. Oven läpi kuului väistämättä se köhinä yms, hoitaja tunaroi jotain sen wc:n oven avaamisen kanssa ulkopuolelta, niin paikalle piti hakea vartija joka oli muutenkin varsin oikea ratkaisu. Kun joku henkilökunnasta sai leikattua narun poikki tytön kaulan ympäriltä, niin sillä oli niin kova raivo päällä ja niin paljon voimaa, että aika rotevanoloinen naishoitaja, mieshoitaja, ja miespuolinen vartija saivat juuri ja juuri pidettyä tytöstä kiinni ja heitettyä tämän putkaan tms. huoneeseen. Mun oli silloin pakko lähteä kotiin, muuten meitä olisi ollut äkkiä kaksi potilasta samasta huushollista. No äitini tuli myöhemmin taksilla kotiin, ja hänen asiat lähtivät rullaamaan paremmin psykososiaalisen tuen, lääkkeiden yms. osalta.

Mutta oli mulla varsin erikoinen olo sinä iltana, enkä silloin edes ihan kaksin tai kolmin käsin vielä ryypännytkään. En enää millään muista tarkkoja lukuja, eikä se oleellista olekaan, mutta olin silloin taistellut rallipelin uramoodissa jollain hankalalla vikurilla B-ryhmäläisellä tykillä Ruotsin lumiteillä, mutta sinä iltana kun pelasin, niin eka pätkä oli muistaakseni reilut 11km pitkä, jaettuna 8 sektoriin. Omat taidot oli silloin mitä oli, enkä nyt muista millä AI-levelillä mahdoin olla, mutta ajoin varmaan silmiä räpäyttämättä, katse ihan lasittuneena kaikki 8 sektoria vihreiksi (pohja-aika) ja tein muistaakseni jonkun hurjan yli 2 minuutin loikan tuloslistalla, ja maaliin päästyäni aloin itkemään itsekin. Oli sellainen jännä Senna-tyylinen "flow" päällä, ja tuli jotenkin se itsetuhoinen tyttö mieleen. Jotkut saa ikuisia traumoja, jotkut rukoilee ja kuka mitäkin, mutta mä jotenkin mielessäni "omistin" sen lähes täydellisen ajon tälle tytölle kun tuntui (ei kirjaimellisesti) että siinä oli jotain korkeampia voimia mukana kun painelin 200 lasissa lumirännissä havupuiden välissä 🤯

p234racing kirjoitti:

Aika kipakkaa tekstiä, ja hyvä niin 👍 En millään pysty vastaamaan jokaiseen mielenkiintoiseen pointtiin erikseen, mutta kiva kuulla jos mun eilisiltainen kirjoittelu palstalle auttoi sua jaksamaan. Mikäs sen parempi ja suomalaisempi tapa tulla paremmalle tuulelle kuin havahtua että jollain toisellakin menee huonosti 😁 (Vitsi).
Mut ihan vakavasti ottaen, kiva kuulla. Tuli itsellekin parempi mieli, vaikka en mitenkään ylenpalttisen ahdistunut tai itkuinen ole tänään ollut, edelleen vähän väsynyt vain.

Enpä sitten tiedä mikä noihin trolleihin tepsii. Itse pyrin reagoimaan aika "stoalaisesti" ja monesti jollain argumentilla servaamaan huutelijan 6-0, mutta siinäkin on toki aina oma riskinsä että tajuavatko kaikki edes tulleensa servatuksi ja näyttäytyvänsä valtaosan silmissä täysinä idiootteina, ja minkä verran se joitain anonyymeja edes hetkauttaa 🙄 DarkFearin rageaminen meni aikoinaan munkin mielestä vähän jo yli, ja ruokki huutelijoita entisestään. Harmi sinänsä että siinäkin kohtaa alkuperäinen kiusaamisen kohde oli se joka sai bannit tänne 🙄

Mut sun vastaus tuli kyllä täydellä sydämellä kirjoitettuna, pisteet siitä 👍
Luu kurkkuun 😎👊🔊🎶

Lue lisää

❤

Voisi sanoa että sun eilinen purkautumisesi tuli juuri sopivaan aikaan, jotta sain ajatukset pois omasta pahasta olosta, ja että jouduin tavallaan miettimään mt-asioita kuplan ulkopuolelta. Koska omalta kohdallani tiedän mitä on painiskella mielenterveyden ja jaksamisen kanssa, ne asiat kiinnittävät huomioni. Sillä reagoin sun eiliseen purkaukseen. En vain halunnut lisätä sun ahdistusta kertomalla omista ongelmista tarkemmin. Mutta olit todellakin yksi niistä kolmesta auttajasta. Siksi kerroin, koska halusin antaa kunnian niille kelle se kuuluu.

Mä harvemmin olen viime aikoina kertonut mitä mun olotila todella on ja on ollu. Siksi tuossa kerroin, koska halusin näyttää esimerkillä, miten pystyy keneltä tahansa piilottamaan asioita. Ei sitä mun eilistä oloa kovin moni olisi välttämättä pystynyt mun kirjoitusten perusteella päättelemään. Mutta en yhtään suurennellut eilistä, ja koska todella olen oppinut tuntemaan itseni, ja omat jaksamisen rajat, tiesin tarvitsevani eilen apua. Sillä joitain asioita paljastin eilen, ja sitä myöten sain keinon purkautua ja vaihtaa ajatuksia. Myös niitä oman kuplan ulkopuolisia.

Itse asiassa AsianVierestä eilen kysyikin miten pystyisi auttamaan. Se vastaus minkä annoin hänelle, sopii kenelle tahansa. Antamalla toisen purkaa pahaa oloa ja kuuntelemalla, sekä saada ajatukset hetkeksi aivan muuhun asiaan kuin itseen ja siihen omaan oloon. En erittele mitä ne ongelmat ja olo voi olla, mutta toi on yleispätevä, ja toimiva.

Väsynyt olen itsekin, mutta en enää itkuinen ja ahdistunut. Sillä kipakkuuta löytyikin. Mä inhoon seurata vierestä, kun toisia kiusataan täysin syyttömänä. Etenkin jos on oma lehmä ojassa, ja tiedän asiasta jotain omasta kokemuksesta. Sinä ja Jan, sekä moni muu joka sairastaa ei niin helposti näkyvää sairautta, mutta jotka ovat oikeita, saavat virheellisesti paskaa niskaan sellaisilta, jotka eivät joko itse sairasta tai seuraa läheltä tällaisen ihmisen eloa, joka sitä sairastaa. Eikä kaikki läheltä seuraavatkaan aina ymmärrä, mitä on olla kun ei uskota.

Väliksen kommentit ja ylipäätään koko aloitus, on ilkeyksissään tehty. Siinä vaiheessa mun ymmärrykseni loppuu, ja silloin annan palaa.

Koitetaan pitää lippu korkealla. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa. ❤

Lauruska kirjoitti:

❤

Voisi sanoa että sun eilinen purkautumisesi tuli juuri sopivaan aikaan, jotta sain ajatukset pois omasta pahasta olosta, ja että jouduin tavallaan miettimään mt-asioita kuplan ulkopuolelta. Koska omalta kohdallani tiedän mitä on painiskella mielenterveyden ja jaksamisen kanssa, ne asiat kiinnittävät huomioni. Sillä reagoin sun eiliseen purkaukseen. En vain halunnut lisätä sun ahdistusta kertomalla omista ongelmista tarkemmin. Mutta olit todellakin yksi niistä kolmesta auttajasta. Siksi kerroin, koska halusin antaa kunnian niille kelle se kuuluu.

Mä harvemmin olen viime aikoina kertonut mitä mun olotila todella on ja on ollu. Siksi tuossa kerroin, koska halusin näyttää esimerkillä, miten pystyy keneltä tahansa piilottamaan asioita. Ei sitä mun eilistä oloa kovin moni olisi välttämättä pystynyt mun kirjoitusten perusteella päättelemään. Mutta en yhtään suurennellut eilistä, ja koska todella olen oppinut tuntemaan itseni, ja omat jaksamisen rajat, tiesin tarvitsevani eilen apua. Sillä joitain asioita paljastin eilen, ja sitä myöten sain keinon purkautua ja vaihtaa ajatuksia. Myös niitä oman kuplan ulkopuolisia.

Itse asiassa AsianVierestä eilen kysyikin miten pystyisi auttamaan. Se vastaus minkä annoin hänelle, sopii kenelle tahansa. Antamalla toisen purkaa pahaa oloa ja kuuntelemalla, sekä saada ajatukset hetkeksi aivan muuhun asiaan kuin itseen ja siihen omaan oloon. En erittele mitä ne ongelmat ja olo voi olla, mutta toi on yleispätevä, ja toimiva.

Väsynyt olen itsekin, mutta en enää itkuinen ja ahdistunut. Sillä kipakkuuta löytyikin. Mä inhoon seurata vierestä, kun toisia kiusataan täysin syyttömänä. Etenkin jos on oma lehmä ojassa, ja tiedän asiasta jotain omasta kokemuksesta. Sinä ja Jan, sekä moni muu joka sairastaa ei niin helposti näkyvää sairautta, mutta jotka ovat oikeita, saavat virheellisesti paskaa niskaan sellaisilta, jotka eivät joko itse sairasta tai seuraa läheltä tällaisen ihmisen eloa, joka sitä sairastaa. Eikä kaikki läheltä seuraavatkaan aina ymmärrä, mitä on olla kun ei uskota.

Väliksen kommentit ja ylipäätään koko aloitus, on ilkeyksissään tehty. Siinä vaiheessa mun ymmärrykseni loppuu, ja silloin annan palaa.

Koitetaan pitää lippu korkealla. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa. ❤

Lue lisää

Okei, no ehkä silläkin oli jokin tarkoituksensa että mihin ajankohtaan mun uupumukseni ajoittui, ja että päätin eilen kertoa asiasta palstalla, mitä alkuun vähän mietin 😮 Eli periaatteessa tätäkään ketjua ei olisi olemassa, jos en olisi eilen olisi kertonut asioistani, mutta mieluummin kerroin niistä itse kuin annan salaliittoteorioille ja perättömille epäilyksille aihetta. Vaikea sanoa oliko tää kuinka järkevää, mutta kuten toisessa ketjussa sanoinkin, niin mieluummin otan kommentit vastaan tosiasioista, kuin korjaan epäilyksiä ryyppyputkesta, fyysisestä sairastumisesta, jostain psykooseista, konkurssista tms.

Kun kuitenkin tiedän että jotkut palstalaiset seuraavat ilmoituksiani (en yhtään tiedä kuinka moni ja kuinka aktiivisesti) ja etukäteen puhuin palstalla vajaan parin viikon kesälomasta, niin äkkiä siinäkin voi mielikuvitus alkaa joillain laukkaamaan, jos kesälomani vain venyy epämääräisesti enkä yrittäjänä silti osoita kovinkaan suurta akuuttia huolta esim. raha-asioista, sairasloma-asioista yms.

p234racing kirjoitti:

Okei, no ehkä silläkin oli jokin tarkoituksensa että mihin ajankohtaan mun uupumukseni ajoittui, ja että päätin eilen kertoa asiasta palstalla, mitä alkuun vähän mietin 😮 Eli periaatteessa tätäkään ketjua ei olisi olemassa, jos en olisi eilen olisi kertonut asioistani, mutta mieluummin kerroin niistä itse kuin annan salaliittoteorioille ja perättömille epäilyksille aihetta. Vaikea sanoa oliko tää kuinka järkevää, mutta kuten toisessa ketjussa sanoinkin, niin mieluummin otan kommentit vastaan tosiasioista, kuin korjaan epäilyksiä ryyppyputkesta, fyysisestä sairastumisesta, jostain psykooseista, konkurssista tms.

Kun kuitenkin tiedän että jotkut palstalaiset seuraavat ilmoituksiani (en yhtään tiedä kuinka moni ja kuinka aktiivisesti) ja etukäteen puhuin palstalla vajaan parin viikon kesälomasta, niin äkkiä siinäkin voi mielikuvitus alkaa joillain laukkaamaan, jos kesälomani vain venyy epämääräisesti enkä yrittäjänä silti osoita kovinkaan suurta akuuttia huolta esim. raha-asioista, sairasloma-asioista yms.

Lue lisää

Kunnon nollauskännit peliin vaan :)

Lauruska kirjoitti:

❤

Voisi sanoa että sun eilinen purkautumisesi tuli juuri sopivaan aikaan, jotta sain ajatukset pois omasta pahasta olosta, ja että jouduin tavallaan miettimään mt-asioita kuplan ulkopuolelta. Koska omalta kohdallani tiedän mitä on painiskella mielenterveyden ja jaksamisen kanssa, ne asiat kiinnittävät huomioni. Sillä reagoin sun eiliseen purkaukseen. En vain halunnut lisätä sun ahdistusta kertomalla omista ongelmista tarkemmin. Mutta olit todellakin yksi niistä kolmesta auttajasta. Siksi kerroin, koska halusin antaa kunnian niille kelle se kuuluu.

Mä harvemmin olen viime aikoina kertonut mitä mun olotila todella on ja on ollu. Siksi tuossa kerroin, koska halusin näyttää esimerkillä, miten pystyy keneltä tahansa piilottamaan asioita. Ei sitä mun eilistä oloa kovin moni olisi välttämättä pystynyt mun kirjoitusten perusteella päättelemään. Mutta en yhtään suurennellut eilistä, ja koska todella olen oppinut tuntemaan itseni, ja omat jaksamisen rajat, tiesin tarvitsevani eilen apua. Sillä joitain asioita paljastin eilen, ja sitä myöten sain keinon purkautua ja vaihtaa ajatuksia. Myös niitä oman kuplan ulkopuolisia.

Itse asiassa AsianVierestä eilen kysyikin miten pystyisi auttamaan. Se vastaus minkä annoin hänelle, sopii kenelle tahansa. Antamalla toisen purkaa pahaa oloa ja kuuntelemalla, sekä saada ajatukset hetkeksi aivan muuhun asiaan kuin itseen ja siihen omaan oloon. En erittele mitä ne ongelmat ja olo voi olla, mutta toi on yleispätevä, ja toimiva.

Väsynyt olen itsekin, mutta en enää itkuinen ja ahdistunut. Sillä kipakkuuta löytyikin. Mä inhoon seurata vierestä, kun toisia kiusataan täysin syyttömänä. Etenkin jos on oma lehmä ojassa, ja tiedän asiasta jotain omasta kokemuksesta. Sinä ja Jan, sekä moni muu joka sairastaa ei niin helposti näkyvää sairautta, mutta jotka ovat oikeita, saavat virheellisesti paskaa niskaan sellaisilta, jotka eivät joko itse sairasta tai seuraa läheltä tällaisen ihmisen eloa, joka sitä sairastaa. Eikä kaikki läheltä seuraavatkaan aina ymmärrä, mitä on olla kun ei uskota.

Väliksen kommentit ja ylipäätään koko aloitus, on ilkeyksissään tehty. Siinä vaiheessa mun ymmärrykseni loppuu, ja silloin annan palaa.

Koitetaan pitää lippu korkealla. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa. ❤

Lue lisää

❤️❤️❤️

Lauruska kirjoitti:

Voi vittu sun kanssas. Se on sen ongelma kuka siten toimii. Ja se ei kuulu kenellekään. Vähiten sinulle. Miksi minä en pääse eläkkeelle, kun kerran rehellisesti puhun.

Jos sä tulisit mua vastaan kadulla, sä et näkis mitään muuta kuin lihavan naisen rollan kanssa. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin.

Mun kipu ei näy päällepäin, jos en sitä erikseen näytä. Juuri niiden ihmisten takia, kenen seurassa mun piti turvallisesti saada olla romuna, sanoo useasti päin naamaa että "ei sua kestä kattella", ja "tekee pahaa katsoo sua" juuri silloin kun itsellä tuskan kyyneleet valuu silmistä, mutta ääntäkään ei pääse huulilta.

Mitä silloin tekee? Opettelee piilottamaan kaikilta kipunsa, ja päästää ne vain yksin ollessa valloilleen. Oppien niin hyvin piilottamaan, että edes lääkäri, siis terveydenhuollon ammattilainen, ei edes näe että vielä paria tuntia aiemmin oli nojattava seistessä jääkaappiin, että pysyi pystyssä pyörtymättä kivusta.

Ja tuo on täysin totta, ja itselleni tapahtunutta. Suurin osa kipukroonikoista piilottaa julkisesti kipunsa, koska ovat siitä saaneet kuulla kaikilta muilta, että muka feikkaa kipunsa, ja on vain laiska kun ei viitsi jotain tehdä.

Mielenterveysongelmat eivät myöskään näy aina päällepäin. Vai ylipäätänsä tiedätkö miksi ja miten olen saanut vammani? Olistko uskonut jos olisit tavannut mut, että siitä hetketä muutama tunti myöhemmin yritän tappaa itseni? Et. Oloni, ja se kuinka kuohuksissa olin, ei näkynyt ulospäin.

Suurin osa niistä sairauksista ja vammoista, kuten myös muista syistä sille työkyvyttömyydelle, ovat näkymättömiä, joita ei näy päälle päin, mutta jotka ovat olemassa, ja oikeita.

Kyse ei ole nyt siitä, huijaako joku olevansa työkyvytön saadakseen helppoa rahaa. Nyt on kyse siitä, että tahallisesti maalitit ja syytit tiettyjä ihmisiä, jotka vielä nimeltä mainitsit. Se, on törkeää, ja jossa ylitit rajan.

Koko aloituksen, otsikkoa lukuunottamatta, syytit Peristä laiskuudesta, helpon rahan tienaamisesta muka sairauden kustannuksella, ja äitinsä siivellä elämisestä.

Sinä et tiedä mitä kukakin ihminen jaksaa ja kestää, ennen kuin voimat loppuu ja mieli teki tenän. Kun muutin takaisin lapsuuteni maisemiin, muutin suoraan vanhemmilleni, ja asuin heidän kanssa kolme vuotta. Et tainnut tietää sitä. Ai miksi muutin? Siksi, etten olisi fyysisesti enkä psyykkisesti pystynyt asumaan silloin yksin. En pystynyt tekemään ruokaa, en pystynyt siivoamaan, en pystynyt pesemään pyykkiä. Yksinkertaisesti en olisi selviytynyt yksin asumalla. Eikä se nytkään ole helppoa, ollessani tasan tarkkaan samassa kunnossa juuri nyt, mitä 11 vuotta sitten. Sinnittelen päivä kerrallaan.

Tiedätkö mitä? Eilen illalla mä olin ekaa kertaa sillä hilkulla sitten vuoden 2004, että olisin ylittänyt oman jaksamisen rajani, ja olisin mahdollisesti tehnyt jotain itselleni. Sinä et ollut yksi niistä palstan kolmesta ihmisestä, jotka auttoivat eilen illalla mua saamaan purettua omaa turhautumista, sekä saamaan ajatukset pariksi tunniksi täysin pois kivusta, ja sitä myötä pystymään myös lataamaan samalla akkujani, jotta sain nostettua jaksamista sille tasolle, että rajapyykki ei ole lähellä ylittyä.

Ne kolme ihmistä olivat Peris, AsianVierestä ja Valtakunta. Isosti kiitos heille. Te pelastitte eilen henkeni. Ilman teitä, luultavasti olisin tehnyt jotain itselleni. Niin romuna olin.

Mitä sinä Välis teit? Intit vastaan muka huumorin avulla. Myös sen jälkeen valitit huumorintajuni puuttuvan, koska se johtuu muka kikkelinpuutteesta, kun juuri olin kertonut sinulle hetkeä aiemmin voimieni olevan todella vähissä, ja että itken kivusta rukoilen tajuttomuutta sitä kuitenkaan saamatta. Silloin kun itken ja tajuttomuutta rukoilen, on kyse yhtä kovasta kivusta, kuin jos raajaa amputoidaan ilman nukutusta, ilman puudutusta, ilman mitään.

Mun ymmärrykseni sua kohtaan on nyt totaalisen loppu. Sinä olet sairas, etkä sitä itse edes tajua.

Me, jotka olemme kokeneet niin psyykkisesti kuin fyysisesti kovia aikoja, siis oikeasti kovia aikoja, näemme sen, ja tunnistamme sen, koska olemme itse olleet samassa tilanteessa, ja saaneemme apua. Silloin kun itse on sairas, sitä ei aina edes itse tajua olevansa sairas.

Olin siinä tilanteessa syksyllä 2004, juuri ennen kuin hyppäsin. En halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen. Mutta eilen oli todella lähellä. Ja se on suurin pelkoni, että olen taas samassa kunnossa, jossa saan pelätä itseäni. Jos en saa nukuttua, tulen tappamaan itseni, ja se ei paskanpuhumista, vaan fakta jonka tiedostan, ja jota pelkään joka päivä. Jota vastaan pyrin myös taistelemaan joka päivä.

Joten jos sanon että olet sairas. Sinä olet sairas. Jätä mut tästä lähtien rauhaan, äläkä vastaa enää.

Lue lisää

Toi on niin totta, että kivun piilottaa, varsinkin kun on opetettu se piilottamaan. Itselläni on aina ollut korkea kipukynnys. Eli kun mä kivun näytän niin silloin todella sattuu niin, että kohta taju lähtee. Sitä vaan ei moni tajua ja helposti kuvittelevat, että sitä liiottelee. Myös sellasille, jotka mut tuntee on välillä tullut yllätyksenä millasta kipua piilotan. Mä olen mm. ravannut yötolkulla ympyrää keittiössä, huutaen äänetöntä huutoa kivusta, etten vain häiritsisi miehen yöunta. Enkä muuten tajunnut synnytykseni alkaneen, vaan ajattelin sellasiski harjotussupistuksiksi, joista puhutaan. Mä odotin jotain kovaa kipua, mutta oltiin vielä mulle ihan tavallisten menkkakipujen kohdalla. Kätilöt olivat ihan vaan, että ja suhunko ei sitten yhtään satu vai. No sattuu, mutta on näiden kanssa ennenkin eletty.

Ja mielenterveysongelmat ei todellakaan ulospäin näy. Moni vielä piilottelee niitäkin. Mäkin kävin nuorena aikuisena aika syvällä. Muistan kun tajusin miten syvällä mä yritin sillon räpiköidä. Oli viimein saanu aikaseksi varata itelleni ajan mielenterveystoimistoon ja kävelin sinne. Oli tosi kaunis kesäpäivä, kukat kukki ja linnut laulo ja mun maailmasta oli kadonneet kaikki värit. Mä muistan vaan, että musta se auringonpaiste oli liian kirkas ja poltti mun silmiä aurinkolaseista huolimatta. Sit mä sain saikkua ja lääkkeet ja uuden ajan kotiin mentyäni mun sillosen poikaystävän eka kommentti oli "ihan pelleilyä kaikki tollaset masennukset". Jos läheisin ja asuinkumppani ei näe mitään, niin miten ulkopuolinen muka vois kyetä näkemään.

p234racing kirjoitti:

Ja noista itsetuhoisista ajatuksista sen verran, että syksyllä 2018 olin äitini saattajana sairaalan päivystyksessä, kun hän voi henkisesti todella huonosti odotellessaan mri-kuvien tuloksia. Siellä oli häntä (ja montaa muuta) ennen pari ehkä suunnilleen mun ikäistä naista, joista toinen selkeästi ahdistunut ja toinen ilmeisesti kaverina tai saattajana mukana. Kun tyttö tuli lääkärin vastaanotolta pois, hän sanoi kaverilleen käyvänsä vielä vessassa, kuten kävikin, mutta yritti hirttäytyä tai kuristaa itsensä invavessan naruilla. Oven läpi kuului väistämättä se köhinä yms, hoitaja tunaroi jotain sen wc:n oven avaamisen kanssa ulkopuolelta, niin paikalle piti hakea vartija joka oli muutenkin varsin oikea ratkaisu. Kun joku henkilökunnasta sai leikattua narun poikki tytön kaulan ympäriltä, niin sillä oli niin kova raivo päällä ja niin paljon voimaa, että aika rotevanoloinen naishoitaja, mieshoitaja, ja miespuolinen vartija saivat juuri ja juuri pidettyä tytöstä kiinni ja heitettyä tämän putkaan tms. huoneeseen. Mun oli silloin pakko lähteä kotiin, muuten meitä olisi ollut äkkiä kaksi potilasta samasta huushollista. No äitini tuli myöhemmin taksilla kotiin, ja hänen asiat lähtivät rullaamaan paremmin psykososiaalisen tuen, lääkkeiden yms. osalta.

Mutta oli mulla varsin erikoinen olo sinä iltana, enkä silloin edes ihan kaksin tai kolmin käsin vielä ryypännytkään. En enää millään muista tarkkoja lukuja, eikä se oleellista olekaan, mutta olin silloin taistellut rallipelin uramoodissa jollain hankalalla vikurilla B-ryhmäläisellä tykillä Ruotsin lumiteillä, mutta sinä iltana kun pelasin, niin eka pätkä oli muistaakseni reilut 11km pitkä, jaettuna 8 sektoriin. Omat taidot oli silloin mitä oli, enkä nyt muista millä AI-levelillä mahdoin olla, mutta ajoin varmaan silmiä räpäyttämättä, katse ihan lasittuneena kaikki 8 sektoria vihreiksi (pohja-aika) ja tein muistaakseni jonkun hurjan yli 2 minuutin loikan tuloslistalla, ja maaliin päästyäni aloin itkemään itsekin. Oli sellainen jännä Senna-tyylinen "flow" päällä, ja tuli jotenkin se itsetuhoinen tyttö mieleen. Jotkut saa ikuisia traumoja, jotkut rukoilee ja kuka mitäkin, mutta mä jotenkin mielessäni "omistin" sen lähes täydellisen ajon tälle tytölle kun tuntui (ei kirjaimellisesti) että siinä oli jotain korkeampia voimia mukana kun painelin 200 lasissa lumirännissä havupuiden välissä 🤯

Lue lisää

No huh mikä kokemus. Ja oli hyvä että lähdit pois. Mä en ole itse ollut siinä tilanteessa, että olisin nähnyt jonkun yrittävän itsemurhaa, tai olisin ollut jonkun itsetuhoisen saattajana.

Mä nimittäin olen joka kerta ollut se saatettava, tai sitten se yrittäjä. Useasti. Parikin kertaa on tullu karattua päivystyksestä, kun mut on viety ambulanssilla sinne tiputukseen ja lääkehiiltä saadakseni. Ensihoitajille on tullut valehdeltua et kaikki on ok, kun olen piilotellut viillettyä rannetta samalla selän takana, veitsen ollessa sängyn alla piilossa.

Noista on aikaa se /-20 vuotta, enkä enää ole kertaakaan yrittänyt mitään sitten 2004. Olen opetellut tuntemaan sen jaksamisen rajan, ja aina sen lähetessä opetellut pyytäämään apua. Sekä purkamaan niitä tuntoja, ennen kuin ne ehtii kasaantua liian korkeaksi torniksi, jotka romahtaessaan tuhoavat paljon.

Matka oppimisineen on ollut pitkä, ja vaatinut paljon omaa pohdiskelua oman käytöksen ja niiden takana olevien syiden analysoinnin lisäksi. Kuten myös sen päätöksen tekemisen, etten salaile tai häpeile menneisyyttäni ja sen syitä ja seurauksia. Siksi pystyn vaikeistakin asioista puhumaan suoraan ja rehellisesti. Olen sinut niiden asioiden kanssa.

Oon kertonut täällä lähisuvussani olevasta alkoholismista. Pappani, isäni isä siis, ja setäni olivat molemmat alkoholisteja. En heitä juurikaan tuntenut, mutta muistan lapsuudessa pelänneeni pappaani hänen kännissä saamien raivonpuuskien takia. Koska äitini sairaus oli aktiivisena koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, vietin paljon aikaa Mummulla ja Papalla. Pappa kuolikin ollessani 11-vuotias. Setääni en kovin montaa kertaa tavannut elämässäni, ymmärrettävistä syistä, ja hänkin menehtyi pian lapsuuden maisemiin takaisin muutettuani. Exä joi paljon, ja se varmaan oli yhtenä pääsyynä, että 2009 koitti se hetki, ettei tehnyt enää mieli juoda yhtään alkoholia, vaikken sitä ennen ollut järin kovasti pulloon sylkenyt. Enkä juonut seuraavaan 5 vuoteen pisaraakaan.

Olen saattanut tämän mainita, mutta suvustani löytyy myös mielenterveysongelmia. Yllättäen edelleen isän puolelta sukua. Eli olen ne geenit perinyt. Isäni oli parikymmentä vuotta sitten pari viikkoa suljetulla hoidettavana, kun äitini oli saanut hänet viimein varaamaan ajan psykiatrille, ja menemään vastaanotolle. Psykiatri sanoi vastaanotolla isälleni, että jos hän lähtee minnekään muualle kuin ensihoitajien matkaan, hän soittaa poliisit perään, ja hänet viedään pakolla. Niin huonossa kunnossa hän oli.

Isäni mielenterveys ei ole vieläkään kunnolla hoidossa, ja olen siitä jonkin verran täällä kertonut. Olen kertonut kuinka hän kuvittelee niin tuttujen kuin tuntemattomien nauravan hänelle hänen selkänsä takana asiasta, jonka hän jätti yli 40 vuotta sitten tekemättä. Hän häpeää niin paljon, ettei kehtaa käydä juuri missään. Se taas on aiheuttanut omat ongelmansa. Äitini on lisäksi kertonut isäni juovan välillä salaa häneltä, mutta äitini on haistanut oluen isäni hengityksestä. Äitini, kuten minä itsekin, pelkää isäni joutuvan oman isänsä ja veljensä tielle.

Muutama vuosi sitten kun taas kerran rehellisesti puhuttiin kolmistaan, äitini saatua isäni kertomaan sen hetkisestä ahdistuksestaan, käyttäen samaa metodia mitä hän käytti minuun aikanaan saadakseen minut purkamaan pahan oloni pihalle, mitä en muutoin olisi pystynyt tekemään. Niin hän suututti minut muilla asioilla, ja siten sain purettua pahan olon. Näin hän teki isällenikin, ja sen toimittua puhuttiin kunnolla. Silloin sanoin isälleni tekeväni kaksi asiaa hänen suhteen.

1. Lähisuvulle (vanhempien sisarukset perheineen) en ala valehtelemaan syitä miksi hän ei tule jonnekin, minne aiemmin on mennyt, tai miksei tule mukaan kun kutsu on käynyt. Muille jatkan valehtelua, kuten olen tähän mennessä tehnytkin, ja jota tulen jatkamaan.

2. Oman mielenterveyteni takia en ajattele hänen ongelmia ja psyykkistä vointia silloin, kun olen omassa kodissani. Heillä ollessani ilman muuta ajattelen, ja silloin kun äitini haluaa asiasta puhua ja purkaa omia tuntojaan. En muuten.

Isäni hyväksyi nämä "ehdot" ja näin olen toiminut.

Isäni psyyke on yksi syy miksi en koko totuutta omista kamppailusta, kuten eilinen, heille kerro. Siksi puran pahaa oloa tänne, pyrkien olla tarkoituksella ketään loukkaamatta. Ei mulla ole tällä hetkellä mitään muutakaan paikkaa minne purkaa. Psyk.sh on, mutta kerran kuussa, ja syksystä lähtien nekin näköjään loppuvat. Tämän sain maanantaina tapaamisessa tietää. En kuulemma tarvitse sitä enää. Tai jotain sinne päin. Se selittää muiden asioiden ohella eilistä.

Joten ymmärtänet varmaan miksi olen kiinnittänyt herkästi huomioni sun kertoessa omasta alkoholismista ja mt-kamppailusta. Siksi kiinnitin huomioni eilen suhun, Valtakunnan ja AsianVierestä kanssa toisessa ketjussa keskustelun ohessa.

Yksi sana riittää kuvaamaan syytä: vertaistuki.

Anonyymi kirjoitti:

Toi on niin totta, että kivun piilottaa, varsinkin kun on opetettu se piilottamaan. Itselläni on aina ollut korkea kipukynnys. Eli kun mä kivun näytän niin silloin todella sattuu niin, että kohta taju lähtee. Sitä vaan ei moni tajua ja helposti kuvittelevat, että sitä liiottelee. Myös sellasille, jotka mut tuntee on välillä tullut yllätyksenä millasta kipua piilotan. Mä olen mm. ravannut yötolkulla ympyrää keittiössä, huutaen äänetöntä huutoa kivusta, etten vain häiritsisi miehen yöunta. Enkä muuten tajunnut synnytykseni alkaneen, vaan ajattelin sellasiski harjotussupistuksiksi, joista puhutaan. Mä odotin jotain kovaa kipua, mutta oltiin vielä mulle ihan tavallisten menkkakipujen kohdalla. Kätilöt olivat ihan vaan, että ja suhunko ei sitten yhtään satu vai. No sattuu, mutta on näiden kanssa ennenkin eletty.

Ja mielenterveysongelmat ei todellakaan ulospäin näy. Moni vielä piilottelee niitäkin. Mäkin kävin nuorena aikuisena aika syvällä. Muistan kun tajusin miten syvällä mä yritin sillon räpiköidä. Oli viimein saanu aikaseksi varata itelleni ajan mielenterveystoimistoon ja kävelin sinne. Oli tosi kaunis kesäpäivä, kukat kukki ja linnut laulo ja mun maailmasta oli kadonneet kaikki värit. Mä muistan vaan, että musta se auringonpaiste oli liian kirkas ja poltti mun silmiä aurinkolaseista huolimatta. Sit mä sain saikkua ja lääkkeet ja uuden ajan kotiin mentyäni mun sillosen poikaystävän eka kommentti oli "ihan pelleilyä kaikki tollaset masennukset". Jos läheisin ja asuinkumppani ei näe mitään, niin miten ulkopuolinen muka vois kyetä näkemään.

Lue lisää

Ja siinä yksi syy miksi täällä kerron rehellisesti menneisyydestä ja sen ongelmista, sekä niiden aiheuttamista ongelmista. Toi on törkeää vähättelyä, mitä silloinen poikakaverisi sanoi.

Oon täällä omasta kipukynnyksestä kertonut muutaman kerran. Mutta koska se antaa aika monelle ihmiselle hyvän vertauskuvan kivun voimakkuudesta, on se edelleen toimiva.

Mulla oli ensimmäiset reiät maitohampaissa, ja kun ne vaihtui rautahampaisiin, ei mulla sen jälkeen ole ollut kuin alkavia reikiä, joiden kasvu on pysähtyneet kokonaan.

Pari vuotta sitten mulla lohkesi hammas, ja koska multa oli siihen mennessä poistettu jo kolme rikkinäistä viisaudenhammasta, oletin automaattisesti senkin olevan viisaudenhammas. Hammaslääkärissä kuitenkin selvisi, ettei kyse ollut viisurista, vaan hampaassa oli niin iso reikä, että koko hammas piti poistaa. Siis ensimmäinen oikea reikä sitten maitohampaiden.

Kun hammaslääkäri kysyi oliko hammasta särkenyt kovastikin, hän katseli hoitajan kanssa suu auki ihmetyksestä, kun kerroin rehellisesti ettei hammasta ollut särkenyt yhtään. Ei mikään ihme ettei tuntunut, kun olin jo vuosia joutunut kestämään kymmenen kertaa kovempaa särkyä ilman yhdenkään kipulääkkeen antamaa lieventävää vaikutusta.

En ole itse synnyttänyt, mutta olen sanonut hermokipujen olevan synnytyskipuja voimakkaampia. Ihmettelen itsekin että olen vielä järjissäni. Jokaisen kivut ovat kuitenkin jokaisen omia pahimpia kipuja, eikä kenenkään kipuja pidä vähätellä.

Olen opetellut sen jälkeen taas näyttämään kipuni julkisesti, kun ylempänä kertomani jääkaappiin nojaaminen oli tapahtunut. Välillä näytän, en kuitenkaan aina. Parhaiten sen näkee silloin, kun se kymppi on todella lähellä. Riippuu tilanteesta näytänkö lievempää kipua. Kuten eilisessä, kun annoin huomion Perikselle omalle voinnille. Siitä oli meille molemmille hyötyä.

Yks syy miksi näistä kerron aika raa'an rehellisesti, annanhan kiusaajille koko ajan lisää materiaalia mitä käyttää mua vastaan, on se että pyrin rohkaisemaan muita oman mielenterveyden ja/tai oman jaksamisen minkä sairauden kanssa tahansa kamppailevia pääsemään siitä tunteesta mikä yleisesti on yhä valloillaan. Että näistä asioista ei tarvitse vaieta, eikä niitä tarvitse hävetä. Ja on ihan ok, että elämä ei ole täydellistä ja pilvenhattaroissa ole kultareunuksia.

Yksi syy joka on aiheuttanut isäni mt-ongelmia, on se etteivät he isänsä alkoholismin takia voineet istua keittiön pöydän ääressä ja puhua ongelmia aiheuttavista asioista, ja selvittää niitä läpikotaisin jokaiselta kantilta.

Painolastia mulla on paljon, ja sen kanssa ei ole helppo kenenkään elää. Ei edes mun itseni, kun muistan jopa yksityiskohtaisesti miten olen toisia ihmisiä loukannut aikanaan. Siksi en halua lähteä hakemaan seuraa netistä, koska on paljon asioita mitkä toisen pitää pystyä hyväksymään jo alkuun, jos haluaa muhun tutustua.

En ole sisimmässäni niin itsevarma, että pystyisin tunteistani yhdelle miehelle kertomaan, ja myös se pitää paikkansa, mitä eilen Valtakunnalle ja AsianVierestä:lle kerroin: en ole tällä hetkellä niin vahva mieleltäni ja jaksamiseltani, että pystyisin edes sitä keskustelua käymään, saati sen tuloksia kuuntelemaan. En uskalla tehdä asiaa, jolla saisi mielenrauhan jatkuvilta omilta pohdinnoilta, koska en pysty siihen, enkä halua ottaa sitä riskiä että koska en ole tarpeeksi vahva, en kestäkään mahdollista pettymystä ja pysty sitä käsittelemään mielessäni, vaan se suistaa mut jaksamisen rajan yli heittämällä, ja päädyn tekemään itselleni jotain.

Jos noin kävisi, niin hänen syynsä se ei olisi missään nimessä. Ei todellakaan. En vai uskalla nykyisen vointini takia ottaa riskiä. Joten case closed.

Lauruska kirjoitti:

Voi vittu sun kanssas. Se on sen ongelma kuka siten toimii. Ja se ei kuulu kenellekään. Vähiten sinulle. Miksi minä en pääse eläkkeelle, kun kerran rehellisesti puhun.

Jos sä tulisit mua vastaan kadulla, sä et näkis mitään muuta kuin lihavan naisen rollan kanssa. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin.

Mun kipu ei näy päällepäin, jos en sitä erikseen näytä. Juuri niiden ihmisten takia, kenen seurassa mun piti turvallisesti saada olla romuna, sanoo useasti päin naamaa että "ei sua kestä kattella", ja "tekee pahaa katsoo sua" juuri silloin kun itsellä tuskan kyyneleet valuu silmistä, mutta ääntäkään ei pääse huulilta.

Mitä silloin tekee? Opettelee piilottamaan kaikilta kipunsa, ja päästää ne vain yksin ollessa valloilleen. Oppien niin hyvin piilottamaan, että edes lääkäri, siis terveydenhuollon ammattilainen, ei edes näe että vielä paria tuntia aiemmin oli nojattava seistessä jääkaappiin, että pysyi pystyssä pyörtymättä kivusta.

Ja tuo on täysin totta, ja itselleni tapahtunutta. Suurin osa kipukroonikoista piilottaa julkisesti kipunsa, koska ovat siitä saaneet kuulla kaikilta muilta, että muka feikkaa kipunsa, ja on vain laiska kun ei viitsi jotain tehdä.

Mielenterveysongelmat eivät myöskään näy aina päällepäin. Vai ylipäätänsä tiedätkö miksi ja miten olen saanut vammani? Olistko uskonut jos olisit tavannut mut, että siitä hetketä muutama tunti myöhemmin yritän tappaa itseni? Et. Oloni, ja se kuinka kuohuksissa olin, ei näkynyt ulospäin.

Suurin osa niistä sairauksista ja vammoista, kuten myös muista syistä sille työkyvyttömyydelle, ovat näkymättömiä, joita ei näy päälle päin, mutta jotka ovat olemassa, ja oikeita.

Kyse ei ole nyt siitä, huijaako joku olevansa työkyvytön saadakseen helppoa rahaa. Nyt on kyse siitä, että tahallisesti maalitit ja syytit tiettyjä ihmisiä, jotka vielä nimeltä mainitsit. Se, on törkeää, ja jossa ylitit rajan.

Koko aloituksen, otsikkoa lukuunottamatta, syytit Peristä laiskuudesta, helpon rahan tienaamisesta muka sairauden kustannuksella, ja äitinsä siivellä elämisestä.

Sinä et tiedä mitä kukakin ihminen jaksaa ja kestää, ennen kuin voimat loppuu ja mieli teki tenän. Kun muutin takaisin lapsuuteni maisemiin, muutin suoraan vanhemmilleni, ja asuin heidän kanssa kolme vuotta. Et tainnut tietää sitä. Ai miksi muutin? Siksi, etten olisi fyysisesti enkä psyykkisesti pystynyt asumaan silloin yksin. En pystynyt tekemään ruokaa, en pystynyt siivoamaan, en pystynyt pesemään pyykkiä. Yksinkertaisesti en olisi selviytynyt yksin asumalla. Eikä se nytkään ole helppoa, ollessani tasan tarkkaan samassa kunnossa juuri nyt, mitä 11 vuotta sitten. Sinnittelen päivä kerrallaan.

Tiedätkö mitä? Eilen illalla mä olin ekaa kertaa sillä hilkulla sitten vuoden 2004, että olisin ylittänyt oman jaksamisen rajani, ja olisin mahdollisesti tehnyt jotain itselleni. Sinä et ollut yksi niistä palstan kolmesta ihmisestä, jotka auttoivat eilen illalla mua saamaan purettua omaa turhautumista, sekä saamaan ajatukset pariksi tunniksi täysin pois kivusta, ja sitä myötä pystymään myös lataamaan samalla akkujani, jotta sain nostettua jaksamista sille tasolle, että rajapyykki ei ole lähellä ylittyä.

Ne kolme ihmistä olivat Peris, AsianVierestä ja Valtakunta. Isosti kiitos heille. Te pelastitte eilen henkeni. Ilman teitä, luultavasti olisin tehnyt jotain itselleni. Niin romuna olin.

Mitä sinä Välis teit? Intit vastaan muka huumorin avulla. Myös sen jälkeen valitit huumorintajuni puuttuvan, koska se johtuu muka kikkelinpuutteesta, kun juuri olin kertonut sinulle hetkeä aiemmin voimieni olevan todella vähissä, ja että itken kivusta rukoilen tajuttomuutta sitä kuitenkaan saamatta. Silloin kun itken ja tajuttomuutta rukoilen, on kyse yhtä kovasta kivusta, kuin jos raajaa amputoidaan ilman nukutusta, ilman puudutusta, ilman mitään.

Mun ymmärrykseni sua kohtaan on nyt totaalisen loppu. Sinä olet sairas, etkä sitä itse edes tajua.

Me, jotka olemme kokeneet niin psyykkisesti kuin fyysisesti kovia aikoja, siis oikeasti kovia aikoja, näemme sen, ja tunnistamme sen, koska olemme itse olleet samassa tilanteessa, ja saaneemme apua. Silloin kun itse on sairas, sitä ei aina edes itse tajua olevansa sairas.

Olin siinä tilanteessa syksyllä 2004, juuri ennen kuin hyppäsin. En halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen. Mutta eilen oli todella lähellä. Ja se on suurin pelkoni, että olen taas samassa kunnossa, jossa saan pelätä itseäni. Jos en saa nukuttua, tulen tappamaan itseni, ja se ei paskanpuhumista, vaan fakta jonka tiedostan, ja jota pelkään joka päivä. Jota vastaan pyrin myös taistelemaan joka päivä.

Joten jos sanon että olet sairas. Sinä olet sairas. Jätä mut tästä lähtien rauhaan, äläkä vastaa enää.

Lue lisää

Voimia sulle =)

Norppa83 kirjoitti:

Voimia sulle =)

Kiitos. Päivä kerrallaan.

Ja opettelisit edes miten lauseita muodostetaan, juntti!!