Kysely

Itse en ole naimisissa. Asiasta on puhuttu ja vaikka minulla on harvinainen nimi ja miehellä yleinen, hän haluaisi oman sukunimensä meille ja ainakin lapsille.
Asiasta ei ole päästy yhteisymmärrykseen.

Siskoni on mennyt naimisiin ennen lakimuutosta, siskontyttöni(17v) sanoi että hänen sukunimensä otetaan ja lapsille tulee automaattisesti äidin nimi.

Olen niin tasa arvon kannalla, että otin samalla vaimon nimen.

...olen kyllä helvetin kiitollinen etten joutunut ottaan äitini sukunimeä

En ole naimisissa, mutta jos/kun menen niin aion säilyttää oman nimeni. Toisen nimen ottaminen tuntuisi liian oudolta. Lasten sukunimi tulee todennäköisesti mieheltäni, koska hänelle asia suvun jatkamisesta ja nimen siirtämisestä tuntuu olevan sen verran tärkeä etten henno asiaan vastaankaan sanoa. Minun sukunimen säilyttämistä hän ei vastusta, mutta ei toisaalta voi kuvitella ottavansa itselleen minun sukunimeäni.

miehen tahtoon perinteiseen tyyliin. Oivoi. Mitäs sitä kannattaa uudistukisa ees ajatella.

Sukunimeni on isäni, hänen isänsä, hänen isänsä jne sukunimi.

Vaimoni sukunimi on kaksiosainen: ykkösosa tulee hänen isältään, hänen isältään jne. Jälkiosa on sitten tämä minun nimeni, joka on myös isäni, hänen isänsä jne nimi. En muista lakimuutoksen ajankohtaa eikä sillä ole merkitystä minulle.

Lastemme sukunimi - ehkä jo päättelitkin sen - on minun sukuni nimi.

Kiinnostavaa tulee olemaan, millaisia johtopäätöksiä tai parannusehdotuksia teet tämän kyselysi pohjalta lähiaikoina!

olen. Vaihdoin nimeni isän äitini tyttönimeen. Puolisoni äitinsä tyttönimeen. Lapsemme minun eli isäni äidin tyttönimellä.

Ei mitään erimielisyyksiä. Minä halusin näin ja mieheni myös.

Hmm. vaikea sanoa, kun ei juuri noita pariutuneita tuttavapiirissä oikein ole... Ne jotka ovat naimisissa ovat kuitenkin ottaneet miehen sukunimen molemmille ja lapsille.

1) Naimisissa ollessani minulla oli miehen sukunimi. Lapselle tuli hänen sukunimensä.
Ei ollut asiasta erimielisyyttä.
Erottuani otin tyttönimeni takaisin. Nuorimmilla lapsillani on minun sukunimeni.
Jos joskus naimisiin asti menisin,(en kyllä aio enään...) en sukunimeäni vaihtais.
Joten, molemmat pitäkööt omansa.

Melkeinpä kaikki tuttavani ovat ottaneet miehensä sukunimen.

kokoukseen koska jäsenet määriteltiin miehen puolen sukulinjaa pitkin! Kolmekymmentä prosenttia lapsista kun on jonkun toisen miehen kuin oletetun aviomiehen. Aika iso syy vaihtaa takaisin äidinpuoleiseen sukujohtoon.

Olen naimisissa, vaimolla on minun nimi. Joskin olisin halunnut vaimoni harvinaisen sukunimen...

Eli vaimon toivomuksesta olemme Oravia

Onko nykyään mitään merkitystä sillä oletko avio- vai avoliitossa? Lapsia voi olla yhdestä, kahdesta jne. liitosta, joten nimet voi olla aivan mitä vaan! Sukunimellä ei ole pätkänkään väliä. jos tunnistat juuresi!

En olisi voinut kuvitella itse vaihtavani nimeäni -> rouvan suhteen olin sitten sillä linjalla, että hän valitsee itse. Valitsi minun.

-> sitten olikin vallan luonnollista, että lapsille tulee sama nimi kuin molemmilla on ennestään.

Tuttavilla useimmiten miehen nimi, joissain tapauksissa naisella oma nimi, tai yhdysnimi.

Vaikka olenkin mies, taidan silti vastata...

Naimisiin ei tyttöystävän kanssa olla menossa vielä moneen vuoteen, mutta silti tästä nimi-asiasta on hieman jo puhuttu. Meille tämä on hieman keskivertoa monimutkaisempi dilemma, koska tyttöystäväni on kiinalainen ja hänen kielessään sukunimi tulee ennen etunimeä. Suomessahan tämä on aivan toisinpäin.

Kiinassa onneksi on tapana, että nimet eivät muutu kun ihmiset menevät naimisiin, joten ongelmia ei synny. Suomalaisen sukunimen liittäminen kiinalaiseen nimeen olisikin täysin mahdotonta, joten on hyvä että maassa on eri tapa kuin Suomessa.

Lapsen suhteen käy sitten niin, että hänelle annetaan kaksi nimeä. Toinen Suomessa käytettävä suomalainen nimi minun sukunimelläni ja toinen Kiinassa käytettävä nimi tyttöystävän sukunimellä.


- Dekas

Raivon puuskat sinkoilevat naisen ruumissani! Tällä hetkellä harrastaisin henkistä väkivaltaa vastaan kävelevälle koiraskoppakuoriaisellekin.
Perkele. Eikä anteeksi.

Itse olen avoliitossa. Pojallamme on luonnollisesti minun sukunimeni. (Hän on täysin isänsä näköinen, että epäilyksiä ei ole syntynyt;) Plus tokana nimenä kylläkin "x:npoika".) Minulla on ihan sama, pitääkö mies oman nimensä, MUTTA LAPSEN, JONKA NAINEN ON SISÄLLÄÄN ALKIOSTA VAUVAKSI KASVATTANUT JA SITTEN SYNNYTTÄNYT, KUULUISI TIETENKIN SAADA ÄITINSÄ SUKUNIMI, jos tämä niin haluaisi. Onkohan AvecMaria tässä kohdin sitä mieltä että miestä ei tule mitenkään velvoittaa ottamaan vastuuta jälkikasvustaan, mutta jos hän niin suvaitseekin tehdä, on hänelle kuuluva kaikki kunnia?? Tosin, jos mieheni sukunimi olisi huomattavasti parempi kuin omani, olisin ollut valmis vaihtamaan oman ja poikani sukunimen.

Toivon, että olette kaikki keski-ikäisiä.

Raivon puuskat sinkoilevat naisen ruumissani! Tällä hetkellä harrastaisin henkistä väkivaltaa vastaan kävelevälle koiraskoppakuoriaisellekin.
Perkele. Eikä anteeksi.

Itse olen avoliitossa. Pojallamme on luonnollisesti minun sukunimeni. (Hän on täysin isänsä näköinen, että epäilyksiä ei ole syntynyt;) Plus tokana nimenä kylläkin "x:npoika".) Minulla on ihan sama, pitääkö mies oman nimensä, MUTTA LAPSEN, JONKA NAINEN ON SISÄLLÄÄN ALKIOSTA VAUVAKSI KASVATTANUT JA SITTEN SYNNYTTÄNYT, KUULUISI TIETENKIN SAADA ÄITINSÄ SUKUNIMI, jos tämä niin haluaisi. Onkohan AvecMaria tässä kohdin sitä mieltä että miestä ei tule mitenkään velvoittaa ottamaan vastuuta jälkikasvustaan, mutta jos hän niin suvaitseekin tehdä, on hänelle kuuluva kaikki kunnia?? Tosin, jos mieheni sukunimi olisi huomattavasti parempi kuin omani, olisin ollut valmis vaihtamaan oman ja poikani sukunimen.

Toivon, että olette kaikki keski-ikäisiä.

Minulla ja miehelläni on sama sukunimi. Siis oli jo ennen kuin menimme naimisiin. Ei tarvinnut asiaa sen kummemmin pohtia.

Olin pohtinut tätä kysymystä ennen kuin tapasin mieheni. Olin silloin päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että haluan perheelle yhden, yhteisen nimen. Olisin ollut valmis ottamaan miehen nimen, paitsi jos se olisi ollut hirveä tai jos mies olisi halunnut minun nimeni tai...

En kuitenkaan koskaan joutunut valitsemaan, joskin pohdimme myös yhdistelmänimeä...:)

Tuttavapiirissäni esiintyy kaikenlaisia vaihtoehtoja: on otettu miehen nimeä, vaimon nimeä, yhdistelmänimiä, kummallakin omaa - kaikkea laidasta laitaan.

Sitä en ole koskaan pohtinut, että kumman vanhemman nimi lapselle pitäisi tulla, jos kumpikin pitää eri nimen. Vaikea kysymys, sillä eihän lapsi ole sen enempää kummankaan lapsi.

Niin. Emme ole naimisissa, mutta asiasta on puhuttu. Meillä on molemmilla harvinaiset nimet, jotka tavallaan kumpikin haluasivat säilyttää. Mies kuitenkin vaatii myös lapsille omaa nimeään. Mieheni on puoliksi ulkomaalainen, ja siksi mielestään hänellä on painavampi oikeus nimensä jatkamiseen. Kun kuulemma muuten tämä toinen kotimaa ei jatku millään muotoa suvussa.

Tavallaan ymmärrän pointin, ja lisäksi haluaisin koko perheelle yhtenäisen nimen, mutta toisaalta feministi sisälläni haluaa oikeutta. Olen itseni, enkä muutu miehekseni tai edes puoliksi häneksi tai edes hänen omaisuudekseen avioliitossa.

En siis oikein tiedä mitä tehdä. Lisäksi vieläpä mieheni nimi on kauniimpi, ulkomainen mutta suomalaiseen suuhun sopiva. Itselläni aika perus, mutta harvinainen silti. Mitä siis tehdä?

Olen naimisissa. Olisimme voineet valita kumman sukunimen vaan. Valitsin mieheni nimen. Syyt olivat henkilökohtaiset. Halusin päästä kohtalaisen tunnetusta sukunimestäni eroon. Mieheni helppo ja tavanomainen sukunimi oli myös mielyttävämpi ja helpompi lausua. Halusin perheelleni yhteisen nimen. Mieheni olisi ollut valmis ottamaan nimeni, tätä en omista syistäni halunnut.

Äitini otti oman nimensä heti, kun se tuli mahdolliseksi. Veto oli yllättävä, nimenmuutokseen vaaditaan niin paljon ylimääräistä työtä.