Tähän kysymykseen tulee varmaan paljon törttöjä ja töykeitä vastauksia, mutta haluaisin silti kysyä...että miten saa rahat riittämään tavallisella keskikokoisella tilalla (parikymmentä lehmää)? Kun ne ei riitä. Ja pitäisi perhe elättää. Lopettaa ei voi, kun muuta vaihtoehtoa ei toistaiseksi ole. Uudelleen kouluttautuminen, joo, varmasti, mutta mille alalle ja mistä saa töitä ja miten isäntä pärjää yksin pienten lasten ja karjan kanssa?
Investoiminen? Kun tietäisi mihin. Ihan järjettömältä näyttää tilojen kasvattaminen eikä sekään onnistu eikä ole vaihtoehto. Jotain uutta? Jotain muuta. Mitä?
Miten te samassa tilanteessa olevat toimitte?
vaihtoehtoja
Helena
38
3974
Vastaukset
- täs
no täs olis muutama ehdotus mitä tuli mieleen:
erilaista koneurakointii esim. talvella teiden aurausta ja ehkä hiekotusta kesällä lanausta ja ihmisten paskakaivojen tyhjennystä ja vastaavaa sit jos lähistöllä on paljon kesämökkei ni voisitte kokeilla mökkitalkkarina oloo ja sit jos osaa ni voi rakentaa esim aitoja ja roskakatokisia jne.. täs ny oli muutamii ehdotuksii- uutta auringon alla
Joo, noi urakoinnit on se ensimmäinen mikä mieleen tulee mutta jokaisessa hommassa on jo suuri ylitarjonta ja taksat poljettu alle kustannusten.
- ..naapuri..
uutta auringon alla kirjoitti:
Joo, noi urakoinnit on se ensimmäinen mikä mieleen tulee mutta jokaisessa hommassa on jo suuri ylitarjonta ja taksat poljettu alle kustannusten.
.vaihtoi juureksiin. Torilla sitten myi ainakin osan.
On nyt pärjännyt mutta alku oli vaikea.
Koneetkin piti itse suunnitella ja rakentaa kun
sitä pääomaa ei ollut.
Kasvukausi 20 tuntista pellolla ja talvella konerakennusta.
Ite ( ! ;) lähtisin mauste/yrttilinjalle. Olisi talveksi pakkausta ja myyntiä. Vienti pitäisi saada käyntiin - kielitaidon kohennus ja netin käyttö myynnissä ja mainonnassa.
- neuvot
Tässä neuvot.
Käytte jonkun ulkopuolisen asiantuntijan kanssa läpi tilanne elinkelpoisuuden. Maatalouskeskuksesta tai omasta pankista löytyy varmasti oikea henkilö.
Monesti tuollaiseen liittyy voimakkaita tunnelatauksia, kun pitäisi harkita mitä elämällään tekee. Kannattaako oikeasti pelkästä maalla asumisen ilosta, elää taloudellisessa ahdingossa? Aina on vaihtoehtoja. Ulkopuolinen näkemys ehkä realisoi asioita, tuo uusia näkökulmia.
Viivytystaistelu on siinä mielessä huono asia, että käyttää parhaita omia työelämä vuosiaan ja ehkä myös jatkuvasti syö tilan pääomaa. Jos jossain välissä kuitenkin pakko luopua, niin ei ole enään millä aloittaa uutta.
Koko maailman sivuhan on maita ostettu ja myyty.
Mutta vaikea noita asioita on laskea, eli toki laskekaa myös ITSE paljonko olette valmiita maksamaan siitä. Että voitte asua maalla ja tehdä sellaista työtä mitä tällä hetkellä teette. Sen voitte itse päättää.
Teette vain tässä vaiheessa mahdollisimman paljon suunnitelmia, vähitellen osa karsiutuu pois. Tiedon hankinta on tosi tärkeää, eli tämä kysymyksen esittäminen täällä on oikein hyvä alku.
Rahan riittäminen on se vaikein kysymys, eipä siinä ole kuin ne kaksi vanhaa neuvoa.
1. Tuloja lisää
2. Menoja vähemmän
Ainoa hyvä, että on sentään kaksi vaihtoehtoa...:)- sanottu
Mutta tuo "asiantuntija" puoli?????
Maaseutukeskus on pullollaan omasta mielestään asiantuntemusta, ehkä on syytä suhtautua heiman varauksella!!!
Heille riittää kunhan pääsevät rahastamaan, sinä kuitenkin kannat kaiken taloudellisen ja muun vastuun eivät he vastuuta kanna tekemisistään, helppoa se on kirjoituspöydällä suunnitella mitä vaan. - mieltä osaksi
sanottu kirjoitti:
Mutta tuo "asiantuntija" puoli?????
Maaseutukeskus on pullollaan omasta mielestään asiantuntemusta, ehkä on syytä suhtautua heiman varauksella!!!
Heille riittää kunhan pääsevät rahastamaan, sinä kuitenkin kannat kaiken taloudellisen ja muun vastuun eivät he vastuuta kanna tekemisistään, helppoa se on kirjoituspöydällä suunnitella mitä vaan.Samaa mieltä osaksi olen, siksi kirjoitinkin, että itse täytyy "laskelma" lopuksi tasettaa...
Eli ei ulkopuolinen, ainakaan siellä kaupungissa sijaitsevassa MSK:ssa osaa kaikkea laskea. Voipi helposti tarjota omia näkemyksiään jne. Joten melkeinpä parempi laskelman tekijä olisi oma pankinjohtaja. Ainakin jos on ollut jo muutamia vuosia maaseutupankissa töissä. Älä vaan mee mihinkään kaupungin pankkiin. Sieltä, et apua saa. - Oikeita neuvoja antakaa kys...
Saa olla varma ,että hukan teille joutuu.Henkilöt jotka,eivät päivääkään ole töitä tehneet esiintyvät "asiantuntijoina"
- Haastaja
Oikeita neuvoja antakaa kys... kirjoitti:
Saa olla varma ,että hukan teille joutuu.Henkilöt jotka,eivät päivääkään ole töitä tehneet esiintyvät "asiantuntijoina"
Kun tekee juuri päinvastoin kuin neuvovat, niin menee hyvin;)
- Turjake
Sama juttu kuin Helenalla.Parikymmentä lehmää ja ei juuri metsää.Mieli tekis luopua lehmistä kun niistä ei tunnu jäävän muuta kuin paskaset kädet.
Se uudelleen kouluttautuminen on kyllä hyvä juttu jos työpaikka tulisi mukana.Itse kävin vuoden kurssin mutta työpaikkoja ei näillä kulmilla juuri ole.Pelkkä koulutus sinällään antoi paljon virtaa lisää vaikka rankkaa olikin.Viideltä navetalle ja kahdeksalta piti olla jo 70 kilometrin päässä koululla.Iltamyöhällä ja viikonloppuna loput työt.
Nyt patistelen emäntääni kursseille jotta hän saisi työtä muualta.Sitten uskallan laittaa lehmät pois.
Sinunkin nim.Helena voisi olla koulutus paras vaihtoehto vaikka kaikki ei voi onnistua senkään jälkeen.Nykyään on ilta-ja lauantaiopiskeluakin joten ei se aina kaikkea aikaa vie. ne rahavirrat?
Hupenee ja mistä niitä tulee.
Selvitä se ensin itselle ja rupea miettimään voisko jotain muuttaa.
SE isontaminen taitaa olla hurjinta mitä tällä hetkellä jotkut tekee, vaikka siihen sitä
´ILMAISTA´
rahaa luulee saavansa, mutta jos se ei pienemmälläkään kannata, niin miten se investointien jälkään voisi kannattaa!
Joten vaikeaa se voi olla, Mutta eteenpäin
vaan ja se vanha sanonta: Ei ne suuret tulot ,vaan pienet menot pitää kummasti vieläkin paikkansa.
Neuvojiahan on, mutta kannattaa pitää vähän omaakin päätä, eikä uskoa kaikkea mitä ehdottavat.
Hyvää jatkoa kuitenkin.- EU-avustaja
Tuota Kawan neuvoa kannattaa noudattaa! Myös yksityistalous pitää laskea, mitä sinne menee! Tahtoo vaan jäädä pois tai arvioidaan liian pieneksi! Periaatteessa siis KAIKKI rahavirrat, mitä tilin ja kukkaron kautta kiertää. Verot, lainojen lyhennykset, auto, kodin tarvikeet, ruoka, vaatteet, lapset, yms yms! Parilta vuodelta jos saisi tehtyä, niin olisi luotettavampi. Laskelman tekeminen (asioiden kirjaaminen vain vaikka itse vain ruutupaperille!) on helppoa, sen analysointi sitten hankalampaa!
Sitten on juuri ne kaksi vaihtoehtoa, lisää tuloja tai vähemmän menoja. Jälkimmäinen on helpompaa. Tahtoo jossain vaiheessa se veroherra ottaa niistä lisäansioista isompaa siivua mahdolliset matkakulut.
Varmaan olette karjantarkkailussa? Tarkkailija tekee MATUn ja muitakin laskelmia, niistä näkee oman tilan aseman muihin maidontuotantotiloihin. NE pitää lukea ajatuksella, kaikki ei ole "aivan totta". Kysellä voi myös, mihin kannattaa kiinnittää erikoista huomiota. Tuotostaso, osterehut, konekustannukset, kiinteät kulut, terveydenhoitomenot jne.
Jos on korjattavaa ja innostusta asiaan, niin sitten pitää muuttaa vaadittavia asioita! Lehmänpito on vaan semmoista, että se pitää tehdä täysin kunnolla , jos meinaa tulosta tehdä!
Kyllä 20 lehmällä "pärjää" joten kuten, jos ei ole isoja velkoja?
Kouluttautuminen ja tuotanotalan vaihto tai ihan uuteen ammattiin hakeutuminen voisi tuoda "uusia tuulia" ja innostusta elämään, vaikka jossain vaiheessa varmasti raskasta on kahta tointa tai opiskelua hoitaa päällekkäin!
Hieman kannattaa laskea mitä palkkaa voisi sitten saada, siitä sitten verot matkakulut pois, jääkö enemmän käteen kuin nyt? Työaika ainakin vähenee... - Helena
EU-avustaja kirjoitti:
Tuota Kawan neuvoa kannattaa noudattaa! Myös yksityistalous pitää laskea, mitä sinne menee! Tahtoo vaan jäädä pois tai arvioidaan liian pieneksi! Periaatteessa siis KAIKKI rahavirrat, mitä tilin ja kukkaron kautta kiertää. Verot, lainojen lyhennykset, auto, kodin tarvikeet, ruoka, vaatteet, lapset, yms yms! Parilta vuodelta jos saisi tehtyä, niin olisi luotettavampi. Laskelman tekeminen (asioiden kirjaaminen vain vaikka itse vain ruutupaperille!) on helppoa, sen analysointi sitten hankalampaa!
Sitten on juuri ne kaksi vaihtoehtoa, lisää tuloja tai vähemmän menoja. Jälkimmäinen on helpompaa. Tahtoo jossain vaiheessa se veroherra ottaa niistä lisäansioista isompaa siivua mahdolliset matkakulut.
Varmaan olette karjantarkkailussa? Tarkkailija tekee MATUn ja muitakin laskelmia, niistä näkee oman tilan aseman muihin maidontuotantotiloihin. NE pitää lukea ajatuksella, kaikki ei ole "aivan totta". Kysellä voi myös, mihin kannattaa kiinnittää erikoista huomiota. Tuotostaso, osterehut, konekustannukset, kiinteät kulut, terveydenhoitomenot jne.
Jos on korjattavaa ja innostusta asiaan, niin sitten pitää muuttaa vaadittavia asioita! Lehmänpito on vaan semmoista, että se pitää tehdä täysin kunnolla , jos meinaa tulosta tehdä!
Kyllä 20 lehmällä "pärjää" joten kuten, jos ei ole isoja velkoja?
Kouluttautuminen ja tuotanotalan vaihto tai ihan uuteen ammattiin hakeutuminen voisi tuoda "uusia tuulia" ja innostusta elämään, vaikka jossain vaiheessa varmasti raskasta on kahta tointa tai opiskelua hoitaa päällekkäin!
Hieman kannattaa laskea mitä palkkaa voisi sitten saada, siitä sitten verot matkakulut pois, jääkö enemmän käteen kuin nyt? Työaika ainakin vähenee...Ihan asiallisia ja varteenotettavia vastauksia. Kiitos.
Tietysti tuossa aloituksen kysymyksessäni oli sekin takana, että kun näitä miettii, huomaa millaiseksi maailma on muuttunut: on paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia.
Sillä tavalla emme ole aivan tumpeloita, että näitä ongelmia on mietitty vuosikaudet, kuten niin monella muullakin tilalla. Naapureissa on samanlaisia vaikeuksia.
Erilaisia vaihtoehtoja on tuumattu puoleen ja toiseen. Urakointi olisi tietysti yksi juttu, mutta täällä on jo jonkin verran urakoijia jotka ehtivät tehdä kaiken. Lehmämäärää voisi lisätä jonkin verran ja sonneja, mutta tämä uusi tukisysteemi? Mikä se on. Ei kai kannata lisätä, luulen niin, vaikka en ole vielä perehtynyt siihen oikein hyvin. Olenko väärässä?
Laskelmia on tehty vuosikaudet. Laskelmien mukaan ruokinta on edullista ja muutenkin suht koht kaikki kohdallaan. Keskituotos voisi tietysti nousta. No, nyt se onkin noussut melko paljon(ilman, että olen tehnyt mitään erikoista), mutta karjan terveys on huonontunut, jostakin syystä, vaikka hoitoon panostetaan.
Koneet ovat melkein kaikki usean tilan yhteisiä. Ihan hissukseenkaan ei ole oltu eikä jäähdytelty, sillä koko ajan on myös investoitu, tosin taiten, niin kuin rajat antaa myöten: on uusittu koneita ja ostettu maata ym.
Tietysti sitä viimeisenä haluaisi lähteä tilaa myymään. Vanhahko sukutila, jossa asuu monta sukupolvea. Entä jos myy kaiken? Rahat ei kauan kestä. Mitä sitten?
Uudelleenkoulutus. Täälläpäin on kyllä jonkin verran koulutusta, mutta ei mitään sellaista joka itseä kiinnostaisi (ajattelen, että kai sitä tässä iässä saisi jo itse valita, mitä haluaa opiskella...)
Mutta ei ole työpaikkoja. Jos taas lähden sellaisen koulutuksen perään, joka itseä kiinnostaisi, se edellyttää paikkakunnalta muuttoa useiksi vuosiksi js sitä kautta tietysti perheen hajoamista, koska myöskään työpaikkaa ei löydy läheltä.
Yksityistalouden menot ovat suuret. Vaikka mitään erikoista ei koskaan hankita, menot ovat suuret, koska perhe on melko iso. Tilaan kuuluu myös kaksi syytingillä asuvaa vanhusta joiden asumis- (ja osittain ruoka)kustannukset on laskettava mukaan. Yksityistaloudesta ei hirveästi voi säästää enää...
Ja sitä paitsi jos säästät kympin jossakin, ei se paljoa auta tai jos teet jonkun palvelutyön tai urakoinnin ja saat kaksikymppiä, niin näissä oloissa ja nykyaikana, mitä se on? Työnilon saat.
Tilaan kuuluu kyllä metsää jonkin verran, mutta apu sieltä on jotenkin vähäistä.
Jos jotain jää, kaikki menee veroihin. Suurimmat rahanrei`ät ovat juuri verot ja lainojen lyhennykset, sitten tietysti ostorehut (vaikka laskelmissa on edullinen), lannoitteet ym ja tietysti yksityistalous. Mistä näistä voi säästää?
On meillä kokemusta myös sivuelinkeinoista. Siinä on vaikeutena ensin löytää sellainen homma, josta saa jotakin palkkaa työlleen. Toinen ongelma on jaksaminen. Jos tila jo työllistää kaksi ihmistä (siis karja, lapset, vanhukset), niin hankala siitä on löytää rako, että ehtisi tehdä ylimääräistä. Yritetty kuitenkin on.
Sekin täytyy myöntää, että välillä tuntee suurta väsymystä. Ei jaksaisi enää veivata näitä asioita. Mutta kun elää pitäisi ja elättää vielä koko joukko väkeä. Huomaan, että nuorempana ollut innostus alkaa vähetä enkä enää tiedä, mikä kiinnostaisi tai mihin tohtisi ryhtyä tai mitä ylipäätään enää jaksaisi tehdä.
Kyllä minä kuitenkin karjan hoitamisesta tykkään.
Perhettä en haluaisi hajottaa, vaikka sekin käy välillä mielessä, että jos muuttaisi pois, olisi yksi suu vähemmän ruokittavana ja jos isommat lapset pärjäisivät jo omillaan. Mutta nämä pienet. Eikä isäntäkään yksin selviä.
Vielä tuohon EU-avustajan vastaukseen. Kyllä tässä jotenkin on pärjäilty ja tosiaan on laskettu ja kustannuksia jahdattu. Mutta oikeastaan viime vuosien verot ovat vieneet jotenkin pois raiteilta, enkä tiedä, miten tästä noustaan, kun tuetkin koko ajan pienenee.
Olen muuten samaa mieltä, että maaseutukeskuksista ei oikein apua tule. Meillä on aivan kummallisia kokemuksia niin rakennussuunnittelusta kuin muistakin "palveluista" ja kallista on ollut.
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista. Tiedän, että monilla muillakin tiloilla on näitä samoja vaivoja. Juuri nyt en tiedä muuta kuin yrittää jatkaa eteenpäin ja koettaa säästää jossakin, missä?, en tiedä. Tukien muuttuminen ja väheneminen pelottaa. Jostakin pitäisi saada lisää tuloja, mutta mistä? Mitä jaksaa vielä yrittää? - Liinu
Helena kirjoitti:
Ihan asiallisia ja varteenotettavia vastauksia. Kiitos.
Tietysti tuossa aloituksen kysymyksessäni oli sekin takana, että kun näitä miettii, huomaa millaiseksi maailma on muuttunut: on paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia.
Sillä tavalla emme ole aivan tumpeloita, että näitä ongelmia on mietitty vuosikaudet, kuten niin monella muullakin tilalla. Naapureissa on samanlaisia vaikeuksia.
Erilaisia vaihtoehtoja on tuumattu puoleen ja toiseen. Urakointi olisi tietysti yksi juttu, mutta täällä on jo jonkin verran urakoijia jotka ehtivät tehdä kaiken. Lehmämäärää voisi lisätä jonkin verran ja sonneja, mutta tämä uusi tukisysteemi? Mikä se on. Ei kai kannata lisätä, luulen niin, vaikka en ole vielä perehtynyt siihen oikein hyvin. Olenko väärässä?
Laskelmia on tehty vuosikaudet. Laskelmien mukaan ruokinta on edullista ja muutenkin suht koht kaikki kohdallaan. Keskituotos voisi tietysti nousta. No, nyt se onkin noussut melko paljon(ilman, että olen tehnyt mitään erikoista), mutta karjan terveys on huonontunut, jostakin syystä, vaikka hoitoon panostetaan.
Koneet ovat melkein kaikki usean tilan yhteisiä. Ihan hissukseenkaan ei ole oltu eikä jäähdytelty, sillä koko ajan on myös investoitu, tosin taiten, niin kuin rajat antaa myöten: on uusittu koneita ja ostettu maata ym.
Tietysti sitä viimeisenä haluaisi lähteä tilaa myymään. Vanhahko sukutila, jossa asuu monta sukupolvea. Entä jos myy kaiken? Rahat ei kauan kestä. Mitä sitten?
Uudelleenkoulutus. Täälläpäin on kyllä jonkin verran koulutusta, mutta ei mitään sellaista joka itseä kiinnostaisi (ajattelen, että kai sitä tässä iässä saisi jo itse valita, mitä haluaa opiskella...)
Mutta ei ole työpaikkoja. Jos taas lähden sellaisen koulutuksen perään, joka itseä kiinnostaisi, se edellyttää paikkakunnalta muuttoa useiksi vuosiksi js sitä kautta tietysti perheen hajoamista, koska myöskään työpaikkaa ei löydy läheltä.
Yksityistalouden menot ovat suuret. Vaikka mitään erikoista ei koskaan hankita, menot ovat suuret, koska perhe on melko iso. Tilaan kuuluu myös kaksi syytingillä asuvaa vanhusta joiden asumis- (ja osittain ruoka)kustannukset on laskettava mukaan. Yksityistaloudesta ei hirveästi voi säästää enää...
Ja sitä paitsi jos säästät kympin jossakin, ei se paljoa auta tai jos teet jonkun palvelutyön tai urakoinnin ja saat kaksikymppiä, niin näissä oloissa ja nykyaikana, mitä se on? Työnilon saat.
Tilaan kuuluu kyllä metsää jonkin verran, mutta apu sieltä on jotenkin vähäistä.
Jos jotain jää, kaikki menee veroihin. Suurimmat rahanrei`ät ovat juuri verot ja lainojen lyhennykset, sitten tietysti ostorehut (vaikka laskelmissa on edullinen), lannoitteet ym ja tietysti yksityistalous. Mistä näistä voi säästää?
On meillä kokemusta myös sivuelinkeinoista. Siinä on vaikeutena ensin löytää sellainen homma, josta saa jotakin palkkaa työlleen. Toinen ongelma on jaksaminen. Jos tila jo työllistää kaksi ihmistä (siis karja, lapset, vanhukset), niin hankala siitä on löytää rako, että ehtisi tehdä ylimääräistä. Yritetty kuitenkin on.
Sekin täytyy myöntää, että välillä tuntee suurta väsymystä. Ei jaksaisi enää veivata näitä asioita. Mutta kun elää pitäisi ja elättää vielä koko joukko väkeä. Huomaan, että nuorempana ollut innostus alkaa vähetä enkä enää tiedä, mikä kiinnostaisi tai mihin tohtisi ryhtyä tai mitä ylipäätään enää jaksaisi tehdä.
Kyllä minä kuitenkin karjan hoitamisesta tykkään.
Perhettä en haluaisi hajottaa, vaikka sekin käy välillä mielessä, että jos muuttaisi pois, olisi yksi suu vähemmän ruokittavana ja jos isommat lapset pärjäisivät jo omillaan. Mutta nämä pienet. Eikä isäntäkään yksin selviä.
Vielä tuohon EU-avustajan vastaukseen. Kyllä tässä jotenkin on pärjäilty ja tosiaan on laskettu ja kustannuksia jahdattu. Mutta oikeastaan viime vuosien verot ovat vieneet jotenkin pois raiteilta, enkä tiedä, miten tästä noustaan, kun tuetkin koko ajan pienenee.
Olen muuten samaa mieltä, että maaseutukeskuksista ei oikein apua tule. Meillä on aivan kummallisia kokemuksia niin rakennussuunnittelusta kuin muistakin "palveluista" ja kallista on ollut.
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista. Tiedän, että monilla muillakin tiloilla on näitä samoja vaivoja. Juuri nyt en tiedä muuta kuin yrittää jatkaa eteenpäin ja koettaa säästää jossakin, missä?, en tiedä. Tukien muuttuminen ja väheneminen pelottaa. Jostakin pitäisi saada lisää tuloja, mutta mistä? Mitä jaksaa vielä yrittää?On todella hassua lukea jo maalla tytötä tekevien ongelmista, kun itse haluaisin juuri sinne töihin. Olen etsiskellyt sopivaa tilaa ja miettinyt erilaisia vaihtoehtoja toimeentuloa varten.
Kotieläinpihaa ja lasten maatilaleirejä haluaisin tehä varsinaisen lihkarjan lisäksi.
Maaseutukeskuksiin ja muihin maataloussihteereihin olen ollut yhteydessä. Tämä on kai sitä tyypillistä: Kaupungista maalle meininkiä, mitä oon lukenu lehdistä. Mutta eikö kaupinkilaiset sitten ole maalla elantonsa tienanneet. Vai onko heilläkin samoja ongelmia ja maitojunalla takaisin kaupunkiin.
On vain niin vahva tunne ja halu asua maalla ja tehdä siellä töitä. Älkää kuvitelko, että kuvitelmani maalla asumisesta oli jotenkin romanttista. Olen realistinen, joten vastauksissa ei tarvitse esiintyä panettelun makua tyyliin: "Mitä ne kaupunkilaiset tietää oikeasta työnteosta". Minä tiedän ja haluan sitä. Huolestuttaa ylipäätään vain tuo maatilojen tilanne. - isäntä
Helena kirjoitti:
Ihan asiallisia ja varteenotettavia vastauksia. Kiitos.
Tietysti tuossa aloituksen kysymyksessäni oli sekin takana, että kun näitä miettii, huomaa millaiseksi maailma on muuttunut: on paljon kysymyksiä mutta vähän vastauksia.
Sillä tavalla emme ole aivan tumpeloita, että näitä ongelmia on mietitty vuosikaudet, kuten niin monella muullakin tilalla. Naapureissa on samanlaisia vaikeuksia.
Erilaisia vaihtoehtoja on tuumattu puoleen ja toiseen. Urakointi olisi tietysti yksi juttu, mutta täällä on jo jonkin verran urakoijia jotka ehtivät tehdä kaiken. Lehmämäärää voisi lisätä jonkin verran ja sonneja, mutta tämä uusi tukisysteemi? Mikä se on. Ei kai kannata lisätä, luulen niin, vaikka en ole vielä perehtynyt siihen oikein hyvin. Olenko väärässä?
Laskelmia on tehty vuosikaudet. Laskelmien mukaan ruokinta on edullista ja muutenkin suht koht kaikki kohdallaan. Keskituotos voisi tietysti nousta. No, nyt se onkin noussut melko paljon(ilman, että olen tehnyt mitään erikoista), mutta karjan terveys on huonontunut, jostakin syystä, vaikka hoitoon panostetaan.
Koneet ovat melkein kaikki usean tilan yhteisiä. Ihan hissukseenkaan ei ole oltu eikä jäähdytelty, sillä koko ajan on myös investoitu, tosin taiten, niin kuin rajat antaa myöten: on uusittu koneita ja ostettu maata ym.
Tietysti sitä viimeisenä haluaisi lähteä tilaa myymään. Vanhahko sukutila, jossa asuu monta sukupolvea. Entä jos myy kaiken? Rahat ei kauan kestä. Mitä sitten?
Uudelleenkoulutus. Täälläpäin on kyllä jonkin verran koulutusta, mutta ei mitään sellaista joka itseä kiinnostaisi (ajattelen, että kai sitä tässä iässä saisi jo itse valita, mitä haluaa opiskella...)
Mutta ei ole työpaikkoja. Jos taas lähden sellaisen koulutuksen perään, joka itseä kiinnostaisi, se edellyttää paikkakunnalta muuttoa useiksi vuosiksi js sitä kautta tietysti perheen hajoamista, koska myöskään työpaikkaa ei löydy läheltä.
Yksityistalouden menot ovat suuret. Vaikka mitään erikoista ei koskaan hankita, menot ovat suuret, koska perhe on melko iso. Tilaan kuuluu myös kaksi syytingillä asuvaa vanhusta joiden asumis- (ja osittain ruoka)kustannukset on laskettava mukaan. Yksityistaloudesta ei hirveästi voi säästää enää...
Ja sitä paitsi jos säästät kympin jossakin, ei se paljoa auta tai jos teet jonkun palvelutyön tai urakoinnin ja saat kaksikymppiä, niin näissä oloissa ja nykyaikana, mitä se on? Työnilon saat.
Tilaan kuuluu kyllä metsää jonkin verran, mutta apu sieltä on jotenkin vähäistä.
Jos jotain jää, kaikki menee veroihin. Suurimmat rahanrei`ät ovat juuri verot ja lainojen lyhennykset, sitten tietysti ostorehut (vaikka laskelmissa on edullinen), lannoitteet ym ja tietysti yksityistalous. Mistä näistä voi säästää?
On meillä kokemusta myös sivuelinkeinoista. Siinä on vaikeutena ensin löytää sellainen homma, josta saa jotakin palkkaa työlleen. Toinen ongelma on jaksaminen. Jos tila jo työllistää kaksi ihmistä (siis karja, lapset, vanhukset), niin hankala siitä on löytää rako, että ehtisi tehdä ylimääräistä. Yritetty kuitenkin on.
Sekin täytyy myöntää, että välillä tuntee suurta väsymystä. Ei jaksaisi enää veivata näitä asioita. Mutta kun elää pitäisi ja elättää vielä koko joukko väkeä. Huomaan, että nuorempana ollut innostus alkaa vähetä enkä enää tiedä, mikä kiinnostaisi tai mihin tohtisi ryhtyä tai mitä ylipäätään enää jaksaisi tehdä.
Kyllä minä kuitenkin karjan hoitamisesta tykkään.
Perhettä en haluaisi hajottaa, vaikka sekin käy välillä mielessä, että jos muuttaisi pois, olisi yksi suu vähemmän ruokittavana ja jos isommat lapset pärjäisivät jo omillaan. Mutta nämä pienet. Eikä isäntäkään yksin selviä.
Vielä tuohon EU-avustajan vastaukseen. Kyllä tässä jotenkin on pärjäilty ja tosiaan on laskettu ja kustannuksia jahdattu. Mutta oikeastaan viime vuosien verot ovat vieneet jotenkin pois raiteilta, enkä tiedä, miten tästä noustaan, kun tuetkin koko ajan pienenee.
Olen muuten samaa mieltä, että maaseutukeskuksista ei oikein apua tule. Meillä on aivan kummallisia kokemuksia niin rakennussuunnittelusta kuin muistakin "palveluista" ja kallista on ollut.
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista. Tiedän, että monilla muillakin tiloilla on näitä samoja vaivoja. Juuri nyt en tiedä muuta kuin yrittää jatkaa eteenpäin ja koettaa säästää jossakin, missä?, en tiedä. Tukien muuttuminen ja väheneminen pelottaa. Jostakin pitäisi saada lisää tuloja, mutta mistä? Mitä jaksaa vielä yrittää?Tätä samaa asiaa mietitiin EU liitymisen aikoihin. Yhtälö oli samankokoisella tilalla aika mahdoton, rahat ei riitä. Päätiin että emäntä palaa vanhaan työhön, ja jään pyörittämään maataloutta. Nyt ratkaisu tuntuu oikealta. Silloi näytti siltä että seuraava sukupolvi ei pysty elämään maataloudesta. Tämä taasen helpottaa taloutta ,koska ylläpitoinvestointia ei ole tarvinnut tehdä. Kyllä meilläkin yksityistalous vie paljon,lähinnä nuorison opiskelun takia. Monesti tuntuu että maatlouden toiminassa olaan kustannushakusia. Jokaista kustanusta pitäisi tarkastellan , pikku tilalla, tarvitaanko sitä. Itsellä kustannukset tuotoista on oleet 12-15%.
- elä selitä
isäntä kirjoitti:
Tätä samaa asiaa mietitiin EU liitymisen aikoihin. Yhtälö oli samankokoisella tilalla aika mahdoton, rahat ei riitä. Päätiin että emäntä palaa vanhaan työhön, ja jään pyörittämään maataloutta. Nyt ratkaisu tuntuu oikealta. Silloi näytti siltä että seuraava sukupolvi ei pysty elämään maataloudesta. Tämä taasen helpottaa taloutta ,koska ylläpitoinvestointia ei ole tarvinnut tehdä. Kyllä meilläkin yksityistalous vie paljon,lähinnä nuorison opiskelun takia. Monesti tuntuu että maatlouden toiminassa olaan kustannushakusia. Jokaista kustanusta pitäisi tarkastellan , pikku tilalla, tarvitaanko sitä. Itsellä kustannukset tuotoista on oleet 12-15%.
Kenellä muulla on varaa hommata edes penskoja, juhanien tapaan.
- luulet
Liinu kirjoitti:
On todella hassua lukea jo maalla tytötä tekevien ongelmista, kun itse haluaisin juuri sinne töihin. Olen etsiskellyt sopivaa tilaa ja miettinyt erilaisia vaihtoehtoja toimeentuloa varten.
Kotieläinpihaa ja lasten maatilaleirejä haluaisin tehä varsinaisen lihkarjan lisäksi.
Maaseutukeskuksiin ja muihin maataloussihteereihin olen ollut yhteydessä. Tämä on kai sitä tyypillistä: Kaupungista maalle meininkiä, mitä oon lukenu lehdistä. Mutta eikö kaupinkilaiset sitten ole maalla elantonsa tienanneet. Vai onko heilläkin samoja ongelmia ja maitojunalla takaisin kaupunkiin.
On vain niin vahva tunne ja halu asua maalla ja tehdä siellä töitä. Älkää kuvitelko, että kuvitelmani maalla asumisesta oli jotenkin romanttista. Olen realistinen, joten vastauksissa ei tarvitse esiintyä panettelun makua tyyliin: "Mitä ne kaupunkilaiset tietää oikeasta työnteosta". Minä tiedän ja haluan sitä. Huolestuttaa ylipäätään vain tuo maatilojen tilanne.tietäväsi.
- keskuksessa
Liinu kirjoitti:
On todella hassua lukea jo maalla tytötä tekevien ongelmista, kun itse haluaisin juuri sinne töihin. Olen etsiskellyt sopivaa tilaa ja miettinyt erilaisia vaihtoehtoja toimeentuloa varten.
Kotieläinpihaa ja lasten maatilaleirejä haluaisin tehä varsinaisen lihkarjan lisäksi.
Maaseutukeskuksiin ja muihin maataloussihteereihin olen ollut yhteydessä. Tämä on kai sitä tyypillistä: Kaupungista maalle meininkiä, mitä oon lukenu lehdistä. Mutta eikö kaupinkilaiset sitten ole maalla elantonsa tienanneet. Vai onko heilläkin samoja ongelmia ja maitojunalla takaisin kaupunkiin.
On vain niin vahva tunne ja halu asua maalla ja tehdä siellä töitä. Älkää kuvitelko, että kuvitelmani maalla asumisesta oli jotenkin romanttista. Olen realistinen, joten vastauksissa ei tarvitse esiintyä panettelun makua tyyliin: "Mitä ne kaupunkilaiset tietää oikeasta työnteosta". Minä tiedän ja haluan sitä. Huolestuttaa ylipäätään vain tuo maatilojen tilanne.Rakennellaan utopioita kirjoituspöydällä tai kaivetaan arkistojen kätköistä vanhoja perseelleen menneitä vouhotuksia, älä nyt hyvä immeinen vaan liian hyväuskoinen ole.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000047&posting=22000000009999862
Ei ole tarkoitus masentaa sinua mitenkään mutta tätä se arkitodellisuus vaan on, hyvää onnea vaan että onnistut. - ..tietääkin..
luulet kirjoitti:
tietäväsi.
...jotain :) Maalla pärjää kyllä kun tekee pitkää päivää ja etsii/löytää tuottavat systeemit. Lähtötilanne sanelee jo paljon: Jos perit tai ostat noin 1000 ha tilan niin ettei tarvitse tehdä velkaa - voit tilaa vastaan saada lainaa investointeihin.
Siten jaat sopivasti panostuksen: (ei kaikkia munia samaan koriin) vilja/lihakarja/sikala/ratsut/ravurit/turismi/
kalankasvatus/turkikset/elämysmatkailu...etc.. Valitse näistä kolme yhteensopivaa.
Pystyviä miehiä maalta löytyy kavereiksi. Kun et tee kovin monta lasta voit ehkä kouluttaa yhden jatkamaan tilalla ja toiset juristeiksi/lääkäreiksi/kapellimestareiksi...ellei kujetukset vaadi kopterikyytiä. Siinä tapauksessa tarvitaan suurempi tilakoko ja aikuisilla oma lentolupakirja.
Siinä "Liinulle" (hevosen nimi?) romantiikan kaipuuseen ensi hätään. - Helena
Liinu kirjoitti:
On todella hassua lukea jo maalla tytötä tekevien ongelmista, kun itse haluaisin juuri sinne töihin. Olen etsiskellyt sopivaa tilaa ja miettinyt erilaisia vaihtoehtoja toimeentuloa varten.
Kotieläinpihaa ja lasten maatilaleirejä haluaisin tehä varsinaisen lihkarjan lisäksi.
Maaseutukeskuksiin ja muihin maataloussihteereihin olen ollut yhteydessä. Tämä on kai sitä tyypillistä: Kaupungista maalle meininkiä, mitä oon lukenu lehdistä. Mutta eikö kaupinkilaiset sitten ole maalla elantonsa tienanneet. Vai onko heilläkin samoja ongelmia ja maitojunalla takaisin kaupunkiin.
On vain niin vahva tunne ja halu asua maalla ja tehdä siellä töitä. Älkää kuvitelko, että kuvitelmani maalla asumisesta oli jotenkin romanttista. Olen realistinen, joten vastauksissa ei tarvitse esiintyä panettelun makua tyyliin: "Mitä ne kaupunkilaiset tietää oikeasta työnteosta". Minä tiedän ja haluan sitä. Huolestuttaa ylipäätään vain tuo maatilojen tilanne.minä ainakin olen ihan vilpittömästi innostunut, jos joku haluaa tulla maalle/pysyä maalla ja yrittää täällä jotakin. Kun nimittäin tosiasia on se, että suurin osa tiloista lopettaa ihan lähivuosina ja maaseutu käy hyvin autioksi. Lopettamisvauhti on jo nyt aivan hurjaa. Mutta eipä se näy ketään kiinnostavan. Maaseudulla on niin vähän väkeä, ettei heidän etujaan kukaan aja tai heidän intresseistään ole kukaan kiinnostunut.
Toisaalta nämä maatalouden ongelmat ovat niin vaikeita. Ne eivät ole enää mitään kansallisia ongelmia. Ei ole enää ketään, jota syyttäisi jostakin päätöksestä. Kaikki riippuu kaikesta. Ei kai Euroopan Unionissakaan enää kaikkea päätetä. Että tavallinen pieni ihminen jää kyllä yksin maatalousmurheidensa kanssa.
Minä kirjoitin murheistani, kun halusin kysellä, miten toiset pärjäävät. Tunnen suurta häpeää kirjoitella täällä esimerkiksi maataloustuista, kun tiedän, että niin monet pitävät minua "loisena". En haluaisi yhtään tukea vaan kunnon hinnan kaikesta siitä, mikä täältä lähtee myyntiin: maidosta, lihasta ja puusta. Silloin voisi olla yrittäjä.
Pakko on tunnustaa, että odotan taas tukirahoja kuin kuuta nousevaa, sillä tili on ollut miinuksella jo kauan. Odotan siksi, että saisin laskut maksetuksi ja ruokaa ja vaatteita lapsille.
Mutta silti, Liinu, ole rohkealla mielellä ja tervetuloa maalle. Olen itse asunut maalla koko ikäni ja nähnyt jo monenlaista vaihetta maataloudessa. Kyllä täällä pärjää varmaan, onhan niitä välillä parempia aikoja, mutta verottaja kyllä muistaa sitten joskus. Kaikenlaista uutta yritystä tarvitaan. Itsekin toki mietin kuumeisesti, mitä vielä muuta jaksaisin tehdä.
Maan viljeleminen on pitkälle elämäntapa. Sittenkin, kun rahat ovat lopussa ja keinot vähissä, sitä haluaa jatkaa, viimeiseen asti.
Voimia sinulle, Liinu! Varmasti onnistut! - Helena
isäntä kirjoitti:
Tätä samaa asiaa mietitiin EU liitymisen aikoihin. Yhtälö oli samankokoisella tilalla aika mahdoton, rahat ei riitä. Päätiin että emäntä palaa vanhaan työhön, ja jään pyörittämään maataloutta. Nyt ratkaisu tuntuu oikealta. Silloi näytti siltä että seuraava sukupolvi ei pysty elämään maataloudesta. Tämä taasen helpottaa taloutta ,koska ylläpitoinvestointia ei ole tarvinnut tehdä. Kyllä meilläkin yksityistalous vie paljon,lähinnä nuorison opiskelun takia. Monesti tuntuu että maatlouden toiminassa olaan kustannushakusia. Jokaista kustanusta pitäisi tarkastellan , pikku tilalla, tarvitaanko sitä. Itsellä kustannukset tuotoista on oleet 12-15%.
ongelma on siinä, että aikansa menee hyvin, kun elää taitavasti eikä tuhlaile, mutta sitten jos tulee tuloja, verot ovat niin ankarat, ettei niistä selviäkään tai jos menee koneita rikki tai tulee eläinten sairastelubuumi, niin kuin joskus tulee jostakin käsittämättömästä syystä, silloin menee talous sekaisin (tai parhaassa tapauksessa kaikkia näitä yhtäaikaa...)
Sanovat, että tämän takia pitäisikin isontaa ja laajentaa. Pienentääkö se riskiä? Paraneeko tilanne? Voisiko joku kertoa kokemuksistaan, miten on saanut hallittua työt ja rahat ja väsymisen laajentamisen yhteydessä? - Tiedoksi
elä selitä kirjoitti:
Kenellä muulla on varaa hommata edes penskoja, juhanien tapaan.
Naisen siihen tarvitset.Ja niistä et ole kuin kuvia nähnyt.Runkku.
- Liinu
Helena kirjoitti:
minä ainakin olen ihan vilpittömästi innostunut, jos joku haluaa tulla maalle/pysyä maalla ja yrittää täällä jotakin. Kun nimittäin tosiasia on se, että suurin osa tiloista lopettaa ihan lähivuosina ja maaseutu käy hyvin autioksi. Lopettamisvauhti on jo nyt aivan hurjaa. Mutta eipä se näy ketään kiinnostavan. Maaseudulla on niin vähän väkeä, ettei heidän etujaan kukaan aja tai heidän intresseistään ole kukaan kiinnostunut.
Toisaalta nämä maatalouden ongelmat ovat niin vaikeita. Ne eivät ole enää mitään kansallisia ongelmia. Ei ole enää ketään, jota syyttäisi jostakin päätöksestä. Kaikki riippuu kaikesta. Ei kai Euroopan Unionissakaan enää kaikkea päätetä. Että tavallinen pieni ihminen jää kyllä yksin maatalousmurheidensa kanssa.
Minä kirjoitin murheistani, kun halusin kysellä, miten toiset pärjäävät. Tunnen suurta häpeää kirjoitella täällä esimerkiksi maataloustuista, kun tiedän, että niin monet pitävät minua "loisena". En haluaisi yhtään tukea vaan kunnon hinnan kaikesta siitä, mikä täältä lähtee myyntiin: maidosta, lihasta ja puusta. Silloin voisi olla yrittäjä.
Pakko on tunnustaa, että odotan taas tukirahoja kuin kuuta nousevaa, sillä tili on ollut miinuksella jo kauan. Odotan siksi, että saisin laskut maksetuksi ja ruokaa ja vaatteita lapsille.
Mutta silti, Liinu, ole rohkealla mielellä ja tervetuloa maalle. Olen itse asunut maalla koko ikäni ja nähnyt jo monenlaista vaihetta maataloudessa. Kyllä täällä pärjää varmaan, onhan niitä välillä parempia aikoja, mutta verottaja kyllä muistaa sitten joskus. Kaikenlaista uutta yritystä tarvitaan. Itsekin toki mietin kuumeisesti, mitä vielä muuta jaksaisin tehdä.
Maan viljeleminen on pitkälle elämäntapa. Sittenkin, kun rahat ovat lopussa ja keinot vähissä, sitä haluaa jatkaa, viimeiseen asti.
Voimia sinulle, Liinu! Varmasti onnistut!Kiitos kannustuksesta. On tullut vastaan monta panettelijaa, mutta kannustukset saavat taas tahtoa pyrkiä eteenpäin suunnitelmissani.
Toivon teidän perheelle myös jaksamista. Kun jaksat hoitaa lapsesi kotona ja antaa hyvää esimerkkiä rehellisestä työnteosta, kylvät samalla jyvää heidän sydämmiinsä. Huomaat eläkkeelle jäätyäsi, ettet ole yksin. - kouta
Tiedoksi kirjoitti:
Naisen siihen tarvitset.Ja niistä et ole kuin kuvia nähnyt.Runkku.
Meidän elätit ovat just noin avuttomia. Äö nolla ja toisenvaraisia sivustaohjattavia.
Helena kirjoitti:
ongelma on siinä, että aikansa menee hyvin, kun elää taitavasti eikä tuhlaile, mutta sitten jos tulee tuloja, verot ovat niin ankarat, ettei niistä selviäkään tai jos menee koneita rikki tai tulee eläinten sairastelubuumi, niin kuin joskus tulee jostakin käsittämättömästä syystä, silloin menee talous sekaisin (tai parhaassa tapauksessa kaikkia näitä yhtäaikaa...)
Sanovat, että tämän takia pitäisikin isontaa ja laajentaa. Pienentääkö se riskiä? Paraneeko tilanne? Voisiko joku kertoa kokemuksistaan, miten on saanut hallittua työt ja rahat ja väsymisen laajentamisen yhteydessä?taitaa olla ne isot ongelmatkin.
Koska ei siihen paljoa tarvitse miettiä,
jos ne tulot suurenee, niin siinä suurenee ne menotkin ja erityisesti verot, riskit, työmäärä,
ja senjälkeen rupeaa terveys loppumaan.
Tämä vain sivusta seuranneena.
Siihen veromäärään voit jonkinverran vaikuttaa itsekin, jos teet ja käytät tasausvaraukset jäkevästi, mutta ne pitää suunnitella useammalle vuodelle jo tehdessään. Saat omaan käyttöösi osan verorahoista tavallaan ja siirrät veronmaksua eteenpäin.- ..palkata
kawasaki250 kirjoitti:
taitaa olla ne isot ongelmatkin.
Koska ei siihen paljoa tarvitse miettiä,
jos ne tulot suurenee, niin siinä suurenee ne menotkin ja erityisesti verot, riskit, työmäärä,
ja senjälkeen rupeaa terveys loppumaan.
Tämä vain sivusta seuranneena.
Siihen veromäärään voit jonkinverran vaikuttaa itsekin, jos teet ja käytät tasausvaraukset jäkevästi, mutta ne pitää suunnitella useammalle vuodelle jo tehdessään. Saat omaan käyttöösi osan verorahoista tavallaan ja siirrät veronmaksua eteenpäin.esim veroasioita hoitamaan pätevä asiantuntija.
Verovirkailija (se punavihreä yo merkonomi) ei ihan tahallaan etsi riidanaiheita paikallisen varatuomarin kanssa. Se purkaa frusraationsa peräkylän Jussiin mieluummin.
Kaikissa muissakin asioissa toimii suuruuden filosofia suuremman eduksi. ..palkata kirjoitti:
esim veroasioita hoitamaan pätevä asiantuntija.
Verovirkailija (se punavihreä yo merkonomi) ei ihan tahallaan etsi riidanaiheita paikallisen varatuomarin kanssa. Se purkaa frusraationsa peräkylän Jussiin mieluummin.
Kaikissa muissakin asioissa toimii suuruuden filosofia suuremman eduksi.sitä luulisi, mutta tilan asioiden kokonaisuudesta sillä ei paljon tietoa välttämättä olekaan, ja sen suunnitelmista eteenpäin, oli se tila sitten suuri tai pieni.
Kannattaa sitä itsekin jotain tehdä ja tietää.
- .toimitte ...?
..on tehty ihan samat virheet. Syynä tiedon/ymmärryksen puute. Näin jälkeenpäin on helppo huomata myös naurettavan lapsellinen hyväuskoisuus. Optimismi jolle ei ollut katetta.
Kuviteltiin mm. että uskoohan se verottaja nyt selkeät tosiasiat joista on mustaa valkoisella. Mutta kun ei alkuunkaan. "Onhan teillä täytynyt olla enemmän tuloja" - sanoo joku yo -merkonomi verovirastossa. Ex taistolainen - yhteiskunnan vihollinen numero UNO. Purkaa katkeruuttaan pienen palkkansa takia, kun ei kellään yksityisellä ole kanttia otta hommin lakkokenraalia.
Kun verottaja lähtee siitä että jokaisella _täytyy_ olla pimeetä/harmaata tuloa seuraa siitä että jokaisella TÄYTYY tosiaan olla. Rehellinen tapetaan. - Entinen maajussi
tee sama temppu kun muijani teki, aattele vaan omaa etuas, isännästä viis.Paa isäntäs urakoimaan yötä päivää että rahaa tulee ovista ja ikkunoista, myy sillä aikaa metsät pois,tee velkaa isännän nimiin joka paikasta mistä vaan saat ja siirrä ne äitisi, siskosi tilille myy koneet, maitokiintiöt ja kaikki mikä mahdollista muuta rahaksi sillä aikaa kun ukkosi ajaa tupella urakkaa,häivy sen jälkeen mahdollisimman kauas, kottaa jos mahdollista myös ukkosi urakkatilit etukäteen,ukkosi on urakoinnista niin väsynyt ettei hän heti edes käsitä tilannetta.sinulla on loppuelämäkses rahaa ja ukkosi maksaa lopun ikää velkaa.etkä joudu vastaamaan itse mistään
Tositarina näin minulle teki kaupunkilais emäntä
meni vanha sukutila 40 hehtaaria peltoa,kaikki metsät neljä uutta valmettia, kaivinkoneet puimurit kenttäsahat,pyöräkuormaajat,kolmekymmentä hyvätuottoista lehmää mullit 60 kpl.myös maitokiintiöt hän ehti myydä.ollessani urakoimassa väsyneenä.yhtäkkiä hän vain katosi
maisemista ja huomasin kaiken omaisuuteni olleen myydyn jota oli miljoonatolkulla. kaiken lisäksi olin velaton kun hän tuli taloon.
hänen lähdettyään huomasin kaiken velan olevan nimissäni koska tämä nainen oli ollut entinen konkurssi yrittäjä ja ei ollut saanut mitään velkaa nimiinsä.minulla oli sitävastoin joka paikkaan valtavat velat useaan pankkiin n.200000
ellokseen halenssiin niinpaljon kun oli saanut.
jopa kirjastoon minun kortilla oli lainattu ja viety mennessään usean sadan edestä.tulopuoli oli muijan toimien vuoksi jäänyt vain kehnoksi.
jopa autoni hän oli kanittanut vienyt tileiltäni noin 50000€ hän oli myös saanut pankkilainan koska takasin 29000€ lainan joka jäi minun vastattavaksi.emäntä oli siirrellyt varat siskonsa ja äitinsä tileille josta niitä ei ole saatu pois. olen kovalla työllä saanut asiat hoitoon toimin nyt eri alalla yrittäjänä.
mutta ex emäntäni ei ole joutunut vastuuseen mistään eikä vastaamaan mistään.
Tässä hyvä esimerkki maaseudun naisille tehkää perässä jos tahotte helpoille päiville ette joudu vastuuseen mistään. pankaa miehenne urakoimaan yötä päivää niin ehitte puuhastella asiat omaksi eduksenne- Helena
Olipas kauhea tarina. Onko tämä nyt aivan totta kaikki?
Olen kyllä aivan sanaton.
Miten sinä sitten olet selvinnyt kaikesta?
No, eipä noita olekaan sitten meillä mitään ongelmia.
Voimia sinulle, entinen mj, joka tapauksessa ja uusia, valoisampia aikoja! - samalla tavalla
Mulla kävi samalla tavalla. Meni kartano Hämeestä ja 360ha peltoa. Mökkikylä ja tommonen pieni sahalaitos. ML mersu maasturi hävisi ja maastopölkypyörä. Sukuhaudankin hoitomaksun oli irtisanonut kirkkoherranvirastossa jo 3 vuotta sitten. Nyt mää asun kaupungissa, vuokrayksiössä. Onneksi on tuo kirjasto ihan lähellä, niin voin siellä käydä lukemassa Maaseudun Tulevaisuuden:)
- samalla tavalla
samalla tavalla kirjoitti:
Mulla kävi samalla tavalla. Meni kartano Hämeestä ja 360ha peltoa. Mökkikylä ja tommonen pieni sahalaitos. ML mersu maasturi hävisi ja maastopölkypyörä. Sukuhaudankin hoitomaksun oli irtisanonut kirkkoherranvirastossa jo 3 vuotta sitten. Nyt mää asun kaupungissa, vuokrayksiössä. Onneksi on tuo kirjasto ihan lähellä, niin voin siellä käydä lukemassa Maaseudun Tulevaisuuden:)
Nyt on ollut kyllä vähän säpinää, ton k-kaupan kassatytön kanssa. Ajattelin, jos vaikka kosin. Sitten vaan säästöillä pankkiin ja ostamaan uutta tilaa. Säästössä tosin vain 1700e, joten lainan saaminen voi olla tiukassa. Täytyy vissiin ostaa lapista se tila.
- Lopeta
Ainaqkin yksi säästövinkki tässä.
Lopettakaa kaikkien maaseutujärjestöjen, kuten MTK,maamiesseura, maatalouskeskus ym. ym mitä kaikkia niitä nyt onkaan, jäsenmaksujen maksaminen.
Siinä säästyy sievoinen summa rahaa ja mitään ei menetä, koska näiden järjestöjen jäsenyys on täysin turhaa, mitään ei menetä.- sitten
lopetettu nuo maksut, mtk muistaa laskun lähettää paperisilppuriin menee.
Onkohan muuten laillista periä korotettuja maksuja niiltä jotka eivät ole MTK:n jäseniä esimerkiksi tilitoimistossa jonka toiminta ei käsittääkseni mitenkään liity tuottajajärjestöön, tälläinen toiminta on kaiketi ainoa asia mitä tuo "etujärjestö" enää harrastaa. - Helena
olen ajatellut monesti tuota samaa, hirveä määrä erilaisten puulaakien jäsenmaksuja, enkä tiedä, onko niistä loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä, paitsi että omalta osalta olen ollut työllistämässä näitä kaikkia neuvojia joka lähtöön. Onkohan niistä ollut mitään hyötyä ihan oikeasti?
Huvittava, ilkeämielinen ajatus tuli mieleeni: entäs jos maanviljelijät joukkoirtisanoutuisivat kaikista yhdistyksistä. Panisivat ikään kuin vahingon kiertämään :) Voitashan sitä mekin tehdä jotakin joukkojuttuja. - emännyys
Helena kirjoitti:
olen ajatellut monesti tuota samaa, hirveä määrä erilaisten puulaakien jäsenmaksuja, enkä tiedä, onko niistä loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä, paitsi että omalta osalta olen ollut työllistämässä näitä kaikkia neuvojia joka lähtöön. Onkohan niistä ollut mitään hyötyä ihan oikeasti?
Huvittava, ilkeämielinen ajatus tuli mieleeni: entäs jos maanviljelijät joukkoirtisanoutuisivat kaikista yhdistyksistä. Panisivat ikään kuin vahingon kiertämään :) Voitashan sitä mekin tehdä jotakin joukkojuttuja.Jokainen voidaan oikeasti miettiä mitä hyötyä on kuulua noihin järjestöihin!
Joku on saanut kellon tilan ostaesssaan, me ei saatu jostain syystä edes sitä..
No teatterireissun saa joskus pikkasen halvemmalla maamiesseuran kautta, kunhan ensin maksat maksut ja osallistut toimintaan.
Oikeasti MTK ei ole paljoakaan nykypäivänä tehnyt näkyvää työtä.
Helena.. Meillä tulee ruokarahat perheelle sossun kautta tulevista tukiperhelapsista.
Sillä ei todellakaan rikastu, mutta saamme omille lapsille seuraa ja itsellekin mielenvirkistystä ja vaihtelua.
Helppoa se ei ole lasten ongelmien takia, mutta meille sopivaa.
Nykyään pääsuuntana on matkailu eli vuokramökit, no ei niilläkään rikastu!
Sitten toisen on pakko olla vielä ulkopuolisella töissä.
Metsääkin reilusti ja sitä myydään, mutta silti ei koskaan ole ylimääräistä rahaa.
Töitä tehdään mielettömästi ja varallisuuttakin on veropapereiden mukaan yli 300000€, mutta eipä ole rahaa tilillä velkojen maksun jälkeen näkynyt.
Summasummaarum ei ole järkeä tässä meidän hommassa ennen kuin saadaan tilalainat maksettua pois, sitten pitäisi helpottaa. - yksi esimerkki
emännyys kirjoitti:
Jokainen voidaan oikeasti miettiä mitä hyötyä on kuulua noihin järjestöihin!
Joku on saanut kellon tilan ostaesssaan, me ei saatu jostain syystä edes sitä..
No teatterireissun saa joskus pikkasen halvemmalla maamiesseuran kautta, kunhan ensin maksat maksut ja osallistut toimintaan.
Oikeasti MTK ei ole paljoakaan nykypäivänä tehnyt näkyvää työtä.
Helena.. Meillä tulee ruokarahat perheelle sossun kautta tulevista tukiperhelapsista.
Sillä ei todellakaan rikastu, mutta saamme omille lapsille seuraa ja itsellekin mielenvirkistystä ja vaihtelua.
Helppoa se ei ole lasten ongelmien takia, mutta meille sopivaa.
Nykyään pääsuuntana on matkailu eli vuokramökit, no ei niilläkään rikastu!
Sitten toisen on pakko olla vielä ulkopuolisella töissä.
Metsääkin reilusti ja sitä myydään, mutta silti ei koskaan ole ylimääräistä rahaa.
Töitä tehdään mielettömästi ja varallisuuttakin on veropapereiden mukaan yli 300000€, mutta eipä ole rahaa tilillä velkojen maksun jälkeen näkynyt.
Summasummaarum ei ole järkeä tässä meidän hommassa ennen kuin saadaan tilalainat maksettua pois, sitten pitäisi helpottaa.http://www.agronet.fi/dcforum/Agronet/DCForumID1/9986.html
Kukahan jessus tuollaiseen potaskaan uskoo ja vielä maksaa tuosta huuhaasta, kyllähän sitä jossain sontasiionissa kirjoitellaan runon ja novellin kaltaisia yleviä tekstejä ja ollaan muka niin vietävän tyrmityneitä huonoista hinnoista, perhana mitä teatteria. - ihmettelette
emännyys kirjoitti:
Jokainen voidaan oikeasti miettiä mitä hyötyä on kuulua noihin järjestöihin!
Joku on saanut kellon tilan ostaesssaan, me ei saatu jostain syystä edes sitä..
No teatterireissun saa joskus pikkasen halvemmalla maamiesseuran kautta, kunhan ensin maksat maksut ja osallistut toimintaan.
Oikeasti MTK ei ole paljoakaan nykypäivänä tehnyt näkyvää työtä.
Helena.. Meillä tulee ruokarahat perheelle sossun kautta tulevista tukiperhelapsista.
Sillä ei todellakaan rikastu, mutta saamme omille lapsille seuraa ja itsellekin mielenvirkistystä ja vaihtelua.
Helppoa se ei ole lasten ongelmien takia, mutta meille sopivaa.
Nykyään pääsuuntana on matkailu eli vuokramökit, no ei niilläkään rikastu!
Sitten toisen on pakko olla vielä ulkopuolisella töissä.
Metsääkin reilusti ja sitä myydään, mutta silti ei koskaan ole ylimääräistä rahaa.
Töitä tehdään mielettömästi ja varallisuuttakin on veropapereiden mukaan yli 300000€, mutta eipä ole rahaa tilillä velkojen maksun jälkeen näkynyt.
Summasummaarum ei ole järkeä tässä meidän hommassa ennen kuin saadaan tilalainat maksettua pois, sitten pitäisi helpottaa.miksi mtk:n toiminta on kääntynyt päälaelleen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000713&posting=22000000007721675
Tuossa on ollut mukana nykyinen pääjehu. - Missukka
Helena kirjoitti:
olen ajatellut monesti tuota samaa, hirveä määrä erilaisten puulaakien jäsenmaksuja, enkä tiedä, onko niistä loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä, paitsi että omalta osalta olen ollut työllistämässä näitä kaikkia neuvojia joka lähtöön. Onkohan niistä ollut mitään hyötyä ihan oikeasti?
Huvittava, ilkeämielinen ajatus tuli mieleeni: entäs jos maanviljelijät joukkoirtisanoutuisivat kaikista yhdistyksistä. Panisivat ikään kuin vahingon kiertämään :) Voitashan sitä mekin tehdä jotakin joukkojuttuja.MTK hyödyttää varmaan vain rikkaimpia isäntiä (niitäkin on). Me tavalliset vähävaraiset raatajat voitaisiin perustaa oma yhdistys ja vahtia visusti, ettei joukkoon soluttautuisi taas meistä hyötyjiä ja vähien varojen viejiä. Kaikki yhteenliittymät tahtovat aikanaan rämettyä ja nuutua. Osuustoiminnallisista yhtymistä sen näkee - mitä niistä on jäljellä? Kaapattuja kaikki. Eikä virallisista neuvojista ole hyötyä, asettavat vain itsensä yläpuolellemme. Samassa asemassa olevat parhaiten voivat auttaa ja neuvoa toisiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1562748
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7262450Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?532364- 1352210
- 631895
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall2471730- 311391
Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen201329Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,161215Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi311212