Minulla on työkavereina sekä lestadiolaisia, Jehovan todistajia että helluntalaisia. Jehovan todistajat ja helluntalaiset kertovat avoimesti ja pyytämättäkin, mikä heidän mielestä on oikein ja mikä heille on kiellettyä. Lestadiolaiset (2 henkilöä) tuntuvat aivan kuin häpeävän uskoaan. Joskus kysyn suoraan, onko joku asia heidän uskon mukaista, jotta en loukkaisi heitä turhaan. He eivät kuitenkaan vastaa suoraan vaan välttelevät kysymyksiäni. Punastelusta olen usein päätellyt, että tämä asia taitaa olla kiellettyjen listalla. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että he eivät mielellään uskon asioista juttele muiden kanssa (ei-lestadilaisten). Onko näin yleisesti?
Sain tietää vasta tällä viikolla, että miksi lestadiolainen työkaverini ei mielellään lähde kanssani samalle työmatkalle. Muut valistuneemmat työkaverini kertoivat, että ongelma on hotellihuoneissa oleva tv ja automatkakin voi olla ongelma, jos pidän autossa väärää radiokanavaa päällä. Miksi lestadiolainen työkaverini ei voi minulle suoraan kertoa tätä, jotta minäkin tietäisin pelisäännöt? Väillä sotken eri uskontokuntien säännöt keskenään, ja siitä moni loukkaantuu: ”Eihän meillä mitään tuollaista hupsua sääntöä ole!”
Samaan asiaan törmään myös kotona, kun poikani yksi leikkikaveri on lestadiolaisperheestä. Olen vaivautunut ja varovainen kun hän on meillä kylässä, kun en tiedä mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Olen yrittänyt ottaa puheeksi asian kaverin äidin kanssa, mutta hänkin vain punastelee ja vastaa välttelevästi. Itselläkin tulee vaivautunut olo, sillä tulee vahva tunne, että loukkaisin kyselylläni häntä.
miten toimia vl-työkaverin kanssa?
15
2019
Vastaukset
Sen verran on sisäänlämpiävä yhteisö, että ulospäin sitä hävetään. Tämä on todettu useasti. Ei minkäänlaista halua jakaa uskoaan kenenkään muun kanssa kuin omien.
Uskostaan eivät halua keskustella kuten aikuisten olettaisi haluavan, vaan yleisenä vastauksena kritiikkiin vastaavat vain, että heillä on totuus, muuta eivät tarvitse tietää.
Sisäänpäin lämpeävästä uskonnosta on sekin haittapuoli, että esim minäkin tiedän näitä serkkunsa naineita ja sehän ei ole koskaan mikään hieno homma. Tosin näistäkään asioista (yllättäen) ei puhuta eikä niitä pidetä ongelmallisina koska opittu tapa on lakaista asiat siististi maton alle.- päivi
kuin vanhoillisia nuo serkkunsa naineet. Itse uskovaisena en tunne yhtään vanhoillislestadiolaista serkkupariskuntaa.Muita kylläkin.
- Rebekka
Tuohon miksi työkaverisi noin käyttäytyvät en voi ottaa kantaa koska en ole heistä kumpikaan. Voitko sinä kertoa jonkun sinulle tuntemattoman henkilön puolesta miksi tämä käyttäytyy niinkuin käyttäytyy? Katsos me olemme ihan tavallsia suomalaisia ihmisiä, toiset vapaampia ja avoimempia toiset varovaisempia puheissaan.
Tuo sisäänlämpivyys on varmaan jollakin tapaa tosi asia. Mutta tuossa mielessä mitä avioliitoista viittasit, asia on mielestäni juuri toisinpäin.
Lestadiolaisilla on laaja tuttavapiiri ja puoliso voi löytyä aivan toiselta puoleta maata ja jopa rajojen ulkopuoleltakin. Aika rohkeasti lähdetään uusiin haasteisiin ja elinympyröihin. Kun sitten ajattelen entisiä luokkakavereitani, kyllä heistä on suurin osa avioitunut oman kylän tai naapurikylän pojan tai tytön kanssa ja jäänyt asumaan kotikulmilleen. Kummassakaan ratkaisussa ei mitään vikaa, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Sinun yleistyksesi ei vain nyt oikein sopinut kohdalleen. Eli et oikeasti paljon lestdiolaisista tiedä, taisi tulla heitettyä mutu-tuntumalla.Puhun nyt sellaisesta lestadiolaisvähemmistöstä, jotka puhuvat ainoastaan rannikkomurreruotsia. Se piiri on pieni ja Suomea osaamattomat eivät ole todellakaan halukkaita hakemaan uusia haasteita uuden kielen oppimisessa. Siitä seuraa kehä, joka ei ole aina toivottu.
>>Sinun yleistyksesi ei vain nyt oikein sopinut kohdalleen. Eli et oikeasti paljon lestdiolaisista tiedä, taisi tulla heitettyä mutu-tuntumalla.
Olisin toki voinut mainita mistä nimenomaisesta pienestä ryhmästä puhun, mutta mutua siinä ei ollut vaan tosiasioita. Johan siinä kerroin -tietäväni- tapauksia.
- Ripaus
Lestadiolaisena tunnen omakohtaisesti tuon ongelman, jonka "työkaveri" hyvin kuvaili. Itse olen usein ollut tuon punastelijan paikalla, vältellyt kysymyksiä, yrittänyt ohjata keskusteluja pois uskoon tai uskontoon liittyvistä asioista, ja joskus toivonut että maa vajoaisi jalkojeni alla kun olen joutunut paikkaan jossa ei voi enää kierrellä.
Omalla kohdallani kysymys on ollut epävarmuudesta. Lapsuudesta asti minulle on opetettu asioita, joita uskovaiset noudattavat, ja toisaalta neuvottu mistä asioista uskovaiset kieltäytyvät. Joskus näitä neuvoja on hyvin perusteltukin, mutta usein ne ovat jääneet pinnallisten sääntöjen asteelle. Eli en ole itse sisäistänyt asiaa ja sen noudattamisen tärkeyttä.
Kun sitten joudun paikkaan, jossa joku ulkopuolinen ottaa asian puheeksi, tai joudun tilanteeseen jossa minua on opetettu tekemään erilainen ratkaisu kuin muilla, olen umpiliemessä. Siinä kohtaa minun pitäisi pää pystyssä kertoa, miksi toimin noin tai näin, mutta kun en ymmärrä pohjimmiltaan itsekään, niin ei nouse pää pystyyn. Puna nousee, ja pakenen tilanteesta jos pystyn.
Jumala on minua kuitenkin kuljettanut omia teitään, antanut uskon vapauden ja myös vapauttanut monista säännöistä joihin minua on painettu. Olen iloinen lestadiolaisuudestani, mielelläni kerron siitä muillekin jos se tuntuu ketä kiinnostavan. Nyt pystyn kertomaan näistä erilaisista säännöistäkin, kertomaan mitkä niistä ovat minulle tärkeitä ja miksi, ja toisaalta valottamaan myös minulle toisarvoisten sääntöjen taustoja. Lestadiolaisten keskelläkin meitä on niin monia, jotka sovellamme monia ohjeita vapauden hengessä, ja yhdessä jaamme kokemuksiamme tiestä ja matkasta. Näin ei näistäkään säännöistä tule sen isompaa taakkaa.
Haluaisin elää iloisen uskovaisen elämää, todistaa tästä onnesta ulkopuolisille ja elämälläni myös näyttää että onni on tässä. Toivottavasti tämä ilo edes joskus näkyisi myös ulospäin.- cmos
vapaus- sanaa. Mitä on vl- uskoisen vapaus? Taitaa olla verrattavissa häkkikanan vapauteen: vapaus liikkua oman häkin määräämissä rajoissa.
- se on
cmos kirjoitti:
vapaus- sanaa. Mitä on vl- uskoisen vapaus? Taitaa olla verrattavissa häkkikanan vapauteen: vapaus liikkua oman häkin määräämissä rajoissa.
Näinhän se on kaikilla. Jokainen elää kulttuurinsa, kelensä, maailmankatsomuksensa, arvojensa ja asenteidensa suomassa "vapauden" illuusiossa. Et kai itse kuvittele olevasi sen paremmassa asemassa? Verkon silmien takaa katselet itsekin maailmaa! Olethan tietenkin tutustunut asiasta kirjoittaneisiin filosofein ;)
- Juhani24
Meillä oli aikoinaan armeijassa verenluovutus. Komppaniamme varapäällikkö (vl) ilmoitti, että se on vapaaehtoista, mutta kaikki luovuttavat.
Kai siinäkin joku vapaus oli... itselle vaan jäi vähän hämärän peittoon. Osaisiko joku tämän kaanaankielestä minulle suomentaa? - usk-m
kertoa uskostani ja siihen liittyvistä asioista, kun kysytään. En pyytele anteeksi olemassaoloani esimerkiksi työpaikallani, ja olen kokenut, että minua arvostetaan, vaikka mielipiteeni eroavat monesti aika tavalla ei-lestadiolaisten käsityksistä.
En silti koe olevani yhtään ketään parempi, päinvastoin. Varsinkin muiden uskovaisten seurassa tunnen jonkinlaista alemmuutta. Ehkä itsevarmuuteni muiden keskellä on jokin suojamekanismi... usk-m kirjoitti:
kertoa uskostani ja siihen liittyvistä asioista, kun kysytään. En pyytele anteeksi olemassaoloani esimerkiksi työpaikallani, ja olen kokenut, että minua arvostetaan, vaikka mielipiteeni eroavat monesti aika tavalla ei-lestadiolaisten käsityksistä.
En silti koe olevani yhtään ketään parempi, päinvastoin. Varsinkin muiden uskovaisten seurassa tunnen jonkinlaista alemmuutta. Ehkä itsevarmuuteni muiden keskellä on jokin suojamekanismi...>>En silti koe olevani yhtään ketään parempi, päinvastoin. Varsinkin muiden uskovaisten seurassa tunnen jonkinlaista alemmuutta. Ehkä itsevarmuuteni muiden keskellä on jokin suojamekanismi...
Tai sitten sinulla ei ole vastauksia. Kiihkouskonnollisuus, jollaista lestadiolaisuus jollain tavalla edustaa on aina vaikeuksissa kun ruvetaan kysymään tai tarkastelemaan asioiden historiaa tai todenperäisyyttä.
Puhumattakaan sovellutuksesta raamattuun. Tässä on helppo heittää tv-vastaanottimen kielto kehiin. Vaikka ihmiset jotka sen kielsivät eivät tienneet koko tekniikasta hölökääsen pölähystä, keksivät kuitenkin sen demonien villitykseksi, koska eivät omanneet muutakaan vastausta.
Tämän kiellon jakuvuuden osalta onkin sitten esitetty jos jonkinmoisia teorioita. Esimerkiksi se, että television kautta saa niin mahdottoman paljon huonoa moraalia osakseen, jonka mahdollisesi hyödyntää omaan elämäänsä. Tosiasiahan silti on, että nuo samat tv:n kieltäjät olisivat olleet ensimmäisiä, jotka olisivat netin kieltäneet vähintäänkin samoista syistä, joten tuo käsky jää täysin omaan arvoonsa.- ......................
Juhani24 kirjoitti:
Meillä oli aikoinaan armeijassa verenluovutus. Komppaniamme varapäällikkö (vl) ilmoitti, että se on vapaaehtoista, mutta kaikki luovuttavat.
Kai siinäkin joku vapaus oli... itselle vaan jäi vähän hämärän peittoon. Osaisiko joku tämän kaanaankielestä minulle suomentaa?"Osaisiko joku tämän kaanaankielestä minulle suomentaa?"
Kyllä tuo kuvaamasi tapaus on pikemmin armeijan kieltä kuin "kaanaankieltä". Usko on toki vahva osa ihmisen identiteettiä, mutta miksi sinun ja monien muidenkin täällä keskustelevien tuntuu olevan pakko yrittää selittää kaikki ihmisen henkilökohtaiset ominaisuudet tai tapahtumat sillä, että hän sattuu olemaan vl? Aikoinaan armeijassa opetettiin, että omia aivoja ei saa käyttää, mutta kyllä ne jo vähitellen voisi ottaa käyttöön :) - päivi
t-i-u-k-u kirjoitti:
>>En silti koe olevani yhtään ketään parempi, päinvastoin. Varsinkin muiden uskovaisten seurassa tunnen jonkinlaista alemmuutta. Ehkä itsevarmuuteni muiden keskellä on jokin suojamekanismi...
Tai sitten sinulla ei ole vastauksia. Kiihkouskonnollisuus, jollaista lestadiolaisuus jollain tavalla edustaa on aina vaikeuksissa kun ruvetaan kysymään tai tarkastelemaan asioiden historiaa tai todenperäisyyttä.
Puhumattakaan sovellutuksesta raamattuun. Tässä on helppo heittää tv-vastaanottimen kielto kehiin. Vaikka ihmiset jotka sen kielsivät eivät tienneet koko tekniikasta hölökääsen pölähystä, keksivät kuitenkin sen demonien villitykseksi, koska eivät omanneet muutakaan vastausta.
Tämän kiellon jakuvuuden osalta onkin sitten esitetty jos jonkinmoisia teorioita. Esimerkiksi se, että television kautta saa niin mahdottoman paljon huonoa moraalia osakseen, jonka mahdollisesi hyödyntää omaan elämäänsä. Tosiasiahan silti on, että nuo samat tv:n kieltäjät olisivat olleet ensimmäisiä, jotka olisivat netin kieltäneet vähintäänkin samoista syistä, joten tuo käsky jää täysin omaan arvoonsa.Mielestäni puhut oikeasti pelkästään olettamuksistasi ja luuloistasi. Minulla uskovaisena ei ole ainuttakaan kieltoa,käskyä eikä sääntöä. Kaikki,mitä teen,tapahtuu omantuntoni jälkeen. Eikä minun ole vaikeuksia vastata asiallisiin uskoa koskeviin kysymyksiin. Ivailuihin ei ole enegiaa vastata,koska toinen osapuoli ei edes halua vastauksia, vaan purkaa pahaa oloaan. Tv:ta en omista,koska sieltä tulee niin paljon turhanpäiväistä ohjelmaa,joka ei millään muotoa kehitä ihmistä parempaan suuntaan,kuten väkivalta.
- itse..
vl-työkaverina toivon normaalia suhtautumista muilta, kun itsekin olen vapaa. Kyllä minun mielestä uskovaisen ihmisen pitää itse ymmärtää sanoa, jos ei käy ravintoloissa tai juo viinaa.Ja sitten uskovaiset liikkuvat työelämässä aika laajalla alueella ja olen tässäkin sitä mieltä, että uskovainen itse toimii omantuntonsa mukaan.Vl-uskovaiset elävät maailman keskellä, siis ei tynnyrissä, niinkuin monta kertaa on saanut täällä lukea.Mutta tiettyä arkuutta on uskosta puhumisen suhteen, sen myönnän, koska pelkää sitä "pilkkaamista" kuitenkin.Minun työkaverit tietävät vakaumukseni ja olen ollut työmatkoilla kaikenlaisten ihmisten parissa. On hyvä ottaa huomioon, että monet ihmiset ovat esim. absolutisteja muunkin kuin uskonvakaumuksen takia.Työpaikka on työpaikka ja jokaisen vakaumus on henkilökohtainen asia, joka sinänsä ei kuulu työntekoon. Ja helpotukseksi sinulle, vl-uskovaiset ovat normaaleja ihmisiä.Minä en vaatisi työkavereilta heidän elämäntapansa muutosta sen vuoksi, että itse elän toisella tavalla... vaan avaan itse suuni kun toimin niinkuin on hyväksi minun omalletunnolleni.
- se on sitä
Että on sellaisen syntisen publikaanin tunto, ei kuljeta rinta rottingilla, että tässä nyt ollaan hyvin onnistuttu uskovaisina. Se ei ole tahallista vaatimattomuutta. Tunto on vaan herkässä ja siksi sitä ollaankin armon kerjäläisinä. Pitäisi vaan rohkeasti tunnustaa uskonsa.
- eri tavoin
suhtautua. Ei muiden tarvitse muuttaa käyttäytymistään uskovaisen seurassa toisenlaiseksi. Tavallisia ihmisiä olemme ja kaikenlaista nähneet kuin muutkin. Itse sitten päätämme, mihin osallistumme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7272266Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?502259- 1252173
- 1272113
- 541756
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall2411633- 311361
Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen201309Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,161195Kyllähän tämä vähän kirpaisee
Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah381137