Raamatusta uskon ohjeena

Jos laivan pitäisi navigoida hyvin ahtaasta ja kapeasta väylästä (Matt. 7:14) päästäkseen määränpäähänsä turvalliseen satamaan, on laivan kapteenin erittäin tarkasti tutkittava jokaista merikartan merkintää. Pienikin virhe navigoinnnissa tai merkkien huolimattomassa lukemisesta saattaa seurata kohtalokas virhe. Vaarallisen karikon tai kiperän salmen kohdalla, kapteenin tulisi vähentää nopeutta ja viettää enemmän aikaa tutkimalla hartaasti merikartan merkintöjä. Jos kartassa on virheitä, mikään ei voi estää laivan ajamista karille, vaikka kapteeni olisi kuinka huolellinen ja suorittanut navigoinnin parhaansa mukaan. Laiva ei koskaan saavu päämääräänsä ja turvalliseen satamaan.
Raamatun sanomassa on kysymys pelastumisesta. Sinne jokaisen on itse suunnistettava perille. Vaikka perämies tai muut ihmiset huutaisivat ohjeita, on laivan kapteenin itse päätettävä mitä kurssia hän kulkee. Meistä jokainen on oman elämänsä kapteeni. Onko kukaan valmis asettamaan kallisarvoisen elämänsä, pelastuksen, altiiksi luottamalla yhteenkään karttaan, joka ei veisi turvallisesti perille? Huolellinen kapteeni vertailisi eri karttakortteja ja valitsisi parhaan mahdollisen, jotta voisi turvallisin mielin käyttää sitä oikean kurssin ohjaamiseen.

Raamatun lukemista voi myös verrata desimaaliluvuilla laskemiseen. Mitä tarkemmilla arvoilla (jakeilla) laskee, sitä tarkemman ja luotettavampi tulos on. Mitä epätarkemmilla luvuilla laskee ja mitä enemmän laskuissa käyttää lukuja (jakeita), niin virhe kertaantuu ja tulee aina vain suuremmaksi.

Jumalan sana on elämän kartoista kaikkein kallisarvoisin; kultaakin kalliimpi (Ilm. 3:18). Raamatun sanat ovat majakoita ja merkkipoijuja tiellä kohti ikuista elämää. Niiden tarkoitus on näyttää tie rajan toiselle puolelle; sinne minne maallinen majamme ei omin neuvoin pääse. Tämä pelastuksen väylä on kapea, karikkoinen, ja vain harvat sen löytävät (Matt. 13:44, 45, 46). Asia on vakava, sillä yhdenkin sanan muutos, poistaminen tai lisääminen tuo väärän merkin karttaan – karttaan, jonka tarkoituksena on näyttää tie turvallisesti perille. On muistettava, että yksikään toiselle kielelle käännetty Raamattu ei ole koskaan 100 %:sti alkuperäisen tekstin veroinen; ainoastaan vanhimmat tunnetut heprean ja kreikka kirjakääröt voivat kertoa Jumalan tahdon kaikkein sanatarkimmin. Mutta Raamatuilla, niinkuin kartoillakin, on eroja. Raamattu voi olla käännetty tarkasti tai suurpiirteisesti, joko huolellisesti tai huolimattomasti, kenties vanhahtavan sanatarkasti tai modernisti nykyajan sanontoja mukaellen. Jokaisen tulisi tutkia tarkasti, minkä kartan hän valitsee tien näyttäjäkseen. Meidän jokaisen on itse suunnistettava perille, sillä pelastus on puhtaasti henkilökohtainen asia.

Vartiotorniseuran ts. Jehova todistajat -järjestön päättävän elimen julkaiseman Uuden maailman käännöksen liitteen 1 mukaan Uuden testamentin osuuden lähdetekstinä ei ole kaikilta osin ollut kreikka, vaan toisen käden hepreankielinen lähdeteksti (ts. käännös kreikasta => hepreaan). Ole tarkkana lukiessa alla olevaa tekstiä. Tiesitkö muuten, että koko Raamatun alkuperäinen kieli ei ole heprea?

Vanhan testamentin osuuden alkuperäiskieli on heprea. Joitakin todella harvoja VT:n yksittäisiä osuuksia on kirjoitettu lisäksi arameaksi.
UM:ssä Vartiotorniseuran johto käyttää suomalaisen Uusi testamentti -sanan tilalla nimitystä "kreikkalaiset kirjoitukset". Nimityksen mukaisesti Uuden testamentin alkuperäiskieli on täydellisesti kreikka. Minkään muun kielisiä Uuden testamentin kirjakääröjä ei ole olemassa. Näistä vanhimmat tunnetut fragmentit (kirjakääröjen palaset) ovat jo vuosilta 50-100 jKr; toisin sanonen ajalta, jolloin apostolit vielä elivät.
liitteen maininta "hepreankieliset käännökset" tarkoittaa Uuden testamentin kreikasta hepreaksi käännettyjä myöhempien vuosisatojen Juutalaisten kirjoittamia käännösversioita. Nämä eivät ole alkuperäisiä käsikirjoituksia. Vartiotorniseuran julkaiseman KIT:in (Kingdom Interlinear Translation. Julkaisija: Vartiotorniseura) ja UM-viiteraamatun (New World Translation with References) mukaan vanhin näistä hepreankielisistä käännöksistä on peräisin vasta 1300-luvulta.

Jokaisen raamatunkäännösten tarkkuutta ja luotettavuutta on mahdollista arvioida vertailemalla sen tekstiä heprean ja kreikan kielen tekstilaitoksiin. Nämä tekstilaitokset ovat teoksia, joihin vanhinten tunnettujen kirjakääröjen tekstit on koottu. Yllä oleva suomenkielisen UM käännöksen liite 1 on hyvin lyhyt, mutta UM käännöksen englanninkielinen versio kertoo käännösperiaatteista laajemmin. Englanninkielisestä UM-viiteraamatun käännösperiaatteita kuvaava englanninkielinen selitys kertoo, että:

1) tekstiin ei ole tehty muutoksia. Vanhinpien kirjakääröken heprean (VT) tai kreikan (UT) teksti pyritään säilyttämään kirjaimellisesti.
2) kyseessä on sanasta sanaan käännös.
3) sanat on pyritty kääntämään pääsääntöisesti vain yhdessä merkityksessä

Sekä vuoden 1938 Kirkkoraamattu että Uuden maailman käännös ilmoittavat olevansa sanasta sanaan käännöksiä. Kirkkoraamattu 1992:n käännösperiaatteet taas poikkeavat suuresti, sillä se on dynaamisesti toimitettu käännös. Dynaamisen vastaavuuden -periaate tarkoittaa, että KR92 pyrkii välittämään ainoastaan kokonaissanoman, ei sanatarkkuutta, ja siksi se tai muu vastaava dynaaminen käännös, kuten Uusi testamentti nykysuomeksi (UTN) ei sovellu tarkkaan kieliopilliseen jakeiden sanoman tutkiskeluun.
Vertaile miten KR38 ja UM ovat kääntäneet seuraavat alla luetellut jakeet. Ota vierellesi Raamatun Uuden testamentin kreikan tekstilaitos, kuten Jehovan todistajat -järjestön julkaisema KIT-rivienvälisestä käännös (Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures) tai suomeksi julkaistu Novum 1-5 -kirjasarja. KIT:in voi tilata Jehovan todistajat -järjestön Tikkurilan toimipisteen painotalosta ja Novum-kirjasarjaa voi lainata suuremmista kirjastoista. Voit tarkistaa Raamatunkäännöksen tarkkuuden myös suoraan palvelusta ;, missä Raamatun alkuperäisten kielien tekstit, VT:n heprea ja UT:n kreikka, on jokaisen jakeen kohdalla luettavissa painamalla jakeiden kohdalla nappia [C].

Jumala itse on lausunut sanansa säilyttämisestä seuraavaa:

Sananl. 30:6: – Älä lisää hänen sanoihinsa mitään. ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
2. Kor. 4:2: – vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
Ilm. 22:18: – Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
Ilm. 22:19: – ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.

Suurin yksittäinen Uuuden maailman käännöksen virhe on tapahtunut siinä, että Vartiotorniseuran asettama käännöskomitea lisäsi Jehova-sanan Uuteen testamenttiin 237 kertaa. Jokaisen Jehova-sanan kohdalla tulisi oikeammin lukea Kyrios (suom. Herra). Jehova-sanan lisäyksen perustana on ollut puhdas teoria, olettamus. Jehova-sanaa ei esiinny yhdessäkään olemassa olevassa ja tunnetussa Uuden testamentin kreikan vanhimmassa, yli 5000:ssa, kirjakäärössä. Teoria Jehova-sanasta on esitelty UM käännöksen liitteestä 1 alkaen sekä Kingdom Interlinear Translation of the Greek Scriptures (KIT) kreikka–englanti rivienvälisessä käännöksen esipuheissa ja sen liitteissä.
Herra-sanan (kreik. Kyrios) muuttaminen Jehova-sanaksi on teologisesti erittäin merkityksellinen, sillä muutoksen seurauksena useiden jakeiden sanoma muuttuu toiseksi, kuin mitä ne olisivat ilman Jehova-sanaa. Jehova-sanan lisäyksen vuoksi Uuden maailman käännöksestä ei voi nähdä miten Vanhan testamentin lainauksissa mainittu JHVH:n rinnastetaan Jeesukseen. Apostolit käyttivät usein Vanhan testamentin lainauksia todistaessaa kansalle, että ilmestynyt Jeesus Kristus, Messias, oli juutalaisten Vanhan testamentin tuntema JHVH (kansaomaisesti; Jave / Jehova).

Erityisen huolestuttavaa on, että käännöskomitea piti periaatteenaan siirtää Raamattuun muutoksia, joiden se uskoi olevan hyvää tarkoittavia. Tulisi kuitenkin kysyä, eikö Jumalan sanan kohdalla tulisi osoittaa mitä suurinta kunnioitusta ja hartautta, jotta hänen sanansa säilyisivät mahdollisimman alkuperäisessä ja kirjaimellisessa muodossa. Raamatun kääntäjiltä jokainen odottaa ehdottoman rehellistä suhtautumista ja heidän pitäytymistä totuuteen. Alla olevassa liitteessä kuitenkin käännöskomitea lausuu toisin: heidän kääntämisperiaatteenaan ei ole ollut usko Raamatun sanoihin, vaan usko ulkopuoliseen teoriaan:

In the following pages we will set forth a theory that the divine name was missing in Greek Septuagint (...) We concur with the above, with this exception: We do not consider this view a "theory", but rather a presentation of the facts of history as to the transmission of Bible manuscripts. (Suom.) Seuraavilla sivuilla me esittelemme teorian, jonka mukaan Jumalan nimi puuttuu kreikkalaisesta Septuagintasta (...) Me toteamme yllä olevan valossa samoin, mutta seuraavalla poikkeuksella: emme pidä tätä näkemystä [Jumalan sanan poistamisesta] "teoriana", vaan todellakin historiallisten tosiasioiden kuvauksena siinä, miten Raamatun käsikirjoitukset siirtyivät eteenpäin.

Lisää tietoja Uuden maailman käännöksen Vanhan testamentin lainausten käytöstä erityisesti Jeesusta koskevien jakeiden kohdalla löytyy Petri Paavolan sivulta (http://koti.phnet.fi/petripaavola/UM%20Jehovan%20nimi).

Voidaan kysyä, onko Vartiotorniseura-järjestön johdon tarkoituksena ollut painaa teos, Uuden maailman käännös, jotta Raamattu saataisiin tukemaan järjestön omaa oppijärjestelmää? Vertaamalla huolellisesti Uuden maailman käännöstä vastaaviin kreikan kielen alkuperäisilmauksiin, voidaan havaita, että monet muutokset keskittyvät aivan tiettyihin jakeisiin ja sanoihin. Käännöksessä näyttää toistuvan kaava, jossa lähes jokainen Jeesusta, armoa, pelastusta, Pyhää Henkeä ja taivasta koskeva jae on käännetty toisin kuin alkuperäisen kreikan ilmauksissa.
Varsinkin Jehova-sanan lisääminen useisiin jakeisiin muuttaa Uuden testamentin sanoman ja erehdyttää lukijaa ymmärtämään tekstin toisin kuin on ilmoitettu. Herra-sanat, jotka Vartiotorniseuran käännöskomitea korvasi Jehova-sanalla, viittavat todellisuudessa Jeesukseen Kristukseen. Kyseessä ei ole pieni virhe, sillä Uuden testamentin jakeet, joissa kerrotaan "Herran" palvomisesta ja kumartamisesta ovat järjestön Raamatussa "Jehovan" palvomista ja kumartamista. Alkuperäisessä tekstissä kysymyksessä taas on "Jeesuksen Kristuksen" palvomisesta ja kumartamisesta (vrt. Juud. 4: "meidän ainoan Herramme").

Uuden maailman käännöksessä näkyy myös järjestön tiettyjen asioiden painottaminen. Useisiin jakeisiin on lisätty mainintoja todistystyöstä, julkisesti julistamista ja täsmällisestä tiedon tuntemisesta. Näitä sanoja ei ole lainkaan alkuperäisten kirjakääröjen teksteissä. Vartiotorniseuran hengellisen johdon oppijärjestelmässä "täsmällisen tiedon" väitetään tuovan ikuisen elämän odotteen siunauksen. Todellisuudessa Raamatun alkuperäinen kreikkalainen teksti ei sisällä "täsmällistä" tietoa korostavia sanontoja, vaan se puhuu uskosta (Room. 1:17, 3:30, 5:1; Gal. 2:16, 3:22; Heprelaiskirjeen 11. luku). Tieto ei ole pelastava asia, vaan yksin sydämen usko Jeesukseen Kristukseen UM käännöksen virheitä on tässä suhteessa pidettävä vakavina, sillä esim UM Joh. 17:3 jakeen pelastusta koskeva sanoma kerrotaan lukijalle väärin.