Minun tapani

Minun tapani tutkia auto:

Tarvitsen 4-5 ovisen auton.

- Avaan kuljettajan oven. Tarkkailen onko oven muoto sellainen, että sitä avatessa yläreuna osuu rintaani (ovi ”takaviistoinen” tai pullea). Jos on - yksi miinus pisteisiin.

- Istun penkille. Lyönkö pääni oven pieleen vai pääsenkö istuimelle vaikeuksitta? Jos lyön, - siirryn seuraavaan autoon.

- Säädän istuimen etäisyyden niin, että kytkinjalka on oikeassa asennossa. Säädän istuimen korkeuden ja selkänojan siten, että istuma-asento on hyvä ja luonnollinen. Osuuko pää kattoon? Jos osuu – siirryn seuraavaan autoon.

- Säädän ratin niin, että sen korkeus ja etäisyys on sopiva. Riittääkö ratin säätövara? Jos ei riitä – yksi miinus piste.

- Entä kaasujalka. Painaako keskikonsolin reuna polven alapuolta? Jos painaa – iso miinus pisteisiin.

- Sitten siirryn pois autosta ja avaan takaoven. Onko se kovin pitkä, mahtuuko aukeamaan parkkiruudussa siten, että sieltä pääsee pois? Jos ei mahdu aukeamaan – suuri miinuspiste.

- Istun takaistuimelle. Lyönkö pääni oven pieleen vai pääsenkö istuimelle vaikeuksitta? Jos lyön – siirryn seuraavaan autoon.

- Suljen oven. Osuuko pää kattoon? Onko auton sivu niin kupera, että pää osuu katon sivuun oven yläpuolelle? Osuuko pää katon takaosaan laskevan kattolinja takia? Jos osuu – siirryn seuraavaan autoon.

- Mahtuuko jalkani mukavasti vai osuvatko etupenkin selkänojaan? Mahtuvatko nilkkani etupenkin alle? Entä painaako etupenkin takaosa nilkkoja? Jos ongelmia – miinuspiste jokaisesta.

- Pääseekö takapenkiltä helposti pois? Avautuuko ovi siten, että sieltä on helppo nousta pois?


Jos tähän mennessä on tullut vain pari pientä miinusta kysyn myyjältä koeajomahdollisuutta. Pyydän ajoaikaa noin tunnin.

- Myyjä käynnistää auton. Tarkkailen sen käynnistymistä.

- Myyjä ajaa auton ulos hallista. Kuuntelen mahdollisia kolahduksia kynnyksen ylityksessä ja seuraan auton heilahtelua – kertonee jotain iskareista.

- Lähden ajamaan. Tarkkailen kytkimen toimintaa ja herkkyyttä. Ravistaako kytkin – senkin olen nykyautoissa kokenut. Jos ravistaa – en osta ko. autoa.

- Ajan kaupunkiliikenteessä. Tarkkailen ajomukavuutta, melua, rengasääniä, kiihdytysääniä, ym.

- Ajan runsaasti liikennevaloissa ja pysähdyn risteyksissä. Tarkkailen miten auto lähtee liikkeelle, onko se ”hanskassa” vai tuntuuko liikkeellelähtö jotenkin epävarmalta? ihan kuin se sammuisi? Jos epävarmaa – en osta.

- Sitten siirryn maantielle/moottoritielle. Seuraan miten auto kiihtyy eri vaihteilla. Monet ovat pintakaasulla terhakkaita mutta enemmän kaasupoljinta painettaessa ei voima lisäännykään odotetusti.

- Miten kiihtyy 5- vaihteella70 – ylöspäin? Uusi yritys 4- vaihteella? Entä 3- vaihteella? Kun kiihdyttää 130 – 140 asti, saa jonkunlaisen käsityksen mahdollisista ohituksista. Jos kovin laiska – ei minun auto.

- Siirryn esim. parkkipaikalle tarkkailemaan kulun tasaisuutta. Nykyautot katkaisevat polttoaineen syötön moottorijarrutuksessa kun kierroksia on enemmän kuin n. 1500. Miten tasaisesti tuo vaihto tapahtuu? Ajoa pintakaasulla esim. 2000 kierroksella, nykiikö? Ajoa tyhjäkäynnillä, nykiikö? Tätä tarkkailua teen myös kaupunkiliikenteessä koko koeajon ajan. Jos nykii – ei minun auto. 60 - 70-luvun autot nykivät, nykyautot eivät saa enää nykiä.

Ajossa tarkkailen auton reagointia ohjauspyörän käännöksiin. Tuntuuko voimakasta yli- tai aliohjausta? Tuntuuko huojuntaa? Hoiperteleeko? Onko auto käsissä myös moottoritiellä? ”Viekö mies autoa vai auto miestä?”

- Kun kaikki nämä osa-alueet ovat kohdallaan on tässä yksi automalli ehdolla autokseni. Yksilöeroja saattaa olla joten ajan samanlaisia autoja muutamia – mahdollisesti eri versioita ja etsin sen miellyttävimmän ja auton, josta pääsemme hinnasta yhteisymmärrykseen. ;-)

Tällä menetelmällä jäi pois laskusta ainakin Fiat Punto, Fiat Brava, Nissan Almera, VW Bora, Mitsubishi Carisma, Peugeot 407...