Sätti Silmällä

max-life

Tv-kuuluttaja sanoo monotonisella äänellä suu hymyssä, mutta silmät elottomina.
-Ja seuraavaksi vuorossa maailmalla kulttimaineeseen noussut sarja Sätti Silmällä, jossa viisi Chat-miestä laittaa tavis-miehen elämään hiukan ryhtiä ja ruutia…. Seuraa muutama mainos, jotka kannustavat samaan aikaan sekä kuluttamaan että säästämään luontoa. TV-katsoja hakee mukavaman asennon sohvallaan ja keskittyy alkavaan ohjelmaan. Mainokset loppuvat ja hetken on hiljaista.

Uudelleen miksattu ”Puhelinlangat laulaa” jyskyttää, Sätti Silmällä logo tärähtää kuvaruutuun ja sarjan avainhenkilöt, Chat-5, esitellään.

Sisustus – Sepi
Ruoka – Reiska
Kulttuuri – Keke
Muoti – Mara
Tyyli – Tane

…ohjelma alkaa…

Viisi tuhtia isäntää tallustaa Teron rivitalossa sijaitsevan kaksion ovelle ja Keke painaa nappia. Ovikello soittaa melodiaa.
-Homokello, kuuluu Keken naseva analyysi ja viisikko hörähtää. Tavis Tero avaa oven ja leikkii yllättynyttä. Chat-5 tunkee Teron ohi ja alkaa tarkastella kämppää. Huoneisto on tilava ja siisti. Huonekaluja on niukalti, seinillä pari taiteellista valokuvaa ja yleisilme muutoinkin varsin moderni. Chat-5 pällistelee ympärilleen kädet housun taskuissa. Työpiste uusine työpöytineen ja läppäreineen saa Sepin kavahtamaan, sillä hänestä paikka on liian paljon kuin oikea työpiste. Mara löytää teetetyn puvun makuuhuoneen kaapista ja pyörittelee päätään mutisten jotain jupeista. Reiska koluaa jääkaappia.
-Missä bisse? Missä makkara? Siis homehtunutta juustoa ja jotain.., Reiska tavaa tölkin kylkeä, - Red Bull.. onks tää se ku antaa siivet? Kas kun ei libressen siivet kelvannu? Ja taas Chat-5 hörähtää.

Keke toimii puhemiehenä ja alkaa haastatella hieman hermostunutta Teroa.
-Sullahan on tänään tärkee päivä?
-Joo.. näinkin voisi sanoa. Tuttuni samalta työpaikalta tulee kylään, Tero vastaa hymyillen.
-Meinaat vongata tuttavaasi rehveille, Keke sanoo ja jatkaa – Pakko kysyä eli kait se on vosu?
-Siis..joo.. on hän nainen, Tero toteaa ja epäilee, ymmärsikö ihan oikein.
-Oukei.. hieno homma! Tää mesta kun vähän muuta juorusi. Mutta.. nyt sä lähet kartsalle ja noi Sepi ja Reiska jää laittaa paikat kondikseen!
-Niin joo.. mennään sitten, Tero sanoo epäröinnin sävy äänessään. Porukka sulloutuu tuotantoyhtiön ooppeliin ja hurauttaa keskustaan. Tuntien päästä ryhmä palaa Teron asunnolle.

Sepi avaa oven ja laittaa kätensä Teron silmille. Tero kavahtaa hivenen tahmeita kouria. Sepi ohjaa Teron olohuoneen keskelle ja poistaa kätensä Teron kasvoilta. Kämmenet venyttävät Teron kasvojen ihoa ennen kuin irtoavat. Tero katselee ympärilleen suu auki.
-Ööö.. vau.., sanoo hän vaimeasti. Sepi myhäilee tyytyväisenä. Tavis on niin innoissaan ja ällikällä lyöty, ettei meinaa saada sanaa suustaan. Sepi kertoo.
-Mä laitoin vähän elämää. Tuolla tietsikkanurkassa on nyt keittiön pikkupöytä lisätasona.. mahtuu pizzat ja mäyräkoirat. Samalla siirrettiin jääkaappi tohon läppärin lähelle. Ja katoppa tota seinää.. katseenvangitsijaksi proppasin neljä pizzalaatikkoo neliöksi, aika vekkuli yksityiskohta, eikö?
-On kyllä joo.., Tero sanoo. Sepi vie Teron tietokonenurkkaukseen.
-Tää on helmi, tässä läppärin vieressä.. tein viinilaatikosta käsipyyhe-telineen, niitä ku tosiaan menee sättäillessä, Sepi julistaa kädellään elehtien ja taas Chat-5 hörähtää.
-Tosi... näppärä, Tero myötäilee hämillään.
-Reiska, sun huki!, Sepi huutaa ja maistaa pöydällä odottavasta ruskeasta pullosta.

Reiska avaa tietokonenurkkauksen jääkaapin. Teron kasvot valahtavat. Hyllyillä on lenkkiä, mäyräkoiria ja suolakurkkupurkki.
-Nyt mä näytän miten sapuska syntyy, Reiska sanoo niistäen.
-Alkupala. Otat tämmösen kertakäyttölautasen, suolakurkun ja pari haarukkaa, yksikin kyllä riittää. Kurkku puoliksi ja siitä sitten haarukasta napostelemaan. Tai käy se sorminkin, mutta jos ilta natsaa niin suolasessa ne liottuu sitten myöhemminkin. Jälleen Chat-5 hörähtää.
-Pääruuaksi olis sitten lenkkiä. Tarjoilet ihan kuten ton kurkunki ja tiskin säästämiseksi tietty samalta lautaselta.. eihän oo vaikeeta..? Reiska kysyy.
-Ei kyllä ole, Tero vastaa.
-Ruokajuomana keppanaa. Ja siinä onkin yksi tärkeä juttu. Kannattaa avata kuusi pulloa saman tien ja kantaa ne sormien välissä kerralla olkkariin. Kato siinä menee hermo sulta ja tunnelma vosulta, jos sun pitää koko ajan keittiössä rampata. Matkaaki on jumankauta reippaasti yli kolme metriä.
-Totta joo.., Tero sanoo epäuskoisena. Tyylitaituri Tane vie Teron kylpyhuoneeseen kun muut istuutuvat Sepin hommaamalle sohvan virkaa hoitavalle patjapinolle.

Tane taluttaa Teron olohuoneeseen. Chat-5 örähtelee hyväksyvästi.
-No niin.., Tane aloittaa, -Teron lettihän oli perseestä. Eloton ja lattee, ei yhtään elämän makuinen. Mä sipasin muutaman vedon silavalla ja sain sillä tän kivan kiillon. Silmiin tujaus sipulia ja jo löytyy tervettä punotusta valkuaisesta! Tero räpyttelee tihruisia silmiään.
-Tero, sä haisit aiemmin ihan keinotekoselle ja imelälle.. ku joku loppuunajettu, puhkipoljettu parfymoitu akanrutku. Vaan tässä sulle ratkaisu, Tane sanoo ja kiskaisee yllättäen Teron pään kainaloonsa. Tane hieraisee muutaman kerran voimalla ja päästää sitten irti.
-Hyi saat..!, Tero yskii ja pärskii kasvojaan hihaan pyyhkien.
-Soon kuule Eau te Naturelle, Luonnonvettä.. vosuilla tanakimmatkin polvet notkahtaa, kun parin viikon myskit ja kirpakat testosteronit tulvahtaa sieraimiin. Sitä paitsi ihan ilmatteeksi ja sitä riittää!

Tane istuutuu ja nyt vuorostaan Mara vie Teron kylppäriin, tällä kertaa puettavaksi. Muut jäset Chat-5 porukasta kiskoo kolmatta mäyräkoiraa patjapinolla. Tero astelee vaitonaisena olohuoneeseen. Mara selventää.
-Sitten kuteet.. Sun vanhat systeemithän oli aika.. junou.., sanoo Mara ja heiluttelee pystyssä olevia pikkusormiaan. Chat-5 hörähtää.
-Vaan nyt.. Mä oon valinnu sulle kaksi eri kokonaisuutta. Toinen on kotioloihin eli sättiin ja toinen rehveille. Eli kotona ku sättäilet, niin tässä sulle poncho. Tero nostelee ponchon reunoja ja yrittää sopeutua ajatukseen. mara jatkaa.
-Värit on kyllä anuksesta, mutta tää on tosi toimiva. Ei hierrä eikä kierrä ja molemmat kädet mukavasti vapaana.. on sitte sille käsipyyhetelineellekin käyttöä.., Mara sanoo silmää iskien. Chat-5 tuulettaa patjapinolla.
-Rehveille pistät sitte ponchon sijaan vaikka pikkutakin. Tässä yksi, kirpparilta. Siinä Eau de naturellet valmiina, osoittaa Mara lautasen kokoisia läikkiä kainaloissa.
- Housuina tilanteessa ku tilanteessa toimii noi verkkarit. Joustaa sinne tänne ja niissä on kelloille mukavasti tilaa. Ja näissä sellanen pirun hyvä ominaisuus, että olit sitten sätissä tai rehveillä, niin ei muuta ku telttaa pystyyn! Chat-5 ulvoo ja skoolaa saaden pullot läikkymään.

Viimeisenä Teron ottaa käsittelyynsä Keke, joka taitaa etiketin ja niksit.
-Siis.. aina kun sä tapaat vosun, vaikka sitten kaupassa tai missä niitä nyt pyöriiki, niin mulla on yksi muistisääntö, miten toimia, Keke sanoo arvoituksellisesti ja tuijottaa sumealla katseella Teroa. Aikaa kuluu.
-Jaa.. ja..mikäs se..on..? Tero kysyy viimein, vaikka ei välttämättä haluakaan tietää.
-KIMA, lausuu Keke.
-Mikä?
-KIMA. Eli niinku kiima mutta ei kuitenkaan. Katos.. eukot ei oikeesti välitä pitkistä lässytyksistä vaan haluaa suorapuheisen miehen. Se pätee sätissä, kadulla, autokaupassa siis missä vaan. Eli ku tapaat jonku sähäkän ja kivannäkösen näköisen vosun niin.. tai no.. ku tapaat vosun, niin kysyt: Kuppikokos?Ikäs?Mistä?Annakko? Eli KIMA. Tero näyttää mietteliäältä.
-Siis..just, Tero mutisee.
-Tai nyt ku tulee se hoito tänne ja sillai niinku jotenki tunnet sen, niin voit jättää ton KIM-osuuden pois. Eli meet finaaliin ja sanot: Annakko?
-…eh.., Tero koittaa sanoa, mutta ei keksi sanottavaa.

Koko Chat-5 porukka nousee patjapinolta horjahdellen. Tero seisoo vaitonaisena ja poissaolevana ryhmän keskellä. Tukka kiiltää, silmät valuvat ja pistävä haju tuntuu edelleen sieraimissa. Chat-5 läimii selkään ja huutaa kannustushuutoja tyyliin ”sormet suolaseen” ja ”rojut mekkoon”. Yksi Pizzalaatikko-asetelman laatikoista putoaa lattialle jättäen valtavan naulan yksin törröttämään. Chat-5 tilaa taksin Teron kännykällä ja ottaa loput mäyräkoirat mukaan. Tero katsoo ulko-ovella, kuinka miesjoukko römyää taksiin persvako avarista housuista vilkkuen. Keke avaa takaikkunan, nostaa peukaloaan ja kurottaa päätään ulos.
-Teltta pystyyn!, Keke kannustaa ja Chat-5 hörähtää remakkaan nauruun taksin kiihdyttäessä kohti keskustaa.
-Kiitti…, Tero sanoo hiljaa, heiluttelee ponchonsa helmoja katsoo, miten pelokkaan näköinen naapurin nuori äiti hoputtaa lapsiaan sisälle.

Sätti Silmällä-logo ilmestyy kuvaruudulle, miksattu ”Puhelinlangat laulaa” jyskyttää ja lopputekstit alkavat rullata tiheänä rimpsuna. TV-katsoja ensin naurahtaa, sitten yrittää toipua näkemästään ja vaihtaa kanavaa. Silloin ovikello soi. Melodinen soittoääni kaikuu tilavassa ja niukasti kalustetussa huoneessa...

9

1071

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • animattiN

      en enään avaa oveani kelleen. Hui kauhistus....

    • Ihan on kysyttävä, vedätkö tarinasi yhdeltä istumalta? Vai onko sinulla raakileita tai kesken jääneitä aihioita varastossa, joita sitten työstät ja tuot ne valmiina esille?

      Toisillahan on tapana luoda tarina päänupissa lähes valmiiksi ja lopullisen muodon ne saavat kirjoitusvaiheessa.

      • max-life

        Kommenttisi jälkeen aloin itsekin enemmän miettiä, että kuinkahan tuo asia kohdallani oikein on.

        Juttuja, kommentteja tai tarinoita ei ole olemassa raakileina tai osittain kirjoitettuna jossain pöytälaatikossa. Varsinainen kirjoittaminen tapahtuu siis käytännössä yhdeltä istumalta. Kirjoitettuani jonkun jutun, en myöskään hio ja työstä sitä juurikaan. Pahimmat kirjoitusvirheet pois, ehkä jotain pikkuasioita saatan muuttaa.

        Usein miten on vain jokin idea tai fiilis. Se voi olla vaikka tarinan loppu tai vain yksittäinen tapahtuma, jonka ympärille sitten kirjoitan loput. Teksti tulee kyllä aika lailla intuitiolla, fiiliksellä. Joskus tarina onkin lopulta aika lailla erilainen tai eri henkinen kuin mitä alkuperäinen ajatus oli.

        Tässä taannoin esimerkiksi oli jokin "kirjoituskisa", missä sain vain otsikon. Kun aihe oli annettu, niin ei muuta kun istumaan ja kirjoittamaan. Valmiin otsikon alle kirjoittaminen tuntui helpommalta, koska "vastuu" aiheesta oli jollain muulla, minä vaan naputin mitä mieleen tuli.

        Minulla sellainen tunne, että jos kovin miettisin ja pohtisin tekstiä, niin loppujen lopuksi en saisi sitä lähetettyä palstalle ollenkaan..heh. Nyt kun sen kiskaisee rivakasti ja saman tien eetteriin, niin ei ehdi itsekritiikkikään liiaksi vaikuttamaan. Sitä paitsi tänään voi olla "kieli poskessa" fiilis ja huomenna vakavampi. Olisi siis vaikeaa huomenna jatkaa tarinaa, jos tunne ei sitä puolla. Siksi kirjoitan kerralla valmiiksi, lähes poikkeuksetta. Jälkikäteen voi sitten ihmetellä, että tuollainenkin tullut synnytettyä...

        Eli tiivistäen.. Mielessäni on ensin idea, tapahtuma..mitä vaan. Joskus jokin idea tulee, vaan juuri silloin ei kuitenkaan huvita kirjoittaa. Joskus myöhemmin fiilis sitten onkin sopiva. Silloin istun alas ja menen siihen tilanteeseen, eläydyn ja alan kirjoittaa. Mistä kaikki loppujen lopuksi tulee, en tiedä. Eiköhän se sekoitus kokemaani, näkemääni ja ennen kaikkea mielikuvitustani.

        Kirjoittaminen ei ole minulle työni vaan harrastus, ajankulua. Jos liikoja tuumailisin, muuttuisi se työksi. Huomattavasti hauskempaa vetää fiiliksellä, intuitiolla ja ex-tempore hengessä.=)


      • bag_gie
        max-life kirjoitti:

        Kommenttisi jälkeen aloin itsekin enemmän miettiä, että kuinkahan tuo asia kohdallani oikein on.

        Juttuja, kommentteja tai tarinoita ei ole olemassa raakileina tai osittain kirjoitettuna jossain pöytälaatikossa. Varsinainen kirjoittaminen tapahtuu siis käytännössä yhdeltä istumalta. Kirjoitettuani jonkun jutun, en myöskään hio ja työstä sitä juurikaan. Pahimmat kirjoitusvirheet pois, ehkä jotain pikkuasioita saatan muuttaa.

        Usein miten on vain jokin idea tai fiilis. Se voi olla vaikka tarinan loppu tai vain yksittäinen tapahtuma, jonka ympärille sitten kirjoitan loput. Teksti tulee kyllä aika lailla intuitiolla, fiiliksellä. Joskus tarina onkin lopulta aika lailla erilainen tai eri henkinen kuin mitä alkuperäinen ajatus oli.

        Tässä taannoin esimerkiksi oli jokin "kirjoituskisa", missä sain vain otsikon. Kun aihe oli annettu, niin ei muuta kun istumaan ja kirjoittamaan. Valmiin otsikon alle kirjoittaminen tuntui helpommalta, koska "vastuu" aiheesta oli jollain muulla, minä vaan naputin mitä mieleen tuli.

        Minulla sellainen tunne, että jos kovin miettisin ja pohtisin tekstiä, niin loppujen lopuksi en saisi sitä lähetettyä palstalle ollenkaan..heh. Nyt kun sen kiskaisee rivakasti ja saman tien eetteriin, niin ei ehdi itsekritiikkikään liiaksi vaikuttamaan. Sitä paitsi tänään voi olla "kieli poskessa" fiilis ja huomenna vakavampi. Olisi siis vaikeaa huomenna jatkaa tarinaa, jos tunne ei sitä puolla. Siksi kirjoitan kerralla valmiiksi, lähes poikkeuksetta. Jälkikäteen voi sitten ihmetellä, että tuollainenkin tullut synnytettyä...

        Eli tiivistäen.. Mielessäni on ensin idea, tapahtuma..mitä vaan. Joskus jokin idea tulee, vaan juuri silloin ei kuitenkaan huvita kirjoittaa. Joskus myöhemmin fiilis sitten onkin sopiva. Silloin istun alas ja menen siihen tilanteeseen, eläydyn ja alan kirjoittaa. Mistä kaikki loppujen lopuksi tulee, en tiedä. Eiköhän se sekoitus kokemaani, näkemääni ja ennen kaikkea mielikuvitustani.

        Kirjoittaminen ei ole minulle työni vaan harrastus, ajankulua. Jos liikoja tuumailisin, muuttuisi se työksi. Huomattavasti hauskempaa vetää fiiliksellä, intuitiolla ja ex-tempore hengessä.=)

        tarinoita tarvitaan aina tässä matoisessa maailmassa joten anna tajunnanvirran soljua edelleenkin

        *nenästä kiinni ja syvään päähän*


    • Puhurix

      tarinaa. Tää oli tosi hauska.

    • norMix evk

      kutkuttavaa parodiaa :))

      • bag_gie

        se ollukaan totta :"(

        *ois tahtonu nähä miten sen vosun kanssa kävi*


    • voisin olettaa

      sinun asuneen samassa lähiössä missä itsekin taannoin asuin. Aivan kuin olisit sieltä poiminut tarinasi henkilöt.
      Siellä oli just tuon kaltainen sätti viisikko, paitsi että heitä oli 4- 8 sälliä. Ryhmän koko vaihteli päivittäin, enkä vieläkään ole varma kuka heistä virallisesti asui entisen asuinkatuni varrella.
      Seinänaapurinani asui poikamies, jolla oli aina viimeisen päälle huoliteltu ulkoinen olemus. Oletan asunnon olleen samallalailla muodin mukainen ja tiptop, vaikka mistä sen tietää, kun en koskaan hänen huoneistossaan käynyt.
      No joka tapauksessa, aina kun näin sällien kohtaavan poikamiehen molemminpuolinen ärsyyntyminen leimahti liekkeihin. Oli ihme, ettei poikamiehen ulkoista olemusta laitettu uuteen uskoon juuri sillä hetkellä ja keskellä jalkakäytävää.

      Mielestäni käänsit hienosti päälaelleen TV:n stailausohjelmat. Sen vähän mitä niitä on joskus tullut katsottua, ei muutoksen kokeneet välttämättä aina niin ilahtuneita ole.

      Kiitos tarinastasi, oletan aiheiden osittain kumpuavan elävästä elämästä.

    • SikurLiina

      ..vakavaa(kin) asiaa.
      Olen tainnut parikertaa katsastaa tuon sarjan: Sillä silmällä. Ei se oikein minun huumoriini pureutunut, mutta näin sinun tekstissäsi parodioituna sätti virtuaaliin sai kylläkin suupielet nytkähtämään.

      Nörtistä stailattiin juntti----näin kait oli tarkoitettu:=)
      Aivoni taas ajattelevi, että miksiköhän tuo hompeluus" (sukupuolinen suuntautuminen homouteen) on näitä naurettavia jutskuja. Saattaisi se johtua siitäkin, että asia on jotenkin edelleenkin käsittämätön. Se mitä ei ymmärretä, sille on "viisaampaa" nauraa. Näihän se menee.

      En tiedä oliko tuo KIMA,sinun itsesi keksimä ilmaisu, mutta hyvin osuvaa sättikäytöstä osalta miespuolista sättäijää. Ehkäpä miesten on helpompaa ymmärtää näppiksen ympärille rakennettuun leiriytymiseen, jossa saa "telttailla" vapaasti:=) Juntiuden leimaan kuuluune lisäksi bisset ja metrilenkki. Pizzalaatikko taideteos seinällä kertonee sitä omaa karua kieltään junttitaiteesta.

      Tosin yks ystäväni ihmi totisena Retretissä vierailtuaan, ettei hän bonjannu millään, kuinka vakavasti on otettava ruostunut peltilehmä ovet levällään ja valot vilkkuen streotten hakatessa jankkuna jotain tulisuudelmaa kähisevällä katkonaisella naisen KIMA'kaalla äänellä parkuen.
      Vieressä oli laudanpätkä, jolla köpötteli minikokoinen Duracelli pupu.
      Yritin hyvin hienostuneesti kysäistä:
      -Köpsikös se pupu sinne autoon?
      Hän katsahti minuun tuimasti ja korjasi kynttään punaisella lakalla hymähtäen.

      No jaa---siis taiteilijatjhan tietystikkin ovat realin tulkkeja. Me näemme draamaa, komikkaa ja parodiaa ympärillämme huomaamatta sitä.

      Ehkäpä nämä tositeeveet ovat yksi tapa kantaa olohuoneisiimme tutkittavaksi (nähtäväksemme) millaisia ihmiset oikeesti ovat---vai ovatko.

      Joku sen vielä keksii. Tekee ohjelman sättäilijän elämästä. Sinäänsä olisi kiinnostavaa tietää , mitä kaikkea rekvisiittaa ihmiset pitävät näppispöydillään ja pukeutuvatko he sättiin mennessään jotenkin tilanteeseen sopivasti:=)

    Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Se oli siinä sitten

      Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo
      NATO
      727
      2336
    2. Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?

      Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?
      Ikävä
      50
      2279
    3. Tiedätkö, että haluaisin panna

      Sinua. Onko sinulla samanlaiset ajatukset ja tunteet?
      Ikävä
      130
      2265
    4. Mikä sinua ja kaivattuasi

      Yhdistää?
      Ikävä
      135
      2170
    5. Ajelen varmaan siellä suunnalla

      taas yöllä, vahingossa käyn sun pihalla. 😏 m
      Ikävä
      56
      1801
    6. Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla

      Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall
      Maailman menoa
      241
      1653
    7. Hyväksytty kaivattusi

      Vartaloa vai et? Rehellinen vastaus
      Ikävä
      31
      1371
    8. Syvälliset keskustelut

      Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen
      Ikävä
      20
      1309
    9. Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi

      mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,
      Ikävä
      16
      1205
    10. Kyllähän tämä vähän kirpaisee

      Mutta oman sisäisen rauhan vuoksi jätän sinut nyt historiaan. Todennäköisesti olet jo sinäkin mennyt eteenpäin. Olipah
      Ikävä
      38
      1147
    Aihe