Neuvotteluhuoneessa on sen aikaa hiljaista, kun pomoni ottaa huikan vesipullostaan. Minulle hän on siis pomo, oikeasti hän on seniorcustomercontactfieldmanager tai jotain. Hieno titteli taksikuskin merkanttityttärelle. Kun pomoni löysi tiedon, että vesi on kropalle hyvästä, löytyi vesipullo pian joka työpöydän kulmalta. Minä hölmönä ymmärsin juoda vain janooni. Pomoni hypistelee stressileluaan, keltaista kumiaurinkoa ja selittää kosketuspinnasta kenttään, odotusten realisoitumisesta ja pölyttömyyden visiosta. Minä tuijotan vain kumiaurinkoa ja mietin, miksi hänellä on stressiä. Rikkaimureiden myynnistä se ei ainakaan tule. Sen on pakko liittyä hänen kahta numeroa liian pieniin housuihin, epätoivoisen vahvaan meikkiin tai huivin peittämään kohjuiseen kaulaan. Ehkä vesipullokin on oire tästä mystisestä stressistä. Yhtä kaikki, kumiaurinkokauppias on saanut toimistostamme hyvän asiakkaan.
Istuudun autooni ja suuntaan kohti asuntoani. Palaverista ei mieleeni jäänyt juuri muuta kuin pomoni tarttuva nauru. Se on niin tarttuva, että saan siitä ihottumaa. Kutina onkin ainoa todiste siitä, että elän. Auton mittaritaulussa palaa keltainen valo. Polttoaine alkaa olla vähissä. Ajan huoltoasemalle, tankkaan ja kävelen kassalle. Lööppi kertoo miehen tappaneen perheensä.
- Sillä ei tainnut olla kumiaurinkoa, lohkaisen myyjättärelle. Hän ei ymmärrä vitsiäni.
- Saako olla muuta?, tyttö kysyy. Kyllä, haluaisin viikon orgiat kanssasi ja uuden elämän hukatun tilalle.
- Ei muuta, kiitos, sanon ajatusteni vastaisesti. Tyttö ojentaa kuitin minua katsomatta ja syventyy takanani näkyvään tv-ohjelmaan. Astun ulos. Autoni vieressä seisoo nuori nainen tupakkaa polttaen.
- Sun auto?, hän kysyy.
- Joo… on.
- Et pohjoiseen päin ole menossa? nainen kysyy tumpaten savukkeensa saappaallaan. Mietin kaksiotani, illan tv-tarjontaa ja huomista työpäivää.
- Itse asiassa.. olen.
-Hyvä, mennään sitten, nainen sanoo, istuutuu etupenkille ja asettaa reppunsa lattialle. Reppu kilahtaa. Meinaan letkauttaa, että liekö vesipullosi lasisia, mutta ymmärrän itsekin huulen olevan tosi huono. Starttaan ja ajan nelostielle. Kiihdytän liikenteen vauhtiin ja kytken vakionopeussäätimen päälle. Nainen kaivaa laukustaan valkoviinipullon, avaa kierrekorkin ja pulputtaa pitkään.
- Otat sä?, nainen kysyy.
- Eh..no en, mä ajan, vastaan.
-Vitut sä mitään aja. Suoraa valtatietä muun liikenteen mukana, vakionopeussäädin ja turvaväli-paniikki päällä, nainen sanoo ja avaa ikkunan polttaakseen. En sano mitään, vaikka savunhaju huolettaakin. Onneksi hanskalokerossa on avaamaton wunderbaum.
Ilta on pimentynyt ja sataa. Vastaantulijoiden valot taittuvat tuulilasin pisaroissa. Nainen on nukahtanut tai ainakin silmät ovat kiinni ja hengitys on raskas. Katson hänen hentoa vartaloaan ja hoikkia kasvoja. Tuntematon nuori nainen istuu kyydissäni. Luottaa minuun niin paljon, että jopa nukkuu, vaikkakin viinin avustamana. Sipaisen hänen vaaleaa poskeaan, hivelen hiuksia sormissani ja huomaan hymyileväni. Ohjaan auton seuraavasta rampista pois valtatieltä ja jatkan matkaa mutkaisella maantiellä. Repun sisältö kilisee auton taittaessa mutkiin. Kurotan käteni viinipullolle, jonka kaula näkyy repusta. Asetan sen reisieni väliin, avaan korkin ja otan pitkän huikan. Kuivan valkoviinin ja huulipunan maut sekoittuvat. Laitan radiota hivenen kovemmalle ja painan muutaman kerran kaasupoljinta. Ihan vaan tunteakseni, miten auto kiihtyy ja kiihtyyhän se. Miten teiniä, ajattelen ja otan huikkaa. Aivan helvetin teiniä, typerää, kliseistä. Käteni taputtaa rattia musiikin tahdissa ja nauran ääneen.
Herään aamulla takapenkiltä. Hivelen jäykkää niskaani ja katson pienen motellin parkkipaikkaa. Auton kello näyttää jo yhtätoista. Kaivoin kännykkäni esiin. Koskaan en aiemmin ole ollut poissa töistä syyttä saati ilmoittamatta. Ei yhtään puhelua tullut. Onkohan ne edes huomanneet, että en ole töissä? Tunsin itseni hemmetin tarpeelliseksi, suorastaan korvaamattomaksi. Nousin takapenkiltä ja katselin ympärilleni. Naista ei näy missään. Koko parkkipaikalla ei minun lisäkseni näkynyt ketään muuta. Istuuduin ratin taakse. Mittaritaulun päällä oli taiteltu paperi. Avasin sen ja tavasin meikkikynällä raapustettua tekstiä.
”Huomenta! Innostuit eilen niin, että mä hyppäsin puikkoihin. Kun heräät, olen jo mennyt. Hanskalokerossa sulle jotain. Kiitos” Siinä se. Ei nimiä tai yhteystietoja. Tai mitä niillä toisaalta olisin tehnytkään. Kurotin hanskalokeroon ja tutkiskelin sitä kädelläni. Sormet tavoittivat jotain. Nostin puisen rasian käteeni ja avasin sen. Riipuksessa roikkui pieni keltainen kumiaurinko. Laitoin korun kaulaani ja tarkastelin itseäni taustapeilistä. Oli avattava kauluspaidan ylin nappi, jotta aurinko näkyisi. Starttasin auton ja ajoin maantien risteykseen. Etelä vai pohjoinen, kaksi vaihtoehtoa. Käännyin oikealle, kiihdytin vauhtia ja käänsin musiikin kovemmalle. Olenkin aina halunnut nähdä jäämeren, ajattelin ja hypistelin kumiaurinkoa sormissani.
Kumiaurinko
26
1340
Vastaukset
Sinulla on melkoinen mielikuvitus höystettynä verbaalisella taidolla. Ainakin osaat luoda uskottavaa tekstiä. Näissä pienissä tarinoissasi viehättää tapa, jolla henkilöt kommunikoivat keskenään. Ei suuria lauseita, vaan sanottava sanotaan lyhyesti ja loppu selviää päähenkilön ajatuksista.
Tässä kun alan kehumaan, niin sanottakoon että sinun Harley tarinasi on parhaimpasi. Se on lyhykäisyydessään loistokas kirjoitus. Eroottisessa osiossa olen myös käynyt ja sieltä löytyi ihan mukaansa tempaavaa juttua.
Onko sinulla joku suosikki omista teksteistäsi?- max-life
Kiitoksia sanoistasi!
Harley ja minä.. Sen taisin kirjoittaa jonakin keväänä, sellainen mielikuva on. Tuli fiilis kirjoittaa moottoripyöräilystä. Katsoin ensin googlella teknisiä yksityiskohtia ja loppu tekstistä tuli ns eläytymällä.
Oma suosikkini? Todella hankala kysymys. Moni juttu on sellainen, että en sitä toistamiseen ole edes lukenut. Alkuun kirjoittelin oikeastaan vain huumorilla. Ensimmäisiä tarinoita, mikä ei kieli poskessa naputeltu niin taisi olla Helena ja Mikael. Se loppuratkaisuineen jotenkin jäänyt mieleen.
- animattiN
tarina. Luin sen kahteen kertaan ja ymmärsi että mieskin taisi ekaa kertaa tajuta tilanteensa ja otti pienen stressiloman kaikesta paskasta. Taisi se neitokainenkin olla joka oli ottanut loman ja omalla tavallaan auttoi miestä päätöksessään. Vai ymmärsinkö aivan väärin.
Eni vei, mukava tarina kuitenkin.- max-life
Neitokaisen tilannetta tai sitä, että kuka hän lopulta oli.. en sitä miettinyt. Mies tapaa sattumalta(?) jonkun, joka osaltaan alleviivaa ja auttaa miestä näkemään asioita. Noin se kait voi oikeassakin elämässä mennä, yhtäkkiä kohtaat jonkun tai tapahtuu jotain, mikä pysäyttää tai jopa muuttaa suuntaa.
En voi sanoa, että mikä oikea tulkinta neitokaisesta, kun en oikein itsekään tiedä. Minä vain kirjoitin.=) - animattiN
max-life kirjoitti:
Neitokaisen tilannetta tai sitä, että kuka hän lopulta oli.. en sitä miettinyt. Mies tapaa sattumalta(?) jonkun, joka osaltaan alleviivaa ja auttaa miestä näkemään asioita. Noin se kait voi oikeassakin elämässä mennä, yhtäkkiä kohtaat jonkun tai tapahtuu jotain, mikä pysäyttää tai jopa muuttaa suuntaa.
En voi sanoa, että mikä oikea tulkinta neitokaisesta, kun en oikein itsekään tiedä. Minä vain kirjoitin.=)että joillekkin todella voi käydä kuvatun lailla. Jokin pienikin asia voi muuttaa elämäsi kulun totaalisesti.
Ehkä kirjoitit tästä naisesta alitajuisesti, mutta hänen antama lahja oli kuitenkin niin henkilökohtainen, että silloin mies ajatteli muuttaa elämänsä suunnan.
Jos nainen olisi antanut jonkin käsissä puristeltavan kumiauringon olisi mies ehkä vain hymähtänyt, mutta kun se olikin riipus jonka pisti kaulaansa se oli henkilökohtaista.
Mitäs hemmettiä minä nyt tässä analysoimaan sun kirjoitusta kuin paraskin kriitikko. Osaisimpa vain itse kirjoitella noin elävästi. *kateellisena* :) - max-life
animattiN kirjoitti:
että joillekkin todella voi käydä kuvatun lailla. Jokin pienikin asia voi muuttaa elämäsi kulun totaalisesti.
Ehkä kirjoitit tästä naisesta alitajuisesti, mutta hänen antama lahja oli kuitenkin niin henkilökohtainen, että silloin mies ajatteli muuttaa elämänsä suunnan.
Jos nainen olisi antanut jonkin käsissä puristeltavan kumiauringon olisi mies ehkä vain hymähtänyt, mutta kun se olikin riipus jonka pisti kaulaansa se oli henkilökohtaista.
Mitäs hemmettiä minä nyt tässä analysoimaan sun kirjoitusta kuin paraskin kriitikko. Osaisimpa vain itse kirjoitella noin elävästi. *kateellisena* :)En missään nimessä koe näitä sanojasi kielteisesti, päinvastoin. Analysointi tai kritisointi minulle vain mieleen. Tuntuu oikein hyvältä, että käytät aikaasi lukeaksesi tarinan ja vieläpä kirjoittamaan mieleesi tulleita asioita. Se lämmittää.
Naisen antamasta lahjasta sen verran, että henkilökohtaisena sitä ilman muuta pidän. Nainen nuoruudestaan huolimatta ymmärsi miestä ehkä paremmin kuin mies itse, näki läpi. Joskus aikaisemminkin on tarinoihini eksynyt näitä ns "ei-niin-yhteiskunta-kelpoisia", jotka kuitenkin tuntuvat tietävän paremmin ja tuovat tullessaan hyvää. =)
- SikurLiina
..ei tiedä pitäiskös itkeä, vaikko nauraa. Ehkä ne ovat rajatapauksia. Ensin tulee hämillinen nauru, kuin hauskallekin jutulle.Mutta toisella lukemalla hiipii paidan sisään outo tunne;jospa tämä onkin vakava aihe. Huomaamatta hymy hyytyy ja paleltaa.
Matkalla Jäämerelle---näinkö? Siis helvetin teiniä ja kliseistä?
Jäämerellä on tosin kaunista.Ainakin minusta oli.
Harmaa, kylmä ,karu maisema. Ihmiset näyttivit tuulien ja saiteiden pieksämille. Heidän kasvonsa olivat syvien juonteiden vaottamat. He olivat vakavia ja etäisiä. Ehkä he juovat paljon. Saattavat juoda viinaa lämpimikseen. Mutta meressä kelluvat medusat ovat suuria ja värähteleviä valjussa auringossa. Ranta oli tyrskyjen muovaamista kivistä koottu näyttely.Ihmisten jäljet eivät juurikaan karua rannikkoa kauaa koristaneet. Paitsi roskat, jotka kietoutuivat limaiseen heinikkoon.
Niin---nämä tarinan ihmiset. He elävät hektisessä tajuisuudessa ja turtuneessa todellisuudessa.
Oikeastaan kuminen aurinko voisi hyvinkin kuvata jopa tätä elämän koskettamattomuutta. Mikään ei juuri hetkauta. Soljutaan tilanteesta toiseen. Työ ei sinäänsä ole tärkeä, vaan ennemminki se, mitä oma ego on tärkeänä pitänyt.Viikon orgiat saattaisivat tuoda sen hetken lohdun. Ainakin voisi olla pois kaikesta. Unohtaa ja yrittää nauttia.
Tätä lukiessani muistui mieleeni; yksi työpaikkani, jonka pomo oli alkoholisti. Hän oli melkoisen mystinen mies. Hänen ystävänsä oli selvinnyt omasta juomisestaan vaihtaen viinan veteen. Hän teki jutusta bisneksen. Pullotti porakaivovettä ja möi sitä. Me työntekijät saimme tätä parantavaa pullovettä myöskin juodaksemme.
Tämä pomo ei kylläkään raitistunut.Vesi oli silti ihan hyvän makuista.Bisnesmies oli aikaansa edellä. Vesi on oikeastaan hyvin merkillistä. Voisikko sanoa mystistä. Vesi sisältää kaiken muistin. Se kätkee suuren salaisuuden.Ehkäpä emme vielä edes kykene ymmärtämään koko mysteeriä.
Saattaa olla, että tämä sininen Telluksemme on meidän aurinkokuntamme vedenjalostus keskus (näin ainakin eräs japanilainen tiedemies väittää)
*kulauttaa lasillisen energisoitua vettä*
On muuten uskomattoman hyvää:=)- max-life
Sinulta löytyy aina mitä ihmeellisimpiä näkökulmia tai mielipiteitä. Energisoitunut vesi kieltämättä melkoisen tuntematon suuruus minulle, mutta tuleepa hivenen tutummaksi nyt tuokin asia..=)
Itse jutusta... Kun tekstin antaa tulla suht vaistonvaraisesti, jää usein eri tulkinnoillekin tilaa ja minusta se vaan hyvä asia. Lukijan oma mieliala esimerkiksi saattaa paljonkin vaikuttaa siihen, kuinka tekstin kokee.
Jäämeri.. en osaa sanoa, miksi mies lopuksi juuri jäämerelle.. ehkä se sitten melkoisen kaukana oravanpyörästä, lähellä jotain alkukantaista. Ehkä mies toivoo löytävänsä sieltä jotakin, ymmärtävänsä jotakin. Tai sitten hän haluaa hukuttautua sinne.. tai vaan nähdä meren, ehkä peseytyä siinä.. En minä tiedä=)
- pyörällä päästään
mutta en voi mitenkään kuvitella tuon miehen ripustavan kaulaansa pomon stressilelun pienoiskopiota. :)))
- animattiN
olisi laittanut. Sehän vain muistutti miestä ettei hänestä tulisi samanlaista kun pomostaan.
Osasi ajoissa häippästä ja katsoa eteenpäin. - pyör.pääst.
animattiN kirjoitti:
olisi laittanut. Sehän vain muistutti miestä ettei hänestä tulisi samanlaista kun pomostaan.
Osasi ajoissa häippästä ja katsoa eteenpäin.sen paikka tuossa autossa, noin kärsimättömällä luonteella olisi. :) Kaulassa jotain tosi maskuliinista, pedon hammasta korkeintaan...
- animattiN
pyör.pääst. kirjoitti:
sen paikka tuossa autossa, noin kärsimättömällä luonteella olisi. :) Kaulassa jotain tosi maskuliinista, pedon hammasta korkeintaan...
no se on sinun näkemyksesi. Itse luin sen toisella lailla ja ymmärsin toisin.
Mutta tässä se nähdään miten jokainen kokee lukemansa eri tavalla. :)
Kirjahyllyssäni on monia kirjoja joita luen yhä uudestaan ja uudestaan, joka kerta löydän niistä uusia ajatuksia mitä en edellisellä kerralla huomannut. Se saa kirjan tuntumaan uudelta vaikka olisikin lukenut moneen kertaan. Tosin lukukerroilla voi olla vuosikin väliä. - max-life
Sillä ajatus alunperin oli, että koru olisi ollut kyllä aurinko, mutta nimenomaan erilainen kuin stressilelut. Vaan kun sitten tajunnanvirralla kirjoittaa eikä juuri tarkistele, niin korustakin tuli sitten kumiaurinko..
Eli aurinkokoru.. ei niinkään kumiaurinko. Vaan ehkä tuosta kumiauringosta(kin) kaulalla tuli tärkeä, kun sen antaja kosketti, herätteli? En juuri lue juttujani kirjoitettuani vaan laitan ne eetteriin saman tien. Usein tuumailu voisi kyllä olla hyvästäkin. Minusta kuitenkin mukavampaa kirjoittaa ns lonkalta, vaistolla, fiiliksellä.=)
- animattiN
nyt vasta kävin sun sivullasi ja avasin sen linkin. Sinullahan on siellä vino pino tarinoita. Nythän täytyy käydä lukemassa niitä aina kun kerkee. :)
- max-life
Niin... palstoille tullut kirjoiteltua. Olikohan ensimmäinen palsta chat-keskustelupalsta.. sen palstan aihepiiri niin kapea, että häätö tuli kahvikeskustelu-palstalle.. ja nyt porukka tullut tänne.
Viime aikoina kirjoittelu ollut vähäisempää, aikoinaan hiukka enemmän.
- kirjoitettu
mutta onnelliset loput eivät ole tästä maailmasta, vähiten näin syksyllä eivätkä oikeankaan auringon alla. Näistä kertomuksista tulisi hyvä aikuisten satukirja.
- max-life
Joskus naputtelen onnellisen lopun, joskus vähemmän onnellisen. Tämän jutun loppu.. No, en nyt tiedä miten onnellinen se lopulta oli? Kenties muutaman päivän ainakin mies koki onnea jäämerellä jotain etsiessään, mutta löysikö hakemaansa.. vaikeaa sanoa.
Uskotko jos sanon, että tässäkin maailmassa on onnellisia loppuja? Ja aikuiset tarvitsevat satuja kuten lapsetkin, kertovathan ihmiset niitä toisilleen lähes päivittäin...;) - kun näen
max-life kirjoitti:
Joskus naputtelen onnellisen lopun, joskus vähemmän onnellisen. Tämän jutun loppu.. No, en nyt tiedä miten onnellinen se lopulta oli? Kenties muutaman päivän ainakin mies koki onnea jäämerellä jotain etsiessään, mutta löysikö hakemaansa.. vaikeaa sanoa.
Uskotko jos sanon, että tässäkin maailmassa on onnellisia loppuja? Ja aikuiset tarvitsevat satuja kuten lapsetkin, kertovathan ihmiset niitä toisilleen lähes päivittäin...;)sellaisen. Ja aikuisten satukirjoja tarvitaan, niille on oma yleisönsä.
- hurlumi
...kerran, että tuot bonuksena näitä novellejasi palstalle. Taidan toistaa itseäni, mutta nämä sinun elämänmakuiset novellisi: jos näkisin ne maalauksena, niihin olisi helppo astua sisään. Joteskin onnistut vaan tyypittämään näitä ihmisiä niin todentuntuisesti, mutta huumorisi on lempeää, visiosi inhimillisiä. Jokaisessa henkilöhahmossasi voisi löytää itseään/läheistään/jotain elämänsä henkilöä.
Olet todella lahjakas kirjoittaja.- max-life
..Kiitoksia, ei kait tässä muutakaan.=)
- retros
Ja vangitseva tarina,joskin hätäilet loppumetreillä ,haluat saada tarinan opetuksen äkkiä lukijoille selväksi tai itsellesi.
- max-life
Alkaessani naputella on mielessäni idea, ehkä tarinan alku, keskiosa tai loppu. Tässä jutussa mielessä oli lähinnä alku ja se, että mies lähtee autolla jonnekin ja kohtaa jonkun, joka herättelee. Lopussa hätäily tässä tarinassa liittyy tapaani kirjoittaa, sillä useimmat tarinat kirjoitan yhdeltä istumalta. Loppu syntyi siinä kirjoittaessa enkä sitä enempiä tuumaillut.
Ehkä joskus vielä kirjoitan niin, että käytän siihen aikaa. Tarkoitan nyt nimenomaan itse kirjoittamista; hioisin ja miettisin tekstiä hivenen enemmän. En aio niin tehdä, mikäli se saa kirjoittamisen tuntumaan liiaksi työltä.
Vaan eikös tuo lopussa hätäily ole miehien perisynti, mikä näkyy vähän kaikessa. Millään ei malttaisi pitkittää...;) - retros
max-life kirjoitti:
Alkaessani naputella on mielessäni idea, ehkä tarinan alku, keskiosa tai loppu. Tässä jutussa mielessä oli lähinnä alku ja se, että mies lähtee autolla jonnekin ja kohtaa jonkun, joka herättelee. Lopussa hätäily tässä tarinassa liittyy tapaani kirjoittaa, sillä useimmat tarinat kirjoitan yhdeltä istumalta. Loppu syntyi siinä kirjoittaessa enkä sitä enempiä tuumaillut.
Ehkä joskus vielä kirjoitan niin, että käytän siihen aikaa. Tarkoitan nyt nimenomaan itse kirjoittamista; hioisin ja miettisin tekstiä hivenen enemmän. En aio niin tehdä, mikäli se saa kirjoittamisen tuntumaan liiaksi työltä.
Vaan eikös tuo lopussa hätäily ole miehien perisynti, mikä näkyy vähän kaikessa. Millään ei malttaisi pitkittää...;)Ihan kiltisti kommentoin,musta tietty voi saada toisenlaisenkin kuvan.
Tämä hätäily pisti silmään juuri sen vuoksi,kun samoja piirteitä omissa kirjoituksissani olen huomannut,mutta voihan se olla silkkaa innoitusta, eikä sitten huomaa hioa tarpeeksi! - max-life
retros kirjoitti:
Ihan kiltisti kommentoin,musta tietty voi saada toisenlaisenkin kuvan.
Tämä hätäily pisti silmään juuri sen vuoksi,kun samoja piirteitä omissa kirjoituksissani olen huomannut,mutta voihan se olla silkkaa innoitusta, eikä sitten huomaa hioa tarpeeksi!Siis... hyvin asiallisena ja kilttinä minä kommenttisi koinkin? Ehdottomasti haluan, että minulle kommentoidaan juuri siten miltä tuntuu. Niin minä itsekin pyrin tekemään.
Tuo juttujen hiominen... sehän se juuri hankaluutena, että hioo riittävästi mutta ei liikaa. Helposti kirjoittaminen käy työlääksi, itsekritiikki kasvaa liiaksi ja koko touhusta karkaa hupi. =) - retros
max-life kirjoitti:
Siis... hyvin asiallisena ja kilttinä minä kommenttisi koinkin? Ehdottomasti haluan, että minulle kommentoidaan juuri siten miltä tuntuu. Niin minä itsekin pyrin tekemään.
Tuo juttujen hiominen... sehän se juuri hankaluutena, että hioo riittävästi mutta ei liikaa. Helposti kirjoittaminen käy työlääksi, itsekritiikki kasvaa liiaksi ja koko touhusta karkaa hupi. =)Inspiraatio kun tulee,niin se on hitsin hienoa.
Silloin ei malta muuta kuin antaa tulla vaan koko tarina yhteen menoon ja ne hiomiset jää.
Kannattaisi ottaa tarinat talteen,jos myöhemmin haluaisikin niitä parannella.
- kipAKKA
jokaiselle meistä tulee, vaikka vain kerran elämässä, eteen tienristeys jossa pitää valita se itselle sopivin suunta.
Toisinaan valinnat tekee vaistomaisesti ja välittömästi. Toisinaan harkitsee liikaa ja jää pyörimään liikenneympyrään ja lopulta on niin pyörällä päästään ettei löydä tietä ulos oravanpyörästä.
Kiitos, tykkään sinun tarinoistasi.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1612860
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7262470Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?532364- 1352220
- 651918
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall2501745- 311391
Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen201329Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi311222Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,161215