Marokon kokemus

Meidän ensimmäinen muttei varmasti viimeinen Marokonmatka oli kyllä aikamoinen kokemus. Kaikki alkoi kaupunkikierroksella ja bussin kanssa matkasimme kukkulan laelle joihin meihin iski täydellinen kaupustelijoiden armeija. Kyse ei siis ollut jostain pienestä kaupustelusta vaan myyjät tiesivät tasan tarkkaan kuinka vedättää uusilta tyhmiltä turisteilta rahat pois kun he eivät vielä osaa tingata. Hekin ovat jo päässeet rahan makuun ja ovat aivan äimän käkenä jos joku osaa vielä tingata. Mieheni kaulaan kiedottiin käärme ja maksusta olisi voinut kuvata. Tyttärelle annettiin syliin karitsa ja taas olisi saanut kuvata. Myytiin koruja, kameliratsastusta, paitaa ja vaikka mitä. Kaikki tapahtui ennenkuin kukaan ehti reagoida lainkaan. Vuorella oli myös "omia oppaita" jotka työskentelivät ihan omaan pussiinsa. Alkuun tuntuvat ystävällisiltä ihmisiltä jotka haluavat olla ystävällisiä mutta lopussa seisookin avoin käsi...rahaa, rahaa, rahaa.Menee hetki tajuta, että ahaaaaaaa...näin se homma toimii. Kukkulan laelta oli myös mahdollisuus ja tarkoitus ihailla Agadirin komeaa näkymää mutta tämä ei ollut mahdollista kuin siellä vartioineen poliisin vieressä seisoen. Siihen eivät kaupustelijat tulleet. Aivan uskomatonta sakkia, ei voi heitä ainakaan yrityksen puutteesta syyttää.Ja arvon oppaamme ei meitä osannut tähän varustaa lainkaan.
Mitä tästä opimme? Siis jos et halua ystävällisiä palveluksia pitää se tehdä selväksi HETI tai muuten se on myöhäistä.
Samoin on taksien laita. Oppaamme kertoi, että pikkutaksille ei sitten kannata maksaa kuin 1 dirhami korkeintaan. Kukkua kanssa. Hehän eivät lähteneet yhdestä dirhamista mihinkään vaan palasivat juttelemaan mukavia muiden taksimiesten kanssa. Ja summa pitää todellakin sopia ennenkuin astutte taksiin muuten se voi muuttua vaikka miksi matkan varrella.
Kerjäläisiin siellä törmää tämän tuosta. Vieläkin tunnen pienen kerjäläistytön sormien hivelevän käsivarsiani kun hän sinnikkäästi kerjäsi.
Paikallisessa marketissa joka on kaupungin laidalla, paikalliset kulkevat kuin muulit laumassa ja pistävät tummat silmät seuraavat turistin menoa.Tunnet vähintäänkin olevasi kuin turisti niin avointa ja vihamielistä on tuijotus.
Soukeissa meno on kuin villilännessä vähintään ja siellä myydään melkein mitä tahansa. Kannattaa tingata julkeasti! Ensin ainakin puolet pois hinnasta ja sitten ei kannata paljon nostaa. He haluavat rahasi joka tapauksessa ja ovat valmiita tinkaamaan. Jos saat myyjän kyyneliin kuten minä silloin olet tingannut todella hyvin!
Ranta ei ole perinteinen ranta jossa saat rauhassa löhöillä ja kuunnella aaltoja (paitsi jos olet hotellisi yksityisellä pienen pienellä rantatilkulla joka on narulla rajattu). Siellä on sata ja yksi muuta häiriötekijää jotka takaavat sen, ettet todellakaan saa olla viittä minuuttia kauempaa rauhassa. Kerran laskimme, että ensimmäisen puolen tunnin aikana oli meitä käynyt kiusaamassa jo viisi kaupustelijaa. Ja he tulevat uudestaan ja uudestaan...Ali Baba...osta hyvä matto. Osta kello, osta munkki, osta leipä, osta koru, osta tatuointi. Osta osta osta.
Rannalla on myös niin kovat virtaukset alle 10-vuotias tee mitään yksin rantavedessä paitsi lähtee virtausten mukana seilaamaan kohti kanarian saaria. Rannat ovat muuten siistit mutta pikisilmiä on sielläkin liikaa.
Vaikkakin Marokko on erilainen, kun siihen pääsee sisään voi siihen joko ihastua tai vihastua. Me taisimme kuitenkin ihastua ja palaamme varmasti takaisin.
Hotellimmekin oli aivan mainio, Agadir Beach Club. Parhaat päivänsä jo nähnyt mutta meitä ainakin palveltiin varsin hyvin. Ruoka oli tasokasta ja ilmapiiri varsin rento ja verkkainen. Johtui osin ehkä siitä, että se oli vanhojen mummojen ja pappojen täyttämä. Meille se kuitenkin sopi oikein mainiosti kun ravintolat ja baarit eivät houkuttaneet.
Marrakech on luku sinänsä. Uskomaton paikka. Liikenne on jotain sellaista, että kilttiä, lainkuuliaista hirvittää. Aina ei ole mitään kaistoja...vaan on tuhat eri kaistaa jossa kukakin menee millä menee ja miten taitaa. Vauhdissa on kuitenkin syytä pysyä tai muuten paukkuu. Marrakechissä sitä huomaa että suomessa on aika suppea kulkuvälineistö...autoa ja pyörää pääasiassa, kun toisaalta voit mennä aasilla, hevosella, kävellen (keskellä katua), minkälaisella autolla tahansa. Vain mielikuvitus on kattona. Mutta vauhti on luja ja tarakalla voi olla koira, vuohi tai pikkulapsi tai mummo.
Hyvän loman vietimme pääosin. Tarkkana kyllä kannattaa olla niin kaikki sujuu mukavammin.