epätoivo iskee

Mulla on ihan sama ongelma, siis elämässäni on asioita, jotka karkoittavat miehet. Se kai tässä eniten masentaa, kun tuntuu että olen epäkelpo seurustelemaan. Miehet aina kuuntelevat ymmärtäen, kun kerron näistä asioista, mutta sitten eivät enää pidä yhteyttä, tai käyttävät ihastumistani hyväksi saadakseen satunnaisseksiä. Näin on käynyt jo monta kertaa. Mustakin tuntuu, ettei kukaan hyväksy mua kumppanikseen tällaisena ja pahinta on, että ajattelen itsekin olevani huono valinta. Mutta yksin olen ihan tyytyväinen ja itselleni kelpaan, kunhan vaan pääsisi taas yli tästä pettymyksestä.

nainen vaan. kirjoitti:

Mulla on ihan sama ongelma, siis elämässäni on asioita, jotka karkoittavat miehet. Se kai tässä eniten masentaa, kun tuntuu että olen epäkelpo seurustelemaan. Miehet aina kuuntelevat ymmärtäen, kun kerron näistä asioista, mutta sitten eivät enää pidä yhteyttä, tai käyttävät ihastumistani hyväksi saadakseen satunnaisseksiä. Näin on käynyt jo monta kertaa. Mustakin tuntuu, ettei kukaan hyväksy mua kumppanikseen tällaisena ja pahinta on, että ajattelen itsekin olevani huono valinta. Mutta yksin olen ihan tyytyväinen ja itselleni kelpaan, kunhan vaan pääsisi taas yli tästä pettymyksestä.

Lue lisää

Mullakin on tuota, että tunnen olevani epäkelpo ja että miks joku haluis mun kanssa olla kun vois olla jonkun sellaisen kanssa, jolla ei oo tämmösiä asioita taakkanaan mitä mulla on.
Ja juurikin tuo, että miehet kuuntelee ja ovat niin ymmärtäväisiä, mutta sitten katoavatkin.
Yksin ollessa mullakin on ihan hyvä olla, mulle riittää minä semmosena kun mä olen...
Mutta kaikkea hyvää sulle:)!

nainen myös kirjoitti:

Mullakin on tuota, että tunnen olevani epäkelpo ja että miks joku haluis mun kanssa olla kun vois olla jonkun sellaisen kanssa, jolla ei oo tämmösiä asioita taakkanaan mitä mulla on.
Ja juurikin tuo, että miehet kuuntelee ja ovat niin ymmärtäväisiä, mutta sitten katoavatkin.
Yksin ollessa mullakin on ihan hyvä olla, mulle riittää minä semmosena kun mä olen...
Mutta kaikkea hyvää sulle:)!

Lue lisää

minkä ikäisiä olette?
Mikä voi olla noin hirvittävä taakka? Mielenterveyden ongelmat nyt/menneisyydessä? Rikosrekisteri väkivaltarikoksesta?
Eihän kukaan ole kiiltokuvamaisen täydellinen.

ikä&taakka kirjoitti:

minkä ikäisiä olette?
Mikä voi olla noin hirvittävä taakka? Mielenterveyden ongelmat nyt/menneisyydessä? Rikosrekisteri väkivaltarikoksesta?
Eihän kukaan ole kiiltokuvamaisen täydellinen.

Lue lisää

Ikää 25v ja mulla on paha ahdistuneisuushäiriö.
Masennuslääkkeitä ja tarpeen mukaan rauhottavia syön. Lisäks menneisyydessä on juttuja, jotka todennäköisesti myös on syynä tuohon...

nainen myös kirjoitti:

Ikää 25v ja mulla on paha ahdistuneisuushäiriö.
Masennuslääkkeitä ja tarpeen mukaan rauhottavia syön. Lisäks menneisyydessä on juttuja, jotka todennäköisesti myös on syynä tuohon...

Lue lisää

Helpommin sanottu kuin tehty.

Tiedän, mistä puhun, koska itselläni on yleinen ahdistuneisuushäiriö. Tilanne on muna vs. kana: kumpi oli ensin, ahdistuneisuus, jota on seurannut sinkkuus vai sinkkuus, jota seurasi ahdistuneisuus. Itse kallistun tokaan vaihtoehtoon omalla kohdallani. Kotiolonikaan eivät olleet parhaat mahdolliset, joten osasyy voi olla siinäkin, ja sitten on tietysti ihan persoonallisuuteen liittyviä syitä.
Olisin halunnut perheen jo lukion jälkeen, mutta elämä ei ole aina reilua: Mulla on ikää 26 ja "oikeita" parisuhteita takana pyöreät nolla.

En ole kuitenkaan menettänyt toivoani. Yritän elämässäni eteenpäin, niin yksityis- kuin työelämässäkin. Liikunta ja siitä seurannut ulkonäön koheneminen on tuonut paljon kaivattua itseluottamusta.
Olen hakenut lääkkeellistä apua ongelmaani ja olen saanut apua. Oikeastaan ainoa asia, mikä erottaa mut "normi-ihmisistä" ja ikäisistäni on se, etten enää halua perhettä.

Miksi toivoni on säilynyt? Siksi, että pidän itsestäni huolta ja teen hauskoja asioita->olen mielestäni aika mielenkiintoinen ihminen. Toisekseen Suomessa on todella paljon jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista kärsiviä ihmisiä. Psyykkisistä ongelmista vaan halutaan vaieta (mikä sinänsä on ymmärrettävää).

Missä vaiheessa avaudut ongelmistasi toiselle osapuolelle? Itse en haluaisi/enkä koe tarvetta kertoa tällaisista asioista ollenkaan alkuvaiheessa. Voihan se säikyttää toisen, enkä itsekään kyllä tykkäisi, että puolitutut tai lähinnä petikaverin virkaa toimittavat henkilöt tietäisivät musta jotakin näin henk. koht.


Väitän, että monella muullakin, myös miehillä, on psyykkensä kanssa ongelmia tai on ainakin joskus ollut. Varmasti törmäät johonkin tällaiseen tapaukseen tai empaattiseen kaveriin, jonka kanssa voisi jotakin pidempikestoista syntyä.


Eikös Suomessa ole ihan sikana masentuneita, ahdistuneisuudesta kärsiviä, loppuun palaneita ym., kuitenkin ihan tarpeeksi tavallisia ja normaaleita ihmisiä?
Jokaisella meistä on varmasti jokin sairaus, olipa se sitten henkinen tai fyysinen.

t. edellinen

ikä&taakka kirjoitti:

minkä ikäisiä olette?
Mikä voi olla noin hirvittävä taakka? Mielenterveyden ongelmat nyt/menneisyydessä? Rikosrekisteri väkivaltarikoksesta?
Eihän kukaan ole kiiltokuvamaisen täydellinen.

Lue lisää

kerrotaan nyt sitten. Minut valitessaan mies joutuisi jakamaan myös yhteisen sukupuolitaudin (herpes). Minulla on ollut paljon irtosuhteita menneisyydessä ja olen tehnyt myös abortin. Olen pettänyt entistä kumppaniani. Kadun näitä asioita ihan hirveästi, tunnen jatkuvaa syyllisyyttä edelleen, vaikka näistä asioista on jo vuosia aikaa. En tiedä voisiko kukaan mies koskaan luottaa minuun ja arvostaa minua nuo jutut kuultuaan.

Minulla on lapsuudessa sellaisia asioita, jotka ovat syöneet itseluottamustani, 9 vuotta jatkunut koulukiusaaminen vei minulta arvostuksen itseäni kohtaan. Suht säännöllisin väliajoin koen hermoromahduksen, vaivun itsetuhoisiin ajatuksiin ja käytökseen. Sairastan myös sosiaalista fobiaa. Masennuslääkkeitä söin joskus teini-ikäisenä, nykyään haluan pärjätä ilman niitä.

Minusta ei aina näe päällepäin ongelmia, olen perusluonteeltani iloinen, ystävällinen ja avoin juttelija. Vähän nuorempana olin ongelmistani huolimatta sosiaalinen ja minulla oli paljon ystäviä ja kavereita, mutta nykyään olen alkanut eristäytyä, olen vain liian väsynyt hoitaakseni ihmissuhteita. Kaipaan ihan hirveästi miestä vierelleni, mutta tunnen itseni arvottomaksi.

Väkivaltainen olen korkeintaan itseäni kohtaan, rikosrekisteriä ei onneksi ole, se tästä vielä puuttuisikin.

Kiiltokuvamaisuus on kaukana minusta. Uskon, että minussa on paljon hyviäkin puolia, mutta nuo huonot puolet ja menneisyys ovat liikaa kelle tahansa. Siis ystävänä vielä menen, mutta seurustelukumppanina... enpä usko.

nainen vaan. kirjoitti:

kerrotaan nyt sitten. Minut valitessaan mies joutuisi jakamaan myös yhteisen sukupuolitaudin (herpes). Minulla on ollut paljon irtosuhteita menneisyydessä ja olen tehnyt myös abortin. Olen pettänyt entistä kumppaniani. Kadun näitä asioita ihan hirveästi, tunnen jatkuvaa syyllisyyttä edelleen, vaikka näistä asioista on jo vuosia aikaa. En tiedä voisiko kukaan mies koskaan luottaa minuun ja arvostaa minua nuo jutut kuultuaan.

Minulla on lapsuudessa sellaisia asioita, jotka ovat syöneet itseluottamustani, 9 vuotta jatkunut koulukiusaaminen vei minulta arvostuksen itseäni kohtaan. Suht säännöllisin väliajoin koen hermoromahduksen, vaivun itsetuhoisiin ajatuksiin ja käytökseen. Sairastan myös sosiaalista fobiaa. Masennuslääkkeitä söin joskus teini-ikäisenä, nykyään haluan pärjätä ilman niitä.

Minusta ei aina näe päällepäin ongelmia, olen perusluonteeltani iloinen, ystävällinen ja avoin juttelija. Vähän nuorempana olin ongelmistani huolimatta sosiaalinen ja minulla oli paljon ystäviä ja kavereita, mutta nykyään olen alkanut eristäytyä, olen vain liian väsynyt hoitaakseni ihmissuhteita. Kaipaan ihan hirveästi miestä vierelleni, mutta tunnen itseni arvottomaksi.

Väkivaltainen olen korkeintaan itseäni kohtaan, rikosrekisteriä ei onneksi ole, se tästä vielä puuttuisikin.

Kiiltokuvamaisuus on kaukana minusta. Uskon, että minussa on paljon hyviäkin puolia, mutta nuo huonot puolet ja menneisyys ovat liikaa kelle tahansa. Siis ystävänä vielä menen, mutta seurustelukumppanina... enpä usko.

Lue lisää

voi kun tuli surku tekstiäsi lukiessasi. Tuli mieleen oma epävarma nuoruus ja ystävien epävarma nuoruus. Aiotko pilata koko elämäsi vanhoja kaivellen? Siinä olet oikeassa, että syyllisyytesi sinun täytyy käsitellä, mutta anna nyt armoa itsellesi, tyttö hyvä, meillä kaikilla on vain yksi elämä, ja sen aikana sattuu ja tapahtuu paremmissakin piireissä - ja niin pitääkin! Opi kokemuksistasi ja ota ne rikkautena.

Muista että mieskumppani (tai nainenkaan) ei ole mikään terapeutti, eikä hänen tarvitse tietää kaikkea siippansa elämästä. Jos menneisyydessä on mörköjä, ne pitää selvittää tykönään vaikka ammatti-ihmisen kanssa. Ystäville, äidille jne voi puhua, mutta mies jonka kanssa virittelemässä suhdetta on HUONO osoite näille. Ammatipiireissäkin tiedetään, että edes terapeuttikoulutuksen saanut ihminen ei ole oikea hlö käsittelemään oman kumppaninsa vanhoja traumoja.

Tässä mietteeni ongelmistasi, jotka näin aikuisen kokeneen naisen näkökulmasta eivät vaikuta ollenkaan niin ylitsepääsemättömiltä:

1. Herpes, ota selvää asiasta ja käyttäydy sen mukaan. Tietääkseni herpes ei tartu oireettomassa vaiheessa. Joka tapauksessa ei ole mikään hiv, joka pilaa koko loppuelämän.
2. aborttisi, ei kuulu kenellekään. Ollutta ja mennyttä.
3. Koulukiusaaminen, ei kuulu kenellekään. Ollutta ja mennyttä.
4. Huonot ja epäonnistuneet miessuhteesi, pettäminen. Eivät kuulu kenellekään, ollutta ja mennyttä, eivätkä todellakaan KIINNOSTA ketään kumppaniksi halajavaa miestä.
5. Sosiaalinen fobia, johtunee paljon tästä itsesi syyllistämisestä ja siitä ettet osaa antaa itsellesi anteeksi (mitä sinun muuten pitäisi pyytää anteeksi, sitä koulukiusaamista?). Korjaantunee aikanaan.
5. Masennuslääkkeet. Ollutta ja mennyttä. Eivät kuulu kenellekään (paitsi lääkärille ja apteekille).

Kaikkea hyvää elämääsi, olet sen ansainnut!

Kerro meille mikä se juttu sitten on, mikä miesten on hyvä tietää. Me vedetään sitten siitä johtopäätökset.

aikuinen nainen kirjoitti:

voi kun tuli surku tekstiäsi lukiessasi. Tuli mieleen oma epävarma nuoruus ja ystävien epävarma nuoruus. Aiotko pilata koko elämäsi vanhoja kaivellen? Siinä olet oikeassa, että syyllisyytesi sinun täytyy käsitellä, mutta anna nyt armoa itsellesi, tyttö hyvä, meillä kaikilla on vain yksi elämä, ja sen aikana sattuu ja tapahtuu paremmissakin piireissä - ja niin pitääkin! Opi kokemuksistasi ja ota ne rikkautena.

Muista että mieskumppani (tai nainenkaan) ei ole mikään terapeutti, eikä hänen tarvitse tietää kaikkea siippansa elämästä. Jos menneisyydessä on mörköjä, ne pitää selvittää tykönään vaikka ammatti-ihmisen kanssa. Ystäville, äidille jne voi puhua, mutta mies jonka kanssa virittelemässä suhdetta on HUONO osoite näille. Ammatipiireissäkin tiedetään, että edes terapeuttikoulutuksen saanut ihminen ei ole oikea hlö käsittelemään oman kumppaninsa vanhoja traumoja.

Tässä mietteeni ongelmistasi, jotka näin aikuisen kokeneen naisen näkökulmasta eivät vaikuta ollenkaan niin ylitsepääsemättömiltä:

1. Herpes, ota selvää asiasta ja käyttäydy sen mukaan. Tietääkseni herpes ei tartu oireettomassa vaiheessa. Joka tapauksessa ei ole mikään hiv, joka pilaa koko loppuelämän.
2. aborttisi, ei kuulu kenellekään. Ollutta ja mennyttä.
3. Koulukiusaaminen, ei kuulu kenellekään. Ollutta ja mennyttä.
4. Huonot ja epäonnistuneet miessuhteesi, pettäminen. Eivät kuulu kenellekään, ollutta ja mennyttä, eivätkä todellakaan KIINNOSTA ketään kumppaniksi halajavaa miestä.
5. Sosiaalinen fobia, johtunee paljon tästä itsesi syyllistämisestä ja siitä ettet osaa antaa itsellesi anteeksi (mitä sinun muuten pitäisi pyytää anteeksi, sitä koulukiusaamista?). Korjaantunee aikanaan.
5. Masennuslääkkeet. Ollutta ja mennyttä. Eivät kuulu kenellekään (paitsi lääkärille ja apteekille).

Kaikkea hyvää elämääsi, olet sen ansainnut!

Lue lisää

Tietäisitpä miten helpotti tämän hetkistä oloa.

Olet oikeassa, ettei kaikkea tarvitse kertoa, eikä se ole reiluakaan toista kohtaan vuodattaa kaikkia ongelmiaan. Menneet pettämiset ovat ainakin sellaisia, joista ei kuulu uudelle kumppanille puhua - miksi turhaan herättää epäluottamusta, kun en todellakaan enää aio pettää.

Mielenterveysongelmat ovat sellaisia, että yritän kantaa niistä vastuun yksinäni/terapian avulla, itsellenikin tulee huono olo jos kaadan ongelmani läheisteni niskaan. Herpeksestä on pakko kertoa ja se jo saattaa säikäyttää osan potentiaalisista kumppaneista pois. Toisaalta, jos herpes säikäyttää jonkun karkuun, tuskin hän olisi pysynyt vierelläni muidenkaan ongelmien sattuessa kohdalle.

SS. kirjoitti:

Kerro meille mikä se juttu sitten on, mikä miesten on hyvä tietää. Me vedetään sitten siitä johtopäätökset.

...tuo vastaus löytyy kohdasta: vastailen.
Joku muukin kerinnyt kysyä asiaa

nainen vaan. kirjoitti:

Tietäisitpä miten helpotti tämän hetkistä oloa.

Olet oikeassa, ettei kaikkea tarvitse kertoa, eikä se ole reiluakaan toista kohtaan vuodattaa kaikkia ongelmiaan. Menneet pettämiset ovat ainakin sellaisia, joista ei kuulu uudelle kumppanille puhua - miksi turhaan herättää epäluottamusta, kun en todellakaan enää aio pettää.

Mielenterveysongelmat ovat sellaisia, että yritän kantaa niistä vastuun yksinäni/terapian avulla, itsellenikin tulee huono olo jos kaadan ongelmani läheisteni niskaan. Herpeksestä on pakko kertoa ja se jo saattaa säikäyttää osan potentiaalisista kumppaneista pois. Toisaalta, jos herpes säikäyttää jonkun karkuun, tuskin hän olisi pysynyt vierelläni muidenkaan ongelmien sattuessa kohdalle.

Lue lisää

Eikös uusissa suhteissa ole luonteva käyttää kondomia, silloin herpeksestä puhuminen ei tule ajankohtaiseksi vielä vähään aikaan? Oikeasti ota selvää asiasta vaikka seksuaaliterveys-sivuilta, äläkä pidä herpestä "kuolemantuomiona."

Olen paljon nähnyt, mutta oikeasti uskon vieläkin, että jos kohtaamasi mies oikeasti oli se oikea, kohtaat hänet vielä. Tai sitten teidät oli tarkoitettu kulkemaan vain lyhyt aika keskenänne. Joissakin tapauksissa sekin riittää.

Jos olet nyt kovasti etsinyt parisuhdetta siinä onnistumatta, mitä jos hetkeksi luovuttaisit ja kokeilisit päinvastasita metodia? Unohda miehet - rakastu itseesi ja rakenna omaa itseluottamustasi, sillä sinä itse olet itsellesi ainoa 100% varmasti "Se oikea".

Itseensä "rakastumisessa" on sekin omituinen puoli, että aika usein muut ihmiset huomaavat sen jälkeen myös ne ihastuttavat puolesi. Tällöin niiden oikeiden löytyminenkin käy huomattavasti helpommaksi.

Viime kädessä ihminen on kuitenkin yksin. Nekin hämmästyttävät vuosikymmeniä kestäneet suhteet katkeavat aina väistämättä vaikka sitten toisen kuolemaan. Mikään ei ole niin surullista kuin yksinäinen vanhus, jonka puoliso on kuollut ja joka vasta vanhuksena tajuaakin olevansa maailmassa yksin. Niin kuin me kaikki, vaikka joskus jotain muuta luulemmekin. Tasaveroinen rinnalla kulkeminen on ihanaa ja toivottavaa, mutta parhaimmillaankin se on aina vain hetkellistä. Vain itsensä kanssa ihminen joutuu ja saa olla koko loppuelämänsä.

Uskon että sulla on vielä aikaa ja mahdollisuuksia vaikka mihin! Mukava jos sanani auttoivat, niin toivoinkin.

"Mitä tarkoittaa aina nämä "kiirehdin liikaa ja mies perääntyi"?!"

No kai se antaa epätoivoisen kuvan, jos on alussa liian innokas? Tässä tapauksessa houkuttelin miehen sänkyyn, vaikka miehellä ei olisi sinne ollut mikään kiire :/ tyhmä minä. Mikä kiire minullakaan olisi ollut, en vaan luota siihen että joku voisi haluta tutustua minuun muutenkin kuin sängyssä. Luulen, että lähinnä tämän vuoksi miestä ei enää kiinnosta.

Niin, en viihdykään yksin. Haluaisin seurustella, mutta se ei minulta vaan onnistu. Tässä tämänhetkisessä jutussa harmittaa se, että luulen tavanneeni "sen oikean", mutta oman tyhmyyteni vuoksi menetin hänet saman tien. Ärsyttää etten osaa käyttäytyä ja hoitaa asioita tyylillä. Siis uskon, että minua varten on kyllä olemassa muutamakin "se oikea", mutta minä en vain osaa olla miesten kanssa, karkoitan kaikki hyvät tyypit.

nainen vaan. kirjoitti:

Niin, en viihdykään yksin. Haluaisin seurustella, mutta se ei minulta vaan onnistu. Tässä tämänhetkisessä jutussa harmittaa se, että luulen tavanneeni "sen oikean", mutta oman tyhmyyteni vuoksi menetin hänet saman tien. Ärsyttää etten osaa käyttäytyä ja hoitaa asioita tyylillä. Siis uskon, että minua varten on kyllä olemassa muutamakin "se oikea", mutta minä en vain osaa olla miesten kanssa, karkoitan kaikki hyvät tyypit.

Lue lisää

Sinä ny niin karkoitteena toimit vaikka itse niin kuvitteletkin. Ei siihen tarvita kuin yksi ukkeli joka sinusta kiinnostuu kunnolla ja silloin on ihan sama mitä teet, ei karkuun lähde.

Kaikkia ei voi miellyttää siihen tarvitaan vain yks ja ainut, aikansa kestää et sen löytää ja matkalle sattuu muutema mutkakin.

Kai minunkin pitäisi tappaa se viimeinenkin toivo, etten enää ihastuisi. En enää jaksa näitä pettymyksiä.

Toivottavasti sinä ja minä löydämme sitä toivoa sitten joistain muista asioista kuin vastakkaisesta sukupuolesta. Kai niinkin on mahdollista elää.

nainen vaan. kirjoitti:

Kai minunkin pitäisi tappaa se viimeinenkin toivo, etten enää ihastuisi. En enää jaksa näitä pettymyksiä.

Toivottavasti sinä ja minä löydämme sitä toivoa sitten joistain muista asioista kuin vastakkaisesta sukupuolesta. Kai niinkin on mahdollista elää.

Lue lisää

pelkkää väärinkäsitystä.

Ei täällä ole luvassa muuta kuin tuskaa.


"Life sucks and then you die."

Toki riippuu paljolti ihmisestä, kuka mitäkin voi "hyväksyä", mutta omalta osaltani voin sanoa, ettei tommonen mua järkyttäisi. Mun elämässä on ollut ihmisiä laidasta laitaan enkä valitse ystäviäni sen mukaan kuka on "terve" ja kuka ei... kyllä siinä ratkasee ihan se perusluonne.
Mutta voisin kuvitella, että jos olisin itse ihan terve, tietäsin kuitenkin muiden kautta mitä tiedän näistä asioista, ja tapaisin mielenkiintoisen oloisen miehen, joka noin muuten olisi aivan ihana. Toki ehkä pysähtyisin miettimään tuota sairaus asiaa, mutta en usko, että se olisi ylitsepääsemätön ongelma.