Oletteko pystyneet kokoamaan luottamuksen uudelleen kun sen on menettänyt?Seurustelin mukavan miehen kanssa noin puolivuotta ja sitten hän halusi lopettaa yhdessä olomme ilman mitään selitystä,että miksi.Olen hyvä nainen ja syy on hänessä,muuta selitystä en saanut.Hän oli seurustellut ennen minua,mutta se suhde oli loppunut,mutta kai tämä nainen oli jäänyt mieleen koska he tapailivat uudelleen eromme aikana.Kuitenkin hän halusi aloittaa kanssani uudelleen seurustelun ja olemme olleet yli vuoden nyt yhdessä,mutta minä en pysty luottamaan enää häneen,"pelkään"koko ajan koska hän taas tekee saman että jättää senkummemmin selittämättä.Olen miettinyt että olen tosiaan aikuinen ja pitäisi oppia jo elämään ja luottamaan ihmisiin mutta minä en vain osaa ja pysty.Rakastan tätä miestä,mutta..mutta..
Miten luotat uudelleen
33
1919
Vastaukset
parantaa haavat sanotaan. Luottamus syntyy pikkuhiljaa ja koska rakastat...on selvää että annat anteeksi ja jatkatte eteenpäin, kun sinä olet siihen valmis... turha niitä menneitä jatkuvasti kaivaa.
- luottamusta ei
enää voi saada.Itselläni kävi samoin.Vaikka olin tälle miehelle jo kolmas,niin sokeasti uskoin rakastuneena että vain minä voin täyttää hänen elämänsä tarpeet.
Väärässä olin,kun hän ei saanut enää kanssani sitä mitä alunperin haki,lipsahdus toiseen naiseen oli helppo.
Olisihan minun pitänyt tietää!Mutta kun on niin sokea.Onko niin että miehille se on niin helppoa?
Mulle ei tulisi mielenkään lipsua sivuraiteille suhteen aikana.
Paljon on tapaus riepotellut suhdettamme,yhdessä olemme silti mutta musta varjo ei katoa koskaan ja epäilen häntä lähes aina vaikka se ei päivittäisessä kanssakäymisessä näy.
Itselle tuli riittämättömyyden tunne ja häpeä siitä että mä en riitäkään tuolle toiselle vaikka omalta osaltani olen tehnyt suhteesta sellaisen kuin olen mahdollisuuksisltani pystynyt.
Miesten ajattelutapa poikkeaa niin suuresti naisen tavasta.Miehen tarvitsee saada toisiltakin ihailua ja olla kiinnostuksen kohde,silloin kannattaa elää ja kuinka suloista on pitää suhde salassa.
Mutta mikä sota kun se paljastuu!!
Mies ei ole silloin tehnyt mitään,nainen on vaan mustasukkainen houkka!! - palauttaminen
on vaikeaa jos on kokenut pettymyksen (pettymyksiä)
Itse en tällä hetkellä luota juuri kehenkään, on niin monta kertaa puukotettu selkään niin suhteessa kuin muittenkin ihmisten taholta.
Luottamus pitää todella ansaita.
Mielestäni sellaisiin ihmisiin ei tarvitse edes luottaa enään vaan hankkiutua eroon pettureista.
Se on todella harmi,syyttömät joutuu kärsimään.
Kuuntele sydäntäsi, elämässä täytyy myös ottaa riskejä vaikka en itse pysty siihen tällä hetkellä . Sinä tunnut nyt olevan hieman ristiriitainen. Tuntuu varmaan ikävältä kun ei tiedä itse mitä tahtoo.
Joskus tässä iässä ei ihminen heti tiedä mitä haluaa, ja jos miehesi mietti ja harkitsi ensin ja päätyi sinuun, niin eikös se ole silloin hieno asia.
Jos sinusta tuntuu, että halusit hänet todella, niin ole nyt vaan onnellinen siitä että sait sen minkä tahdoit. Kyllä ne minun mielestäni tuollaiset seurustelut ja harkinnat sallitaan vielä tässäkin iässä, ei sitä aina voi olla heti ihan varma niistä tunteistaan.- Juniperus
Miehesi on siinä vieressäsi, eikö se riitä? Sehän osoittaa, että hän rakastaa juuri sinua. Mihin ihmeeseen sinä vielä luottamusta tarvitset?
Kuka meistä tietää mitään huomisesta: huomenna kuka tahansa meistä voi olla jo kuollut.täysin allekirjoita ajatustasi.
Optimitilanteessa pelkkä rakkaus riittää.
Vaan rakkaussuhde saati vieressä oleminen, seurustelu monesti on toispuoleista, jolloin toinen saattaa olla kohteena monestakin eri syystä.
Esim. Mukavuudenhalu, lojaalisuus häntä enemmän rakastavaa kohtaan ym.
Se, että rakastaa toista, ei ole vakuus siittä, että toiselle osapuolelle se riittäisi, vaan on jatkuva etsintä päällä, ohotuksella, että jospa se ruoho on vihreämpää toisaalla.
Aloittajalle selvennyksenä; tämä kirjoitus on ainoastaan laadittu Juniperukselle, eikä näin ollen tarkoita, että teidän kohdalla asiat olisivat näin.- Juniperus
emw34 kirjoitti:
täysin allekirjoita ajatustasi.
Optimitilanteessa pelkkä rakkaus riittää.
Vaan rakkaussuhde saati vieressä oleminen, seurustelu monesti on toispuoleista, jolloin toinen saattaa olla kohteena monestakin eri syystä.
Esim. Mukavuudenhalu, lojaalisuus häntä enemmän rakastavaa kohtaan ym.
Se, että rakastaa toista, ei ole vakuus siittä, että toiselle osapuolelle se riittäisi, vaan on jatkuva etsintä päällä, ohotuksella, että jospa se ruoho on vihreämpää toisaalla.
Aloittajalle selvennyksenä; tämä kirjoitus on ainoastaan laadittu Juniperukselle, eikä näin ollen tarkoita, että teidän kohdalla asiat olisivat näin.Niin kauan kun kumppani on vieressäsi, sinä olet hänelle paras vaihtoehto. Eikö niin? Miksi se ei riitä?
Kumppanuus on aina vapaaehtoista, ja kummalla tahansa pitää olla vapaus lähteä, kun siltä tuntuu. Ja niin tietysti onkin. Kannattaa pyrkiä siihen, että mieluinen kumppani pysyisi vierellä, mutta jos hän ei siinä viihdy, on molemmille parempi, että erotaan.
Luottamus ei riipu pelkästään kumppanin toiminnasta, vaan enemmän luottamuksesta itseensä. Mitä muuta mustasukkaisuus ja luotettavuuden vaatimus on kuin heikkoa itsetuntoa ja pelkoa? Juniperus kirjoitti:
Niin kauan kun kumppani on vieressäsi, sinä olet hänelle paras vaihtoehto. Eikö niin? Miksi se ei riitä?
Kumppanuus on aina vapaaehtoista, ja kummalla tahansa pitää olla vapaus lähteä, kun siltä tuntuu. Ja niin tietysti onkin. Kannattaa pyrkiä siihen, että mieluinen kumppani pysyisi vierellä, mutta jos hän ei siinä viihdy, on molemmille parempi, että erotaan.
Luottamus ei riipu pelkästään kumppanin toiminnasta, vaan enemmän luottamuksesta itseensä. Mitä muuta mustasukkaisuus ja luotettavuuden vaatimus on kuin heikkoa itsetuntoa ja pelkoa?alhaalla olevassa tekstissäni näkyy minun omakohtainen suhtautuminen parisuhteesseen.
Näinhän se on, itseluottamus ja omanarvontunto ei ole niitä nopeasti opittavia asioita.
Tiedät, että sen kehittyminen on koko elämän mittainen ja alkaa jo ensimmäisestä elinpäivästä.
Siksi käytännönsuhteissa, jokaisella on omat puolustusmekanismit, kuinka pitää valita ja toimia, ettei kuorma tule liian raskaaksi tai leiju niin korkealle, että loukkaantuu vakavasti, jää jopa kojaamattomia vaurioita.
Siinä lähinnä syy, miksi en täysin "hyväksynyt" ajatustasi.- Juniperus
emw34 kirjoitti:
alhaalla olevassa tekstissäni näkyy minun omakohtainen suhtautuminen parisuhteesseen.
Näinhän se on, itseluottamus ja omanarvontunto ei ole niitä nopeasti opittavia asioita.
Tiedät, että sen kehittyminen on koko elämän mittainen ja alkaa jo ensimmäisestä elinpäivästä.
Siksi käytännönsuhteissa, jokaisella on omat puolustusmekanismit, kuinka pitää valita ja toimia, ettei kuorma tule liian raskaaksi tai leiju niin korkealle, että loukkaantuu vakavasti, jää jopa kojaamattomia vaurioita.
Siinä lähinnä syy, miksi en täysin "hyväksynyt" ajatustasi.Rakastaminen ei ole omistamista. Juuri niin kuin sanot, olen minäkin kumppaneilleni sanonut - ja onhan joku paremman löytänytkin.
Vakituista pitkää suhdetta kannattaa odottaa vasta, kun itse on siihen kypsä.
- Tulipupu
sisällä muttia ja ehtoja. Nauti hyvä ihminen siitä ajasta minkä saat viettää po miehen kanssa ja halusi on olla hänen kanssaa. Epäilys ja mutat ovat pahimmat esteet ja kompastuskivet mitkä vieläpä tietoisesti asetat suhteen kypsymisen polulle. Mitä sinä itse haluat ja mitä sinä itse annat? Jos ket rakastavasi: rakasta ja iloitse ja anna onnesi kasvaa.
Rakastuminen sokaisee on ehdotonta, sehän on selvä.
Hänen tapauksesta tiedämme kovin vähän, joten neuvomaan on vaikea ryhtyä.
Se mitä minulle aloittajan pohdinta tuo mieleen, on tulevaisuuden pelko siksi, että samainen henkilö on jo kerran lakannut rakastamasta häntä, lähtenyt pois.
Voin olla pahastikin väärillä jäljillä, että aloittaja ei tiedä hänen 'kumppaninsa' rakkauden aitoutta tai syvyyttä häntä kohtaan ja sen vuoksi luottamusta tulevaan ei ole.
Kysynpä vaan jokaiselta kohdallaan, miten pitkälle kukin uskaltaa antaa tunteiden viedä, jos on tullut jätetyksi noin vain.
Aika helppoa on täältä sivulta sanoa, ei mitään muttia, rakasta vain.
Kuka ilman epäilyjä uskaltaa ottaa vastaan uuden pettymyksen, jos edellisestä on kulunut vaivainen vuosi.
Toipumiseen se on kovin lyhyt aika?!
Jokainen toivoo rakkauden olevan "ikuista". Heilläkin on vuosi uutta seurustelua takana. Siinä ajassa pitäisi toisen osapuolen antamat tunteet sekä käytännönseikat todistaa suhteen aitous, jolloin ei tule mieleen epäilyjä, eikä luottamuspula olisi ajatuksissa.
Tässä "uudelleen lämmittelyssä" vuosi on jo kohtuullinen aika molempien osoittaa rakkautensa? Elämä on jokaiselle ainutkertaista ja kukaan ei voi elää tai edes antaa ohjeita, miten tulisi tehdä.
- mies-v57
Sinun pitää kysyä itseltäsi,mitä vikaa nyky
tilanteessa on ja tarvitsetko jotain erityistä
luottamusTa?Emmehän me koskaan saa sokeasti
uskoa ja toiseen ihmiseen ja luottaa häneen!
On aivan terveellistä aina pieni varauma pitää
sisällä.Mitä korkeammalta putoat,sitä kovemmin sattuu!Luulen että nyky tilanne on aivan hyvä
teillä.Toisinaan ihmisten tiet erovat.Ei kukaan ikinä pääse niin totaali stabiiliin tilaan,että
voi varmuudella sanoa,että tämä suhde,tämä liitto,
kestää ikuisesti.Minä en sinuna olisi
huolissaan vaan jatkaisin elämää niillä eväillä
mitä nyt on.Kun Rakastat miestä,se on tärkeä merkki että on kyllin hyvä syy olla yhdessä!- Pirre*
Eihän tietenkään muissa ihmissuhteissa kannata luottaa toiseen sokeasti, ei ainakaan naivisti, mutta - luottamus liitossa on sen perusta, sokeakin.
- Pirre*
Pirre* kirjoitti:
Eihän tietenkään muissa ihmissuhteissa kannata luottaa toiseen sokeasti, ei ainakaan naivisti, mutta - luottamus liitossa on sen perusta, sokeakin.
jos itsestä tuntuu ettei voi luottaa toiseen, eli jos on sellainen tunnekaan; paras erota..se on oikein toistakin kohtaan.
- on aloittanut
Pirre* kirjoitti:
Eihän tietenkään muissa ihmissuhteissa kannata luottaa toiseen sokeasti, ei ainakaan naivisti, mutta - luottamus liitossa on sen perusta, sokeakin.
suhteen vuosi sitten ja sanoo suhteen olevan omaltapuolelattaan epäluottamussuhde. Tuskin suhteesta koskaan on mahdollista tulla luottamussuhdetta kun perusta on hutera ja sitä kokoajan nakertaa epäilyksen tupajumit.
- mies-v57
Pirre* kirjoitti:
Eihän tietenkään muissa ihmissuhteissa kannata luottaa toiseen sokeasti, ei ainakaan naivisti, mutta - luottamus liitossa on sen perusta, sokeakin.
Pirre,mietippä jos joku jumaloi sinua ja on
täysin itsekunnioituksensa menettäneenä perässäsi,
sokeasti luottaen sinuun.Kunnioitatko tällaista
miestä? Kyllä minä luulen että sinä kaipaat mieheltä toki luottamusta,rakkautta,hellyyttä.Mutta myös
että hän kunnioittaa itseään.Ja kyllä siihen
liittyy se itsesuojeluvaiston tyylinen varauma.
Ihminen on alitajuntaisesti,tajuamattaan,
tiedostamattaa sen karvan verran epäluuloinen.
Siitä olemme samaa mieltä,että luottamus on se perusta,kivijalka.Mutta terveellä tasolla oleva
luottamus.Ei jumaloiva.Tiedät tai olet kuullut
traagisista eroista.Niihin liittyy juuri tämä usko sokeasti ja tippuminen pää edellä alas. - Pirre*
on aloittanut kirjoitti:
suhteen vuosi sitten ja sanoo suhteen olevan omaltapuolelattaan epäluottamussuhde. Tuskin suhteesta koskaan on mahdollista tulla luottamussuhdetta kun perusta on hutera ja sitä kokoajan nakertaa epäilyksen tupajumit.
taida olla muuta vaihtoehtoa kuin luottaa, tai sitten ei, - ja lopettaa suhde.
- Pirre*
mies-v57 kirjoitti:
Pirre,mietippä jos joku jumaloi sinua ja on
täysin itsekunnioituksensa menettäneenä perässäsi,
sokeasti luottaen sinuun.Kunnioitatko tällaista
miestä? Kyllä minä luulen että sinä kaipaat mieheltä toki luottamusta,rakkautta,hellyyttä.Mutta myös
että hän kunnioittaa itseään.Ja kyllä siihen
liittyy se itsesuojeluvaiston tyylinen varauma.
Ihminen on alitajuntaisesti,tajuamattaan,
tiedostamattaa sen karvan verran epäluuloinen.
Siitä olemme samaa mieltä,että luottamus on se perusta,kivijalka.Mutta terveellä tasolla oleva
luottamus.Ei jumaloiva.Tiedät tai olet kuullut
traagisista eroista.Niihin liittyy juuri tämä usko sokeasti ja tippuminen pää edellä alas.hullua palvomista, tai jalustalle nostamista, - eihän se silloin olisi tasa-arvoinen suhde ollenkaan, - luultavasti sanoisin kuivasti että tule järkiisi, ja että nouse ylös sieltä polviltasi :)
Tosin en ole kokenut koskaan palvontaa, josko oisi miten mukavaa..kin :) - mies-v57
Pirre* kirjoitti:
taida olla muuta vaihtoehtoa kuin luottaa, tai sitten ei, - ja lopettaa suhde.
Jälleen kerran sanoit viisaasti ja olen aivan samaa mieltä.Turha leikkiä päivän selvällä asialla.
Joko katsoa tosiasioita silmiin ja katsoa
rehdisti onko luottamusta.Jos ei,niin
kummallekkin ihan se oikein ratkaisu erota ja piste!
Näissä juupas/eipäis leikeissä on särkynyt ihan liian moni ihminen. - mies-v57
Pirre* kirjoitti:
hullua palvomista, tai jalustalle nostamista, - eihän se silloin olisi tasa-arvoinen suhde ollenkaan, - luultavasti sanoisin kuivasti että tule järkiisi, ja että nouse ylös sieltä polviltasi :)
Tosin en ole kokenut koskaan palvontaa, josko oisi miten mukavaa..kin :)Tuota nyt et usko itsekkään,ettei noin kaunis
nainen ole kohdannut palvontaa ja miehet ole
prässäsi konttailleet.Mutta haluat ketään
loukkaamatta olla vaatimaton ja sekin kielii
kauniin naisen viisaudesta.
Kyllä tasa arvoisuus todella on osa sitä
keskinäistä kunnioittamista,mitä ilman mikään suhde ei toimi.Ja ei mies naisen edessä saa olla edes psyykkisellä tasolla rähmäsillään.Taitolajihan
se on tuo kunnioitus,rakastaminen ja sitten
se piiru epäluuloisuutta.Mutta eikös toimiva parisuhde lopulta olekkin aikamoinen taito
laji.Ajatellaampa nyt ikääntymistä ja kasvamista esimerkiksi.Miten huolehtia,että kasvetaan yhtä
jalkaameikä eroon toisistaan? - Pirre*
mies-v57 kirjoitti:
Tuota nyt et usko itsekkään,ettei noin kaunis
nainen ole kohdannut palvontaa ja miehet ole
prässäsi konttailleet.Mutta haluat ketään
loukkaamatta olla vaatimaton ja sekin kielii
kauniin naisen viisaudesta.
Kyllä tasa arvoisuus todella on osa sitä
keskinäistä kunnioittamista,mitä ilman mikään suhde ei toimi.Ja ei mies naisen edessä saa olla edes psyykkisellä tasolla rähmäsillään.Taitolajihan
se on tuo kunnioitus,rakastaminen ja sitten
se piiru epäluuloisuutta.Mutta eikös toimiva parisuhde lopulta olekkin aikamoinen taito
laji.Ajatellaampa nyt ikääntymistä ja kasvamista esimerkiksi.Miten huolehtia,että kasvetaan yhtä
jalkaameikä eroon toisistaan?Tuskinpa sentään..kiitos sait minut nauramaan, konttaajia ei ole näkynyt kuin joskus hirvenmehätyspäivän jälkeen :))
- taitaa kontata
Pirre* kirjoitti:
Tuskinpa sentään..kiitos sait minut nauramaan, konttaajia ei ole näkynyt kuin joskus hirvenmehätyspäivän jälkeen :))
mielellään
mies-v57 kirjoitti:
Pirre,mietippä jos joku jumaloi sinua ja on
täysin itsekunnioituksensa menettäneenä perässäsi,
sokeasti luottaen sinuun.Kunnioitatko tällaista
miestä? Kyllä minä luulen että sinä kaipaat mieheltä toki luottamusta,rakkautta,hellyyttä.Mutta myös
että hän kunnioittaa itseään.Ja kyllä siihen
liittyy se itsesuojeluvaiston tyylinen varauma.
Ihminen on alitajuntaisesti,tajuamattaan,
tiedostamattaa sen karvan verran epäluuloinen.
Siitä olemme samaa mieltä,että luottamus on se perusta,kivijalka.Mutta terveellä tasolla oleva
luottamus.Ei jumaloiva.Tiedät tai olet kuullut
traagisista eroista.Niihin liittyy juuri tämä usko sokeasti ja tippuminen pää edellä alas.tulen joukon jatkoksi.
Tällainen omakohtainen rakastaminen.
Olen sanonut monasti vaimolleni, myös ystäville ja tuttavilleni, että rakastan vaimoani niin paljon, että jos hän löytää uuden rakkaan, niin suon sen hänelle.
Siksi minun ei tarvitse olla epäluuloinen tai mustasukkainen, koska hänen onnensa on minulle tärkeintä.
Onko se sitten jumalointia,mene ja tiedä.
En koe olevani vähäkään martyyri, vaan olen ja nautin hänestä niin kauan, kuin rakkautemme kantaa.
Yksi läheltäpititilanne kahdeksankymmenluvun lopulla oli, jolloin olin menettää hänet.
Vielä on rakkautta riittänyt, ja edelleen olen häneen rakastunut, ilman epäilyjä, pelkoja tai mustasukkaisuuden kahleita.- mies-v57
taitaa kontata kirjoitti:
mielellään
Minä luulen että Pirren tyylinen nainen pitää miehistä joilla on aloite ja päättely kykyä ja
muuttaa järkensä sellaiseksi sopivasti miehiseksi
toiminnaksi.Ja se taas tarkoittaa,että miehellä on kykyä ja terävyyttä itsenäisesti toimia tilanteen mukaan.Pirre jos kuka kaavoihinsa kangistunutta,
lepertelevää reppanaa kaipaa.Se on vähän kuin tällä sivulla kirjoittelu.Ei saa käpertyä tiettyyn tyyliin,kaavaan.Vaan kirjoittaa aina tapaus
kohtaisesti.Meillä Pirren kanssa on tämä huumori ja ei saa ottaa sitä niin ryppyotsaisesti. - mies-v57
emw34 kirjoitti:
tulen joukon jatkoksi.
Tällainen omakohtainen rakastaminen.
Olen sanonut monasti vaimolleni, myös ystäville ja tuttavilleni, että rakastan vaimoani niin paljon, että jos hän löytää uuden rakkaan, niin suon sen hänelle.
Siksi minun ei tarvitse olla epäluuloinen tai mustasukkainen, koska hänen onnensa on minulle tärkeintä.
Onko se sitten jumalointia,mene ja tiedä.
En koe olevani vähäkään martyyri, vaan olen ja nautin hänestä niin kauan, kuin rakkautemme kantaa.
Yksi läheltäpititilanne kahdeksankymmenluvun lopulla oli, jolloin olin menettää hänet.
Vielä on rakkautta riittänyt, ja edelleen olen häneen rakastunut, ilman epäilyjä, pelkoja tai mustasukkaisuuden kahleita.Olet ihan terve tullut.Olen kanssasi ihan samaa mieltä,että rakkauteen kuuluu myös tuo suvaitseminen ja toisen vapaus.Eihän Rakkaus suhdetta minusta saakkaan ajatella omistus suhteena.Jos toinen
löytää uuden,jos Rakastat häntä,niin suot sen
hänelle.Näin se minustakin menee.Uskon että joka parisuhteessa on vähintään yksi tiukka paikka.Uskon että jos rakastaa,niin se kestää.
En usko että tämä on jumalointia sinun taholta.
Sinä vain Rakastat ja luotat.Luotat itseesi.Omaan viehätysvoimaasi.Ja uskon vaimoosi ja nautit
hänestä niin pitkään kuin mahdollista.
Minä olen usein miehenä miettinyt mustasukkaisuutta ja mistä se tulee.Jotenkin
tuntuu että se lapsuudesta ja itseluottamuksen rakenteista tulee.Jos et luota itseesi,on vaikea luottaa toiseen.Sinulla on selkeästi terve itsetunto ja minusta ainakin oikea tapa rakastaa vaimoasi.
- epäxxxx
"sitten hän halusi lopettaa yhdessä olomme ilman mitään selitystä,että miksi."
Näin minäkin tein, syy oli että oli 2-3 muutakin vaihtoehtoa,
en osannut päättää,
en halunnut pettää, kaikkia kolmea,
annoin heille myös vapauden mahdollisuuden etsiä muita elämä on lyhyt.
"Olen hyvä nainen ja syy on hänessä,muuta selitystä en saanut."
Niin, aina ei osaa päättää,
hän todennäköisesti haluaa elää hyvin "asiallista ja rehellistä elämää", eikä olla nykyaikainen,
joka on yhden kanssa vakituiseen, ja sopivan tilaisuuden tullessa myös muiden.
Eli, tuntuu aidolta joita on enää muutama, kuten minäkin.
Ei tuo, että lopettaa ole pettämistä !!!!
Se olisi olut pettämistä jos olisi pitänyt kolmea yhtä aikaa,
aina jokin selitys kun ei ehdi, jne.- Puidenhalaaja
...jää ilman saalista, on vanha venäläinen metsästäjän viisaus.
Oli tosiaankin rehellisempää katkaista seurustelu jos oli muitakin vaihtoehtoja, jotka kiinnostivat. Epärehellisempi vaihtoehto olisi ollut se, että hän olisi pitänyt sinua varalla kertomatta missä mennään ja tapaillut teitä molempia samanaikaisesti. Nyt hän on tsekannut sen toisen vaihtoehdon ja ilmeisesti päätynyt siihen, että haluaa olla sinun kanssasi. Tai sitten toinen osapuoli on tehnyt sen ratkaisun.
Näillä vuosikymmenillä seurustelun ehdot ovat toiset kuin nuorena. Kun ei enää perusteta perhettä, ei tarvitse olla niin täydellistä luottamusta kuin silloin. Jos ei tuollaista täydellistä yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen tunnetta synny, ei varmaankaan kannata muuttaa yhteen saati mennä naimisiin. Kun ei ole muuttanut elämänsä perusteita, ei suhteen päättyminen ole katastrofi. Nauttikaa niin kauan kuin rakkautta riittää, rusinat pullasta on parempi kuin ei pullaa ollenkaan.
- ex_er1
minä ainakaan luottamaan, aina jää joku epäilys takaraivoon kytemään.
- mies-v57
Mutta pitää aina muistaa,että ei epäilys tapa.Me joudumme elämään usein monien epäilysten kanssa.
Joku luomi kutiaa,näyttää epäilyttävältä,onkohan melanooma?Rinnassa on outo kyhmy,syöpä?Työpaikan
uutiset,taitaa kaatua koko firma?YM YM Kyllä
ihminen luonnostaan on mestari selviytymään,
toipumaan.Ja oppimaan elää erilaisten asioiden mukana.Ei sellaista ihanne olotilaa oikein voi hakea.Pitää olla korrekti elämän suhteen ja ottaa,mitä kukin päivä tuo tullessaan.Katkeruus syntyy aina utopiasta.Positiivisuus taas sieltä
ruohonjuuritason realismista,missä ei täytetä lotto kuponkeja,vaan nautitaan pienistä iloista.
Mukavaa päivää sinulle! mies-v57 kirjoitti:
Mutta pitää aina muistaa,että ei epäilys tapa.Me joudumme elämään usein monien epäilysten kanssa.
Joku luomi kutiaa,näyttää epäilyttävältä,onkohan melanooma?Rinnassa on outo kyhmy,syöpä?Työpaikan
uutiset,taitaa kaatua koko firma?YM YM Kyllä
ihminen luonnostaan on mestari selviytymään,
toipumaan.Ja oppimaan elää erilaisten asioiden mukana.Ei sellaista ihanne olotilaa oikein voi hakea.Pitää olla korrekti elämän suhteen ja ottaa,mitä kukin päivä tuo tullessaan.Katkeruus syntyy aina utopiasta.Positiivisuus taas sieltä
ruohonjuuritason realismista,missä ei täytetä lotto kuponkeja,vaan nautitaan pienistä iloista.
Mukavaa päivää sinulle!voisi tehdä vaikka huone-taulun ohjenuoraksi arkeen.
Aivan loistavaa asennetta ja kannustavaa tekstiä!
- udut
Olen elämässäni joutunut tilanteisiin, joissa olen vakavasti joutunut pohtimaan kykyäni luottaa toiseen ihmiseen. Tullut tulokseen, että haluan luottaa.
Ja toden totta, paljon useammin kykyni luottaa on palkittu kuin piesty.
Jos sitten olen joutunut ns. petetyksi ajattelen, että teolla ei ole mitään tekemistä minun kanssani, vaan se kertoo "pettäjän" omista sisäisistä prosesseista joita hän käy läpi tuottaen, tosin siinä sivussa,tuskaa ja pahaa mieltä minullekin.
Tätä ajattelen sinunkin kohdallasi, kun sanot, että miehesi sanoo sinun olevan hyvä ja syyn olevan hänessä itsessään.
Uskon myös ihmisen kykyyn oppia tekojensa seurauksista ja sitä kautta muuttua luotettavaksi asiassa jos aiemmin on pettänyt, minulla on siitä jopa kokemusta.
Oma toiveesi on, että oppisit luottamaan, mutta et osaa etkä pysty, kuten sanot.
Hakiessani itse eväitä luottamuksen rakentamiseen löysin sisältäni pienen pelokkaan ja hylätyn minäni jolle lupasin, että minä en koskaan hylkää itseäni.
Näin löysin tavan matkustaa tässä elämässä luottavaisin mielin, uskoen, että selviän kyllä pettymyksistä kunhan pidän tämän antamani lupauksen ja säilytän kykyni luottaa ihmisiin, siitä huolimatta, että joskus tulen petetyksi.
Toivon sinulle, että löydät rauhan sydämeesi ja kuten vanhassa 1400 luvulta olevassa kirjoituksessa sanotaan:" Koeta olla onnellinen." :)- Puidenhalaaja
Jos kyynistyy niinkuin minulle helposti käy, jää elämässä moni asia saavuttamatta kun pelkää pettyvänsä eikä siksi uskalla tarttua mahdollisuuteen. Yritän opetella sinun filosofiaasi, kiitos siitä:D
- Luottamaton
Kiitos teille kaikille kun kirjoittelitte mielipiteitänne asiasta.Sain kyllä uutta näkökantaa asiaan,monasti kun ei "näe" kun sen oman,ja tekee sen pohjalta mielipiteensä.Hyvää syksyä kaikille!!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Saako kaunis ihminen parempaa kohtelua?
Onko kauniin ihmisen elämä "helpompaa" kuin tavallisen näköisen ihmisen? Olen kuullut väittämän, että kaunis ihminen saa722467En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos361799- 101654
Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin3721587Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly181552Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681407- 1091166
- 121128
En muuttaisi sinusta mitään
Ensin olit etäinen ja yritin pysyä tutkan alapuolella. Mutta ei silmiltäsi jää mitään huomaamatta, kuten minulla ei kuul91094- 201009