Älyllistä elämää

myös eronnut?
Minusta sulla on aivan ihana toi nimimerkki, noi
oo:t Orvokki ja vielä optimisti saa minut aina hyvälle mielelle kun näen ne.
Niistä o-kirjaimista mulle tulee mieleen aina naurava suu, siis todella hohottavan naurava, ei mikään pieni hymy.

zena kirjoitti:

myös eronnut?
Minusta sulla on aivan ihana toi nimimerkki, noi
oo:t Orvokki ja vielä optimisti saa minut aina hyvälle mielelle kun näen ne.
Niistä o-kirjaimista mulle tulee mieleen aina naurava suu, siis todella hohottavan naurava, ei mikään pieni hymy.

Lue lisää

enkä ole uudelleen avioitunut, mutta en vanno mitään. - Kaikki "en koskaan" -jutut olen nimittäin löytänyt edestäni.;))

Itse huomasin joskus allekirjoituksen lyhyemmässä muodossa kirjoittaessani, että O-O:n voi lukea myös 0-0:ksi, joten jokainen voi tulkita haluamallaan tavalla. ;))

Mitä sinä haluaisit kertoa omasta historiastasi?
Eikös Zena ole joku jumalatar ja tv:n mukaan tosi vauhdikas, vahva nainen?

optimisti-orvokki kirjoitti:

enkä ole uudelleen avioitunut, mutta en vanno mitään. - Kaikki "en koskaan" -jutut olen nimittäin löytänyt edestäni.;))

Itse huomasin joskus allekirjoituksen lyhyemmässä muodossa kirjoittaessani, että O-O:n voi lukea myös 0-0:ksi, joten jokainen voi tulkita haluamallaan tavalla. ;))

Mitä sinä haluaisit kertoa omasta historiastasi?
Eikös Zena ole joku jumalatar ja tv:n mukaan tosi vauhdikas, vahva nainen?

Lue lisää

se on hyvin vaatimattomasti suomeksi vain vaimo.
Se telkkarin jumalatar oli kai joku xena tai vast.
Minä olen myös eronnut tosi kauan sitten.
Siitä taitaa olla jo yli 30 vuotta.
Olin aikani yksin, mutta ei minua ole luotu yksin eläjäksi, tai siis olihan mulla poika, muttei miestä.
sitten löysin aivan sattumalta tämän kohtaloni, vuosien etsimisen jälkeen, mutta kun näin hänet, vielä ihan kaukaa, tiesin heti, että siinä se nyt tuli se mun kohtalo.
Se oli kuin olis halolla päähän lyöty.
Kolmantena päivänä tapaamisesta hän jo kosi, enkä epäröinyt hetkeäkään. Nyt on oltu aviossa jo pian 28 vuotta.
Entisen miehenkin kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä.
Soitteli tossa yks ilta mulle kännipäissään, kun häneltä oli eno josta minäkin kovasti pidin, kuollut. Hän siinä keskustelun aikana sitten pyysi, et soittaisin hänelle joskus, vaikkei asiaakaan olis. Sanoi, että kun kuulee ääneni, niin alkaa aurinko paistaa ja hän ilahtuu siitä tosi kovin. Hän on myös mun nykyisen miehen kanssa ihan hyvissä väleissä ja on sanonut kunnioittavansa mun miestä, koska on ollut hyvä isä hänen pojalleen.

zena kirjoitti:

se on hyvin vaatimattomasti suomeksi vain vaimo.
Se telkkarin jumalatar oli kai joku xena tai vast.
Minä olen myös eronnut tosi kauan sitten.
Siitä taitaa olla jo yli 30 vuotta.
Olin aikani yksin, mutta ei minua ole luotu yksin eläjäksi, tai siis olihan mulla poika, muttei miestä.
sitten löysin aivan sattumalta tämän kohtaloni, vuosien etsimisen jälkeen, mutta kun näin hänet, vielä ihan kaukaa, tiesin heti, että siinä se nyt tuli se mun kohtalo.
Se oli kuin olis halolla päähän lyöty.
Kolmantena päivänä tapaamisesta hän jo kosi, enkä epäröinyt hetkeäkään. Nyt on oltu aviossa jo pian 28 vuotta.
Entisen miehenkin kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä.
Soitteli tossa yks ilta mulle kännipäissään, kun häneltä oli eno josta minäkin kovasti pidin, kuollut. Hän siinä keskustelun aikana sitten pyysi, et soittaisin hänelle joskus, vaikkei asiaakaan olis. Sanoi, että kun kuulee ääneni, niin alkaa aurinko paistaa ja hän ilahtuu siitä tosi kovin. Hän on myös mun nykyisen miehen kanssa ihan hyvissä väleissä ja on sanonut kunnioittavansa mun miestä, koska on ollut hyvä isä hänen pojalleen.

Lue lisää

Vannoin jo avioliittoni viimeisinä vuosina, etten koskaan enää päästä ketään miestä oikeasti lähelleni, en ihotasolle enkä muutenkaan, paitsi kavereina.

Ehdimme viettää nuoruuden rakastettuni kanssa lähes 20 hyvää vuotta. Olimme toistemme parhaita kavereita ja rakastavaisia; teimme kaikki mahdolliset asiat melkein aina yhdessä. Lapsellamme oli maailman paras isä 10 vuotta, kunnes kaikki muuttui.

Kotonamme käytettiin jonkin verran alkoholia, mutta sen suhteen ei koskaan ollut mitään ongelmia. Täysin yllättäen selvisi, että miehelläni oli työkuvioissa alkoholiongelma, ja hänet vapautettiin virastaan. Sen jälkeen ongelma siirtyi kotiin, kun hän eläkkeensä turvin ryhtyi kokopäiväisesti parantamaan itsetuntoaan juopottelemalla kotona yksin ja välillä kavereiden kanssa.

Viisi vuotta yritimme yhdessä muuttaa tilannetta. Haimme apua, minä yritin tukea häntä, ystävät yrittivät auttaa, teimme monenlaisia suunnitelmia. Uskon, että miehenikin yritti tosissaan, mutta mikään ei auttanut.

Oli kamalaa katsoa vierestä, kun rakas ihminen tuhosi itseään, eikä kyennyt lopettamaan. Lopuksi jouduin pelastamaan lapseni ja itsenikin pois sairaasta tilanteesta. Mieheni ryyppäsi virkansa, terveytensä, perheensä ja lopuksi elämänsäkin. Loppuelämänsä hän katui, muttei enää koskaan päässyt irti alkoholista. Minä olin loppuun asti luultavasti hänen paras kaverinsa. Hän piti kiinni tehdystä sopimuksesta, että oli aina selvin päin, kun otti yhteyttä tai tapasimme.

Avioliittomme viimeisinä vuosina suojelin itseäni tutustumasta uusiin miesehdokkaisiin; en halunnut enää lisää ongelmia siihen tilanteeseen. Kunnes elämä yllätti ja antoi minulle lahjan, joka toi ilon elämääni ja antoi tukea raskaassa vaiheessa. Monien sattumien summa johti siihen, että rakastuin – kaikesta huolimatta. En tiedä, mihin kaikki olisi johtanut, jos aikaa olisi ehtinyt kulua enemmän ja olisin ehtinyt kunnolla toipua kokemastani. Sain kuitenkin tilaisuuden pohtia, aloittaisinko uuden kierroksen ja hankkisimme lisää lapsiakin. (Olin toivonut suurta perhettä, kun kerran aloitin.) En ollut valmis ottamaan uutta riskiä niin pian, ja päätin lähettää itseäni nuoremman miehen vajaan kolmen vuoden seurustelun jälkeen etsimään äitiä lapsilleen. (Hän elää tänä päivänä lapsettomana minua vuotta vanhemman naisen kanssa, ja he joutuivat käymään läpi miehen vanhempien kanssa juuri ne vaikeudet, joita olin itse pelännyt kohdata.)

En kadu mitään, olen elänyt rehellisesti itseäni ja toisia kohtaan. Olen kiitollinen elämäni tärkeille miehille, jotka ovat kulkeneet pitemmän tai lyhyemmän matkan kanssani. (Kaikkien kanssa jonkin asteinen ystävyys ja yhteydenpito on jatkunut suhteen päättymisen jälkeenkin.) Ehkä sellaisia miehiä tulee vielä lisää, ehkä vastaan tulee huomenna joku, jonka kanssa olemme valmiit jakamaan kaiken, tai ehkä en enää koskaan kohtaa sellaista. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä elämä tarjoaa; otan ilolla vastaan kaiken tarjotun hyvän enkä valita sitä, mitä ilman jään tai olen jäänyt.

Iloitsen sinun puolestasi, että nopea ratkaisunne on johtanut oikeaan. Itse harkitsen – onneksi – pitempään; ihastukseni osoittautuvat yleensä jonkin ajan päästä kumppaniksi sopimattomiksi. Pitkäaikaisimmat suhteet ovat yleensä jalostuneet jonkinlaisesta kaveruudesta tai ystävyydestä.

Toivotan aurinkoista myötätuulta sinulle jatkossakin. ;))

optimisti-orvokki kirjoitti:

Vannoin jo avioliittoni viimeisinä vuosina, etten koskaan enää päästä ketään miestä oikeasti lähelleni, en ihotasolle enkä muutenkaan, paitsi kavereina.

Ehdimme viettää nuoruuden rakastettuni kanssa lähes 20 hyvää vuotta. Olimme toistemme parhaita kavereita ja rakastavaisia; teimme kaikki mahdolliset asiat melkein aina yhdessä. Lapsellamme oli maailman paras isä 10 vuotta, kunnes kaikki muuttui.

Kotonamme käytettiin jonkin verran alkoholia, mutta sen suhteen ei koskaan ollut mitään ongelmia. Täysin yllättäen selvisi, että miehelläni oli työkuvioissa alkoholiongelma, ja hänet vapautettiin virastaan. Sen jälkeen ongelma siirtyi kotiin, kun hän eläkkeensä turvin ryhtyi kokopäiväisesti parantamaan itsetuntoaan juopottelemalla kotona yksin ja välillä kavereiden kanssa.

Viisi vuotta yritimme yhdessä muuttaa tilannetta. Haimme apua, minä yritin tukea häntä, ystävät yrittivät auttaa, teimme monenlaisia suunnitelmia. Uskon, että miehenikin yritti tosissaan, mutta mikään ei auttanut.

Oli kamalaa katsoa vierestä, kun rakas ihminen tuhosi itseään, eikä kyennyt lopettamaan. Lopuksi jouduin pelastamaan lapseni ja itsenikin pois sairaasta tilanteesta. Mieheni ryyppäsi virkansa, terveytensä, perheensä ja lopuksi elämänsäkin. Loppuelämänsä hän katui, muttei enää koskaan päässyt irti alkoholista. Minä olin loppuun asti luultavasti hänen paras kaverinsa. Hän piti kiinni tehdystä sopimuksesta, että oli aina selvin päin, kun otti yhteyttä tai tapasimme.

Avioliittomme viimeisinä vuosina suojelin itseäni tutustumasta uusiin miesehdokkaisiin; en halunnut enää lisää ongelmia siihen tilanteeseen. Kunnes elämä yllätti ja antoi minulle lahjan, joka toi ilon elämääni ja antoi tukea raskaassa vaiheessa. Monien sattumien summa johti siihen, että rakastuin – kaikesta huolimatta. En tiedä, mihin kaikki olisi johtanut, jos aikaa olisi ehtinyt kulua enemmän ja olisin ehtinyt kunnolla toipua kokemastani. Sain kuitenkin tilaisuuden pohtia, aloittaisinko uuden kierroksen ja hankkisimme lisää lapsiakin. (Olin toivonut suurta perhettä, kun kerran aloitin.) En ollut valmis ottamaan uutta riskiä niin pian, ja päätin lähettää itseäni nuoremman miehen vajaan kolmen vuoden seurustelun jälkeen etsimään äitiä lapsilleen. (Hän elää tänä päivänä lapsettomana minua vuotta vanhemman naisen kanssa, ja he joutuivat käymään läpi miehen vanhempien kanssa juuri ne vaikeudet, joita olin itse pelännyt kohdata.)

En kadu mitään, olen elänyt rehellisesti itseäni ja toisia kohtaan. Olen kiitollinen elämäni tärkeille miehille, jotka ovat kulkeneet pitemmän tai lyhyemmän matkan kanssani. (Kaikkien kanssa jonkin asteinen ystävyys ja yhteydenpito on jatkunut suhteen päättymisen jälkeenkin.) Ehkä sellaisia miehiä tulee vielä lisää, ehkä vastaan tulee huomenna joku, jonka kanssa olemme valmiit jakamaan kaiken, tai ehkä en enää koskaan kohtaa sellaista. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä elämä tarjoaa; otan ilolla vastaan kaiken tarjotun hyvän enkä valita sitä, mitä ilman jään tai olen jäänyt.

Iloitsen sinun puolestasi, että nopea ratkaisunne on johtanut oikeaan. Itse harkitsen – onneksi – pitempään; ihastukseni osoittautuvat yleensä jonkin ajan päästä kumppaniksi sopimattomiksi. Pitkäaikaisimmat suhteet ovat yleensä jalostuneet jonkinlaisesta kaveruudesta tai ystävyydestä.

Toivotan aurinkoista myötätuulta sinulle jatkossakin. ;))

Lue lisää

.."sekaantua" tähän ketjuun ja sanoa, että sulla optimisti-orvokki on hienot ajatukset. Olet ihminen isolla IIILLÄ. :)

Heikunkeikku kirjoitti:

.."sekaantua" tähän ketjuun ja sanoa, että sulla optimisti-orvokki on hienot ajatukset. Olet ihminen isolla IIILLÄ. :)

kauniista sanoistasi. Yritän parhaani, vaikken aina koe onnistuvani. ;))

optimisti-orvokki kirjoitti:

Vannoin jo avioliittoni viimeisinä vuosina, etten koskaan enää päästä ketään miestä oikeasti lähelleni, en ihotasolle enkä muutenkaan, paitsi kavereina.

Ehdimme viettää nuoruuden rakastettuni kanssa lähes 20 hyvää vuotta. Olimme toistemme parhaita kavereita ja rakastavaisia; teimme kaikki mahdolliset asiat melkein aina yhdessä. Lapsellamme oli maailman paras isä 10 vuotta, kunnes kaikki muuttui.

Kotonamme käytettiin jonkin verran alkoholia, mutta sen suhteen ei koskaan ollut mitään ongelmia. Täysin yllättäen selvisi, että miehelläni oli työkuvioissa alkoholiongelma, ja hänet vapautettiin virastaan. Sen jälkeen ongelma siirtyi kotiin, kun hän eläkkeensä turvin ryhtyi kokopäiväisesti parantamaan itsetuntoaan juopottelemalla kotona yksin ja välillä kavereiden kanssa.

Viisi vuotta yritimme yhdessä muuttaa tilannetta. Haimme apua, minä yritin tukea häntä, ystävät yrittivät auttaa, teimme monenlaisia suunnitelmia. Uskon, että miehenikin yritti tosissaan, mutta mikään ei auttanut.

Oli kamalaa katsoa vierestä, kun rakas ihminen tuhosi itseään, eikä kyennyt lopettamaan. Lopuksi jouduin pelastamaan lapseni ja itsenikin pois sairaasta tilanteesta. Mieheni ryyppäsi virkansa, terveytensä, perheensä ja lopuksi elämänsäkin. Loppuelämänsä hän katui, muttei enää koskaan päässyt irti alkoholista. Minä olin loppuun asti luultavasti hänen paras kaverinsa. Hän piti kiinni tehdystä sopimuksesta, että oli aina selvin päin, kun otti yhteyttä tai tapasimme.

Avioliittomme viimeisinä vuosina suojelin itseäni tutustumasta uusiin miesehdokkaisiin; en halunnut enää lisää ongelmia siihen tilanteeseen. Kunnes elämä yllätti ja antoi minulle lahjan, joka toi ilon elämääni ja antoi tukea raskaassa vaiheessa. Monien sattumien summa johti siihen, että rakastuin – kaikesta huolimatta. En tiedä, mihin kaikki olisi johtanut, jos aikaa olisi ehtinyt kulua enemmän ja olisin ehtinyt kunnolla toipua kokemastani. Sain kuitenkin tilaisuuden pohtia, aloittaisinko uuden kierroksen ja hankkisimme lisää lapsiakin. (Olin toivonut suurta perhettä, kun kerran aloitin.) En ollut valmis ottamaan uutta riskiä niin pian, ja päätin lähettää itseäni nuoremman miehen vajaan kolmen vuoden seurustelun jälkeen etsimään äitiä lapsilleen. (Hän elää tänä päivänä lapsettomana minua vuotta vanhemman naisen kanssa, ja he joutuivat käymään läpi miehen vanhempien kanssa juuri ne vaikeudet, joita olin itse pelännyt kohdata.)

En kadu mitään, olen elänyt rehellisesti itseäni ja toisia kohtaan. Olen kiitollinen elämäni tärkeille miehille, jotka ovat kulkeneet pitemmän tai lyhyemmän matkan kanssani. (Kaikkien kanssa jonkin asteinen ystävyys ja yhteydenpito on jatkunut suhteen päättymisen jälkeenkin.) Ehkä sellaisia miehiä tulee vielä lisää, ehkä vastaan tulee huomenna joku, jonka kanssa olemme valmiit jakamaan kaiken, tai ehkä en enää koskaan kohtaa sellaista. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä elämä tarjoaa; otan ilolla vastaan kaiken tarjotun hyvän enkä valita sitä, mitä ilman jään tai olen jäänyt.

Iloitsen sinun puolestasi, että nopea ratkaisunne on johtanut oikeaan. Itse harkitsen – onneksi – pitempään; ihastukseni osoittautuvat yleensä jonkin ajan päästä kumppaniksi sopimattomiksi. Pitkäaikaisimmat suhteet ovat yleensä jalostuneet jonkinlaisesta kaveruudesta tai ystävyydestä.

Toivotan aurinkoista myötätuulta sinulle jatkossakin. ;))

Lue lisää

aika surullinen tarina.
Ettet vain nyt suojelisi kuitenkin itseäsi liikaa.
Elämässä pitää uskaltaa myös ottaa riskejä, muuten
ei anna tilaisuutta onnellisillekaan tapahtumille.
Sitähän elämä kaikilla on, että ei täydellistä missään, eikä kellään, mutta pitää uskaltaa elää.
Sulla on vain tämä elämä, ota siitä kaikki irti, vaikka välillä tulisi vähän takapakkiakin.
Elämä on kuten siinä laulun räsymatossa, et ilman niitä tummia raitoja, ei vaaleatkaan niin kirkkaina erottuisi.
Paljon kirkkaita raitoja elämääsi toivon. tummia taitaa jo olla tarpeeksi, et kirkkaat pääsee esiin.

Turvaton on satama avioliiton merellä jos toinen haluaa eron pitäisi mukisemati luotaa toiseen, Haloo? Ihastuitkohan nyt omaan epikriisiisi.

ennen kuullutkaan, että avioliitto ja avioero ovat muka yksilöitä. Riippumatta siitä kirjoittaako yksilö, "mies-v57", runoa tai proosaa niin siinä ei ole päätä ei häntää. Kun hän kaiken lisäksi ei näy tietävän että pisteitten ja pilkkujen jälkeen kuuluu lyödä välilyönti niin soppa alkaa ollakin valmis.

ole moista kirjoitti:

ennen kuullutkaan, että avioliitto ja avioero ovat muka yksilöitä. Riippumatta siitä kirjoittaako yksilö, "mies-v57", runoa tai proosaa niin siinä ei ole päätä ei häntää. Kun hän kaiken lisäksi ei näy tietävän että pisteitten ja pilkkujen jälkeen kuuluu lyödä välilyönti niin soppa alkaa ollakin valmis.

Lue lisää

esilletuonti tai kielioppivirheet ole asian ydin?

Väliin tuntuu, kuin tällaisiin seikkoihin kiinnitetään se päähuomio, eikä siihen mielipiteeseen, joka viesteissä julkituodaan.

Tämä mielipiteeni ei ole kannanotto itse keskústeluun, ainoastaan tähän usein toistuvaan ilmiöön takertumisesta kirjoitusasuun tai kielioppivirheisiin.


Siis väliäkö sillä vaikka joku 'säveltäisi oopperan' ja kirjoittaisi viestinsä libreton muotoon?

emw34 kirjoitti:

esilletuonti tai kielioppivirheet ole asian ydin?

Väliin tuntuu, kuin tällaisiin seikkoihin kiinnitetään se päähuomio, eikä siihen mielipiteeseen, joka viesteissä julkituodaan.

Tämä mielipiteeni ei ole kannanotto itse keskústeluun, ainoastaan tähän usein toistuvaan ilmiöön takertumisesta kirjoitusasuun tai kielioppivirheisiin.


Siis väliäkö sillä vaikka joku 'säveltäisi oopperan' ja kirjoittaisi viestinsä libreton muotoon?

Lue lisää

Palstoilta löytyy jatkuvasti pilkun- ja pisteenvahtijoita , joille itse asia ei ole niin tärkeä. Lienevät entisiä opettajia tai konekirjoittajia.

ole moista kirjoitti:

ennen kuullutkaan, että avioliitto ja avioero ovat muka yksilöitä. Riippumatta siitä kirjoittaako yksilö, "mies-v57", runoa tai proosaa niin siinä ei ole päätä ei häntää. Kun hän kaiken lisäksi ei näy tietävän että pisteitten ja pilkkujen jälkeen kuuluu lyödä välilyönti niin soppa alkaa ollakin valmis.

Lue lisää

En ole kokemut kirjoittaja ja olen ollut tällä
sivulla varsin vähän aikaa.Kaikki muotoseikat
ei ole hanskassa,eikä ilmaisut.Tarkoitin vain että jokainen avioliitto on oma persoonallinen,yksilöllinen kokonaisuus ja toista
samanlaista ei ole.Ja siten avioliittoja ei voi käsitellä yhtenä suurena pakettina,kun ajatellaan
niiden sisäistä toimivuutta.Sama pätee avioeroihin.
Avioeroista jokainen on oma prosessinsa ja vaarallista ehkä kaikkia samaistaa.Toiveena
esitin,että mahdollisimman monessa ystävyys
säilyisi.Minusta tämä on avoin keskustelusivu ja niin ajatus kuin kirjoitusvirheitä tulee.
Eikö kuitenkin ole tärkeää,että ajattelee mitä
kirjoittaa ja tuo sen esiin pääosin.Eihän meidän aikuisten minusta ole tarvis toisiamme,
toisillemme vieraita,loukata ja nöyryyttää?
Minä koitan asiallisia ja mietittyjä ajatuksia jotenkin kirjoittaa.Joskus runoa tai jotain sinne päin.Naisia en pyri ihastuttamaan tai vihastuttamaan.Miehiä en mustamaalaamaan tai alentamaan.Muutaman kirjoitekan päivässä kun aikaa on ja siinä kaikki.
Ajatus on minusta tärkeämpää kuin se,miten äidinkielellisesti oikein se on kirjoitettu.
Kyllä siitä tolkun saa ja se tärkeää on.
Tämäkään ei ollut Fakta vain oma mielipiteeni.
Mukavaa päivää sinulle.

emw34 kirjoitti:

esilletuonti tai kielioppivirheet ole asian ydin?

Väliin tuntuu, kuin tällaisiin seikkoihin kiinnitetään se päähuomio, eikä siihen mielipiteeseen, joka viesteissä julkituodaan.

Tämä mielipiteeni ei ole kannanotto itse keskústeluun, ainoastaan tähän usein toistuvaan ilmiöön takertumisesta kirjoitusasuun tai kielioppivirheisiin.


Siis väliäkö sillä vaikka joku 'säveltäisi oopperan' ja kirjoittaisi viestinsä libreton muotoon?

Lue lisää

Kiitos vain! Minustakin se ajatus mitä tahtoo
kertoa,on tärkeämpää kuin se miten äidinkielellisesti oikeassa asussa se on.
Keskustelulta katoaa herkkyys ja aitous,jos
pyritään ensi sijaisesti kirjoittamaan oikein.
Silloinhan tämä on enemmän kirjoitus kilpailu kuin
avoin keskustelu.Itse olen tällä sivulla ihan
uusi ja kirjoittajana kokematon.Virheitä teen
joka päivä mutta koitan oppia.Koitan myös naisten suhteen ystävällisyyden jättää etten astuisi kenenkään varpaille ja reviirille.
Ja faktoja en tässä kirjoituksessa esittänyt vaan omia mielipiteitä.

mies-v57 kirjoitti:

Kiitos vain! Minustakin se ajatus mitä tahtoo
kertoa,on tärkeämpää kuin se miten äidinkielellisesti oikeassa asussa se on.
Keskustelulta katoaa herkkyys ja aitous,jos
pyritään ensi sijaisesti kirjoittamaan oikein.
Silloinhan tämä on enemmän kirjoitus kilpailu kuin
avoin keskustelu.Itse olen tällä sivulla ihan
uusi ja kirjoittajana kokematon.Virheitä teen
joka päivä mutta koitan oppia.Koitan myös naisten suhteen ystävällisyyden jättää etten astuisi kenenkään varpaille ja reviirille.
Ja faktoja en tässä kirjoituksessa esittänyt vaan omia mielipiteitä.

Lue lisää

toisessa keskustelussamme on pala omaa historiaani tämän palstan taipaleelta.

Katsoppa ollaanko ehkä jossain suheen samojen asioiden kokijoita.
No minä olen jo oman sopautumiseni osin tehnyt, enkä silti tunne, että olisi suitset suussa.

Kyllä täällä kaikki mahdutaan.

Vinkkinä kerron, että pieni etäisyys omaan kirjoitukseen ei vie siltä pohjaa.
Monesti, päinvastoin, antaa 'tilaa' ajatella itse sisältöä.

mies-v57 kirjoitti:

Kiitos vain! Minustakin se ajatus mitä tahtoo
kertoa,on tärkeämpää kuin se miten äidinkielellisesti oikeassa asussa se on.
Keskustelulta katoaa herkkyys ja aitous,jos
pyritään ensi sijaisesti kirjoittamaan oikein.
Silloinhan tämä on enemmän kirjoitus kilpailu kuin
avoin keskustelu.Itse olen tällä sivulla ihan
uusi ja kirjoittajana kokematon.Virheitä teen
joka päivä mutta koitan oppia.Koitan myös naisten suhteen ystävällisyyden jättää etten astuisi kenenkään varpaille ja reviirille.
Ja faktoja en tässä kirjoituksessa esittänyt vaan omia mielipiteitä.

Lue lisää

huomasi, että esitit mielipteesi etkä mitään ylesohjetta kaikkien käyttöön. Hyvää päivänjatkoa!

emw34 kirjoitti:

toisessa keskustelussamme on pala omaa historiaani tämän palstan taipaleelta.

Katsoppa ollaanko ehkä jossain suheen samojen asioiden kokijoita.
No minä olen jo oman sopautumiseni osin tehnyt, enkä silti tunne, että olisi suitset suussa.

Kyllä täällä kaikki mahdutaan.

Vinkkinä kerron, että pieni etäisyys omaan kirjoitukseen ei vie siltä pohjaa.
Monesti, päinvastoin, antaa 'tilaa' ajatella itse sisältöä.

Lue lisää

Vetäydyn,etten vie kenekään tilaa.
Vetäydyn etten tallo kenenkään varpaille.
Vetäydyn ettei kukaan ajattele,vien hänen naisensa.
Vetäydyn,vaikka en kenekään kanssa edes keskustellut.
Vetäydyn ja lausun harmaita huomioita.
Vain runo muodossa.

Kaivanto kirjoitti:

huomasi, että esitit mielipteesi etkä mitään ylesohjetta kaikkien käyttöön. Hyvää päivänjatkoa!

Minun mielipiteideni esittämisen aika on ohi ja vetäydyn lyyriseen tyhjänpäiväisyyteen.Harmaaseen epäolennaiseen.
Oikein kivaa päivvä sinulle ja positiivista
mieltä!

mies-v57 kirjoitti:

Vetäydyn,etten vie kenekään tilaa.
Vetäydyn etten tallo kenenkään varpaille.
Vetäydyn ettei kukaan ajattele,vien hänen naisensa.
Vetäydyn,vaikka en kenekään kanssa edes keskustellut.
Vetäydyn ja lausun harmaita huomioita.
Vain runo muodossa.

Lue lisää

sivuun.

Aina ei ole hyvä päivä elettävänä.

Äitini sanoi meille lohdutuksena nukkumaan mentäessä jos oli ollut surua tai muuta mieltä askarruttavaa.

Huomenna on päivä uus
ens viikolla kuus

Nollaappa tämä kurjaksi kokemasi päivä, huomenissa tavataan, oli se huominen, tämä sama päivä tai joku seuraavista eteentulevista.

Eikö näin!

mies-v57 kirjoitti:

Vetäydyn,etten vie kenekään tilaa.
Vetäydyn etten tallo kenenkään varpaille.
Vetäydyn ettei kukaan ajattele,vien hänen naisensa.
Vetäydyn,vaikka en kenekään kanssa edes keskustellut.
Vetäydyn ja lausun harmaita huomioita.
Vain runo muodossa.

Lue lisää

ei täällä kannata ottaa itseensä toisten huomautuksista. Niitä huutelijoita ja toisten kiusaajia riittää.
Aivan sama mitä sanovat, eivät tunne sinua sen enempää kuin sinä heitä.
Älä nyt tollasesta mieltäs pahoita.
Pitää vähän kovettaa itseä ja ymmärtää, että se oli vain yksi kirjoitus toisten joukossa, sanokoon mitä sanovat, kaikilla on oikeus täällä sanoa mitä haluaa.
Ala-arvoista on toisen haukkuminen ja vielä tässä iässä, mut kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin ja pitää sitten sitä pahaa oloansa roiskia toisiin päin. Yritetään ymmärtää heitäkin, vai mitä?

zena kirjoitti:

ei täällä kannata ottaa itseensä toisten huomautuksista. Niitä huutelijoita ja toisten kiusaajia riittää.
Aivan sama mitä sanovat, eivät tunne sinua sen enempää kuin sinä heitä.
Älä nyt tollasesta mieltäs pahoita.
Pitää vähän kovettaa itseä ja ymmärtää, että se oli vain yksi kirjoitus toisten joukossa, sanokoon mitä sanovat, kaikilla on oikeus täällä sanoa mitä haluaa.
Ala-arvoista on toisen haukkuminen ja vielä tässä iässä, mut kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin ja pitää sitten sitä pahaa oloansa roiskia toisiin päin. Yritetään ymmärtää heitäkin, vai mitä?

Lue lisää

Kiitos vain.Koitetaan jatkaa.Kyllä
huuteluissa välistä mieli madaltuu,kun ei ole tätä kirjoittelu rutiinia ja pisteisiin,pilkkuihin takerrutaan.
Itse asia jää sivuseikaksi.Pitää ryhtyä kovaksi
ukoksi.YMMÄRRETÄÄN JA JATKETAAN ETEENPÄIN.
mUKAVAA VARHAISTA AAMUA.

emw34 kirjoitti:

sivuun.

Aina ei ole hyvä päivä elettävänä.

Äitini sanoi meille lohdutuksena nukkumaan mentäessä jos oli ollut surua tai muuta mieltä askarruttavaa.

Huomenna on päivä uus
ens viikolla kuus

Nollaappa tämä kurjaksi kokemasi päivä, huomenissa tavataan, oli se huominen, tämä sama päivä tai joku seuraavista eteentulevista.

Eikö näin!

Lue lisää

Kun ei ole kirjoittelu rutiinia ja rutiinia tällaisesta sivusta,niin on kohtalaisen
vaikeaa välistä ymmärtää kaikkia kommentteja.
Pitäisi kai jättää aivan lukematta.

Vaan enpä ole ainoa,joka välistä hermostuu ja
katoaa hetkeksi.Mutta kai se toisten kirjoitusten
tarkoitus onkin.Saada hermostumista aikaan.

Olet sinä mukava mies,se pitää rehdisti ja nöyränä todeta.Kiitos vain kannustuksestasi.Olet ollut
tällä sivulla pitkään ja kuvio on sinulle tuttu.

Pitää ottaa viisaista neuvoistasi vaari ja madaltaa profiilia.Kiitos vielä tuesta
ja neuvoistasi!

kalliita sanoja,vaikka ei oltaisi vielä eres oron partaalla.
Masennus koskee aina koko perhettä, siitä ei pääse kukaan karkuun, on todella surullista katsoa lakastuvaa puolisoa.
Ei ole kiva nähdä kun se menee omiin mailmoihinsa,tuntuu ettei millään saa mitään kosketusta.
Miehet ottaa vastaan paljon sellaista, joista ei lauluja tehdä

kotikiusattu kirjoitti:

kalliita sanoja,vaikka ei oltaisi vielä eres oron partaalla.
Masennus koskee aina koko perhettä, siitä ei pääse kukaan karkuun, on todella surullista katsoa lakastuvaa puolisoa.
Ei ole kiva nähdä kun se menee omiin mailmoihinsa,tuntuu ettei millään saa mitään kosketusta.
Miehet ottaa vastaan paljon sellaista, joista ei lauluja tehdä

Lue lisää

Ei ehkä täällä palstoilla. Minun annettiin ymmärtää, että mieheni ex oli läpeensä paha. Petti ja se oli anteeksiantamatonta. Yhteinen lapsi oli siinä liitossa kasvatettava vaikka kynsin hampain aikuiseksi.
Lopputulos 20 vuoden liitosta: Vaimo masentui ja sairastui työkyvyttömäksi. Miehen mukaan laiskuuttaan. Heidän yhteinen lapsensa ei ole koskaan hankkinut mitään järjellistä työtä.
Luulin olevani toisenlainen kuin se ex. Luulin, etten koskaan voisi masentua ja etten voisi olla "laiska". Jostain kumman syystä olen samalla tiellä kuin se ex. Ja se on teidän mielestänne minun omaa syytäni. Nytkin lapset pitää kasvattaa aikuisiksi, vaikka hammasta purren, että kasvavat ehjässä perheessä, vaikka terapeuttikin sanoi, ettei liittomme ole kenenkään etu. Ja varoitettiin myös minun olevan vaarassa masentua jopa niin, että saatan tehdä jopa itsemurhan päästäkseni tilanteesta. Jotain yritystä siihen suuntaan oli myös ex:llä.
Syitä eri osoitteeseen muuttoon olisi kuulema:
-taustoiltaan liian erilaiset
-miehen uhriutuminen (selvemmin sanottuna minua on syytelty niin paljon ihan käsittämättömistä asioista, etten enää tunne itseänikään, vaikka aikani ohitin kaiken järjettömänä - en tunnistanut itseäni syytöksistä)
-olisi täysin mahdollista, että kumpi tahansa löytäisi toisen, rakastuisi toiseen, ja kun jokainen ihminen kaipaa itseään ymmärtävää ystävää, se tietäisi varmaa tietä eroon tai salarakassuhteeseen.
-eli: Ehkä sittenkin jossain voi olla se juuri sinua ymmärtävä ihminen, jopa sille miehelle, joka tähän saakka on valinnut vain sopivia syytelykohteita voidakseen elää elämänsä uhrin roolissa

Teemme elämässämme joskus vääriä valintoja, kun on valintojen aika. Eihän niitä voi korjata kuin tekemällä oikeita valintoja myöhemmin. Joskus se on ero. Valitettavasti syyttömät, eli lapsetkin kärsivät aikuisten vääristä valinnoista. Joskus voi korjata kommunikointiongelmia. Joskus taas ei.

xxxxxxxxxxxx kirjoitti:

Ei ehkä täällä palstoilla. Minun annettiin ymmärtää, että mieheni ex oli läpeensä paha. Petti ja se oli anteeksiantamatonta. Yhteinen lapsi oli siinä liitossa kasvatettava vaikka kynsin hampain aikuiseksi.
Lopputulos 20 vuoden liitosta: Vaimo masentui ja sairastui työkyvyttömäksi. Miehen mukaan laiskuuttaan. Heidän yhteinen lapsensa ei ole koskaan hankkinut mitään järjellistä työtä.
Luulin olevani toisenlainen kuin se ex. Luulin, etten koskaan voisi masentua ja etten voisi olla "laiska". Jostain kumman syystä olen samalla tiellä kuin se ex. Ja se on teidän mielestänne minun omaa syytäni. Nytkin lapset pitää kasvattaa aikuisiksi, vaikka hammasta purren, että kasvavat ehjässä perheessä, vaikka terapeuttikin sanoi, ettei liittomme ole kenenkään etu. Ja varoitettiin myös minun olevan vaarassa masentua jopa niin, että saatan tehdä jopa itsemurhan päästäkseni tilanteesta. Jotain yritystä siihen suuntaan oli myös ex:llä.
Syitä eri osoitteeseen muuttoon olisi kuulema:
-taustoiltaan liian erilaiset
-miehen uhriutuminen (selvemmin sanottuna minua on syytelty niin paljon ihan käsittämättömistä asioista, etten enää tunne itseänikään, vaikka aikani ohitin kaiken järjettömänä - en tunnistanut itseäni syytöksistä)
-olisi täysin mahdollista, että kumpi tahansa löytäisi toisen, rakastuisi toiseen, ja kun jokainen ihminen kaipaa itseään ymmärtävää ystävää, se tietäisi varmaa tietä eroon tai salarakassuhteeseen.
-eli: Ehkä sittenkin jossain voi olla se juuri sinua ymmärtävä ihminen, jopa sille miehelle, joka tähän saakka on valinnut vain sopivia syytelykohteita voidakseen elää elämänsä uhrin roolissa

Teemme elämässämme joskus vääriä valintoja, kun on valintojen aika. Eihän niitä voi korjata kuin tekemällä oikeita valintoja myöhemmin. Joskus se on ero. Valitettavasti syyttömät, eli lapsetkin kärsivät aikuisten vääristä valinnoista. Joskus voi korjata kommunikointiongelmia. Joskus taas ei.

Lue lisää

että voit säilyttää itsekunnoituksesi. Ei muuta.

Toivon voimia tuohon ratkaisuusi..toisen paskamaisen luonteen takia ei kannata kuolla!

xxxxxxxxxxxx kirjoitti:

Ei ehkä täällä palstoilla. Minun annettiin ymmärtää, että mieheni ex oli läpeensä paha. Petti ja se oli anteeksiantamatonta. Yhteinen lapsi oli siinä liitossa kasvatettava vaikka kynsin hampain aikuiseksi.
Lopputulos 20 vuoden liitosta: Vaimo masentui ja sairastui työkyvyttömäksi. Miehen mukaan laiskuuttaan. Heidän yhteinen lapsensa ei ole koskaan hankkinut mitään järjellistä työtä.
Luulin olevani toisenlainen kuin se ex. Luulin, etten koskaan voisi masentua ja etten voisi olla "laiska". Jostain kumman syystä olen samalla tiellä kuin se ex. Ja se on teidän mielestänne minun omaa syytäni. Nytkin lapset pitää kasvattaa aikuisiksi, vaikka hammasta purren, että kasvavat ehjässä perheessä, vaikka terapeuttikin sanoi, ettei liittomme ole kenenkään etu. Ja varoitettiin myös minun olevan vaarassa masentua jopa niin, että saatan tehdä jopa itsemurhan päästäkseni tilanteesta. Jotain yritystä siihen suuntaan oli myös ex:llä.
Syitä eri osoitteeseen muuttoon olisi kuulema:
-taustoiltaan liian erilaiset
-miehen uhriutuminen (selvemmin sanottuna minua on syytelty niin paljon ihan käsittämättömistä asioista, etten enää tunne itseänikään, vaikka aikani ohitin kaiken järjettömänä - en tunnistanut itseäni syytöksistä)
-olisi täysin mahdollista, että kumpi tahansa löytäisi toisen, rakastuisi toiseen, ja kun jokainen ihminen kaipaa itseään ymmärtävää ystävää, se tietäisi varmaa tietä eroon tai salarakassuhteeseen.
-eli: Ehkä sittenkin jossain voi olla se juuri sinua ymmärtävä ihminen, jopa sille miehelle, joka tähän saakka on valinnut vain sopivia syytelykohteita voidakseen elää elämänsä uhrin roolissa

Teemme elämässämme joskus vääriä valintoja, kun on valintojen aika. Eihän niitä voi korjata kuin tekemällä oikeita valintoja myöhemmin. Joskus se on ero. Valitettavasti syyttömät, eli lapsetkin kärsivät aikuisten vääristä valinnoista. Joskus voi korjata kommunikointiongelmia. Joskus taas ei.

Lue lisää

pieksemistä parempi tapa tuo alistaa vaimoa. Kovin on itsetunto heikoilla, jos täytyy syyt etsiä ja löytää vain toisista, ei itsestä.

Olen terapeuttisi kanssa näiden tietojen perusteella samaa mieltä. Oman itsesi ja lasten tähden ero on paras ratkaisu. Vai onko parempi, että lapset jäävät kokonaan ilman äitiä, kun hän joutuu joko lasarettiin tai pahimmassa tapauksessa hautuumaalle?

Kaivanto kirjoitti:

pieksemistä parempi tapa tuo alistaa vaimoa. Kovin on itsetunto heikoilla, jos täytyy syyt etsiä ja löytää vain toisista, ei itsestä.

Olen terapeuttisi kanssa näiden tietojen perusteella samaa mieltä. Oman itsesi ja lasten tähden ero on paras ratkaisu. Vai onko parempi, että lapset jäävät kokonaan ilman äitiä, kun hän joutuu joko lasarettiin tai pahimmassa tapauksessa hautuumaalle?

Lue lisää

Olen kuullut muitakin ennusteita syy- ja seuraussuhteiden perusteella. Miehen "ennuste" on sama kuin Optimisti-Orvokin kertomassa tarinassa. Pahimmassa tapauksesa. Myös pyrkimykseni ja ajatukseni, miten kuuluu toimia, on sama kuin Orvokin. Allekirjoitan sen tarinan täysin ja ymmärrän syyt ja seuraukset.

Mikään ei synny tyhjästä. Kukaan ei masennu tyhjästä. Negatiiviset tunteet eivät synny tyhjästä. Lapsena (väkivallan?)uhriksi joutunut voi olla "uhri" omasta mielestään läpi elämän.
Muiden näkökulmasta aika ilkeä ja alistava kumppani.

xxxxxxxxxxxx kirjoitti:

Ei ehkä täällä palstoilla. Minun annettiin ymmärtää, että mieheni ex oli läpeensä paha. Petti ja se oli anteeksiantamatonta. Yhteinen lapsi oli siinä liitossa kasvatettava vaikka kynsin hampain aikuiseksi.
Lopputulos 20 vuoden liitosta: Vaimo masentui ja sairastui työkyvyttömäksi. Miehen mukaan laiskuuttaan. Heidän yhteinen lapsensa ei ole koskaan hankkinut mitään järjellistä työtä.
Luulin olevani toisenlainen kuin se ex. Luulin, etten koskaan voisi masentua ja etten voisi olla "laiska". Jostain kumman syystä olen samalla tiellä kuin se ex. Ja se on teidän mielestänne minun omaa syytäni. Nytkin lapset pitää kasvattaa aikuisiksi, vaikka hammasta purren, että kasvavat ehjässä perheessä, vaikka terapeuttikin sanoi, ettei liittomme ole kenenkään etu. Ja varoitettiin myös minun olevan vaarassa masentua jopa niin, että saatan tehdä jopa itsemurhan päästäkseni tilanteesta. Jotain yritystä siihen suuntaan oli myös ex:llä.
Syitä eri osoitteeseen muuttoon olisi kuulema:
-taustoiltaan liian erilaiset
-miehen uhriutuminen (selvemmin sanottuna minua on syytelty niin paljon ihan käsittämättömistä asioista, etten enää tunne itseänikään, vaikka aikani ohitin kaiken järjettömänä - en tunnistanut itseäni syytöksistä)
-olisi täysin mahdollista, että kumpi tahansa löytäisi toisen, rakastuisi toiseen, ja kun jokainen ihminen kaipaa itseään ymmärtävää ystävää, se tietäisi varmaa tietä eroon tai salarakassuhteeseen.
-eli: Ehkä sittenkin jossain voi olla se juuri sinua ymmärtävä ihminen, jopa sille miehelle, joka tähän saakka on valinnut vain sopivia syytelykohteita voidakseen elää elämänsä uhrin roolissa

Teemme elämässämme joskus vääriä valintoja, kun on valintojen aika. Eihän niitä voi korjata kuin tekemällä oikeita valintoja myöhemmin. Joskus se on ero. Valitettavasti syyttömät, eli lapsetkin kärsivät aikuisten vääristä valinnoista. Joskus voi korjata kommunikointiongelmia. Joskus taas ei.

Lue lisää

Kirjoitit vaihtoehdoista: "-olisi täysin mahdollista, että kumpi tahansa löytäisi toisen, rakastuisi toiseen, ja kun jokainen ihminen kaipaa itseään ymmärtävää ystävää, se tietäisi varmaa tietä eroon tai salarakassuhteeseen.
-eli: Ehkä sittenkin jossain voi olla se juuri sinua ymmärtävä ihminen, jopa sille miehelle, joka tähän saakka on valinnut vain sopivia syytelykohteita voidakseen elää elämänsä uhrin roolissa."

Yleisen keskustelun tasolla haluan muistuttaa vielä yhdestä vaihtoehdosta: Kun avioliitto lakkaa toimimasta ja tilanne käy kaikille sietämättömäksi, eikä positiivista muutosta näytä olevan odotettavissa, eroaminen on luultavasti kaikille osapuolille - erityisesti lapsille - paras vaihtoehto. (On aina mahdollista palata yhteen, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta.)

Mielestäni pitäisi antaa itselleen aikaa toipua sekä selvitellä omia ajatuksiaan ja toiveitaan pohtimalla vakavasti mennyttä ja tulevaa. Sen voi tehdä yksin, ystävien kanssa tai terapeutin vastaanotolla. Ellei anna itselleen aikaa, eikä osaa elää edes välillä hetken aikaa yksin, saattaa helposti ajautua suhteesta toiseen aina samaa kuviota ja samoja virheitä toistaen. Vaikka rakastuminen on ihanaa, järjen käytöstä ei mielestäni pitäisi ihan kokonaan luopua. Aina voi myös kysyä itseltään, olenko oikeasti rakastunut ko. henkilöön vai etsinkö vain mahdollisimman kivutonta pakotietä.

Useimpien on varmaan ihan turha odottaa sitä valkoisella ratsulla pelastamaan saapuvaa prinssiä. Minä en ainakaan osaisi sen prinssin kyytiin suoraan toisesta sylistä hypätä. Oman itsenikin vuoksi haluan elää yhden suhteen loppuun, ennen kuin olen valmis avaamaan silmäni uusille mahdollisuuksille.

Jokainen on itse vastuussa omista päätöksistään, eikä kukaan toinen voi täysin tuntea toisen tilannetta. Toivon ihmisten tekevän sellaisia päätöksiä, jotka voi itse hyväksyä. Emme voi tehdä enempää kuin parhaamme. ;))

optimisti-orvokki kirjoitti:

Kirjoitit vaihtoehdoista: "-olisi täysin mahdollista, että kumpi tahansa löytäisi toisen, rakastuisi toiseen, ja kun jokainen ihminen kaipaa itseään ymmärtävää ystävää, se tietäisi varmaa tietä eroon tai salarakassuhteeseen.
-eli: Ehkä sittenkin jossain voi olla se juuri sinua ymmärtävä ihminen, jopa sille miehelle, joka tähän saakka on valinnut vain sopivia syytelykohteita voidakseen elää elämänsä uhrin roolissa."

Yleisen keskustelun tasolla haluan muistuttaa vielä yhdestä vaihtoehdosta: Kun avioliitto lakkaa toimimasta ja tilanne käy kaikille sietämättömäksi, eikä positiivista muutosta näytä olevan odotettavissa, eroaminen on luultavasti kaikille osapuolille - erityisesti lapsille - paras vaihtoehto. (On aina mahdollista palata yhteen, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta.)

Mielestäni pitäisi antaa itselleen aikaa toipua sekä selvitellä omia ajatuksiaan ja toiveitaan pohtimalla vakavasti mennyttä ja tulevaa. Sen voi tehdä yksin, ystävien kanssa tai terapeutin vastaanotolla. Ellei anna itselleen aikaa, eikä osaa elää edes välillä hetken aikaa yksin, saattaa helposti ajautua suhteesta toiseen aina samaa kuviota ja samoja virheitä toistaen. Vaikka rakastuminen on ihanaa, järjen käytöstä ei mielestäni pitäisi ihan kokonaan luopua. Aina voi myös kysyä itseltään, olenko oikeasti rakastunut ko. henkilöön vai etsinkö vain mahdollisimman kivutonta pakotietä.

Useimpien on varmaan ihan turha odottaa sitä valkoisella ratsulla pelastamaan saapuvaa prinssiä. Minä en ainakaan osaisi sen prinssin kyytiin suoraan toisesta sylistä hypätä. Oman itsenikin vuoksi haluan elää yhden suhteen loppuun, ennen kuin olen valmis avaamaan silmäni uusille mahdollisuuksille.

Jokainen on itse vastuussa omista päätöksistään, eikä kukaan toinen voi täysin tuntea toisen tilannetta. Toivon ihmisten tekevän sellaisia päätöksiä, jotka voi itse hyväksyä. Emme voi tehdä enempää kuin parhaamme. ;))

Lue lisää

Yksi seikka askarruttaa:
Mikä on oikeasti tarua ja mikä totta. Joku ehkä ajautuu suhteesta toiseen. Enpä tunne henkilökohtaisesti ketään sellaista. Tai vaikka tuntisin, niin mikäs siinä, jos ihminen on tilanteeseen tyytyväinen. Onko se silloin ajautumista vai sille ihmiselle sopiva valinta?
Joku varmaan toistaa samoja virheitä. Sellaistakaan en ole henkilökohtaisesti tavannut. Ilmeisesti joku tekee niin jossain, kun siitä niin paljon puhutaan.
Niitä jatkuvasti uusiin kohteisiin rakastuvia tai rakastumisen tunteeseen rakastuvia en juurikaan tunne. Ihan tavallisia ihmisiä vain. Vai onko joillekin annettu niin suuri rakkauden lahja, että niitä rakkauksia on kaikkialla pilvin pimein. Sehän kuulostaisi toisaalta kadehdittavalta.
Ja vielä yksi ihmettelyn aihe: En ole nähnyt vielä kenenkään elämän noudattavan mitään kirjoista kopioitua kaavaa. Sellaista ei näytä olevan olemassakaan. Standardielämä? Olemme vain ihmisiä ja kaikilla meillä on tarinamme. Jokaisella omannäköisensä.
Ihan vain pohdinnan aiheeksi ajattelin näitä ajatuksia. Toistetaanko me jotain muilta kuultua vai perustuuko uskomuksemme omakohtaisiin kokemuksiin?

En pyri kumoamaan ajatuksiasi, en välttämättä ole edes eri mieltä, hiukan vain täydennän tavallaan. Lainattu teksti oli takuulla pätevän ihmisen mielipide. Voisi sen tulkita halutessaan myös niin, että ei aina välttämättä käy huonosti. Että joskus se onni voisi kääntyäkin-sellaisia minä taas jopa tunnen- tai sitten toisessa ääripäässä on ne tuhoisat vaihtoehdot. Ja siinä välissä se eri osoitteessa eläminen, mikä ei minusta tunnu yhtään huonolle vaihtoehdolle. Ja kuten sanoit: Kunhan ihmisillä olisi vain viisautta tehdä itselleen sopivia ratkaisuja, harkiten. Kuulema meidän ikäluokassa harkitaan yleensä useita vuosia ennen lopullisia eropäätöksiä. Se on melkein sääntö eikä poikkeus. Elämä on jo opettanut useimmille harkintaa.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Kirjoitit vaihtoehdoista: "-olisi täysin mahdollista, että kumpi tahansa löytäisi toisen, rakastuisi toiseen, ja kun jokainen ihminen kaipaa itseään ymmärtävää ystävää, se tietäisi varmaa tietä eroon tai salarakassuhteeseen.
-eli: Ehkä sittenkin jossain voi olla se juuri sinua ymmärtävä ihminen, jopa sille miehelle, joka tähän saakka on valinnut vain sopivia syytelykohteita voidakseen elää elämänsä uhrin roolissa."

Yleisen keskustelun tasolla haluan muistuttaa vielä yhdestä vaihtoehdosta: Kun avioliitto lakkaa toimimasta ja tilanne käy kaikille sietämättömäksi, eikä positiivista muutosta näytä olevan odotettavissa, eroaminen on luultavasti kaikille osapuolille - erityisesti lapsille - paras vaihtoehto. (On aina mahdollista palata yhteen, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta.)

Mielestäni pitäisi antaa itselleen aikaa toipua sekä selvitellä omia ajatuksiaan ja toiveitaan pohtimalla vakavasti mennyttä ja tulevaa. Sen voi tehdä yksin, ystävien kanssa tai terapeutin vastaanotolla. Ellei anna itselleen aikaa, eikä osaa elää edes välillä hetken aikaa yksin, saattaa helposti ajautua suhteesta toiseen aina samaa kuviota ja samoja virheitä toistaen. Vaikka rakastuminen on ihanaa, järjen käytöstä ei mielestäni pitäisi ihan kokonaan luopua. Aina voi myös kysyä itseltään, olenko oikeasti rakastunut ko. henkilöön vai etsinkö vain mahdollisimman kivutonta pakotietä.

Useimpien on varmaan ihan turha odottaa sitä valkoisella ratsulla pelastamaan saapuvaa prinssiä. Minä en ainakaan osaisi sen prinssin kyytiin suoraan toisesta sylistä hypätä. Oman itsenikin vuoksi haluan elää yhden suhteen loppuun, ennen kuin olen valmis avaamaan silmäni uusille mahdollisuuksille.

Jokainen on itse vastuussa omista päätöksistään, eikä kukaan toinen voi täysin tuntea toisen tilannetta. Toivon ihmisten tekevän sellaisia päätöksiä, jotka voi itse hyväksyä. Emme voi tehdä enempää kuin parhaamme. ;))

Lue lisää

Esitin tarinassani nimenomaan yhden samojen virheiden toistokuvion. Mies sai uuden mahdollisuuden, mutta toisti uudessa liitossa vanhat virheensä ja lopputuloksen suunta on sama kuin ensimmäisessä liitossa. Siinä on nimenomaan se toistokuvio. Lopputulos ei näytä olevan riippuvainen edes siitä, miten erilaisia puolisot ovat alunalkaen olleet.

Useitakin.

Tähän ketjuun ei ole 'ulkopuolisena' mitään sellaista tietoa, joka edesauttaisi keskustelua.

Silti 'katseella' seuraan myös tällaisia aiheita.:)

avioliitossa. 32 vuotta takana ja toivottavasti paljon vielä edessä. Olen kiitollinen yhteisestä elämästämme, häpeäkseni tunnustan kyllä että kiukuttelen aika pienistä ja olen aikamoinen nalkuttaja kans. Siinä tuo menee päivä kerrallansa tuo elämä. Suurta rakkauren paloa ei enää ole mutta on mukava olla yhdessä. Kai se on sitä aitoa rakkautta,luulisin

eronnut, vaikka täällä katselenkin juttujanne, sallinette kuiteskin.

kohta neljäkymmentä vuotta yhteistä taivalta täyttyy ja hauskaa on ollut.

Käyn täällä palstoilla, kun olen yksin ja kaipaan seuraa. Sisareni erosi aikanaan ja sanoin syyksi sen, että heiltä loppui puhuminen, ei ollut toiselle mitään järkevää sanottavaa.

Nyt eron jälkeen he ovat ystäviä ja tulevat paremmin toimeen keskenään kuin avioliitossa ollessaan.

Lihoo takaisi. Menee uudelleen samanlaiseen avioliittoon, rakkaus kun tekee sokeasti. Kuka muuten rakastaa kunnollista elämää, rakastaako ihmiset kunnollisia ihmisiä. EI;EI;EI;

Sitä psyyke karttaa kirjoitti:

Lihoo takaisi. Menee uudelleen samanlaiseen avioliittoon, rakkaus kun tekee sokeasti. Kuka muuten rakastaa kunnollista elämää, rakastaako ihmiset kunnollisia ihmisiä. EI;EI;EI;

Lue lisää

niin viisaasti, että en sanomastasi ymmärrä höykäsen pöläystä, mutta vikahan on tietysti minussa. Josko nyt kuitenkin selittäisit tarkemmin mitä yrität viestittää.

Sitä psyyke karttaa kirjoitti:

Lihoo takaisi. Menee uudelleen samanlaiseen avioliittoon, rakkaus kun tekee sokeasti. Kuka muuten rakastaa kunnollista elämää, rakastaako ihmiset kunnollisia ihmisiä. EI;EI;EI;

Lue lisää

ymmärrä, enkä allekirjoita:

"Kuka muuten rakastaa kunnollista elämää, rakastaako ihmiset kunnollisia ihmisiä. EI;EI;EI;"

Sitä psyyke karttaa kirjoitti:

Lihoo takaisi. Menee uudelleen samanlaiseen avioliittoon, rakkaus kun tekee sokeasti. Kuka muuten rakastaa kunnollista elämää, rakastaako ihmiset kunnollisia ihmisiä. EI;EI;EI;

Lue lisää

sokeaa, mutta avioliitto on hyvä silmälääkäri.