Kuinka olet voinut pysyä...

...en sentäs "onnistunut" itseäni kolhimaan. Mutta tosta tuli mieleen, että vähän väliä ulkona kaaduttiin ja polvet olivat "rikki". Ei ollut aikaa mennä sisälle haavoja pesemään, hiekanmuruset pyyhittiin käsillä ja otettiin piharatamon lehti ja sylkästiin siihen ja laitettiin "laastariksi" haavan päälle.
Voi hyvänen aika, että naurattaa.... :))

Muistan, kun menin puolen tunnin soittotunnille, niin ensin menin linja-autolla kaupunkiin ja torilta kävelin n.2-3 kilometriä ja puolen tunnin kuluttua kävelin taas linja-autolle, odottelin joskus pitkäänkin ennen kuin linja-auto tuli. Koko "reissuun" hupeni aikaa n.3 tuntia. Joskus enemmänkin. Olin 8 vuotias, eikä kukaan edes ajatellut, että minua pitäisi viedä sinne autolla vaikka auto meillä pihassa kökötti.

Heikunkeikku kirjoitti:

Muistan, kun menin puolen tunnin soittotunnille, niin ensin menin linja-autolla kaupunkiin ja torilta kävelin n.2-3 kilometriä ja puolen tunnin kuluttua kävelin taas linja-autolle, odottelin joskus pitkäänkin ennen kuin linja-auto tuli. Koko "reissuun" hupeni aikaa n.3 tuntia. Joskus enemmänkin. Olin 8 vuotias, eikä kukaan edes ajatellut, että minua pitäisi viedä sinne autolla vaikka auto meillä pihassa kökötti.

Lue lisää

Heikunkeikku, Että jatkoitkos musaharrastusta?

kysyä sinulta kirjoitti:

Heikunkeikku, Että jatkoitkos musaharrastusta?

Kyllä jatkoin. Olen nyt pianonsoitonopettaja ja se on juuri mulle sopiva työ :)

Heikunkeikku kirjoitti:

Kyllä jatkoin. Olen nyt pianonsoitonopettaja ja se on juuri mulle sopiva työ :)

Minäkin koulussa olin haka musiikissa,nuotit oli helppoja ja tiesin aina miten mikin menee,miten nuotit piirretään ja ymmärretään.
Empäs pirskatti älynny jatkaa,pidin "kynttilää vakan alla",alkoi muut kiinnostuksen kohteet...

Monesti on harmittanu jälkeenpäin,kuten muutkin saavuttamattomat unelmat,myöhäistä se on hiiren haukotella kun puolet on kissan suussa (:

Jaavatyttö kirjoitti:

Minäkin koulussa olin haka musiikissa,nuotit oli helppoja ja tiesin aina miten mikin menee,miten nuotit piirretään ja ymmärretään.
Empäs pirskatti älynny jatkaa,pidin "kynttilää vakan alla",alkoi muut kiinnostuksen kohteet...

Monesti on harmittanu jälkeenpäin,kuten muutkin saavuttamattomat unelmat,myöhäistä se on hiiren haukotella kun puolet on kissan suussa (:

Lue lisää

Kyllä sen hiirulaisen vaan kannattaa haukotella, vaikka onkin puoleksi kissan suus, eihän sitä tiedä, jos se vahingossa luiskahtaisi sieltä suusta pois :)

Mulla on vuosien varrella (olen opettanut 30 vuotta pianonsoittoa)ollut aivan ihania iäkkäitä oppilaita. Nykyään musiikkioppilaitoksissa on ns. Avoimia osastoja, jonne voi mennä opiskelemaan iäkkäämpinäkin. Sekä työväenopistoon.
Esim. viitisen vuotta sitten eräs n.55-vuotias mies, joka ei koskaan ollut soittanut pianoa ja joka olisi aina halunnut soittaa, tuli oppilaakseni. Teimme yhteistyötä vähän yli 3 vuotta. Oppi mukavasti soittamaan omaksi ilokseen ja vaimolleen :) ja kertoi, että rohkeni soittamaan vieraillekin.
Eihän aloittamisessa mitään ikärajaa ole. Ja on hölynpölyä, etteikö oppisi soittamaan vanhempana. Elikkä alahan haukottelemaan äh eikun suunnittelemaan soittotunneille menoa. Vaikkapa yksityisesti. Kannattaa kokeilla.
Monia vanhempia oppilaita on ollut ja KAIKKI ovat oppineet :)

Ulko-ovet olivat aina auki. Meillä oli keittiössä tuoli oven vieressä ja yks-kaks joku naapuri tai kuka milloinkin tuli koputtamatta sisään ja istahti siihen tuolille juttelemaan. Ei tarvinnut olla asiaa tullakseen käymään, eikä kukaan soittanut puhelimella, että voiko tulla kylään. Ihmiset vaan tulla tupsahtivat :)
Se oli kivaa :)

..tosiaan sielä täälä. Ja mustelmia. Polvesta ei ehtinyt edellisen haavan rupi irrota, kun siihen tuli TAAS uusi ruohovihreällä värjätty haava.
Voisko olla niin, että kun pienestä pitäen leikki metsässä ja pihapiirin puihin kiipeili, niin sai "harjaannusta" kiipeilyssä ja kaatuilemisissakin ja ei sitten tapahtunut niin pahoja tapaturmia.
Osasi olla varovainen. Eikä hosunut.
Olihan autoja tosiaan vähemmän, mutta kotitaloni vierestä kulki iso tie ja huristeli niitä autoja siihenkin aikaan aika paljon. Ja kun ei noita nopeusrajoituksiakaan ollut, vai oliko? Jos oli, niin ei niitä ainakaan noudatettu. Mutta ei meitä sielä autotien reunassa huvittanut leikkiä, kun oli niin monta muuta hauskaa paikkaa.

Kymmenen tikkua laudalla oli kiva porukkapeli ja sitten pelattiin neljää maalia (vähän kuin pesäpallo). Tosin siinä olin tosi huono, kun en osunut mailalla palloon paljon koskaan :)

Heikunkeikku kirjoitti:

..tosiaan sielä täälä. Ja mustelmia. Polvesta ei ehtinyt edellisen haavan rupi irrota, kun siihen tuli TAAS uusi ruohovihreällä värjätty haava.
Voisko olla niin, että kun pienestä pitäen leikki metsässä ja pihapiirin puihin kiipeili, niin sai "harjaannusta" kiipeilyssä ja kaatuilemisissakin ja ei sitten tapahtunut niin pahoja tapaturmia.
Osasi olla varovainen. Eikä hosunut.
Olihan autoja tosiaan vähemmän, mutta kotitaloni vierestä kulki iso tie ja huristeli niitä autoja siihenkin aikaan aika paljon. Ja kun ei noita nopeusrajoituksiakaan ollut, vai oliko? Jos oli, niin ei niitä ainakaan noudatettu. Mutta ei meitä sielä autotien reunassa huvittanut leikkiä, kun oli niin monta muuta hauskaa paikkaa.

Kymmenen tikkua laudalla oli kiva porukkapeli ja sitten pelattiin neljää maalia (vähän kuin pesäpallo). Tosin siinä olin tosi huono, kun en osunut mailalla palloon paljon koskaan :)

Lue lisää

Samanlainen koheltaja olen myös ollut. Meidän pikukykässä oli parityttöä lisäkseni ja "vanhoja"
mielestään leikkiin mun kaa.

Joten touhusin poikienkanssa, riisuttiin fillarit
rallipyöriksi ja ojanpohjankautta tielle/pellolle
muuten kivakisa vaan = tukkapöllyä, Isä vahti vieressä kun yritimme velipojan kanssa löytää ruuveille omat kolonsa.*huok.* :))

Enkä muista olisiko sellaista kesää ollut ettei oisi naulaan astunut, ja = taas tukka oheni:D

Urheiltiin kovasti, ja impukalla harjoiteltiin tarkkuuta, partiossa opeteltiin selviytymistaitoja. Ihan kauniit on muistot.

misislisbet kirjoitti:

Samanlainen koheltaja olen myös ollut. Meidän pikukykässä oli parityttöä lisäkseni ja "vanhoja"
mielestään leikkiin mun kaa.

Joten touhusin poikienkanssa, riisuttiin fillarit
rallipyöriksi ja ojanpohjankautta tielle/pellolle
muuten kivakisa vaan = tukkapöllyä, Isä vahti vieressä kun yritimme velipojan kanssa löytää ruuveille omat kolonsa.*huok.* :))

Enkä muista olisiko sellaista kesää ollut ettei oisi naulaan astunut, ja = taas tukka oheni:D

Urheiltiin kovasti, ja impukalla harjoiteltiin tarkkuuta, partiossa opeteltiin selviytymistaitoja. Ihan kauniit on muistot.

Lue lisää

Sulla tais olla vielä vähän raisumpia leikkejä, jos poikien kanssa touhusit :)
Kun kerroit pyörästä, niin tuli mieleen, että pyörään laitettiin pyykkipojalla pahvi kiinni pinnoihin ja avot mopo oli valmis. Ihana rätinä kuului :D

...voi ku teillä oli ihanaa.
Paperinuket, hi hih :) Juu mä muistan, niille tehtiin PAAALJON vaatteita.
Leikittiin kauppaa. Kun kotona kahvipaketti tai kauraryynipaketti tuli tyhjäksi, niin saatiin tyhjä pahvikotelo viedä omaan "kauppaan". Ja voikukan kukat olivat voita jne...
Kyllä nyt äidin ja mummun kutomat värikkäät sukat aina Adidaksen sukat voittaa :)

Heikunkeikku kirjoitti:

...voi ku teillä oli ihanaa.
Paperinuket, hi hih :) Juu mä muistan, niille tehtiin PAAALJON vaatteita.
Leikittiin kauppaa. Kun kotona kahvipaketti tai kauraryynipaketti tuli tyhjäksi, niin saatiin tyhjä pahvikotelo viedä omaan "kauppaan". Ja voikukan kukat olivat voita jne...
Kyllä nyt äidin ja mummun kutomat värikkäät sukat aina Adidaksen sukat voittaa :)

Lue lisää

oli silakoi.Meil oli iso pahviloota tiskinä,oikkee siin oli "kioskiluukku" ja siält myytii.
Filtin pää tehtii kivoi kotileikei.Babybornina oli ompelijatätin "polkema" mollamaija.Ei menny nuken silmät kiinni,muuta ku miälikuvituksis.Tehtäväs hoiti silti hyvi ja oli kovin rakas mul.Meil siskoil oli omat mollat,eriväriset silmät ja tukat(villalanka) niil oli.Mun oli Ulla.

Nii ja talkkarin tätin tykö sai juasta appuu hakemaa,ellei rautalehti "parantanu" haavaa.Poske
pulleina pehmone täti puhalsi kolhuihi ja taas sitä mentii.

..kun meillä on niin paljon hyviä muistoja :)
Kerroit noista pullantuoksuista ja lämpimäisistä.
Tuli heti uus muisto, jota en oo tullut ajatelleeksi ta i en oo muistanut. Nyt muistui mieleen. Naapurin Lahja-täti teki maailman parasta mustikkapiirakkaa ja aina, kun hän niitä leipoi ja koska tiesi, että tykkäsin niistä ihan hirveesti, niin aina naapurin tyttö toi minulle oikein todella valtavan suuren mustikkapiirakan. Istuin usein ulkoportailla ja söin sitä piirakkaa oikein hitaasti, että olisi kestänyt kauan.

juttuja. Kun muistelen uimaan oppimistani kyllä hirvittää vieläkin. Kivi jolle piti päästä (muut olivat odottamassa)oli jonkin matkaa rannasta eikä muuta mahdollisuutta ollut kun uida. Voimat alkoivat hiipua kun viimein sain otteen kivestä ja hivuttauduin sen päälle. Olin vielä 5v ja täytin loppukesästä 6vuota.
Muuten muisti on kullannut, helteiset, työntäyteiset kesät, mustikkamaidolla, ahomansikoilla ja niittykukilla.
Toisaalta emme voi viedä onnellisia muistoja tämän ajan lapsilta vain siksi että ne ovat erilaisia. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta.

...kun luin kirjotustasi. Noin vaarallisia leikkejä en sentäs ole leikkinyt.
Onneksi teille ei pahempaa sattunut, olis voinut mennä henki.
Koominen otsikko sinulla, tuo Parhaat leikkikalut heh:)
Toki tulit vallinneeksi ammatiksesi Räjähdemiehen ammatin, joka tietöiden yhteydes "huuteloo" AMPU TULEE :)

Heikunkeikku kirjoitti:

...kun luin kirjotustasi. Noin vaarallisia leikkejä en sentäs ole leikkinyt.
Onneksi teille ei pahempaa sattunut, olis voinut mennä henki.
Koominen otsikko sinulla, tuo Parhaat leikkikalut heh:)
Toki tulit vallinneeksi ammatiksesi Räjähdemiehen ammatin, joka tietöiden yhteydes "huuteloo" AMPU TULEE :)

Lue lisää

Kerrankin alle kymmenvuotiaina oltiin "peltiheikin" kanssa sorsametsällä... Saaliina kolme reikää veneessä kun ase sattui sarjatulelle...

ibiza kirjoitti:

Kerrankin alle kymmenvuotiaina oltiin "peltiheikin" kanssa sorsametsällä... Saaliina kolme reikää veneessä kun ase sattui sarjatulelle...

...Tuohon kyllä tarvitaan aivan jotakin muuta, kuin tuuria.
Suojelusenkeli on ollut täystyöllistetty teidän touhujen kanssa :))
Mahdottoman mahdottoman mahdottomia leikkejä,muuta ei kyllä voi sanoa :)

Heikunkeikku kirjoitti:

...Tuohon kyllä tarvitaan aivan jotakin muuta, kuin tuuria.
Suojelusenkeli on ollut täystyöllistetty teidän touhujen kanssa :))
Mahdottoman mahdottoman mahdottomia leikkejä,muuta ei kyllä voi sanoa :)

Lue lisää

olimme ammattilaisia, mitä nyt joskus "lipsahti"...:)

Kumma vaan ettei kukaan astunut "hyppyheikki" jalkaväen miinaan vaikka niitä löytyi jälkeenpäin kymmeniä "leikkipaikoiltamme" maahan asennettuna...

Kyllä kulkuvälineet kuitenkin ovat vaarallisempia...

Oli hauska lukea lapsuutesi tekemisistä :)
Olisko vaan äitis ja isäs antanut pikkusisaret vastuulles, jos olisivat tienneet.... :)
Salaahan sitä tietysti oli kaikkea kokeiltava, eiväthän ne äidit ja isät olis muuten päästäneet.
Metsämansikoita heinän korteen, nami nami :)

Heikunkeikku kirjoitti:

Oli hauska lukea lapsuutesi tekemisistä :)
Olisko vaan äitis ja isäs antanut pikkusisaret vastuulles, jos olisivat tienneet.... :)
Salaahan sitä tietysti oli kaikkea kokeiltava, eiväthän ne äidit ja isät olis muuten päästäneet.
Metsämansikoita heinän korteen, nami nami :)

Lue lisää

pienimmät päässeetkään matkaamme, - tosin sain selkäsaunat, kun pikkusiskolta hävisi kumpparit metsään.

Oli se kovaa...:)

...vaikka ei ollut paljoa mitään, sillä erolla, että oikeastaan meillä oli hiton PALJON KAIKKEA.
Kuten iloa ja hassutuksia ja yli-hyviä kavereita... ja ja ja...vaikka mitä :)
Olin tuonkin unohtanut, että lauantaina oltiin koulus. Ja lauantaina oli silloin tällöin pehmeetä leipää, kun muulloin oli aina näkkileipää (ilman voita). Pehmeän leivän päivänä oli semmonen pieni kuutio sulatejuustoa (oliskohan ollut Violaa) :)
Eheeiiiii, niitä päiviä en ikuna vaihtaisi pois.
En yhtään!
En edes sitäkään, kun vedin auton käsijarrun pois päältä ja auto rullas liiverin seinään ja isä suuttu aivan kauheasti. Minä yritin selittää, että en tietenkään ottanut sitä pois päältä, vaan mun hame tarttui siihen ja vedin vain hameeehelmani siitä pois. Isä ei uskonut sitä. Kumma juttu :)

....nauruun täällä yksikseni, kun luin tansseihin menostasi :) Ja lehmien lypsämisestä.
Meillä ei ole ollut lehmiä, kun kaupungissa asuin, mutta mua puolestaan inhotti, kun en saanut tanssirahaa, ennen kuin olin perannut hyvin savisesta maasta karroja (en tiedä oikeaa nimeä, mutta semmosia kaktuksen näköisiä, piikkilehtisiä rikkaruohoja, joiden juuret jatkui-jatkui-jatkui, ties mihin asti). Kintaat käteen ja niitä maasta vetelemään. Tai sitten piti tehdä jotakin muuta yhtä tympeetä. Kiire kun oli ruveta tälläytymään tansseihin.

Heikunkeikku kirjoitti:

....nauruun täällä yksikseni, kun luin tansseihin menostasi :) Ja lehmien lypsämisestä.
Meillä ei ole ollut lehmiä, kun kaupungissa asuin, mutta mua puolestaan inhotti, kun en saanut tanssirahaa, ennen kuin olin perannut hyvin savisesta maasta karroja (en tiedä oikeaa nimeä, mutta semmosia kaktuksen näköisiä, piikkilehtisiä rikkaruohoja, joiden juuret jatkui-jatkui-jatkui, ties mihin asti). Kintaat käteen ja niitä maasta vetelemään. Tai sitten piti tehdä jotakin muuta yhtä tympeetä. Kiire kun oli ruveta tälläytymään tansseihin.

Lue lisää

Maanatai illansuuta vaan taas täältä pohojanmaalta.
Sellaasta vaatimatontahan se oli silloon se elämä, jos nykyaikahan vertaa.
Mutta samankaltaasia unelmia ja toiveita niitä oli meilläki. Ja niitä rakastumisia ja ihastumisia oli kenellä ny minkäki verran.
Kiires oli aina lauantaiehtoosin lavatansseihin ja toisten nuorten joukkohon. Kotona oli sauna kellarikerrokses ja siellä sellaanen oikia pönttökiuas. Työstä ku tultihin niin oli kiire laittamahan sinne kiukahan alle valakiaa notta pääsi pesulle ja iltamihin.
Pari pesää ku poltettihin niin ei jourettu enää sen saunan hiilloksen hiipumisia orottelemahan jotta oliis saanu sen savupellin kiinni. Mä heitin vettä aina sinne kiukaan uunihin notta sammuu se hiillos ja pääsi nopiammin saunaamahan. Lapualla käytihin palijon, samoon Alavudella Aulavan lavalla.
Muistan tualta Aulavalta ku ajoon siihen lavan parkkipaikalle niin siinä oli nuoria koko joukon, tyttöjä ja poikia. Enhän minä heitä tuntenu, menin kuitenkin siihen toimittelemahan ku ei kiirestä ollu ja oli koria kesäänen lauantaiehtoo, niin siinä oli sellaanen pitkänpuoleenen vaaliatukkaanen likka. Niin se koppaa mua yhtääkkiä takaa päin tukkahan kiinni ja sanoo notta tämä käkkäräpää on ny hänen. Mä menin siitä ottehesta ja niistä sanoostaki ensin hämilleni ja jotaan änkyytin notta, niinkö sä oot aatellu. Se sanoo jotta kyllä hän on ny ihan tosissansa.
Meistä tuliki sitten oikiat rakastavaaset, Helinä oli kultaanen ja kaunis tyttö, kyllä mä tykkäsin hänestä. Koko se kesä riiattihin, uitihin ja telttailtihin kaikkina viikoonloppuina. Sitten ku tuli syksypimiät niin käytihin yhyrees omena varkais siinä Helinän naapuris, justihin ku pahaaset kersaat. Välihin naurettihin kaiken maaliman hullutuksille mitä keksittihin. Viikollaki piti kirijoottaa muutama sana ja oli niin henuusta se homma. Helinä säilytti niitä mun kirijeitäni siellä kotonaan jääkaapiis. Mä kysyyn notta kuinka ihimees sä nuata kirijeitä jääkaapiis pirät ja että mitä sä meinaat, kuka ny kirijeitä jääkaapiis säilyttää. Se sanoo notta soon ihan oikia paikka, ne oli kuulemma "jäähtymäs" Voi sen likaan kans ja sen eresottamuksille sai nauraa. On se ihanaa aikaa ku ihimistä friiatahan. Aurinko paistoo koko naamallansa ja kokonaanen elämä erees.
terv. nuoruuren kultaasiis muistoos hetken unelmoinu seppä ja pieni aina reaali ajas elävä Tiitu-kani täältä lumiselta lakeurelta.

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Maanatai illansuuta vaan taas täältä pohojanmaalta.
Sellaasta vaatimatontahan se oli silloon se elämä, jos nykyaikahan vertaa.
Mutta samankaltaasia unelmia ja toiveita niitä oli meilläki. Ja niitä rakastumisia ja ihastumisia oli kenellä ny minkäki verran.
Kiires oli aina lauantaiehtoosin lavatansseihin ja toisten nuorten joukkohon. Kotona oli sauna kellarikerrokses ja siellä sellaanen oikia pönttökiuas. Työstä ku tultihin niin oli kiire laittamahan sinne kiukahan alle valakiaa notta pääsi pesulle ja iltamihin.
Pari pesää ku poltettihin niin ei jourettu enää sen saunan hiilloksen hiipumisia orottelemahan jotta oliis saanu sen savupellin kiinni. Mä heitin vettä aina sinne kiukaan uunihin notta sammuu se hiillos ja pääsi nopiammin saunaamahan. Lapualla käytihin palijon, samoon Alavudella Aulavan lavalla.
Muistan tualta Aulavalta ku ajoon siihen lavan parkkipaikalle niin siinä oli nuoria koko joukon, tyttöjä ja poikia. Enhän minä heitä tuntenu, menin kuitenkin siihen toimittelemahan ku ei kiirestä ollu ja oli koria kesäänen lauantaiehtoo, niin siinä oli sellaanen pitkänpuoleenen vaaliatukkaanen likka. Niin se koppaa mua yhtääkkiä takaa päin tukkahan kiinni ja sanoo notta tämä käkkäräpää on ny hänen. Mä menin siitä ottehesta ja niistä sanoostaki ensin hämilleni ja jotaan änkyytin notta, niinkö sä oot aatellu. Se sanoo jotta kyllä hän on ny ihan tosissansa.
Meistä tuliki sitten oikiat rakastavaaset, Helinä oli kultaanen ja kaunis tyttö, kyllä mä tykkäsin hänestä. Koko se kesä riiattihin, uitihin ja telttailtihin kaikkina viikoonloppuina. Sitten ku tuli syksypimiät niin käytihin yhyrees omena varkais siinä Helinän naapuris, justihin ku pahaaset kersaat. Välihin naurettihin kaiken maaliman hullutuksille mitä keksittihin. Viikollaki piti kirijoottaa muutama sana ja oli niin henuusta se homma. Helinä säilytti niitä mun kirijeitäni siellä kotonaan jääkaapiis. Mä kysyyn notta kuinka ihimees sä nuata kirijeitä jääkaapiis pirät ja että mitä sä meinaat, kuka ny kirijeitä jääkaapiis säilyttää. Se sanoo notta soon ihan oikia paikka, ne oli kuulemma "jäähtymäs" Voi sen likaan kans ja sen eresottamuksille sai nauraa. On se ihanaa aikaa ku ihimistä friiatahan. Aurinko paistoo koko naamallansa ja kokonaanen elämä erees.
terv. nuoruuren kultaasiis muistoos hetken unelmoinu seppä ja pieni aina reaali ajas elävä Tiitu-kani täältä lumiselta lakeurelta.

Lue lisää

ihmise muisti.Tää oli mukava alotus,kas näin tuli meil kaikil retki lapsuus maisemiin.Meil tää muisteluitte tuokio jatkui ruakapöyräskin viäl.Kovi
oliva nuare kiinnostunei kuulemaa ja kummastelemaa
mm.sitä saunajuaman vähyyt riittävyyt.
Muistin viäl,ku mul oli kissanpentu.Sitä ei saanu kukkaa silittää.Se vaa nukkus.Oikiast se oli turkisnahanpalane liimattuna kiven pääl.Met siskot siliteltii ja hyssyteltii sitä.Pikkuse vilauteltii epäilevil karvatupsuu.Uskos net sit.
Meijä oli lupa mennä tansseihi vast ku oltii päästy ripelt.......nii,juu ja se samane tanssikaveri röhnöttää tual sohval.
Tääl ei ol lunta,keltassii krookuksii kurkkii tosa
pensaitte juurel.
Tiitul terveissii,oikke aurinkoissii.

seppäpohojanmaalta kirjoitti:

Maanatai illansuuta vaan taas täältä pohojanmaalta.
Sellaasta vaatimatontahan se oli silloon se elämä, jos nykyaikahan vertaa.
Mutta samankaltaasia unelmia ja toiveita niitä oli meilläki. Ja niitä rakastumisia ja ihastumisia oli kenellä ny minkäki verran.
Kiires oli aina lauantaiehtoosin lavatansseihin ja toisten nuorten joukkohon. Kotona oli sauna kellarikerrokses ja siellä sellaanen oikia pönttökiuas. Työstä ku tultihin niin oli kiire laittamahan sinne kiukahan alle valakiaa notta pääsi pesulle ja iltamihin.
Pari pesää ku poltettihin niin ei jourettu enää sen saunan hiilloksen hiipumisia orottelemahan jotta oliis saanu sen savupellin kiinni. Mä heitin vettä aina sinne kiukaan uunihin notta sammuu se hiillos ja pääsi nopiammin saunaamahan. Lapualla käytihin palijon, samoon Alavudella Aulavan lavalla.
Muistan tualta Aulavalta ku ajoon siihen lavan parkkipaikalle niin siinä oli nuoria koko joukon, tyttöjä ja poikia. Enhän minä heitä tuntenu, menin kuitenkin siihen toimittelemahan ku ei kiirestä ollu ja oli koria kesäänen lauantaiehtoo, niin siinä oli sellaanen pitkänpuoleenen vaaliatukkaanen likka. Niin se koppaa mua yhtääkkiä takaa päin tukkahan kiinni ja sanoo notta tämä käkkäräpää on ny hänen. Mä menin siitä ottehesta ja niistä sanoostaki ensin hämilleni ja jotaan änkyytin notta, niinkö sä oot aatellu. Se sanoo jotta kyllä hän on ny ihan tosissansa.
Meistä tuliki sitten oikiat rakastavaaset, Helinä oli kultaanen ja kaunis tyttö, kyllä mä tykkäsin hänestä. Koko se kesä riiattihin, uitihin ja telttailtihin kaikkina viikoonloppuina. Sitten ku tuli syksypimiät niin käytihin yhyrees omena varkais siinä Helinän naapuris, justihin ku pahaaset kersaat. Välihin naurettihin kaiken maaliman hullutuksille mitä keksittihin. Viikollaki piti kirijoottaa muutama sana ja oli niin henuusta se homma. Helinä säilytti niitä mun kirijeitäni siellä kotonaan jääkaapiis. Mä kysyyn notta kuinka ihimees sä nuata kirijeitä jääkaapiis pirät ja että mitä sä meinaat, kuka ny kirijeitä jääkaapiis säilyttää. Se sanoo notta soon ihan oikia paikka, ne oli kuulemma "jäähtymäs" Voi sen likaan kans ja sen eresottamuksille sai nauraa. On se ihanaa aikaa ku ihimistä friiatahan. Aurinko paistoo koko naamallansa ja kokonaanen elämä erees.
terv. nuoruuren kultaasiis muistoos hetken unelmoinu seppä ja pieni aina reaali ajas elävä Tiitu-kani täältä lumiselta lakeurelta.

Lue lisää

...myös täältä pohjanmaalta. Ulkona paistelee niin mukavasti aurinko ja räystäät tippuu solkenaan :)
Voi kun oli taas kiva lukea sun kirjotustas.
Kirjeitten säilytys jääkaapissa nauratti kovasti. Taisit kirjotella Helenalle NIIN LÄMPIMIÄ kirjeitä, että ne oli yksinkertaisesti PAKKO sujauttaa viilenemään.
Tanssireissut, varsinkin kesäisin, olivat todella mukavia.
Minullekin kävi sillä tavalla, että eräs mukavan näköinen poika tuli minua hakemaan tanssimaan ja kun tanssikappale loppui, niin tämä poika sanoi minulle, että "mä oon valmis olemaan sun kanssa (siis seurustelemaan) jos sulle vaan sopii"
Ja kylläpäs minulle sopi :)
Siitä se seurustelu alkoi ja vajaan vuoden kuluttua menimme kihloihin ja siitä puolen vuoden kuluttua naimisiin.
Se tanssireissu kannatti :)

Silitykset kultaiselle Tiitulle :) Minunkin jalkojen juures rötköttelee Jalmari-kissa ylen tyytyväisenä, kun hetki sitten toin kaupasta sen lempiruokaa.

Heikunkeikku kirjoitti:

...myös täältä pohjanmaalta. Ulkona paistelee niin mukavasti aurinko ja räystäät tippuu solkenaan :)
Voi kun oli taas kiva lukea sun kirjotustas.
Kirjeitten säilytys jääkaapissa nauratti kovasti. Taisit kirjotella Helenalle NIIN LÄMPIMIÄ kirjeitä, että ne oli yksinkertaisesti PAKKO sujauttaa viilenemään.
Tanssireissut, varsinkin kesäisin, olivat todella mukavia.
Minullekin kävi sillä tavalla, että eräs mukavan näköinen poika tuli minua hakemaan tanssimaan ja kun tanssikappale loppui, niin tämä poika sanoi minulle, että "mä oon valmis olemaan sun kanssa (siis seurustelemaan) jos sulle vaan sopii"
Ja kylläpäs minulle sopi :)
Siitä se seurustelu alkoi ja vajaan vuoden kuluttua menimme kihloihin ja siitä puolen vuoden kuluttua naimisiin.
Se tanssireissu kannatti :)

Silitykset kultaiselle Tiitulle :) Minunkin jalkojen juures rötköttelee Jalmari-kissa ylen tyytyväisenä, kun hetki sitten toin kaupasta sen lempiruokaa.

Lue lisää

Luin että kirjoittelet pohjanmaalta, tuli vain mieleeni et josko syntyjäs, niin olihan se kumipalloilla seinään pelaaminen "hitti" laji.

Kahdella pallolla , 20 erilaista liikesarjaa.
Eli ensin 1:set jne. Kovasti heiteltiin jalanalta, pyörähdeltiin ympäri, muistelin järjestystä ja vain 18:sta en saa mieleeni.;))

misislisbet kirjoitti:

Luin että kirjoittelet pohjanmaalta, tuli vain mieleeni et josko syntyjäs, niin olihan se kumipalloilla seinään pelaaminen "hitti" laji.

Kahdella pallolla , 20 erilaista liikesarjaa.
Eli ensin 1:set jne. Kovasti heiteltiin jalanalta, pyörähdeltiin ympäri, muistelin järjestystä ja vain 18:sta en saa mieleeni.;))

Lue lisää

Ei voi olla totta, kuinka mä OON VOINUT unohtaa ton palloleikin. Kiitos, kun muistutit :)
Ja taas tuli muistoja mieleen. Ihanaa :)
Joo Vaasassa olen syntynyt.
Koulussa ja kotona heiteltiin palloja seinään juuri presiis siten, kun kirjoitit. Se oli kivaa.
Arvaa mitä? Mun tekis KAUHEESTI mieli kokeilla. Hitsi, kun ei oo palloja, jos olis, niin tuola mä ulkona pallottelisin ja naapurit pudistaisivat päitään ja ajattelisivat, että nyt se on lopunkin seonnut. :)
Siitä huolimatta kauppalistaan laitan : 2 kpl:tta kumipalloja

Heikunkeikku kirjoitti:

....nauruun täällä yksikseni, kun luin tansseihin menostasi :) Ja lehmien lypsämisestä.
Meillä ei ole ollut lehmiä, kun kaupungissa asuin, mutta mua puolestaan inhotti, kun en saanut tanssirahaa, ennen kuin olin perannut hyvin savisesta maasta karroja (en tiedä oikeaa nimeä, mutta semmosia kaktuksen näköisiä, piikkilehtisiä rikkaruohoja, joiden juuret jatkui-jatkui-jatkui, ties mihin asti). Kintaat käteen ja niitä maasta vetelemään. Tai sitten piti tehdä jotakin muuta yhtä tympeetä. Kiire kun oli ruveta tälläytymään tansseihin.

Lue lisää

Eka tanssireissun.Tansseihinhan ei saanu mennä ennenkuin oli riparin käynyt.
Sitä ajettiin ekaks pyörällä 9 km,johon tuli joku linja-auto,kierteli kaikki maitolaiturit.
Vettä tuli taivaan täydeltä,meikäläisellä päällä paksu villatakki kesäsateessa!
Ja sinne vaan riviin,hihansuista vettä valuen,asetuin odottelemaan kunnes "tango merellä soi"-ja kumarrus!
Paikan komein kundi pokkasi minut tanssimaan välittämättä litimärästä tukastani ja villatakista.
Sydän meinas heittää voltin jännityksestä ja siitä että juuri HÄN oli se ensimmäinen!

Heikunkeikku kirjoitti:

Ei voi olla totta, kuinka mä OON VOINUT unohtaa ton palloleikin. Kiitos, kun muistutit :)
Ja taas tuli muistoja mieleen. Ihanaa :)
Joo Vaasassa olen syntynyt.
Koulussa ja kotona heiteltiin palloja seinään juuri presiis siten, kun kirjoitit. Se oli kivaa.
Arvaa mitä? Mun tekis KAUHEESTI mieli kokeilla. Hitsi, kun ei oo palloja, jos olis, niin tuola mä ulkona pallottelisin ja naapurit pudistaisivat päitään ja ajattelisivat, että nyt se on lopunkin seonnut. :)
Siitä huolimatta kauppalistaan laitan : 2 kpl:tta kumipalloja

Lue lisää

Kyllä, kyllä olen "jatkanut" osaamistani vieraillessani "mummeleitteni" kanssa päiväkodissa, ja miten uskomatonta oli, et sellaiset pienet (5-7v) kyseli, miten, miten sä teet? Siis urani huipulla:)))

Saimme paljon ja varmasti annoimme muutakin kuin tuon palloleikin.

...voi tätä höpinää ? "höpise" sinä vaan :)
Kamala juttu, jos auton alle jäit, onneksi se on kaukana takana päin. Saako kysyä, että jouduitko pitkään siitä toipumaan?

Oli meilläkin kiintiömme joista piti suoriutua, esim. ennekuin päästiin heinäpellolta uimaan jne., mutta ei meitä velvoitettu noin suureen vastuuseen kuin mitä Sinulla on ollut.

Nyt kauhistelemme kehittyvien maiden lapsityövoiman käyttöä, mutta mitä muuta se nyt oli meilläkään silloin aikoinaan, - olimme melkein vain lapsityövoimaa, maataloissa ainakin.

8-vuotiaana sellaisia töitä. Ei kyllä moni tuollaisesta urakasta olisi suoriutunut.
Ja tämän päivän lapsista ei ketään.
Nostan hattua sinulle
:)

...varmasti sun äidin mielestä MAAILMAN PARASTA kahvia :), kun oma lapsi oli sen tehnyt.
Hellyyttävä tarina munkin teosta.

Heikunkeikku kirjoitti:

...varmasti sun äidin mielestä MAAILMAN PARASTA kahvia :), kun oma lapsi oli sen tehnyt.
Hellyyttävä tarina munkin teosta.

Olen tuon tapahtuman kuullut useamman kerran ja nyt vasta vanhemmiten äitini on kertonut kuinka hän oli silloin "peljänny, eisunkahan se flikanmokoma oo nyt vain menny laittamahan valakiaa hellan pesähän" Olihan se :) eikä tullut pieneen mieleen, että se olisi ollut vaarallista (kiellettyä kylläkin). Olin jo lapsena aamuihminen kuten edelleen. Aamulla tuli tehtyä kotiaskareita mitä sitten osasi ja tein vaikken osannut :)) Siihen aikaan lapset taisivat olla itseohjautuvia, josta nykyään niin paljon puhutaan päivähoidonkin puolella. Tänäpäivänä nuo asiat ovat niin kovin erilaisia entiseen aikaan verrattuna, omalla tavallaan "vaarallisia" ja vaarattomia.
Menneessä ajassa oli paljon hyvää ja lämmintä kuten myös niitä huonoja puolia, aika on vain muuttanut elämän erilaiseksi ja molempia löytyy edelleen.

...että, aikansa Kutakin ja Maailmamme muuttuu jatkuvasti, tiedä sitten onko Hyvästä vai pahasta:()