Siis palstan ateistit. Onko teillä ollut uskovaista ystävää ja oletteko keskenänne keskustelleet uskonnoista ja ateismista? Miten sen homman saa toimimaan? Vai saako?
Yksi juttu kiinnostaa
Kössönöm
41
479
Vastaukset
On läheisiäkin tuttuja. On hellaria, jehovantodistajaa ja ateistia niin ja tietty babtismissa kasvanutta.
Enpä ole paljon keskustellut uskonnosta.. Johtuen muutamasta asiasta.
1) Jos vieressäsi on joku joka sanoo, että maapallo on 6k vuotta vanha. Ei siinä voi oikeasti enää keskustella mistään siihen liittyvästä. Muut asiat voivat mennä ihan mukavasti.
2) Jos toinen tulee sanomaan "Jeesus on pelastus." niin minä olen ottanut sen linjan etten kommentoi. Koskaan ei ole uskikset suoraan tulleet kysymään (no yhtä 13 vuotiasta lukuunottamatta) mitä uskot / miksi / mihin. Kovempi kiire on julistaa omaa näkemystään kuin ryhtyä dialogiin.
Nykyään ei oikeastaan tule puheltua paljoakaan noista enää heidän kanssaan.- Kössönöm
sitä oikeastaan kysyin, että jos on uskovainen ystävä, niin tuleeko hänen kanssaan keskusteltua, vai meneekö homma metsään, jos edes yrittää.
Kumma juttu muuten, että kun palstalla kiehutaan siitä, että ateistit riehuvat ateisminsa kanssa, niin kyllä minä ainakin oikeassa elämässä hyvin harvoin kenenkään kanssa mistään uskonnottomuuteen liittyvästä puhun. Tietysti sellaisten kanssa tulee juteltua, jotka tiedän ateisteiksi, mutta eipä muuten.
En muista aikuisiällä, että olisi ollut ketään uskovaista ystävää. Tai sitten siitä ei vaan puhuttu. Tässä kun taaksepäin mietin, niin taidan olla liikkunut porukassa, jossa ei ole henkiolennoilla ollut sijaa. On kyllä hauskaakin ollut:) Kössönöm kirjoitti:
sitä oikeastaan kysyin, että jos on uskovainen ystävä, niin tuleeko hänen kanssaan keskusteltua, vai meneekö homma metsään, jos edes yrittää.
Kumma juttu muuten, että kun palstalla kiehutaan siitä, että ateistit riehuvat ateisminsa kanssa, niin kyllä minä ainakin oikeassa elämässä hyvin harvoin kenenkään kanssa mistään uskonnottomuuteen liittyvästä puhun. Tietysti sellaisten kanssa tulee juteltua, jotka tiedän ateisteiksi, mutta eipä muuten.
En muista aikuisiällä, että olisi ollut ketään uskovaista ystävää. Tai sitten siitä ei vaan puhuttu. Tässä kun taaksepäin mietin, niin taidan olla liikkunut porukassa, jossa ei ole henkiolennoilla ollut sijaa. On kyllä hauskaakin ollut:)"sitä oikeastaan kysyin, että jos on uskovainen ystävä, niin tuleeko hänen kanssaan keskusteltua, vai meneekö homma metsään, jos edes yrittää."
Ja vastasin.. ei tule keskusteltua oikeastaan. Lähinnä siksi, että jos sen toisen kanssa keskustelee (tai väittelee) uskonnosta niin miksi tehdä sitä?
a) Ajantappamiseksi - tätä ei ole tosiaan tullut tehtyä. Tämä voisi olla hauskaa.
b) toisen mielipiteiden muuttamiseksi? Sitähän yleensä se oman oikean näkökulman perustelu on.
c) oman mielipiteensä muuttamiseksi?
Ja tuo b kohta on jotain... mitä harvemmin kyllä varmasti todellisuudessa tapahtuu. Aika harva uskovainen etsii totuutta rohkeasti siitä huolimatta minne se heidät kuljettaisi. Yleensä he vain haluavat pysyä omassa uskossaan. Siksipä kohdan c) takia ei viitsi alkaa väittelemään. Yleensä ei mitään uutta tule. (Kerran 1 uskovainen sai minut netissä niitattua "vapaan tahdon ongelmasta" mikä oli hauskaa. En ollut tullut ajatelleeksi tiettyä näkökulmaa aiheeseen).
"Kumma juttu muuten, että kun palstalla kiehutaan siitä, että ateistit riehuvat ateisminsa kanssa, niin kyllä minä ainakin oikeassa elämässä hyvin harvoin kenenkään kanssa mistään uskonnottomuuteen liittyvästä puhun."
Erään uskovaisen [tämä aloitus on kuin Vartiotornista] (tai omanlaisensa uskonnon omaavan) kanssa tulee joskus naurettua vielä hullumpia uskovaisia ja sitä miten heidän uskontonsa manifestoituu. Minkälaisia hulluja elämäärajoittavia sääntöjä he uskontonsa takia joutuvat noudattamaankaan...
"Tässä kun taaksepäin mietin, niin taidan olla liikkunut porukassa, jossa ei ole henkiolennoilla ollut sijaa."
Oletko tosiaan aina selvittänyt (tai onko se selvinnyt) mikä heidän uskonnollinen kantansa on? Nimittäin kun uskonnollinen tuttuni on joutunut ateistiporukkaan niin hän on jälkikäteen sanonut, että "ahdisti" kun avoimesti haukuttiin uskovia.
Tuttuni ei kuitenkaan koskaan tuonut ilmi olevan uskovainen. Samoin minä olen tuttuni mukana joskus ollut umpiuskovaisten keskuudessa jotka ovat "kohottaneet omaa henkeään" ("Kyllä se sitten on mukavaa olla herran hengessä ja voi niitä uskosta osattomia. On se hyvä, että ei ole semmoisia ...") ja pahaltahan se tuntui. Punnitsin silloin, että rauha tuttujen kesken on tärkeämpää kuin se, että saan kertoa oman näkemykseni (ja alkaa kinaamaan siitä mikä tapahtuisi välttämättä) uskiksille. Sekä ateistiporukka, että uskisporukka ovat tietämättömiä siitä mitkä ovat uskonnolliset näkemykset (minun ja tuttuni).
Joku voi sanoa, että onko tämä nyt jotenkin "teennäistä", kun pitää kynttilää vakan alla. Ehkäpä se sitä on mutta minusta on realistista punnita mitä seurauksia sillä pään aukomisella on ja rajoittaa tai puhua sitten sen mukaan.- Kössönöm
MetaTenkka kirjoitti:
"sitä oikeastaan kysyin, että jos on uskovainen ystävä, niin tuleeko hänen kanssaan keskusteltua, vai meneekö homma metsään, jos edes yrittää."
Ja vastasin.. ei tule keskusteltua oikeastaan. Lähinnä siksi, että jos sen toisen kanssa keskustelee (tai väittelee) uskonnosta niin miksi tehdä sitä?
a) Ajantappamiseksi - tätä ei ole tosiaan tullut tehtyä. Tämä voisi olla hauskaa.
b) toisen mielipiteiden muuttamiseksi? Sitähän yleensä se oman oikean näkökulman perustelu on.
c) oman mielipiteensä muuttamiseksi?
Ja tuo b kohta on jotain... mitä harvemmin kyllä varmasti todellisuudessa tapahtuu. Aika harva uskovainen etsii totuutta rohkeasti siitä huolimatta minne se heidät kuljettaisi. Yleensä he vain haluavat pysyä omassa uskossaan. Siksipä kohdan c) takia ei viitsi alkaa väittelemään. Yleensä ei mitään uutta tule. (Kerran 1 uskovainen sai minut netissä niitattua "vapaan tahdon ongelmasta" mikä oli hauskaa. En ollut tullut ajatelleeksi tiettyä näkökulmaa aiheeseen).
"Kumma juttu muuten, että kun palstalla kiehutaan siitä, että ateistit riehuvat ateisminsa kanssa, niin kyllä minä ainakin oikeassa elämässä hyvin harvoin kenenkään kanssa mistään uskonnottomuuteen liittyvästä puhun."
Erään uskovaisen [tämä aloitus on kuin Vartiotornista] (tai omanlaisensa uskonnon omaavan) kanssa tulee joskus naurettua vielä hullumpia uskovaisia ja sitä miten heidän uskontonsa manifestoituu. Minkälaisia hulluja elämäärajoittavia sääntöjä he uskontonsa takia joutuvat noudattamaankaan...
"Tässä kun taaksepäin mietin, niin taidan olla liikkunut porukassa, jossa ei ole henkiolennoilla ollut sijaa."
Oletko tosiaan aina selvittänyt (tai onko se selvinnyt) mikä heidän uskonnollinen kantansa on? Nimittäin kun uskonnollinen tuttuni on joutunut ateistiporukkaan niin hän on jälkikäteen sanonut, että "ahdisti" kun avoimesti haukuttiin uskovia.
Tuttuni ei kuitenkaan koskaan tuonut ilmi olevan uskovainen. Samoin minä olen tuttuni mukana joskus ollut umpiuskovaisten keskuudessa jotka ovat "kohottaneet omaa henkeään" ("Kyllä se sitten on mukavaa olla herran hengessä ja voi niitä uskosta osattomia. On se hyvä, että ei ole semmoisia ...") ja pahaltahan se tuntui. Punnitsin silloin, että rauha tuttujen kesken on tärkeämpää kuin se, että saan kertoa oman näkemykseni (ja alkaa kinaamaan siitä mikä tapahtuisi välttämättä) uskiksille. Sekä ateistiporukka, että uskisporukka ovat tietämättömiä siitä mitkä ovat uskonnolliset näkemykset (minun ja tuttuni).
Joku voi sanoa, että onko tämä nyt jotenkin "teennäistä", kun pitää kynttilää vakan alla. Ehkäpä se sitä on mutta minusta on realistista punnita mitä seurauksia sillä pään aukomisella on ja rajoittaa tai puhua sitten sen mukaan.Enhän minä voi elämän varrella tutuiksi tulleista ihmisistä mitenkään tietää, mikä kanta heillä kaikilla on ollut uskontoihin, mutta kyllä se usein on selväksi tullut muun jutustelun ohessa.
Nuorena ei niinkään juteltu yhteiskunnallisista asioista, mutta vanhempana kylläkin. Ja kyllä siinä aika hyvin tulee selville myös mielipide uskonnoista.
Eri ihmisten kanssa tietysti juttelee eri asioista. Ei tanssikurssilla tauolla puhuta valtion budjetista tai kirjallisuuspiirissä pohdita Miina Äkkijyrkän lehmien kohtaloa. Tilanteen mukaan. - Hana
Kössönöm kirjoitti:
sitä oikeastaan kysyin, että jos on uskovainen ystävä, niin tuleeko hänen kanssaan keskusteltua, vai meneekö homma metsään, jos edes yrittää.
Kumma juttu muuten, että kun palstalla kiehutaan siitä, että ateistit riehuvat ateisminsa kanssa, niin kyllä minä ainakin oikeassa elämässä hyvin harvoin kenenkään kanssa mistään uskonnottomuuteen liittyvästä puhun. Tietysti sellaisten kanssa tulee juteltua, jotka tiedän ateisteiksi, mutta eipä muuten.
En muista aikuisiällä, että olisi ollut ketään uskovaista ystävää. Tai sitten siitä ei vaan puhuttu. Tässä kun taaksepäin mietin, niin taidan olla liikkunut porukassa, jossa ei ole henkiolennoilla ollut sijaa. On kyllä hauskaakin ollut:)Minulla oli kerran ateisti työkaveri. olimme usein yökköinä vanhusten hoitolaitoksessa. Totesi että olet jännä uskovainen, kun et oma-aloitteiseti puhu uskonnosta. Koko ajan hän kiikutteli lehtiartikkeleita luettavaksi elämkatsomukseen liittyvistä asioista ja erityisesti kristinuskoon liittyvistä asioista. Hän ihmetteli, että miten meillä on kivaa tehdä töitä, vaikka olemme aivan eri planeetoilta näissä jutuissa. Selvästi häntä kiinnosti uskonasiat ja vihjaili, että voisin jopa muistaa häntä rukkouksissani. Totesi, että sinulla kun niin hyvät välit sen "yläkerran isännän kanssa". Työpaikallani on henkilöitä, jotka ovat ymmärtääkseni välinpitämättömiä tai jopa ateisteja. Työpaikalla keskitytään tekemään töitä ja enemmän jutut pyörivät työasioissa.
Hana kirjoitti:
Minulla oli kerran ateisti työkaveri. olimme usein yökköinä vanhusten hoitolaitoksessa. Totesi että olet jännä uskovainen, kun et oma-aloitteiseti puhu uskonnosta. Koko ajan hän kiikutteli lehtiartikkeleita luettavaksi elämkatsomukseen liittyvistä asioista ja erityisesti kristinuskoon liittyvistä asioista. Hän ihmetteli, että miten meillä on kivaa tehdä töitä, vaikka olemme aivan eri planeetoilta näissä jutuissa. Selvästi häntä kiinnosti uskonasiat ja vihjaili, että voisin jopa muistaa häntä rukkouksissani. Totesi, että sinulla kun niin hyvät välit sen "yläkerran isännän kanssa". Työpaikallani on henkilöitä, jotka ovat ymmärtääkseni välinpitämättömiä tai jopa ateisteja. Työpaikalla keskitytään tekemään töitä ja enemmän jutut pyörivät työasioissa.
Kuten joskus aikaisemmin sanoinkin niin minusta uskonasiat pitäisi pitää poissa työpaikoilta. Ihan siitä syystä, että uskonto ei ole yleensä relevanttia työn suorittamisen kannalta.
No poikkeuksena varmaan "Kirkko ja Me"- lehden toimitus tai vataava uskonnollinen työpaikka...- ollenkaan...
Hana kirjoitti:
Minulla oli kerran ateisti työkaveri. olimme usein yökköinä vanhusten hoitolaitoksessa. Totesi että olet jännä uskovainen, kun et oma-aloitteiseti puhu uskonnosta. Koko ajan hän kiikutteli lehtiartikkeleita luettavaksi elämkatsomukseen liittyvistä asioista ja erityisesti kristinuskoon liittyvistä asioista. Hän ihmetteli, että miten meillä on kivaa tehdä töitä, vaikka olemme aivan eri planeetoilta näissä jutuissa. Selvästi häntä kiinnosti uskonasiat ja vihjaili, että voisin jopa muistaa häntä rukkouksissani. Totesi, että sinulla kun niin hyvät välit sen "yläkerran isännän kanssa". Työpaikallani on henkilöitä, jotka ovat ymmärtääkseni välinpitämättömiä tai jopa ateisteja. Työpaikalla keskitytään tekemään töitä ja enemmän jutut pyörivät työasioissa.
Jos pyyteli rukouksissa muistamaan ja höpötti yläkerran isännistä, ei taatusti ollut ateisti.
- Hana
ollenkaan... kirjoitti:
Jos pyyteli rukouksissa muistamaan ja höpötti yläkerran isännistä, ei taatusti ollut ateisti.
Ei hän mitenkään tunnustautunut uskovaiseksi. Voihan sitä pyytää toista rukoilemaan vaikka ei itse usko. Kukapas tuo toisen pään ja sydämen tilan aivoitukset määrittelee.
- pyydäetsilöydä
Kössönöm kirjoitti:
sitä oikeastaan kysyin, että jos on uskovainen ystävä, niin tuleeko hänen kanssaan keskusteltua, vai meneekö homma metsään, jos edes yrittää.
Kumma juttu muuten, että kun palstalla kiehutaan siitä, että ateistit riehuvat ateisminsa kanssa, niin kyllä minä ainakin oikeassa elämässä hyvin harvoin kenenkään kanssa mistään uskonnottomuuteen liittyvästä puhun. Tietysti sellaisten kanssa tulee juteltua, jotka tiedän ateisteiksi, mutta eipä muuten.
En muista aikuisiällä, että olisi ollut ketään uskovaista ystävää. Tai sitten siitä ei vaan puhuttu. Tässä kun taaksepäin mietin, niin taidan olla liikkunut porukassa, jossa ei ole henkiolennoilla ollut sijaa. On kyllä hauskaakin ollut:)Olen kristitty ( jonkin sortin universalisti) ja minun kaveripiiriini kuuluu niin ateisteja, agnostikkoja ym. eri uskontojen kannattajia. Itse olen ainakin huomannut että on tehnyt hyvää jutella hieman eri tavoin ajattelevien kanssa - on kiva asettaa niin omia kuin toisen näkemyksiä kyseenalaiseksi ja selittää toiselle kristinuskon näkemyksiä, jos kaverilla on ollut aivan väärää tietoa asiasta. :)
Tietenkin näitäkin tapauksia lähipiirissäni on, jotka eivät osaa kovin objektiivisesti keskustella uskonnollisista asioista. Aika usein he ovat ateisteja tai sitten vahvempiuskoisia kristittyjä (joilla on eri kanta esim. homouteen tai naispappeuteen), agnostikkojen kanssa keskustelut luonnistuu yleensä paremmin. Ehkä siinä on se että monet ateistit ovat vahvasti omaksuneet oman kantansa (mikä on tottakai elämänkatsomuksellisesti hieno asia) että he ehkä ajattelevat että ei noita juttuja tarvitse kuunnella. Mutta POIKKEUKSIAKIN ON, ja siitä olen iloinen että joskus voin ateistin kanssa puhua uskonnon jutuista :).
Minä ainakin kuuntelen mielenkiinnolla ateistien argumentteja eri asioihin, jos niissä on jotain uutta ajatusta. Ja toivon, että kristittyihin suhtauduttaisiin myös mielenkiinnolla, ei vihalla :). - pyydäetsilöydä
Hana kirjoitti:
Minulla oli kerran ateisti työkaveri. olimme usein yökköinä vanhusten hoitolaitoksessa. Totesi että olet jännä uskovainen, kun et oma-aloitteiseti puhu uskonnosta. Koko ajan hän kiikutteli lehtiartikkeleita luettavaksi elämkatsomukseen liittyvistä asioista ja erityisesti kristinuskoon liittyvistä asioista. Hän ihmetteli, että miten meillä on kivaa tehdä töitä, vaikka olemme aivan eri planeetoilta näissä jutuissa. Selvästi häntä kiinnosti uskonasiat ja vihjaili, että voisin jopa muistaa häntä rukkouksissani. Totesi, että sinulla kun niin hyvät välit sen "yläkerran isännän kanssa". Työpaikallani on henkilöitä, jotka ovat ymmärtääkseni välinpitämättömiä tai jopa ateisteja. Työpaikalla keskitytään tekemään töitä ja enemmän jutut pyörivät työasioissa.
Ei mullakaan ole tarvetta levitellä omaa uskoani muille. En ehkä omalla kohdallani sitten korosta lähetyskäskyä, koska kannatan ainakin osittain universalismin ajatuksia :).
Usko on tärkeä mulle siksi, että saan siitä mielenrauhaa, se on sellainen tukipilari. Ja on kiva että oma mieskin - pyydäetsilöydä
pyydäetsilöydä kirjoitti:
Ei mullakaan ole tarvetta levitellä omaa uskoani muille. En ehkä omalla kohdallani sitten korosta lähetyskäskyä, koska kannatan ainakin osittain universalismin ajatuksia :).
Usko on tärkeä mulle siksi, että saan siitä mielenrauhaa, se on sellainen tukipilari. Ja on kiva että oma mieskinViimeinen lause -> "kristittyjen korviin kuulostaa ristiriitaiselta."
Hyvä minä, osaan kirjoittaa x)! - Kössönöm
pyydäetsilöydä kirjoitti:
Olen kristitty ( jonkin sortin universalisti) ja minun kaveripiiriini kuuluu niin ateisteja, agnostikkoja ym. eri uskontojen kannattajia. Itse olen ainakin huomannut että on tehnyt hyvää jutella hieman eri tavoin ajattelevien kanssa - on kiva asettaa niin omia kuin toisen näkemyksiä kyseenalaiseksi ja selittää toiselle kristinuskon näkemyksiä, jos kaverilla on ollut aivan väärää tietoa asiasta. :)
Tietenkin näitäkin tapauksia lähipiirissäni on, jotka eivät osaa kovin objektiivisesti keskustella uskonnollisista asioista. Aika usein he ovat ateisteja tai sitten vahvempiuskoisia kristittyjä (joilla on eri kanta esim. homouteen tai naispappeuteen), agnostikkojen kanssa keskustelut luonnistuu yleensä paremmin. Ehkä siinä on se että monet ateistit ovat vahvasti omaksuneet oman kantansa (mikä on tottakai elämänkatsomuksellisesti hieno asia) että he ehkä ajattelevat että ei noita juttuja tarvitse kuunnella. Mutta POIKKEUKSIAKIN ON, ja siitä olen iloinen että joskus voin ateistin kanssa puhua uskonnon jutuista :).
Minä ainakin kuuntelen mielenkiinnolla ateistien argumentteja eri asioihin, jos niissä on jotain uutta ajatusta. Ja toivon, että kristittyihin suhtauduttaisiin myös mielenkiinnolla, ei vihalla :)."Minä ainakin kuuntelen mielenkiinnolla ateistien argumentteja eri asioihin, jos niissä on jotain uutta ajatusta. Ja toivon, että kristittyihin suhtauduttaisiin myös mielenkiinnolla, ei vihalla :)."
- Kiva juttu, jos näin on, että keskustellakin voi. Itse olen joskus kohdannut vihamielisyyttä, kun olen vastannut kysymykseen miksi en usko jumalaan. Siihen inttämiseen se sitten on mennyt, että miten opetat lapsellesi moraalia, jos et usko jumalaan. Ei tuollaista jaksa. Siinä siis on asetettu minun moraalini kyseenalaiseksi, samoin kuin kykyni kasvattajana. - pyydäetsilöydä
Kössönöm kirjoitti:
"Minä ainakin kuuntelen mielenkiinnolla ateistien argumentteja eri asioihin, jos niissä on jotain uutta ajatusta. Ja toivon, että kristittyihin suhtauduttaisiin myös mielenkiinnolla, ei vihalla :)."
- Kiva juttu, jos näin on, että keskustellakin voi. Itse olen joskus kohdannut vihamielisyyttä, kun olen vastannut kysymykseen miksi en usko jumalaan. Siihen inttämiseen se sitten on mennyt, että miten opetat lapsellesi moraalia, jos et usko jumalaan. Ei tuollaista jaksa. Siinä siis on asetettu minun moraalini kyseenalaiseksi, samoin kuin kykyni kasvattajana."Itse olen joskus kohdannut vihamielisyyttä, kun olen vastannut kysymykseen miksi en usko jumalaan. Siihen inttämiseen se sitten on mennyt, että miten opetat lapsellesi moraalia, jos et usko jumalaan. Ei tuollaista jaksa. Siinä siis on asetettu minun moraalini kyseenalaiseksi, samoin kuin kykyni kasvattajana."
Sulleppa on sattunut vähän...sanotaanko "radikaalimmat" kristityt kohdalle :D! Kun eihän ev.lut. kirkko ajattele että "sulla ei voi olla moraalia koska et usko Jumalaan"-tyylisesti. Tuollainen ajattelu on aika yleistä reformoiduissa piireissä.
Ainoastaan mitä ne voi moraaliosastolla korostaa on just tätä lähimmäisenrakkautta, kymmentä käskyä, rakkauden kaksoiskäskyä jne. Ja aivan hyvin joku ateisti voi osaa noista kannattaa ihan automaattisesti, vaikkei kristitty olekkaan!
Jännää tämä on, että kristittyjäkin on niin monenlaisia :). Minun mielestäni pitäisi keskittyä olennaiseen eikä pitäisi etsimällä etsiä sellaisia asioita, jotka ovat heti syntiä. Niin kuin esim. lestadiolaisuudessa tanssiminen tai telkkarin katsominen nähdään syntinä, mikä itseni mielestä tuntuu...hassulle. Mut ei siinä, jos joku niin haluaa elää niin okei :3. - Kössönöm
pyydäetsilöydä kirjoitti:
"Itse olen joskus kohdannut vihamielisyyttä, kun olen vastannut kysymykseen miksi en usko jumalaan. Siihen inttämiseen se sitten on mennyt, että miten opetat lapsellesi moraalia, jos et usko jumalaan. Ei tuollaista jaksa. Siinä siis on asetettu minun moraalini kyseenalaiseksi, samoin kuin kykyni kasvattajana."
Sulleppa on sattunut vähän...sanotaanko "radikaalimmat" kristityt kohdalle :D! Kun eihän ev.lut. kirkko ajattele että "sulla ei voi olla moraalia koska et usko Jumalaan"-tyylisesti. Tuollainen ajattelu on aika yleistä reformoiduissa piireissä.
Ainoastaan mitä ne voi moraaliosastolla korostaa on just tätä lähimmäisenrakkautta, kymmentä käskyä, rakkauden kaksoiskäskyä jne. Ja aivan hyvin joku ateisti voi osaa noista kannattaa ihan automaattisesti, vaikkei kristitty olekkaan!
Jännää tämä on, että kristittyjäkin on niin monenlaisia :). Minun mielestäni pitäisi keskittyä olennaiseen eikä pitäisi etsimällä etsiä sellaisia asioita, jotka ovat heti syntiä. Niin kuin esim. lestadiolaisuudessa tanssiminen tai telkkarin katsominen nähdään syntinä, mikä itseni mielestä tuntuu...hassulle. Mut ei siinä, jos joku niin haluaa elää niin okei :3.vaan ihan valtionkirkon jäseniä, joilta tätä moraalisaarnaa olen joutunut kuuntelemaan.
En siitä sinänsä välittänyt, koska jo siihen mennessä olin tavannut tiukkapipouskiksia niin suvun piirissä, kuin työpaikallakin, mutta ihmetytti vaan se, että jumaluskonnonko katsotaan antavan ihmiselle moraalin ja kyvyn kasvattaa lasta. - pyydäetsilöydä
Kössönöm kirjoitti:
vaan ihan valtionkirkon jäseniä, joilta tätä moraalisaarnaa olen joutunut kuuntelemaan.
En siitä sinänsä välittänyt, koska jo siihen mennessä olin tavannut tiukkapipouskiksia niin suvun piirissä, kuin työpaikallakin, mutta ihmetytti vaan se, että jumaluskonnonko katsotaan antavan ihmiselle moraalin ja kyvyn kasvattaa lasta.Tietysti Suomessa kaikki ne, jotka uskovat Jeesukseen astetta enemmän, niin kuuluvat kirkkoon :). Suomessa vaan tätä kristinuskon kenttää värittää todella paljon eri herätysliikkeet, kun ne toimivat ev.lut. kirkon alla. Johtopäätös = voi aiheuttaa sekaannuksia ihmisille siinä, mikä onkaan kirkon ajatus ja mikä on taas herätysliikkeen ajatus jossain asiassa.
Tämän olen valitettavan usein huomannut kotipaikkakunnallani, kun olen nuorisotyössä toiminut. Nuoret ajattelevat täällä päin että lestadiolaisuus = kirkko ja sen ajatukset, vaikka näin ei tietysti asia ole. Herätysliikkeet ovat niin näkyvästi esillä täällä Suomessa että sitten ev.lut. kirkon näkemykset ja ajatukset jäävät varjoon.
Monesti herätysliikkeet sitten korostavat tavallista enemmän tällaisia moraaliin ja etiikkaan liittyviä asioita. Ev.lut. kirkko on mielestäni paljon rauhallisempi näissä asioissa (Luther >> moraalilaki), mutta tottakai ottaa kantaa esim. homouteen tai seksuaalietiikkaan. Mutta ev.lut. kirkkohan katsoo, että se ei voi kirkkolaitoksena sanoa lopullista sanaa moraali/etiikka-asioiden suhteen vaan se on Jumalan päätettävissä.
Mutta kirkon sisällä on niin eri tavoin ajattelevia kristittyjä, sen olen huomannut. Mulla on kristittyjä kavereita, jotka sanoo ei homoudelle, naispappuedelle, telkkarin katsomiselle mutta toisaalta sitten on taas ihan ns. peruskristittyjä kavereina myös (onneksi!).
- Kimsung
Uskova ei voi olla ateistin ystävä, koska ateisti yrittäisi jatkuvasti eksyttää vanhurskasta, yrittäisi saada tätä hylkäämään Kristuksen ja kääntymään maallisen Saatanan puoleen, saamaan osakseen Herran vihan. Tällainen haitanteko on mielestäni pahin rikos Maan päällä, koska se voi saattaa uhrinsa paikkaan, joka NYKYTIETÄMYKSEN MUKAAN ON KESTOLTANSA IANKAIKKINEN.
- tuli täysilaidellinen
tuubaa.
Siis ihan totaalituubaa.
Mulla on monta uskovaista ystävää.
Yksikään tuntemani ateisti ei ketään uskostaan käännytä toisin kuin uskovaisilla on tapana tehdä, eli käännyttää omaan tuubaansa.
Sitten piti vielä vetää toi toinen satuhahmo saatanakin mukaan. Ei taida olla sulla kaikki ruuvit paikoillaan. "Tällainen haitanteko on mielestäni pahin rikos Maan päällä, koska se voi saattaa uhrinsa paikkaan, joka NYKYTIETÄMYKSEN MUKAAN ON KESTOLTANSA IANKAIKKINEN."
Eivätkö uskovaiset todellakaan näe miten epäinhimillinen ja moraalinvastainen heidän superjehunsa on?
Miten mikään rajallinen rikos voisi oikeuttaa ikuisen kärsimyksen? Edes nykymaailmassa pahimmista rikoksista (toisen murhaaminen, kansanmurha tms.) ei saa ikuista vankeusrangaistusta.
Tästä useimmille meille ilmiselvästä oikeusperiaatteesta huolimatta uskovaiset pystyvät lokeroimaan oman uskontonsa epäinhimillisyydet ajattelun toiseen lokeroon eivätkä huomaa miten järjetöntä heidän dogaattinen ajattelunsa on. Ei ole mitään mieltä rangaista ikuisesti äärellisestä rikoksesta. Se joka tuollaisen järjestelmän aikaansaisi olisi täydellinen hirviö.- Kössönöm
Jos noin kovasti ateisteja pelkäät, niin pysy poissa täältä.
Itse asiassa oma poika on uskovainen, ja yksi parhaista ystävistä on nykyään oikein himouskovainen, ja ystävyys on säilynyt kaikesta huolimatta.
Uskon asioista ei juurikaan puhuta..Tietää että olen Ateisti.
Joten ymmärtävät pitää jeesustelut ihan omassa pääkopassaan.
Jos joku tuttu yrittäisi tarjota uskontojaan minulle niin ei kyllä montaa sekuntia enää kuuluisi tuttavapiiriin.
Jokainen uskokoon mihin lystää mutta pitää ymmärtää että harhoja ei päästetä pääkopan ulkopuolelle.
Uskovaisen kanssa voi hyvin olla ystävä mutta kiihkouskovaisen kanssa ei.- Mitä ja miksi
Tiedät jo vastauksen.
Menisit nukkumaan. Tai pelaa vaikka tetristä. Tämä palsta on ajanhukkaa.- Kössönöm
huolehdi sinä vaan omasta nukkumisestasi hoohoo.
- Kuk regus susej
ei tosin yhtään oikein hihhuloitunutta. Uskonasioista on oikeastaan harvoin ollut puhe, silloinkin se on yleensä loppunut lyhyeen.
Olin muutaman vuoden aika tiiviisti kaveria erään uskovaisen kanssa, yhdessä käytiin baareissa ja kahvilla, no mitä nyt kaverit tekevät:) Yritti varmaan joka kerta houkutella minua käymään heidän nuorisotiloissaan, tai mikä paikka nyt ikinä olikin, lupasi ettei siellä uskonasioista puhuta. En kuitenkaan ikinä mennyt käymään ja se kaverisuhdekin hiipui johokin ajan myötä.
Mutta ihan hyvin tultiin juttuun ja pystyttiin jopa ilman riitaa juttelemaan näistä asioista. Kunnioitettiin toistemme vakaumusta ja that's it.- pyydäetsilöydä
"Mutta ihan hyvin tultiin juttuun ja pystyttiin jopa ilman riitaa juttelemaan näistä asioista. Kunnioitettiin toistemme vakaumusta ja that's it."
Erityisesti tuo toisen vakaumuksen kunnioittaminen on sellaista, jota kyllä tässä maailmassa ei ole koskaan liikaa! :) pyydäetsilöydä kirjoitti:
"Mutta ihan hyvin tultiin juttuun ja pystyttiin jopa ilman riitaa juttelemaan näistä asioista. Kunnioitettiin toistemme vakaumusta ja that's it."
Erityisesti tuo toisen vakaumuksen kunnioittaminen on sellaista, jota kyllä tässä maailmassa ei ole koskaan liikaa! :)Puolestani kukin saa uskoa tai olla uskomatta, olen kyllä valmis kunnioittamaan toisten ihmisten mielipiteitä, kunhan se on vastavuoroista. Sama pätee siihen, etten yritä varmasti käännyttää ketään ja minua on turha myöskään tulla käännyttämään. Riidan saa aina aikaan, asioista on vaan mukavampi keskustella ilman aggressioita.
- uskovaisia
läheisiä mm. avovaimo, syvästikkin uskovainen.
Mutta ei nyt ole mitään järkeä aukoa päätään uskispiireissä, ei se johda mihinkään, paitsi siihen, että menee sitten välit poikki.
On heidän kanssa muutakin puhuttavaa kuin joku uskonto.
Kyllä he tietävät, että minä en heidän höpöjuttuihin uske eikä se heitä haittaa kuten ei minuakaan se, että he uskovat.
Ateismi kohdallin tarkoittaa suvaitsevuutta ja sitä ettei turhaan vaahdota asioista, joista ei voida päästä järkevään keskusteluun ja uskonto uskovaisten kanssa on mahdoton aihe."Ateismi kohdallin tarkoittaa suvaitsevuutta ja sitä ettei turhaan vaahdota asioista, joista ei voida päästä järkevään keskusteluun ja uskonto uskovaisten kanssa on mahdoton aihe."
Joskus tulee vain mieleen, että onko tuo aiheen välttely asia minkä uskonto on yhteiskuntaamme luonut. Onko se jotain mikä on niin kasvatettu meikäläisiin sisälle, että sen takia uskonnosta laineiden nostattaminen tuntuu "pahalta"?
Sitähän voisi esittää vaikka hypoteesin, että uskonnot kannattavat sitä etteivät eriuskoiset nostata laineita ("antaa kaikkien kukkien kukkia") koska se on uskonnoille hyödyksi. Ikäänkuin "hiljaisuuden meemi" joka auttaa uskontoja leviämään koska niiden oikeutusta ei aktiivisesti järjellä kumota.- Kössönöm
MetaTenkka kirjoitti:
"Ateismi kohdallin tarkoittaa suvaitsevuutta ja sitä ettei turhaan vaahdota asioista, joista ei voida päästä järkevään keskusteluun ja uskonto uskovaisten kanssa on mahdoton aihe."
Joskus tulee vain mieleen, että onko tuo aiheen välttely asia minkä uskonto on yhteiskuntaamme luonut. Onko se jotain mikä on niin kasvatettu meikäläisiin sisälle, että sen takia uskonnosta laineiden nostattaminen tuntuu "pahalta"?
Sitähän voisi esittää vaikka hypoteesin, että uskonnot kannattavat sitä etteivät eriuskoiset nostata laineita ("antaa kaikkien kukkien kukkia") koska se on uskonnoille hyödyksi. Ikäänkuin "hiljaisuuden meemi" joka auttaa uskontoja leviämään koska niiden oikeutusta ei aktiivisesti järjellä kumota.jota en ole osannut pukea sanoiksi.
"Sitähän voisi esittää vaikka hypoteesin, että uskonnot kannattavat sitä etteivät eriuskoiset nostata laineita ("antaa kaikkien kukkien kukkia") koska se on uskonnoille hyödyksi. Ikäänkuin "hiljaisuuden meemi" joka auttaa uskontoja leviämään koska niiden oikeutusta ei aktiivisesti järjellä kumota."
- Ateisti koetaan häiriköksi, jos hän antaa edes ymmärtää ettei usko jumaliin. Risti kaulassa kulkijaa ei katsota pitkään. Sehän on ihan luonnollista, että pitää uskonsa tunnusta näkyvillä. Mutta vapareitten kampanjapaita päällä saa kyräileviä katseita. Koetaanko se uhkaksi? Ja mikä se uhka mahtaa olla? Kössönöm kirjoitti:
jota en ole osannut pukea sanoiksi.
"Sitähän voisi esittää vaikka hypoteesin, että uskonnot kannattavat sitä etteivät eriuskoiset nostata laineita ("antaa kaikkien kukkien kukkia") koska se on uskonnoille hyödyksi. Ikäänkuin "hiljaisuuden meemi" joka auttaa uskontoja leviämään koska niiden oikeutusta ei aktiivisesti järjellä kumota."
- Ateisti koetaan häiriköksi, jos hän antaa edes ymmärtää ettei usko jumaliin. Risti kaulassa kulkijaa ei katsota pitkään. Sehän on ihan luonnollista, että pitää uskonsa tunnusta näkyvillä. Mutta vapareitten kampanjapaita päällä saa kyräileviä katseita. Koetaanko se uhkaksi? Ja mikä se uhka mahtaa olla?"Risti kaulassa kulkijaa ei katsota pitkään. Sehän on ihan luonnollista, että pitää uskonsa tunnusta näkyvillä. "
Jos ateistilla olisi esimerkiksi "A" riipuksessa tai se "atomimerkki" niin katsottaisiinkohan sitäkään pahalla?
Jos jollain on t-paita jossa lukee "Jeesus tulee. Usko Jeesukseen niin pelastut." niin minussa se ainakin herättää hilpeyttä ja ajatuksen, että siinä on joku hieman "himmeä? Ei aja täysillä valoilla? Pelaa vajaalla pakalla? Hissi ei mene vinttiin asti?".
Jos taas t-paidassa lukee: "Usko Jeesukseen tai palat helvetin tulessa." niin ehkä minäkin ajattelisin, että ei tuo tunnu kivalta. En tietenkään siitä paikasta myisi omaisuuttani ja ripottelisi tuhkaa päälleni mutta minulle tulee siitä sellainen olo, että koska en usko Jeesukseen niin hän toivottaa minut paikkaan jossa minua kidutettaisiin ikuisesti. Se, että joku lähimmäinen ajattelee minusta niin ei tunnu hyvältä. Mieluummin niin, että kaikki ajattelisivat "Siinäpä mukava kaveri. Toivottavasti hänelle tulee elämässä pelkkää hyvää."
"Koetaanko se uhkaksi? Ja mikä se uhka mahtaa olla?"
Uskovaisen (kristitty tai muslimi) maailmassahan kaikki mikä hyökkää omaa uskontoa vastaan tulkitaan erittäin negatiivisesti. Jopa niin, että saatana siinä näyttää kynsiään lihallisessa hahmossa.
Vai mitä mieltä itse olet?
No tämä on tämmöistä ateistispekulaatiota. Ehkä jonkin uskontoväen edustajan pitäisi tähän vastata.- Kössönöm
MetaTenkka kirjoitti:
"Risti kaulassa kulkijaa ei katsota pitkään. Sehän on ihan luonnollista, että pitää uskonsa tunnusta näkyvillä. "
Jos ateistilla olisi esimerkiksi "A" riipuksessa tai se "atomimerkki" niin katsottaisiinkohan sitäkään pahalla?
Jos jollain on t-paita jossa lukee "Jeesus tulee. Usko Jeesukseen niin pelastut." niin minussa se ainakin herättää hilpeyttä ja ajatuksen, että siinä on joku hieman "himmeä? Ei aja täysillä valoilla? Pelaa vajaalla pakalla? Hissi ei mene vinttiin asti?".
Jos taas t-paidassa lukee: "Usko Jeesukseen tai palat helvetin tulessa." niin ehkä minäkin ajattelisin, että ei tuo tunnu kivalta. En tietenkään siitä paikasta myisi omaisuuttani ja ripottelisi tuhkaa päälleni mutta minulle tulee siitä sellainen olo, että koska en usko Jeesukseen niin hän toivottaa minut paikkaan jossa minua kidutettaisiin ikuisesti. Se, että joku lähimmäinen ajattelee minusta niin ei tunnu hyvältä. Mieluummin niin, että kaikki ajattelisivat "Siinäpä mukava kaveri. Toivottavasti hänelle tulee elämässä pelkkää hyvää."
"Koetaanko se uhkaksi? Ja mikä se uhka mahtaa olla?"
Uskovaisen (kristitty tai muslimi) maailmassahan kaikki mikä hyökkää omaa uskontoa vastaan tulkitaan erittäin negatiivisesti. Jopa niin, että saatana siinä näyttää kynsiään lihallisessa hahmossa.
Vai mitä mieltä itse olet?
No tämä on tämmöistä ateistispekulaatiota. Ehkä jonkin uskontoväen edustajan pitäisi tähän vastata."Jeesus tulee. Usko Jeesukseen niin pelastut."
"jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä"
- Mikä noissa on erilaista? Ainakin se, että jessepaidassa on ehto. Usko tai muuten... Väite, että uskomalla voit pelastua. Miltä, sitä ei sanota, mutta se lienee kaikille vähänkin kristinuskoon tutustuneille selvää, eli helvetiltä.
Mitä toisessa paidassa sanotaan: Nauti elämästäsi, älä pelkää "tuonpuoleista", koska sitä ei ole.
Miksi siis tämä jälkimmäinen koetaan loukkaavaksi? Kössönöm kirjoitti:
"Jeesus tulee. Usko Jeesukseen niin pelastut."
"jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä"
- Mikä noissa on erilaista? Ainakin se, että jessepaidassa on ehto. Usko tai muuten... Väite, että uskomalla voit pelastua. Miltä, sitä ei sanota, mutta se lienee kaikille vähänkin kristinuskoon tutustuneille selvää, eli helvetiltä.
Mitä toisessa paidassa sanotaan: Nauti elämästäsi, älä pelkää "tuonpuoleista", koska sitä ei ole.
Miksi siis tämä jälkimmäinen koetaan loukkaavaksi?"Mitä toisessa paidassa sanotaan: Nauti elämästäsi, älä pelkää "tuonpuoleista", koska sitä ei ole. Miksi siis tämä jälkimmäinen koetaan loukkaavaksi? "
Kuittaan vain, että tosiaan tuo ei käy järkeen Toisalta ihmiset loukkaantuvat milloin mistäkin joten ... no ehkä joku uskovainen osaa sanoa mikä heitä tässä suuttuttaa (tuhrasin pari viestiä tässä turhaan.. heh)- Kössönöm
MetaTenkka kirjoitti:
"Mitä toisessa paidassa sanotaan: Nauti elämästäsi, älä pelkää "tuonpuoleista", koska sitä ei ole. Miksi siis tämä jälkimmäinen koetaan loukkaavaksi? "
Kuittaan vain, että tosiaan tuo ei käy järkeen Toisalta ihmiset loukkaantuvat milloin mistäkin joten ... no ehkä joku uskovainen osaa sanoa mikä heitä tässä suuttuttaa (tuhrasin pari viestiä tässä turhaan.. heh)paitsi silloin, kun joku hihu suivaantuu ja poistattaa ketjun. Näin on tiedetty tapahtuneen...
Tuosta kampanjatekstistä on ollut monenlaista kommenttia. Monet ovat ottaneet sen suorastaan jumalanpilkaksi. Kuten se yksi kiukkuinen eukko keväällä radiohaastattelussa, joka sanoi, että en hyväksy jumalanpilkkaa, en hyväksy tätä kampanjaa, piste.
Mitenkään hän ei perustellut sitä, miten se häntä loukkaa, jos joku teksti kehottaa nauttimaan elämästä. No, narinasta päätellen hän ei elämästä suuremmin nauttinutkaan.
- Huih :)
Jostain syystä uskonto tuli puheeksi istuessani läheisen ystäväni kanssa aikaa tappamassa joskus 80-luvun lopulla opiskelijakanttiinissa. Ystäväni oli tyypillinen maalaisopettajien lapsi, pienestä pitäen kasvatettu normiuskovaiseksi. Hän oli kovin hämmästynyt, kun hänelle selvisi, että minulla ei ollut ikinä uskontoa ollutkaan. Emme väitelleet, juttelimme vain ja vertailimme ajatuksiamme.
Seuraavan kerran, kun asiaa jossain sivuttiin, selvisi, että ystäväni oli ateisti. En osaa sanoa, oliko minulla vaikutusta asiaan, mutta luulen, että ainakin alkusysäyksen saatoin antaa.
Ei muuten ole viimeisten 25 vuoden aikana asiasta puhuttukaan. Mitäpä sitä turhista. Onhan noista uskon asioista juteltu uskovaistenkin kanssa. Toiset ovat fiksumpia, myöntävät raamatussa olevan epäkohtia ja omaavat lähinnä täysin henkilökohtaisen uskon jota eivät edes yritä muille tuputtaa. Toiset taas ovat olleet näitä shakkilaudalle paskantavia puluja joiden kanssa on mahdoton keskustella.
Voihan sitä toki keskustella mutta harvemmin se mihinkään etenee. Tietysti ateistien ja uskovien välinen keskustelu on myös tärkeää siksi että ilman keskinäistä kanssakäymistä, toisesta olevia vääriä mielikuvia ei voi koskaan kumota.- pyydäetsilöydä
"Tietysti ateistien ja uskovien välinen keskustelu on myös tärkeää siksi että ilman keskinäistä kanssakäymistä, toisesta olevia vääriä mielikuvia ei voi koskaan kumota."
Puhut asiaa! :)
- panteisti
En ehkä ystäväksi laskisi, kaveriksi kyllä. Ei toiminut. Liian erilainen ajatusmaailma. Toinen haluaa totella sitä mitä on oppinut tottelemaan, toinen haluaa kyseenalaistaa itsensäkin. Mitään yhteistä harrastusta ei löytynyt. Musiikkimakukin oli liian syntistä.
- Acton
Riippuu varmaan molempien osapuolien suvaitsevaisuudesta. Minulla on ollut uskovaisia ystäviä ja tuttavia, joiden kanssa on strategia aina ihmisen mukaan. Joidenkin kanssa voi puhua, joidenkin ei. Ystäviä voi silti olla, jos löytyy muuten tarpeeksi yhteistä ja ihme kyllä, sekin on mahdollista.
Minusta Suomessa tosin suhtaudutaan koko tähä ateisti/uskovainen-kysymykseen jotenkin käsittämättömän herkkänahkaisesti. Miksi asioista ei voi puhua eri lailla ajattelevien kanssa, vaikka vähän intohimoisemminkin? Minua ei ole ikinä haitannut, jos minua yritetään käännyttää, koska pystyn yleensä parhaiten muodostamaan omat käsitykseni silloin, kun ne kyseenalaistetaan. Omat mielipiteensä pitää pystyä perustelemaan ainakin itselleen ja jos niitä täytyy perustella toiselle, niin se auttaa ainakin alkuun, vaikka menisikin väittelytilanteessa jauhot suuhun.
Mitä järkeä muutenkaan on jauhaa asioista vaan ihmisten kanssa, jotka ajattelevat täsmälleen samalla tavalla, kuin itse. En ole ikinä tajunnut sellaisen kahvipöytähyssyttelyn viehätystä. - e.k.v
Siinä se toimii kuin mikä tahansa muukin kaveruus. Puhutaan rallista, musiikista, tisseistä (no ei ehkä enää) ja sen sellaisista. Tosin ei mulla mitään himouskovaisia ole kavereine. Sellaiset kun ei muuta missiota elämälleen näe kuin käännyttää ja syyllistää "erilaisia" ihmisiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1824160
Se oli siinä sitten
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo7262830Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?
Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?692728- 1532520
- 722162
Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla
Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall3482046- 331528
Minulta loppuu aika
Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi391447Syvälliset keskustelut
Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen211433Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi
mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,171322