Mietin

51v.

Vieläkö tässä iässä uskaltaisi rakastua?

57

1794

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Minä nyt oon tässä vähän hyvällä tuulella, niin vastaan näinkin hempeään aloitukseen.
      Tämän 55-vuotisen elämänkokemuksen perusteella minustaku tuntuu siltä, että jos passoova kohde paikalle sattuu, niin Sinulta ei paljon kysellä, uskallatko rakastua, Sinä vaan sitten hurahdat, niin että pää on sekaisin. Ja maailma on poutapilvisä päiviä ja hempeitä lounatuulia.

      No joo, nyt lähden työhommiin, ja jos iltamyöhällä konetta aukasen, niin sitten oon väsyneempi ja äreämpi, enkä vilkasekkaan tämmösiin aloituksiin.

    • Jos johonkin rakastuu, niin minkä sille voi. Se vaan ettei rakkautta pidä sotkea muihin intohimoihin, sillä rakkaus tuo myös vastuuta. Senkun rakastut jos sille päälle sattuu. Tuskin siihen itse pystyt vaikuttamaan jos rupeat jostakin pitämään oikein kovasti.

      • vaaripappa.

        Tuo se vastuuta se rakkaus
        Kovin on tuskasta jos ei sua vastarakkautta elikkäs toivon ettei hurahda liikoja jos ei sua kohteelta vastinetta, muutoin tulee syvämeen tuska.
        Paremp olla iliman tykästymisiä jos ei ala luistamaan onni molemmilta. Pirunmoista ykspuolisuus.


    • Putkivalo

      sun lapset on jo lentänyt niin sitten, kandee ehdottamasti :)) Jos joku vielä majailee kotona, niin ei kannata, ei tuu mitään, ei maksa vaivaa, lönar sig inte, tuliko selväks :)))

      Ja aina voi vaikuttaa siihen rakastuuko. Kun pysyy kaukana moisista Hurmureista. Ja jos joku tulee lähelle, niin pää hankeen vaan.

      • Kiitos nauruista.
        Näin sieluni silmillä millä ilmeillä katsottais jos tuolla kulkiessaan yhtäkkiä heittäntyis pää edllä hankeen.
        Tai siis kumartuis niin että pää vaan olis siellä hangessa :))))))))))


      • Putkivalo
        tulisilla kirjoitti:

        Kiitos nauruista.
        Näin sieluni silmillä millä ilmeillä katsottais jos tuolla kulkiessaan yhtäkkiä heittäntyis pää edllä hankeen.
        Tai siis kumartuis niin että pää vaan olis siellä hangessa :))))))))))

        miksi miehet käyttää pipaa niin huonosti, se johtuu siitä että me naiset ollaan niin ihkuja, pitää pitää pää kylmänä :)))

        Puhumattakaan kalsarittomista sankareista... x)


      • QuietPlace
        Putkivalo kirjoitti:

        miksi miehet käyttää pipaa niin huonosti, se johtuu siitä että me naiset ollaan niin ihkuja, pitää pitää pää kylmänä :)))

        Puhumattakaan kalsarittomista sankareista... x)

        että se olis hyvä konti pitää ukot pois pahanteosta?
        Sinistää munat?


      • Putkivalo
        QuietPlace kirjoitti:

        että se olis hyvä konti pitää ukot pois pahanteosta?
        Sinistää munat?

        pääsiäiseen :))

        Ajattelin kun toiset äijät on niin äijiä, etteivät muka palele koskaan, ei käytetä pitkiä kalsareita eikä edes sukkahousuja. Mutta ne vaan koettaa väistellä sitä rakastumista pysymällä kylminä.

        Oisko siinä tulevaisuuden lemmenjuoma - villakalsarit :))


      • QuietPlace
        Putkivalo kirjoitti:

        pääsiäiseen :))

        Ajattelin kun toiset äijät on niin äijiä, etteivät muka palele koskaan, ei käytetä pitkiä kalsareita eikä edes sukkahousuja. Mutta ne vaan koettaa väistellä sitä rakastumista pysymällä kylminä.

        Oisko siinä tulevaisuuden lemmenjuoma - villakalsarit :))

        kun nakkaa porukalle jalkaan ni johan vipinä alkaa?
        Sellaista toimintaa ei voida kyl sallia kuin rajoitetusti.
        Aletaanpas myymään villahousupaseeja!
        Valtion monopolikaavakkeet, missäs ne mulla nyt olikaan
        *nostaa silmäklasit nenänpäälle*


      • Putkivalo
        QuietPlace kirjoitti:

        kun nakkaa porukalle jalkaan ni johan vipinä alkaa?
        Sellaista toimintaa ei voida kyl sallia kuin rajoitetusti.
        Aletaanpas myymään villahousupaseeja!
        Valtion monopolikaavakkeet, missäs ne mulla nyt olikaan
        *nostaa silmäklasit nenänpäälle*

        Lempi leiskuisi, ja syntyisi uusia veronmaksajia - Suomi nousee uuteen nousukauteen.
        Chisu saa myydä yksin niitä kyyneleitään Baden Badeniin.


      • QuietPlace
        Putkivalo kirjoitti:

        Lempi leiskuisi, ja syntyisi uusia veronmaksajia - Suomi nousee uuteen nousukauteen.
        Chisu saa myydä yksin niitä kyyneleitään Baden Badeniin.

        pyrkiikö joku osingoille?
        Yksinkertanen matematikka!
        Mitä enemmän veronmaksajia syntyy, sitä enemmän arkussa kilisee...!


      • Putkivalo kirjoitti:

        Lempi leiskuisi, ja syntyisi uusia veronmaksajia - Suomi nousee uuteen nousukauteen.
        Chisu saa myydä yksin niitä kyyneleitään Baden Badeniin.

        Kuvittelin, että tää on 50 palsta ja meinaatte vielä lisääntyä


      • 16+2
        hennah24 kirjoitti:

        Kuvittelin, että tää on 50 palsta ja meinaatte vielä lisääntyä

        On niitä 50 ennekin tullut raskaaksi,Tietty riskit ovat suuremmat kuin kolmikymppisillä. taidat olla aika nuori? eksyit väärälle palstalle :D


    • Teemuna

      Ei missään tapauksessa. Umpikämppään vaan linnoittaudut. Tiedäthän sinä tosi viisaana puskana, että kaikki elämisen kivat ovat kirottuja. Rakastua, ei hitto, mieluummin pakastua!

    • mamalainen

      vaan on muistettava, että ei voi vaatia että saa vastarakkautta; huoh laivat kohtaavat ja sivuavat vaat jos sielunkumppani ja intohimo tekevät yhteisen pesän kahteen sydämeen samanaikaisesti ja ne kaksi ovat kohtauskurssissa niin fuusioituminen rakkauteen on kait lopunelämän uutuushorisontti jossa on hyvä lipua rinnakkain eteenpäin, samaansuuntaan

    • xxxyyy

      Siitä vaan jos siltä tuntuu.

      Parhaiten tartuntaa pystyy tässä iässä vastustamaan kun pitää silmät ja korvat auki ja muistelee säännöllisin väliajoin menneitä.

    • ;))

      kannattaa käydä vessassa tässä iässä? ;))

      • Mikäli dementia ei ole iskenyt ja muistaa ottaa vessapaperia mukaan : )


    • Rakkaushan on ihana asia, MAHTAVA! Rakastu pois vaan... Toivottavasti kaikki menee hyvin,,, jos siis annat vallan sille tunteelle:))))

    • Jatkomietelmä:)
      Jos ihminen elää satavuotiaaksi ja ajatellaan nyt että ensimmäinen rakastuminen on vaikka 15 vuotiaana, ja ikä koska ei enää saisi rakastua, tai kannattaisi olisi 50 vuotta. Niin rakastamisen aikaa ei jäisi kun vaivaiset 35 vuotta.
      Jäisi 65 vuotta elää, miten?
      Eli ehdottomasti olen sitä mieltä että kyllä kannattaa rakastua, jos siihen itse voi vaikuttaa.
      Mutta luulen, kuten täällä on jokunen jo sanonut ehkäpä se ei olekaan niin yksinkertaista.

    • Heikunkeikku

      Kuulepas, kun rakkaushaltija knopahuttaa sauvallaan sua päähän,
      niin teikäläisen pikku simmut kattelee vaalianpunaasin lasein sitä
      tyyppiä, joka on sinut saanut hmmm.... valtoihin.
      Näin se vaan menee. Ei kannata pyristellä vastaan.
      Täytyy uskaltaa elää ja nauttia kaikesta, mikä eteesi tulee, jos se eteesi tulee.

    • Pukitusta_

      ollut viime aikoina rakastua aina mahdottomiin kohteisiin. Siis sellaisiin jotka eivät johda mihinkään. Kai se on sitä "turvarakkautta":)) Siinä suojelee jo valmiiksi itseään pettymyksiltä kun ihastumisen kohde on tarpeeksi mahdoton ja saavuttamattomissa.

      Varo sitten sellaisia etämiekkosia että joku tyyppi kirjoittelee ja taka-ajatuksena on vain päästä pukille, ja kun on pökkässyt sua niin sitten häipyy tai pitää sua vara-aukkona ja iskee naisia ylisuuren egonsa yllyttämänä kun onhan sillä varma hoito kuitenkin jos muut valloitukset eivät johda lemmekkäisiin lakanapeuhajaisiin tai muihin jutskoihin.

      • arkirealismi

        Tuo "turvarakkaus"onkin tosi kätevä juttu, vähän sama kuin nuorena fanittaminen eli täysin saavuttamaton kohde mutta voi i vähän leijua ja unelmoida. Tällä iällä sopii oiken hyvin mun agendaan.


      • xxxyyy

        Niin, varmasti aiheellinen varoitus tuo jälkimmäinen. Tosin ainakin minä häviän yleensä saman tien jos joku ns ystäväksi pyrkivä nainen ensi töikseen pyytämättä ja yllätyksenä lähtisi asettelemaan ehtoja seksille hänen kanssaan. Mielestäni sellainen osoittaa ettei hän pidä havittelemaansa suhdetta tasa-arvoisena vaan haluaa päästä valtaan kiristämällä ja myymällä jotakin mitä luulee toisen haluavan ostaa.


      • Piika Pikkarainen
        xxxyyy kirjoitti:

        Niin, varmasti aiheellinen varoitus tuo jälkimmäinen. Tosin ainakin minä häviän yleensä saman tien jos joku ns ystäväksi pyrkivä nainen ensi töikseen pyytämättä ja yllätyksenä lähtisi asettelemaan ehtoja seksille hänen kanssaan. Mielestäni sellainen osoittaa ettei hän pidä havittelemaansa suhdetta tasa-arvoisena vaan haluaa päästä valtaan kiristämällä ja myymällä jotakin mitä luulee toisen haluavan ostaa.

        sinulle seksiä kun teet hänelle heti aluksi selväksi hänelle sen ettei sinulla ota enää eteen.


      • xxxyyy
        Piika Pikkarainen kirjoitti:

        sinulle seksiä kun teet hänelle heti aluksi selväksi hänelle sen ettei sinulla ota enää eteen.

        Mutta kun en ole kaupalla itsekään. Pidän pikkuisen typeränä tuota tapaasi ajatella kaikkea vain surkean mulkkusi kautta.


      • Mulqvist
        xxxyyy kirjoitti:

        Mutta kun en ole kaupalla itsekään. Pidän pikkuisen typeränä tuota tapaasi ajatella kaikkea vain surkean mulkkusi kautta.

        kauttahan ne reissaavat pelimiehet aina ajatteleekin:(( Odottavat jotain armopanoja vaivanpalkaksi kun ovat tulleet käymään naista katsomaan. Paras sopia nettitutun kanssa tapaaminen aina johonkin julkiseen paikkaan eikä kotiinsa, vaikka olis pitemmältäkin taipaleelta. Jos julkinen paikka ei sovi niin sitten on miehessä jotain HÄMÄRÄÄ. Ei ole ihan viattomat aatokset miekkosella jos väkisin vonkaa toisen kotiin. Onkos porukoilla kokemuksia?


      • xxxyyy
        Mulqvist kirjoitti:

        kauttahan ne reissaavat pelimiehet aina ajatteleekin:(( Odottavat jotain armopanoja vaivanpalkaksi kun ovat tulleet käymään naista katsomaan. Paras sopia nettitutun kanssa tapaaminen aina johonkin julkiseen paikkaan eikä kotiinsa, vaikka olis pitemmältäkin taipaleelta. Jos julkinen paikka ei sovi niin sitten on miehessä jotain HÄMÄRÄÄ. Ei ole ihan viattomat aatokset miekkosella jos väkisin vonkaa toisen kotiin. Onkos porukoilla kokemuksia?

        Kyllä jokainen tapaus joka näistä piireistä netissä seuraa hakee on yhtä lailla epäilyttävä oli sukupuoli kumpi hyvänsä. Sen verran näistä on kokemusta ettei täältä löydä naisseuraa jolla ei olisi aivan samat taka-ajatukset kuin mistä yllä miehiä syytät, oli kulissina sitten mitä hyvänsä. Kulturellit, hyvät keskustelijat jotka todella ovat itsenäisesti kiinnostuneita jostakin vaativammasta joka miestäkin kiinnostaa pitää löytää muualta.


      • Mulqvist
        xxxyyy kirjoitti:

        Kyllä jokainen tapaus joka näistä piireistä netissä seuraa hakee on yhtä lailla epäilyttävä oli sukupuoli kumpi hyvänsä. Sen verran näistä on kokemusta ettei täältä löydä naisseuraa jolla ei olisi aivan samat taka-ajatukset kuin mistä yllä miehiä syytät, oli kulissina sitten mitä hyvänsä. Kulturellit, hyvät keskustelijat jotka todella ovat itsenäisesti kiinnostuneita jostakin vaativammasta joka miestäkin kiinnostaa pitää löytää muualta.

        mahtaa olla jossta vois löytää fiksua seuraa? Fiksuja ihmisiä kyllä NÄKEE mutta se tutstuminen onkin sitten eri asia. Yhteen aikaan kävin paljon klassisen musiikin konserteissa mutta mitenkä siellä muka tutustuu kun sinne tullaan kuuntelemaan musiikkia, lyht pissitao eikä niin lyhyen tauon aikana voi tunkeutua kenekään seuraan ja sitten kun konsertti loppuu, kaikki ryntäävät omille tahoilleen. Samoin taideleffojen kanssa. Siellä katsellaan elokuvaa ja sitten leffan loputtua kaikki ryntää pois. Kaupassakaan ei voi alkaa iskemään ketään kun ihmiset ovat ostamassa siellä ruokaa, jonottavat hetken kassalla ja sitten kiirehtivät koteihinsa. Mihinkään ihmepiireihin en lähde kun niissä on korkeintaan 1 mies josta kaikki naiset kisailevat jos mies sattuu olemaan vähänkin ihmisen näköinen:) Liian työlästä alkaa etsiä sellaista piiriä. Herrakerhoihin ei naisia taas huolita;D
        Saiskos vähän neuvoja jos jollain olis antaa hyviä vinkkejä.


      • xxxyyy
        Mulqvist kirjoitti:

        mahtaa olla jossta vois löytää fiksua seuraa? Fiksuja ihmisiä kyllä NÄKEE mutta se tutstuminen onkin sitten eri asia. Yhteen aikaan kävin paljon klassisen musiikin konserteissa mutta mitenkä siellä muka tutustuu kun sinne tullaan kuuntelemaan musiikkia, lyht pissitao eikä niin lyhyen tauon aikana voi tunkeutua kenekään seuraan ja sitten kun konsertti loppuu, kaikki ryntäävät omille tahoilleen. Samoin taideleffojen kanssa. Siellä katsellaan elokuvaa ja sitten leffan loputtua kaikki ryntää pois. Kaupassakaan ei voi alkaa iskemään ketään kun ihmiset ovat ostamassa siellä ruokaa, jonottavat hetken kassalla ja sitten kiirehtivät koteihinsa. Mihinkään ihmepiireihin en lähde kun niissä on korkeintaan 1 mies josta kaikki naiset kisailevat jos mies sattuu olemaan vähänkin ihmisen näköinen:) Liian työlästä alkaa etsiä sellaista piiriä. Herrakerhoihin ei naisia taas huolita;D
        Saiskos vähän neuvoja jos jollain olis antaa hyviä vinkkejä.

        Eivätköhän ne paikat määräydy ihan harrastustesi mukaan. Hitusen positiivisempi asenne ei varmaankaan olisi haitaksi. Yleinen myönteisyys ja ihan peittelemätön hymykin välillä ovat hyvä tapa erottua perushappamasta joukosta.


      • 4+10=?
        Mulqvist kirjoitti:

        mahtaa olla jossta vois löytää fiksua seuraa? Fiksuja ihmisiä kyllä NÄKEE mutta se tutstuminen onkin sitten eri asia. Yhteen aikaan kävin paljon klassisen musiikin konserteissa mutta mitenkä siellä muka tutustuu kun sinne tullaan kuuntelemaan musiikkia, lyht pissitao eikä niin lyhyen tauon aikana voi tunkeutua kenekään seuraan ja sitten kun konsertti loppuu, kaikki ryntäävät omille tahoilleen. Samoin taideleffojen kanssa. Siellä katsellaan elokuvaa ja sitten leffan loputtua kaikki ryntää pois. Kaupassakaan ei voi alkaa iskemään ketään kun ihmiset ovat ostamassa siellä ruokaa, jonottavat hetken kassalla ja sitten kiirehtivät koteihinsa. Mihinkään ihmepiireihin en lähde kun niissä on korkeintaan 1 mies josta kaikki naiset kisailevat jos mies sattuu olemaan vähänkin ihmisen näköinen:) Liian työlästä alkaa etsiä sellaista piiriä. Herrakerhoihin ei naisia taas huolita;D
        Saiskos vähän neuvoja jos jollain olis antaa hyviä vinkkejä.

        Ei se kauppakaan ole hyvä idea :(
        Minua lähestyi joku pari viikkoa sitten yrittämällä herättää huomioni kaupassa. Näytti ulospäin sopivan ikäiseltä, kokoiselta ja oloiselta. Mieleeni nousivat välittömästi seuraavat vaihtoehdot: "Onkohan tuo päässyt juuri vankilasta?" "Karannut mielisairaalasta?" "Kerääköhän tuo valloituksia ja on ottanut kohderyhmäkseen ostoksilla käyvät naisetkin? Montakohan on jo koossa?"
        Eivät nettisankarit ole yhtään luotettavampia. Ehtivät vakuutella enemmän. Aikaa heillä on siihen myös enemmän kuin satunnaisella kohtaamisella kaupan käytävällä. Siis ympäri puhumiseen omiin ties mihin tarkoituksiinsa.
        Enkä minäkään parane ihmisen kaipuustani. Itken itseni iltaisin uneen muistaen kaikki pettymykseni. Uudelleen ja uudelleen. Samalla kaipaan silti syliä. Ei se ole tauti, josta voisin parantua vaan osa minua. Samanlainen olin nuorena. Joskus rutistin tyynyn syliini kaivatessani läheisyyttä, kun muuta ei ollut tarjolla. Ehkä kohta pääsen samaan vaiheeseen. Toki tähän ei kuole. Nauttikoon se yksinäisyydestä joka niin tuntee, minä en nauti. Pettäisin itseäni väittämällä muuta. Nuorena uskoin jokaisen pettymyksen jälkeen seuraavalla kerralla olevan minun vuoroni onneen. Minuun valettiin uskoa siihen sanomalla, että ehdin vielä, koska olen niin nuori. Kaikesta tästä huolimatta kaipaan yhä häntä, joka vilpittömin mielin tahtoisi minulle pelkkää hyvää ja osoittaisi sen teoin ilman yhtään tyhjää lupausta tai rumaa tekoa eli rakastaisi. Jättäisin ilomielin rakastumisen vaiheenkin väliin tällaisen takia, koska siitä huumasta herättyäkin edessä voi olla melkoinen pettymys. Ainakin itselläni tähän asti on ollut. Toinen osapuoli ei olekaan ollut liikkeellä samoin tarkoitusperin. Ei koskaan. Ikä ja kokemus on koulinut minut unohtamaan lyhyeksi jääneet onnen hetket ja muistamaan pettymyksen. Tämä estää minut palaamasta mihinkään entiseen eli jättämästä varpaitani toista kertaa saman oven väliin.

        Tämän palstan ainoa kunnon mies on xxxyyy käsittääkseni. Siis anteeksi te muut kunnon miehet, joiden kunnollisuudesta en tiedä. Tämäkin oli silkka arvaus. Kunnon naisia täälläkin on enemmän, kuten meidän ikäisisssä jo ylipäätään, mutta heistä xxxyyy ei piittaa. Tämä saattaa päteä niihin muihinkin (kunnollisiiin) vapaina liikkuviin ikätoverimiehiin. Vapaina vaan ei saatavilla. Onnellisia omissa oloissaan.

        Onhan se totta sekin, että ei kaipuuseen kuole, pahempia ne pettymykset ovat. Jos olisin rakastunut, kirjoittaisin toisin. Tekisin kaikki tyhmyydet ja sanoisin eläväni vain kerran. Nyt olen inhorealistinen ja yhtälöt mahdottomia.


      • xxxyyy
        4+10=? kirjoitti:

        Ei se kauppakaan ole hyvä idea :(
        Minua lähestyi joku pari viikkoa sitten yrittämällä herättää huomioni kaupassa. Näytti ulospäin sopivan ikäiseltä, kokoiselta ja oloiselta. Mieleeni nousivat välittömästi seuraavat vaihtoehdot: "Onkohan tuo päässyt juuri vankilasta?" "Karannut mielisairaalasta?" "Kerääköhän tuo valloituksia ja on ottanut kohderyhmäkseen ostoksilla käyvät naisetkin? Montakohan on jo koossa?"
        Eivät nettisankarit ole yhtään luotettavampia. Ehtivät vakuutella enemmän. Aikaa heillä on siihen myös enemmän kuin satunnaisella kohtaamisella kaupan käytävällä. Siis ympäri puhumiseen omiin ties mihin tarkoituksiinsa.
        Enkä minäkään parane ihmisen kaipuustani. Itken itseni iltaisin uneen muistaen kaikki pettymykseni. Uudelleen ja uudelleen. Samalla kaipaan silti syliä. Ei se ole tauti, josta voisin parantua vaan osa minua. Samanlainen olin nuorena. Joskus rutistin tyynyn syliini kaivatessani läheisyyttä, kun muuta ei ollut tarjolla. Ehkä kohta pääsen samaan vaiheeseen. Toki tähän ei kuole. Nauttikoon se yksinäisyydestä joka niin tuntee, minä en nauti. Pettäisin itseäni väittämällä muuta. Nuorena uskoin jokaisen pettymyksen jälkeen seuraavalla kerralla olevan minun vuoroni onneen. Minuun valettiin uskoa siihen sanomalla, että ehdin vielä, koska olen niin nuori. Kaikesta tästä huolimatta kaipaan yhä häntä, joka vilpittömin mielin tahtoisi minulle pelkkää hyvää ja osoittaisi sen teoin ilman yhtään tyhjää lupausta tai rumaa tekoa eli rakastaisi. Jättäisin ilomielin rakastumisen vaiheenkin väliin tällaisen takia, koska siitä huumasta herättyäkin edessä voi olla melkoinen pettymys. Ainakin itselläni tähän asti on ollut. Toinen osapuoli ei olekaan ollut liikkeellä samoin tarkoitusperin. Ei koskaan. Ikä ja kokemus on koulinut minut unohtamaan lyhyeksi jääneet onnen hetket ja muistamaan pettymyksen. Tämä estää minut palaamasta mihinkään entiseen eli jättämästä varpaitani toista kertaa saman oven väliin.

        Tämän palstan ainoa kunnon mies on xxxyyy käsittääkseni. Siis anteeksi te muut kunnon miehet, joiden kunnollisuudesta en tiedä. Tämäkin oli silkka arvaus. Kunnon naisia täälläkin on enemmän, kuten meidän ikäisisssä jo ylipäätään, mutta heistä xxxyyy ei piittaa. Tämä saattaa päteä niihin muihinkin (kunnollisiiin) vapaina liikkuviin ikätoverimiehiin. Vapaina vaan ei saatavilla. Onnellisia omissa oloissaan.

        Onhan se totta sekin, että ei kaipuuseen kuole, pahempia ne pettymykset ovat. Jos olisin rakastunut, kirjoittaisin toisin. Tekisin kaikki tyhmyydet ja sanoisin eläväni vain kerran. Nyt olen inhorealistinen ja yhtälöt mahdottomia.

        Tulkintasi tuskin on oikea, en varmaan ole sen parempi kuin muutkaan. Olen vain tottunut elämään itsekseni, pidän siitä ja muutos on riski joka voi viedä muttei välttämättä tuo mitään nykyistä parempaa.

        Sen miten suomalaista miestä yleensä arvostetaan kuuli tänään taas kun radio oli iltapäivällä auki. Sieltä tuli uusintana runsaan kahden vuosikymmenen takaa ohjelma missä toimittaja haastatteli virolaisia huoria. Suomalaiset olivat siihen aikaan suosittuja asiakkaita koska maksoivat muita paremmin ja nysväsivät hommansa muita nopeammin ja usein jopa saamatta mitään aikaan. Maksoivat siis tyhjästä. Sama ansaintalogiikka taitaa olla täkäläisilläkin naisilla jotka suomalaisia miehiä jahtaavat.


      • Näin se menee
        4+10=? kirjoitti:

        Ei se kauppakaan ole hyvä idea :(
        Minua lähestyi joku pari viikkoa sitten yrittämällä herättää huomioni kaupassa. Näytti ulospäin sopivan ikäiseltä, kokoiselta ja oloiselta. Mieleeni nousivat välittömästi seuraavat vaihtoehdot: "Onkohan tuo päässyt juuri vankilasta?" "Karannut mielisairaalasta?" "Kerääköhän tuo valloituksia ja on ottanut kohderyhmäkseen ostoksilla käyvät naisetkin? Montakohan on jo koossa?"
        Eivät nettisankarit ole yhtään luotettavampia. Ehtivät vakuutella enemmän. Aikaa heillä on siihen myös enemmän kuin satunnaisella kohtaamisella kaupan käytävällä. Siis ympäri puhumiseen omiin ties mihin tarkoituksiinsa.
        Enkä minäkään parane ihmisen kaipuustani. Itken itseni iltaisin uneen muistaen kaikki pettymykseni. Uudelleen ja uudelleen. Samalla kaipaan silti syliä. Ei se ole tauti, josta voisin parantua vaan osa minua. Samanlainen olin nuorena. Joskus rutistin tyynyn syliini kaivatessani läheisyyttä, kun muuta ei ollut tarjolla. Ehkä kohta pääsen samaan vaiheeseen. Toki tähän ei kuole. Nauttikoon se yksinäisyydestä joka niin tuntee, minä en nauti. Pettäisin itseäni väittämällä muuta. Nuorena uskoin jokaisen pettymyksen jälkeen seuraavalla kerralla olevan minun vuoroni onneen. Minuun valettiin uskoa siihen sanomalla, että ehdin vielä, koska olen niin nuori. Kaikesta tästä huolimatta kaipaan yhä häntä, joka vilpittömin mielin tahtoisi minulle pelkkää hyvää ja osoittaisi sen teoin ilman yhtään tyhjää lupausta tai rumaa tekoa eli rakastaisi. Jättäisin ilomielin rakastumisen vaiheenkin väliin tällaisen takia, koska siitä huumasta herättyäkin edessä voi olla melkoinen pettymys. Ainakin itselläni tähän asti on ollut. Toinen osapuoli ei olekaan ollut liikkeellä samoin tarkoitusperin. Ei koskaan. Ikä ja kokemus on koulinut minut unohtamaan lyhyeksi jääneet onnen hetket ja muistamaan pettymyksen. Tämä estää minut palaamasta mihinkään entiseen eli jättämästä varpaitani toista kertaa saman oven väliin.

        Tämän palstan ainoa kunnon mies on xxxyyy käsittääkseni. Siis anteeksi te muut kunnon miehet, joiden kunnollisuudesta en tiedä. Tämäkin oli silkka arvaus. Kunnon naisia täälläkin on enemmän, kuten meidän ikäisisssä jo ylipäätään, mutta heistä xxxyyy ei piittaa. Tämä saattaa päteä niihin muihinkin (kunnollisiiin) vapaina liikkuviin ikätoverimiehiin. Vapaina vaan ei saatavilla. Onnellisia omissa oloissaan.

        Onhan se totta sekin, että ei kaipuuseen kuole, pahempia ne pettymykset ovat. Jos olisin rakastunut, kirjoittaisin toisin. Tekisin kaikki tyhmyydet ja sanoisin eläväni vain kerran. Nyt olen inhorealistinen ja yhtälöt mahdottomia.

        miten kateelliset naiset kyttää toisten onnea voidakseen tuhota sen!:(( Jos löytäisi jonkun miehen johon rakastuisi niin miten tässä maailmassa pitäis sukkuloida ettei vaikuttaisi sairaalloisen mustasukkaiselta? Niitä kiusaajanaisia on ihan OIKEASTI jotka nauttivat vain toisen onnen tuhoamisesta vaikkeivät sitä miestä saisikaan tai edes haluaisi itselleen, kunhan saavat tuottaa toiselle pahaa mieltä. Ja miehet, fiksutkin , menevät valitettavasti siihen tuhoojanaisten miinaan.


      • 4+10=?
        xxxyyy kirjoitti:

        Tulkintasi tuskin on oikea, en varmaan ole sen parempi kuin muutkaan. Olen vain tottunut elämään itsekseni, pidän siitä ja muutos on riski joka voi viedä muttei välttämättä tuo mitään nykyistä parempaa.

        Sen miten suomalaista miestä yleensä arvostetaan kuuli tänään taas kun radio oli iltapäivällä auki. Sieltä tuli uusintana runsaan kahden vuosikymmenen takaa ohjelma missä toimittaja haastatteli virolaisia huoria. Suomalaiset olivat siihen aikaan suosittuja asiakkaita koska maksoivat muita paremmin ja nysväsivät hommansa muita nopeammin ja usein jopa saamatta mitään aikaan. Maksoivat siis tyhjästä. Sama ansaintalogiikka taitaa olla täkäläisilläkin naisilla jotka suomalaisia miehiä jahtaavat.

        Kiitos valistuksesta.

        Ansaita mitä? Maailmasi on minulle muuten täysin vieras. Jahdata miehiä? Miten miehiä jahdataan? Kaulimella tai sateenvarjolla sopiva "uhri" tainnoksiin ja kettingillä sängyn jalkaan kiinni? Ruokitaan ja paijataan sopivasti, että pysyy hyvällä tuulella?

        Olen nähnyt upeita miehiä, jotka hankkivat ja tekevät naiselleen aivan kaiken, mitä tämä ikinä haluaa. Eikö heillä muka menekään hyvin? Minä olen kuvitellut, että heidän naisensa ovat niin rakkaita ja ihania, että he todella omasta halustaan tekevät mitä vaan näiden eteen. Yritätkö väittää kyseessä olevan ostotapahtuman? Aiemmin minullakin oli taipumusta kuvitella tuohon suuntaan, mutta olen päättänyt muuttaa näkemystäni ja huomannut heidän olevan todella ja oikeasti onnellisia. Maailma on sellainen millaisena sen haluamme nähdä.


      • 4+10=?
        Näin se menee kirjoitti:

        miten kateelliset naiset kyttää toisten onnea voidakseen tuhota sen!:(( Jos löytäisi jonkun miehen johon rakastuisi niin miten tässä maailmassa pitäis sukkuloida ettei vaikuttaisi sairaalloisen mustasukkaiselta? Niitä kiusaajanaisia on ihan OIKEASTI jotka nauttivat vain toisen onnen tuhoamisesta vaikkeivät sitä miestä saisikaan tai edes haluaisi itselleen, kunhan saavat tuottaa toiselle pahaa mieltä. Ja miehet, fiksutkin , menevät valitettavasti siihen tuhoojanaisten miinaan.

        Niinpä. Loukatut tunteet... Olisiko niin, että rakastua voi, mutta parempi pitää se sitten omana tietonaan. Vaaroja on lukemattomia. Onnekkaat harvassa. Millaisen riskin uskaltaa ottaa? Kestääkö edes sydän? Ainoat onnelliset kokemukseni jälkeenpäin ajatellen ovat niitä, joista vastapuoli tai kukaan ei ole koskaan saanut tietää. Kenenkään tunteita ei ole loukattu.


      • xxxyyy
        4+10=? kirjoitti:

        Kiitos valistuksesta.

        Ansaita mitä? Maailmasi on minulle muuten täysin vieras. Jahdata miehiä? Miten miehiä jahdataan? Kaulimella tai sateenvarjolla sopiva "uhri" tainnoksiin ja kettingillä sängyn jalkaan kiinni? Ruokitaan ja paijataan sopivasti, että pysyy hyvällä tuulella?

        Olen nähnyt upeita miehiä, jotka hankkivat ja tekevät naiselleen aivan kaiken, mitä tämä ikinä haluaa. Eikö heillä muka menekään hyvin? Minä olen kuvitellut, että heidän naisensa ovat niin rakkaita ja ihania, että he todella omasta halustaan tekevät mitä vaan näiden eteen. Yritätkö väittää kyseessä olevan ostotapahtuman? Aiemmin minullakin oli taipumusta kuvitella tuohon suuntaan, mutta olen päättänyt muuttaa näkemystäni ja huomannut heidän olevan todella ja oikeasti onnellisia. Maailma on sellainen millaisena sen haluamme nähdä.

        Kyseessä ei ole yksin ostotapahtuma, nuo ohjelmassakin haastatellut sanoivat että yleensä he tekevät aloitteen, näkevät kenelle kannattaa myydä ja mihin hintaan.

        Olen nähnyt elämää varmasti saman verran kuin sinäkin ja käsitykseni siitä perustuvat vähintään yhtä edustavaan henkilökohtaiseen kokemukseen kuin sinunkin. Muutan mielipiteitäni kun syytä siihen ilmenee, sitä tuskin enää tapahtuu, niin paljon muuta on jo ehtinyt tapahtua. Elämä on hyvää näin.


      • 4+10=?
        xxxyyy kirjoitti:

        Kyseessä ei ole yksin ostotapahtuma, nuo ohjelmassakin haastatellut sanoivat että yleensä he tekevät aloitteen, näkevät kenelle kannattaa myydä ja mihin hintaan.

        Olen nähnyt elämää varmasti saman verran kuin sinäkin ja käsitykseni siitä perustuvat vähintään yhtä edustavaan henkilökohtaiseen kokemukseen kuin sinunkin. Muutan mielipiteitäni kun syytä siihen ilmenee, sitä tuskin enää tapahtuu, niin paljon muuta on jo ehtinyt tapahtua. Elämä on hyvää näin.

        Juuri tuosta on kyse: "Elämä on hyvää juuri näin". "Mielipiteitäni en enää muuta". Ja joku kysyy vielä että kannattaako rakastua. Ei kannata. Ja jos niin kannattaa pitää omana tietonaan. Ei kannata enää pilata kenenkään toisen ihmisen elämää elämää rakastamalla häntä. En halua muuttaa sinua enkä ketään muutakaan, mutta yritän ymmärtää että romanttiset haaveeni kohdistuvat pinttyneisiin vanhoihin ukkoihin, jotka eivät enää sopeudu uuteen. Yhtälö on mahdoton. Ja tämä ei ole henkilökohtaisesti mitään juuri sinulle vaan yleisesti.


      • xxxyyy
        4+10=? kirjoitti:

        Juuri tuosta on kyse: "Elämä on hyvää juuri näin". "Mielipiteitäni en enää muuta". Ja joku kysyy vielä että kannattaako rakastua. Ei kannata. Ja jos niin kannattaa pitää omana tietonaan. Ei kannata enää pilata kenenkään toisen ihmisen elämää elämää rakastamalla häntä. En halua muuttaa sinua enkä ketään muutakaan, mutta yritän ymmärtää että romanttiset haaveeni kohdistuvat pinttyneisiin vanhoihin ukkoihin, jotka eivät enää sopeudu uuteen. Yhtälö on mahdoton. Ja tämä ei ole henkilökohtaisesti mitään juuri sinulle vaan yleisesti.

        Heh, tälläkin palstalla on runsaasti piintyneitä vanhoja ukkoja jotka ovat valmiit etsimään kanssasi sitä uutta onnea enkä minä sitä väitä etteikö se voisi löytyä. Luulen että tavallani nykyiseen elämään tyytyväisiä on lopulta hyvin vähän, paljon yleisempää on etsiä sitä naisseuraa vaikka maapallon toiselta puolelta. Eivät niin toimivat pelkää riskejä lainkaan.


      • 4+10=?
        xxxyyy kirjoitti:

        Heh, tälläkin palstalla on runsaasti piintyneitä vanhoja ukkoja jotka ovat valmiit etsimään kanssasi sitä uutta onnea enkä minä sitä väitä etteikö se voisi löytyä. Luulen että tavallani nykyiseen elämään tyytyväisiä on lopulta hyvin vähän, paljon yleisempää on etsiä sitä naisseuraa vaikka maapallon toiselta puolelta. Eivät niin toimivat pelkää riskejä lainkaan.

        Heh ittelles. En halua tutustua yhtään lähemmin tämän palstan miehiin. Jos jonkun jutut kuulostavat aluksi mielenkiintoisille, niin ne kuulostavat siltä vain kerran. Siis sen ensimmäisen kerran. Kun luet samaa mielipidettä kymmenettä kertaa ja teksti toistaa itseään se kuin kuuntelisi risaa vinyyliä, joka on juuttunut toistamaan samaa raitaa aina uudelleen ja uudelleen, niin senjälkeen ei voisi vähempää kiinnostaa. (No, eivät kaikki ole samanlaisia.)

        Lisäksi on mahdoton tietää kirjoittajan todellista habitusta. Kirjoittajana täällä voisi olla hyvin mies, joka esitteli minulle innoissaan kuvia saunovista miehistä, joilla hänen mielestään oli yhtä (yököttävän) iso maha kuin hänellä itselläänkin. Mies muuten oli hakenut naisseuraa ja saanut runsaasti yhteydenottoja asialliseen kirjoitukseensa. Hän painaa 200 kiloa. On lähes liikuntakyvytön ja hengästyy jo sohvalta ylös noustessa, jos ylipäätänsä sieltä jaksaa nousta. Tämä kaikki on seurausta elämäntavoista. Täytyy sanoa että ulkoisen olemuksen herättämä vastenmielisyys estäisi minulta ainakin kaiken lähemmän tuttavuuden teon. Näin ulkonäkökeskeisesti minäkin ajattelen, näin pinnallinen olen, enkä näe lainkaan miehen sisäistä kauneutta. Ei hänellekään "sitä oikeaa" löytynyt, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla onnistaa. Minusta olisi ihme, jos täällä joukossa ei olisi kuvaamani kaltaisia.

        Niin tai sitten se kaupan kassajonorakkaus: Mistä tiedät, ettei kyseessä ole vankikarkuri, mielisairaalan suljetulta karannut potilas, valloituksensa ostoksilla käyviin naisiinkin jo ulottanut keräilijä? Mistä tiedät, onko mies "timmissä kunnossa" siksi että on liikkunut paljon vai siksi, että huonot elämäntavat ovat kuluttaneet? Mistä tiedät onko kiinnostuksen syynä runsaan alkoholinkäytön seurauksena syntyneen moraalisen rappion aiheuttama estottomuus (eikä mikään oikea mielenkiinto tutustua toiseen ihmisenä) tai muu aivovamma?

        Siis tieto tunnetusti lisää tuskaa... Minähän se vasta tosi luottavainen olenkin...
        ps. Minä olen elänyt tynnyrissä eikä minulla ole niin valtaisaa elämänkokemusta kuin luulet.


      • xxxyyy
        4+10=? kirjoitti:

        Heh ittelles. En halua tutustua yhtään lähemmin tämän palstan miehiin. Jos jonkun jutut kuulostavat aluksi mielenkiintoisille, niin ne kuulostavat siltä vain kerran. Siis sen ensimmäisen kerran. Kun luet samaa mielipidettä kymmenettä kertaa ja teksti toistaa itseään se kuin kuuntelisi risaa vinyyliä, joka on juuttunut toistamaan samaa raitaa aina uudelleen ja uudelleen, niin senjälkeen ei voisi vähempää kiinnostaa. (No, eivät kaikki ole samanlaisia.)

        Lisäksi on mahdoton tietää kirjoittajan todellista habitusta. Kirjoittajana täällä voisi olla hyvin mies, joka esitteli minulle innoissaan kuvia saunovista miehistä, joilla hänen mielestään oli yhtä (yököttävän) iso maha kuin hänellä itselläänkin. Mies muuten oli hakenut naisseuraa ja saanut runsaasti yhteydenottoja asialliseen kirjoitukseensa. Hän painaa 200 kiloa. On lähes liikuntakyvytön ja hengästyy jo sohvalta ylös noustessa, jos ylipäätänsä sieltä jaksaa nousta. Tämä kaikki on seurausta elämäntavoista. Täytyy sanoa että ulkoisen olemuksen herättämä vastenmielisyys estäisi minulta ainakin kaiken lähemmän tuttavuuden teon. Näin ulkonäkökeskeisesti minäkin ajattelen, näin pinnallinen olen, enkä näe lainkaan miehen sisäistä kauneutta. Ei hänellekään "sitä oikeaa" löytynyt, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla onnistaa. Minusta olisi ihme, jos täällä joukossa ei olisi kuvaamani kaltaisia.

        Niin tai sitten se kaupan kassajonorakkaus: Mistä tiedät, ettei kyseessä ole vankikarkuri, mielisairaalan suljetulta karannut potilas, valloituksensa ostoksilla käyviin naisiinkin jo ulottanut keräilijä? Mistä tiedät, onko mies "timmissä kunnossa" siksi että on liikkunut paljon vai siksi, että huonot elämäntavat ovat kuluttaneet? Mistä tiedät onko kiinnostuksen syynä runsaan alkoholinkäytön seurauksena syntyneen moraalisen rappion aiheuttama estottomuus (eikä mikään oikea mielenkiinto tutustua toiseen ihmisenä) tai muu aivovamma?

        Siis tieto tunnetusti lisää tuskaa... Minähän se vasta tosi luottavainen olenkin...
        ps. Minä olen elänyt tynnyrissä eikä minulla ole niin valtaisaa elämänkokemusta kuin luulet.

        Heh, niinhän se menee: nälkä on ja pulla pöydällä mutta kun huomennakin on nälkä ei tiedä pitäisikö syödä vai säästää...

        Ja ulkonäkö, eihän se saisi ratkaista mutta jne...

        Eikä kukaan tunne toista tutustumatta, ja siinä on aina se riski...

        Ja kun on asioihin vakiintunut mielipide niin yhden mielestä on johdonmukainen ja turvallinen ja toisen mielestä levy juuttunut uraan. Ja jos vaihtaa mielipiteensä aina kun jotakin uutta ilmenee niin yhden mielestä on joustava, toisen mielestä luonteeton ja kolmannen mielestä näytelmäkirjailija tai teeskentelijä jolla ei ole muuta kuin manipulointi mielessä...

        Niinhän se lopulta menee: oma suhteensa noihin perusjuttuihin pitäisi ratkaista ja sitten elää iloisena siitä että saa elää ja itse asettaa omat tavoitteensa. Ainahan sitä olisi kiva saada kaikkea ja paljon, mutta sen mukana saa myös ainaisen tyytymättömyyden. Jos tuntuu että se tyytymättömyys syö ilon elämästä, pitää tyytyä johonkin. Tämä on vähän kuin Sailasten ja kumppanien leikkauspuheista mutta logiikka on tasan sama ja kokemuksesta voin sanoa että se toimii. Zeniläiseen ajattelutapaan tutustuminenkin voisi auttaa...


      • 4+10=?
        xxxyyy kirjoitti:

        Heh, niinhän se menee: nälkä on ja pulla pöydällä mutta kun huomennakin on nälkä ei tiedä pitäisikö syödä vai säästää...

        Ja ulkonäkö, eihän se saisi ratkaista mutta jne...

        Eikä kukaan tunne toista tutustumatta, ja siinä on aina se riski...

        Ja kun on asioihin vakiintunut mielipide niin yhden mielestä on johdonmukainen ja turvallinen ja toisen mielestä levy juuttunut uraan. Ja jos vaihtaa mielipiteensä aina kun jotakin uutta ilmenee niin yhden mielestä on joustava, toisen mielestä luonteeton ja kolmannen mielestä näytelmäkirjailija tai teeskentelijä jolla ei ole muuta kuin manipulointi mielessä...

        Niinhän se lopulta menee: oma suhteensa noihin perusjuttuihin pitäisi ratkaista ja sitten elää iloisena siitä että saa elää ja itse asettaa omat tavoitteensa. Ainahan sitä olisi kiva saada kaikkea ja paljon, mutta sen mukana saa myös ainaisen tyytymättömyyden. Jos tuntuu että se tyytymättömyys syö ilon elämästä, pitää tyytyä johonkin. Tämä on vähän kuin Sailasten ja kumppanien leikkauspuheista mutta logiikka on tasan sama ja kokemuksesta voin sanoa että se toimii. Zeniläiseen ajattelutapaan tutustuminenkin voisi auttaa...

        Kyllä oman ajattelutavan tarkistus sillointällöin on ihan hyvästä. Ei jää se levykään pyörimään samalle urale. Olen aikanaan lukenut valtavasti itämaista filosofiaa. Minä tarvitsin sitä siihen aikaan ja se johti iloon ja onnellisuuteen siitä, että olin olemassa, tunteva ja elävä ihminen... Ajattelutapani muuttui pysyvästi ja minulla on erittäin harvoin mitään ns. psykosomaattisia oireita. Verenpaineeni ei nouse mistään, niskojani ei särje yms. Tästä on seurannut myöhemmin elämässäni sekä hyvää että huonoa. Eikö se istu hyvin tiettyyn ajatteluun, että olen haaveillessani jostain ainakin yhtä onnellinen jos en peräti onnellisempi kuin saavuttaessani päämäärän. Osaan tuntea rakastumisen tunteitakin ilman ainuttakaan elävää kohdetta. Haaveitani ruokkivat ja kaikkea kaunista lupailevat elävät, jotka sitten muuttavat mielensä ennalta varoittamatta, menevät minulta yli hilseen. En keksi sellaisia ihmisiä ajatellessani yhtään kaunista ajatusta.
        Tyytymättömys on myös muutoksessa erittäin tarpeellinen tunne. Jos elämä lipuu rauhallisesti omaa uomaansa, ei tyytymättömyyteen ole aihetta. Siis tyytymättömyydellekin on paikansa ja silloin voi pysähtyä kuuntelemaan itseään, mitä asian eteen voi tehdä vai onko tyydyttävä siihen mitä on.
        Minusta elämässä on tärkeää tunne. Elämä tuntuu silloin eletyltä. Tunne ei aina ole hyvä. Kaikista kauheinta mitä tiedän olisi elää niin ettei mikään liikuttaisi.


      • xxxyyy
        4+10=? kirjoitti:

        Kyllä oman ajattelutavan tarkistus sillointällöin on ihan hyvästä. Ei jää se levykään pyörimään samalle urale. Olen aikanaan lukenut valtavasti itämaista filosofiaa. Minä tarvitsin sitä siihen aikaan ja se johti iloon ja onnellisuuteen siitä, että olin olemassa, tunteva ja elävä ihminen... Ajattelutapani muuttui pysyvästi ja minulla on erittäin harvoin mitään ns. psykosomaattisia oireita. Verenpaineeni ei nouse mistään, niskojani ei särje yms. Tästä on seurannut myöhemmin elämässäni sekä hyvää että huonoa. Eikö se istu hyvin tiettyyn ajatteluun, että olen haaveillessani jostain ainakin yhtä onnellinen jos en peräti onnellisempi kuin saavuttaessani päämäärän. Osaan tuntea rakastumisen tunteitakin ilman ainuttakaan elävää kohdetta. Haaveitani ruokkivat ja kaikkea kaunista lupailevat elävät, jotka sitten muuttavat mielensä ennalta varoittamatta, menevät minulta yli hilseen. En keksi sellaisia ihmisiä ajatellessani yhtään kaunista ajatusta.
        Tyytymättömys on myös muutoksessa erittäin tarpeellinen tunne. Jos elämä lipuu rauhallisesti omaa uomaansa, ei tyytymättömyyteen ole aihetta. Siis tyytymättömyydellekin on paikansa ja silloin voi pysähtyä kuuntelemaan itseään, mitä asian eteen voi tehdä vai onko tyydyttävä siihen mitä on.
        Minusta elämässä on tärkeää tunne. Elämä tuntuu silloin eletyltä. Tunne ei aina ole hyvä. Kaikista kauheinta mitä tiedän olisi elää niin ettei mikään liikuttaisi.

        Niin, hyvin monet vakuuttavat tulleensa onnelliseksi rakastamalla jotakin kuvittelemaansa olentoa, vaikkapa Jeesusta. Viisautta on olla vaatimatta näiltä luomuksiltaan kovin paljon tai oikeastaan yhtään mitään. Lumous särkyy kun tuollainen mielikuva muuttuu lihaksi ja luuksi.


      • 4+10=?
        xxxyyy kirjoitti:

        Niin, hyvin monet vakuuttavat tulleensa onnelliseksi rakastamalla jotakin kuvittelemaansa olentoa, vaikkapa Jeesusta. Viisautta on olla vaatimatta näiltä luomuksiltaan kovin paljon tai oikeastaan yhtään mitään. Lumous särkyy kun tuollainen mielikuva muuttuu lihaksi ja luuksi.

        Outs. Just joo. Kyllä sulla mahtaa olla hauskaa. "Osaan tuntea rakastumisen tunteitakin ilman ainuttakaan elävää kohdetta". EN tarkoittanut tällä, että minulla olisi halu rakastaa jotain vanhaa, lahonnutta muumiota, jolla on morsiamia ympäri maailmaa. Ei tosiaan...


      • xxxyyy
        4+10=? kirjoitti:

        Outs. Just joo. Kyllä sulla mahtaa olla hauskaa. "Osaan tuntea rakastumisen tunteitakin ilman ainuttakaan elävää kohdetta". EN tarkoittanut tällä, että minulla olisi halu rakastaa jotain vanhaa, lahonnutta muumiota, jolla on morsiamia ympäri maailmaa. Ei tosiaan...

        Minullako hauskaa? Pois se minusta, minähän elelen yksikseni ja sellaisen kuuluu olla huumorintajuton ja synkkä elämänvihaaja. Mutta, olla mustasukkainen Jeesuksesta, koska sillä on heiloja ympäri maailmaa ja sanojensakin mukaan haluaa rakastaa kaikkia... Ja kun se tulee sieltä viimeiselle tuomiolle kuin Puccinin Pinkerton väärä mimmi kainalossa...


      • 4+10=?
        xxxyyy kirjoitti:

        Minullako hauskaa? Pois se minusta, minähän elelen yksikseni ja sellaisen kuuluu olla huumorintajuton ja synkkä elämänvihaaja. Mutta, olla mustasukkainen Jeesuksesta, koska sillä on heiloja ympäri maailmaa ja sanojensakin mukaan haluaa rakastaa kaikkia... Ja kun se tulee sieltä viimeiselle tuomiolle kuin Puccinin Pinkerton väärä mimmi kainalossa...

        Minusta siinä käy niin että viimeiselle tuomiolle Jeesuksen muumioituneen ja lahonneen maallisen tomumajan tuo se joka ensin ennättää. Vrt. kauppojen alennuskorit ja naiset eiku "Jeesuksen morsiamet" siinä ympärillä taistelemassa parhaista paloista.


    • Yleismies

      Ei rakastumista pidä pelätä vanhanakaan, sillä se on vain harvoin pysyvä olotila. Seksi-Sulokin rakastuu Essolla aina ennen saatolle lähtemistään, mutta aina hän on siitä taudista parantunutkin.

      Kun vaimo on onnistuneen saattoreissun jälkeen pitänyt Sulolle pienen puhuttelun, niin sen jälkeen tauti on hetkeksi parantunut. Pysyvästi tauti ei kuitenkaan Sulosta näytä poistuvan, sillä hän saattaa rakastua uudelleen jo seuraavana päivänä.

    • 52 v

      Siis olet kyllä aika rohkea kun edes uskallat moisesta kysyä! Ei tässä iässä enää tarvita tunteita saati rakastumista. Lapsenlapsia sinun kuuluu hoitaman ja rakastaman ja antaman vapaa-aikaa lapsillesi huolehtimalla heidän jälkipolvestaan. Ei muuta.

    • 8+6

      Jösses! Samaahan sä kyselet tuolla 60v sivulla! Helvettiäkään kiinnosta, jonset itse tiedä kudo kotona sukkaa ja mene ennen klo 22 nukkuun.

    • "Aivot narikkaan", jos kohde olemassa, tuolla toisaalla olikin, että onko se sitte noin vain päätettävissä :)

    • gjii

      ihmiselle on suotu viidenkympinvillitys ja kuudenkympinkutkutus, että hän nauttisi tästä oivasta tavasta uusiosinkkujen nuorentua sisäiseksi tunnehörhöksi takaisin, oi sitä rakastumisen viidakkovaellusta ja kuutamoyön siltakeikkoja. Ei kai sitä kannata juuttua vanhoihin kuvioihin ja tyhjyyden kahleisiin jos aamor on sinä hollilla kultanuolineen räiskimässä.

    • ite omale

      kohalle. Jos järjissäsi kuolet sitten joskus niin kuinka ottaa pattiin, että et silloin 51v antanut mennä ja rakastunut.

    • Vaihdat sen rakastua sanan ensimmäisen vokaalin a:sta i:hin, niin eiköhän se ongelma ole puikkarissa:D
      Kaikkihan uskaltaa rikastua. Näin helposti meillä EU:ssa asiat hoidetaan. Voimariinista tuli oivariini. Työttömyyskin jos muutetaan yöttömyydeksi, niin työttömyysongelmakin tulisi hoidettua. :D

    • lejanna

      on ihmisen vieläkin rakastua,
      kuin rakkauden puutteeseen lakastua. ;))

    • Taidat olla uros-puolinen, kun moisia kyselet.. Miehet varmaan päättävät "Rakastuisinko nyt vai huomenna tai ensi vuonna ". Sen jälkeen, kun kohde on löytynyt " Ahaa, tohon rakastun nyt..".
      Naaras-puolisena voin sanoa, ettei se noin mene, jos oikeaa rakkautta on vailla.. Rakkaus vain menee aivo-koppaan, et hupsista ja järki lentää samalla ulos.. Se täyttää ajatuksetkin, niin ettei muuta ajatelekkaan..
      Tuo tila on täynnä onnea ja onnellisuutta, mutta sitten kun se jostakin syystä on jätettävä - tuntuu, jotta maailma kaatuu päälle.. Eikä noita jälki maininkeja halua kukaan kokea vapaaehtoisesti..
      Otappa huomioon tuo asia, kun suunnittelet rakastumistasi.. Se tietää myös ääretöntä surua ja todella onnettomana oloa..
      Henk.koht. pelkään noita jälki-maininkeja, jonka takia vältän, niin kauan kun pystyn "Rakastumista"...

      • 45v mies.

        Sinun kaltasia kateellisia epäkypsiä löytyy varmasti pilvinpimein (tusinakamaa).
        Sanoisin jos kirjoittaja on nainen. Mikä on parempi kuin itsestään huolta pitävät (hörhöiän) ohittaneet naiset.
        Tämän ikäinen nainen tietää jo miten elää. Uskaltaa antaa ja ottaa vastaan.
        ps. moni 50 nainen on paremmassa kunnossa ulkonäöllisesti/ fyysisesti kuin 40 (ei millään pahalla) kuluttava elämä kuluttaa myös ulkoapäin (tosiasia)
        Itse elän ihanassa parisuhteessa jossa on hyvä olla.
        Päivään en vaihtaisi pois.
        Enkä vaihtaisi entiseen elämääni.


      • sirrrmu :)
        45v mies. kirjoitti:

        Sinun kaltasia kateellisia epäkypsiä löytyy varmasti pilvinpimein (tusinakamaa).
        Sanoisin jos kirjoittaja on nainen. Mikä on parempi kuin itsestään huolta pitävät (hörhöiän) ohittaneet naiset.
        Tämän ikäinen nainen tietää jo miten elää. Uskaltaa antaa ja ottaa vastaan.
        ps. moni 50 nainen on paremmassa kunnossa ulkonäöllisesti/ fyysisesti kuin 40 (ei millään pahalla) kuluttava elämä kuluttaa myös ulkoapäin (tosiasia)
        Itse elän ihanassa parisuhteessa jossa on hyvä olla.
        Päivään en vaihtaisi pois.
        Enkä vaihtaisi entiseen elämääni.

        Sillä en ole koskaan ollut kateellinen kellekkään, enkä tule sitä olemaankaan..
        Olen niitä todella harvassa olevia ihmisiä, jotka osaavat olla onnellisia siitä, että onni kohtaa kanssa-ihmisiä..
        Etkö tiedä, että jo jumalan-sanassa : Tuomitaan kateus synniksi...
        Jumala suokoon sulle suvaitsevaisuutta, siitä kun tuomitset, halveksit muita, tietämättäsi todellisuutta henkilöstä..
        Olkoon sinun päiväsi parempi, onnellisempi ja ymmärtäväisempi kanssaihmisiä kohtaan...

        Tusinakamaa.. Kiva ilmaus :) En olekkaan koskaan saanut, noin huvittavaa nimikettä. Kiitokset siitä sinulle..


      • 8+8
        sirrrmu :) kirjoitti:

        Sillä en ole koskaan ollut kateellinen kellekkään, enkä tule sitä olemaankaan..
        Olen niitä todella harvassa olevia ihmisiä, jotka osaavat olla onnellisia siitä, että onni kohtaa kanssa-ihmisiä..
        Etkö tiedä, että jo jumalan-sanassa : Tuomitaan kateus synniksi...
        Jumala suokoon sulle suvaitsevaisuutta, siitä kun tuomitset, halveksit muita, tietämättäsi todellisuutta henkilöstä..
        Olkoon sinun päiväsi parempi, onnellisempi ja ymmärtäväisempi kanssaihmisiä kohtaan...

        Tusinakamaa.. Kiva ilmaus :) En olekkaan koskaan saanut, noin huvittavaa nimikettä. Kiitokset siitä sinulle..

        Katso otsikko ;)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiedätkö, että haluaisin panna

      Sinua. Onko sinulla samanlaiset ajatukset ja tunteet?
      Ikävä
      178
      3781
    2. Se oli siinä sitten

      Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on määrännyt kaiken maan Ukrainalle toimittaman sotilaallisen tuen tauolle, kertoo
      NATO
      726
      2720
    3. Paljonko aikaa on kulunut siitä kun viimeksi tapasit hänet?

      Päiviä? Viikkoja? Kuukausia? Vuosia?
      Ikävä
      61
      2584
    4. Mikä sinua ja kaivattuasi

      Yhdistää?
      Ikävä
      147
      2379
    5. Ajelen varmaan siellä suunnalla

      taas yöllä, vahingossa käyn sun pihalla. 😏 m
      Ikävä
      67
      2056
    6. Trump tekee rauhan Amerikan ja Venäjän ehdoilla

      Ukraina luovuttaa Venäjän haluamat alueet Venäjälle. Ukraina luovuttaa Amerikan haluamat arvokkaat mineraalit Amerikall
      Maailman menoa
      315
      1944
    7. Hyväksytty kaivattusi

      Vartaloa vai et? Rehellinen vastaus
      Ikävä
      31
      1441
    8. Syvälliset keskustelut

      Olisivat tärkeintä ensisijaisesti hänen kanssaan Tulisi sellainen hetki, mutta kaikki meni pieleen
      Ikävä
      21
      1403
    9. Minulta loppuu aika

      Halusin olla täydellinen. Nyt näyttää siltä että viimeinen kiristys jää puolitiehen, sillä h-hetki on jo ihan kohta käsi
      Ikävä
      38
      1377
    10. Olisipa sitä henkisesti eheämpi ja rohkeampi

      mikään maallinen mammona ei itseäni kiinnosta, eikä sen menetys kiinnostus. Mutta kun kohtaa jonkun sykäyttävän ihmisen,
      Ikävä
      16
      1275
    Aihe